Päästiin Jopon kanssa kokeilemaan paimennusta samalla, kun Reippakin kävi. Ajattelin, että jos sitä muutaman kerran kävisi ja katsoisi onko Jopolla mitään vaistoja tallella paimennuksen suhteen. Alle vuotiaana käydyssä CANT:ssa Michel Pillar arvoi, että Jopolla olisi paimennustaipumusta, mutta saa nähdä. Ensimmäisellä kerralla kuljimme lampaiden perässä Jopo liinassa. En tiedä oliko sattumaa vai ei, mutta yhden lampaan jäädessä nurkkaan, kun muu lauma eteni. Jopo katsoi yksinäistä lammasta ja laumaa ja yksinäistä lammasta. Aivan kuin sen päässä olisi raksuttanut jotain; no tiedä häntä sitten ;) Katsotaan, miten jatkossa käy.
Viikonloppuna aika menikin Palveluskoirien Suomen Mestaruuksia seuratessa Tampereella. Lähdimme Hannelen kanssa lauantai aamusta jo puoli seitsemän aikaan ajamaan kohti kisoja. Kansallisten lajien tottikset oli vuorossa ensin ja sen jälkeen osan IPO koirakoiden tottis- ja puruosuudet. Muut IPO koirakot olivat suorittamassa jälkiosuutta. Tänä vuonna SM:iin osallistui kolme beussia ohjaajineen: kaksi hakuun ja yksi viestiin. Valitettavasti hakukoirakot karsiutuivat tottiksen perusteella maastosta ja viestikoira epäonnistui viestillä. Hienoa oli nähdä beussit kisaamassa ja osallistumassa SM:iin!
Yövyimme Hannelen kanssa Tampereella hotellissa ja olimme kahdeksalta aamulla sunnuntaina kentän laidalla seuraamassa loppujen IPO koirakoiden tottiksia ja puruja. Olisi nukuttanut kauemminkin, mutta ei sitä malttanut. Tottisosuudet alkoivat jo seitsemältä, joten meiltä jäi osa näkemättä. Hienoja suorituksia näki, mutta kuten arvokisoihin kuuluu, joillain koirakoilla tuli harmittavia epäonnistumisia. Tänä vuonna IPO:ssa oli hienoa nähdä niin monen eri rodun edustajia. Suvin ja Temen (Tämä on Capina) puruosuus on aina yhtä vakuuttavaa katseltavaa. He saivatkin puruista toiseksi parhaat pisteet ja kokonaissijoitus oli neljäs.
Viikonlopun aikana tuli seurattua yhteensä 19 tuntia koiraurheilua niin kansallisten lajien kuin kv-lajien suorituksia. Ajatuksiakin heräsi omassa päässä. Taasen konkreettisesti tajusi, että kansallisten ja IPO:n tottisarvostelu on erilainen. IPO:ssa arvostellaan paljon tiukemmin ja kiinnitetään enemmän huomiota esim. siihen onko koira keskittynyt ohjaajaan jättöliikkeissä vai heiluuko pää "ympäriinsä". Lisäksi tuntui siltä, että noudoissa levottomasta otteesta alennettiin arvosanaa enemmän IPO:ssa kuin kansallisissa. Vaikka paperilla IPO koirakoiden pisteet ei ehkä ole niin hyviä kuin voisi olettaa, ei isoja virheitä tullut kenellekään. Virheistä vain rokotettiin rankemmin kuin kansallisissa lajeissa. Lisäksi purujen osalta itse tuli kinnitettyä huomiota tänä vuonna siihen, että koirat eivät irroittaneet käskystä ja näin ollen tuli hylkäämisiä sekä pisteiden menetyksiä. Toinen asia oli se, että pitää kiinnittää koulutuksessa huomiota ylimenovaiheeseen. Jos sitä ei ollut, aleni siitäkin arvosana.
Noin muutensa kisat oli järjestetty oikein hienosti, tosin kansallisten tottiksien kentät olisi voinut olla toisella lailla, olisi nähnyt noudoistakin muuta kuin ohjaajan selän :) Paikalla oli tuttuja paljon ja heidän kanssa tuli juteltua. Kiitos Hannele oikein mukavasta viikonlopusta! Ei muuta kuin reenaamaan :)
P.S. Hannelen ottamia kuvia löytyy: http://fusca.kuvat.fi/kuvat/PK+SM+2013+Tampere/
Paimennusta ja Palveluskoirien Suomen Mestaruuksia
Verenluovutusta ja ajatelmia
Jopo kävi männä viikolla torstaina luovuttamassa verta. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jopo kävi tekemässä hyvän työn ja toivottivat tervetulleeksi toistekin, kun kaikki sujui niin vaivattomasti ilman rauhoitusta. Jopo on minun rakas Hopotti <3
Tässä on tullut mietittyä, että mihin koirankasvatus on oikein mennyt ja mihin se on menossa. Niin monelta puolelta kuulee aivan uskomattomia tapauksia, mitä kasvattajat ovat tehneet. Minua on lykästänyt sekä beusseissa ja kelpiessä, kun olen löytänyt niin ihanat kasvattajat, joilta on voinut aina kysyä neuvoa ja jotka ovat tukeneet tarvittaessa. Ei kyllä aina ole helppoa tuo kasvattaminen. Vaikka en itse kasvatakaan, on sitä touhua tullut läheltä seurattua.
Luonne ja terveys ne ovat mielestäni a ja o koirassa. Koska emme elä unelmamaailmassa, ei sitä täydellistä koiraa ole, joten jostain pitää tinkiä, mutta mistä? Lisäksi tullaan siihen kysymykseen näin pienessä rodussa kuin beauceron, että onko terveitä sukuja olemassa? Kasvattajat joutuvat punnitsemaan, mikä on riskin ottamisen arvoista ja mikä ei. Terveyden kanssa on ehkä haasteellisempaa saada faktatietoa, koska kaikki ulkomaalaiset eivät välttämättä kerro koiristaan avoimesti, eivätkä kaikki kotimaisetkaan. Luonteen osalta asia on toinen ainakin Suomessa. Meillä on vaikka minkälaisia testejä koirille ja minulle tärkein asia on, että koira ei pelkää laukauksia/ääniä. Sitä en ymmärrä, miksi käytetään sellaisia koiria, joiden lähisuvussa tai itse käytettävällä koiralla on ilmiselvästi ongelmia äänien/laukauksien kanssa. Tällä hetkellä esim. Suomesta löytyy kasvattajia, joilla 50 prosenttia luonnetestatuista koirista on laukauarkoja tai laukausalttiita (keskiarvon ollessa 9 prosenttia, testattuja keskimäärin 15 prosenttia). Laukauksiin reagoimisia selitellään, mitä ihmeellisimmillä asioilla ja jos jonkun koiraa arvostellaan mihinkään suuntaan, syytetään herjaamisesta. On tämä koiramaailma vaan sellainen tanner, että huh huh.
Kaikkihan saavat tehdä minkälaisia pentueita tahansa, kunhan ollaan rehellisiä pennunostajia kohtaan sekä Pevisa täyttyy! Jos pennunostajalle on kerrottu kaikki faktat yhdistelmästä, mitä on tiedossa, on vastuu mielestäni pennun ottajalla. Hänellä on mahdollisuus valita ottaako pennun juuri siitä yhdistelmästä sekä siltä kasvattajalta vai ei. Mutta jos kasvattaja ei kerro kaikkia faktoja on vastuu kasvattajan ja silloin kasvattaja ei toimi moraalisesti oikein. Tässä kohtaan tulee kyseeseen kasvattajan moraali. Onneksi nykyään meillä Suomessa on käytössä Koiranet, josta löytyy joitakin tuloksia julkisesti kätevästi ja nopeasti. Toivottavasti koiranomistajat vaan vievät koiransa myös "ei-jalotuskoiria" terveystutkimuksiin ja luonnekuvauksiin/testeihin, jolloin saamme arvokasta lisätietoa.
Tällaisia hajatelmia näin kesäloman päätteeksi. Lisäksi vielä pari kesäistä kuvaa:
Tässä on tullut mietittyä, että mihin koirankasvatus on oikein mennyt ja mihin se on menossa. Niin monelta puolelta kuulee aivan uskomattomia tapauksia, mitä kasvattajat ovat tehneet. Minua on lykästänyt sekä beusseissa ja kelpiessä, kun olen löytänyt niin ihanat kasvattajat, joilta on voinut aina kysyä neuvoa ja jotka ovat tukeneet tarvittaessa. Ei kyllä aina ole helppoa tuo kasvattaminen. Vaikka en itse kasvatakaan, on sitä touhua tullut läheltä seurattua.
Luonne ja terveys ne ovat mielestäni a ja o koirassa. Koska emme elä unelmamaailmassa, ei sitä täydellistä koiraa ole, joten jostain pitää tinkiä, mutta mistä? Lisäksi tullaan siihen kysymykseen näin pienessä rodussa kuin beauceron, että onko terveitä sukuja olemassa? Kasvattajat joutuvat punnitsemaan, mikä on riskin ottamisen arvoista ja mikä ei. Terveyden kanssa on ehkä haasteellisempaa saada faktatietoa, koska kaikki ulkomaalaiset eivät välttämättä kerro koiristaan avoimesti, eivätkä kaikki kotimaisetkaan. Luonteen osalta asia on toinen ainakin Suomessa. Meillä on vaikka minkälaisia testejä koirille ja minulle tärkein asia on, että koira ei pelkää laukauksia/ääniä. Sitä en ymmärrä, miksi käytetään sellaisia koiria, joiden lähisuvussa tai itse käytettävällä koiralla on ilmiselvästi ongelmia äänien/laukauksien kanssa. Tällä hetkellä esim. Suomesta löytyy kasvattajia, joilla 50 prosenttia luonnetestatuista koirista on laukauarkoja tai laukausalttiita (keskiarvon ollessa 9 prosenttia, testattuja keskimäärin 15 prosenttia). Laukauksiin reagoimisia selitellään, mitä ihmeellisimmillä asioilla ja jos jonkun koiraa arvostellaan mihinkään suuntaan, syytetään herjaamisesta. On tämä koiramaailma vaan sellainen tanner, että huh huh.
Kaikkihan saavat tehdä minkälaisia pentueita tahansa, kunhan ollaan rehellisiä pennunostajia kohtaan sekä Pevisa täyttyy! Jos pennunostajalle on kerrottu kaikki faktat yhdistelmästä, mitä on tiedossa, on vastuu mielestäni pennun ottajalla. Hänellä on mahdollisuus valita ottaako pennun juuri siitä yhdistelmästä sekä siltä kasvattajalta vai ei. Mutta jos kasvattaja ei kerro kaikkia faktoja on vastuu kasvattajan ja silloin kasvattaja ei toimi moraalisesti oikein. Tässä kohtaan tulee kyseeseen kasvattajan moraali. Onneksi nykyään meillä Suomessa on käytössä Koiranet, josta löytyy joitakin tuloksia julkisesti kätevästi ja nopeasti. Toivottavasti koiranomistajat vaan vievät koiransa myös "ei-jalotuskoiria" terveystutkimuksiin ja luonnekuvauksiin/testeihin, jolloin saamme arvokasta lisätietoa.
Tällaisia hajatelmia näin kesäloman päätteeksi. Lisäksi vielä pari kesäistä kuvaa:
Mummo nauttii kesästä |
Jopon uimatyylinäyte |
Kengännoutaja |
Reippa |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)