12.8.2017 MH-kuvaus Renko

Yhden MH-kuvauksen jouduin keväällä perumaan juoksujen takia, mutta tällä kertaa päästiin kuvaukseen asti. Kuvaus pidettiin Rengossa kennelmajalla järven rannalla. Kuvaajina toimi Arja Jauhiainen ja Pirjo Kelloperä. Pösön vuoro oli onneksi vasta kahdeltatoista; ei tarvinnut heti aamutuimaan lähteä ajelemaan.

Saavuimme testipaikalle jo hyvissä ajoin, jotta ehdin viedä koiran paperit ja ulkoiluttaa Pösön kunnolla. Pösön vuoro oli dobermannin jälkeen. En ala yksityiskohtaisesti selittämään testin kulkua, mutta havaintoja, joita itse tein koirasta ja tilanteeta. Leikissä ei mielestäni leikkinyt sillä intensiteetillä, jolla yleensä leikkii. Toiko uusi tilanne ja vieraat ihmiset sitten lisä jännitettä vai mistä moinen johtui.

Viehe yllätti minut, olisin luullut että lähtee perään, mutta eipä lähtenyt. Tiesin, että saalis voisi olla Pösöllä voimakkaampi, mutta en olisi olettanut, että ihan paikalleen jää ekalla kerralla. Toisella kerralla lähti viiveellä perään, muta ilmeisesti aika meni umpeen ja tuloksena ei lähde perään.

Kolmen minuutin ruohonsyönti oli aivan järven vieressä ja Pösöllä oli veto järveen. Se nyki minua pari kertaa sinne kunnolla. En tiedä, jos tämä olisi ollut Pösölle neutraalimmasa paikassa, mikä tulos olisi ollut. En väitä, että se siinä olisi ollut viilipyttynä, mutta ei olisi niin voimakkaasti vetänyt minua sivuun :) Etäleikkijässä olisin luullut, että reagoi haukkumalla epämääräiseen hahmoon, mutta ilmeisesti ei olekaan niin terävä, mitä olen kuvitellut vaan se on niin vilkas, että huomaa kaiken ja tykkää omasta äänestään, että reagoi haukkumalla :) Etäleikkijässä positiivista oli se, että houkutteli myös passiivista leikkijää.

Haalarissa ja räminässä ei tullut oikeastaan mitään yllättävää. Olin etukäteen ajatellut, että reagoi niihin ja tulee katsomaan avun kanssa. Aaveissa seurasi molempia aaveita ja piti niille haukulla ilmoitta olemassa olostaan. Tarvitsi minun tuen, jotta meni niitä katsomaan, mutta kontaktia otti itse. Ampumisessa minä jäädyin; Pösö irrotti otteen toisen laukauksen jälkeen ja minä jäin paikoilleni seisomaan. Tämän jälkeen Pösö ei enää lähtenyt leikkiin mukaan. Hihnassa ollessa ampumiset oli ok.

Loppuyhteenvetona Pösö ei paineistunut testistä se oli lopussa ja alussa samanlainen, joten kuvaus ei sitä kuormittanut. Pösö peilaa minun tunteita ja tunnetiloja hyvin paljon.

MH-kuvauksen tulos löytyy: https://jalostus.kennelliitto.fi/frmTulos.aspx?Id_Tulos=2656460&R=44

22.7.-31.7.2017 Bon Beauceron leiri, Volenice Tsekki

Bon Beauceorn -leiri on Laila Oomsin kennel Warrior Soul järjestämä IPO- leiri beauceroneille. Leirillä treenataan jokaista IPOn osa-aluetta; jälkeä, tottista sekä puruja. Tämän vuoden leiri oli jo seitsemäs leiri. Leirille tulee koirakoita ympäri Eurooppaa. Maalimiehinä C-osassa oli tänä vuonna Daniel Palecek ja Julen Fernandez. Aloin suunnittelemaan tätä matkaa jo viime syksynä, kun tieto tuli, milloin ja missä leiri pidetään. Matkaseurakseni reissuun lähti Elisa ja Hertta.

22.7.-24.7.2017 Matka kohti leiriä

Reitti kulki Turun kautta Tukholmaan, siitä Malmöön ja laivalla meren yli Travemündeen ja siitä Berliinin sekä Prahan kautta Valeniceen. Starttasin auton kotoa lauantaina viiden aikaan ja perillä olimme maanantaina viiden jälkeen eli kaksi vuorokautta meni matkoihin. Pääsimme ajoissa Turun satamaan ja laivaankin mahduttiin; yhdellä reissulla ei meinaa mahduttu laivaan ja tästä on tullut kammo, että jää rannalle ruikuttamaan.

Ronttasimme tavarat sekä koirat hyttiin ja lähdimme haukkaamaan palasta sekä rentoutumaan juoman parissa. Rentoutuminen keskeytyi nopeasti, kun kuulimme kuulutuksen: "Matkustajat Kämäräinen ja Virtanen, matkustajat Kämäräinen ja Virtanen, ottakaa yhteyttä laivan neuvontaan kannella seitsemän." Silloin tämä tyttö sai jalat alle ja lähti juoksemana kohti infoa. Onneksi ei ollut muusta kyse kuin joku oli valittanut, että koira haukkuu ja ei saa nukuttua. Tiedä sitten totuutta, mutta ei sieltä hytistä mitään kuulunut, kun me sinne menimme :D

Ruotsissa meillä oli reilusti aikaa; laiva oli Tukholmassa jo puoli seitsemältä paikallista aikaa ja Travemünden laiva lähti vasta kymmeneltä illalla Malmöstä. Hyvin me tytöt saatiin aikamme kulutettua Linköpingissä mm. ajellen korttelia ympäri ja etsien avoinna olevaa ruokaravintolaa ja Malmössä. Emme löytäneet muuta ravintolaa, joka olisi ollut auki aamu kymmeneltä kuin Mäkkärin. Opin myös sen, että Ruotsissa Mäkkrissä on kymmeneen asti aamuvalikoima ja sen jälkeen normaalivalikoima ;) Meillä kävi tuuri; toinen sai aamuaterian ja toinen normiaterian, kun olimme ennen kymmentä tiskillä. Käytimme koirat molemmissa paikoissa puistossa kunnon lenkillä; Malmöstä löytyi iso puisto, jossa meni reitti lammen rannalla ja iiiso nurmikenttä, jossa pystyi pitämään koiraa vapaana. En tosin tiedä saako Ruotsissa pitää koiraa irti, mutta me pidimme :p

Malmön puisto
Travemünden laivaan pääsimme sisään jo tuntia ennen laivan lähtöä. Tällä laivalla hytti oli positiivinen yllätys; se oli iso ja tilava. Sinne mahduimme häkkeinemme ja koirinemme oikein hyvin. Onneksi tyttöjä pystyi pitämään niin, että toinen oli häkissä ja toinen hytissä vapaana myös keskenään. Tällä kertaa ei kuulutuksia tullut vaikka kävimme katsomassa laivan tarjontaa. Itse tykkään mennä Ruotsin ja Saksan välin laivalla; siinä säästyy ajamiselta ja tulee samoihin hintoihin, jos ajaisi Tanskan kautta Saksaan eikä tarvitse varata hotellia Saksan puolelta vaan voi nukkua laivassa samalla, kun se putputtaa eteenpäin.

Saksan laivan hytti
Olimme maanantaiaamuna Travemündessä, josta lähdimme kohti Berliiniä. En ollut aikaisemmin Saksan itäpuolelta ajanut, kahtena aikaisempana kertana olen lähtenyt kohti Hampuria ja siitä etelään. Saksassa piti tankata ja tämä tuotti taas pienen tenkka pån, kun uuteen autoonikaan ei saa tankata biodieseliä. Soitto Suomeen omalle help-deskilla ja saatiin selvitettyä, mitä dieseliä autoon kannattaa laittaa. Ilmeisesti osui oikeaan, kun ei auto alkanut mitenkään vihoittelemaan reissun aikana. Alkumatka meni pienempää tietä kylien läpi, jossa oli idyllistä ajaa isojen lehtipuiden reunustaessa tietä. Pian kuitenkin tulimme Autobahnille ja talla pohjaan :D

Mitä näistä tankkaisi :)
Ajomatka sujui ilman isompia ruuhkia tai onnettomuuksia Saksan puolella; pääsimme Berliinin ja Dresdenin ohitse sujuvasti kaupungin kiertäen. Vastaantulevien kaistalla paloi rekka ja oli muutenkin enemmän jonoja kuin meidän puolella. Maisemat vaihtuivat ja etelään sekä Tsekin rajaa lähestyessä maasto muuttui mäkisemmäksi. Tsekissä pitää autoon osta tarra, jotta saa ajaa moottiritietä. Tarran olisi saanut ennen rajaa levähdyspaikalta, mutta huomasimme sen liian myöhään. Ajoimme seuraavalle huoltoasemalle, josta tarran pystyi ostamaan erillisestä talosta. Jonottamiseen meni jonkin aikaa, mutta sain kuin sainkin tarran ostettua. Matka jatkui kohti Prahaa; Prahassa jouduimme ruuhkaan, koska lähdimme kiertämään kaupunkia. Myöhemmin leirillä saimme tietää, että Prahan alla menee tunneli, jota pitkin pääsee nopeasti ohittamaan kaupungin. Tunneli on uusi ja olisi vain pitänyt uskoa Googlea :D

22.7.-29.7.2017 Leiri

Leiripaikkana oli Dog Center Ajax, jossa ilmeisesti järjestetään paljon leirejä. Puitteet olivat kyllä hienot; treenikentältä avautui aivan mielettömät maisemat ja se oli iso. Siihen olisi varmaan mahtunut kolme meidän omaa kenttää :D Leiripaikassa oli oma baari, josta sai ottaa juotavaa maksua vastaan. Ruoka oli kolme kertaa päivässä; aamupala ja kaksi lämmintä ruokaa. Treenipäivät koostuivat niin, että aamupäivästä oli jälkeä (maanantaina ja torstaina), tottista (tiistaina ja perjantaina), C-osan hallintaliikkeiden tekemistä ilman maalimeistä (keskiviikkona), teoriaa (lauantaina) ja puruja iltapäivisin. Meiltä jäi väliin maanantain jälki ja lauantain purut. Meidät oli jaettu kahteen ryhmään, tsekkiä-puhuvat ja muut :D Jälki- ja tottispäivät olivat toisella ryhmällä päinvastoin kuin meillä.

Treenikenttä tai osa siitä
Me jouduimme tositoimiin heti saavuttuamme. Laila oli laittanut meidät listalle viimeisten joukkoon. Ehdimme purkamaan tavarat ja ulkoiluttaa koirat ennen omaa vuoroa. Pösön kanssa teimme normaalin harjoituksen, kuten olisimme kotonakin tehneet. Maalimiehen havainnot Pösöstä oli ihan samoja, mitä olimme oman maalimiehen kanssa huomanneet. Ei tullut mitään uutta sillä rintamalla. Purujen osalta leirin tavoitteena oli selkeyttää Pösön saalista, joka oli oikein hyvä tavoite.

Treenien jälkeen kokoonnuimme kaikki baariin, jossa oli vapaamuotoista keskustelua ja tutustumista muihin leiriläisiin. Leirille oli tullut ihmisiä Saksasta, Puolasta, Liettuasta, Slovakiasta, Itävallasta, Sveitsistä ja Tsekeistä. Koiraroduista mukana oli myös muutama mali, holsku ja sakemanni. Osa itävaltalaisista ja tsekeistä eivät puhuneet englantia, joten yhteisen kielen löytäminen oli hankalaa, mutta hyvin sitä kommunikoitiin englannin ja saksan sekoituksella. Myöhään ei jaksettu seurustella, kun nukkumatti kajautti unihiekkasäkillä voimalla päähän :D

Jokaisen päivän aikataulu oli samanlainen; kahdeksalta aamupala, yhdeksältä treenit, yhdeltä ruoka, puoli neljä treenit ja siinä välissä käytiin seitsemän aikaan syömässä ja jatkettiin treenejä kahdeksaan yhdeksään niin, että kaikki koirat oli treenattu. Tiistaina aamupäivällä meillä oli vuorossa jälki, joka meidän osalta meni normi vauhdikkaasti, josta tuli palautetta :) Olin käynyt edellisen viikon torstaina Sastamalassa jälkiopissa ja saanut hyvät neuvot jatkoa varten, joten jälki ei minulle tällä leirille ollut prioriteetti yksi. Lounaan jälkeen lähdimme Elisan kanssa käymään lähikylässä kaupassa. Hieman oli eri hintataso, mihin Suomessa on tottunut :)

Meidän purutreenit noudattivat koko viikon samaa teemaa eli saalista, saalista ja saalista :) Harjoitukset tehtiin tyynyllä; hieman "nolotti" kaksi ja puolivuotiaan koiran kanssa mennä sinne tyynyn kanssa, mutta Pösöllä ei montaa kuukautta purutreenejä ole takana, joten tässä mielessä olemme aloittelijoita. Oli mielenkiintoista seurata muiden koirakkojen treenejä ja tapaa, miten maalimiehet toimivat. Siitä mistä tykkäsin oli se, että maalimiehet kiinnittävät koirien puruotteisiin paljon huomiota; jos koirat tulivat vajaalla kiinni, annettiin mahdollisuus korjata tai irroitettiin koira hihasta/tyynystä. Se mikä ehkä poikkesi siihen, mitä olin ottanut, oli se, että mikään koira ei purrut hihaan vaan puolihihaan myös jo pidemmälle edenneet koirat.

Photo Marcela Somrova
Keskiviikko aamupäivällä kävimme läpi, mitä kaikkea koirakko voi harjoitella ilman maalimiestä. Me teimme meille jo tuttua seuraa - maalimeis- juttua pallon kanssa. Olen harjoitellut tätä Pösön kanssa myös kotona. Ideana on se, että koira oppii ottamaan kontaktin maalimieheen ja ohjaajaan vuorotellen. Opetetaan asia koiralle matalammassa tilassa ennen kuin otetaan maalimeis kuvioihin mukaan. Suojelussa voi monia hallinnan osa-alueita harjoitella joko kotona itsekseen tai apparin kanssa.

Torstain tottiksissa teimme ensin seuraamista sekä jäävät liikkeet. Muut olivat tehneet nämä maanantain tottiksissa, joissa me emme olleet. Muutamia vinkkejä sain omaan tekemiseen, mutta kouluttaja Daniel sanoi, että selvästi treenaan tottista sellaisten ihmisten kanssa, jotka tietävät mitä tehdään. Kiitos meidän ryhmälle ja erityisesti Sari sekä tietty Marjanna! Kyllä me ollaan hyviä! Tykkäsin kouluttajan tavasta paneutua jokaiseen koirakkoon palastella asioita pieniin osa-alueisiin. Noutokapulan pitämisen opettamiseen sain hyvän tekniikkavinkin, en niinkään siihen itse ideaan vaan, miten sitä noutokapulaa kannattaa kädessä pitää. Testasin tätä jo kotona ja toimii; pienestä voi olla asiat kiinni :) Muitakin vinkkejä sain seuraamalla muiden treenejä.

Perjantaina oli vuorossa toinen jälki. Meillä jälki meni ihan persiilleen, mutta ei auta kuin harjoitella lisää. Olosuhteet olivat vaikeat; kova tuuli, lämmin ja lyhyt kuiva heinä. Lyhyt heinä on ollut Pösölle vaikea alusta, joten ei auta kuin harjoitella sitä. Pösö hukkasi toisen kulman jälkeen jäljen, kun tuuli sopivasti kaverin jäljeltä ja olisi halunnut jatkaa sinne. Tein toisen jäljen, johon tein kulman myötätuuleen ja se onnistui. Olin kateellinen jälkipellon koosta; sitä riitti ja riitti. Ehdimme jälkien jälkeen vielä mennä katsomaan toisen ryhmän tottistreenejä.

Jälkipelto
Eläinlääkäri tuli leiripaikalle laittamaan leiman meidän koirien passiin matolääkkeen takia. Se ei kallista ollut, lääkäri veloitti tästä kaksi euroa :o Lääkäri varta vasten ajoi leiripaikalle ja laittoi leimat passiin; ei ollut hinnalla pilattu :) Nyt oli paluumatkaa varten kaikki muodollisuudet hoidettu. Kävin kylästä hakemassa Drontal Compin, kun unohdin ottaa kotoa mukaan, samalla ostin Bravectoa, kun se oli halvempaa ja sai ilman reseptiä :)

Sää ei ihan vastannut odotuksia heinäkuisesta säästä Keski-Euroopassa. Muutaman kerran tuli ikävää suomalaista saunaa ;) Koirien kannalta sää oli oikein hyvä; pilvistä, 20 asteen tienoilla tai alle, pari kertaa ripautti vettä, tuulista. Jos koko viikon olisi ollut 25 tai yli, olisi se ollut rankkaa koirille. Lauantaina oli tosi kuuma päivä ja heti huomasi, että se vaikutti koiriin.

Lauantaina aamupäivällä oli teoriaa; käytiin läpi asioita, joita maalimiehet olivat huomanneet ohjaajien tehneen väärin. Samalla pakkailimme Elisan kanssa kamoja kasaan, Laiva lähti Travemündestä 1:00 ja ajattelimme varata reilusti aikaa, jotta ehdimme siihen. Tosin ajattelimme, että matka menisi joutuisammin, koska emme joutuisi jonottamaan Vignettiä sekä ajattelimme mennä Prahan läpi tunnelia pitkin. Ikinä ei tiedä mitä Saksan autobahneilla tapahtuu, joten lähdimme paluumatkalle lounaan jälkeen. Iltapäivän treenit alkoivat vasta puoli neljältä, mutta siihen meidän ei kannattanut enää jäädä odottamaan joka tapauksessa.

Paluumatka Suomeen 29.7.-31.7.2017

Matka sujui joutuisasti; mäkkärin löytäminen tosin oli haasteellista ja siellä tilaaminen; yritin tilata Mc Feast -aterian, mutta eihän sellaista Saksassa myydä lainkaan :D Emme juuttuneet mihinkään ruuhkaan ja saavuimme Travemündeen hyvissä ajoin. Haikeasti katsoimme toiselle kaistalle, jossa oli kyltti Helsinki, kun jonotimme Malmön laivaan. Laivalla hyttiin saapuessamme huomasimme, että sitä ei oltu siivottu edellisten jäljiltä; ei kun infoon marssimaan ja ilmoittamaan asiasta. Hytti tultiin siivoamaan heti ja pääsimme asettumaan sinne. Hytti oli samanlainen kuin mennessä iso ja ikkunallinen :)

Tuulimyllyt Juutinrauman sillan luona
Laiva oli juuri ohittamassa Juutinrauman siltaa, kun aamulla heräsimme. Olimme siis saapumassa Malmöön. Seuraava etappi oli kohti Ruotsin läpi kohti Tukholmaa. Hieman alkoi jo ajokilometrit painaa, mutta pahin oli jo takana päin. Paluumatkalla oli hieman tiukempi aikataulu, joten nyt ei ennättänyt käydä puistoilemassa Malmössä :) Ilmeisesti ruotsalaiset olivat palaamassa joko viikonlopun vietosta tai lomalta kohti pohjoista, kun liikennettä oli hiukkasen enemmän kuin mennessä.

Pysähdyimme syömään Jonköpingin tienoilla ja silloin ajattelin, että en jaksa ajaa enää, joten Elisa hyppäsi auton rattiin. En tiedä johtuiko siitä, että tämä uusi auto on automaattivaihteinen vai mistä, että ei aikaisemmin tullut tarvetta vaihtaa kuskia. Jatkoimme matkaa kohti Tukholmaa. Tukholmaa lähestyessä myös ruuhkat kasvoivat. Googlea kertoi, että matkalla oli pysähdyksiä, mutta meillä oli silti aikaa hyvin. Hieman alkoi kuitenkin jännittää, että miten käy, kun oltiin satamasta noin 20 kilometrin päässä ja tunnelissa oli vain yksi kaista avoinna. Onneksi se oli vain pienen matka aja sen jälkeen alkoi liikenne vetämään. Elisalle sanoin siinä, että ollaan käyty tuolla Nackassa aikaisemmin kääntymässä ja niin käytiin nytkin, kun kartanlukija ei ollut ihan kartalla :D Onneksi siitä ei tullut suurta kiertoa.

Matkalla selatessani sosiaalista mediaa huomasin, että leiripaikalla oli ollut tulipalo meidän lähtömme jälkeen. Onneksi kaikki ihmiset ja eläimet olivat kunnossa. Heinäpaalivarasto oli jostain syystä syttynyt tuleen. Leiriläiset kantoivat saaveittan vettä ja potkivat navetan oven pois, kun se oli jo tulessa, että ei leviä navettaan. Onneksi leiriläiset olivat paikalla, koska muuten olisi voinut koko paikka palaa poroksi. On ollut traaginen loppu leirille.

Emme menneet enää Tukhomassa puistoon käymään, kun ajattelimme, että parasta olla laivajonossa ajoissa. Kun olimme laivajonossa, kaivoimme esiin varauslapun. Elisa huomasi, että olin varannut matkan vain yhdelle henkilölle, hups. Kävin selvittämässä asian lippuluukulla, kun jono ei edennyt mihinkään. Virkailija lisäsi Elisan ja asia oli sillä selvä, onneksi. Käytimme koirat vielä ulkona, mutta Pösöpä ei sitten suostunut pissaamaan pelkälle asfaltille eikä se aikaisemmin suostunut tekemään laivalla yhtään mitään. Tuli pieni hermostuneisuus, kun oli jo aikaa Pösön edellisestä ulkoilutuksesta. Sain sen tekemään pissat ennen laivaan ajoa yhdelle hiekalle, jossa oli hieman nurmikkoa, on se sitten valikoiva :D

Taas kerran ronttasimme tavarat lukien ison häkin laivaan. Avasin hytin oven ja yllaaatuuus se oli kahden hengen hytti parivuoteella, jonne ei todellakaan mahdu lattialle mitään häkkiä. Marssin taasen infoon selvittämään asiaa. Eihän siinä mitään, mutta tarjolla ei ollut neljän hengen hyttiä, toinen kahden hengen hytti oli tarjolla, joka oli hieman isompi. Olivat korottaneet hyttiluokkaa, mutta eivät muistaneet kertoa asiasta minulle etukäteen mitään :D Kävimme katsomassa sen ja päätimme ottaa sen. Meidän piti vain käydä vaihtamassa iso häkki pienempään autosta Autokansi oli jo kiinni, joten vartijan piti tulla meidän mukaan autolla. Saimme vaihdettua häkin ja aseteltua sen hyttiin. Laitettiin Pösö tähän häkkiin, koska se oli pieni häkki ja Pösö on pienempi kuin Hertta. Ei ihan nyt menneet putkeen nämä paluumatkan laivojen hyttihommat... Kaiken lisäksi laiva oli täynnä japanilaisia, joita joutui väistelemään kaupassa :D

Nämä odotti hytin minibaarissa :D
Saavuimme aamulla harmaaseen Turkuun. Oli samalla haikeaa ja ihanaa; haikeaa siinä mielessä, että nyt se reissu on ohi ja ihanaa, kun pääsi takaisin kotiin. Enää ei ollut kuin pieni pyrähdys näiden kilometrien jälkeen kotiin :) Mitä järkevää sitä sanoisi loppukaneetiksi. Reissu kannatti tehdä ja voisin lähteä myös uudestaan, vaikka mitään "valaistusta" ei tullut, mutta aina sitä jotain vinkkejä saa mukaansa. Oli hienoa nähdä niin monta beussia IPOn eri osa-alueilla, niitä kun ei Suomessa ihan kauhean montaa ole. Tosin eihän sitä tiedä, tuleeko tuosta omastakaan koirasta koskaan mitään, mutta yritystä on :) Ei ne koirat maailmalla ole sen kummempia, mitä täällä.


Auton mittariin kertyi 3 220 kilometriä reissusta. Kiitos Elisa, että lähdit mukaan. Oli paljon mukavampaa ajella tuo matka kaverin kanssa kuin yksin ja oli seuraa leirillä!

Thank you Laila, Julen, Daniel and all who where at camp! I had great week at Czech wit all of you! Hopefully we will see you again! 

Kuvia tulee, kunhan ehdin käydä ne läpi :p

Kuvia löytyy: https://mimma.kuvat.fi/kuvat/Bon+Beauceron+2017+Valenice+Tsekki/

Marcela Somrovan kuvia löytyy: http://marcelasomrova.rajce.idnes.cz/BON_BEAUCERON_2017

PS Kuka lähtee ensi vuonna mukaan :D