17.-18.1.2015 Junailua

Lähdettiin lauantaina Jopon kanssa kahdestaan reissuun junalla Ilmajoelle tapaamaan Ramboa ja sen perhettä. Ilmajoelle on meiltä vajaan neljän tunnin matka, joten ajattelin, että turvallisinta on lähteä junalla kuin yksin autolla. Näistä säistäkään tiedä, mitä sieltä taivaalta milloinkin tulee :) Jokelasta hyppäsimme Riihimäelle menevään junaan, jossa vaihdoimme Oulun junaan. Melkein heti, kun olimme asettautuneet, kysyi nuori nainen edestämme, että onko tuo beussi. Minä, että juu on. Mikä sattuma, että hänellä oli nelikuinen beussinpentu. No meillähän riitti juttua Seinäjoelle asti, jossa jäimme molemmat pois.

Olimme sopineet Rambon ihmisten kanssa, että tulevat hakemaan meitä Seinäjoen asemalta. Helppo meidät oli tunnistaa, kun ei muita koiran kanssa junasta pois tullut. Lähdimme ajamaan kohti Ilmajokea, joka on noin 20 km päässä Seinäjoesta. Matka meni rattoisasti jutellen ja tutustuen toisiimme. Kun pääsimme perille, vaihdoimme ulkovaatteet ja aloimme hommiin.

Kun Jopo ja Rambo näkivät toisensa, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Pienet painit siinä otettiin ja sitten ruvettiinkin jo asiaan. Eipä siinä sitten muuta kuin odoteltiin, että toimitus olisi ohi. En ollut aikaisemmin hoitanut hommaa, vaikka olen ollut mukana aikaisemmin, mutta hyvin tuo taisi mennä näin amatööreiltä :) Tämän jälkeen menimme sisälle viettämään lauantai-iltaa, joka meni jutustellessa. Mistä sitä juttua aina riittääkin. Meille Jopon kanssa oli varattuna oma huone, jonne painuimme hyvissä ajoin yöpuulle.

Aamulla heräilin ja menin alakertaan; voi miten ihanaa aamiainen oli katettu pöytään puuroineen kaikkineen. Aamiaisen jälkeen hetken otimme rennosti ennen kuin alettiin puuhiin. Toisella kerralla Jopo ja Rambo pääsivät itse asiaan nopeammin. Eipä tässä enää muuta voi kuin odotella, kuinka tässä käy :) Tuli aika lähteä junalle Seinäjoelle. Pakkasin kimpsut sekä kampsut ja lähdimme ajamaan kohti Seinäjokea. Matkalla katsoin junan tietoja ja yllätys yllätys se oli myöhässä. No ei siinä enää voinut mitään. Sanoimme heipat asemalla ja jäimme Jopon kanssa odottamaan junaa.

Kotimatka sujui hyvin varsinkin, koska vaunussa oli nuoria solttupoikia useampi :) Nyt junassa oli enemmän koiriakin. Olin varannut meille yhden hengen paikan, jossa jalkatila oli Jopolle hieman pieni, mutta hyvin me silti mahduttiin. Tilavammat paikat ovat vierekkäisiä paikkoja ja aina ei tiedä millainen kaveri siihen viereen tulee, en uskaltanut sellaista varata. Tullessahan olimme Jopon kanssa kahdestaan tuollaisessa tilavammalla paikalla.

Oikein paljon kiitos Nina ja Juhana teidän vieraanvaraisuudesta ja kyydityksistä!

Lopuksi vielä sivukuva torstailta, pahoittelen kuvanlaatua, mutta eiköhän tuossa se olennainen näy tulevaa vertalua varten :)