27.-28.9.2014 Suojelukoetta ja luonnetestiä

Olin ilmoittanut Jopon Helsingin Vetokoirakerhon suojelukokeeseen. Sen piti olla kaksipäiväinen 20 koiran koe, mutta loppujen lopuksi ilmoittautuneita koirakoita oli vain kuusi, joten se järjestettiin yhtenä päivänä. Hyvä näin, koska olin saanut Reiskalle luonnetestipaikan sunnuntaille. Jäljet olivat Inkoossa Västankvarnin pelloilla. Koukkasin Jorvaksen kautta, josta otin Petin kyytiini. Koirien tarkastus ja arvonta suoritettiin Västankvarnissa. Sain numeroksi neljä, joten olin viimeinen koirakko. Jälkien järjetys oli: ensin ajettiin kakkosen jälki, sen jälkeen ykkösen jälki ja seuraavaksi neljä kolmosen jälkeä.

Alustana oli apilaa, joka oli puoleenväliä polvea. Tuuli yltyi aamusta ja oli jo napakkaa, kun ensimmäinen kolmosen koira pääsi ajamaan jäljen. Oma jännitys alkoi kasvamaan pikkuhiljaa, kun oma vuoro lähestyi. Oman vuoron tullessa sain koiran sopivaan mielentilaan jäljelle mentäessä ja jäljen lähetykseen Jonkin matkaa ekaa suoraa mentyämme, Jopo meni istumaan ja ajattelin, että siinä on esine. Se meni maahan, kun lähestyin sitä. En löytänyt esinettä heti ja jäljentekijä sanoi, että siinä se olisi, mutta en silti löytänyt esinettä. Minulla meni pasmat sekaisin ja en voinut tehdä muuta kuin lähettää koiran uudestaan jäljelle. Noin ehkä kymmenen metrin jälkeen Jopo meni maahan ja siinä se esine sitten olikin. Jatkoimme eteenpäin ja kulmassa koira nosti hännän ja nenän pystyyn. Sai ehkä hajun edellisestä jäljestä ja lähti menemään vasemmalle. Törmäsi riistan jälkeen ja lähti ajamaan sitä. No se meidän jälki oli sitten siinä. Kaikki 10 pistettä saatiin. Miten voi olla niin, että en osaa opettaa koiralle niinkin yksinkertaista asiaa kuin jäljestäminen. Kyllä kohta alkaa tuntumaan siltä, että luovuttaa kokonaan, kun ei kokeessa natsaa.


Keskeytin kokeen omalta osaltani jäljen jälkeen, koska ei ollut mitään järekä jatkaa eteenpäin. Loppujen lopuksi kenttäosioihin jatkoi neljä koirakkoa. Minua edellinen kolmosen koirakko myös keskeytti jäljen jälkeen. Loppujen lopuksi C-osuuteen osallistui kolme koirakkoa, yhden vielä keskeyttäessä tottiksen jälkeen. Onnea Paavo ja Sami kolmosen ykköstuloksesta! Keskityin kuvaamiseen kenttäosioissa, kuvia lötyy: mimma.kuvat.fi

Sunnuntaina oli vuorossa Reipan luonnetesti. Olin laskenut aikataulun väärin ja meille tuli Vesan kanssa äkkilähtö aamulla. Reippa oli ensimmäinen koira testattavana. Testi pidettiin Sipoossa omakotitalon pihassa. Toimihan se niinkin. Testi meni oikeastaan muuten, kuten oli olettanut, mutta kelkka yllätti hieman. Siinä Reipalla kesti kauemmin selvittää se kuin olin kuvitellut. Uhassa tuli oikein kunnon räyh ihan lopussa. Seinässäkin puolusti itseään. Haalarissa, tynnyrissä ja ampumisessa en uskonutkaan olevan mitään erityistä. Sen verran pisteistä, että Reippa arvioitiin terävyydeltään kohtuulliseksi, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Kuitenkin Reippa mielestäni reagoi luonnetestissä voimakkaammin ja nopeammin asioihin kuin mitä Jopo reagoi omassa luonnetestissä. Jopo sai luonnetestissä tervyydeksi suuri, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Eipä tuolla käytännön kanssa ole mitään merkitystä, mutta näin sen taas näki, miten erilailla eri henkilöt tulkitsevat ja tilanteita. Alla vielä Reipan pisteet osa-alueittain sekä video testistä:

Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +1 Erittäin vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma
Yhteispisteet 144