20.9.2014 PK-rotumestikset Raisio ja ajatelmia tottiksesta

Lähdettiin aamuvarhaisella ajamaan kohti Raisiota ja beussien PK-mestiksiä. Ne olivat samalla myös bouvierien, briardien, mudien sekä valkoistenpaimenkoirien PK-mestaruuskilpailut. Beusseja oli ilmoittautunut 12 koirakkoa. Paikanpäällä selvisi, että kaksi koirakkoa oli jäänyt pois. Beauceronien osalta osallistujat olivat jakautuneet seuraavasti: jälki 1 yksi koirakko, jälki 2 yksi koirakkoa, jälki 3 kaksi koirakkoa, haku 1 yksi koirakko, haku 3 kolme koirakkoa, IPO 2 yksi koirakko ja FH 1 yksi koirakko. Jokaiseen lajiin osallistui ainakin yksi beauceron.

Black Death Varis:

Saavuimme paikalle, kun jälki 1:sen koirat olivat tekemässä jo tottelevaisuutta. Parkkeerasimme leirin pystyyn kentän laidalle, josta Hannelen kanssa saimme hyvin räpättyä kuvia. Ehdimme nähdä toisena suoritusvuorossa olevan beussin suorituksen kokonaan. Pienen tauon jälkeen tottisvuoroon tulivat haku 1:sen ja haku 2:sen koirakot. Koska poisjääneitä ja keskeyttäneitä oli jonkin verran, pystyttiin kilpailut viemään läpi etuajassa. Viimeisenä vuorossa oli suojelun puruosuudet. Suojelussa oli yksi beussi, joka oli Jopon veli Yeff, ja kolme bouvieria.  Kaikki IPO-koirat saivat tuloksen. Onnea Tanja ja Yeff IP2 koulutustunnuksesta!

Valitettavasti beusseilla oli epäonnea joko maastossa tai tottelevaisuudessa eikä koulutustunnusta saavuttanut kuin neljä koirakkoa. PK rotumestariksi tuli tänä vuonna Pirkko Kallinen ja Bayjet Dodge haku 3. Parhaan tottelevaisuuspalkinnon sai Tanja Vennelä ja Grand Lutin Yeff. Onnea! Koulutustunnukset saivat myös Pauliina Auramo ja Onks Toi Fripon jälki 1 sekä Mari Kurenmaa ja Avataran Brittany haku 3.

Tässä vielä beauceronien tulokset:

Olin pettynyt kisojen tottelevaisuuksien tasoon. Mielestäni parhaan tottiksen teki haku 1:sen briardi (Minna Saarimaa ja Black Death Varis). Tästä parista tuli sellainen olo, että koira oikeasti haluaa tehdä töitä ohjaajalle. Tottelevaisuus oli energistä ja hienoa katseltavaa. Beusseilla ei nähty yhtään tottelevaisuutta, joka olisi ollut 90 pisteen tai sen yli. Lisäksi tottiksen suorittaneiden beussien keskiarvo oli 70 pistettä eli niukin naukin hyväksyttävä pistemäärä. Mielestäni arvostelu ei ollut mitenkään erityisen tiukkaa.

Mistä johtuu, että emme saa koulutettua koirillemme suoritusvarmaa tottelevaisuutta? Itse jouduin miettimään tätä samaa viime vuoden lokakuun jälkeen. Ei se tottelevaisuuden opettaminen beussille voi olla mitään rakettitiedettä. Yksi, mitä olen huomannut, on se, että koirien kanssa tullaan tottelevaisuusosioon väärässä mielentilassa. Jos koira on jo kentälle tuotaessa väärässä mielentilassa, miten se voisi nostaa itsensä vireeseen kesken suorituksen? Tunnetila on mielestäni yksi tärkeimmistä ellei tärkein asia tottelevaisuuden koulutuksessa.

Grand Lutin Yeff:

Harva koira kuitenkaan tekee tottelevaisuutta vain sen takia, että näki pallon/patukan/nakin ennen suoritukseen menoa ja sen voimalla jaksaa tehdä koko kisakaavion. Koiralle pitää olla rakennettuna oikea tunnetila, jotta tunnetila pysyy koko suorituksen ajan. Tämän lisäksi koiralta pitää alkaa vaatimaan asioita, kun se osaa ne jo. Osataanko koiralta vaatia osaamista reilusti vai eikö vaadita lainkaan? Kuvitellaanko, että koira tekee suorituksen missä vain, kun se tekee ne omalla kentällä/pihalla pallon/patukan/nakin ollessa esillä. Harjoitellaanko liian vähän vieraissa ympäristössä; luotetaan siihen, että kyllä se kotona osaa. Usein kuullaan sanottavan, että kun ohjaaja jännittää niin koira reagoi siihen. Miksi ei harjoitella jännittäviä tilanteita etukäteen ja kerrota koiralle, että ei hätää vaikka jännitän, sinä voit tehdä liikkeet siitä huolimatta. Toki on myös puutteita koiramateriaalissa, jotka menevät lukkoon, jos ohjaaja on jäykkä ja jännittynyt. Mutta onko silloin järkevää kisata sellaisen koiran kanssa? Itse aikoinani totesin, että ei ole.

Tottelevaisuus vaatii suunnattomasti toistoja ja työtä. Olemmeko valmiita tekemään sen työn, jotta saamme hyvä tottelevaisuuden koiralle. Lisäksi kaikki lähtee sieltä arkielämästä, jos siellä annetaan koiran luistaa sille annetuista käskyistä/tehtävistä, miten voimme olettaa, että se tekisi suoritukset täsmällisesti myös tottelevaisuudessa? Ei koira pysty erottamaan sitä, että ai nyt saan luistaa ja nyt en.

Työmyyrän Ihkaensimmäinen:

Toivottavasti tämä kirjoitus herätti ajatuksia ja mietteitä. En halua osoitella ketään, koska olen ollut itse aivan samassa veneessä ja joutunut miettimään nämä asiat. Katsotaan sitten sen seuraavan koiran kanssa. Toivottavasti olen taas hieman viisaampi sen kanssa kuin nykyisen. Jos jollakulla jäi ajatuksen siemen kytemään tai askarruttamaan joku asia, saa minuun ottaa yhteyttä.

Kuvia PK-mestiksistä löytyy: http://mimma.kuvat.fi/

6.-7.9.2014 Koiratäyteinen viikonloppu

Tänä viikonloppuna oli kovin koiratäyteiset päivät. Perjantai-illasta Laku tuli meille hoitoon viikonlopuksi, Hannan mennessä katsomaan saksanpaimenkoirien suojelun SM:iä Lahteen. Laku oli oikein iloinen poika, kun tuli meille kylään :) Vauhtia ja intoa riitti vaikka toisille jakaa. Kyllähän se siitä sitten rauhottui, kun oli saanut tutkia paikat läpi.

Lauantai-aamusta lähdin katsomaan Lakun kanssa Vesan ja Reipan agilitykilpailuja Hyrylään. Heillä oli kolme starttia, joista ehdin katsomaan vain kaksi, kun piti kiiruhtaa ja Tomerien J-pentutapaamiseen Riihimäelle. Hyllythän sieltä molemmilta radoilta tuli, mutta ei muuta kuin uutta putkeen. Lakukin pääsi katsomaan agikisoja lähinnä mini- ja mediluokkia.

Lähdin käymään kotona Vesan ja Reipan tokan radan jälkeen. Kävin hakemassa Jopon kyytiin sekä Marikan ja Pinkin. Tällä kokoonpanolla lähdimme kohti RSKK:n  kennelmajaa Riihimäellä. Petti olikin jo paikalla keittämässä kaffetta. Pikkuhiljaa paikalle alkoi tulemaan muitakin. Neljä penneliä osallistui tapaamiseen; kaksi urosta omistajineen ei päässyt tulemaan. Paikalle tuli  myös muutama beauceronista kiinnostunutta ihmistä sekä muita Tomeria.

Aluksi otimme pienet tottikset penneleille; käytiin läpi perusasioita sekä neuvottiin, miten kannattaa leikkiä ja edetä tottiksessa. Pennelit olivat oikein innokkaita pikku tottistelijoita. Tottikisen jälkeen oli vuorossa kahvia ja pullaa sekä vapaata seurustelua. Ennen kuin päästettiin pennelit riehumaan keskenään otettiin perinteinen yhteiskuva, jossa oli pentujen lisäksi äiti Kiti sekä mummo Pinkki.

Penneleiden leikkimisen jälkeen otimme vielä tottikset Kipan Naavalle sekä Jopolle. Siinäpä se päivä sitten olikin. Kuvia pentutapaamisesta löytyy: J-pentutapaaminen

Sunnuntaina oli vuorossa Naavan (Tomeran Gene) ja Mörön (Tomeran Giga) MH-kuvaus Kangasalalla. Sovimme Kipan kanssa, että ajan heille aamusta ja jatkamme siitä yhtä kyytiä kuvauspaikalle. Olimme paikalla hyvissä ajoin, kahta koiraa aikaisemmin, ennen kuin  Naavan vuoro oli. Videokuvasin Naavan testin Kipalle, joten en voinut ottaa kuvia omalla kameralla.

Naavalla oli oikein hauskaa kuvauksessa. Kuten kuvaajat sanoivat; ei Naavaa saatu peloteltua kuvauksen aikana; Kovin iloinen ja leikkisä se oli koko testin ajan. Laukauksien kanssa ei ollut mitään ongelmia Naavalla. Hyvä Kipa ja Naava! Naavan jälkeen pidettiin ruokatauko ja sen jälkeen oli kaksi muuta koiraa ennen kuin oli Mörön vuoro.

Mörö meni melko samalla lailla kuin Naava. Eipä sitäkään testi hetkauttanut; haalari ja räminä tutkittiin heti, kuten siskonsa. Aaveet eivät onnistuneet pelottamaan lainkaan ja laukauksetkaan eivät hetkauttaneet, vaikka kaksi jälkimmäistä laukausta olivat jostakin syystä aivan jumalattoman kovat. Mörön kuvauksesta otin muutaman kuvan, jotka löytyvät: Giga MH-kuvaus. Onneksi sää suosi koko viikonlopun, joten mikäs siinä oli viettää päivät ulkosalla koiratouhuissa.

30.8.2014 Beauceronien erikoisnäyttely Tammela

Meidän piti olla Jopon kanssa kilpailemassa piirimestaruuskisoissa, mutta kävi kuten kävi ja emme osallistuneet. Näin ollen lähdin katsomaan beussien erkkaria Tammelaan, kun kaksi Jopon pentusta osallistui sinne. Pääsin vieläpä Hannelen kyydissä, joten ei tarvinnut yksin ajella. Treffasimme Hyvinkään ABC:llä, jonne jätin autoni ja jatkettiin siitä kohti Tammelaa. Saavuimme paikalle, kun menossa oli narttupennut, joten emme jääneet paljosta paitsi.

Tuomarina tänä vuonna oli Helene Moreau de Vincens. Sama tuomari arvosteli Jopon ulkomuodon Ranskassa National d'Elevagessa. Paikalla oli runsaasti ihmisiä ja koiria, tuttuja ja vähemmän tuttuja. Beusseja erkkariin oli ilmoitettu 90 kappaletta. Kehä eteni jokseenkin hitaasti, mutta täytyy sanoa, että pyörittävä kehäsihteeri sanoi kuuluvalla äänellä tulokset sekä näytti vielä erikseen viuhkalla laatumaininnan. Näin myös kirjanpitäjä pysyi perässä tuloksista. Tomeria oli paikalla kolme ja kaikki narttuja Indien ja Indigon lisäksi Susannan Taika (Tomeran Gladiolus) tuli paikalle.

Kehässä päästiin avoimiin uroksiin, jossa ei tapahtumilta vältytty. Kun kaikki 12 urosta alussa juoksi kehässä, tuli jo ensimmäiset murraukset miesten kesken. Aika kireä tunnelma oli uroksien kesken. Tämän jälkeen pääsi yksi uros omistajalta pannasta irti ja kävi nippasemassa toista urosta, mutta onneksi pahemmalta tappelulta vältyttiin ja tilanne saatiin hallintaan. Sitä vain ihmettelen, että tämä aggressiivisesti käyttäytynyt koira sai jatkaa kehässä ja sai vielä laatumaininnan erinomainen ja sijoittui luokassa kaiken lisäksi; käsittääkseni aggressiiviset koirat pitäisi hylätä.

Tuo edellinen tapahtuma oli pientä vielä seuraavaan farssiin. Yksi uros ei suostunut ravaamaan esittäjän kanssa; sitä juoksutettiin ja vaihdettiin esittäjää, juoksutettiin lisää ja taas vaihdettiin esittäjää, juoksutettiin lisää. Tähän kaikkeen meni aikaa varmaan noin 15 minuuttia ja koira saatiin ravaamaan muutama askel. Tämän kaiken jälkeen koira sai erinomaisen sekä sijoittui luokassa ja sai vielä SA:n. Miten tämä voi olla mahdollista? Jos koira ei ravaa, miksi sille annetaan noin kauan aikaa, jotta se saadaan ravaamaan. Tämä peitsaaminen olisi pitänyt näkyä myös laatuarvostelussa, mutta ei! Beauceron on ravaajatyyppiä ja jos se on noin vaikea saada raville, ei se voi olla erinomaisen ja SA:n arvoinen!

Tämän episodin toipumiseen meni minulta hetki ja uroksetkin saatiin päätökseen. Parhaaksi urokseksi valittiin Moisiomäen Fiilis. Onnea Mari ja Ukko! Tässä välissä pidettiin ruokatauko. Menimme syömään muiden mukana ravintola Isoon Piippuun. Siellä oli tarjolla lounasbuffet sekä makkaraperunoita/ranskalaisia. Ajattelin, että en ota buffettia vaan ne makkaraperunat. Valinta oli totaalisen väärä. Ensinnäkin niissä perunoissa kesti varmaan reilu puolituntia ja kun ne sai, ne olivat huonoimmat makkaraperunat, mitä olen ikinä syönyt. Lounasbuffee oli kuulemma ollut hyvä. No mutta nälkäänsä sitä syö melkein mitä tahansa ja nyt oli se iso nälkä. Kun olimme Susannan kanssa saaneet syötyä, suunnistimme takaisin kehän laittaa ja siellä oli menossa jo junior nartut.

Indie ja Hurma olivat nuortenluokassa, jossa oli yhteensä kuusi koiraa. Tomerat arvosteltiin luokan viimeisenä, kun ovat aakkosissa siellä loppupäässä. Molemmat esiintyivät oikein hienosti ja malttoivat seistä maltillisesti. Näiden kahden esiintyminen oli huomattavasti parempaa kuin äidin Maailman Voittaja näyttelyssä; pojasta polvi paranee :) Indie sai erittäin hyvän ja Indigo sai erinomaisen ja sijoittui luokassa neljänneksi. Hyvä tytöt!

Tomeran Indie NUO EH

Tomeran Indigo NUO ERI4

Avoimet nartut minulta meni hieman sivu, kun juttelin kehän laidalla Erjan kanssa. Sen verran näin, että samantyyppinen ravausepisodi sattui myös avoimissa nartuissa kuin uroksissa. Tässäkin tapauksessa vaihdettiin esittäjää, jotta koira saataisiin ravaamaan ja kun se vihdoin ja viimein ravasi, sai se laatuarvosteluksi erinomaisen. En vain voi ymmärtää tätä! Minulta meinasi mennä Susannan ja Taikan vuoro ohi, mutta onneksi Hannele muistutti minua. Taika esiintyi myös oikein mallikkaasti ja tuloksena erittäin hyvä. Hyvä Susanna ja Taika!

Tomeran Gladiolus AVO EH

Narttujen valioluokassa oli myös kaksi venäläistä koiraa, muuten kaikki koirat olivat suomalaisia. Vihdoin ja viimein saatiin paras narttu kehä pyöritettyä ja parhaaksi nartuksi valikoitui Black Carambas Sex Pistols. Oikein paljon onnea! Jäljellä oli vielä rotunsa parhaan valinta sekä jälkeläis- ja kasvattajaluokat. Rotunsa parhaaksi tuomari valitsi Moisionmäen Fiiliksen. Emme jääneet enää katsomaan kasvattajaluokkaa vaan lähdimme Hannelen kanssa ajelemaan kotiin päin.

Päivä oli oikein mukava ja oli ihana nähdä näin paljon beusseja sekä beussituttuja. Hampaan koloon jäi kaivelemaan nuo ravaustapaukset, mutta tällaista tämä on ja tuomari oli tällä kertaa tätä mieltä :) Muutama kuva Tomerista löytyy: Erikoisnäyttely 30.8.2014