17.-18.4.2014 Pohjanmaan tournee

Pakattiin kimpust ja kampsut sekä koirat autoon torstaina ja lähdettiin kohti Kokkolaa. Olin sopinut koirille käsittelyn Anulle perjantaille. Reippa on näyttänyt siltä jo jonkin aikaa, että sillä olisi paikat jumissa. Pääsiäisenä on pitkät vapaat niin voi käydä kääntymässä Pohjanmaalla. Lähdettiin ajamaan noin puoli neljän aikaan ja ajettavaa oli. Onneksi ei tuonne suuntaan mitään suurempia pääsiäisruuhkia ollut vaan pääsimme sujuvasti ajamaan, Tampereen kohdalla oli tosin tapahtunut kahden auton onnettomuus, joka hetkellisesti hidasti matkaa.

Perillä Kokkolassa olimme yhdeksän aikaan. Kävimme ilmoittautumassa hotellille, koiratkin saivat oman tervetuliaistoivotuksen. Kannettuamme tavarat huoneeseen lähdimme tutustumaan Kokkolan yöelämään. Hotellia vastapäätä oli englantilaistyyppinen pubi Oluhuone Huismanni. Sieltä matka jatkui hotelille, jossa myöhemmin soitti AC/DC:n coverbändi. Ilta venyi aika pitkälle yöhän, kun bändi soitti niin myöhään.



Nautittuamme hotelliaamupalan lähdimme ajamaan kohti Anun ja Mikan kotia. Matkaa ei ollut kuin muutama kilometri, mutta ilmeisesti silläkin matkalla navi ajatti meitä mutkien kautta. Löysimme kun löysimme perille. Otettiin Reippa ensi käsittelyyn. Reippa oli oikein reipas käsiteltävä; se istui ja seisoi riippuen, miten Anu sitä käsitteli. Reipalla oli pari oikein pahaa jumipaikkaa, mutta Anu sai ne käsiteltyä. Lopputuloksena oli vetreä ja oikea-asentoinen Reiska.

Jopolla ei niin pahoja jumeja ollut kuin Reipalla, mutta kyllä siltäkin joitain kipeitä kohtia löytyi. Jopo pisti kyljelleen, kun oli hetken ollut seisaallaan. Se varmaan ajatteli, että hitto mitä tässä seisomaan :) Joimme vielä kaffit lopuksi sekä moikkasimme Viiviä (Tomeran Voikukka) ja Jopon velipuolta Vimiä (Grand Lutin Vim), jonka jälkeen meidän oli aika lähteä koita kohti Kauhajoen kautta. Jopon pentu Patron asustaa Kauhajoella, joten oli oiva tilanne käydä moikkaamassa sitä perheineen.

Ajelimme pitkin aakeeta laakeeta Pohjanmaata ja saavuimme Kauhajoelle Patronin luokse. Epäröin tosin hetken pihalle johtavan sillan edessä, että kestääköhän se auton painon; hyvin kesti. Löysimme oikeaan pihaan, kun Wilma tuli sisältä meitä vastaan. Wilma päästi myös koirat ulos ja sieltähän se tuli äidin tissipoika. Olihan se kasvanut kokoa sitten viime näkemän, joka taisi olla viime syksynä jalostustarkastuksen aikoihin :)

Kaffittelimme vielä ennen matkan jatkamista. Kilometrejä oli vielä jäljellä useampi sata ja niin sitä piti taas istua autoon ja jatkaa matkaa. Matka sujui tasaisesti eikä muuta liikennettä juurikaan ollut. Poikkesimme Tampereen kohdalla syömään, olihan kello jo yhdeksän illalla. Loppumatka olikin pelkkää moottoritietä, sen kun posotti menemään. Kotona oltiin yhdentoista aikaa. Kyllä oli rankka reissu, mutta kannatti tehdä :) Valitettavasti vierailupaikkoja olisi ollut enemmän, mutta tällä kertaa tällä aikataululla ei ehditty käymään. Pitänee tehdä toinen Pohjanmaa tournee.

Suuri kiitos Anulle meidän koirien käsittelystä pyhäpäivänä!

11.-12.4.2014 Treeniviikonloppu

Hanna ja Laku (Jopon poika Tomeran Inferno) tulivat meille kyläilemaan viikonlopuksi. Hanna oli ilmoittanut Lakun lauantaille viettitestiin Veikkolaan ja sunnuntaina hän oli menossa Outi Hermiön jälkisemmaan Hyvinkäälle. Tottahan toki minä tarjosin majapaikkaa meillä, kun tänne päin olivat tulossa. Hannan auto kaartoi perjantaina meidän pihaan viiden jälkeen. Lakulla riitti vauhtia ja virtaa sisään tullessa. Ihmettelemistä oli leluissa, joita meillä on koirille lattialla. Siinä se hetki menikin, kun piti miettiä, millä lelulla sitä leikkisi.

Meillä oli oman treeniporukan hallivuoro kahdeksalta Veikkolassa ja menimme sinne vielä illalla. Hallilla otin Jopolla tottista ja purut, kun Teemukin tuli paikalle. Lakukin pääsi tositoimiin Teemun kanssa. Lakulla oli intoa kuin pienessä kylässä ja aina ei Hannakaan pysynyt pystyssä Lakun perässsä. Teemun kommentti oli, että sehän on jopa parempi kuin äitinsä. Näin ollen jalostuksessa on onnistuttu, kun jälkeläinen on parempi ;) Kotiin tullessa painuimme melko pian pehkuihin, kun seuraavana aamuna oli aikainen herätys.

Aamulla suuntasimme nenämme kohti  Veikkolaa ja viettitestiä, joka pidettiin Piskipajan hallissa. Testaajana oli maalimies Jussi Sairanen. Aluksi Jussi piti pienen johdannon aiheesta ja kertoi testin tarkoituksesta. Koirakoita oli ilmoittautunut vain kahdeksan: alkaako suosio hiipua vai oliko niin paljon päällekkäisiä tapahtumia, jotka verottivat osallistujia. Lakun vuoro oli pienen tauon jälkeen. Laku tulla kaahotti tutun oloisesti kohti kenttää. Eipä tuo ehtinyt mitään vieraita paikkoja tai ihmisiä ihmettelemään, kun oli kiire päästä hommiin. Laku hoiti hienosti homman kotiin ja Hannakin pysyi pystyssä :) Testaajan mielestä Lakussa viettiä on ja siitä olisi myös suojeluun.



Katsoimme vielä loput koirat ennen kuin aloimme suuntaamaan kohti Kauklahtea. Kävimme vain suorittamassa välitankkauksen. Saavuttuamme Kauklahden kentälle paikalla oli jo osa meidän treeniporukasta ja loput saapuivat paikalle pikkuhiljaa. Otin Jopolla todet; viilaamista vielä on, mutta kyllä se nyt huomattavasti paremmalta näyttää kuin viime syksynä :) Lakukin pääsi Sarin oppiin tottistelemaan ja Hanna saikin hyviä treenivinkkejä Sarilta. Kiitos Sari!

Hommat jatkuivat puruilla. Tänään kaikilla koirakoilla oli onnistuneet treenit. Lakukin pääsi puruhommiin Teemun kanssa. Pikkupojalla oli kyllä rankka viikonloppu, mutta hyvin tuo jaksoi. Kotona ehtii nukkumaan :) Otin joitain kuvia treeneistä, jotka löytyvät: kuvat.fi:stä. Alla vielä pari kuvaa Lakusta.


 

5.-6.4.2014 SPKL maalimies kevätleiri, Riihimäki

Olin ilmoittautunut Jopon kanssa SPKL:n maalimiesleirille lauantaille. Petti tuli meille, josta lähdimme ajamaan kohti Riihimäen kennelmajaa. Paikalle oli tullut myös muita tuttuja meidän ryhmäläisiä sekä beussituttuja. Paikalla oli yhteensä noin sata henkilöä, joista kolmisen kymmentä oli maalimiesoppilaita. Tapahtuma alkoi sillä, että koirien ohjaajat saivat valita ryhmän, johon menevät. Laitoin mut ja Jopon Juha Korrin vetämään ryhmään. Ryhmässä oli neljä maalimiesoppilasta, jotka tekivät treenit koirille.

Ensimmäisenä vuorossa oli aloittelevat koirat ja sen jälkeen kokeneemmat. Meidän ryhmässä oli aika paljon aloittelijoita, joten olimme Jopon kanssa loppupäässä. Päivä meni katsellessa ja kuunnellessa erilaisia treenejä sekä treenien purkuja. Nämä olivat mielestäni opettavaisia myös muillekin kuin oppilaille. Kaikki koirakot pääsivät treenaamaan kahteen kertaan. Jopon treenin teemana oli enemmän asennetta haukkuun, jota ei saavutettu tällä kertaa. Mutta kuten kouluttaja totesi; treenit eivät olleet huonoja, nyt tiedetään, miten siinä ei onnistuta, joten pitää miettiä jotain muuta :) Minulta kysyttiin, että olenko tulossa sunnuntaina. En ollut alun perin ilmoittautunut sunnuntaille, mutta nyt jäin miettimään, jos kuitenkin tulisin.

Niinhän siinä kävi, että lähdin sunnuntai-aamusta ajamaan kohti kennelmajaa Jopon kanssa. Sunnuntaina ensimmäiseksi kokoonnuttiin kaikki halliin ja kysyttiin, onko paikalla koiria, joilla voi tehdä kolmosen kisaliikkeet. Kauhean monta kättä ei noussut pystyyn, joten minä nostin käteni pystyyn. Meitä oli neljä koirakkoa, jotka tekivät maalimiesoppilaan kanssa kolmosen kisaliikkeet, kuten ne kokeessa tehdään.

Olimme Jopon kanssa toisena koirakkona vuorossa. Kyllä siinä ohjaajaa taas jännitti, kun yleisöäkin oli ihan kohtuullisesti :) Hyvin me siitä suoriuduttiin, tosin hallinta olisi voinut olla parempaa. Koira oli hieman vallaton osittain; yhdessä irrotuksessa jouduin antamaan kaksi käskyä ja piilolta sivulletulossa ei tullut ekalla käskyllä sekä muutamia pienempiä kohtia. Kun kaikki neljä koirakkoa oli tehnyt kisaliikkeet ja palautteet annettu maalimiesoppilaille, jatkettiin samoissa ryhmissä kuin lauantaina.

Sunnuntai meni samoissa merkeissä kuin lauantaikin. Saatiin Jopollekin tehtyä onnistuneet treenit, kun muutettiin treenisuunnitelmaa; johan sitä asennetta saatiin esille :) Kaikki kiva loppuu aikanaan ja niin myös tämä leiri. Olin mukana ensimmäistä kertaa maalimiesleirillä ja voin suositella osallistumaan sinne. Leiri oli hyvin opettavainen, kun oli mahdollisuus nähdä erilaisia koiria ja niiden treenejä. Rotukirjo oli myös laaja, mikä toi myös kivan lisämausteen.