CMBF on ollut minulle jo tavoitteena silloin, kun Jopon kanssa aloimme harrastamaan suojelua viisi vuotta sitten. Hieman hilkulle meidän kolmosiin osallistuminen jäi, kun saimme koulutustunnuksen kakkosesta syyskuussa. Näin ollen meidän ensimmäinen kolmosen koe olisi Itävallassa Maailman Mestaruus kisoissa. Olihan se vähän hullua lähteä tuollaiseen kilpailuun suorittamaan ensimmäistä kolmosen koetta, mutta kait sitä sen verran hullu pitää olla ;)
Olimme päätyneet matkaamaan laivalla Travemünden Saksaan ja siitä edelleen Saksan läpi Itävaltaan. Harkitsimme myös muita vaihtoehtoja: lentämistä sekä Baltian läpi. Lentäminen hylättiin, kun joka tapauksessa olisi pitänyt ottaa vuokra-auto ja mihin kaikki tavarat olisivat mahtuneet. Baltian ja Puolan läpi reitti hylättiin myös, kun meitä peloteltiin Etelä-Puolan teillä.
19.-20.10.2013 Lähtö ja laivamatka
Mian kanssa lähdettiin reissuun lauantaina laivalla kohti Saksaa. Määränpäänä oli Travemünde ja siitä edelleen Ebreichsdorf Itävallassa. En ollut aikaisemmin matkustanut noin pitkää aikaa laivalla, hieman jännityksellä odotin, miten ajan saa kulumaan. Perjantai ja lauantai menivät kyllä sellaisella tohinalla pakatessa ja miettiessä, että mitä kaikkea sitä pitää ottaa mukaan reissuun. Suurinta päänvaivaa tuotti Jopon ruoat, miten saan pysymään ne jäässä koko matkan. Tässä vaiheessa tuntui viisaalta ratkaisulta, että lähdettiin autolla eikä lentämällä. Sitä tavaraa tuli sen verran paljon mukaan :) Jotain sitä kuitenkin jäi kotiin, kun lähdin ajelemaan Mialle; meidän kolikot. Vesa toi ne meille matkan varrelle, joten saimme nekin kyytiin.
Pääsimme laivaan heti satamaan tultuamme. Hytti oli neljän hengen hytti, johon änkeydyimme koirinemme ja laivatavaroiden kanssa. Olimme pakanneet erilliseen pienempään laukkuun laivalla tarvittavat kamppeet. Tämä oli viisas ratkaisu, koska hyttiin ei olisi mahtunut mun matkalaukkua :) Koirat sijoitimme niin, että jaoimme hytin kevythäkillä ja poissa ollessa laitoimme Dalin häkkiin ja Jopo sai olla vapaana; tasa-arvo se olla pitää. Laivamatka sujui yllättävän kivuttomasti nukkuen, syöden, saunoen, porealtaassa lilluen, koria ulkoiluttaen ja lukien. Viimeiset tunnit alkoivat olla polttelevia, kun odotti maihin pääsyä.
Laivakoirat |
21.10.2013 Ajomatka Itävaltaan
Aluksi jännitti ajella Saksan autobahneilla, mutta äkkiä sitä meni virran mukana. Piti vain olla tarkkana, kun lähti aivan uloimmalle kaistalle, että sieltä ei tule vauhdilla ketään. Reitiksi olimme valinneet Hannover-Nürberg-Passau-Ebreichsdorf; emme lähteneet ajamaan Tsekin läpi. Itävallan puoleta lähestyessä piti ostaa Vinjetti, jolla Itävallassa saa ajaa moottoriteillä. Se piti kiinnittää auton tuulilasiin; ilmeisesti autot kuvataan/skannataan jotenkin ja tarkistetaan onko Vinjettiä vai ei. Menomatkalla emme juuttuneet mihinkään ruuhkaan, pääsimme jouhevasti etenemään. Pysähdyimme muutaman kerran ulkoiluttamaan koiria sekä kävimme myös syömässä.
Löysimme hotellin pienen harhailun jälkeen Ebreichsdorfista tai oikeastaan se oli seuraavassa kylässä Oberwaltersdorfissa. Meitä oli vastassa ihana vanhempi herrasmies, joka tosin ei ihan kauheasti puhunut englantia. Itävallassa voi varautua siihen, että kaikki eivät osaa englantia. Hyvin tulimme toimeen englannin, saksan ja ruotsin sekoituksella :) Saimme kuitenkin itsellemme huoneen, joka oli todella iso. Siinä oli reilusti tilaa molemmille koirille eikä tarvinnut olla koko ajan "nokat vastakkain". Jaoimme huoneen kevythäkillä, jolloin molemmille koirille jäi reilusti tilaa olla vapaana. Pieni jännitysmomentti tuli siinä, kun avasin Jopon ruokakassin, mitä sieltä vastaan tulee. Ei ollut ruoat sulaneet vaikka ne olivat ollut kylmälaukussa kaksi vuorokautta. Olin ilmeisesti sen verran hyvin pakannut ne. Onneksi hotellihuoneissa oli jääkaapit, joissa oli pakastelokerot ja sain ruoat heti pakkaseen hotellille tullessa.
Hotelli. Kuva Marjo Alanen |
22.-24.10.2013 Kisapaikaan tutustuminen ja treenausta
Tiistaiaamuna lähdimme kohti kisapaikkaa paikalliseen koiraklubiin ÖRV HSV Ebreichsdorfiin. Paikalle saavuttuamme emme voineet muuta kuin ihastella tiloja; oli pikkupennuille oma kenttä, treenikenttä, ulkoilutustarha, koirille koppeja, kunnon klubirakennus vessoineen, sähköineen sekä juoksevine veteineen. Miten saisimme myös Suomeen tällaiset tilat? Siinä oli Suomi-tyttö ihmeissään, kun on tottunut hätäseen johonkin kenttään jossain pöpelikön keskellä ;)
Klubirakennus |
Keskiviikko oli toisinto tiistaista. Ihanaa, kun ei ollut kiire vielä mihinkään; sai rauhassa olla ja oleutua. Otimme keskiviikkonakin tottista ja sekä pääsimme jäljestämään. Tosin jälkipaikka muistutti lähinnä puistoa kuin peltoa :) Jopon kohdalla jälki meni aika plörinäksi, mutta esineen sentäs ilmaisi lopusta. Tein sille vain yhden kulman ja päähän esine. Pituuttakaan jäljellä ei ihan kauheasti ollut.
Harjoitus "jälkipelto" |
Jätimme koirat Wienin kiertoajelun ajaksi kevythäkkeihin hotellihuoneeseen. Kun tulimme takaisin, tuli Jopo iloisesti häntää heiluttaen meitä ovella vastaan. Jopo oli tullut "läpi" kevythäkin ovesta, jonka olin ennen matkaa korjannut roudarinteipillä. Ei näköjään pidätellyt se korjaus ei. Lisäksi Jopo oli syönyt melkein täyden paketin salmiakkikaloja, jotka olin ostanut laivalta. "Hätäpuhelu" Suomeen kysyäkseni onko salmiakki vaarallista koiralle. Hotellihuoneessa ei ollut wlan-yhteyttä, joten en itse pystynyt tarkistamaan asiaa. Onneksi salmiakki ei ole vaarallista, mutta Jopo oli hieman turvoksissa vatsasta. Onneksi itse h-hetkeen oli vielä aikaa muutama päivä, mutta torstaina olisi eläinlääkärin tarkastus sekä purutreenit :)
Torstaina kisapaikalla oli jo enemmän tunnelmaa, kun muita kisaajia oli saapunut paikalla sekä osa tarvikemyyjistä oli tullut. Torstaina oli ilmoittautuminen, eläinlääkärin tarkastus, purutreenit (osa joukkueista oli käynyt harjoittelemassa aikaisemmin syksyllä ja muilla oli nyt mahdollisuus ottaa treenit), kilpailunumeroiden arvonta sekä kilpailijoiden kokous; hommaa siis riitti koko päivälle.
Käytiin ensimmäiseksi ilmoittautumassa Mian kanssa ja saimme samalla tarkemmat kisa-aikataulut sekä osallistujalistat. Sen jälkeen mentiin kentälle katsomaan purutreenejä ja odottamaan omaa vuoroa. Mian kanssa tehtiin samanlaiset harjoitukset puruissa molemmille koirille; kierrätettiin vitonen, kutoselle haukkumaan, sivulle, pako, irti, uudelleen hyökkäys ja kuljetus siitä palkka ja viimeiseksi pitkä liike. Maalimiehet oli hieman ihmeissään, että ettekö te enempää ota, kun aikaa olisi ollut ottaa vielä toisen kerran. Turha sitä on alkaa jauhamaan tässä vaiheessa :)
Eläinlääkärin tarkastus meni kummaltakin rutiinilla; ei tullut huomautettavaa. Samalla sovimme matolääkkeen antamisesta ennen kotimatkaa lääkärin kanssa, jotta saamme merkinnän siitä koirien passeihin. Tämän jälkeen odottelimme mallikoirien suorituksia, jotka ovat pohjana kisasuorituksille. Pikkuhiljaa tuomarit tulivat laittamaan kenttää "kuntoon" kisoja varten. Sinne maalattiin merkkejä tokoa, tottista sekä puruja varten. Jännitystä oli jo selvästi ilmassa, kun kisaajat kokoontuivat kentän laidalle katsomaan mallikoirien suorituksia. Muutama kysymys heräsi koirien suorituksista esim. se, että eikö IPO 3:ssa ole kulmaa selkäkuljetuksessa. Kysymykset piti jättää ohjaajien palaveriin ;)
Suunnittelua |
25.-27.10.2013 Kisapäivät
Perjantai oli ensimmäinen varsinainen kisapäivä. Aamusta kisapaikalla käytiin BGH-turnaus. Tuo oli jonkinasteinen tottiskilpailu, mutta ei ollut virallisena kisaohjelmana mukana. Illalla oli ohjelmassa kisojen avajaiset. Me saatiin vahvistuksia perjantaina Suomesta, kun paikalle saapuivat Petti, Marjo sekä Tanja. Mian kanssa meillä aamupäivä meni muuttaessa toiseen huoneistoon sekä odotellessa kannustajia paikalle. Odottavan aika on pitkä, mutta vihdoin näimme tutut kasvot hotellin pihalla. Järjestäydyimme huoneisiin ja lähdimme ruokailemaan. Varsinaisissa ruokapaikoissa ei saa ruokaa 14:00-17:00 välillä, joten meidän piti tyytyä pizzerian antimiin.
Syötyämme lähdimme kohti kisapaikkaa avajaisiin. Olimme saaneet Suomen lipun Teemulta mukaamme. Lipulla on arvokas historia, se on ollut turvaamassa rauhaa Golanin kukkuloilla Etelä-Libanonissa suomalaisten mukana. Järjestäydyimme jonoon kentälle vievälle tielle; jokaisella maalla oli lapsi kantamassa maan nimeä. Jokaisen maan marssiessa vuorollaan kentälle soitettiin ko. maan kansallislaulu. Oli se hienoa marssia kentälle Maamme laulun soidessa. Kaikkien maiden marssittua kentälle seurasi kisajärjestäjien ja tuomareiden puheita. Avajaisten jälkeen suuntasimme hotellille ja istuimme iltaa hotellin alakerrassa porukalla. Myöhään ei kuitenkaan voinut olla, kun jäljet alkoivat aamusta.
Avajaismarssi. Kuva Marjo Alanen |
Meitä tultiin hakemaan kokoontumsipaikalta ja jatkoimme matkaa kohti "kukkuloita". Emme varsinaisesti nähneet vuoria lainkaan Itävallassa, mutta korkeita kukkuloita oli. Korkeimmillaan kävimme Mian kellon mukaan 700 metrissä matkan aikana. Ensimmäiset jäljet olivat korkean mäen päällä ja rinteessä. Jälkialusta oli loistava; lyhyttä tasaista nurmea. Lisäksi aamulla oli ollut kosteutta eikä tuullut mainittavasti. Olosuhteet olivat kyllä mitä mainioimmat. Ensimmäiset kolme koirakkoa jäljestivät tässä ryhmässä ja jokainen sai yli vaadittavat 70 pistettä jäljeltä.
Jälkimaisemat |
Jopon kisajälki:
Mia ja Dali olivat viimeisessä jälkiryhmässä. Heidän jälki oli samassa paikassa, jossa oli ensimmäisen ryhmän jäljet. Mia valitsi kakkosjäljen, tässä ryhmässä oli vain kaksi osallistujaa. Dalille epäonneksi koitti se, että ensimmäisen esineen jälkeen, otti hajun viereisestä juuri ajetusta jäljestä ja lähti väärälle jäljelle. Harmittavasti Dali myös epäonnistui jäljelle ja kummallakaan suomalaisella ei ollut enää mahdollisuutta tulokseen.
Tämä on tätä ja aina ei voi onnistua :) Suuntasimme Mian kanssa katseet jo seuraavaa päivää kohti, jolloin vuorossa olisi tottis ja purut. Ennen niitä olisi kuitenkin vuorossa juhla-illallinen kisapaikalla. Ehdimme käydä kääntymässä hotellilla siistiytymässä iltaa varten. Illalla oli ohjelmassa buffet-illallinen, dj-musiikkia, CMBF 10-vuotisjuhla sekä tietysti hauskanpitoa ja seurustelua.
Sunnuntaina oli vuorossa IPO-koirien tottikset ja purut. FH-koirat olivat suorittamassa omia jälkiä ja tokokoirilla oli urakka jo loppunut. Aamusta kentällä oli aikamoinen sumu, mutta hyvin koirat siitä huolimatta suorituivat kenttäosuuksista. Päivän mittaan sumu hälveni ja aurinko alkoi paistaa. Tottikset alkoivat ykkösten koirilla ja jatkuivat siitä siten, että välissä oli purut ja sitten taas tottikset jne. Meidän tottis oli laitettu alkavaksi 13:20 ja purut 16:00. Välissä oli myös lounastauko. Menimme kentälle yhdeksän jälkeen, emme nähneet ihan kaikkien ykkösten tottissuorituksia.
Meidän vuoro lähestyi ja jännitys sen kun kasvoi. Kävin kävelyttämässä Jopon ennen omaa vuoroa ja menin sen kanssa odottamaan omaa vuoroa. Huomasin jo siinä kävellessä, että Jopo on menossa tekemään puruja eikä tottista. Mielentila oli näin ollen väärä tottikseen. Yritin saada koiraa kuulolle ja oikeaan vireeseen, mutta enpä tainnut onnistua siinä :( Me mentiin ekana paikalla oloon ja Jopo oli kuulemma heti ensimmäisen laukauksen kuuluta noussut paikalla olosta häntä pystyssä ja ampunut kohti piiloa, että missä se äijä on. No taisi olla hieman hämmästynyt, kun piilosta löytyikin minä eikä maalimiestä. No paikallaolo oli sitten siinä. Jatkoimme kenttäosuuteen ja ei se sen parempaa ollut kuin tuo paikallaolo. Seuraaminen oli jotain katastrofin ja häpeän välimailta. En voinut muuta kuin suorittaa hymyssä suin vaikka kieiuin sisältä kuin mikäkin ylikuumennut kattila.
Seuraa. Kuva Marjo Alanen |
Mian ja Dalin suoritus oli meidän jälkeen. Jäin katsomaan sen ennen kuin vein Jopon autoon takaisin. Heidän tottelevaisuus oli hienoa katseltavaa. Ei tullut mitään isompia virheitä. Paikallaolossa Dali nousi kesken kaiken istumaan, istui siinä hetken ja meni takaisin maahan ennen kuin Mia tuli piilosta pois. Mian ja Dalin pisteet olivat 86 tottiksesta. Hieman olivat mielestäni alakanttiin, mutta tämä on arvostelulaji. Tottiksissa tuomarina oli itävaltalainen Kurt Schafar.
Dali nouto. Kuva Marjo Alanen |
Ajattelin piilolle kävelleessä, että varmistan sen, että Jopo tulee sieltä piilolta sivulle ensimmäisellä käskyllä. Jos se ei tulisi, voisi sanoa hyvästit tulokselle, koska hallinta pettäisi siinä vaiheessa ainakin lopullisesti. Niinpä huusin niin paljon kuin vain ääntä lähti, minustahan lähtee, tänne sivulle. Tulihan se sieltä. Tuomarikin hymyili siinä vaiheessa ja yleisöstäkin taisi kuulua naurahduksia. Kyllä sitä alkoi itseäkin hymyilyttämään :) C-osa jatkui tästä eteenpäin ihan normi jopomaisella suorituksella; mitään suuria virheitä tai hallinnan pettämisiä ei tullut, kaikki irrotuksetkin onnistuivat ensimmäisellä käskyllä. Pisteet olivat 82. Arvostelu oli saksaksi, jos oikein käsitin niin otteista on mennyt pisteitä tai lähinnä ylimenovaiheesta. Sitä pitää alkaa työstämään seuraavaa kautta varten. Olin tyytyväinen C-osan suoritukseen. Tämä oli kuitenkin meidän ensimmäinen kolmosluokan koe ja ei mikään kyläkoe vaan vähän isommat pippalot matkoineen päivineen sekä vieraat maalimiehet jne.
Jopon C-osa:
Jäin katsomaan Dalin C-osan oman suorituksen jälkeen. Dalilla ei tällä kertaa puruissa ihan nappisuoritusta tullut, mutta pisteet kuitenkin 71. Mielestäni saimme molemmat olla tyytyväisiä koiriimme, että saivat C-osasta tulokseen oikeuttavat pisteet! Tästä on hyvä jatkaa ensi vuotta silmällä pitäen ;)
IPO C-osuuksien jälkeen ei ollut enää vuorossa kuin palkintojen jako ja päättäjäiset. Palkintopöytä oli upea ja olisihan sitä ollut hienoa nousta pallille, mutta ei ollut meidän vuoro tänä vuonna ;) IPO:ssa Maailmanmestariksi nousi Thomas Wöginger ja Kerang Warrior Soul. Joukkuekultaa sai Itävalta. Toivottavasti saamme ensi vuonna Suomesta enemmän osallistujia, jotta voimme osallistua joukkuekisaan. Joukkueessa voi olla niin eri lajien edustajia että eri rotujen edustajia. Näin ne oli taputeltu loppuun nämä pippalot. Enää ei ollut vuorossa kuin pakkaaminen ja kotimatka.
28.-30.10.2013 Kotimatka
Viimeisellä yhteisellä aamupalalla Mian kanssa oli hieman haikeat tunnelmat. Oltiin kuitenkin viikon verran oltu Itävallassa ja vietetty aikaa tiiviisti yhdessä. Paluumatkan ajoimme yhdessä päivässä Travemündeen. Lähdimme jo aamulla yhdeksän aikaan hotellilta kaupan kautta matkaan vaikka laiva lähti vasta kolmen aikaa yöllä. Onneksi lähdimme hyvissä ajoin, koska jouduimme yhteen pahempaan ruuhkaan onnettomuuden takia Saksan puolella. Siinä meni melkein kaksi tuntia jonossa istuessa rekkojen keskellä.
Muuten ajomatka sujui suhteellisen kivuttomasti parin pysähdyksen taktiikalla ja pääsimme perille laivaan ajoissa. Saimme ajaa auton suoraan laivaan, kun tulimme satamaan. Kannoimme laivakamat ja veimme koirat hyttiin ja sen jälkeen menimme baariin Mian kanssa. Tapasimme myös muita suomalaisia koiraihmisiä laivalla. Osa riiseneiden MM:iin osallistuneista oli samalla laivalla kuin me. Heillä oli mennyt hieman paremmin kisamatka; kotiinviemisenä oli joukkuehopea! Eipä siinä enää muuta jaksanut tehdä kuin mennä nukkumaan.
Seuraava päivä meni laivassa palloilessa, missäs muuallakaan :) Kävimme saunassa, mutta porealtaassa ei tällä kertaa ollut vettä, kun odotettiin myrskyä matkalle. Vietimme loppupäivän ja illan riiseniporukoiden kanssa. Juttu luisti ja meillä oli oikein mukavaa. Enää oli yksi yö laivassa ja aamulla olisimme Vuosaaren satamassa. Vielä käytiin aamupalalla ennen kuin päästiin ulos laivasta.
Loppusanat
Vaikka tuloksilla ei juhlittu, oli reissu kaiken arvoinen ja tekisin sen uudestaan. Kokemusta tuli roppakaupalla ja nyt tietää, millaista tuollaisiin kisoihin on osallistua. Toki ihanne olisi se, että mukana olisi erillinen joukkueenjohtaja, joka huolehtisi juoksevista asioista, niin ei kisaajien tarvitsisi huolehtia niistä. Mutta hyvin se meni näinkin :) Itsellä oli helppo matkustaa koiran kanssa, koska se ei stressaantunut matkalla ja oli muutenkin helppo matkalainen. Autonmittariin kertyi yhteensä noin 2 860 kilometriä eli on siinä jonkin verran tullut ajettua.
Ensi vuoden CMBF järjestetään näillä näkymin 19.-21.9.2013 Reichshoffenissa Ranskassa. Sinne vain kaikki rohkeasti mukaan! Meillä on nyt FH:sta tuloksia beusseilla, saataisiin edustus myös siihen. Lisäksi Reischshoffeniin on "vain" noin 800 kilometriä Travemündestä. Minä aikankin olen lähdössä ensi vuonna uudestaan :)
Iloiset matkalaiset. Kuva Marjo Alanen |
Haluan vielä kerran kiittää meitä tukeneita:
Teemu "the maalimies", kiitos näistä viidestä treenivuodesta, ensi vuotta varten viilataan vielä asioita kuntoon ;)
Petti, mitä mä teksinkään ilman sua; mun henkinen tuki ja korvaamaton treeniapu!
Sari, meidän kivakoiraohjaaja ;) Kiitos kaikista vinkeistä ja avuista, joita olen sinulta saanut!
Sanna thank you for Jopo! What else I would say; without good dog this has not been possible!
Vesa, kiitos siitä, että olet jaksanut olla tukena vaikka treenit ovat vieneet syksynä paljon vapaa-aikaani!
Mia, kiitos matkaseurasta ja tuesta matkalla! Ensi vuonna uusiksi!
Marjolle kiitos kuvaamisesta!
Koko meidän treeniryhmä, te ootte parhaita, jatketään samaan malliin!
Kaikki, jotka ovat olleet jollain tavalla tekemässä meidä reissua mahdolliseksi; etenkin kannatustarran ostaneita!
Haluan kiittää vielä meidän matkaa tukeneita: Ninni Stenhäll www.koiraurheilu.fi ja Anna Hammarén: www.dogeaze.fi/