Jopolla todettiin viime vuoden syksynä verenluovutuksen terveystarkastuksessa nisäkasvaimia. Näin ollen Jopo ei pystynyt luovuttamaan verta. Vein Jopon jatkotutkimuksiin Mevettiin ja kasvaimia todettiin useammassa nisässä. Lääkäri suositteli niiden poistamista, mutta jäin pohtimaan asiaa vielä. Päätin poistattaa nisäkasvaimet tänä syksynä ja samalla hoituisi myös sterilisointi. Kävimme uudestaan tarkastuksessa Mevetissä; Jopolta kuvattiin keuhkot ja otettiin verinäytteet. Kaikki muut olivat ok, mutta lääkäri kuuli pienen sivuäänen sydämestä. Näin ollen varattiin vielä myöhemmäksi sdämen ultra, jotta saadaan varmuus, mikä sydämen tilanne on ja pitääkö jotain ottaa huomioon leikkauksessa.
Sydämen ultrassa lääkäri näki, että dilatoivaa karidomyopatiaa (DCM) ei Jopolla ole. Sydämen eteiset, kammiot ja muut olivat normaalinmuotiset eivätkä seinämät olleet ohentuneet. Lääkäri kirjoitti diagnoosiksi hiippaläpissä lievä vuotovirtaus. Ei havaita sydämen laajentumaa; supistuvuus on normaalirajoissa. Lääkärin mukaan tämä ei ole perinnöllistä vaan vanhan koiran oireilua. Täytyy se vain myöntää, että Jopokin alkaa olemaan jo vanha, tuleehan se jo yhdeksän vuotta tammikuussa. Mitä tämä tarkoittaa arkielämään; ei muuta kuin, että Jopoa ei saa rasittaa rajusti fyysisesti (vedot yms. pitää lopettaa). Jopo on siis siirtynyt sairaseläkkeelle :D
Leikkaukselle ei ollu estettä; käytetään vain eri nukutusaineita, jotka eivät ole sydämelle niin rasittavia. Leikkaus olisi marraskuun viimeinen päivä. Tässä olisi vain pari muuttujaa; olen silloin tulossa Leviltä, joten Vesa joutuu viemään Jopon leikkaukseen ja minä haen sen kunhan selviin lentokentältä kotiin. Lennon aikana en pysty vastaanottamaan puheluita, mutta onneksi koneessä oli wifi, jos jotain sattuu, Vesa saa minut sitä kautta kiinni :)
Leikkauspäivänä heti aamusta lääkäri soittaa ja minä olen jo, että mitä nyt on sattunut. Ei ollut onneksi muuta kuin, että yhdestä nisästä oli vielä löytynyt pieni kasvain, joten oikealta poistetaan kaikki nisät, vasemmalta poisteaan kaksi viimeistä. Vielä tuli toinen soitto lääkäriltä, lähetetäänkö kasvaimet tutkittavaksi ja kyllä minä ne lähetin. Leikkaus meni hyvin ja hain Jopon lääkäristä kotiin päästyäni. Se oli aika pöllyssä vielä, mutta pystyi kävelemään itse.
Toipuminen kotona lähti hyvin etenemään. Haava näytti hyvältä, vaikka oli pitkä. Jäin kotiin tekemään töitä torstaiksi, kun illalla Jopo vielä valitteli hieman. Päivällä ei enää valittanut, mitä nyt pientä köhää oli, joka johtui hengitysputkesta. Jopo alkoi olemaan jo oma itsensä ja päätin mennä seuraavana päivänä töihin ja jättää sen kotiin.
Kaikki meni hyvin Itsenäisyyspäivään asti. Olin juuri alkamassa katsomaan Linnan juhlia Jopon makoillessa olohuoneen lattialla. Se yht'äkkiä vinkaisi ja pomppasi ylös. Samalla alkoi haavasta valumaan kirkasta punertavaa nestettä. Soitin Tammiston Evidensiaan, kun Mevet ei ollut enää avoinna. Sieltä sanottiin, että on luultavasti kudosnestettä ja suositeltiin tulemaan näyttämään Jopoa heille. Lähdin ajamaan Tammistoon ja huristelin niin kovaa kuin uskalsin. Tammistoon päästyämme hoitaja katsoi haavan ensin. Kun haavaa paineli, sieltä purskahti nestettä ihan kunnolla. Hoitaja sanoi, että nesteen kertyiminen olisi tavallista nisänpoistoissa, koska sinne jää "tyhjää" tilaa rauhasten poiston jälkeen. Ajattelin mielessäni, että eihän se nyt voi niin mennä, että neljästä vatsan alueelle kohdistuvasta leikkaukseta selviäisi ongelmitta ;)
Jäimme odottamaan vielä lääkärin tarkastusta. Lääkäri kuunteli sydämen (ei kuullut ensimmäisillä stetoskoopeilla sivuääntä), tarkasti limakalvot ja mittasi lämmön. Kaikki oli kunnossa, joten tulehdusta ei luultavasti ollut. Lääkäri tutki vielä haavan ja tunnusteli syvemmät ompeleet; ne tuntui olevan kunnossa eikä tyriä ollut, joten sisemmät ompelet eivät olleet pettäneet. Kuitenkin löytyi "kovempi kohta", joka oli ilmeisesti lankareaktio, koska Jopo ei sitä arastellut erityisesti. Lääkäri otti kuitenkin näytteen nesteestä ja lähetti sen bakteeriviljelykseen sekä antoi mukaan antibiootteja.
Soitin Mevettiin vielä seuraavana päivänä ja selitin tilanteen. Siellä kehoitettiin aloittamaan antibioottikuuri, suihkuttamaan haavaa sekä pitämään kylmää sen päällä 2-3 kertaa päivässä. Hieman ylimääräistä työtä tuotti haava, mutta ei voinut muuta kuin toimia näin, jotta haava paranisi jatkossa kunnolla. Jopo alkoi jo omasta mielestä olemaan terve, joten virtaa alkoi kertymään ja kuitenkaan ei pääse sitä mihinkään purkamaan, kun ulkoilutkin olivat vain lyhyitä fleksissä. Haavasta tuli nestettä tikkien välistä ja pelkäsin jo, että tikit ratkevat, kun välillä iho oli niin pingottunut.
Seuraavan viikon keskiviikokkona kävin poistattamassa tikit Mevetissä; leikkauksesta oli kulunut kaksi viikkoa. Tikit poisti toinen lääkäri kuin leikkaava, kun en saanut hänelle aikaa. Tikkien poistossakin haavasta tuli nestettä vielä. Tästä syystä haava ei ollut noin 1,5 cm matkalta umpeutunut vaan siinä oli reikä. Näin ollen joduin hoitamaan haavaa avohaavana ja jatkamaan suihkuttelua sekä antibiootti kuuria. Lisäksi sain mukaan haavaan laitettavaksi hunajasalvaa, joka nopeuttaa ja auttaa haavaa parantumaan.
Leikkaava lääkäri soitti vielä kasvaimien patologin lausunnosta. Kaikki muut paitsi yksi olivat hyvänlaautisia. Jos oikein käsitin, niitä oli yhteensä kuusi. Tämä yksi pahanlaatuinen oli ykkönen asteikolla 1-4 eli kaikista "paras". Lausunnossa sanottiin, että kasvainta ei havaittu näytteen reunoilla, joten se on saatu kokonaan poistettua. Lääkäri sanoi, että on epätodennäköistä että se uusiutuisi tai olisi lähettänyt etäpesäkkeitä. Toivotaan, että asia on näin. Toisaalta nisäkasvaimet havaittiin jo yli vuosi sitten, joten näin maalaisjärjellä ajateltuna luulisi, että ne etäpesäkkeet olisivat tulleet tuossa ajassa eikä keuhkokuvissa näkynyt mitään muutoksia. Etäpesäkkeet tulevat kuulemma yleensä keuhkoihin. Evidensiasta kuulin myös bakteeriviljelmän tulokset ja niissä ei ollut mitään sairaalabakteeria vain pelkästään kahta bakteeria, joihin saamani lääkkeet tehoaa.
Tätä kirjottaessa Jopon haava alkaa olemaan ummessa ja olemme käyneet jo normi metsälenkkejä vapaana. Toivotaan, että tämä episodi oli tässä eikä tulee enää mitään yllätyksiä. Se täytyy vielä mainita, että kaikillä lääkärikäynneillä Jopo sai erityismaininnan siitä, miten helppo potilas se on. Leikkauksesta herättyään oli käyttäytynyt rauhallisesti vaikka en sitä heti päässyt hakemaan. Lisäksi tikkien poistossa lääkäri vielä sanoi, että oli varmasti koko viikon siihen astisin helpoin potilas. Se on myös antanut minun hoitaa haavaa todella hyvin eikä ole taistellut vastaan. Se on aina ollut niin helppo hoidettava <3 Toivotaan, että meillä on vielä monta yhteistä vuotta takana.
20.11.2016 Niina Ojansivun jälkipäivä ja vähän muuta
Syksyn tapahtumista en olekaan kirjoitellut blogiin. Tässä näitä tiivistettynä. Ensin pitää tietysti kehaista, että Jopon I-penneleistä Hurma (Tomeran Indigo) voitti beussien tokomestaruuden EVL-luokan ykköstuloksella. Koe oli Hanskin ja Hurman ensimmäinen EVL-koe. Onnea Hanski ja Hurma! Valiokello alkoi tikittämään ;) Kuvia kokeesta löytyy: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/4.9.2016+Suomen+Beauceron+Ry+Tokomestaruus+-kilpailu/
Syyskuun 11. päivä osallistuttiin Pösön kanssa Suomen Beauceron Ry:n järjestämään Vepe-päivään. Se järjestettiin aivan meidän lähistöllä olevilla hiekkakuopilla. Meille osui aurinkoinen ja lämmin päivä. Mikä siinä oli vepeillessä hyvässä säässä. Koirille tehtiin kaksi kierrosta, jonka jälkeen oli mahdollisuus vielä kokeilla hukkuvan pelastamista. Vesa oli hakenut tässä välissä Pösön jo kotiin, mutta toi sen takaisin, jotta Pösökin pääsi pelastamaan hukkuvaa :) Veneestä hyppy ei ollutkaan Pösölle niin helppo juttu. Hieman piti tuupata, jotta hyppäsi veteen. Veneentuonnissa ei ollut ongelmia eikä hukkuvan pelastamisessa. Kaipa tuosta Vepe-koirankin saisi tehtyä, jos vain aika riittäisi kaikkeen ja jostain ryhmäpaikan saisi. Kuvia päivästä löytyy: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/11.9.2016+Suomen+Beauceron+Ry+vepepäivä/
Lokakuun alussa olin ilmoittautunut Mia Skogsterin Suojelun Kotiläksyt -seminaariin. Pääsin Pösön kanssa koirakkopaikalle harjoittelemaan ohjaajakontaktia. Mia kävi ensin läpi teoriassa ja videoiden avulla, mitä kaikkea voi suojeluun kuuluvista liikkeistä opetella itse ja apparin kanssa ennen kuin ottaa niitä maalimiehen kanssa. Loppujen lopuksi paljon voi tehdä ilman maalimiestä. Tästä innostuneena olenkin nyt harjoitellut Pösön kanssa ruokakupilla piilolta luoksetuloa pienin askelin. Olimme Pösön kanssa ensimmäisinä koirakkoina. Minua jännitti aivan hirveästi mennä yleisön eteen. Pösö ei ole paljon sisähalleissa ollut saatikka sellaisen yleisön edessä. Toisaalta oli onni, että oltiin ensimmäisiä, pystyttiin tulemaan odottamaan omaa vuoroa ja näin ohjaaja sekä koira pystyivät valmistautumaan kunnolla. Niin se vain pieni Pössis yllätti minut taas kerran. Se keskittyi täpöllä eikä välittänyt ympärillä olevasta yleisöstä tai siitä, että minä jännitin niin kovasti <3 On hyvä välillä mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, jotta pystyy itse kehittymään ja saamaan luottamusta koiraan ja itseen.
Sunnuntaina 20.11.2016 oli Niina Ojansivun jälkikoulutus Sastamalassa. Niina ja hoffi Piru (vain kolmevuotias) tulivat toiseksi FH SM-kisoissa. Marjannan kautta olin jo kuullut aikaisemmin Niinasta ja nyt oli mahdollisuus päästä hänen jälkioppiinsa Pösön kanssa. Lähdin ajamaan kohti Sastamalaa puoli kahdeksan aikaan aamulla. Perille saavuin aikataulussa parin tuntia myöhemmin. Teimme ensin pienen esittelyn ja lähdimme ajamaan kohti peltoja. Vaihtoehtoina olivat heinä-, multa- tai sänkipelto. Meitä oli kuusi koirakkoa: kolme hoffia, biradi, tervu ja Pösö. Tein ensimmäisen jäljen Pösölle multapellolle. Jälki oli noin 400 askelta pitkä, kaksi kulmaa, toisella ja jäljen päässä oli esine. Meillä ei ole esineitä ollut vielä jäljellä kuin jäljen päässä. Edellisen kerran Pösö oli ajanut jälkeä noin kuukausi sitten. Etelään tuli lumet, joten se hieman hankaloitti jäljen harrastamista :)
Lähdimme ajamaan jälkeä; ensimmäisenä Niina sanoin, että pitää antaa liinaa koiralle reilusti; ei mennä ahdistelemaan koiraa persauksiin kiinni. Seuraavaksi Niina neuvoi minua rytmittämään kävelyni oikeaan vauhtiin, vaikka Pösö veti, piti minun pitää oma vauhtini. Toiselle suoralle tultaessa esineen kohdalle sanoin käskyn maahan Pösön haistaessa esinettä. Sinne se tipahti; oliko se esineiden opettaminen jäljen yhteyteen näin helppoa :) Palkkasin sen siitä ja jatkoimme matkaa. Toisella suoralla tultiin kohti metsäsaareketta, jossa liikkui ihmisiä. Ihmisiin Pösö reagoi haukkumalla, mutta minun piti olla välittämättä ja vain odottaa. Aikansa haukkui ja pisti nenän maahan ja jatkoi jäljestämistä. Sopivasti tuli makupaloja ihan heti, joten sain palkan siitä, että lopetti haukkumisen ja jatkoi jäljestämistä. Loppuesine oli toisinto edellisestä esineestä.
Seuraavan jäljen tein Niinan ehdotuksesta sängelle. Olen ollut arka tekemään jälkiä sängelle, koska olen kuvitellut, että koirat satuttavat siihen itsensä. Viljankorret olivat pehmentyneet sateista, joten vaaraa ei koiralle ollut. Tein samankaltaisen jäljen kuin ensimmäinen oli, mutta kaikilla suorilla oli esine sekä kulmat olivat oikealle, kun ensimmäisellä jäljellä ne olivat vasemmalle. Maassa näkyi paljon peuran jälkiä sekä peuran jätöksiä. Sanoinikin Niinalle, että saa nähdä meneekö Pösöllä peurankakan syönniksi kokonaan. Mutta vielä mitä, ei se välittänyt kakoista mitään. Pösö ajoi hienosti mys tämän jäljen. Kulmiin sain sellaisen ohjeen, että annan koiran mennä puolikkaan liinan mitan yli ja sen jälkeen annan sen itse ratkoa kulman liinan mitalla. Pösö ei tosin niin paljon pyörinyt kulmissa, mitä se on tehnyt aikaisemmin.
Viimeisellä suoralla viitisen askelta ennen esinettä jostain syystä Pösö kadotti jäljen. Maassa näkyin peuran jäkiä ja sitten se raukka itsekin siinä sotki niitä jälkiä etsiessään oikeata jälkeä. Pösö pyöri ja hyöri eikä millään meinannut löytää jäljelle takaisin. Odotimme kärsivällisesti ja onnistuihan se nostamaan jäljen uudestaan. Esine tuli vastaan pian ja se alkoi jo itse tarjoamaan maahanmenoa lisäksi vahvistin sanomalla käskyn maahan. Olin aidosti iloinen Pösöstä, kun se ratkaisi ongelmakohdan noin hienosti itse eikä lakannut työskentelemästä vaan jatkoi sinnikkäästi. Olin todella tyytyväinen molemppin jälkin. Niinaltakin sain kehuja Pösön työskentelmisestä; Niina jopa heitti, että ensi vuonna oltaisiin jo ykkösen kokeessa (FH). Noh katsotaan rauhassa; pitäsii se BH-koe ensin suorittaa :D
Niinan neuvot meille olivat: erilaisten pohjien harjoittelu, tynnyrivaljaat käyttöön, ohjaajan kävelyn rytmitys sekä liinan pituuden lisääminen. Ensi vuonna voidaan jättää makupalat kokonaan pois, palkkaa tulee vain esineeltä.
Tomeran Ingido Suomen Beauceron Ry:n tokomestari 2016 |
Pösö pelastaa hukkuvaa |
Sunnuntaina 20.11.2016 oli Niina Ojansivun jälkikoulutus Sastamalassa. Niina ja hoffi Piru (vain kolmevuotias) tulivat toiseksi FH SM-kisoissa. Marjannan kautta olin jo kuullut aikaisemmin Niinasta ja nyt oli mahdollisuus päästä hänen jälkioppiinsa Pösön kanssa. Lähdin ajamaan kohti Sastamalaa puoli kahdeksan aikaan aamulla. Perille saavuin aikataulussa parin tuntia myöhemmin. Teimme ensin pienen esittelyn ja lähdimme ajamaan kohti peltoja. Vaihtoehtoina olivat heinä-, multa- tai sänkipelto. Meitä oli kuusi koirakkoa: kolme hoffia, biradi, tervu ja Pösö. Tein ensimmäisen jäljen Pösölle multapellolle. Jälki oli noin 400 askelta pitkä, kaksi kulmaa, toisella ja jäljen päässä oli esine. Meillä ei ole esineitä ollut vielä jäljellä kuin jäljen päässä. Edellisen kerran Pösö oli ajanut jälkeä noin kuukausi sitten. Etelään tuli lumet, joten se hieman hankaloitti jäljen harrastamista :)
Lähdimme ajamaan jälkeä; ensimmäisenä Niina sanoin, että pitää antaa liinaa koiralle reilusti; ei mennä ahdistelemaan koiraa persauksiin kiinni. Seuraavaksi Niina neuvoi minua rytmittämään kävelyni oikeaan vauhtiin, vaikka Pösö veti, piti minun pitää oma vauhtini. Toiselle suoralle tultaessa esineen kohdalle sanoin käskyn maahan Pösön haistaessa esinettä. Sinne se tipahti; oliko se esineiden opettaminen jäljen yhteyteen näin helppoa :) Palkkasin sen siitä ja jatkoimme matkaa. Toisella suoralla tultiin kohti metsäsaareketta, jossa liikkui ihmisiä. Ihmisiin Pösö reagoi haukkumalla, mutta minun piti olla välittämättä ja vain odottaa. Aikansa haukkui ja pisti nenän maahan ja jatkoi jäljestämistä. Sopivasti tuli makupaloja ihan heti, joten sain palkan siitä, että lopetti haukkumisen ja jatkoi jäljestämistä. Loppuesine oli toisinto edellisestä esineestä.
Seuraavan jäljen tein Niinan ehdotuksesta sängelle. Olen ollut arka tekemään jälkiä sängelle, koska olen kuvitellut, että koirat satuttavat siihen itsensä. Viljankorret olivat pehmentyneet sateista, joten vaaraa ei koiralle ollut. Tein samankaltaisen jäljen kuin ensimmäinen oli, mutta kaikilla suorilla oli esine sekä kulmat olivat oikealle, kun ensimmäisellä jäljellä ne olivat vasemmalle. Maassa näkyi paljon peuran jälkiä sekä peuran jätöksiä. Sanoinikin Niinalle, että saa nähdä meneekö Pösöllä peurankakan syönniksi kokonaan. Mutta vielä mitä, ei se välittänyt kakoista mitään. Pösö ajoi hienosti mys tämän jäljen. Kulmiin sain sellaisen ohjeen, että annan koiran mennä puolikkaan liinan mitan yli ja sen jälkeen annan sen itse ratkoa kulman liinan mitalla. Pösö ei tosin niin paljon pyörinyt kulmissa, mitä se on tehnyt aikaisemmin.
Viimeisellä suoralla viitisen askelta ennen esinettä jostain syystä Pösö kadotti jäljen. Maassa näkyin peuran jäkiä ja sitten se raukka itsekin siinä sotki niitä jälkiä etsiessään oikeata jälkeä. Pösö pyöri ja hyöri eikä millään meinannut löytää jäljelle takaisin. Odotimme kärsivällisesti ja onnistuihan se nostamaan jäljen uudestaan. Esine tuli vastaan pian ja se alkoi jo itse tarjoamaan maahanmenoa lisäksi vahvistin sanomalla käskyn maahan. Olin aidosti iloinen Pösöstä, kun se ratkaisi ongelmakohdan noin hienosti itse eikä lakannut työskentelemästä vaan jatkoi sinnikkäästi. Olin todella tyytyväinen molemppin jälkin. Niinaltakin sain kehuja Pösön työskentelmisestä; Niina jopa heitti, että ensi vuonna oltaisiin jo ykkösen kokeessa (FH). Noh katsotaan rauhassa; pitäsii se BH-koe ensin suorittaa :D
Niinan neuvot meille olivat: erilaisten pohjien harjoittelu, tynnyrivaljaat käyttöön, ohjaajan kävelyn rytmitys sekä liinan pituuden lisääminen. Ensi vuonna voidaan jättää makupalat kokonaan pois, palkkaa tulee vain esineeltä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)