20.11.2016 Niina Ojansivun jälkipäivä ja vähän muuta

Syksyn tapahtumista en olekaan kirjoitellut blogiin. Tässä näitä tiivistettynä. Ensin pitää tietysti kehaista, että Jopon I-penneleistä Hurma (Tomeran Indigo) voitti beussien tokomestaruuden EVL-luokan ykköstuloksella. Koe oli Hanskin ja Hurman ensimmäinen EVL-koe. Onnea Hanski ja Hurma! Valiokello alkoi tikittämään ;) Kuvia kokeesta löytyy: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/4.9.2016+Suomen+Beauceron+Ry+Tokomestaruus+-kilpailu/

Tomeran Ingido Suomen Beauceron Ry:n tokomestari 2016

Syyskuun 11. päivä osallistuttiin Pösön kanssa Suomen Beauceron Ry:n järjestämään Vepe-päivään. Se järjestettiin aivan meidän lähistöllä olevilla hiekkakuopilla. Meille osui aurinkoinen ja lämmin päivä. Mikä siinä oli vepeillessä hyvässä säässä. Koirille tehtiin kaksi kierrosta, jonka jälkeen oli mahdollisuus vielä kokeilla hukkuvan pelastamista. Vesa oli hakenut tässä välissä Pösön jo kotiin, mutta toi sen takaisin, jotta Pösökin pääsi pelastamaan hukkuvaa :) Veneestä hyppy ei ollutkaan Pösölle niin helppo juttu. Hieman piti tuupata, jotta hyppäsi veteen. Veneentuonnissa ei ollut ongelmia eikä hukkuvan pelastamisessa. Kaipa tuosta Vepe-koirankin saisi tehtyä, jos vain aika riittäisi kaikkeen ja jostain ryhmäpaikan saisi. Kuvia päivästä löytyy: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/11.9.2016+Suomen+Beauceron+Ry+vepepäivä/

Pösö pelastaa hukkuvaa

Lokakuun alussa olin ilmoittautunut Mia Skogsterin Suojelun Kotiläksyt -seminaariin. Pääsin Pösön kanssa koirakkopaikalle harjoittelemaan ohjaajakontaktia. Mia kävi ensin läpi teoriassa ja videoiden avulla, mitä kaikkea voi suojeluun kuuluvista liikkeistä opetella itse ja apparin kanssa ennen kuin ottaa niitä maalimiehen kanssa. Loppujen lopuksi paljon voi tehdä ilman maalimiestä. Tästä innostuneena olenkin nyt harjoitellut Pösön kanssa ruokakupilla piilolta luoksetuloa pienin askelin. Olimme Pösön kanssa ensimmäisinä koirakkoina. Minua jännitti aivan hirveästi mennä yleisön eteen. Pösö ei ole paljon sisähalleissa ollut saatikka sellaisen yleisön edessä. Toisaalta oli onni, että oltiin ensimmäisiä, pystyttiin tulemaan odottamaan omaa vuoroa ja näin ohjaaja sekä koira pystyivät valmistautumaan kunnolla. Niin se vain pieni Pössis yllätti minut taas kerran. Se keskittyi täpöllä eikä välittänyt ympärillä olevasta yleisöstä tai siitä, että minä jännitin niin kovasti <3 On hyvä välillä mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, jotta pystyy itse kehittymään ja saamaan luottamusta koiraan ja itseen.

Sunnuntaina 20.11.2016 oli Niina Ojansivun jälkikoulutus Sastamalassa. Niina ja hoffi Piru (vain kolmevuotias) tulivat toiseksi FH SM-kisoissa. Marjannan kautta olin jo kuullut aikaisemmin Niinasta ja nyt oli mahdollisuus päästä hänen jälkioppiinsa Pösön kanssa. Lähdin ajamaan kohti Sastamalaa puoli kahdeksan aikaan aamulla. Perille saavuin aikataulussa parin tuntia myöhemmin. Teimme ensin pienen esittelyn ja lähdimme ajamaan kohti peltoja. Vaihtoehtoina olivat heinä-, multa- tai sänkipelto. Meitä oli kuusi koirakkoa: kolme hoffia, biradi, tervu ja Pösö. Tein ensimmäisen jäljen Pösölle multapellolle. Jälki oli noin 400 askelta pitkä, kaksi kulmaa, toisella ja jäljen päässä oli esine. Meillä ei ole esineitä ollut vielä jäljellä kuin jäljen päässä. Edellisen kerran Pösö oli ajanut jälkeä noin kuukausi sitten. Etelään tuli lumet, joten se hieman hankaloitti jäljen harrastamista :)

Lähdimme ajamaan jälkeä; ensimmäisenä Niina sanoin, että pitää antaa liinaa koiralle reilusti; ei mennä ahdistelemaan koiraa persauksiin kiinni. Seuraavaksi Niina neuvoi minua rytmittämään kävelyni oikeaan vauhtiin, vaikka Pösö veti, piti minun pitää oma vauhtini. Toiselle suoralle tultaessa esineen kohdalle sanoin käskyn maahan Pösön haistaessa esinettä. Sinne se tipahti; oliko se esineiden opettaminen jäljen yhteyteen näin helppoa :) Palkkasin sen siitä ja jatkoimme matkaa. Toisella suoralla tultiin kohti metsäsaareketta, jossa liikkui ihmisiä. Ihmisiin Pösö reagoi haukkumalla, mutta minun piti olla välittämättä ja vain odottaa. Aikansa haukkui ja pisti nenän maahan ja jatkoi jäljestämistä. Sopivasti tuli makupaloja ihan heti, joten sain palkan siitä, että lopetti haukkumisen ja jatkoi jäljestämistä. Loppuesine oli toisinto edellisestä esineestä.

Seuraavan jäljen tein Niinan ehdotuksesta sängelle. Olen ollut arka tekemään jälkiä sängelle, koska olen kuvitellut, että koirat satuttavat siihen itsensä. Viljankorret olivat pehmentyneet sateista, joten vaaraa ei koiralle ollut. Tein samankaltaisen jäljen kuin ensimmäinen oli, mutta kaikilla suorilla oli esine sekä kulmat olivat oikealle, kun ensimmäisellä jäljellä ne olivat vasemmalle. Maassa näkyi paljon peuran jälkiä sekä peuran jätöksiä. Sanoinikin Niinalle, että saa nähdä meneekö Pösöllä peurankakan syönniksi kokonaan. Mutta vielä mitä, ei se välittänyt kakoista mitään. Pösö ajoi hienosti mys tämän jäljen. Kulmiin sain sellaisen ohjeen, että annan koiran mennä puolikkaan liinan mitan yli ja sen jälkeen annan sen itse ratkoa kulman liinan mitalla. Pösö ei tosin niin paljon pyörinyt kulmissa, mitä se on tehnyt aikaisemmin.

Viimeisellä suoralla viitisen askelta ennen esinettä jostain syystä Pösö kadotti jäljen. Maassa näkyin  peuran jäkiä ja sitten se raukka itsekin siinä sotki niitä jälkiä etsiessään oikeata jälkeä. Pösö pyöri ja hyöri eikä millään meinannut löytää jäljelle takaisin. Odotimme kärsivällisesti ja onnistuihan se nostamaan jäljen uudestaan. Esine tuli vastaan pian ja se alkoi jo itse tarjoamaan maahanmenoa lisäksi vahvistin sanomalla käskyn maahan. Olin aidosti iloinen Pösöstä, kun se ratkaisi ongelmakohdan noin hienosti itse eikä lakannut työskentelemästä vaan jatkoi sinnikkäästi. Olin todella tyytyväinen molemppin jälkin. Niinaltakin sain kehuja Pösön työskentelmisestä; Niina jopa heitti, että ensi vuonna oltaisiin jo ykkösen kokeessa (FH). Noh katsotaan rauhassa; pitäsii se BH-koe ensin suorittaa :D

Niinan neuvot meille olivat: erilaisten pohjien harjoittelu, tynnyrivaljaat käyttöön, ohjaajan kävelyn rytmitys sekä liinan pituuden lisääminen. Ensi vuonna voidaan jättää makupalat kokonaan pois, palkkaa tulee vain esineeltä.