Sydämen ultrassa lääkäri näki, että dilatoivaa karidomyopatiaa (DCM) ei Jopolla ole. Sydämen eteiset, kammiot ja muut olivat normaalinmuotiset eivätkä seinämät olleet ohentuneet. Lääkäri kirjoitti diagnoosiksi hiippaläpissä lievä vuotovirtaus. Ei havaita sydämen laajentumaa; supistuvuus on normaalirajoissa. Lääkärin mukaan tämä ei ole perinnöllistä vaan vanhan koiran oireilua. Täytyy se vain myöntää, että Jopokin alkaa olemaan jo vanha, tuleehan se jo yhdeksän vuotta tammikuussa. Mitä tämä tarkoittaa arkielämään; ei muuta kuin, että Jopoa ei saa rasittaa rajusti fyysisesti (vedot yms. pitää lopettaa). Jopo on siis siirtynyt sairaseläkkeelle :D
Leikkaukselle ei ollu estettä; käytetään vain eri nukutusaineita, jotka eivät ole sydämelle niin rasittavia. Leikkaus olisi marraskuun viimeinen päivä. Tässä olisi vain pari muuttujaa; olen silloin tulossa Leviltä, joten Vesa joutuu viemään Jopon leikkaukseen ja minä haen sen kunhan selviin lentokentältä kotiin. Lennon aikana en pysty vastaanottamaan puheluita, mutta onneksi koneessä oli wifi, jos jotain sattuu, Vesa saa minut sitä kautta kiinni :)
Leikkauspäivänä heti aamusta lääkäri soittaa ja minä olen jo, että mitä nyt on sattunut. Ei ollut onneksi muuta kuin, että yhdestä nisästä oli vielä löytynyt pieni kasvain, joten oikealta poistetaan kaikki nisät, vasemmalta poisteaan kaksi viimeistä. Vielä tuli toinen soitto lääkäriltä, lähetetäänkö kasvaimet tutkittavaksi ja kyllä minä ne lähetin. Leikkaus meni hyvin ja hain Jopon lääkäristä kotiin päästyäni. Se oli aika pöllyssä vielä, mutta pystyi kävelemään itse.
Toipuminen kotona lähti hyvin etenemään. Haava näytti hyvältä, vaikka oli pitkä. Jäin kotiin tekemään töitä torstaiksi, kun illalla Jopo vielä valitteli hieman. Päivällä ei enää valittanut, mitä nyt pientä köhää oli, joka johtui hengitysputkesta. Jopo alkoi olemaan jo oma itsensä ja päätin mennä seuraavana päivänä töihin ja jättää sen kotiin.
Kaikki meni hyvin Itsenäisyyspäivään asti. Olin juuri alkamassa katsomaan Linnan juhlia Jopon makoillessa olohuoneen lattialla. Se yht'äkkiä vinkaisi ja pomppasi ylös. Samalla alkoi haavasta valumaan kirkasta punertavaa nestettä. Soitin Tammiston Evidensiaan, kun Mevet ei ollut enää avoinna. Sieltä sanottiin, että on luultavasti kudosnestettä ja suositeltiin tulemaan näyttämään Jopoa heille. Lähdin ajamaan Tammistoon ja huristelin niin kovaa kuin uskalsin. Tammistoon päästyämme hoitaja katsoi haavan ensin. Kun haavaa paineli, sieltä purskahti nestettä ihan kunnolla. Hoitaja sanoi, että nesteen kertyiminen olisi tavallista nisänpoistoissa, koska sinne jää "tyhjää" tilaa rauhasten poiston jälkeen. Ajattelin mielessäni, että eihän se nyt voi niin mennä, että neljästä vatsan alueelle kohdistuvasta leikkaukseta selviäisi ongelmitta ;)
Jäimme odottamaan vielä lääkärin tarkastusta. Lääkäri kuunteli sydämen (ei kuullut ensimmäisillä stetoskoopeilla sivuääntä), tarkasti limakalvot ja mittasi lämmön. Kaikki oli kunnossa, joten tulehdusta ei luultavasti ollut. Lääkäri tutki vielä haavan ja tunnusteli syvemmät ompeleet; ne tuntui olevan kunnossa eikä tyriä ollut, joten sisemmät ompelet eivät olleet pettäneet. Kuitenkin löytyi "kovempi kohta", joka oli ilmeisesti lankareaktio, koska Jopo ei sitä arastellut erityisesti. Lääkäri otti kuitenkin näytteen nesteestä ja lähetti sen bakteeriviljelykseen sekä antoi mukaan antibiootteja.
Soitin Mevettiin vielä seuraavana päivänä ja selitin tilanteen. Siellä kehoitettiin aloittamaan antibioottikuuri, suihkuttamaan haavaa sekä pitämään kylmää sen päällä 2-3 kertaa päivässä. Hieman ylimääräistä työtä tuotti haava, mutta ei voinut muuta kuin toimia näin, jotta haava paranisi jatkossa kunnolla. Jopo alkoi jo omasta mielestä olemaan terve, joten virtaa alkoi kertymään ja kuitenkaan ei pääse sitä mihinkään purkamaan, kun ulkoilutkin olivat vain lyhyitä fleksissä. Haavasta tuli nestettä tikkien välistä ja pelkäsin jo, että tikit ratkevat, kun välillä iho oli niin pingottunut.
Seuraavan viikon keskiviikokkona kävin poistattamassa tikit Mevetissä; leikkauksesta oli kulunut kaksi viikkoa. Tikit poisti toinen lääkäri kuin leikkaava, kun en saanut hänelle aikaa. Tikkien poistossakin haavasta tuli nestettä vielä. Tästä syystä haava ei ollut noin 1,5 cm matkalta umpeutunut vaan siinä oli reikä. Näin ollen joduin hoitamaan haavaa avohaavana ja jatkamaan suihkuttelua sekä antibiootti kuuria. Lisäksi sain mukaan haavaan laitettavaksi hunajasalvaa, joka nopeuttaa ja auttaa haavaa parantumaan.
Leikkaava lääkäri soitti vielä kasvaimien patologin lausunnosta. Kaikki muut paitsi yksi olivat hyvänlaautisia. Jos oikein käsitin, niitä oli yhteensä kuusi. Tämä yksi pahanlaatuinen oli ykkönen asteikolla 1-4 eli kaikista "paras". Lausunnossa sanottiin, että kasvainta ei havaittu näytteen reunoilla, joten se on saatu kokonaan poistettua. Lääkäri sanoi, että on epätodennäköistä että se uusiutuisi tai olisi lähettänyt etäpesäkkeitä. Toivotaan, että asia on näin. Toisaalta nisäkasvaimet havaittiin jo yli vuosi sitten, joten näin maalaisjärjellä ajateltuna luulisi, että ne etäpesäkkeet olisivat tulleet tuossa ajassa eikä keuhkokuvissa näkynyt mitään muutoksia. Etäpesäkkeet tulevat kuulemma yleensä keuhkoihin. Evidensiasta kuulin myös bakteeriviljelmän tulokset ja niissä ei ollut mitään sairaalabakteeria vain pelkästään kahta bakteeria, joihin saamani lääkkeet tehoaa.
Tätä kirjottaessa Jopon haava alkaa olemaan ummessa ja olemme käyneet jo normi metsälenkkejä vapaana. Toivotaan, että tämä episodi oli tässä eikä tulee enää mitään yllätyksiä. Se täytyy vielä mainita, että kaikillä lääkärikäynneillä Jopo sai erityismaininnan siitä, miten helppo potilas se on. Leikkauksesta herättyään oli käyttäytynyt rauhallisesti vaikka en sitä heti päässyt hakemaan. Lisäksi tikkien poistossa lääkäri vielä sanoi, että oli varmasti koko viikon siihen astisin helpoin potilas. Se on myös antanut minun hoitaa haavaa todella hyvin eikä ole taistellut vastaan. Se on aina ollut niin helppo hoidettava <3 Toivotaan, että meillä on vielä monta yhteistä vuotta takana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti