Jopon nisäkasvaimet

Jopolla todettiin viime vuoden syksynä verenluovutuksen terveystarkastuksessa nisäkasvaimia. Näin ollen Jopo ei pystynyt luovuttamaan verta. Vein Jopon jatkotutkimuksiin Mevettiin ja kasvaimia todettiin useammassa nisässä. Lääkäri suositteli niiden poistamista, mutta jäin pohtimaan asiaa vielä. Päätin poistattaa nisäkasvaimet tänä syksynä ja samalla hoituisi myös sterilisointi. Kävimme uudestaan tarkastuksessa Mevetissä; Jopolta kuvattiin keuhkot ja otettiin verinäytteet. Kaikki muut olivat ok, mutta lääkäri kuuli pienen sivuäänen sydämestä. Näin ollen varattiin vielä myöhemmäksi sdämen ultra, jotta saadaan varmuus, mikä sydämen tilanne on ja pitääkö jotain ottaa huomioon leikkauksessa.

Sydämen ultrassa lääkäri näki, että dilatoivaa karidomyopatiaa (DCM) ei Jopolla ole. Sydämen eteiset, kammiot ja muut olivat normaalinmuotiset eivätkä seinämät olleet ohentuneet. Lääkäri kirjoitti diagnoosiksi hiippaläpissä lievä vuotovirtaus. Ei havaita sydämen laajentumaa; supistuvuus on normaalirajoissa. Lääkärin mukaan tämä ei ole perinnöllistä vaan vanhan koiran oireilua. Täytyy se vain myöntää, että Jopokin alkaa olemaan jo vanha, tuleehan se jo yhdeksän vuotta tammikuussa. Mitä tämä tarkoittaa arkielämään; ei muuta kuin, että Jopoa ei saa rasittaa rajusti fyysisesti (vedot yms. pitää lopettaa). Jopo on siis siirtynyt sairaseläkkeelle :D

Leikkaukselle ei ollu estettä; käytetään vain eri nukutusaineita, jotka eivät ole sydämelle niin rasittavia. Leikkaus olisi marraskuun viimeinen päivä. Tässä olisi vain pari muuttujaa; olen silloin tulossa Leviltä, joten Vesa joutuu viemään Jopon leikkaukseen ja minä haen sen kunhan selviin lentokentältä kotiin. Lennon aikana en pysty vastaanottamaan puheluita, mutta onneksi koneessä oli wifi, jos jotain sattuu, Vesa saa minut sitä kautta kiinni :)

Leikkauspäivänä heti aamusta lääkäri soittaa ja minä olen jo, että mitä nyt on sattunut. Ei ollut onneksi muuta kuin, että yhdestä nisästä oli vielä löytynyt pieni kasvain, joten oikealta poistetaan kaikki nisät, vasemmalta poisteaan kaksi viimeistä. Vielä tuli toinen soitto lääkäriltä, lähetetäänkö kasvaimet tutkittavaksi ja kyllä minä ne lähetin. Leikkaus meni hyvin ja hain Jopon lääkäristä kotiin päästyäni. Se oli aika pöllyssä vielä, mutta pystyi kävelemään itse.

Toipuminen kotona lähti hyvin etenemään. Haava näytti hyvältä, vaikka oli pitkä. Jäin kotiin tekemään töitä torstaiksi, kun illalla Jopo vielä valitteli hieman. Päivällä ei enää valittanut, mitä nyt pientä köhää oli, joka johtui hengitysputkesta. Jopo alkoi olemaan jo oma itsensä ja päätin mennä seuraavana päivänä töihin ja jättää sen kotiin.



Kaikki meni hyvin Itsenäisyyspäivään asti. Olin juuri alkamassa katsomaan Linnan juhlia Jopon makoillessa olohuoneen lattialla. Se yht'äkkiä vinkaisi ja pomppasi ylös. Samalla alkoi haavasta valumaan kirkasta punertavaa nestettä. Soitin Tammiston Evidensiaan, kun Mevet ei ollut enää avoinna. Sieltä sanottiin, että on luultavasti kudosnestettä ja suositeltiin tulemaan näyttämään Jopoa heille. Lähdin ajamaan Tammistoon ja huristelin niin kovaa kuin uskalsin. Tammistoon päästyämme hoitaja katsoi haavan ensin. Kun haavaa paineli, sieltä purskahti nestettä ihan kunnolla. Hoitaja sanoi, että nesteen kertyiminen olisi tavallista nisänpoistoissa, koska sinne jää "tyhjää" tilaa rauhasten poiston jälkeen. Ajattelin mielessäni, että eihän se nyt voi niin mennä, että neljästä vatsan alueelle kohdistuvasta leikkaukseta selviäisi ongelmitta ;)

Jäimme odottamaan vielä lääkärin tarkastusta. Lääkäri kuunteli sydämen (ei kuullut ensimmäisillä stetoskoopeilla sivuääntä), tarkasti limakalvot ja mittasi lämmön. Kaikki oli kunnossa, joten tulehdusta ei luultavasti ollut. Lääkäri tutki vielä haavan ja tunnusteli syvemmät ompeleet; ne tuntui olevan kunnossa eikä tyriä ollut, joten sisemmät ompelet eivät olleet pettäneet. Kuitenkin löytyi "kovempi kohta", joka oli ilmeisesti lankareaktio, koska Jopo ei sitä arastellut erityisesti. Lääkäri otti kuitenkin näytteen nesteestä ja lähetti sen bakteeriviljelykseen sekä antoi mukaan antibiootteja.

Soitin Mevettiin vielä seuraavana päivänä ja selitin tilanteen. Siellä kehoitettiin aloittamaan antibioottikuuri, suihkuttamaan haavaa sekä pitämään kylmää sen päällä 2-3 kertaa päivässä. Hieman ylimääräistä työtä tuotti haava, mutta ei voinut muuta kuin toimia näin, jotta haava paranisi jatkossa kunnolla. Jopo alkoi jo omasta mielestä olemaan terve, joten virtaa alkoi kertymään ja kuitenkaan ei pääse sitä mihinkään purkamaan, kun ulkoilutkin olivat vain lyhyitä fleksissä. Haavasta tuli nestettä tikkien välistä ja pelkäsin jo, että tikit ratkevat, kun välillä iho oli niin pingottunut.

Seuraavan viikon keskiviikokkona kävin poistattamassa tikit Mevetissä; leikkauksesta oli kulunut kaksi viikkoa. Tikit poisti toinen lääkäri kuin leikkaava, kun en saanut hänelle aikaa. Tikkien poistossakin haavasta tuli nestettä vielä. Tästä syystä haava ei ollut noin 1,5 cm matkalta umpeutunut vaan siinä oli reikä. Näin ollen joduin hoitamaan haavaa avohaavana ja jatkamaan suihkuttelua sekä antibiootti kuuria. Lisäksi sain mukaan haavaan laitettavaksi hunajasalvaa, joka nopeuttaa ja auttaa haavaa parantumaan.

Leikkaava lääkäri soitti vielä kasvaimien patologin lausunnosta. Kaikki muut paitsi yksi olivat hyvänlaautisia. Jos oikein käsitin, niitä oli yhteensä kuusi. Tämä yksi pahanlaatuinen oli ykkönen asteikolla 1-4 eli kaikista "paras". Lausunnossa sanottiin, että kasvainta ei havaittu näytteen reunoilla, joten se on saatu kokonaan poistettua. Lääkäri sanoi, että on epätodennäköistä että se uusiutuisi tai olisi lähettänyt etäpesäkkeitä. Toivotaan, että asia on näin. Toisaalta nisäkasvaimet havaittiin jo yli vuosi sitten, joten näin maalaisjärjellä ajateltuna luulisi, että ne etäpesäkkeet olisivat tulleet tuossa ajassa eikä keuhkokuvissa näkynyt mitään muutoksia. Etäpesäkkeet tulevat kuulemma yleensä keuhkoihin. Evidensiasta kuulin myös bakteeriviljelmän tulokset ja niissä ei ollut mitään sairaalabakteeria vain pelkästään kahta bakteeria, joihin saamani lääkkeet tehoaa.

Tätä kirjottaessa Jopon haava alkaa olemaan ummessa ja olemme käyneet jo normi metsälenkkejä vapaana. Toivotaan, että tämä episodi oli tässä eikä tulee enää mitään yllätyksiä. Se täytyy vielä mainita, että kaikillä lääkärikäynneillä Jopo sai erityismaininnan siitä, miten helppo potilas se on. Leikkauksesta herättyään oli käyttäytynyt rauhallisesti vaikka en sitä heti päässyt hakemaan. Lisäksi tikkien poistossa lääkäri vielä sanoi, että oli varmasti koko viikon siihen astisin helpoin potilas. Se on myös antanut minun hoitaa haavaa todella hyvin eikä ole taistellut vastaan. Se on aina ollut niin helppo hoidettava <3 Toivotaan, että meillä on vielä monta yhteistä vuotta takana.


20.11.2016 Niina Ojansivun jälkipäivä ja vähän muuta

Syksyn tapahtumista en olekaan kirjoitellut blogiin. Tässä näitä tiivistettynä. Ensin pitää tietysti kehaista, että Jopon I-penneleistä Hurma (Tomeran Indigo) voitti beussien tokomestaruuden EVL-luokan ykköstuloksella. Koe oli Hanskin ja Hurman ensimmäinen EVL-koe. Onnea Hanski ja Hurma! Valiokello alkoi tikittämään ;) Kuvia kokeesta löytyy: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/4.9.2016+Suomen+Beauceron+Ry+Tokomestaruus+-kilpailu/

Tomeran Ingido Suomen Beauceron Ry:n tokomestari 2016
Syyskuun 11. päivä osallistuttiin Pösön kanssa Suomen Beauceron Ry:n järjestämään Vepe-päivään. Se järjestettiin aivan meidän lähistöllä olevilla hiekkakuopilla. Meille osui aurinkoinen ja lämmin päivä. Mikä siinä oli vepeillessä hyvässä säässä. Koirille tehtiin kaksi kierrosta, jonka jälkeen oli mahdollisuus vielä kokeilla hukkuvan pelastamista. Vesa oli hakenut tässä välissä Pösön jo kotiin, mutta toi sen takaisin, jotta Pösökin pääsi pelastamaan hukkuvaa :) Veneestä hyppy ei ollutkaan Pösölle niin helppo juttu. Hieman piti tuupata, jotta hyppäsi veteen. Veneentuonnissa ei ollut ongelmia eikä hukkuvan pelastamisessa. Kaipa tuosta Vepe-koirankin saisi tehtyä, jos vain aika riittäisi kaikkeen ja jostain ryhmäpaikan saisi. Kuvia päivästä löytyy: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/11.9.2016+Suomen+Beauceron+Ry+vepepäivä/

Pösö pelastaa hukkuvaa
Lokakuun alussa olin ilmoittautunut Mia Skogsterin Suojelun Kotiläksyt -seminaariin. Pääsin Pösön kanssa koirakkopaikalle harjoittelemaan ohjaajakontaktia. Mia kävi ensin läpi teoriassa ja videoiden avulla, mitä kaikkea voi suojeluun kuuluvista liikkeistä opetella itse ja apparin kanssa ennen kuin ottaa niitä maalimiehen kanssa. Loppujen lopuksi paljon voi tehdä ilman maalimiestä. Tästä innostuneena olenkin nyt harjoitellut Pösön kanssa ruokakupilla piilolta luoksetuloa pienin askelin. Olimme Pösön kanssa ensimmäisinä koirakkoina. Minua jännitti aivan hirveästi mennä yleisön eteen. Pösö ei ole paljon sisähalleissa ollut saatikka sellaisen yleisön edessä. Toisaalta oli onni, että oltiin ensimmäisiä, pystyttiin tulemaan odottamaan omaa vuoroa ja näin ohjaaja sekä koira pystyivät valmistautumaan kunnolla. Niin se vain pieni Pössis yllätti minut taas kerran. Se keskittyi täpöllä eikä välittänyt ympärillä olevasta yleisöstä tai siitä, että minä jännitin niin kovasti <3 On hyvä välillä mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, jotta pystyy itse kehittymään ja saamaan luottamusta koiraan ja itseen.

Sunnuntaina 20.11.2016 oli Niina Ojansivun jälkikoulutus Sastamalassa. Niina ja hoffi Piru (vain kolmevuotias) tulivat toiseksi FH SM-kisoissa. Marjannan kautta olin jo kuullut aikaisemmin Niinasta ja nyt oli mahdollisuus päästä hänen jälkioppiinsa Pösön kanssa. Lähdin ajamaan kohti Sastamalaa puoli kahdeksan aikaan aamulla. Perille saavuin aikataulussa parin tuntia myöhemmin. Teimme ensin pienen esittelyn ja lähdimme ajamaan kohti peltoja. Vaihtoehtoina olivat heinä-, multa- tai sänkipelto. Meitä oli kuusi koirakkoa: kolme hoffia, biradi, tervu ja Pösö. Tein ensimmäisen jäljen Pösölle multapellolle. Jälki oli noin 400 askelta pitkä, kaksi kulmaa, toisella ja jäljen päässä oli esine. Meillä ei ole esineitä ollut vielä jäljellä kuin jäljen päässä. Edellisen kerran Pösö oli ajanut jälkeä noin kuukausi sitten. Etelään tuli lumet, joten se hieman hankaloitti jäljen harrastamista :)

Lähdimme ajamaan jälkeä; ensimmäisenä Niina sanoin, että pitää antaa liinaa koiralle reilusti; ei mennä ahdistelemaan koiraa persauksiin kiinni. Seuraavaksi Niina neuvoi minua rytmittämään kävelyni oikeaan vauhtiin, vaikka Pösö veti, piti minun pitää oma vauhtini. Toiselle suoralle tultaessa esineen kohdalle sanoin käskyn maahan Pösön haistaessa esinettä. Sinne se tipahti; oliko se esineiden opettaminen jäljen yhteyteen näin helppoa :) Palkkasin sen siitä ja jatkoimme matkaa. Toisella suoralla tultiin kohti metsäsaareketta, jossa liikkui ihmisiä. Ihmisiin Pösö reagoi haukkumalla, mutta minun piti olla välittämättä ja vain odottaa. Aikansa haukkui ja pisti nenän maahan ja jatkoi jäljestämistä. Sopivasti tuli makupaloja ihan heti, joten sain palkan siitä, että lopetti haukkumisen ja jatkoi jäljestämistä. Loppuesine oli toisinto edellisestä esineestä.

Seuraavan jäljen tein Niinan ehdotuksesta sängelle. Olen ollut arka tekemään jälkiä sängelle, koska olen kuvitellut, että koirat satuttavat siihen itsensä. Viljankorret olivat pehmentyneet sateista, joten vaaraa ei koiralle ollut. Tein samankaltaisen jäljen kuin ensimmäinen oli, mutta kaikilla suorilla oli esine sekä kulmat olivat oikealle, kun ensimmäisellä jäljellä ne olivat vasemmalle. Maassa näkyi paljon peuran jälkiä sekä peuran jätöksiä. Sanoinikin Niinalle, että saa nähdä meneekö Pösöllä peurankakan syönniksi kokonaan. Mutta vielä mitä, ei se välittänyt kakoista mitään. Pösö ajoi hienosti mys tämän jäljen. Kulmiin sain sellaisen ohjeen, että annan koiran mennä puolikkaan liinan mitan yli ja sen jälkeen annan sen itse ratkoa kulman liinan mitalla. Pösö ei tosin niin paljon pyörinyt kulmissa, mitä se on tehnyt aikaisemmin.

Viimeisellä suoralla viitisen askelta ennen esinettä jostain syystä Pösö kadotti jäljen. Maassa näkyin  peuran jäkiä ja sitten se raukka itsekin siinä sotki niitä jälkiä etsiessään oikeata jälkeä. Pösö pyöri ja hyöri eikä millään meinannut löytää jäljelle takaisin. Odotimme kärsivällisesti ja onnistuihan se nostamaan jäljen uudestaan. Esine tuli vastaan pian ja se alkoi jo itse tarjoamaan maahanmenoa lisäksi vahvistin sanomalla käskyn maahan. Olin aidosti iloinen Pösöstä, kun se ratkaisi ongelmakohdan noin hienosti itse eikä lakannut työskentelemästä vaan jatkoi sinnikkäästi. Olin todella tyytyväinen molemppin jälkin. Niinaltakin sain kehuja Pösön työskentelmisestä; Niina jopa heitti, että ensi vuonna oltaisiin jo ykkösen kokeessa (FH). Noh katsotaan rauhassa; pitäsii se BH-koe ensin suorittaa :D

Niinan neuvot meille olivat: erilaisten pohjien harjoittelu, tynnyrivaljaat käyttöön, ohjaajan kävelyn rytmitys sekä liinan pituuden lisääminen. Ensi vuonna voidaan jättää makupalat kokonaan pois, palkkaa tulee vain esineeltä.

4.-5.6.2016 Julien Ryckenbusch seminaari Hauhovissa

Pääsimme Pösön kanssa peruutuspaikalle Julien Ryckenbuschin pitämälle seminaariin Hauhoviin. Julien kasvattaa maleja ja beusseja kennelnimellä du Domaine des Gardiens de la Vallee. Hänellä on oma koulutuskeskus, jossa pitää koulutuksia sekä hän kiertää pitämässä seminaareja. Suomeen hän tuli kouluttamaan tottelevaisuutta, ringiä sekä suojelua. Perjantaina oli ringi lähinnä mondioring, koska sitä Suomessa harrastetaan. Olisi ollut mielenkiitoista olla paikalla myös tuolloin, mutta en työkiireiden takia päässyt paikalle. Odotin oikein innolla Julienin kanssa treenaamista, koska hänellä on kokemusta beusseista paljon.

Lauantaina lähdin aamusta ajamaan kohti Hauhoa. Koulutukset oli tarkoitus aloittaa yhdeksältä. Julien piti ensin pienen esittelyn sekä esittelimme itsemme ja koiramme hänelle. Sovimme, että otamme aamupäivällä kaksi kierrosta tottista ja iltapäivällä teemme puruja. Ensimmäisellä kierroksella Julien halusi nähdä osaamisemme. No tottiksen suhteen minulla ei ollut suuria odotuksia, koska se on aina ollut minulle vaikein osa-alue opettaa koiralle. Etenimme koirakoissa koirien iän mukaan ja näin ollen olimme Pösön kanssa alkupään koirakoissa.

Vuoromme tultua tein Pösön kanssa seuraamista, jääviä sekä luoksetulon. Minulla on vaikeuksia hahmottaa tuleeko Pösö hyvin seuraamisessa, koska se on niin pieni ja se ei paina :D Tämän takia katson helposti koiraa kohti, jotta onko se oikeassa kohdassa. Tästä Julien myös huomautti, että kroppa pitäisi saada suoraksi. Yleisön mielestä Pösö suoriutui hyvin eikä seuraamispaikassakaan ollut suurempia ongelmia. Teimme makupalan avulla käännöksiä vasemmalle. Niissä takapään käyttö voisi olla parempaa; tämän olinkin jo tiedostanut. Toiselle kierrokselle meillä olisi teemana takapään käyttö sekä noutokapulan pito ja nouto. Kotitehtäväksi sain kierrättää Pösöä esim. pesuvadin päällä niin, että etutassut ovat vadin päällä ja takapää lattialla. Siitä lähdetään kiertämään vatia, jolloin takapää joutuu työskentelemään ja koordinaatio kehittyy.


Jopon veli Yeff oli myös tullut paikalle lauantai-päivälle. Oli mukava nähdä Tanjaa ja Yeffiä pitkästä aikaa. Yeff on harmaantuntu charmntisti kuonosta. Voi mikä vanhaherra siitä on tullut. Päivä eteni tottiksien merkeissä ja tuli meidän vuoro. Harjoittelimme targettia Pösön kanssa. Targettina meillä oli pyöreä peltinen levy. Ensin harjoiteltiin laittamaan etutassut targetin päälle ja siitä sitten kotiläksynä vadin tms. päällä pyörittää koiraa niin, että takajalat liikkuvat maassa vadin ympäri. Lisäksi harjoittelimme noutokapulan pitoa. Noutokapulan kanssa oli talvella vielä se haaste, että Pösö ei pitänyt sitä suussa. En tiedä, mitä kevään aikana on tapahtunut, mutta nyt se piti sitä suussa kuin vanha tekijä konsanaan :)

Grand Lutin Yeff
Iltapäivällä siirryimme purujen pariin. Ensimmäisenä olivat aloittelijat koirat ja siitä edettiin edistyneempiin kuten tottiksessakin. Lähtiessäni hakemaan Pösöä ekalle kierrokselle minua alkoi jännittämään jostain syystä niin paljon, että tuntui etten saa henkeä hetkeen kunnolla. No toki tämä oli ensimmäinen kerta, kun Pösöllä on joku toinen maalimiehenä kuin Teemu :) Sain rauhoiteltua itseni ennen kuin menimme kentälle Pösön kanssa ja loput jännitykset unohtui tyystin, kun pääsimme itse asiaan.

Ensimmäisellä kierroksella Julien hieman kokeili ja katseli millainen koira on. Aloitimme meidän omalla kankaisella kevythihalla, mutta vaihdoimme sen kesken treenin Julienin juuttiseen puolihihaan. Tulipa siinä vaihdon yhteydessä mieleen, että Pösö ei ole purrut aikaisemmin juuttiseen hihaan. Eipä tuo menoa näyttänyt haittaavan; ohjaajan pitäisi vain luottaa koiraana enemmän ;)


Hieman oli ranskalaisen muuvit erilaiset verrattuna omaan maalihieemme, mutta Pösö topakkana tyttönä antoi palaa täydellä teholla.  Toisella kierroksella Pösölle tehtiin samantyylinen treeni kuin ekalla kiekalla. Pösö vastasi hyvin Julienin uhkaan sekä puri hyvällä otteella. Ei voi olla kuin tyytyväinen tuosta pikku kirpusta <3 Alla koostevideo ensimmäisistä puruista lauantaina; en halua kyllästyttää teitä koko treenillä, joten saatte tyytyä koosteeseen ;)



Kun kaikki koirakot olivat suorittaneet kaksi purukierrosta, oli aika päättää päivä. Lähdin ajamaan kotiin Pösön kanssa ja seuraavana aamuna virkeänä ja reippaana takaisin. Sunnuntaipäivä aloitettiin myös tottiksilla, mutta tällä kertaa tehtiin vain yksi kierros per koirakko. Sunnuntaille oli tullut pari uutta beussia, jotka eivät olleet lauantaina. Toinen niistä oli Manta pentu, joka oli aivan mainio tapaus. Voi, että siinä oli kyllä ihana pentu. Sini voi olla oikein ylpeä pikku Mantasta; saa nähdä mitä siitä isona tulee.

Manta des Monts du Lac
Pösön kanssa tottiksessa otimme häiriötä. Kerroin, että Pösö ottaa häiriötä etenkin toisista koirista. Toisia koiria emme kentälle ottaneet, mutta Julien teki häiriötä metallisella kannella, jota hän paukutteli. Hienosti Pösö keskittyi sivulla olemiseen ja seuraamiseen. Taas pääsivät tytöt minulle irvailemaan, että oliko tuossa joku ongelma.


Tällä kertaa otimme vain yhden kierroksen tottista ja sen jälkeen siirryimme puruihin; tosin pienen ranskalaisen tauon jälkeen :) Ranskalaisilla ei nuo aikataulut oli niin justiinsa, jonka huomasimme myös NE:ssä Ranskassa :D Ekalla kierroksella keskityimme enemmän saalispuolen vahvistamiseen, joka on Pösöllä heikompi osa-alue. Se tuppaa haukkumaan turhaumaa, kun pitäisi saalistaa :) Eipä siihen auta kuin harjoittelemien, jotta viettialueet selkiytyisivät ja täytyy muistaa, että Pösö on vielä niin nuori. Se vielä kehittyy henkisesti hyvinkin paljon muutaman vuoden aikana. Julien huomautti minulle, että koiran olisi hyvä tulla haukkumatta kentälle. Pösöhän haukkui koko matkan autolta kentälle.


Toisella kierroksella Pösölle otettiin uutena elementtinä piilo. Se ei ole aikaisemmin haukkunut edes Teemua piilolla. No ei se auttanut kuin kokeilla ja hyvinhän tuo siitä selviytyi. Näitä toistettiin muutama kerta. Julien sanoi, että väsymys alkoi näkymään, että iskut eivät olleet enää niin nopeita ja napakoita, mutta eihän tuo ole ihme tällaisen viikonlopun jälkeen :) Olen erittäin ylpeä ja tyytyväinen Pösöstä; se nuoresta iästä huolimatta kykeni vieraan maalimiehen kanssa toimimaan henkisesti rankoissa treeneissä ja jaksoi hyvin pitkät treenit kahtena päivänä ottaen huomioon, että emme ole niin paljon puruja kuitenkaan treenanneet vielä sekä sille tuli uusia elementtejä, joita ei olla aikaisemmin edes tehty. On se sellainen Söpö Pösö. Alla kooste sunnuntain tokan kiekan puruista.


Sunnuntaipäiväkin alkoi olla lopuillaan ja oli aika vetää leiri yhteen. Julien oli oikein otettu suomalaisten beussien koulutustasosta ja kehui, että Suomessa on koirien koulutus korkealla tasolla myös beussien osalta. Itse olin tyytyväinen leirin antiin varsinkin purujen suhteen. Sain varmuutta siihen, että Pösöstä on lajiin, vaikka välillä on epäilyjä ollut tämän suhteen. Se on niin erilainen kuin äitinsä, joten ohjaajalla on ollut hieman sopeutumista :) Pitää uskoa ja luottaa koiraan niin homma sujuu. Kuvia leiristä löytyy: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/4.-5.6.2016+Julien+Ryckenbusch+seminaari+Hauho/

Kiitos Susanna leirin järjestämisestä ja että sain tulla mukaan! Kiitos kaikille leiriläisille mukavasta viikonlopusta!  Merci Julien! Lisäksi kiitos Johannalle, Elisalle ja Tanjalle Pösön treenien kuvaamisesta kameralla ja videokameralla!

28.-29.5.2016 Suomen Beauceron Ry:n leiri, Inkoo

Olin ilmoittautunut Pösön kanssa Suomen Beauceron Ry:n leirille peltojälkiryhmään. Kouluttajan toimi Titta Järvenpää, joka oli kaksi vuotta sitten samaisella leirillä kouluttajana. Pääsin Titan kanssa leiriä ennen jäljestämään, kun hän tarvitsi vierasjäljen omalla koiralleen. Hänen hoffistaan Lumen Gaposta tulikin käyttövalio erikoisjäljeltä viikkoa ennen leiriä. Aikamoinen saavutus!

Lauantaiaamuna heräsin kukonlaulun aikaan ja suuntasin auton kohti Inkoota ja Västankvarn Gårdia. Leiri aloitettiin aamupalalla; ei ainakaan nälkä tulisi ihan heti :) Koirakoita oli lauantaina viisi, joka oli oikein sopiva määrä. Saatiin kaikille tehtyä kaksi jälkeä päivän aikana. Titta teki myös omalle malille jäljen, joka ajoikin sen erimerkillisesti. Tästä pystyi ottamaan mallia, minkälainen se suoritus pitäisi olla. Pösö ajoi oman jälkensä ensimmäisenä. Tein sille jäljen, jossa oli kaksi kulmaa, yhden-kolmen askeleen tyhjiä ja askeleita oli yhteensä parisen sataa. Sain Pösön ennen jälkeä sopivaan mielentilaan ja se ajoikin jäljen hyvin. Joitain pieniä ryntäyksiä ja liinan kiristyksiä tuli, mutta pitää vain harjoitella, jotta ne jäisi pois. Heinä oli jo aika korkeaa, mutta Pösöllä nenä pysyi alhaalla, vaikutusta on varmaan sillä, että ruokaa oli jäljellä niin paljon.

Sulavan Jade
Päivä jatkui muiden koirien jälkiä seuraamalla. Lahjakkuuksiakin löytyi; pari vuotias Luna, joka ei ollut ikinä ajanut jälkeä, osoittautui oikein lahjakkaaksi jälkikoiraksi. Se ei pyörinyt ja hyörinyt yhtään alussa vaan alkoi etenemään kuin vanha tekijä jäljen suuntaisesti. Oli ilo katsoa tällaista onnistumista. Muutkin koirat olivat toimivia jälkikoiria ja oli ilo huomata, että aikaisemmilla leireillä olleet koirakot, olivat menneet eteenpäin harjoituksissa. Toivottavasti kehitys jatkuu ja näemme heitä myös koekentillä.

Ruokailun jälkeen tein toisen jäljen Pösölle. Nyt tein hieman lyhemmän ja yhden kulman. Sama taktiikka eli kolmen – viiden askeleen tyhjiä väliin. Alustana oli nyt myös heinä, joka oli jo puoleen väliin polvea. Pösö ajoi jäljen hyvin; ehkä muutamia askeleita jäi välistä ja ohjaaja oli niin hidas, että ei ehtinyt reagoida :) Kulmassa Titta huomautti, että en saa alkaa kiristämään liinaa ennen kulmaa vaan pitää mennä löysällä liinalla. Nykyään Pösö ajaa lähes koko jäljen löysillä, johon olen pyrkinyt, koska jos kiristän liinaa, Pösö vastaavasti lisää vauhtia ja alkaa hutiloimaan. Jäljen lopussa minulla oli purkki, jossa kissanruokaa. Kun Pösö pääsi kissanruoan makuun, ei oma ruoka enää kelvannutkaan. Titta sanoi, että Pösöllä on hyvä motivaatio jälkeen ja on oikein lupaava jälkikoiran alku <3 Toivottavasti ohjaaja ei nyt sössi jatkossa jäljen kouluttamisessa. Koska Pösö oli ajanut jo kaksi jälkeä, loppupäivän seurasin muiden koirakoiden suoriutumista.

Myöhän Catos
Pellolta poispäästyämme joimme kahvit herkullisen porkkanakakun kera. Tämän jälkeen ohjelma oli vapaa; muut yöpyvät jälkiryhmäläiset lähtivät käymään kaupassa ja minä jäin leiripaikkaan. Hakuryhmä ei ollut vielä tullut metsästä pois. Aika kului Gitan kanssa vaihtaessa kuulumisia. Sauna laitettiin päälle ja kun porukka alkoi valumaan takaisin ja hakuryhmäkin tuli metsästä. Lähdettiin saunomaan ja vietettiin ilta turisten, kunnes nukkumatti alkoi kolkuttelemaan siihen tahtiin, että piti mennä nukkumaan.

Aamulla heräsimme ajoissa aamupalalle ja siitä lähdimme pellolle. Heidi tuli myös päiväkävijäksi Indin kanssa meidän seuraksi. Ensimmäisenä teimme Herman saksanpaimenkoiralle vierasjäljen niin, että ohjaaja ei tiennyt, missä jälki kulkee; lisäksi minä tallasin harhat. Lunalle, joka ajoi lauantaina ensimmäiset jäljet, tehtiin tälle jäljelle kulmat. Eihän se koira edes huomannut niitä kulmia, kun mennä tohotti. Kyllä se oli taitava koira. Ehdimme tekemään neljän koiran jäljet heinälle, kun tuli tieto, että voimme mennä oraalle myös. Ajoimme näiden neljän koiran jäljet ja siirryimme oraalle. Tein Pösölle ruoan jälkeen jäljen, jossa oli yksi kulma, mutta tällä kertaa tyhjien määrä oli jo enimmillään kymmenen, pituutta jäljellä oli parisensataa askelta. Leirille tullessa meillä oli ollut maksimissaan kolme tyhjää ja nyt jo kymmenen. Kulmia tein yhden. Orasalusta oli kuivaa, mutta onneksi pehmeää. Kasvustoa ei kovin paljon ollut. Nyt ainakin näki, mikä askel on tyhjä ja mikä ei. Heinällä käytin apuna kalkkia tyhjien erottamiseen, mutta nyt ei tarvinnut sitä käyttää, kun ne näkyivät muutenkin :)

Tomeran Indie
Selvästi koirat joutuivat työskentelemään enemmän, koska alusta oli vaikeampi; kuitenkin kaikki koirat selvisivät jäljistä hyvin. Pösön lähetyksen tein päin seiniä; en tiedä mikä ajatuskatkos minulla tuli, mutta toin sen paalulle niin, että jälki ei lähtenyt suoraan siitä vaan vasemmalle. Joku ihme käpy mulle tuli tässä kohtaa, mutta onneksi tämä ei Pösöä haitannut. Kolmen askeleen tyhjät Pösö suoritti tarkasti askel askeleelta, mutta kymmenen askeleen tyhjillä tuli hieman kiire lopussa. Ei auta kuin ajaa sisään sille nuo tyhjät niin kyllä se siitä. Toki on luonnollista, että koira lisää vauhtia tyhjillä, koska sillä ei mene aikaa syömiseen. Kulmassa taasen ohjaaja alkoi kiristämään sitä liinaa, arrrgh. Pösö jaksoi ajaa hyvin jäljen, vaikka takana oli edellisenä päivänä useampi jälki, yöpyminen autossa ja koiraa väsyttävä leirielämä, että olin tyytyväinen tuohon pikkukoiraan. Jatko-ohjeiksi sain, että teen sellaisia jälkiä, jossa on neljä tyhjää yksi makupala, neljä tyhjää ja yksi makupala kuitenkin niin, että koko jälki ei mene näin vaan siellä on muuta vaihtelua, mutta joku pätkä voi olla tuollainen. Muutenkin pitäisi olla vaihteleva tyhjien ja makupalojen suhteen, jotta koira ei kaavoitu. Mullehan tuo on tosi helppoa :)

Pösö oraalla
Osa koirista, jotka tekivät ennen ruokaa heinälle jäljet, tekivät vielä oraalle jäljet. Titta teki Kaapolle myös pienen suoran, jonka aikana nappasin heistä muutaman kuvan. Jälkipellolle olisi sopinut paremmin pienempi putki, mutta kun sellaista ei minulla ole tällä hetkellä. Tosin nyt heti kotiin tultua ostin uuden putken, joka on lyhempi ja valovoimaisempi. Leiri alkoi peltojälkiryhmän osalta olemaan taputeltu; enää ei ollut jäljellä kuin loppukahvit ja huoneiden siivoaminen.

Sain kuulla myös tulosuutisia I-pennuilta: Hannele ja Hurma saivat ykköstuloksen tokon voittajaluokasta sijoittuen ensimmäiseksi. Wilma ja Patron saivat kolmannen ykköstuloksen rallytokon alokasluokasta ja saivat näin ollen koulutustunnuksen RTK1. Onnea molemmille!

Kiitos kaikille leiristä; oli oikein mukava viettää teidän kanssa viikonloppu! Kiitos Gitalle meidän ruokahuollosta ja kaikesta muusta huolehtimisesta! Toivottavasti pidetään uusi leiri piakkoin! Kuvia löytyy: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/Suomen Beauceron Ryn leiri 28.-29.5.2016

FI KVA FI MVA Lumen Gapo HK1 JK1 EK3 FH2

Kevät 2015

Kevät on edennyt jo pitkälle, tai no kesähän nyt jo on, sitten viime kirjoituksen.

Vappuaattona meillä oli perinteiset Vappu-purut, joihin Teemu oli pukeutunut teeman mukaisesti. Pösökin pääsi leikkimään Teemun kanssa. Olemme käyneet leikkimässä noin parin viikon välein. Katsotaan mitä tuosta tulee vai tuleeko mitään. Ainakin yritystä on :) Kuvia treeneistä löytyy: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/Treenejä 2016/


Toukokuun alussa käytiin paimentamassa Reiskan ja Pösön sekä muiden beussien kanssa Suomen Beauceron Ry:n paimennuspäivällä. Sää suosi meitä tällä kertaa ja taisin hieman käräyttää niskani, kun ei ollut tottunut moiseen aurinkoon. Pösölle tämä oli ensimmäinen kerta, kun oli aitauksessa lampaiden kanssa. Enemmän sitä kiinnosti se lampaan kakka kuin itse lampaat. Eipä taida meidän Pössiksestä lammaspaimenta tulla :)


Reiska sen sijaan hoiti meidän perheen osalta paimennuksen mallikkaasti. On se jäätävää katsoa, miten koiralla on niin vahvana luonnostaan paimennustaipumus esillä. Ensimmäisellä kierroksella Vesa kävi isolla laitumella tekemässä itsekseen tasapainokuljetusta. Toisella kiekalla harjoittelivat pyöröaitauksessa poispäinajoa. Reiska joutui oikein "painimaan" yhden lampaan kanssa, joka ei meinannut liikkua minnekään. Fiksusti se hoiti tilanteen ja antoi lampaalle tilaa ja odotti, että liikkuu ja lähti sitten vasta itsekin liikkeelle. Tämä samainen yksilö oli varsinainen itsepäisyys. Nyt vain harjoitusta enemmän Reiskalle ja kohti paimennuskokeita. Kuvia päivästä löytyy: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/5.5.2016+Beussipaimennuspäivä/


Sveitsin matkalta ei tullut saatu toivottavia tuloksia; Jopo synnytti yhden elinkelvottoman pennun :( Näin ollen Jopolit oli sitten näissä kuudessa ja suunnitelmissa on sterilsoida Jopo syksyn aikana. Harmittaahan tuo, mutta näin tämä on ilmeisesti tarkoitettu.

Toukokuussa järjestettiin myös RotuRace. Tomerista saimme kokoon yhden joukkueen, jonka nimeksi tuli Tomeran Ykkösketju. Pösö pääsi juoksemaan myös joukkueeseen. Olimme pukeutuneet teeman mukaisesti jääkiekkoaiheisesti ja pelasihan Suomi samana päivänä jääkiekon MM-kullasta. Muut joukkueessa olivat: Hanna ja Laku, Kipa ja Naava sekä Minna ja Luna. Pösö juoksi joukkueen viimeisenä. En tiedä, mitä lähdössä tapahtui, mutta ajanotto ei mennyt päälle. Näin ollen jouduimme Pösön kanssa uusimaan juoksun. Näin mutu-tuntumalla sanottuna; eka juoksu oli nopeampi kuin toinen. Joukkueen lopullinen sijoitus oli kuudes; kaikkiaan joukkueita starttasi 17.

Muutama kuva minun ja Pösön suorituksesta (kuvat ottanut Satu Rajala/Molossi Race Ry)



Hanna teki hienon videokoosteen meidän joukkueen suorituksesta:


7.-12.3.2016 Kevätretki Sveitsiin

Mulle tuli äkkilähtö retki kohti Sveitsiä. Viikonlopun aikana järjestelin asioita; laivamatkojen varaaminen, hotellien varaaminen, kitkarenkaiden vaihto autoon jne. Käytiinhän me sunnuntaina vetämässä lapsiakin Kontulassa Jopon kanssa :) Maanantaille jäi vielä hommaa myös ja en ehtinyt töissä käymään kuin pari tuntia. Onneksi työt oli siinä mallissa, että pystyin lähtemään viikon kestävälle reissulle näin lyhyellä varoitusajalla. Kommeluksilta ei vältytty, kun auto jäi jumiin junan parkkipaikalle. Pyörät sutivat tyhjää ja ei auttanut kuin lähteä hakemaan apua huoltamolta. Onneksi saivat auton ajamalla pois; ei tarvinnut hinata sitä siitä. Näytti uhkaavalta, että joudun lähtemään reissuun yksin, mutta viime hetkellä sain matkaseuraa mukaan Wilman päästessä mukaani. Hänen piti vain hommata passi ennen laivan lähtöä maanantai iltana Turusta :)

Lähdimme reissuun ennen puolta viittä meidän pihasta auto pakattuna tärkeimmillä tavaroilla. Ensimmäisenä suuntana oli lentokenttä hakemaan Wilman passia. Onneksi saatiin se ilman mitään ongelmia. Siitä suunta kohti Turun satamaa ja Viking Linen terminaalia. Saavuimme ajoissa ja näin ollen reissun ensimmäinen etappi oli saavutettu. Aamulla se jatkui Tukholmassa kohti Saksaa ja Hampuria. Ajoimme Juutinrauman sillan kautta ja siitä Rödbystä lautalla Puttgardeniin. En ollut aikaisemmin mennyt Juutinrauman sillan kautta ja olihan se hienon näköinen. Tanskan ja Saksan välisellä lautalla ehdimme juuri ja juuri syödä, kun saavuimmekin jo perille. Enää parin sadan kilometrin matka Hampuriin, josta olin varannut meille hotellin.


Hampurissa löydettyämme hotellin ei paljon unta tarvinnut houkutella tulevaksi. Aamulla nautimme runsaan aamupalan ennen liikkeelle lähtöä. Hetki meni ennen kuin tottui Saksan Autobahnojen ajotapaan. Autoja viuhtoi ohi hurjaa vauhtia ja sitä rekkamäärää; tuntui siltä, että Saksassa on kaikki maailman rekat liikenteessä. Ihastelimme myös maisemia ja voi niitä peltoja, mitä matkan varrella oli. Ne vain huusivat, että tulkaa tänne jäljestämään. Etelämpään kohti mentäessä alkoi kukkuloiden rinteillä näkymään lunta ja hieman jännitti, että toivottavasti ei lunta ole teillä asti maanantain kokemuksen jälkeen. Erkanimme isommilta teiltä ja ajattelin, että tankataan auto ennen Sveitsiin saapumista. Pysähdyimme pienemmälle huoltoasemalle ja tankkasin auton ja ostimme vignetin, jolla pääsee Sveitsissä ajamaan moottoritiellä. Kun laitoin pistoolia takaisin paikoilleen huomasin lapun, jossa luki sisältää 7 % biodieseliä. Minulle iski pala kurkkuun, koska autoon ei saa tankata biodieseliä. Wilma kävi kysymässä apuja sisältä ja huoltamon työntekijä vakuutti, että se on ihan normaalia dieseliaä ja että Saksassa kaikki dieselit sisältävät sen verran biodieseliä. Soitin vielä kotiin neuvovaan puhelimeen, mutta ei ollut kokemusta vastaavasta. Ei auttanut kuin luottaa paikallisen sanaan ja toivoa parasta.

Maisemaa matkalta
Olin etukäteen katsonut reittiä ja kuvitellut, että päämäärään ei tarvitse ajella mitään pieniä vuoristoteitä. No ei me ihan vuoristoille jouduttu, mutta kyllä aika kaposille ja mäkisille teille jouduttiin Saksan ja Sveitsin välissä. Oli siinä Suomi-tytöllä ihmettelemistä, että miten tässä mahtuu kaksi autoa yhtä aikaa ajamaan. Ei auttanut kuin ajella hiljaa, jotta pysyy tiellä. Piennar nimittäin oli aika kapea ja sen vieressä maaperä näytti siltä, että sinne tippuisi aika hyvin ja pudotusta oli eikä kaiteita ollut. Pääsimme kuin pääsimme päämääräämme ja siellä saatiin asiat hoidettua kunnialla kielimuurista huolimatta; isäntämme ei puhu englantia ja minä ymmärrän saksaa, mutta en pysty tuottamaan puhetta kovin paljon. Lähdimme etsimään hotelliamme, jossa viivyimme kaksi yötä. Näin jälkikäteen ajateltuna viisaampaa olisi ollut jäädä Saksan puolelle yöksi; olisi säästynyt aika monelta eurolta. Sveitsi on kallis maa. Hotellin löydettyämme piti vielä etsiä ruokapaikka. Ruokailun jälkeen olimme jo valmista kauraa nukkumaan. Torstaina olisi "lepopäivä" eikä mitään ohjelma.

Aamupalan jälkeen lähdimme käymään ostoksilla. Navigaattorista katsoimme ostoskeskuksen ja suuntasimme sinne. Ostoskeskuksen hissit olivat meille liian vaikeat käyttää :) Katsoimme mallia muilta ja tajusimme, miten ne toimii. Keskellä oli pömpeli, josta valittiin kerros, johon haluttiin. Pömpeli näytti hissin, joka tulee ja vie sinut ko. kerrokseen. Oli ihan näppärä systeemi; kaikkea ne keksii. Kiertelimme tovin ja jotain sitä tarttui mukaakin. Muutaman tunnin siinä sai kulutettua kaupoissa käydessä ja syöden. Meillä oli Jopo mukana autossa ja etsimme paikan, jossa sitä voisi käyttää lenkillä. Löysimmekin ihanan joen, jonka varressa meni ulkoilureitti. Siellä Jopo pääsi vapaana juoksemaan ja hieman rentoutumaan kaiken matkustamisen jälkeen. Hotellille päästyämme lepäsimme hetken tai noo Wilma otti muutaman tunnin torkut ja minä tutkin meidän paluureittiä sekä katselin ohjelmia tabletilta :) Illalla haimme vielä syötävää hotellille ennen kuin rupesimme nukkumaan. Perjantaina olisi paluu kohti kotia.


Perjantaina oli aikainen herätys. Meidän piti käydä vielä eläinlääkärissä hakemassa ekinokokkilääkitys todistus ja hoitamassa asioita :) Piti ehtiä laivaan, joka lähtee Travemühdestä kello 23:00  Malmöön. En ollut varannut meille vielä lippuja laivaan; ajattelin varta ne matkan aikana, kun varmistuu, että ehdimme laivaan. Isäntämme näytti meille maisemia matkala eläinlääkärille ja pellon, joissa he käyvät jäljestämässä; ei voi muuta sanoa, että olin vihreä. Saimme kaikki asiat hoidettua ja näin suuntasimme auton keulan kohti pohjoista. Ajoimme samaa kautta, kun olimme tulleet. Nyt ne kapeat tiet eivät tuntuneen niin kapealta eikä matka niin pitkältä kuin tullessa.

Isäntämme jäljestysmaisemat :)
Matka sujui hyvin, vaikka pariin ruuhkaan jouduimme, mutta silti meillä oli reilusti aikaa. Yritin varata meille liput Travemünden laivaan, mutta jostain syystä en saanut niitä maksettua luottokortilla enkä verkkopankista. Jouduin soittamaan Vesalle Suomeen, jotta hän tekisi varauksen puolestani. Juuri noin 200 km päässä määränpäästä tietyömiehet laittoivat moottoritien meidän edestä kiinni ja meidän ohjattiin kiertotielle. Siellä ei vielä ollut ruuhkaa, kun olimme ensimmäisiä, jotka sinne ohjattiin. Hätäännyimme hieman Wilman kanssa ja loppujen lopuksi kävi niin, että olimme uudestaan samassa paikassa, josta lähdimme kiertotielle.

Ei siinä voinut muuta kuin lähteä uudestaan kiertotielle ja katsoa kylttejä tarkemmin ja olla uskomatta naviin :) Onneksi meillä oli karttakirja mukana sekä katsoin vielä tarkempaa karttaa kännykästä, jonne olin ladannut Saksan kartat. Nyt oli tietysti jo muodostunut ruuhkaa ja eteneminen oli hidasta. Soitin laivayhtiöön ja kysyin sieltä, milloin viimeistään pitäisi olla satamassa. Antoivat 15 minuuttia lisäaikaa ja käskivät soittaa, jos siihen ei ehditä. Ei siinä auttanut kuin mennä jonossa ja toivoa parasta. Wilma ajoi ja minä navigoin ja pääsimme kuin pääsimme takaisin moottoritielle, joka vei meidät Travemündeen. Navin mukaan olisimme ajoissa satamassa; piti vain toivoa, että ei tulisi enää mitään viivytyksiä.

Stau jossain Saksassa
Saavuimme Travemündeen ajoissa ja pääsimme laivaan. Laivassa ei tuntunut olevan muita kuin me ja rekkoja. Saksan ja Ruotsin välinen laiva ei ole mikään meidän Helsinki-Tukholma laiva, jossa käydään juhlimassa :) Jälleen kerran ei tarvinnut kauaa unta odotella, kun pään painoi tyynyyn. Aamulla kävimme aamupalalla ennen kuin pääsimme Malmöön. Malmön satamassa kaikki rekat joutuivat läpivalaisuun; en tiedä onko normaalikäytäntö vai johtuuko turvapaikan hakijoista. Malmössä käytiin tankkaamassa ja soitin vielä Viikkarille, voisinko vaihtaa Turun laivan Helsingin laivaan. Vaihto olisi onnistunut, mutta hintaa oli sen verran paljon, että päätimme mennä Turun laivalla. Näin ollen meillä oli reilusti aikaa ja päätimme käydä Sjöbossa tervehtimässä Jopon kasvattajaa Sannaa.

Ennen Sannalle menoa kävimme Sjöbon koiraklubilla ulkoiluttamassa Jopoa. Siellä on hyvät metsämaastot klubin vieressä, joten se oli oikein hyvä paikka käyttää Jopoa lenkillä. Lenkin jälkeen lähdimme kohti Sannan kotia. En ollut käynyt Sannan uudessa paikassa, silti löysimme perille kertaheitolla. Oli siellä kyllä hienot tilat; oma kenttä, pellot lähellä ja lääniä ulkoilla koirien kanssa. Näin Sannan uuden tuonnin samalla myös ja vaihdoimme muutaman sanan ennen kuin lähdimme ajamaan kohti Tukholmaa. Ajomatka Etelä-Ruotsin läpi oli kyllä tylsistä tylsin, vaikka se ei kilometreissä niin paljoa ole verrattuna koko matkaan :) Saimme kuin saimme sen taaplattua ja tulimme Jonköpingiin, jossa kävimme syömässä Vätternin ääressä.

Taukopaikka Vätternin äärellä
Tästä jatkoimme kohti Tukholmaa ja laivaa. Loppumatka sujui ongelmitta ja saavuimme Tukholmaan hyvissä ajoin; käytimme Jopon vielä ulkona vakiopaikassamme ennen laivaan menoa. Tällä kertaa laivassa oli jonkin verran muitakin koiria. En tiedä olivatko he tulossa Cruftsista vai mistä moinen koirapaljous johtui. Nyt pystyi jo hengähtämään ja skoolata matkalle. Sen verran lähellä jo Suomea oltiin :) Vaikka oli lauantai-ilta emme jaksaneet jäädä viihteelle laivan ravintoloihin vaan nukkumatti kutsui meitä aikaisin. Aamulla laiva olisi Turussa jo puoli kahdeksan aikaa ja siitä minulla ajomatka vielä Hyvinkäälle ja Wilmalla pohjanmaalle.

Kiitos kaikille reissussa auttaneille: Wilma seurasta ja ajotaakan jakamisesta, perhe Salonen kitkoista, Kipa saksan käännöksistä, Mia karttakirjan lainasta ja kaikki muutkin! Toivotaan, että reissu kannatti ;)


2016 Tammikuu

Niin se vain vuosi vaihtui. Tammikuun alku meni pakkasten merkeissä, jolloin ei kovin paljon treenailtu tai muutakaan tehty koirien kanssa. Lenkkeiltiin toki, mutta siihen se sitten jäi :) Pösön kanssa käytiin hallilla treeniporukan kanssa. Leikin ensiksi Pösön kanssa itse ja toisella kierroksella Pösö pääsi leikkimään Teemun kanssa. Onhan se tässä muutamassa kuukaudessa kehittynyt paljon. Katsotaan, mitä saadaan aikaan vai saadaanko yhtään mitään :) Jopo on viettänyt leppoisia eläkepäivä; se on vielä kovin virkeä ja aina mukana kaikessa. Niin ja olihan sillä synttäritkin 27. päivä; se tuli jo kahdeksan vuotta! Kuvia tammikuulta löytyy: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/Talvi+2015-2016/


Yhtenä viikonloppuna pakkasin Pösön ja tavarat autoon ja lähdettiin Ristiinan kautta Imatralle suojeluseminaariin. Matka meinasi tyssätä alkuunsa, kun Caddy ei suostunut käynnistymään 28 asteen pakkasessa. Onneksi sisko tuli hätiin ja saatiin Caddy käyntiin kaapeleiden ja Golfin avustuksella. Semma oli SPL Imatran järjestämä ja sen vetäjänä oli Tommi Vanhala. Kyllä oli opettavainen viikonloppu ja uusia ajatuksia heräsi taas pohdittavaksi. Näin myös Marjannan Röllin työn touhussa. Pösölle viikonloppu oli raskas vaikka se ei sen kummemmin töihin joutunut. Uusia kokemuksia tuli roppakaupalla: vieraassa paikassa yöpyminen, koirakärryssä matkustaminen sekä semmapaikalla koirakärryssä odottelu. Olin laittanut Pösölle takin päälle kärryyn, mutta taisi olla Pösöllä tylsää, kun takki sai uuden muotoilun by Pösö. Kiitos Marjanna kutsusta!


Vesa sai RimAn hallille avaimen ja käytiin siellä treenaamassa yhdessä. Vesa otti Reipalla agilityä ja minä Pösöllä tottista. Tottista en Pösön kanssa ole hetkeen tehnyt muualla kuin ruokakupilla; hieman jännitti, että kuinka käy :) Vesa ja Reippa tekivät ekana rallatteluradan, jotta saadaan onnistumisia alle ennen kisoja. Alla heidän tyylinäyte:


Pösön kanssa teimme "perustodet" nakin kanssa. Eipä tuo oikein vielä mitään osaa ilman apuja; ollaan me harjoiteltu sivulla oloa niin, että ohjaajan makupalakäsi on koiran vasemmalla puolella. Sen se osaa jo suht hyvin ja nyt ollaan lisätty askel siihen eli lähdetään pikkuhiljaa rakentamaan seuraamista ilman makupalaa :) Pitää nyt taas aktivoitua enemmän tekemään Pösön kanssa, jotta siitä tulisi joskus ehkä jotain, mutta mikä kiire tässä on; ei meillä mitään tavoitteita vielä tälle vuodelle ole. Rakennetaan pohjat kunnolla ja siitä sitten etiäpäin. Lopuksi otettiin pienet leikit tyynyn kanssa. Alla videot sekä tottiskesta että leikistä; älkää välittäkö ohjaajan käsistä :D


19-20.9.2015 Suomen Beauceron Ry:n leiri ja vähän muuta

Kesä mennä hurahti ja on jo vaihtunut syksyyn. Heinäkuussa pidin lomaa, jolloin kävin myös Marjannan luona Ristiinassa Pösön ja Jopon kanssa. Siellä kävimme purutreeneissä (minä yleisönä), jäljestimme, tottistelimme sekä saunoimme. Reissu oli kaikin puolin onnistunut. Pösötin käyttäytyi oiken mallikkaasti eikä vieras ympäristö vaikuttanut sen treneeihin. Hyvä oppia pienestä pitäen eriliaisa ympäristöjä, joissa tehdään töitä.

Bite seuraa
Elokuussa pidettiin yhdistyksen erikoisnäyttely sekä jalsotustarkastus. Olin ilmoittanut Jopon erkkariin; tuloksena oli käyttöluokasta erinomainen sekä SA sijoitus käyttöluokan toinen. Paras narttu kehässä ei enää menestystä tullutkaan :) Jalostustarkastukseen en ollut ilmoittanut omia koiria, joten keskityin katsomaan luonnekehää. Noin yleisesti beussien taso on mennyt eteenpäin; ei näkynyt sellaisia, jotka olisivat pelänneet selvästi laukauksia tai olisivat väistäneet ihmistä. Itse kaipaisin lisää "munaa" koiriin niin avot, meillä olisi loistava taso Suomessa beussien osalta.

Olin ilmoittanut Pösön beussiyhdistyksen leirille jäljelle. Jopon jätin tällä kertaa viettämään viikonloppua Vesan ja Reipan kanssa; näin sain keskityttyä vain Pösöön. Jälki on lähtenyt hyvin etenemään Pösön kanssa. Se on äärettömän ahne, mikä tietysti on auttanut asiaa ja on hyvä asia. Haasteena on tällä hetkellä se, missä mielentilassa jälkeä lähdetään ajamaan. Se onkin seuraava asia, mitä lähdetään harjoittelemaan jäljellä. Leiri pidettiin Västankvarnissa Inkoossa. Menin perjantaina Petin luokse Kirkkonummelle yöksi, josta on lyhyempi matka leiripaikalle. No en tiedä oliko hyvä valinta, koska nukuin melko levottomasti yön.

Lautaina lähdin ajamaan kohti Västankvarnia hyvissä ajoin. Porukkaa oli jo paikalla, kun saavuin. Söimme aamupalan ennen kuin aloimme jälkihommiin. Kouluttajana toimi Marjo Alanen. Ensimmäiseksi jokainen ohjaaja kertoi hieman koirastaan ja siitä, mitkä ovat leirin toiveet sekä tavoitteet koiran kanssa. Leirillä oli tällä kertaa aika nuoria koiria; Jopon penneli Indi taisi olla vanhin reilu kaksi ja puoli vuotta ja Pösö nuorin. Muut koirat osuivat siihen väliin.

Lauantaina teimme jokaiselle koiralle kaksi jälkeä. Pösö oli ensimmäinen jälki tehtiin heinälle. Siinä oli noin 150 askelta, kaksi kulmaa ja ruokaa joka askeleella. Lauantaina tuuli oli  melkoinen, mutta se ei näyttänyt vaikuttavan Pösöön. Mielestäni Pösö ajoi omalla tasollaan jäljen. Jäljelle tulo oli öööö rynnimällä, otti pääasiassa jokaisen askeleen ja kulmat meni hyvin. Toisessa kulmassa nenä nousi, mutta palasi nopeasti takakaisin; ei siis mitään katastrofia :)

Pösön lauantain ensimmäinen jälki

Toisen jäljen tein Pösölle mullalle, kun multapeltoa oli saatavilla, ajattelin käyttää tilaisuusen hyväkseni. Jäimme Marjon kanssa tekemään kahdestaan jäljet; minä Pösölle ja Marjo Buffylle. Eipä tuo näyttänyt multaan mitenkään erikoisesti reagoida ehkä vauhti oli hieman kovempi kuin heinällä, mutta muuten teki normisuorituksen. Ohjaajan selkä vain oli tässä vaiheessa sen verran koetuksella, että ei jaksanut tehdä kovin pitkää jälkeä :) Näiden päivän viimeisten jälkien jälkeen oli hyvä ottaa siideri ja siitä saunaan. Loppuilta menikin saunoen ja seurustellen.

Sunnuntaina jatkettiin siihen mihin jäätiin. Tein Pösölle jäljen heinälle; noin 200 askelta, kolme kulmaa, tyhjiä askeleita siellä täällä. Tällä kertaa sää ei ollut niin tuulinen kuin lauantaina. Olisin kuvitellut, että Pösö on väsyneempi lauantain jäljiltä, mutta vielä mitä; se mennä puksutti kuin mikäkin. Uusia elementtejä tuli jäljellä vastaan; toisen kulman jälkeen eteen tuli "seinä" eli lyhyeen heinään tuli kapea kaistale korkeampaa heinää, mikä näyttää koiralle seinältä. Pösö nosti pään ja hieman etsi reittiä, että mistä tästä pääsee. Lopulta se ymmärsi, että siitä voi mennä läpi ja jatkoi eteenpäin :) Annoin koiran ratkaista tilanteen itse; pidin liinasta kiinni enkä päästänyt sitä menemään kuin oikeaan suuntaan. Nämä ovat hyviä kokemuksia nuorelle koiralle, jolla ei ole vielä paljon kokemuksia erilaisista asioista jäljellä. Ei tarvitse isompana ihmetelleä kokeessa, että mikäs tämä on :)


Lopussa Pösö reagoi videokuvaajaan vaikka hän oli ollut mukana koko jäljen ja lauantain jäljelläkin. En tiedä oliko jo väsymystä ja näin ollen keskittymisen herpaantumista mukana. Siinäkin annoin koiran tehdä itse ratkaisun, enkä alkanut sitä vielä moittimaan tai neuvomaan. Jatkoi omatoimisesti ja pian oltiinkin jo jäljen lopussa, josta sai ruokapalkan. Olin tyytyväinen kokonaisuudessaan Pösön jäljestämiseen leirillä; siihen ei vaikuttaneet häiriöt (yleisö, muut koirat, leiriolosuhteet) ja noin muutenkin oli reipas pikkukoira.

Kun kaikki koirat olivat jäljestäneet sunnuntaina, menimme syömään ja päätimme leirin. Minä olin tyytyväinen leirin antiin. Mielestäni leiri oli muutenkin onnistunut; hyvä ja hauska porukka, jonka kanssa oli mukava viettää aikaa. Toivottavasti näitä leirejä tulee jatkossa ja osallistujia vielä enemmän! Puitteet Västankvarnissa oli peltojen osalta loistavat; niitä riitti!

Kuvia leiristä löytyy: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/Suomen+Beauceron+Ryn+leiri+19.-20.9.2015/ Pösöstä ei kuvia tullut, kun rekrytoin kuvaajaan ottamaan videokuvaa :)

26.-28.6.2015 Tomeran leiri

Olin ottanut varta vasten vapaata perjantaiksi, jotta pääsisin kerrankin lähtemään leirille ajoissa. Onneksi oli vapaapäivä, koska edellinen ilta meni aika kiireisissä merkeissä. Pösö oli ollut hammasleikkauksessa, kun oikea kulmuri (maitohammas) oli katkennut ientä myöten. Tämän lisäksi metsästin parafiiniöljyä apteekista puoli yhdeksältä illalla torstaina, kun Pösöllä oli jäänyt jumiin nakerrettu sukanvarsi. Onneksi se tuli ulos eikä aiheuttanut mitään vakavampaa.

Kaikkea puuhaa sitä aamupäivästä vielä oli, jotta pääsin lähtemään kakun hakemisen jälkeen kahden aikaan ajamaan kohti Parkanoa, jossa leiri pidettiin. Paikkana oli Vahojärven leirikeskus, joka oli oikein hyvä paikka pitää leiriä vaikka ei varsinaisesti koiraleireihin ollut keskittynyt. Tilaa oli reilusti, keittiössä oli hyvät tilat lämmittää ja laittaa ruokaa, jääkaappeja oli reilusti sekä iso pakastin, rantasauna omine mökkeineen oli kyllä huippu. Siellä tulikin illat vietettyä saunoen ja jutustellen.

Saavuin leiripaikalle perjantaina viiden jälkeen. Paikalle oli saapunut jo Pösön isä Rambo omistajineen. Petti tuli myös paikalle samaan aikaan kuin minä. Purimme autot ja paikan pitäjä kävi näyttämässä pellot, joissa voimme käydä jäljestämässä. Pikkuhiljaa paikalle alkoi valumaan enemmän porukkaa. Kello riensi sitä vauhtia, että oli aika lämmittää rantasauna ja siirryimme sinne. Sauna oli tilava; mahduimme kaikki naiset kerralla lauteille. Minullakin tuli heitettyä talviturkki, kun pulahdimme järveen saunasta. Tätä on Suomen kesä parhaimmillaan!

Lauantaina aamupalan jälkeen osa lähti pellolle jäljestämään, osa hakuilemaan ja osa metsään jäljelle. Tein jäljet sekä Jopolle että Pösölle pellolle. Pösön jälki meni hyvin ja sain alun onnistumaan ilman ryntäilyä. Jäljet voisi olla hieman pidempiä ja vähemmän ruokaa per askel. Ajoin jäljen myös Rambolla. Omistaja sanoi, että se menee neliveto päälle jäljen, mutta minun kanssa meni rauhallisesti. Jopon jälki olikin sitten kaksijakoinen; alku oli yhtä säätämistä, kun toisen jäljen hajut tulivat tuulen mukana ja Jopo ei meinannut millään malttaa ajaa omaa jälkeä. Loppuosa taas meni hyvin, kun tuuli ei enää tuonut toisen jäljen hajuja. Onneksi Pösö näyttäisi olevan lahjakkaampi jäljellä kuin äitinsä :)

Jopo jäljestää (kuva Hannele Rontu)
Jäljen ajojen jälkeen menimme syömään. Pidimme pienen ruokalevon, jonka jälkeen lähdimme ottamaan tottikset kentälle, joka oli osittain ruohittunut hiekkakenttä. Esteitä meillä ei tosin ollut, mutta se ei meitä haitannut. Otin tottikset sekä Jopolla että Pösöllä. Heidi ystävällisesti video Pösön tottikset, josta kooste alla. On se kyllä mukava koiruli kouluttaa, kun on niin ahne. Pösön kanssa teen tottista pelkästään ruoan kanssa tällä hetkellä. Sitä ei torstainen hammasleikkaus näyttänyt haittaavan vaan hommia tehtiin innolla.



Tottisten jälkeen Maritta ja Mikko näyttivät Mondioringiä omilla koirillaan. Iita pääsi esiintymään meille ja voi, että sillä oli hauskaa. Maritta puki myös päälle painavan ring-puvun ja toimi maalimiehenä Mikon malinoisille. On siinä kyllä vahva mimmi, kun jaksaa heilua painavan puvun kanssa koiran roikkuessa jalassa. Kello alkoi olemaan niin paljon, että oli aika saunoa, ei muuta kuin suunta kohti rantasaunaa, jossa loppuilta menikin ennen kuin nukkumaanmenoa.

Tomeran Fariini



Sunnuntaina aloitimme tottiksilla, jonka jälkeen siivoilimme huoneita ennen ruokailua. Ruokailun jälkeen lähdimme vielä pellolle tekemään jälkiä. Osa porukasta lähti jo ajamaan kohti kotia meidän ollessa pellolla. Tein jäljen vain Pösölle, kun Jopolta löytyi toisesta takajalasta verestävä hankauma. Tein Pösön jäljen osittain eilisten jälkien päälle poikittain. Tuuli oli kovempi kuin lauantaina. Hienosti Pösö selvitti jäljen; se on kyllä sitkeä sissi jäljellä. Jälki oli juuri sopivan pituinen ja loppui hyvään onnistumiseen. Ajoin jäljen myös Rambolla, mutta tällä kertaa vetoa oli enemmän; oliko lauantaina sitten vieraskoreutta vai vaikuttiko se, että lauantaina jälki oli pidemmällä, joten jouduimme kävelemään pidemmän aikaa.

Jopo seuraa

Pösö jäljestää (kuva Hennele Rontu)
Leiripaikalle palattuamme joimme vielä kaffit ennen kuin loputkin pakkailivat autonsa ja lähtivät kotiin. Jäimme Petin kanssa vielä siivoamaan loput tilat ennen kuin lähdimme kohti kotia. Kiitos kaikille ihanille Tomerille leiristä; teidän kanssa on huippu kivaa viettää leiriä! Erityiskiitos Perhe Rajala ruokahuollosta sekä Petille, joka jaksaa järjestää näitä meille! Lisää kuvia löytyy: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/Tomeran+leiri+2015/

6.-7.6.2015 Who Bites The Best, Kirkkonummi

Kirkkonummella järjestettiin rotujen välinen suojelukilpailu Who Bites the Best. Olin lupautunut töihin kenttähenkilöksi, kun emme Jopon kanssa osallistuneet kilpailuun. Tämä tuli hieman liian nopeasti pennun jälkeen. Olisi ollut hyvää harjoitusta itselle tulevia koitoksia varten. Ranskalaisista roduista oli saatu joukkue kassaan, jossa oli kaksi beussia, briardi ja bouvier.

Työntekijöiden piti olla kisapaikalla lauantaiaamuna kahdeskalta. Minulla oli Pösö mukana, jolle otin boksin mukaan. Sain boksin sijoitettua katoksen alle, jotta olisi suojassa eikä aurinko paista suoraan kohti. Pösö sai hengata meidän kanssa, kun odotimme muita paikalle. Johan sille rapsuttelijoitakin löytyi. Aika meni nopeasti ja minun piti mennä asemiin henkilöryhmään. Pösön laiton boksiin odottamaan siksi aikaa.

Ensimmäisessa tottisparissa oli myös Tanja ja Yeff. Joitain liikevirheitä heillä tuli ja Yeff haukahteli seuraamisessa, joka pudotti pisteitä. Samassa ryhmässä oli myös Terhi ja Argo. Argo teki nättiä tottista, mitä nyt eteenmenossa beussimaisesti keksi omat kuviot suorittamalla A-esteen ja menemällä maahan esteiden luokse.

Argo luoksetulo
Päivä jatkui puruosuuksilla, jolloin minun ei tarvinnut olla kentällä. Kävin ottamassa Pösön boksista, se tosin veteli sikeitä siellä, kun menin hakemaan sitä. Hengailtiin Krissen, Mian sekä Tytin kanssa nurmikolla ja katseltiin C-osia. Tanja ja Yeff saivat riittävät pisteen C-osasta, mutta harmittavasti Argolla meni pisteen nollille, pitkänliikkeen uudelleen hyökäyksen takia. Bouvier teki hienot purupisteet 90 pistettä. Väliajalla oli belgianpaimenkoira malinois Paulin synttärikakut ja kuohuviinit. Toki päivänsankari pääsi kentällekin tekemään purua. Onnea Paulille!


Jäljellä oli vielä toinen ryhmä koirakoita, jotka suorittavat ensin tottiksen ja sitten purut. Meillä oli hienot kuviot henkiöryhmässä, että ei ole toisia nähty. Mentiin jonossa jokainen omalle paikalleen ja poistuttiin jonossa pois :) Katsoin vieä toisen ryhmän purut ja sitten lähdettiin Hannan kanssa kohti Pettilää. Siellä Pösö vielä riehui koko illan Villan kanssa. Mahtoi toista väsyttää päivän jälkeen.

Sunnuntaina lähdettiin Petin kanssa yhdessä pelipaikalle. Samat kuviot toistuivat kuin lauantaina. Pösö oli niin väsynyt, että kun päästin sen maahan, meni se suoraan nukkumaan mun tavaroiden sekaan. Meitä oli henkilöryhmäläisiä kuusi, joten pystyin ottamaan kuvia, kun minua ei tarvittu henkilöryhmässä. Briardi suoritti ranskalaisista sunnuntaina tottiksen. Hienosti se menikin, mutta ohjaaja keskeytti tottiksen jälkeen, epäillen, että koiralla oli kipuja selässä, kun ei tehnyt hyppyjä normaalisti. Näin ollen emme nähneet briardia puruissa. Harmi, sillä lopputuloksissa ei ollut kuin 33 pistettä toiseksi tulleisiin saksanpaimenkoiriin. Ranskalaiset sijoittuvat joukkeissa kolmanneksi. Kaikki tulokset löytyvät: http://kayttobelgi.info/tulospalvelu/tulospalvelu_ipo.php

Kuvia tulikin napsittua reilu 800 kappalettajotka löytyvät: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/Who+Bites+the+Best+6.-7.6.2015/ Pösö oli reipas pikku penneli isoissa karkeloissa. Toivottavasti tämä jää perinteeksi, jos vaikka joskus pääsisi osallistumaan Pösön kanssa. Täpäkkä pikku penneli tuo on ja sen saivat kokea myös Sari ja Petti :) Oli oikein ilo olla mukana toteuttamassa tätä tapahtumaa ja näillä näkymin jatkoa saadaan ainakin ensi vuonna.

Pösö kisaturistina