6.12.2014 Suojelukoe

Olin kahden vaiheilla menenkö kokeeseen vai en; en ollut ajanut jälkeä kuin joskus viimeksi marraskuussa ja meillä oli firman pikkujoulut edellisenä iltana. Lähdin kuitenkin pikkujouluista ajoissa kotiin, mutta yöllä en saanut nukuttua ja oli vähällä, jotta en soittanut, että en tule kokeeseen. Nousin kuitenkin aamulla "reippaana" kellon soittoon ja ei kun menoksi kohti Kauklahtea ja kenttää. Kokeen järjestys oli tottis, purut ja jälki. No eipä tarvitse jäljelle menne edes, jos kahdesta muusta ei saa tarvittavia pisteitä. Koe oli kuuden koiran koe, johon oli ilmoittautunut viisi koirakkoa. Kilpailijoiden piti olla kentällä paikalla puoli kymmeneltä.

Saavuin kentälle juuri kello puoli kymmenen. Kentällä oli menossa parannustyöt, koska piilojen ympärillä oli paikoitellen liukasta. Koetoimitsija tarkasti koirien paperit ja otti kilpailukirjat. Yksi koirakko puuttui, joten meitä oli neljä osallistumassa kokeeseen: yksi kakkoseen ja kolme kolmoseen. Rotukirjokin oli mukava: hoffi, rotikka, sakemanni ja beussi. Koe avattiin ja arvottiin tottiksen ja purujen suoritusvuorot. Sain numero neljä eli olin toisessa parissa suoritusvuorossa ensimmäisenä. Näin ollen Jopo meni tottiksessa ekana paikallaoloon. Olisin mieluummin tehnyt liikkeet ennen paikallaoloa, mutta näillä mentiin.

Kuva Tita Järvenpää

Ensimmäisessä parissa toisena suoritusvuorossa ollut rotikka loukkasi itsensä A-esteellä ja tuomari keskeytti sen suorituksen siihen. Näin ollen oli enää arvostelut ja olisi meidän vuoro. Jopoa hakiessa autolta se kävi hieman kuumana. Vein Jopon paikallaoloon, se haukkui, kun jätin sen sinne. Onneksi lopetti kuitenkin eikä räkyttänyt koko aikaa. Kurkin piilonreistä Jopoa, kun toinen ohjaaja heitti tasamaanoudon kapulan, nousi Jopo istumaan, mutta onneksi pysyi paikallaan. Loppuajan se istuikin eikä onneksi liikkunut.

Lähdimme suorittamaan liikkeitä Jopon kanssa. Olisi mieli tehnyt ravistella koiraa muutaman kerran, sen verran kuriton oli tottiksessa. Seuraamisessa haukahteli silloin tällöin sekä painoi. Muita selkeitä virheitä oli: liikkeestä maahanmenossa jäi seisomaan, seisomisessa otti muutaman askeleen ennen kuin pysähtyi, noudoissa mupelsi kapulaa ja kahdessa noudossa ei irrottanut ensimmäisellä käskyllä. Eteenmenossa meni hyvin eteen, mutta ei sitten mennyt maahan. Se juoksi suoraan kentän ulkopuolelle puskaan, mitä se ei yleensä tee. EN IKINÄ laita palkkaa eteenmenossa kentän ulkopuolelle vaan reilusti kentän puolelle. Jopo ei ole aikaisemmin mennyt kentän ulkopuolelle, mutta nyt meni pusikkoon sen näköisenä, että siellä oli jotain. Edellinen koira oli myös käynyt siellä puskassa. No eipä tuo sitten mennyt maahan ei. Kenttä oli todella märkä ja liukas. Minulla oli kumisaappaat jalassa eikä ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun horjahtelin kentällä. Pysyin kuin pysyinkin pystyssä. Tottiksesta saldonta oli 70 pistettä, näin ollen olimme vielä tuloksessa kiinni.

Meitä jatkoi kolme puruihin ja me oltiin Jopon kanssa toisena vuorossa. Kävin kävelyttämässä Jopoa ja hieman keskusteltiin samalla, miten sitä pitää käyttäytyä kentällä. Sen verran kuumana kävi tottiksessa, että otin piilonkierrot varman päälle ja huusin niin kovaa kuin pystyin joka piilon jälkeen täällä. Jopo kiersi kaikki piilot eikä karannut kutoselle omia aikojaan :) Ei ole tainnut kiertää kaikkia piiloja kolmosen kokeessa aikaisemmin. Piilolta sivulle tulossa ennakoi hieman. Paossa sai tosi huonon otteen ja roikkui suunilleen etuhampaiden varassa hihassa, mutta pysyi kiinni. Selkäkuljetuksessa edisti hieman, mutta hyökkäys oli hyvä. Sivukuljetuksessa ei ensin lähtenyt mukaan. Mulla tuli itsellä joku aivopieru, kun lähdin oikealle. Lähden yleensä aina vasemmalle, jolloin koira tulee "automaattisesi" mukaan.

Pitkässä liikkeessä en itse tiedä, mitä kävi, kun ei saanut heti kiinni hihasta. Maalimiehenä toiminut Teemu sanoi, että Jopon ponnistuskohdassa oli ollut veden alla jäätä ja Jopo oli sen takia liukunut hänen ohitse eikä saanut hihasta kiinni. Mutta hyökkäsi heti uudestaan ja siinähän sitten kävi niin, että Jopo kiukustui sen verran, että ei irrottanut ensimmäisellä käskyllä. Minulla jo kävi mielessä, että tässäkö tämä sitten oli, mutta onneksi irrotti toisella käskyllä. Paon uudelleenhyökkäyksessä irrotti ensimmäisellä käskyllä ja enää oli jäljellä sivukuljetus tuomarin luokse ja siitä vielä pieni hallinnanpätkä. Nämä suoritimme suht koht kunnialla ja puruista saatiin pisteitä 78 ja VIK (vietti, itsevarmuus, kuormitettavuus) oli erinomainen. Pisteitä meni otteista sekä tietysti noista selkeistä virheistä. Puruissa näkyi se, että emme ole aktiivisesti treenanneet kevään jälkeen. Loppukesästä tuli taukoa Jopon mahaleikkauksen takia ja loppusyksystä en ole käynyt kuin pari kertaa ottamassa kevyet treenit. Tyytyväinen siis sai olla näihin pisteisiin.

Tässä koostevideo tottiksesta ja puruista. Olen valinnut kappaleet, jotka kuvastavat mielestäni Jopo :) Leikkaamattomat videot molemmista osa-alueista löytyy Youtube kanavastani, jos joku haluaa ne katsoa ;)

Enää oli siis jäljellä jälki, josta minulla ei suuria odotuksia ollut edellisten kokeiden perusteella. Jäljet olivat Inkoossa. Poikkesimme Sarin kanssa hampparilla ennen jälkeä, kun nälkähän se jo ennätti tulla. Ennen jälkiä arvoimme vielä suoritusjärjestyksen kolmosten kesken; meille napsahti ensimmäinen jälki. Maarit ja Arttu ajoivat ensin oman jäljen oikein hienosti. Näin ollen Artusta tuli ensimmäinen hoffi Suomessa, joka sai suojelusta koulutustunnuksen kakkosluokasta. Onnea hirmuisesti Maarit ja Arttu!

Meidän vuoro tuli lähteä jäljelle. Alustana oli lyhyt heinä, mikä sopi Jopolle paremmin. Lähetin Jopon jäljelle, se hieman epäröi paalulla ja lähti liikkeelle. Muutaman metrin päässä nosti pään ja kääntyi takaisin päin. Mietin jo, että mitä teen, en ollut ehtinyt liikkua vielä paalulta, mutta onneksi Jopo päätti itse jatkaa jäljestämistä. Tässä hötäkässä jälkiliina kiertyi Jopon toisen takajalan ympärille, enkä voinut ajaa liinatuella, kuten treeneissä olen ajanut. Eipä tuo menoa haitannut ja tulimme ensimmäiseen kulmaan, jonka Jopo meni tosi hyvin. Jatkoimme jonkin matkaa kunnes Jopo ilmaisi esineen. Esineellä korjasin myös liinan pois jalan ympäriltä. Jatkoimme jäljestämistä; Jopo ajoi tosi hyvin. Hieman pyöri joissain kulmissa ja näin ollen jossain vaiheessa liina taasen kiertyi takajalan ympärille. Toinen esine jäi ilmaisematta; merkkasi sen, mutta ei ilmaissut. En tiedä oli tähän sillä vaikutusta, että treenijäljillä minulla ei ole ollut esineitä mukana, kun olen panostanut kulmiin. No oli niin tai näin esine jäi ilmaisematta.

Tultiin kolmannelle esineelle, jonka ilmaisi. Minulle iski epävarmuus, että pääsimmekö oikeasti jäljen loppuun asti ja aloin miettimään oliko kolmosessa esineitä kolme vai neljä. Aloin laskemaan kulmia, että kyllä me neljä kulmaa olemme tulleet, täytyy tämän olla viimeinen esine. Voi sitä tunnetta, kun tajusin, että ei vinde me suoritettiin se jälki. Eikä edes mitenkään rämpimällä nippa nappa. Tämä jälki oli yksi Jopon parhaista jäljistä ikinä ja se osui oikeaan paikkaan! Jäljeltä saimme pisteitä 83 eli varsin hyvät ottaen huomioon, että meiltä meni yksi esine nollille (seitsemän pistettä). Jäljentekijäkin sanoi minulle, että hienosti jäljesti vaikka liina oli välillä kiertynyt takajalan ympärille. Harmi, että jälkeä en saanut videolle, mutta luotto/hovikuvaajani Petti ei päässyt paikalle.

Tästä se lähti reilu kuusi vuotta sitten :)

Arvostelun jälkeen en voinut kuin hymyillä, koska olin niin onnellinen ja tyytyväinen. Se oli siinä IP3 kolutustunnus. Näin ollen Jopo on Suomen ja myös Pohjoismaiden ensimmäinen narttu beauceron, joka on saanut koulutustunnuksen suojelun kolmosluokasta. Kaiken niiden vastoinkäymisten jälkeen, joita meillä on ollut; Jopo on selvinnyt kolmesta vatsaleikkauksesta ja näiden päälle toipumiset ja uudelleen kuntoutukset. Jopo on niin ansainnut IP3:sen! Se on ollut aina valmis tekemään töitä, se rakastaa taistella ja ja. Se on vaan niin Jopo the Hessu Hopo <3

Miten voin kiittää kaikkia teitä, jotka ovat meitä matkan varrella tukeneet, tsempanneet ja auttaneet! Kiitos Petti; ystävä, treenikaveri, joka on ollut mukana lukemattomissa treeneissä ja auttanut meitä suunnattomasti! Kiitos Teemu, siitä on kuusi vuotta aikaa, kun tulin pienen beussinpennun kanssa luoksesi ja sinä otit meidät treenattavaksi ennakkoluulottomasti, vaikka ohjaaja oli aloittelija ja koirakaan ei ollut niitä tavallisia suojelurotuja. Kiitos Sari, jolta olen saanut tukea ja apua tottikseen viime syksyn Itävallan reissun jälkeen; kuritonhan se vieläkin on ;) Kiitos kasvattajalle, joka antoi minulle tämän suurenmoisen koiran! Thank you Sanna! Kiitos meidän ihana treeniryhmä! Kiitos kotijoukot! Kiitos kaikille, jotka ovat auttaneet meitä matkan varrella!

Mitä tästä eteenpäin? En tiedä; levätään hetki ja mietitään sen jälkeen :D

8.-9.11.2014 Tartto KV näyttely

Viime vuoden tapaan ajattelin lähteä Tarttoon kahteen KV-näyttelyyn saman viikonlopun aikana. Onneksi sain Heidin ja Indin (Tomeran Indie Jopon pentu) mukaani, näin ei tarvinnut "pakottaa " Vesaa lähtemään reissuun. Jopolta puuttui yksi CACIB kansainvälisen muotovalion arvosta; sitä lähdin metsästämään. Beusseja oli ilmoitettu kuusi; kaksi niistä tiesin etukäteen Piian Hemmo (Sucikan Hercules) ja Rebeccan (Idylle de le Roi de Coeur) Idi. Kaksi jäi vielä arvoitukseksi ennen reissua.

Lähdimme Heidin kanssa kohti Tallinnaa iltalaivalla ja tarkoitus olisi ajaa yöllä Tarttoon. Hyvin reissu alkoi; emme olleet päässeet kuin pari kilometriä meiltä ja jo pomppi kolme peuraa tien yli. Onneksi ne menivät edessä eikä kohdalla. Satamassa odottelimme jonkin aikaa ennen kuin pääsimme laivaan. Jätimme koirat autoon matkan ajaksi. Takaluukku jätettiin raolleen hakasella, jotta ilma pääsee vaihtumaan koirilla.

Aika laivassa meni yllättävän nopeasti ja olimme Tallinnassa kahdentoista aikaa yöllä. Lähdimme satamasta kohti Tarttoa. Lähdimme seuraamaan Tartton kylttejä, jotka kyllä mielestäni ajattivat meidät jotenkin kiertotietä. Pääasia, että löydettiin oikea tie. Ajomatka sujui ongelmitta ja saavuttiin Tarttoon. Yövyimme samassa hotelissa, jossa olimme Mian kanssa viime vuonna. Ajoin parkkipaikalle, jossa muistelin meidän viimeksi olevan. Katsoin siellä ovesta sisään ja se oli ihan pimeänä, kokeilin myös ovea ja sekin oli lukossa. Selitin jo Heidille, että piti olla ok, että tulemme myöhemmin. Samalla paikalle kurvasi vartija-auto. Näkivätkö meidät sitten jostain kamerasta vai miksi sinne tulivat. He näyttivät, että meidän pitäisi siirtää autoa. Minä heille selittämään, että kun ei tämä ole auki ja olemme ilmoittaneet, että tulemme myöhään. No toinen vartija hyppää autosta ulos ja lähtee viemään minua toiselle puolelle rakennusta. Siellähän se hotellin pääovi oli. Olin hieman nolona, koska olimme olleet Span ovella toisella puolella. Saimme huoneen ja veimme kaikki tavarat ja koirat sinne. Eipä siinä muuta tehtykään kuin unta palloon ja aamulla kohti näyttelyä. Onneksi kehä oli laitettu alkamaan myöhään, joten pystyimme rauhassa nukkua ja käydä aamupalalla.

Tytöt näyttelyssä

Kaikkien aamutoimien jälkeen lähdimme kohti näyttelypaikkaa. Pääsimme paikalle eikä ollut enää mitään jonoja. Suunnistimme kohti omaa kehäämme ja jäimme siihen käytävän viereen odottelemaan omaa vuoroa. Kehä oli aika paljon myöhässä ja tilat olivat ahtaat. Jopokaan ei huomannut, kun pari kertaa joku astui sen hännän päälle. Paikalle tulivat myös Piia ja Rebecca, joiden kanssa höpöttelimme siinä odotellessa omaa vuoroamme. Raisa oli myös paikalla Punkkarin (Graveyard's Generation Punk) ja Bengalen (Bengale de Sainte Petranille) kanssa. Näin ollen kaikki beussit olivat suomalaisia. Vihdoin ja viimein meidän kehä alkoi. Raisa oli ensimmäisenä Punkkarin kanssa ja siitä sitten eteenpäin. Hemmosta tuli paras uros ja sai Viron SERTTIn sekä CACIBin Indi ja Heidi olivat Rebeccan ja Idin kanssa samassa luokassa. Idi sai ERIn. ja Indi sai EHn, lisäksi Idi sai SAn. Kehä oli hieman tavallisesta poikkaeava esim. Hemmoa ei juoksutettu laatuarvostelussa lainkaan sekä oliko Punkkari ainoa koira, jolta tuomari katsoi hampaat ja nekin Raisa näytti itse ja tuomari tiiraili ne jostain kaukaa. Olikohan tuomarilla jotain huonoja kokemuksia beusseista.

Tuli meidän vuoro Jopon kanssa. Sehän imuroi ja nuuski kaiken, mitä kehästä löytyi. Juoksemisesta ei näin ollen meinannut tulla mitään ja seistessäkin meinasi nuuskia maata koko ajan. Näistä huolimatta tuomari antoi Jopolle ERIn ja SAn. Näin ollen olimme Rebeccan ja Idin kanssa paras narttu kehässä. Tuomari mietti ja mietti, kumman sijoittaisi ensimmäiseksi ja loppujen lopuksi Idi vei voiton. Onnea Piia ja Hemmo sekä Rebecca ja Idi! Jopon arvostelu:""Lovely female, typical head, good long neck, ideal body, good angluations & temperament." Tuomarina oli Jerzy Olszewski Puolasta.

Niin tytär kuin äitinsäkin, ainakin hännän asennon osalta :)

Shoppailimme Heidin kanssa hieman koiranherkkuja näyttelypaikalta ennen kuin suunnistimme kohti ostoskeskusta. Mun ei pitänyt sieltä ostaa mitään, mutta kas kummaa jotainhan sitä tarttui mukaan. Kauppakeskuksen koluttuamme palasimme hotellille hetkeksi lepäämään ennen ruokailua Ruutikellarissa. Tätä ravintolaa oli minulle muutama suositellut ja päätimme Heidin kanssa mennä katsastamaan paikka. Ravintola oli nimensä mukaan tehty vanhaan ruutikellariin. Paikkana ravintola oli hieno, ruoka oli tavallista ei  mitään finediningia, mutta kyllä siitä nälkä lähti :) Syötyämme suunnistimme takaisin hotellille.

Sunnuntain kehä oli myös kahdentoista jälkeen, joten aikaa oli hyvin aamulla pakata ja käydä aamupalalla. Saimme kaikki tavarat tungettua takaisin autoon ja lähdimme näyttelypaikalle. Tällä kertaa kehä oli ajoissa. Piia ja Rebecca olivat jo kehän laidalla, kun me tulimme. Jutustelimme heidän kanssa ja niinhän se meidän vuoro taas tuli. Tällä kertaa tuomari tutki koirat hieman tarkemmin kuin lauantaina. Uroksissa Hemmo oli taasen paras uros eli sama toistui kuin eilen.

Indi (Tomeran Indie)

Nuorten luokassa nartut saivat molemmat EHn. Menin Jopon kanssa kehään ja tällä kertaa minulla oli ketjukaulain ylempänä ja nakki valmiiksi kädessä, jotta saan sen juoksemaan nuuskimatta sekä seisomaan kunnolla. Juoksuosuus onnistui ilmeisen hyvin, mutta seisotus ei niin hyvin. Jopo, kun tajusi, että mulla on nakki kädessä, eihän se meinannut malttaa seistä rauhassa vaan pomppi minun kättä vasten. No ei se nyt ihan niin villi ollut, mitä Elisan kanssa Maailman Voittaja näyttelyssä elokuussa. Kuulin tuomarin sanelevan arvostelua; sieltä tuli very good sitä ja very good tätä. Olin melko varma, että Jopo saa myös EHn kuten muutkin nartut. Arvostelun jälkeen tuomari tuli minun luokse ruusukkeet kädessä. Minulla oli ilo ylimmillään, koska Joposta tuli näin ollen C.I.B. (kansainvälinen muotovalio) sekä Viron muotovalio. Jäljellä oli vielä ROP-kehä, mutta minulle ei ollut väliä, miten siinä käy. Piia ja Hemmohan sen kotiin veivät :) Onnea Piia! Jopon arvostelu:"Exellent type & behave, very good head & expression, would have better tan colour, very good neck, very good body, excellent back & front, well angulated, not in best coat, very good mobement." Tuomarina oli Svein Helgesen Norjasta.

C.I.B. EST CH FI CH KORAD Grand Lutin Yapp TK1 BH IP2 COT3

Tsin tsin

Kehän jälkeen piti mennä tekemään Viron muotovaliohakemus infoon sekä hakemaan palkinnot. Tosin kuulin jälkikäteen, että valiohakemuksen olisi voinut tehdä netissä myös. Pitihän sitä vielä ottaa poseerauskuvat pokaalien kera. Loppuviimeksi juoksutimme vielä koirat ennen automatkaa Tallinnaan. Ajomatka sujui ongelmitta minun somettaessa ja Heidin ajaessa :) No pidin seuraakin myös Heidille. Tallinnassa ehdimme käydä ostamassa tuliaisjuomat sekä syömässä. Laivaan pääsimme ajamaan suoraan, kun tulimme satamaan. Ensimmäisenä laivalla valioarvojen kunniaksi piti ottaa punaiset kuohuviinit :) Helsinkiin saapuessamme oli jäljellä vielä ajomatka kotiin. Ehjänä pääsimme perille reissusta ja Jopo oli saavuttanut sen, mitä lähdin hakemaan. Ei voinut kuin olla onnellinen.

Kiitos Heidille kovasti suurenmoisesta matkaseurasta! Voidaan lähteä toistekin reissuun vai mitä ;)

27.-28.9.2014 Suojelukoetta ja luonnetestiä

Olin ilmoittanut Jopon Helsingin Vetokoirakerhon suojelukokeeseen. Sen piti olla kaksipäiväinen 20 koiran koe, mutta loppujen lopuksi ilmoittautuneita koirakoita oli vain kuusi, joten se järjestettiin yhtenä päivänä. Hyvä näin, koska olin saanut Reiskalle luonnetestipaikan sunnuntaille. Jäljet olivat Inkoossa Västankvarnin pelloilla. Koukkasin Jorvaksen kautta, josta otin Petin kyytiini. Koirien tarkastus ja arvonta suoritettiin Västankvarnissa. Sain numeroksi neljä, joten olin viimeinen koirakko. Jälkien järjetys oli: ensin ajettiin kakkosen jälki, sen jälkeen ykkösen jälki ja seuraavaksi neljä kolmosen jälkeä.

Alustana oli apilaa, joka oli puoleenväliä polvea. Tuuli yltyi aamusta ja oli jo napakkaa, kun ensimmäinen kolmosen koira pääsi ajamaan jäljen. Oma jännitys alkoi kasvamaan pikkuhiljaa, kun oma vuoro lähestyi. Oman vuoron tullessa sain koiran sopivaan mielentilaan jäljelle mentäessä ja jäljen lähetykseen Jonkin matkaa ekaa suoraa mentyämme, Jopo meni istumaan ja ajattelin, että siinä on esine. Se meni maahan, kun lähestyin sitä. En löytänyt esinettä heti ja jäljentekijä sanoi, että siinä se olisi, mutta en silti löytänyt esinettä. Minulla meni pasmat sekaisin ja en voinut tehdä muuta kuin lähettää koiran uudestaan jäljelle. Noin ehkä kymmenen metrin jälkeen Jopo meni maahan ja siinä se esine sitten olikin. Jatkoimme eteenpäin ja kulmassa koira nosti hännän ja nenän pystyyn. Sai ehkä hajun edellisestä jäljestä ja lähti menemään vasemmalle. Törmäsi riistan jälkeen ja lähti ajamaan sitä. No se meidän jälki oli sitten siinä. Kaikki 10 pistettä saatiin. Miten voi olla niin, että en osaa opettaa koiralle niinkin yksinkertaista asiaa kuin jäljestäminen. Kyllä kohta alkaa tuntumaan siltä, että luovuttaa kokonaan, kun ei kokeessa natsaa.

Keskeytin kokeen omalta osaltani jäljen jälkeen, koska ei ollut mitään järekä jatkaa eteenpäin. Loppujen lopuksi kenttäosioihin jatkoi neljä koirakkoa. Minua edellinen kolmosen koirakko myös keskeytti jäljen jälkeen. Loppujen lopuksi C-osuuteen osallistui kolme koirakkoa, yhden vielä keskeyttäessä tottiksen jälkeen. Onnea Paavo ja Sami kolmosen ykköstuloksesta! Keskityin kuvaamiseen kenttäosioissa, kuvia lötyy: mimma.kuvat.fi

Sunnuntaina oli vuorossa Reipan luonnetesti. Olin laskenut aikataulun väärin ja meille tuli Vesan kanssa äkkilähtö aamulla. Reippa oli ensimmäinen koira testattavana. Testi pidettiin Sipoossa omakotitalon pihassa. Toimihan se niinkin. Testi meni oikeastaan muuten, kuten oli olettanut, mutta kelkka yllätti hieman. Siinä Reipalla kesti kauemmin selvittää se kuin olin kuvitellut. Uhassa tuli oikein kunnon räyh ihan lopussa. Seinässäkin puolusti itseään. Haalarissa, tynnyrissä ja ampumisessa en uskonutkaan olevan mitään erityistä. Sen verran pisteistä, että Reippa arvioitiin terävyydeltään kohtuulliseksi, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Kuitenkin Reippa mielestäni reagoi luonnetestissä voimakkaammin ja nopeammin asioihin kuin mitä Jopo reagoi omassa luonnetestissä. Jopo sai luonnetestissä tervyydeksi suuri, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Eipä tuolla käytännön kanssa ole mitään merkitystä, mutta näin sen taas näki, miten erilailla eri henkilöt tulkitsevat ja tilanteita. Alla vielä Reipan pisteet osa-alueittain sekä video testistä:

Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +1 Erittäin vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma
Yhteispisteet 144

20.9.2014 PK-rotumestikset Raisio ja ajatelmia tottiksesta

Lähdettiin aamuvarhaisella ajamaan kohti Raisiota ja beussien PK-mestiksiä. Ne olivat samalla myös bouvierien, briardien, mudien sekä valkoistenpaimenkoirien PK-mestaruuskilpailut. Beusseja oli ilmoittautunut 12 koirakkoa. Paikanpäällä selvisi, että kaksi koirakkoa oli jäänyt pois. Beauceronien osalta osallistujat olivat jakautuneet seuraavasti: jälki 1 yksi koirakko, jälki 2 yksi koirakkoa, jälki 3 kaksi koirakkoa, haku 1 yksi koirakko, haku 3 kolme koirakkoa, IPO 2 yksi koirakko ja FH 1 yksi koirakko. Jokaiseen lajiin osallistui ainakin yksi beauceron.

Black Death Varis:

Saavuimme paikalle, kun jälki 1:sen koirat olivat tekemässä jo tottelevaisuutta. Parkkeerasimme leirin pystyyn kentän laidalle, josta Hannelen kanssa saimme hyvin räpättyä kuvia. Ehdimme nähdä toisena suoritusvuorossa olevan beussin suorituksen kokonaan. Pienen tauon jälkeen tottisvuoroon tulivat haku 1:sen ja haku 2:sen koirakot. Koska poisjääneitä ja keskeyttäneitä oli jonkin verran, pystyttiin kilpailut viemään läpi etuajassa. Viimeisenä vuorossa oli suojelun puruosuudet. Suojelussa oli yksi beussi, joka oli Jopon veli Yeff, ja kolme bouvieria.  Kaikki IPO-koirat saivat tuloksen. Onnea Tanja ja Yeff IP2 koulutustunnuksesta!

Valitettavasti beusseilla oli epäonnea joko maastossa tai tottelevaisuudessa eikä koulutustunnusta saavuttanut kuin neljä koirakkoa. PK rotumestariksi tuli tänä vuonna Pirkko Kallinen ja Bayjet Dodge haku 3. Parhaan tottelevaisuuspalkinnon sai Tanja Vennelä ja Grand Lutin Yeff. Onnea! Koulutustunnukset saivat myös Pauliina Auramo ja Onks Toi Fripon jälki 1 sekä Mari Kurenmaa ja Avataran Brittany haku 3.

Tässä vielä beauceronien tulokset:

Olin pettynyt kisojen tottelevaisuuksien tasoon. Mielestäni parhaan tottiksen teki haku 1:sen briardi (Minna Saarimaa ja Black Death Varis). Tästä parista tuli sellainen olo, että koira oikeasti haluaa tehdä töitä ohjaajalle. Tottelevaisuus oli energistä ja hienoa katseltavaa. Beusseilla ei nähty yhtään tottelevaisuutta, joka olisi ollut 90 pisteen tai sen yli. Lisäksi tottiksen suorittaneiden beussien keskiarvo oli 70 pistettä eli niukin naukin hyväksyttävä pistemäärä. Mielestäni arvostelu ei ollut mitenkään erityisen tiukkaa.

Mistä johtuu, että emme saa koulutettua koirillemme suoritusvarmaa tottelevaisuutta? Itse jouduin miettimään tätä samaa viime vuoden lokakuun jälkeen. Ei se tottelevaisuuden opettaminen beussille voi olla mitään rakettitiedettä. Yksi, mitä olen huomannut, on se, että koirien kanssa tullaan tottelevaisuusosioon väärässä mielentilassa. Jos koira on jo kentälle tuotaessa väärässä mielentilassa, miten se voisi nostaa itsensä vireeseen kesken suorituksen? Tunnetila on mielestäni yksi tärkeimmistä ellei tärkein asia tottelevaisuuden koulutuksessa.

Grand Lutin Yeff:

Harva koira kuitenkaan tekee tottelevaisuutta vain sen takia, että näki pallon/patukan/nakin ennen suoritukseen menoa ja sen voimalla jaksaa tehdä koko kisakaavion. Koiralle pitää olla rakennettuna oikea tunnetila, jotta tunnetila pysyy koko suorituksen ajan. Tämän lisäksi koiralta pitää alkaa vaatimaan asioita, kun se osaa ne jo. Osataanko koiralta vaatia osaamista reilusti vai eikö vaadita lainkaan? Kuvitellaanko, että koira tekee suorituksen missä vain, kun se tekee ne omalla kentällä/pihalla pallon/patukan/nakin ollessa esillä. Harjoitellaanko liian vähän vieraissa ympäristössä; luotetaan siihen, että kyllä se kotona osaa. Usein kuullaan sanottavan, että kun ohjaaja jännittää niin koira reagoi siihen. Miksi ei harjoitella jännittäviä tilanteita etukäteen ja kerrota koiralle, että ei hätää vaikka jännitän, sinä voit tehdä liikkeet siitä huolimatta. Toki on myös puutteita koiramateriaalissa, jotka menevät lukkoon, jos ohjaaja on jäykkä ja jännittynyt. Mutta onko silloin järkevää kisata sellaisen koiran kanssa? Itse aikoinani totesin, että ei ole.

Tottelevaisuus vaatii suunnattomasti toistoja ja työtä. Olemmeko valmiita tekemään sen työn, jotta saamme hyvä tottelevaisuuden koiralle. Lisäksi kaikki lähtee sieltä arkielämästä, jos siellä annetaan koiran luistaa sille annetuista käskyistä/tehtävistä, miten voimme olettaa, että se tekisi suoritukset täsmällisesti myös tottelevaisuudessa? Ei koira pysty erottamaan sitä, että ai nyt saan luistaa ja nyt en.

Työmyyrän Ihkaensimmäinen:

Toivottavasti tämä kirjoitus herätti ajatuksia ja mietteitä. En halua osoitella ketään, koska olen ollut itse aivan samassa veneessä ja joutunut miettimään nämä asiat. Katsotaan sitten sen seuraavan koiran kanssa. Toivottavasti olen taas hieman viisaampi sen kanssa kuin nykyisen. Jos jollakulla jäi ajatuksen siemen kytemään tai askarruttamaan joku asia, saa minuun ottaa yhteyttä.

Kuvia PK-mestiksistä löytyy: http://mimma.kuvat.fi/

6.-7.9.2014 Koiratäyteinen viikonloppu

Tänä viikonloppuna oli kovin koiratäyteiset päivät. Perjantai-illasta Laku tuli meille hoitoon viikonlopuksi, Hannan mennessä katsomaan saksanpaimenkoirien suojelun SM:iä Lahteen. Laku oli oikein iloinen poika, kun tuli meille kylään :) Vauhtia ja intoa riitti vaikka toisille jakaa. Kyllähän se siitä sitten rauhottui, kun oli saanut tutkia paikat läpi.

Lauantai-aamusta lähdin katsomaan Lakun kanssa Vesan ja Reipan agilitykilpailuja Hyrylään. Heillä oli kolme starttia, joista ehdin katsomaan vain kaksi, kun piti kiiruhtaa ja Tomerien J-pentutapaamiseen Riihimäelle. Hyllythän sieltä molemmilta radoilta tuli, mutta ei muuta kuin uutta putkeen. Lakukin pääsi katsomaan agikisoja lähinnä mini- ja mediluokkia.

Lähdin käymään kotona Vesan ja Reipan tokan radan jälkeen. Kävin hakemassa Jopon kyytiin sekä Marikan ja Pinkin. Tällä kokoonpanolla lähdimme kohti RSKK:n  kennelmajaa Riihimäellä. Petti olikin jo paikalla keittämässä kaffetta. Pikkuhiljaa paikalle alkoi tulemaan muitakin. Neljä penneliä osallistui tapaamiseen; kaksi urosta omistajineen ei päässyt tulemaan. Paikalle tuli  myös muutama beauceronista kiinnostunutta ihmistä sekä muita Tomeria.

Aluksi otimme pienet tottikset penneleille; käytiin läpi perusasioita sekä neuvottiin, miten kannattaa leikkiä ja edetä tottiksessa. Pennelit olivat oikein innokkaita pikku tottistelijoita. Tottikisen jälkeen oli vuorossa kahvia ja pullaa sekä vapaata seurustelua. Ennen kuin päästettiin pennelit riehumaan keskenään otettiin perinteinen yhteiskuva, jossa oli pentujen lisäksi äiti Kiti sekä mummo Pinkki.

Penneleiden leikkimisen jälkeen otimme vielä tottikset Kipan Naavalle sekä Jopolle. Siinäpä se päivä sitten olikin. Kuvia pentutapaamisesta löytyy: J-pentutapaaminen

Sunnuntaina oli vuorossa Naavan (Tomeran Gene) ja Mörön (Tomeran Giga) MH-kuvaus Kangasalalla. Sovimme Kipan kanssa, että ajan heille aamusta ja jatkamme siitä yhtä kyytiä kuvauspaikalle. Olimme paikalla hyvissä ajoin, kahta koiraa aikaisemmin, ennen kuin  Naavan vuoro oli. Videokuvasin Naavan testin Kipalle, joten en voinut ottaa kuvia omalla kameralla.

Naavalla oli oikein hauskaa kuvauksessa. Kuten kuvaajat sanoivat; ei Naavaa saatu peloteltua kuvauksen aikana; Kovin iloinen ja leikkisä se oli koko testin ajan. Laukauksien kanssa ei ollut mitään ongelmia Naavalla. Hyvä Kipa ja Naava! Naavan jälkeen pidettiin ruokatauko ja sen jälkeen oli kaksi muuta koiraa ennen kuin oli Mörön vuoro.

Mörö meni melko samalla lailla kuin Naava. Eipä sitäkään testi hetkauttanut; haalari ja räminä tutkittiin heti, kuten siskonsa. Aaveet eivät onnistuneet pelottamaan lainkaan ja laukauksetkaan eivät hetkauttaneet, vaikka kaksi jälkimmäistä laukausta olivat jostakin syystä aivan jumalattoman kovat. Mörön kuvauksesta otin muutaman kuvan, jotka löytyvät: Giga MH-kuvaus. Onneksi sää suosi koko viikonlopun, joten mikäs siinä oli viettää päivät ulkosalla koiratouhuissa.

30.8.2014 Beauceronien erikoisnäyttely Tammela

Meidän piti olla Jopon kanssa kilpailemassa piirimestaruuskisoissa, mutta kävi kuten kävi ja emme osallistuneet. Näin ollen lähdin katsomaan beussien erkkaria Tammelaan, kun kaksi Jopon pentusta osallistui sinne. Pääsin vieläpä Hannelen kyydissä, joten ei tarvinnut yksin ajella. Treffasimme Hyvinkään ABC:llä, jonne jätin autoni ja jatkettiin siitä kohti Tammelaa. Saavuimme paikalle, kun menossa oli narttupennut, joten emme jääneet paljosta paitsi.

Tuomarina tänä vuonna oli Helene Moreau de Vincens. Sama tuomari arvosteli Jopon ulkomuodon Ranskassa National d'Elevagessa. Paikalla oli runsaasti ihmisiä ja koiria, tuttuja ja vähemmän tuttuja. Beusseja erkkariin oli ilmoitettu 90 kappaletta. Kehä eteni jokseenkin hitaasti, mutta täytyy sanoa, että pyörittävä kehäsihteeri sanoi kuuluvalla äänellä tulokset sekä näytti vielä erikseen viuhkalla laatumaininnan. Näin myös kirjanpitäjä pysyi perässä tuloksista. Tomeria oli paikalla kolme ja kaikki narttuja Indien ja Indigon lisäksi Susannan Taika (Tomeran Gladiolus) tuli paikalle.

Kehässä päästiin avoimiin uroksiin, jossa ei tapahtumilta vältytty. Kun kaikki 12 urosta alussa juoksi kehässä, tuli jo ensimmäiset murraukset miesten kesken. Aika kireä tunnelma oli uroksien kesken. Tämän jälkeen pääsi yksi uros omistajalta pannasta irti ja kävi nippasemassa toista urosta, mutta onneksi pahemmalta tappelulta vältyttiin ja tilanne saatiin hallintaan. Sitä vain ihmettelen, että tämä aggressiivisesti käyttäytynyt koira sai jatkaa kehässä ja sai vielä laatumaininnan erinomainen ja sijoittui luokassa kaiken lisäksi; käsittääkseni aggressiiviset koirat pitäisi hylätä.

Tuo edellinen tapahtuma oli pientä vielä seuraavaan farssiin. Yksi uros ei suostunut ravaamaan esittäjän kanssa; sitä juoksutettiin ja vaihdettiin esittäjää, juoksutettiin lisää ja taas vaihdettiin esittäjää, juoksutettiin lisää. Tähän kaikkeen meni aikaa varmaan noin 15 minuuttia ja koira saatiin ravaamaan muutama askel. Tämän kaiken jälkeen koira sai erinomaisen sekä sijoittui luokassa ja sai vielä SA:n. Miten tämä voi olla mahdollista? Jos koira ei ravaa, miksi sille annetaan noin kauan aikaa, jotta se saadaan ravaamaan. Tämä peitsaaminen olisi pitänyt näkyä myös laatuarvostelussa, mutta ei! Beauceron on ravaajatyyppiä ja jos se on noin vaikea saada raville, ei se voi olla erinomaisen ja SA:n arvoinen!

Tämän episodin toipumiseen meni minulta hetki ja uroksetkin saatiin päätökseen. Parhaaksi urokseksi valittiin Moisiomäen Fiilis. Onnea Mari ja Ukko! Tässä välissä pidettiin ruokatauko. Menimme syömään muiden mukana ravintola Isoon Piippuun. Siellä oli tarjolla lounasbuffet sekä makkaraperunoita/ranskalaisia. Ajattelin, että en ota buffettia vaan ne makkaraperunat. Valinta oli totaalisen väärä. Ensinnäkin niissä perunoissa kesti varmaan reilu puolituntia ja kun ne sai, ne olivat huonoimmat makkaraperunat, mitä olen ikinä syönyt. Lounasbuffee oli kuulemma ollut hyvä. No mutta nälkäänsä sitä syö melkein mitä tahansa ja nyt oli se iso nälkä. Kun olimme Susannan kanssa saaneet syötyä, suunnistimme takaisin kehän laittaa ja siellä oli menossa jo junior nartut.

Indie ja Hurma olivat nuortenluokassa, jossa oli yhteensä kuusi koiraa. Tomerat arvosteltiin luokan viimeisenä, kun ovat aakkosissa siellä loppupäässä. Molemmat esiintyivät oikein hienosti ja malttoivat seistä maltillisesti. Näiden kahden esiintyminen oli huomattavasti parempaa kuin äidin Maailman Voittaja näyttelyssä; pojasta polvi paranee :) Indie sai erittäin hyvän ja Indigo sai erinomaisen ja sijoittui luokassa neljänneksi. Hyvä tytöt!

Tomeran Indie NUO EH

Tomeran Indigo NUO ERI4

Avoimet nartut minulta meni hieman sivu, kun juttelin kehän laidalla Erjan kanssa. Sen verran näin, että samantyyppinen ravausepisodi sattui myös avoimissa nartuissa kuin uroksissa. Tässäkin tapauksessa vaihdettiin esittäjää, jotta koira saataisiin ravaamaan ja kun se vihdoin ja viimein ravasi, sai se laatuarvosteluksi erinomaisen. En vain voi ymmärtää tätä! Minulta meinasi mennä Susannan ja Taikan vuoro ohi, mutta onneksi Hannele muistutti minua. Taika esiintyi myös oikein mallikkaasti ja tuloksena erittäin hyvä. Hyvä Susanna ja Taika!

Tomeran Gladiolus AVO EH

Narttujen valioluokassa oli myös kaksi venäläistä koiraa, muuten kaikki koirat olivat suomalaisia. Vihdoin ja viimein saatiin paras narttu kehä pyöritettyä ja parhaaksi nartuksi valikoitui Black Carambas Sex Pistols. Oikein paljon onnea! Jäljellä oli vielä rotunsa parhaan valinta sekä jälkeläis- ja kasvattajaluokat. Rotunsa parhaaksi tuomari valitsi Moisionmäen Fiiliksen. Emme jääneet enää katsomaan kasvattajaluokkaa vaan lähdimme Hannelen kanssa ajelemaan kotiin päin.

Päivä oli oikein mukava ja oli ihana nähdä näin paljon beusseja sekä beussituttuja. Hampaan koloon jäi kaivelemaan nuo ravaustapaukset, mutta tällaista tämä on ja tuomari oli tällä kertaa tätä mieltä :) Muutama kuva Tomerista löytyy: Erikoisnäyttely 30.8.2014

27.8.2014 Silmäpeilaus Mevet

Vein Jopon ja samalla myös Reiskan silmäpeilaukseen, koska yhdellä Jopon pennulla todettiin distichiasis (ylimääräisiä ripsiä) silmäpeilauksessa. Silmäpeilaus suoritettiin Mevetissä Per Axelssonin toimesta. Kävin ilmoittautumassa vastaanotolle ja sain koirille laitettavaksi silmätipat. Koirat olivat vielä autossa odottamassa. Kävin laittamassa niille silmätipat, jotka laajentavat pupilleja, ja odotettiin puolisen tuntia, jotta silmät voitiin peilata.

Hain Reipan ensimmäiseksi peilaukseen. Ei muuta kuin Reippa pöydälle ja tutkimaan. Eipä siinä kauaa mennyt, kun silmät oli tutkittu. Kaikki oli kunnossa eli mitään sairauksia ei Reipan silmistä löytynyt. Reippa autoon ja koiran vaihto. Jopon sirua lukiessa hoitajakin totesi, että ei ainakaan virtaa puutu tuosta koirasta :) Juu ei puutu. Jopo laitettiin myös pöydälle, jotta lääkärin on helpompi tutkia. Yllättävän ketterästi tuo minun norsunpoikanen hyppäsi suht pienelle pöydälle sen kokoon nähden :) Samaan rataan meni myös Jopon kuin Reipankin silmätutkimus eli nopeasti. Jopolla oli tulos myös sama kuin Reipalla eli silmät olivat terveet. Tämä oli hyvä uutinen etenkin, kun yhdellä pennulla on tehty tuo diagnoosi, vaikka se ei koiraa olekaan mitenkään vaivannut, mutta silti.

Nykyään beusseillakin Koiranetin mukaan on silmiä peilattu ihan mukavasti. Pannusta olen kuullut olevan muutamilla yksilöillä, mutta näistä ei ole merkintää Koiranetissä :( Pannus on ikävä tauti koiralle, lisätietoja löytyy koirageenit sivuilta. En ole varma tuleeko pannuksesta merkintä viralliseen silmälausuntoon. Itse en ainakaan suoraan löytänyt sopivaa kohtaa lausunnosta. Kuvat lomakkeessa olevista vaihtoehdoista:

23.8.2014 Reiskan agilitykilpailut

Lähdin pitkästä aikaa katsomaan Vesan ja Reiskan agilitykilpailuja Hyrylään. Kisat olivat kolmen startin kisat; ensimmäinen startti oli jo 9:20, tiedossa oli aikainen herätys lauantaiaamuna :) Otin Jopon autoon mukaan, tarkoituksena oli mennä jäljelle ja tottistelemaan agikisojen jälkeen. Vesa ja Reippa lähtivät kisapaikalle aikaisemmin, jotta ehtivät ilmottautua yms. ennen omaa vuoroa.

Paikalle saapuessani minit ja medit olivat rataantutustumassa ensimmäisellä radalla. Parkkeerasin tuolin radan reunaan. Vesa olikin siellä jo katsomassa rataa ja suunnitelemassa ohjauskuvioita. Miniä ja medejä ei montaa ollut ja vuorossa oli maksien rataantustuminen, jonne Vesa meni jatkamaan ohjauksen suunnittelua. Maksejakaan ei ollut kuin yksitoista koirakkoa paikalla kisaamassa. Oli Vesan ja Reipan vuoro mennä radalle ja heti toisen esteen jälkeen Reippa pyyhälsi hypyn ohi ja tuli radan ulkopuolelle tarkastamaan penkin. No jatkoi siitä sitten eteenpäin, mutta hylly sieltä tuli myöhemmin, kun meni A:lle, vaikka olisi pitänyt mennä kepeille. Tässä ekan radan video:



Kun ratahenkilöt rakensivat uutta rataa, kävimme Vesan kanssa hörppäämässä kahvit ja ehdin vielä tottistella Jopon kanssa ennen kuin maksien vuoro oli mennä toista rataa. Kenttä oli pitkä hiekkakenttä, joten ajattelin ottaa Jopolla seuraamista ja jättöliikkeet. Hakiessani sen autosta, oli se inot piukeena siellä odottamassa. Hyvin tottikset meni ja olen erityisen tyytyväinen seuraamiseen, joka on ollut meidän yksi heikoista lenkeistä kokeissa. No tulipa testattua, että ainakin tuollaisen häiriön alla teki hyvää seuraamista.

Vesan ja Reipan toista rataa tuli katsomaan myös Vesan veli. Ei auttanut veljenkään kannustus, Vesa ja Reippa ottivat hyllyn toiseltakin radalta. Kolmannella radalla, joka oli hyppyrata, jatkui sama tahti eli tuloksena hylly. Radoilla oli paljon hyvääkin, joten ei kun lisää harjoittelua :)

10.8.2014 Maailman Voittaja näyttely Helsinki

No pitihän se Jopo ilmoittaa Maailman Voittaja näyttelyyn, kun kerran tässä "kotikulmilla" sellainen pidettiin. Sinne oli ilmoitettu 53 beauceronia kuudesta eri maasta. Tuomarina oli norjalainen Leif-Herman Wilberg. Saavuin paikan päälle hyvissä ajoin melkein tuntia ennen beussien kehän alkua. Jonoja ei ollut toisin kuin jokunen vuosi sitten Ruotsissa Maailman Voittajassa. Parkkipaikkaongelmaakaan ei ollut, kun tulimme Jopon kanssa junalla :) Kehän laidalla olikin jo beusseja kokoontunut jonkin verran sekä tuttuja että tuntemattomia. Jopo pääsi kevythäkkiin, kun se oli liian pieni Emilian Aatulle. Kiitos Emilia häkkipaikan lainasta!

Lähdin käymään ulkona treffaamassa Petin kanssa, kun saavuimme takaisin kehän laidalle olivat beussit alkaneet. Menossa oli junnukehä, jossa myös Emilian Aatu esiintyi. Tällä kertaa Aatu sai EH:n, mutta siitä huolimatta Aatu on komea nuori mies. Junnukehässä huomasin, että tuomari rokottaa heti, jos koira on hiemankin arka. Tämä oli mielestäni hyvä asia. Maailman Voittaja näyttely käytiin FCI:n säännöillä ja näin ollen esim. paras uros/narttu kehiä ei ollut. Serttistä ja CACIBsta kilpailivat luokkavoittajat sekä ROP:sta MV-tittelin saaneet. Hiemanhan tämä aiheutti hämmennystä, mutta kehä saatiin pyöritettyä sen kummempia kömmähdyksiä :) Urokset saatiin arvosteltua ja urosten voittaja oli ranskalainen Flash Gordon de la Noe d'Orient.

Narttujen vuoro oli seuraavana ja junnuissa Elisan nuorimmainen voitti luokkansa ja näin ollen siitä tuli Maailman Junior Voittaja 2014. Onnea Elisa! Avoimen luokan narttuja olikin hieman enemmän ja sielläkin Elisan Hertta menestyi hienosti ollen luokkansa neljäs. Ennen omaa kehää Jopo sai jonkun hepulikohtauksen ja näin ollen Elisa sai esitettäväkseen vallattoman Jopon. Annoin Jopon vauhdista Elisalle. Hienosti se kuitenkin meni ja Jopo sai erinomaisen ja oli luokkavoittaja, kun muita käyttöluokan narttuja ei ollut ilmoitettu. Olin erittäin tyytyväinen tähän tulokseen. Veteraaninarttujen jälkeen oli narttujen sertti ja CACIB kilpailu. Sertti kilpailuun Jopo ei voinut osallistua, koska on jo Suomen muotovalio. Sertti ja CACIB kilpailun voitti avoimen luokan narttu Neliss Warrios Soul Virosta. ROP oli Flash ja VSP:ksi tuli Neliss. Onnea kaikille koirien kanssa menestyneille! Iso kiitos Elisalle Jopon esittämisestä!

Kaikki tulokset löytyvät: http://ilmoittautuminen.kennelliitto.fi/tulospalvelu/frmTuloksetRyhma.aspx?N=9600&R=1

Jopon arvostelu: "Stor kraftig tik. Utm. typ. Bra propotioner. Mycket fint huvud. Bra hals och överlinje. Bra kropp och vinklar. Lätt tallande kors. Fin benstomme och fötter. Bra päls och färg. Rör sig bra."

Jopon esiintyminen luokkakehässä:

12.-13.7.2014 Suomen Beauceron Ry:n leiri Västankvarn Inkoo

Kesäloma alkoi sopivasti Suomen Beauceron Ry:n järjestämällä leirillä. Näin pääsin hyvin irti työelämän pyörteistä. Leiri oli lauantaista sunnuntaihin, mutta ajoin Petille jo perjantaina, koska sieltä oli lyhyempi matka Inkooseen kuin kotoa. Olin ilmottautunut Jopon kanssa peltojälkeen, jossa kouluttajana toimi Titta Järvenpää.

Koulutuksien oli määrä alkaa kymmeneltä lauantaina. Aamupalaa oli tarjolla kahdeksasta eteenpäin. Lähdimme Petiltä hyvissä ajoin ollaksemme ajoissa paikalla. Saavuimme perille hyvään aikaan; ehdimme ottamaan aamukahvit ennen kuin aloitimme koulutukset. Meitä oli jälkiryhmässä viisi, tosin yksi osallistujista tuli vasta iltapäivällä. Pidimme aluksi pienen palaverin, jossa jokainen esitteli itsensä ja kertoi koirastaan. Lisäksi Titta kertoi meille peltojäljen kouluttamisesta sekä omasta historiastaan. Ryhmässämme oli neljä beussia ja yksi saksanpaimenkoira. Lisäksi kouluttajalla oli mukanaan omat koirat: hoffi ja mali.

Sonorian Hermann

Ennen jälkien tallausta otimme koirille ilmoittautumiset "siruntarkistuksineen". Tallasin Jopolle normaalin treenijäljen, jossa oli viisi kulmaa, kaksi esinettä sekä pituutta noin 400 askelta. Kulmat ovat olleet ne meidän murheenkryyni. Näihin toivoin saavani vinkkiä tällä leirillä. Ajoimme ennen Jopon jälkea kahden muun koiran jäljet. Jopo ajoi nomisti ja kulmissa teki sen, mitä treeneissäkin eli hutiloi ne. Huomatin sille niistä hieman liian painokkaasti, koska yhdellä kulmalla se meni maahan. Minua myös jännitti ensimmäinen jälki, huomasin sen jälkikäteen jäljen ajon jälkeen. Olihan siellä vieraat ihmiset katsomassa meidän jälkeä, joita piti jännittää :) Hyvä, että virheet tuli esille, jotta niihin voidaan paneuta leirillä :) Ennen ruokailua ajettiin vielä kaksi jälkeä. Toinen niistä oli saksanpaimenkoira ja toinen kouluttajan mali. 

Pysäkin Fanni

Ruokailun jälkeen teimme kaikille koirakoille toiset jäljet. Elisa tuli myös iltapäivällä ja hänen koiralleen tehtiin jälki myös. Jopolle tein jäljen, jossa oli viisi kulmaa, kolme esinettä sekä kuusisataa askelta pitkä. Tällä kertaa namitin ensimmäisen kulman, kolmessa seuraavassa oli kulman jälkeen pari makupalaa ja viimeinen kulma oli tyjä makupaloista. Tuuli oli ihan reilun puoleinen. Ennen Jopon jälkeä ajettiin parin muun koiran jälki. Nyt minun piti keskittyä siihen, että olen itse rauhallinen enkä sählää. Lisäksi tarkoituksena oli tehdä esineistä lepo/rauhoittumishetkiä koiralle.

Jopo jäljesti hyvin sekä kulmatkin meni nyt paremmin, kun ohjaaja oli rauhallisempi eikä hermostunut :) Ensimmäisen kulman Jopo meni loistavasti toki se oli makupalatettu koko kulma. Muutkin kulmat olivat huomattavasti paremmat kuin ensimmäisellä jäljellä. Harmittavasti yhtä esinettä Jopo ei ilmaissut. Tajusin sen vasta jäljen lopussa. Se ei merkannut sitä mitenkään, joten en voinut vaatiakaan sitä ilmaisemaan sitä. Siitä huolimatta olin todella tyytyväinen jälkeen. Tuulikin oli ihan kohtuullinen eikä se vaikuttanut suuremmin Jopon työksentelyyn. Löysimme harmonian tällä jäljellä :) Jäljellä kolme tärkeää tekijää ovat vietti, tekniikka ja harmonia. Tekniikka ja vietti olivat myös hyvällä tasolla, joten tästä on hyvä jatkaa. Täytyy vain todeta, että omalla ohjaamisella on yllättävän suuri merkitys jäljen onnistumiseen. Tämän taisi huomata joku muukin kuin minä tällä leirillä ;)

Grand Lutin Yapp

Jopon jäljen jälkeen ajoimme vielä parin koiran jäljet sekä kouluttajan hoffin jäljen. Elisalla oli kyllä päivän paras palkka Hertalle jäljellä. Hertta sai jäljen lopuksi kaksi broilerin koipi-reisipalaa syötäväksi. Harmi, että kamera ei ollut mukana silloin. Titta ja Kaapo ovat osallistumassa tänä vuonna hoffien FH:n MM:iin. Hyvältä se Kaapon meno näytti. Tsemppiä tulevaan koitokseen Titta ja Kaapo!

Iltapäivä ja ilta jatkui vapaalla seurustelulla, saunomisella sekä perinteisesti grillauksella. Hakuryhmä teki vielä ilmaisutreenit illan päätteeksi. Ensimmäisen päivän jälkeen tunnelma oli hyvä ja ilmeisesti kaikki osallistujat olivat tyytyväisiä leirin antiin. Ainakin sellaisen käsityksen sain saunapuheista. Ehdimme vielä hetken näkemään Hollanin ja Brasilain välisestä pronssiottelusta jalkapallon MM-kisoista ennen kuin nukkumatti tuli kolkuttelemaan.

Sunnuntaina nousin siinä kasin aikaan. Olimme sopineet jälkikoulutuksen alkavaksi yhdeksältä. Minulla oli näin ollen reilusti aikaa käyttää koira ulkona sekä tehdä aamutoimet. Margit oli loihtinut meille aamupalan puuroineen ja kaikkineen. Sillä jaksaa koko päivän taasen tallustella pitkin peltoja.

Tänään teimme Titan kanssa ristiin jäljet. Hän teki Jopolle ja minä hänen malille Fannille. En saanut tietää etukäteen minkälaisen jäljen Titta tekee Jopolle. Sen tiesin, että siellä on kolme esinettä, siinäpä sitten kaikki, mitä sain tietää. Ennen Jopon ja Fannin jälkeä ajoimme neljän muun koiran jäljet. Kaikilla meni oikein hyvin ja mielestäni jokainen koirakko oli edistynyt leirin aikana.

Moisionmäen Iwalktheline

Ajoimme Jopon jäljen ennen Fannin jälkeä. Hieman jännitti, kun en tiennyt yhtään, minkälainen jälki on. Jopo lähti ajamaa hyvin ja ilmaisi esineen ensimmäisellä suoralla. Ensimmäisen kulman lähti väärään suuntaan, mutta reagoi kuulemma itse siihen, että oli menossa väärään suuntaan sekä ei lähtenyt hölkkäämään, kun meni yli. Toisella esineellä jouduin vaatimaan maahanmenon, kun ei meinannut ilmaista esinettä. Menin laskuista sekaisin enkä muista monta kulmaa jäljellä oli, mutta muutama kulma meni tosi hyvin ja parissa tuli pientä hapuilua, mutta meni paremmin kuin lauantain ensimmäisellä jäljellä. Ilmeisesti muistin taas olla rauhallinen ja säheltämättä. Kyllähän minä tiedän sen, että jos minä sählään niin sitten sählää myös Jopo :) Olen huomannut sen myös muissa osa-alueissa.

Ajoimme vielä Fannin jäljen, joka meni hyvin. Tämän jälkeen menimme syömään. Toko/tottisryhmä oli myös jo syömässä, mutta tavan mukaan hakuporukkaa ei vielän näkynyt :) Syötyämme jatkoimme vielä esineilmasuiden parissa. Titta kertoi meille vielä koe/kisavalmisteluista sekä esineilmaisuista. Hän näytti myös Kaapon kanssa, miten hän on aloittanut esineilmaisujen harjottelun. Tämän jälkeen nuoret koirat harjoittelivat Titan ohjeistuksella esineilmaisua. Sen lisäksi yhdelle koiralle tehtiin vielä motivointijälki esineilmaisujen jälkeen.

Repoketun Liekki

Oli aika juoda vielä leirin päätöskahvit. Täytyy sanoa, että olin oikein tyytyväinen lerin antiin ja kiitos Titalle jälkikoulutuksesta! Kiitos Margitille, joka oli puuhanaisena tälle leirille. Toivottavasti näitä tulee vielä lisää! Sen verran mukava ja antoisa leiri oli! Leirikuvia löytyy: Suomen Beuauceron Ry:n leiri 12.-13.7.2014

Carnimiries Heartbreaker

13.6.2014 Suojelukoe, Espoo

Perjantai ja 13. päivä ei hyvää enteillyt suojelukokeelle :) Koe alkoi jo viideltä kokoontumisella Mankissa huoltoaseman pihalla, jossa suoritettiin koirien tarkastus ja numeroiden arvonta. Meitä oli yksi ykkösen, yksi kakkosen ja yksi kolmosen koirakko. Jälki oli vuorossa ensimmäisenä. Alustana oli heinäpelto, joka oli kasvanut jo vyötäisille. Olimme Jopon kanssa vuorossa viimeisenä. Jopo lähti hyvin paalulta jäljestämään. Ilmaisi ensimmäisen esineen. Ensimmäinen ja toinen kulma oli hyvät. Toisen esineen meni yli ja kolmannesta kulmasta yli. Tähän jäi meidän jäljestys (taas). Mä en voi käsittää, miten meni yli, koska minäkin näin sen uran, joka siinä heinikossa meni. En ole jostain syystä osannut opettaa kulmia tarpeeksi hyvin Jopolle. Mieliala oli aika masentunut jäljen jälkeen. Pisteitä taisi tulla 43...

Menin vielä tottikseen. Halusin katsoa oliko tässä muutamassa viikossa tullut parannusta niihin asioihin, jotka viime kokeessa tökki. Jopo oli hyvässä vireessä, kun menimme kentälle. Meillä oli ensimmäisenä paikallamakuu. Olimme kakkosluokan koirakon pari; ykkösen koiralla oli nollakoira parina. Ilmeisesti paikallaoloharjoitukset ovat nyt tosissaan tuottaneet tulosta, koska siellä se pysyi kuin tatti.

Paikallaolon jälkeen en saanut nostettua Jopon virettä tarpeeksi ennen seuraamista. Seuraaminen oli ok. Ensimmäisellä suoralla olisi voinut olla tiiviimpi ja tarkkaavaisempi, mutta piti paikkansa. Toisella suoralla ja L:ssä paransi otetta ja henkilöryhmään mennessä oli jo oikein hyvä. Istuminen ja maahanmeno oli ok. Luoksetulossa jäi hieman kauaksi. Seisomisessa jouduin antamaan toisen käskyn ja lisäksi halusin varmistaa käsimerkillä, jotta pysähtyy. Pysähtyi ja luoksetulo oli parempi kuin maahamenossa. Kaikissa noudoissa irrotuksesta tuli taistelu ja jouduin antamaan kaksi irti-käskyä, sen lisäksi Jopo haukkui luovutusten jälkeen. Alkoi ilmeisesti kuumenemaan, kun palkkaa ei tullutkaan. Eteenmeno oli ok ja meni maahan ekasta käskystä. Jotain siis oli saatu korjattua edellisestä kerrasta.

Pisteitä saimme tottiksesta 73. Noudoista menetimme paljon pisteitä sekä seisominen meni nollille (tuomari tulkitsi, että käsi osui koiran kuonoon ja näin ollen liikettä ei voitu arvostella). No suunta on sentäs ylöspäin vaikkakin muutama piste kerrallaan :) Puruihin en enää mennyt, koska en halunnut ottaa riskiä, että ei irrottaisi hihasta, kun noudoissa oli jo irrottamisen kanssa haasteita :)

6.-8.6.2014 Tomeran leiri

Tomeran leiri oli jo vaarassa peruuntua, kun ei meinannut olla tarpeeksi osallistujia. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin meinasi käydä. Leirille sai ilmoittautua myös ei-tomeralainen ja näin ollen saatiin kuin saatiin leiri järjestettyä. Eihän siitä mitään olisi tullut, jos leiriä ei olisi ollut! Pääsin perjantaina ajoissa lähtemään töistä. Käväisin kodin kautta ja suuntasin nokan kohti Hauhoa. Leiri pidettiin tänä vuonna Hauhovissa. Paikalle oli jo saapunut Mia ja Meeri ennen minua. Pikkuhiljaa alkoi valumaan lisää porukkaa ja Rouva Kasvattajakin tuli paikalle. Huonejakojen jälkeen otimme vielä tottista ennen iltagrilliä. Iltagrillillä riittikin juttua pitkälle yöhön asti :)

Aamupalan jälkeen porukka jakaantui eri lajeihin. Vaihtoehtoina oli: peltojälki, metsäjälki, haku sekä tottis Jari Kantoluodon johdolla. Lähdin Jopon kanssa peltojäljelle. Peltojen kanssa oli haasteita, kun edellisenä päivän oli ollut rajuja ukkoskuuroja, jotka olivat pehmentäneet pellot ja niitä ei oltu päästy leikkaamaan. Onneksi meille järjestyi pelto ja vielä läheltä. Tein Jopolle piiiiitkääään suoran ja yhden kulman. Ei se nyt mennyt ihan kuin elokuvissa mm. yritin kuristaa koiran, kun olin laittanut valjaiden kiinnityksen ketjupantaan kuristavalle. Ruoan jälkeen teimme toisen jäljen, jonka tallasi kouluttaja Minna. Toinen jälki meni hieman paremmin, mutta kulmassa työskentely olisi voinut olla parempaa. No ei auta kuin treenata lisää.

Illalla vielä keräännyimme kentän laidalla, jossa otettiin tottiksia sekä puruja. Otin Jopolla tottista, mutta se ei ollut ihan niin terässä kuin olisi voinut olla, joten jätin purut väliin tällä kertaa. Sen sijaan roikun muutaman koiran liinan perässä, kun niillä otettiin puruja. Hurmakin (Jopon pentu) kävi kokeilemassa leikkiä Teemun kanssa ja hyvinhän se sujui :)

Jopon pennuista leirillä oli myös Indi ja Laku (Inferno). Hanna on tehnyt hienoa työtä Lakun kanssa ja heidän yhteistyötä oli ilo katsella.

Laku pääsi myös puruihin Jarin kanssa.

Kuva vielä Indi-sulosuideesta (kuva Hanna Jämiä):

Perinteisesti iltagrillille mentiin saunan kautta. Grillillä juttua olisi riittänyt vaikka kuinka myöhään, mutta mun piti luovuttaa, jotta pääsee ylös seuraavana aamuna. Kuulinkin, että viimeisimmät olivat lähteneet nukkumaan puoli seitsemän aikaan aamulla :)

Sunnuntaina aamupalan jälkeen suuntasimme jäljelle. Tällä kertaa tein Jopolle jäljen, jossa oli enemmän kulmia sekä rasioita/esineitä. Jälki meni paremmin kuin lauantaina vaikkakin kulmat voisivat olla vielä varmemmat. Terhi teki Argolle myös jäljen. En ollut Argoa aikaisemmin jäljellä nähnyt ja ei siitä kyllä intoa puuttunut. Hienoa työtä Argo teki, vaikka lehmä seurasi todella läheltä sen jäljestystä.

Sunnuntaina emme tehneet enää toisia jälkiä. Keräännyimme kentän laidalle tottistelemaan ja puruja ottamaan ne, jotka vielä halusivat. Pikkuhiljaa oli todettava, että se on taas yksi leiriviikonloppu ohi. Vielä loppusiivous ja haikein mielin nokka kohti kotia. Kiitos kaikille ihanille tomerille ja ei-tomerille, jotka olitte leirillä. Oli taas kerran aivan mahti viikonloppu teidän kanssa! Kiitos Petille, kun jaksat meille järjestää leirin!

24.5.2014 Suojelukoe Vihti

Tänä viikonloppuna oli vuorossa kolmosen suojelukoe Jopon kanssa. Minulla ei ollut kovin kovia odotuksia, koska alkuasetelmat eivät olleet mitenkään hyvät: keskiviikkona viimeiset purutreenit eivät menneet ihan niin kuin olisin halunnut, torstaina sössin jäljellä ja perjantaina Jopo oli koko päivän sekä illan huonovointinen. Herätessäni koeaamuna katsoin ensimmäiseksi koiran kunnon. Se näytti normaalilta ja näin ollen päätin lähteä kohti koepaikkaa. Päivästä oli luvattu kuuma; ennen kahdeksaa lämpötila kohosi jo kahteenkymmeneen. Minulla oli mukana kylmälaukussa kasa kylmäkalleja, mukana oli myös suihkupullo sekä kaksi jäädytettyä pyyhettä sekä vielä lisäksi litrakaupalla vettä.

Meillä oli kokoontuminen puoli yhdeksältä 25-tien varrella. Olin siellä hyvissä ajoin. Pikkuhiljaa tuli muita kokeeseen osallistujia sekä kokeen henkilökuntaa ja tuomari. Aloitimme koirien tarkastuksella ja se meni rutiinilla. Tämän jälkeen arvottiin numerot. Meitä oli ykkösessä yksi koirakko, kakkosessa kaksi ja kolmosessa kolme. Minä sain toiseksi viimeisen numeron ja näin ollen suoritin jäljen toka vikana. Koska pellolla oli rajallinen tila autoille, jäimme odottamaan kokoontumispaikalle, kun ensin ykkönen ajoi jäljen ja sen jälkeen kakkoset. Meitä tultiin hakemaan noin kymmenen aikaan. Aurinko paahtoi jo tosi kuumana pilvettömältä taivaalta.

Ensimmäinen kolmosen koira ajoi jäljen ja oli meidän vuoro. Tuomarina toimi Harri Laajajärvi. Jopo lähti jäljelle hyvin ja tarkisti paalun rauhallisesti. Lähti ajamaan ensimmäistä suoraa. Jopo pysähtyi, kun oltiin edetty ekaa suoraa jonkin verran, mutta jatkoi matkaa. Siinä olisi ollut esine, näin sen, kun menin eteenpäin :( Hieman tuuli vaikutti Jopon jäljestykseen. Eka kulma oli suht ok ja jatkettiin toista suoraa. Toinen kulma oli parempi ja siitä jonkin matkan päästä oli esine. Jatkettiin esineeltä ja tuli kulma. Jopo hieman pyöri ja lähti oikealle. Mutta jälki olisi jatkunut vasemmalle, joten tuomari keskeytti jäljen, kun mentiin liikaa oikealle. Jälki oli sitten siinä, saatiin kaikki 28 pistettä :) Tuomarin kommentti oli, että kun saa tarkkuutaa lisää, tulee siitä hyvä :)

Pohdinnan jälkeen päätin mennä kaikesta huolimatta tottikseen. Halusin nähdä, miten Jopo toimisi viime syksyn jälkeen vieraalla kentällä ;) Jäljen jälkeen jatkoi enää kolme koiraa; yksi kakkosen koira ja kaksi kolmosen koiraa. Kakkosen koiralle otettiin nollakoira, koska ei haluttu pitää koiria yhtään enempää kuumassa auringossa kuin olisi pakko. Olin siis toisessa parissa toisen kolmosen koirakon kanssa. Suoritimme liikkeet Jopon kanssa ensimmäisenä. Seuraamisen ensimmäinen suora oli mukana kulkemista, mutta paransi huomattavasti toisella suoralla ja henkilöryhmässä seurasi jopa niin tiiviisti, että paikoittain esti minua, kun nojasi niin voimakkaasti. Istumisessa ja maahanmenossa reagoi käskyyn heti, mutta olisi voinut tehdä liikkeet nopeammin. Luoksetulo oli ok. Seisomisessa ei jäänyt seisomaan, joten se oli siinä :) Noudoista tuomari sanoi, että hyppy- ja estenouto olivat energiset, mutta ohjaajan edessä ote oli jonkin verran levoton. Eteenmenossa lähti energisesti ja suoraan etenemään, mutta meni vasta kolmannella käskyllä maahan. Paikallaolossa ei huomautettavaa. Tästä olen oikein tyytyväinen. Harjoittelu on tuottanut tulosta! Yhteensä saatiin pisteitä 70.

Jatkoin vielä puruihin, kun oli mahdollisuus ottaa koepurut vieraalla kentällä, vaikka ei Jopolla vierailla kentillä ole ollut ongelmia. Ohjasin Jopoa huolimattomasti piilonkierroissa; ykkösen kiersi, mutta kakkosen näytin huonosti ja kiersi nelosen. Nelosen jälkeen kiersi kolmosen ja koska oli jo kiertänyt nelosen, lähti kohti kutosta. Näin ollen kakkonen ja vitonen jäivät kiertämättä. Edistystä tämäkin, koska kiersi nelosen eikä karannut suoraan kutoselle. Omaan piikkiin voin laittaa nuo piilonkierrot. Piilolta sivulletulossa jouduin antamaan kaksi käskyä. Paon pakopaikalla meni itsenäisesti maahan. Paossa ja uudelleen hyökkäyksessä ei ollut mitään ihmeellistä. Selkäkuljetuksessa edisti hieman ja olisi voinut olla tiiviimpi. Selkäkuljetuksen hyökkäys oli normisettiä. Pitkässä liikkeessä jouduin antamaan kaksi irti käskyä sekä pitkän liikkeen uudelleen hyökkäyksessä oli pieni viive irrotuksessa. Minulla kävi jo pitkässä liikkeessä mielessä, että tähänkö tämä kosahti ja se ei irrota lainkaan. Onneksi irroitti :) Pisteitä C-osasta saatiin 80 VIK (vietti-itsevarmuus-kuormitettavuus) oli E (erinomainen). Olin tähän tyytyväinen ottaen huomioon, että jouduin antamaan kahdessa kohdassa lisäkäskyt.

Kokonaistulos oli: A28 B70 C 80 VIK E. Tietysti tuo jälki harmittaa, koska tulos jäi siitä kiinni. Loppujen lopuksi kokeesta sai tuloksen vain yksi kolmosen koira. Mitään uusia "yllätyksiä" ei kokeessa tullut, joten ilmeisesti ollaan oikea strategia valittu treenaamiseen :) Ei auta kuin treenata vielä enemmän ja kohti seuraavaa koetusta. Kiitos meidän loistavalle treeniryhmälle ja personal traineri Petille! Tällä kertaa kamera unohtui kotiin ja näin ollen ei saatu kuvia tai videota :(

18.5.2014 Ryhmänäyttely Riihimäki

Olin ilmoittanut Jopon ryhmänäyttelyyn Riihimäelle, kun tässä lähellä oli. Tuomarina oli belgialainen Roger van Hoenacker ja kolme muuta beussia oli tulossa myös samaan näyttelyyn. Sain tietää, että yksi niistä oli nuortenluokan narttu, yksi veteraani uros ja yksi avoimen luokan uros. Olin pyytänyt Elisaa esittämään Jopoa, koska Jopo esiintyy paremmin Elisan kuin minun kanssani :) Kehä oli laitettu alkavaksi kello 12:00 jälkeen. Ennen beusseja kehässä oli kelpiet.

Päivästä oli tulossa kuuma; aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Löysin näyttelypaikan eksymättä. Elisa tuli myös samoihin aikoihin kanssani. Annoin koiran ja koiran paperit Elisalle, minä sain ensimmäistä kertaa esittää koetoimisijakorttia, jolla pääsin näyttelyyn sisälle :) Löysimme beussien kehän ja menimme Jalosten viereen odottamaan kehää alkavaksi. Kävin antamassa Jopon hammastodistukset kehäsihteerille, joka sanoikin, että ei tiedä, miten ko. tuomari suhtautuu hammastodistuksiin, kun ei niitä vielä ollut. Elisa meni harjoittelemaan Jopon kanssa esiintymistä, virtaa kuulemma riitti. Onneksi ei heti tarvinnut kehään mennä vaan odoteltiin jonkin aikana, Jopokin ehti rauhoittua sillä aikaa.

Beussien kehä alkoi tuomarin pienen tauon jälkeen. Ensimmäisenä oli vuorossa avoin uros Pikkujalon Flat Call. Tuomari tutki ensin koiran ja sen jälkeen juoksutti kolmion. Flaksi esiintyi hienosti ja tuloksena ERI ja SA. Seuraavana oli vuorossa veteraaniluokassa A'Baro des Matins de l'Abbe Rozier. Samat muuvit kuin edellisen kanssa. Baro sai myös ERI:n ja SA:n lisäksi siitä tuli ROP-VET. Paras uros kehässä Flaksi vei voiton ja sai sertin. Vuorossa oli nuortenluokan narttu Hit du Jardin d'Elisée. Hitille tuloksena myös ERI ja SA. Seuraavana oli vuorossa Jopo. Tuomari mittasi Jopon, näyttikö sitten niin isolta Hitin jälkeen, jonka tuomari myös mittasi. Arvosteltuaan Jopon tuomari juoksutti kolmion. Jopo juoksi mielestäni hyvin Elisan kanssa. Tuloksena ERI ja SA. Vuorossa oli paras narttu kilpailu Hitin ja Jopon kesken. Minua niin jännitti kehän ulkopuolella. Tuomari juoksutti kumpaakin yhtä aikaa ja laittoi Jopon ykköseksi. Näin ollen Jopo sai kolmannen serttin ja siitä tuli Suomen Muotovalio! Jihaaa!

Olin niin fiiliksissä, että unohdin, että jäljellä oli vielä ROP-kehä. Flaksi ja Jopo kilpailivat siinä. Tuomari juoksutti koiria ja oli hieman epäreilua Flaksille juosta vierekkäin Jopolla ollessa juoksut. Hieman Flaksi kampesi kohti Jopoa. Tuomari asetti Jopon ROP:ksi ja näin ollen Flaksi oli VSP. Tällä ei ollut minulle enää merkitystä, koska Jopo oli saanut serttin :) Olin täpinöissäni kehän jälkeen, jotta en meinannut pysyä nahoissani. Sain kerättyä tavarani ja lähdimme Elisan kanssa etsimään vettä koirille. Elisa lähti kohti omia menoja ja minä jäin lunastamaan palkinnot ja selvittämään monelta alkavat isot kehät. Ne olisi alkaneet vasta puoli neljän jälkeen, mutta en voinut jäädä niihin, kun minulla oli menoa. Kävin ilmoittamassa toimistoon, että en jää isoon kehään ja lähdin kotia kohti.

Kiitos Elisa Jopon esittämisestä!

Pakollinen poseerauskuva palkintojen kanssa :)

10.-11.5.2014 Tottis- ja suojeluleiri Vähikkälä

Mentiin Jopon kanssa tottis- ja suojeluleirille Vähikkälään. Sinne oli tulossa myös Sari ja Tytti meidän ryhmästä sekä Elisa ja Marjukka beussien kanssa. Muut osallistujat olivatkin vähemmän tuttuja. Saavuimme Jopon kanssa leiripaikalle lauantaiaamuna aamupalalle. Samalla jaettiin ryhmät, harmittavasti olin eri ryhmässä Elisan ja Marjukan kanssa. Kouluttajat, Esa Tapio suojelussa ja Jan Vartiainen tottiksessa, pitivät alustuksen koulutuksiin. Meillä oli lauantaina vuorossa purut ja sunnuntaina tottis.

Ensimmäiseksi pystytimme piilot kentälle, kenttänä toimi heinäpelto, joka oli muhkurainen ja pehmeä. Pelkkä kävely tuntui jo raskaalta, saati sitten koiran siinä juosta. Aloitimme käymään koirakoita läpi ikäjärjestyksessä. Näin ollen Jopon kanssa oltiin aika loppupäässä, kun vanhimpien joukossa oltiin :) Samassa pururyhmässä oli myös Pia ja briardi Pätkis (Tosselin Ou-Nou Haisuli). Oli oikein mukavaa nähdä myös serkkurotu työn touhussa.

Jokaisen koirakon treeni purettiin ryhmän kanssa Esan johdolla. Uusia termejä tuli tutuksi :) Meidän vuoro tuli Jopon kanssa. Halusin ottaa piilonkierrot ja vartiointia. Vein Jopon aloituspisteeseen ja ajattelin vain itsekseni, että mitähän tästä tulee. Jopo yllätti, se kiersi sekä tarkisti kaikki piilot. Hallinnassa ei ollut ongelmaa vaan oli ohjattavissa. Olen huomannut aikaisemminkin, että vieraalla kentällä se oikeasti tarkistaa piilot. Tästä tulikin uhkarohkea ajatus mieleen, että entä jos ei kävisikään ennen koetta harjoittelemassa piilojen kiertoa :) Saas nähdä. Loppuharjoitus meni myös suunnitelmien mukaan ja saimme uusia ajatuksia jatkoon treenamisessa. Toisella kierroksella otimme Jopolle myös hyppyjä. Siihenkin saimme uusia vinkkejä, joita voisi vielä kokeilla vaikka kysessä on jo vanha koira. Kait se vanhakin koira oppii uusia temppuja :)

Treenien jälkeen oli vuorossa perinteiseen leirityyliin saunomista ja nuotiopiiriä :) Siinä loppuilta menikin ja osittain myös yö höpistessä. Nukuttua tuli vaihtelevalla menestyksellä.

Sunnuntaiaamu alkoi aamupalalla ja siitä kohti tottiskenttää. Kävimme ensin läpi jokaisen koirakon suullisesti ja toiveet, mitä haluaa käydä läpi Janin kanssa. Halusin vielä lisää vinkkejä seuraamiseen. Meidän vuoro tuli ja jouduttiin palaamaan alkuun :) Eli perusasentoa ja yhtä kahta askelta palkka. Sain myös kuulla, että meillä on tottiksessa haukkumisen kanssa hallintaongelma. En olisi arvannutkaan :D Saimme tehtyä kaksi kierrosta reippaasti ja pääsin katsomaan toisen ryhmän purutreenejä.

Elisa ja Hertta (Carnimiries Heartbreaker) olivat vuorossa sopivasti ruokailun jälkeen. Kentälle tultiin oikein vauhdilla ja siitä jatkettiin oiken vauhdikkaasti eteenpäin. Hertta oli oikein täpäkkä ja hyvä narttu. Oli oikein mukava katsella Elisan ja Hertan treeniä. Tästä parista luultavasti kuullaan vielä tulevaisuudessa :)

Oli aika lähteä kotiinpäin ja sanoa heipat kaikille. Minulla oli oikein mukavaa ja hauskaa leirillä. Oli mukavaa nähdä muita beusseja sekä saada uusia tuttavuuksia. Kiitos kaikille leirin järjestäjille etenkin Sadulle sekä suuri kiitos kouluttajille! Toivottavasti ensi kerrankin saan kutsun ;)

2.5.-4.5.2014 Nationale d'Elevage Ranska

Vihdoin ja viimein koitti SE viikonloppu, jolloin Ranskassa pidetään Nationale d'Elevage, vapaa käännös lienee jalostustarkastus ja siis beussien :) Meitä oli lähdössä minun lisäkseni Petti ja Heidi sekä Jopo, jos vain pääsee kyytiin. Jopon matkasuunnittelu olikin astetta haastavampi kuin meidän ihmisten. Iltakone, jolla me olimme menossa, oli joku pikkukone, johon ei mahdu isoa lentoboksia. No onneksi muitakin suomalaisia oli menossa NE:hen ja heidän lentokoneeseen mahtui isompi boksi. Näin Jopo lensi Johannan ja Jennan mukana aamukoneella ja me iltakoneella. Sopivan painoinen boksi oltiin saatu lainaan Hannalta eli ei ollut helppoa ei.

Heräsin perjantaina kukonlaulun aikaan ja vein Jopon lentokentälle. Odottelin Johanna ja Jennaa siellä hetken ja menimme tiskille tekemään check in:in. No tulipa ilmi, että olimme paikalla viimetipassa, mutta saatiin kuin saatiin Jopo matkaan mukaan. Minä jäin vielä maksamaan Jopon ja tytöt lähtivät kohti turvatarkastusta. Kuulemma heitä oli kuulutettu koneeseen loppujen lopuksi :) Aamupäivän jännäsin, että miten sillä Jopolla lentomatka sujuu ilman mammaa. Ei olisi tarvinnut olla huolissaan, koska matka oli mennyt hyvin ja Jopo oli ilostunut, kun oli nähnyt tytöt Brysselin päässä. Tosiaan lensimme Brysseliin, koska sinne oli halvemmat lennot ja tämän vuotinen paikka oli aivan Pohjois-Ranskassa paikka nimeltä Noeux les Mines.

Heidi tuli meille ja lähdimme kohti lentokenttää. Jätimme matkalaukut tiskille ja jatkoimme turvatarkastuksen kautta kahville. Pettikin tuli kahvilaan ja lähdimme siitä kohti oikeaa porttia. Lento sujui oikein rattoisasti ja nopeasti. Saavuimme Brysseliin aikataulussa. Brysselin kentällä sai kävellä ja kävellä vaikka kuinka paljon ennen kuin löytyi paikka, josta matkalaukut saa. Kun olimme ne saaneet, lähdimme etsimään autovuokraustoimistoa. Saimme auton ja lähdimme suunnistamaan puhelimen navigaattorilla kohti hotellia. Meillähän kävin niin, että oli väärinymmärrys eikä kukaan ottanut varsinaista navigaattoria mukaan. Onneksi olin ladannut Belgian ja Pohjois-Ranskan kartat puhelimeen myös. Ei oltu ihan ummikkona liikenteessä.

Onnistuimme navigoimaan itsemme hotelille, yhden kerran ajoimme liittymässä väärin ja jouduimme tekemään pienen mutkan. Noukimme hotellista avaimet mukaan ja lähdimme hakemaan Jopoa Johannan ja Jennan hotellilta. Pienten harhailujen jälkeen löysimme hotellin ja Jopon. Vaihdoimme tyttöjen kanssa kuulumiset pikaisesti ja lähdimme takaisin omalle hotellille. Nälkä alkoi olemaan jo hirmuinen ja piti päästä syömään. Hotellin ravintola oli mennyt kiinni, joten jouduimme turvautumaan Buffalo Grilliin. Ruokailun jälkeen olimme valmista kamaa nukkumaan.

Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena mutta viileänä. Ilma oli hyvä koirien kannalta vaikka kyllä se aurinko aika hyvin mustan koiran lämmittää. Söimme hotelilla aamupalan ja lähdimme kohti tapahtumapaikkaa. Löysimme paikan ilman harhailuja ja keräsimme kipsut ja kampsut autosta ja lähdimme kohti ilmottautumista. Haimme sieltä Jopon arvostelulomakkeen. Nämä saatuamme lähdimme heti viemään Jopoa eri osa-alueisiin ja näistä mittaukseen ensin. Emme sen kummemmin katsoneen papereita, jotka saimme ja asetuimme yhdestä kolmesta mittauspisteestä jonottamaan. Yhdessä niistä ei ollut kauheesti koiria ja ajattelimme, että siihen ei mennä :) No katsoimme paperit, jotka saimme ja siellähän oli laitettu, kenen mitattavaksi sitä pitää mennä. Tietysti se meidän oli se, jossa sitä ei jonoa ollut, turhaa siis jonotimme :)

Laitoin Jopon seisomaan ja siihen tuli nainen toiselle puoelle Jopoa pitämään kiinni. Olin hieman ihmeissäni, että miksi siihen piti tulla toinen mamma vielä. Sen jälkeen mies tuli mittaamaan korkeutta. En tiedä, miten monta kertaa hän Jopoa mittasi ja välillä jo vaihtui mittaaja, mutta monta kertaa. En tiedä näyttikö Jopo korkeammalta, mitä heidä mittatikku osoitti vai miksi sitä piti niin monta kertaa mitata. Loppumittaukset sujuivatkin vauhdilla. Kotona huomasin, että Jopo on sitten kasvanut pituutta 4,5 senttiä sitten 2011 :)

Mittauksen jälkeen menimme kohti luonnekehää. Meillä tuomarina oli laitettu Fredreric Aubry, joka oli viime elokuussa Suomessa luonnetuomarina jalostustarkastuksessa. Vaihdoin Jopolle järjestäjän ketjukaulaimen sekä liinan. Ensiksi tulee ampuminen kävellessä sekä paikoillaan. Tämän jälkeen uhka ja lopuksi luoksepäästävyys, jossa tarkistettiin myös koiran siru. Nämä Jopo suoritti ilman ongelmia. Uhka tosin oli lyhempi, mitä ajattelin. Ilmeisesti tuomari näki tarpeeksi koirasta :) Tulokseksi tuli 9-9-9.



Tämän jälkeen oli enää vuorossa ulkomuoto, jota pidin meidän heikoimpana lenkkinä varsinkin, kun Jopo oli tiputtanut karvansa. Jouduimme jonkin aikaa odottamaan omaa vuoroa ja sen lisäksi yksi kasvattaja kiilaili jonoa; kävi välillä vaihtamassa koiraa ja etuili taas jonon kärkeen. Vihdoin ja viimein meidän vuoro tuli. Ensiksi tarkastettiin siru ja sen jälkeen alettiin arvostelemaan koiraa. Tuomari tarkasti hampaat ja Jopoltahan puuttuu kolme hammasta edestä onnettomuuksien takia. Yritin avuttomalla ranskankielentaidoillani selittää, että on ollut onnettomuus. Ilmeisesti he ymmärsivät, koska arvostelulomakkeessa lukee accident :) Tämän jälkeen piti seisottaa koiraa ja lopuksi käveltiin edes takaisin ja juostiin ympyrä. Tuomari piti palaveria hetken kehäsihteerin kanssa ja tuloksena EXC (ERI). Tosin + oli sotkettu pois. Näin ollen Jopon urakka oli tässä, koska ei saanut EXC+:aa. Pienoinen pettymys tämä oli, mutta ei voi mitään. En tiedä johtuiko hampaista vai mistä miksi ei saanut sitä plussaa. Arvostelulomake löytyy pdf-muotisena: http://personal.inet.fi/koti/nasta/jopo_ne.pdf

Ulkomuotokehän jälkeen suuntasimme kohti Ring-kehää katsomaan kisaa. Lauantaina olivat vuorossa ykkösen ja kakkosen koirat. Sieltähän Johanna ja Jenna löytyivät myös ja lyöttäydyimme heidän seuraan. Katselimme siinä suorituksia ja samalla vaihdoimme kuulumisia. Lounastauolla lähdimme etsimään eläinlääkäriä, jolta saisin ekinokokki todistuksen Jopon passiin ja ruokapaikkaa. Ennen sitä kävimme shoppailemassa beussituotteita, jotka minä tosin hävitin päivän aikana :( Eläinlääkäri löytyi ja saimme leimat passiin, mutta ruokapaikan löytäminen ei ollutkaan niin yksinkertaista. Vihdoin ja viimein löysimme oikein viihtyisän ja ihanan ravintolan, josta sai hyvää ruokaa ja vatsan täyteen.Palasimme takaisin tapahtumapaikalle ja menimme katsomaan ring-kisaa, joka jatkui jo ensimmäisellä koirakolla.

Päivä läheni loppuaan tapahtumapaikalla ja lähdimme etsimään kauppaa. Löysimme sellaisen ja kävimme siellä ostamassa tarpeita hotellille sekä osan tuliaisista kotiin. Olimme niin väsyneitä päivästä ja edellisen illan matkasta, että emme lähteneet enää hotellilta minnekään vaan vietimme loppuillan huoneessa puiden päivän tapahtumia. Unta ei tarvinnut paljon houkutella pään laittaessa tyynyyn, ehkä viinillä ja kuohuvalla oli tekemistä asian kanssa ;)

Aamulla kävimme syömässä aamupalan sekä maksoimme huoneen pois. Meidän piti lähteä kotiin jo sunnuntaina, koska Petti ja minä emme voineet olla pois töistä maanantaina. Pakkasimme autoon kaikki tavarat ja lähdimme kohti tapahtumapaikkaa. Ensimmäinen Ring 3 koirakko oli tekemässä tottista. Johanna ja Jenna olivat olleet paikan päällä jo seiskasta asti, kuten aikatauluun oli laitettu. Olimme oppineet edelliskerrasta, että niin aikaisin ei kannata olla paikalla, koska ei se ala kuitenkaan silloin :) Jäimme katsomaan ring-kisoja ja siinähän se koko päivä menikin. Tänä vuonna beusseja osallistui vähän kolmoseen. Mikä oli harmi sinänsä. Kaikki koirakot olivat suorittaneet osuutensa jo yhden aikoihin. Meillä kone lähti Brysselistä 19:20, mutta ajattelimme lähteä hyvissä ajoin ajamaan, jotta varmasti ehdimme palauttamaan auton ja laittamaan Jopon koneeseen

 Automatka sujui hyvin ja ilman ruuhkia. Kävimme syömässä matkan varrella ja silti olimme hyvissä ajoin kentällä. Teimme vielä tuliaisostokset ja lähdimme kohti lähtöselvitystä. Jouduimme jonkun aikaa odottamaan omaan vuoroamme ennen kuin pääsimme tiskille. Virkailija oli soittanut kaverin apuun, ilmeisesti ei ollut ennen koiraa ottanut vastaan koneeseen. Kaveri käski minun laittaa Jopo siihen punnitukseen ja minä tein työtä käskettyä. Tämä olikin vain källi työkaverille, koska opastaja alkoi nauramaan, kun toinen virkailija pomppasi tuolinsa kanssa taaksepäin. Vihdoin ja viimein saimme tehtyä Jopon lähtöselvityksen, mutta Jopon lento piti käydä maksamassa eri paikassa ja palata takaisin hakemaan boarding pass. Tällä välin toinen virkailija oli hakenut Jopon bokseineen ja vienyt sen lentokoneeseen.

 Loppujen lopuksi meille tuli hieman kiirus koneeseen vaikka olimme olleet hyvissä ajoin lähtöselvityksessä. Meillä oli kymmenen minuuttia aikaa portin sulkeutumiseen ja matkaa oli sekä vielä turvatarkastuksen läpi piti mennä. Brysselin kentälle kannattaa varata reilusti aikaa! Ehdimme kuin ehdimme portille ajoissa sekä ehdimme käydä tekemässä vielä viimeiset tuliaisostokset ennen koneeseen menoa. Paluulento oli hieman myöhässä ja saavuimme Helsinkiin yhdentoista aikaan. Saimme matkatavarat ja Jopon lähemmaksi kahtatoista, joten hieman myöhäiseksi meni paluu ja aamulla reipaana töihin :)

Kiitos Petille ja Heidille aivan ihanasta matkaseurasta! Kiitos Johannalle ja Jennalle Jopon lennättämisestä Brysseliin! Kiitos Hannalle lentoboksin lainasta! Ehkä ensi vuonna uudestaan! Kuvia löytyy: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/Nationale+d%27Elevage+2014/ Kuvat ovat ottaneet Petti Salonen ja Heidi Hulkko.Kuvausolosuhteet olivat hieman haastavat tällaisille amatöörikuvaajille. Joten osa kuvista on valoittuneita :(

17.-18.4.2014 Pohjanmaan tournee

Pakattiin kimpust ja kampsut sekä koirat autoon torstaina ja lähdettiin kohti Kokkolaa. Olin sopinut koirille käsittelyn Anulle perjantaille. Reippa on näyttänyt siltä jo jonkin aikaa, että sillä olisi paikat jumissa. Pääsiäisenä on pitkät vapaat niin voi käydä kääntymässä Pohjanmaalla. Lähdettiin ajamaan noin puoli neljän aikaan ja ajettavaa oli. Onneksi ei tuonne suuntaan mitään suurempia pääsiäisruuhkia ollut vaan pääsimme sujuvasti ajamaan, Tampereen kohdalla oli tosin tapahtunut kahden auton onnettomuus, joka hetkellisesti hidasti matkaa.

Perillä Kokkolassa olimme yhdeksän aikaan. Kävimme ilmoittautumassa hotellille, koiratkin saivat oman tervetuliaistoivotuksen. Kannettuamme tavarat huoneeseen lähdimme tutustumaan Kokkolan yöelämään. Hotellia vastapäätä oli englantilaistyyppinen pubi Oluhuone Huismanni. Sieltä matka jatkui hotelille, jossa myöhemmin soitti AC/DC:n coverbändi. Ilta venyi aika pitkälle yöhän, kun bändi soitti niin myöhään.

Nautittuamme hotelliaamupalan lähdimme ajamaan kohti Anun ja Mikan kotia. Matkaa ei ollut kuin muutama kilometri, mutta ilmeisesti silläkin matkalla navi ajatti meitä mutkien kautta. Löysimme kun löysimme perille. Otettiin Reippa ensi käsittelyyn. Reippa oli oikein reipas käsiteltävä; se istui ja seisoi riippuen, miten Anu sitä käsitteli. Reipalla oli pari oikein pahaa jumipaikkaa, mutta Anu sai ne käsiteltyä. Lopputuloksena oli vetreä ja oikea-asentoinen Reiska.

Jopolla ei niin pahoja jumeja ollut kuin Reipalla, mutta kyllä siltäkin joitain kipeitä kohtia löytyi. Jopo pisti kyljelleen, kun oli hetken ollut seisaallaan. Se varmaan ajatteli, että hitto mitä tässä seisomaan :) Joimme vielä kaffit lopuksi sekä moikkasimme Viiviä (Tomeran Voikukka) ja Jopon velipuolta Vimiä (Grand Lutin Vim), jonka jälkeen meidän oli aika lähteä koita kohti Kauhajoen kautta. Jopon pentu Patron asustaa Kauhajoella, joten oli oiva tilanne käydä moikkaamassa sitä perheineen.

Ajelimme pitkin aakeeta laakeeta Pohjanmaata ja saavuimme Kauhajoelle Patronin luokse. Epäröin tosin hetken pihalle johtavan sillan edessä, että kestääköhän se auton painon; hyvin kesti. Löysimme oikeaan pihaan, kun Wilma tuli sisältä meitä vastaan. Wilma päästi myös koirat ulos ja sieltähän se tuli äidin tissipoika. Olihan se kasvanut kokoa sitten viime näkemän, joka taisi olla viime syksynä jalostustarkastuksen aikoihin :)

Kaffittelimme vielä ennen matkan jatkamista. Kilometrejä oli vielä jäljellä useampi sata ja niin sitä piti taas istua autoon ja jatkaa matkaa. Matka sujui tasaisesti eikä muuta liikennettä juurikaan ollut. Poikkesimme Tampereen kohdalla syömään, olihan kello jo yhdeksän illalla. Loppumatka olikin pelkkää moottoritietä, sen kun posotti menemään. Kotona oltiin yhdentoista aikaa. Kyllä oli rankka reissu, mutta kannatti tehdä :) Valitettavasti vierailupaikkoja olisi ollut enemmän, mutta tällä kertaa tällä aikataululla ei ehditty käymään. Pitänee tehdä toinen Pohjanmaa tournee.

Suuri kiitos Anulle meidän koirien käsittelystä pyhäpäivänä!