23.-24.9.2017 Tomeran leiri Västankvarn Inkoo

Meidän oli tarkoitus Petin kanssa mennä Tomeran -leirille jo perjantaina, mutta työkiireiden takia menimme vasta lauantaiaamusta. Menin perjantaina yöksi Petille, jotta ei tarvitse herätä niiiiin aikaisin. Jouduin ottamaan Reiskan mukaan, kun Vesa oli kavereineen käymässä syysretkellä Roomassa. Jopon jätin Marikan hellään huomaan. Auto oli pakattu taasen aivan täyteen tavaraa, miten paljon sitä tarvitsee tavaraa yhdeksi viikonlopuksi, mutta piti varautua sadekelistä aurinkoon.

Lauantaina oli tarkoitus aloitella maastoilla kymmenen aikaan, ennen sitä oli aamupalaa tarjolla. Meille tuli peltojäljelle kouluttamaan Holger "Hodi" Palomäki. Hodi on ollut aikaisemminkin Tomeran leireillä kouluttamassa. Meitä oli jäljellä lauantaina viisi koirakkoa. Pösö oli pellolla pidemmälle edennyt; muille tehtiin namisuorat. Pösöllä aloitettiin taasen peruslaatikosta, jossa oli kolme suoraa ja kaksi esinettä. Ensimmäinen ja viimeinen suora olivat 200 askelta pitkiä.

Ajettiin namijäljet ensimmäisenä, jonka jälkeen ajoimme Pösön jäljen. Puhuimme etukäteen, että Pösöltä pitäisi saada hieman vauhtia pois, koska mennä kohottaa jälkeä aika vauhdikkaasti. Hodi otti liinan käteen ja ohjasi Pösöä jonkin matkaa. Saatiin Pösön vauhtia rauhoitettua ja samalla Pösö tarkensi sekä syvensi nenää eli sama efekti tapahtui kuin pari viikkoa sitten Titan auttaessa. Kulmissa, joissa on ollut pyörimistä kesällä, ajettiin ilman pyörimistä. Esineetkin Pösö ilmaisi ja olin oikein tyytyväinen. Tiesin sen, että kun Pösön vauhtia saa pois se vaikuttaa tarkkuuteen ja nenän syvyyteen.

Kuva Petti Salonen

Kävimme välissä syömässä ja jatkoimme jälkiä toisella kierroksella. Samalla teemalla jatkettiin, mutta nyt tein neljä suoraa ja yksi esine jäljen loppuun. Pösö ajoi tosi hyvin tämän jäljen: rauhallisesti, keskittyen, tarkasti ja syvällä nenällä. Se oikeasti teki töitä! Ai että olin onnellinen, ehkä tästä meidän jäljestä vielä tulee jotain, kunhan nyt osaisin vain viedä koiraa oikein eteenpäin. Pösön jäljen jälkeen Hodin koira Lycos näytti vielä taitojaan. Ei voi muuta kuin ihailla, miten hienosti se ajoi jäljen. Siinä on tavoitetta meille! Ehdimme vielä ennen saunaa käydä tottistelemassa.

Kuva Hannele Rontu

Saunottuamme jatkoimme iltaa jutellen pikkutunneille asti :) Mitä muutakaan sitä voi, kun porukka on niin huippua, että ei malta edes mennä nukkumaan. Aamulla jatkoimme harjoituksia kymmeneltä. Tein Pösölle jäljen, jossa oli yhdeksän kulmaa; teemana oli kulmat. Jälkeä tehdessä huomasin, että viimeisen suoran kohdalla alustassa oli vaihtelua; heinää ei ollut tasaisesti joka kohdassa ja se oli osittain kuivaa. No ei auttanut kuin polkea jälki siihen ja katsoa miten käy. Jälki ehti vanheta reilun tunnin ennen kuin ajoimme sen. Pösö ajoi hyvin ja keskittynesti, viimeisellä suoralla tuli hankaluukisa alustan takia. Siitä kuitenkin selvittiin loppuun asti ja en voinut olla kuin tyytyväinen koiraan. Pösön jäljen jälkeen menimme syömään. Kävin ruokailun jälkeen vielä katsomassa Hodin ja Lycoksen jäljen. Se oli kyllä hieno jälki taasen.

Kuva Petti Salonen

Palasin leiripaikalle siivoamaan oman huoneen ja pakkaamaan kamat autoon. Autoin Pettiä vielä paikan kuntoon laitossa. Näin se oli aivan ihana viikonloppu huippuporukassa ohi. Kiitos kaikille leiristä ja Hodille meidän kouluttamisesta pellolla!

Kuvia löytyy: https://mimma.kuvat.fi/kuvat/Tomeran+leiri+2017/ sekä https://fusca.kuvat.fi/kuvat/Beauceron/Tomeran+leirit/Tomeran+leiri+2017/ ja https://www.facebook.com/pg/TomeranBeauceron/photos/?tab=album&album_id=1468874146482151

9.-10.9. 2017 Suomen Beauceron Ry:n syysleiri

Lähdin aamulla kukonlaulun aikaan ajamaan kohti Inkoon Västankvarnia Pösön kanssa Suomen Beauceron Ry:n leirille. Olin ilmoittautunut peltojäljelle, jossa kouluttajana oli Titta Järvenpää. Titta on ollut aikaisemminkin kouluttamassa yhdistyksen leirillä. Leiri alkoi aamupalalla ja siitä maastoihin (haku ja peltojälki) kymmenen maissa. Saavuin paikalle puoli ysin aikaan, aikaa oli hyvin haukkasta palasta ennen maastoon menemistä. Kävimme läpi ensin koirakot; minkä ikäisiä koiria oli ja millä tasolla koirat olivat. Meitä oli yhteensä seitsemän koirakkoa; koiria oli aloittelijoista jo pidemmälle edenneisiin.

Pösön ensimmäinen jälki oli peruslaatikko; kolme suoraa ja kolme esinettä. Sää ei ollut mikään kaikista mukavin; satoi vettä sekä oli melko voimakas tuuli. Jälki ehti vanheta noin tunnin ennen kuin lähdimme ajamaan sitä. Ensimmäinen suora oli jotain ihan kauheeta; Pösö ei päässyt rytmiin oikein yhtään ja nosti välillä päätä ja haisteli ilmasta kaverin jälkeä, josta sivutuuli sopivasti toi hajun. Saatiin taiteiltua eka suora läpi ja toisella suoralla hieman paransi, kun oli myötätuuli. Kolmas suora oli jo ihan kohtuullista jäljestämistä, mutta yksi esine jäi ilmaisematta. Jäljen jälkeen ajattelin, että ei tästä taas tule mitään. Titta lohdutteli, että ei tarvitse masentua, olosuhteet olivat vaikeat kokemattomalle koiralle. 

Kaikki koirat ehtivät ajaa jäljet ennen ruokailua. Teimme treenisuunnitelmat koirille ennen pellolle menoa. Pösölle tehtiin samankaltainen kuin ensimmäinen jälki; erona se, että Titta teki toisella liinalla pientä painetta Pösölle. Tämä auttoi; Pösö tarkensi jäljestämistä, vauhtia ei ollut enää niin paljon sekä nenä pysyi syvemmällä. Lisäksi Pösö ilmaisi kaikki esineet eikä ylittänyt niitä. Ajoimme muiden koirien jäljet sekä Titan Fannille tein jäljen myös. Fanni puksutti menemään tasaisen varmasti, kyllä se on hienon näköistä, kun koira osaa. 

Sauna teki hyvää koko päivän vesisateessa vietettyä. Iltapäivällä sade hieman hellitti, mutta kyllä olo oli aika kostea päivän jäljiltä. Saunan jälkeen olo oli todella väsynyt eikä sitä kauaa jaksanut valvoa, kun nukkumatti kolkutteli unikuville. Nukuin Elisan kanssa samassa huoneessa ja meillä oli molemmilla koirat sisällä; Pösö oli häkissä. Tytöt muistivat toisensa oikein hyvin eikä tullut mitään sanomisia häkin läpi.

Aamupala oli sunnuntaina kasista ysiin ja kympiltä maastoon. Sää ei näyttänyt paljoa paremmalta kuin lauantaina, tosin vettä ei tullut niin paljon kuin edellisenä päivänä. Yksi koirakko ei päässyt sunnuntaina paikalle, joten meitä oli vain kuusi sunnuntaina. Pösölle tein hieman pidemmän jäljen, jossa oli enemmän kulmia kuin kaksi. Kesken jäljen huomasin, että uuups tuossa taitaa mennä meidän edellisen päivän jälki ristiin tämän jäljen kanssa. Ei siinä voinut tehdä mitään kuin jatkaa askeltamista jäljen loppuun.

Jälki ehti vanheta varmaan yli tunnin, kun ajoimme muiden jälkiä ennen Pösön jälkeä. Strategia oli sama kuin eilen toisella jäljellä; Titta antoi pientä painetta toisella liinalla. Pösö oli vielä parempi kuin lauantain viimeisellä jäljellä. Pösö oli keskittynyt sekä ilmaisi kaikki esineet ja kulmat meni ilman pyörimisiä. Tultiin siihen meidän jälkien risteämiskohtaan ja siinä tarkisti toisen jäljen, mutta jatkoi oikeaa jälkeä eteenpäin, huh helpotus. Olin oikein tyytyväinen Pösön jälkeen. 

Kun kaikki koirakot oli ajaneet jäljet, oli aika palata siivoamaan huone ja laittamaan muut paikat kuntoon. Hakuporukka oli lähtenyt tekemään esineruutua, jonne minäkin menin siivouksen jälkeen. Sarin kansa oltiin puhuttu, että otetaan purut vielä Pösölle ennen kotiin lähtöä. Hakuporukka sai esineruudun valmiiksi ja menimme Sarin kanssa kentälle ottamana purut, jonka jälkeen lähdimme ajelemaan kotiin päin.

Kiitos kaikille leiriläisille ja erityisesti Titalle, joka tuli meitä kouluttamaan! Onnea Titalle, joka teki Fannin kanssa FH1 koulutustunnuksen täysillä pisteillä! Hurja putki teillä päällä jäljellä! Kuvia ei tällä kertaa tullut otettua sateen takia :(

22.7.-31.7.2017 Bon Beauceron leiri, Volenice Tsekki

Bon Beauceorn -leiri on Laila Oomsin kennel Warrior Soul järjestämä IPO- leiri beauceroneille. Leirillä treenataan jokaista IPOn osa-aluetta; jälkeä, tottista sekä puruja. Tämän vuoden leiri oli jo seitsemäs leiri. Leirille tulee koirakoita ympäri Eurooppaa. Maalimiehinä C-osassa oli tänä vuonna Daniel Palecek ja Julen Fernandez. Aloin suunnittelemaan tätä matkaa jo viime syksynä, kun tieto tuli, milloin ja missä leiri pidetään. Matkaseurakseni reissuun lähti Elisa ja Hertta.

22.7.-24.7.2017 Matka kohti leiriä

Reitti kulki Turun kautta Tukholmaan, siitä Malmöön ja laivalla meren yli Travemündeen ja siitä Berliinin sekä Prahan kautta Valeniceen. Starttasin auton kotoa lauantaina viiden aikaan ja perillä olimme maanantaina viiden jälkeen eli kaksi vuorokautta meni matkoihin. Pääsimme ajoissa Turun satamaan ja laivaankin mahduttiin; yhdellä reissulla ei meinaa mahduttu laivaan ja tästä on tullut kammo, että jää rannalle ruikuttamaan.

Ronttasimme tavarat sekä koirat hyttiin ja lähdimme haukkaamaan palasta sekä rentoutumaan juoman parissa. Rentoutuminen keskeytyi nopeasti, kun kuulimme kuulutuksen: "Matkustajat Kämäräinen ja Virtanen, matkustajat Kämäräinen ja Virtanen, ottakaa yhteyttä laivan neuvontaan kannella seitsemän." Silloin tämä tyttö sai jalat alle ja lähti juoksemana kohti infoa. Onneksi ei ollut muusta kyse kuin joku oli valittanut, että koira haukkuu ja ei saa nukuttua. Tiedä sitten totuutta, mutta ei sieltä hytistä mitään kuulunut, kun me sinne menimme :D

Ruotsissa meillä oli reilusti aikaa; laiva oli Tukholmassa jo puoli seitsemältä paikallista aikaa ja Travemünden laiva lähti vasta kymmeneltä illalla Malmöstä. Hyvin me tytöt saatiin aikamme kulutettua Linköpingissä mm. ajellen korttelia ympäri ja etsien avoinna olevaa ruokaravintolaa ja Malmössä. Emme löytäneet muuta ravintolaa, joka olisi ollut auki aamu kymmeneltä kuin Mäkkärin. Opin myös sen, että Ruotsissa Mäkkrissä on kymmeneen asti aamuvalikoima ja sen jälkeen normaalivalikoima ;) Meillä kävi tuuri; toinen sai aamuaterian ja toinen normiaterian, kun olimme ennen kymmentä tiskillä. Käytimme koirat molemmissa paikoissa puistossa kunnon lenkillä; Malmöstä löytyi iso puisto, jossa meni reitti lammen rannalla ja iiiso nurmikenttä, jossa pystyi pitämään koiraa vapaana. En tosin tiedä saako Ruotsissa pitää koiraa irti, mutta me pidimme :p

Malmön puisto

Travemünden laivaan pääsimme sisään jo tuntia ennen laivan lähtöä. Tällä laivalla hytti oli positiivinen yllätys; se oli iso ja tilava. Sinne mahduimme häkkeinemme ja koirinemme oikein hyvin. Onneksi tyttöjä pystyi pitämään niin, että toinen oli häkissä ja toinen hytissä vapaana myös keskenään. Tällä kertaa ei kuulutuksia tullut vaikka kävimme katsomassa laivan tarjontaa. Itse tykkään mennä Ruotsin ja Saksan välin laivalla; siinä säästyy ajamiselta ja tulee samoihin hintoihin, jos ajaisi Tanskan kautta Saksaan eikä tarvitse varata hotellia Saksan puolelta vaan voi nukkua laivassa samalla, kun se putputtaa eteenpäin.

Saksan laivan hytti

Olimme maanantaiaamuna Travemündessä, josta lähdimme kohti Berliiniä. En ollut aikaisemmin Saksan itäpuolelta ajanut, kahtena aikaisempana kertana olen lähtenyt kohti Hampuria ja siitä etelään. Saksassa piti tankata ja tämä tuotti taas pienen tenkka pån, kun uuteen autoonikaan ei saa tankata biodieseliä. Soitto Suomeen omalle help-deskilla ja saatiin selvitettyä, mitä dieseliä autoon kannattaa laittaa. Ilmeisesti osui oikeaan, kun ei auto alkanut mitenkään vihoittelemaan reissun aikana. Alkumatka meni pienempää tietä kylien läpi, jossa oli idyllistä ajaa isojen lehtipuiden reunustaessa tietä. Pian kuitenkin tulimme Autobahnille ja talla pohjaan :D

Mitä näistä tankkaisi :)

Ajomatka sujui ilman isompia ruuhkia tai onnettomuuksia Saksan puolella; pääsimme Berliinin ja Dresdenin ohitse sujuvasti kaupungin kiertäen. Vastaantulevien kaistalla paloi rekka ja oli muutenkin enemmän jonoja kuin meidän puolella. Maisemat vaihtuivat ja etelään sekä Tsekin rajaa lähestyessä maasto muuttui mäkisemmäksi. Tsekissä pitää autoon osta tarra, jotta saa ajaa moottiritietä. Tarran olisi saanut ennen rajaa levähdyspaikalta, mutta huomasimme sen liian myöhään. Ajoimme seuraavalle huoltoasemalle, josta tarran pystyi ostamaan erillisestä talosta. Jonottamiseen meni jonkin aikaa, mutta sain kuin sainkin tarran ostettua. Matka jatkui kohti Prahaa; Prahassa jouduimme ruuhkaan, koska lähdimme kiertämään kaupunkia. Myöhemmin leirillä saimme tietää, että Prahan alla menee tunneli, jota pitkin pääsee nopeasti ohittamaan kaupungin. Tunneli on uusi ja olisi vain pitänyt uskoa Googlea :D

22.7.-29.7.2017 Leiri

Leiripaikkana oli Dog Center Ajax, jossa ilmeisesti järjestetään paljon leirejä. Puitteet olivat kyllä hienot; treenikentältä avautui aivan mielettömät maisemat ja se oli iso. Siihen olisi varmaan mahtunut kolme meidän omaa kenttää :D Leiripaikassa oli oma baari, josta sai ottaa juotavaa maksua vastaan. Ruoka oli kolme kertaa päivässä; aamupala ja kaksi lämmintä ruokaa. Treenipäivät koostuivat niin, että aamupäivästä oli jälkeä (maanantaina ja torstaina), tottista (tiistaina ja perjantaina), C-osan hallintaliikkeiden tekemistä ilman maalimeistä (keskiviikkona), teoriaa (lauantaina) ja puruja iltapäivisin. Meiltä jäi väliin maanantain jälki ja lauantain purut. Meidät oli jaettu kahteen ryhmään, tsekkiä-puhuvat ja muut :D Jälki- ja tottispäivät olivat toisella ryhmällä päinvastoin kuin meillä.

Treenikenttä tai osa siitä

Me jouduimme tositoimiin heti saavuttuamme. Laila oli laittanut meidät listalle viimeisten joukkoon. Ehdimme purkamaan tavarat ja ulkoiluttaa koirat ennen omaa vuoroa. Pösön kanssa teimme normaalin harjoituksen, kuten olisimme kotonakin tehneet. Maalimiehen havainnot Pösöstä oli ihan samoja, mitä olimme oman maalimiehen kanssa huomanneet. Ei tullut mitään uutta sillä rintamalla. Purujen osalta leirin tavoitteena oli selkeyttää Pösön saalista, joka oli oikein hyvä tavoite.

Treenien jälkeen kokoonnuimme kaikki baariin, jossa oli vapaamuotoista keskustelua ja tutustumista muihin leiriläisiin. Leirille oli tullut ihmisiä Saksasta, Puolasta, Liettuasta, Slovakiasta, Itävallasta, Sveitsistä ja Tsekeistä. Koiraroduista mukana oli myös muutama mali, holsku ja sakemanni. Osa itävaltalaisista ja tsekeistä eivät puhuneet englantia, joten yhteisen kielen löytäminen oli hankalaa, mutta hyvin sitä kommunikoitiin englannin ja saksan sekoituksella. Myöhään ei jaksettu seurustella, kun nukkumatti kajautti unihiekkasäkillä voimalla päähän :D

Jokaisen päivän aikataulu oli samanlainen; kahdeksalta aamupala, yhdeksältä treenit, yhdeltä ruoka, puoli neljä treenit ja siinä välissä käytiin seitsemän aikaan syömässä ja jatkettiin treenejä kahdeksaan yhdeksään niin, että kaikki koirat oli treenattu. Tiistaina aamupäivällä meillä oli vuorossa jälki, joka meidän osalta meni normi vauhdikkaasti, josta tuli palautetta :) Olin käynyt edellisen viikon torstaina Sastamalassa jälkiopissa ja saanut hyvät neuvot jatkoa varten, joten jälki ei minulle tällä leirille ollut prioriteetti yksi. Lounaan jälkeen lähdimme Elisan kanssa käymään lähikylässä kaupassa. Hieman oli eri hintataso, mihin Suomessa on tottunut :)

Meidän purutreenit noudattivat koko viikon samaa teemaa eli saalista, saalista ja saalista :) Harjoitukset tehtiin tyynyllä; hieman "nolotti" kaksi ja puolivuotiaan koiran kanssa mennä sinne tyynyn kanssa, mutta Pösöllä ei montaa kuukautta purutreenejä ole takana, joten tässä mielessä olemme aloittelijoita. Oli mielenkiintoista seurata muiden koirakkojen treenejä ja tapaa, miten maalimiehet toimivat. Siitä mistä tykkäsin oli se, että maalimiehet kiinnittävät koirien puruotteisiin paljon huomiota; jos koirat tulivat vajaalla kiinni, annettiin mahdollisuus korjata tai irroitettiin koira hihasta/tyynystä. Se mikä ehkä poikkesi siihen, mitä olin ottanut, oli se, että mikään koira ei purrut hihaan vaan puolihihaan myös jo pidemmälle edenneet koirat.

Photo Marcela Somrova

Keskiviikko aamupäivällä kävimme läpi, mitä kaikkea koirakko voi harjoitella ilman maalimiestä. Me teimme meille jo tuttua seuraa - maalimeis- juttua pallon kanssa. Olen harjoitellut tätä Pösön kanssa myös kotona. Ideana on se, että koira oppii ottamaan kontaktin maalimieheen ja ohjaajaan vuorotellen. Opetetaan asia koiralle matalammassa tilassa ennen kuin otetaan maalimeis kuvioihin mukaan. Suojelussa voi monia hallinnan osa-alueita harjoitella joko kotona itsekseen tai apparin kanssa.

Torstain tottiksissa teimme ensin seuraamista sekä jäävät liikkeet. Muut olivat tehneet nämä maanantain tottiksissa, joissa me emme olleet. Muutamia vinkkejä sain omaan tekemiseen, mutta kouluttaja Daniel sanoi, että selvästi treenaan tottista sellaisten ihmisten kanssa, jotka tietävät mitä tehdään. Kiitos meidän ryhmälle ja erityisesti Sari sekä tietty Marjanna! Kyllä me ollaan hyviä! Tykkäsin kouluttajan tavasta paneutua jokaiseen koirakkoon palastella asioita pieniin osa-alueisiin. Noutokapulan pitämisen opettamiseen sain hyvän tekniikkavinkin, en niinkään siihen itse ideaan vaan, miten sitä noutokapulaa kannattaa kädessä pitää. Testasin tätä jo kotona ja toimii; pienestä voi olla asiat kiinni :) Muitakin vinkkejä sain seuraamalla muiden treenejä.

Perjantaina oli vuorossa toinen jälki. Meillä jälki meni ihan persiilleen, mutta ei auta kuin harjoitella lisää. Olosuhteet olivat vaikeat; kova tuuli, lämmin ja lyhyt kuiva heinä. Lyhyt heinä on ollut Pösölle vaikea alusta, joten ei auta kuin harjoitella sitä. Pösö hukkasi toisen kulman jälkeen jäljen, kun tuuli sopivasti kaverin jäljeltä ja olisi halunnut jatkaa sinne. Tein toisen jäljen, johon tein kulman myötätuuleen ja se onnistui. Olin kateellinen jälkipellon koosta; sitä riitti ja riitti. Ehdimme jälkien jälkeen vielä mennä katsomaan toisen ryhmän tottistreenejä.

Jälkipelto

Eläinlääkäri tuli leiripaikalle laittamaan leiman meidän koirien passiin matolääkkeen takia. Se ei kallista ollut, lääkäri veloitti tästä kaksi euroa :o Lääkäri varta vasten ajoi leiripaikalle ja laittoi leimat passiin; ei ollut hinnalla pilattu :) Nyt oli paluumatkaa varten kaikki muodollisuudet hoidettu. Kävin kylästä hakemassa Drontal Compin, kun unohdin ottaa kotoa mukaan, samalla ostin Bravectoa, kun se oli halvempaa ja sai ilman reseptiä :)

Sää ei ihan vastannut odotuksia heinäkuisesta säästä Keski-Euroopassa. Muutaman kerran tuli ikävää suomalaista saunaa ;) Koirien kannalta sää oli oikein hyvä; pilvistä, 20 asteen tienoilla tai alle, pari kertaa ripautti vettä, tuulista. Jos koko viikon olisi ollut 25 tai yli, olisi se ollut rankkaa koirille. Lauantaina oli tosi kuuma päivä ja heti huomasi, että se vaikutti koiriin.

Lauantaina aamupäivällä oli teoriaa; käytiin läpi asioita, joita maalimiehet olivat huomanneet ohjaajien tehneen väärin. Samalla pakkailimme Elisan kanssa kamoja kasaan, Laiva lähti Travemündestä 1:00 ja ajattelimme varata reilusti aikaa, jotta ehdimme siihen. Tosin ajattelimme, että matka menisi joutuisammin, koska emme joutuisi jonottamaan Vignettiä sekä ajattelimme mennä Prahan läpi tunnelia pitkin. Ikinä ei tiedä mitä Saksan autobahneilla tapahtuu, joten lähdimme paluumatkalle lounaan jälkeen. Iltapäivän treenit alkoivat vasta puoli neljältä, mutta siihen meidän ei kannattanut enää jäädä odottamaan joka tapauksessa.

Paluumatka Suomeen 29.7.-31.7.2017

Matka sujui joutuisasti; mäkkärin löytäminen tosin oli haasteellista ja siellä tilaaminen; yritin tilata Mc Feast -aterian, mutta eihän sellaista Saksassa myydä lainkaan :D Emme juuttuneet mihinkään ruuhkaan ja saavuimme Travemündeen hyvissä ajoin. Haikeasti katsoimme toiselle kaistalle, jossa oli kyltti Helsinki, kun jonotimme Malmön laivaan. Laivalla hyttiin saapuessamme huomasimme, että sitä ei oltu siivottu edellisten jäljiltä; ei kun infoon marssimaan ja ilmoittamaan asiasta. Hytti tultiin siivoamaan heti ja pääsimme asettumaan sinne. Hytti oli samanlainen kuin mennessä iso ja ikkunallinen :)

Tuulimyllyt Juutinrauman sillan luona

Laiva oli juuri ohittamassa Juutinrauman siltaa, kun aamulla heräsimme. Olimme siis saapumassa Malmöön. Seuraava etappi oli kohti Ruotsin läpi kohti Tukholmaa. Hieman alkoi jo ajokilometrit painaa, mutta pahin oli jo takana päin. Paluumatkalla oli hieman tiukempi aikataulu, joten nyt ei ennättänyt käydä puistoilemassa Malmössä :) Ilmeisesti ruotsalaiset olivat palaamassa joko viikonlopun vietosta tai lomalta kohti pohjoista, kun liikennettä oli hiukkasen enemmän kuin mennessä.

Pysähdyimme syömään Jonköpingin tienoilla ja silloin ajattelin, että en jaksa ajaa enää, joten Elisa hyppäsi auton rattiin. En tiedä johtuiko siitä, että tämä uusi auto on automaattivaihteinen vai mistä, että ei aikaisemmin tullut tarvetta vaihtaa kuskia. Jatkoimme matkaa kohti Tukholmaa. Tukholmaa lähestyessä myös ruuhkat kasvoivat. Googlea kertoi, että matkalla oli pysähdyksiä, mutta meillä oli silti aikaa hyvin. Hieman alkoi kuitenkin jännittää, että miten käy, kun oltiin satamasta noin 20 kilometrin päässä ja tunnelissa oli vain yksi kaista avoinna. Onneksi se oli vain pienen matka aja sen jälkeen alkoi liikenne vetämään. Elisalle sanoin siinä, että ollaan käyty tuolla Nackassa aikaisemmin kääntymässä ja niin käytiin nytkin, kun kartanlukija ei ollut ihan kartalla :D Onneksi siitä ei tullut suurta kiertoa.

Matkalla selatessani sosiaalista mediaa huomasin, että leiripaikalla oli ollut tulipalo meidän lähtömme jälkeen. Onneksi kaikki ihmiset ja eläimet olivat kunnossa. Heinäpaalivarasto oli jostain syystä syttynyt tuleen. Leiriläiset kantoivat saaveittan vettä ja potkivat navetan oven pois, kun se oli jo tulessa, että ei leviä navettaan. Onneksi leiriläiset olivat paikalla, koska muuten olisi voinut koko paikka palaa poroksi. On ollut traaginen loppu leirille.

Emme menneet enää Tukhomassa puistoon käymään, kun ajattelimme, että parasta olla laivajonossa ajoissa. Kun olimme laivajonossa, kaivoimme esiin varauslapun. Elisa huomasi, että olin varannut matkan vain yhdelle henkilölle, hups. Kävin selvittämässä asian lippuluukulla, kun jono ei edennyt mihinkään. Virkailija lisäsi Elisan ja asia oli sillä selvä, onneksi. Käytimme koirat vielä ulkona, mutta Pösöpä ei sitten suostunut pissaamaan pelkälle asfaltille eikä se aikaisemmin suostunut tekemään laivalla yhtään mitään. Tuli pieni hermostuneisuus, kun oli jo aikaa Pösön edellisestä ulkoilutuksesta. Sain sen tekemään pissat ennen laivaan ajoa yhdelle hiekalle, jossa oli hieman nurmikkoa, on se sitten valikoiva :D

Taas kerran ronttasimme tavarat lukien ison häkin laivaan. Avasin hytin oven ja yllaaatuuus se oli kahden hengen hytti parivuoteella, jonne ei todellakaan mahdu lattialle mitään häkkiä. Marssin taasen infoon selvittämään asiaa. Eihän siinä mitään, mutta tarjolla ei ollut neljän hengen hyttiä, toinen kahden hengen hytti oli tarjolla, joka oli hieman isompi. Olivat korottaneet hyttiluokkaa, mutta eivät muistaneet kertoa asiasta minulle etukäteen mitään :D Kävimme katsomassa sen ja päätimme ottaa sen. Meidän piti vain käydä vaihtamassa iso häkki pienempään autosta Autokansi oli jo kiinni, joten vartijan piti tulla meidän mukaan autolla. Saimme vaihdettua häkin ja aseteltua sen hyttiin. Laitettiin Pösö tähän häkkiin, koska se oli pieni häkki ja Pösö on pienempi kuin Hertta. Ei ihan nyt menneet putkeen nämä paluumatkan laivojen hyttihommat... Kaiken lisäksi laiva oli täynnä japanilaisia, joita joutui väistelemään kaupassa :D

Nämä odotti hytin minibaarissa :D

Saavuimme aamulla harmaaseen Turkuun. Oli samalla haikeaa ja ihanaa; haikeaa siinä mielessä, että nyt se reissu on ohi ja ihanaa, kun pääsi takaisin kotiin. Enää ei ollut kuin pieni pyrähdys näiden kilometrien jälkeen kotiin :) Mitä järkevää sitä sanoisi loppukaneetiksi. Reissu kannatti tehdä ja voisin lähteä myös uudestaan, vaikka mitään "valaistusta" ei tullut, mutta aina sitä jotain vinkkejä saa mukaansa. Oli hienoa nähdä niin monta beussia IPOn eri osa-alueilla, niitä kun ei Suomessa ihan kauhean montaa ole. Tosin eihän sitä tiedä, tuleeko tuosta omastakaan koirasta koskaan mitään, mutta yritystä on :) Ei ne koirat maailmalla ole sen kummempia, mitä täällä.

Auton mittariin kertyi 3 220 kilometriä reissusta. Kiitos Elisa, että lähdit mukaan. Oli paljon mukavampaa ajella tuo matka kaverin kanssa kuin yksin ja oli seuraa leirillä!

Thank you Laila, Julen, Daniel and all who where at camp! I had great week at Czech wit all of you! Hopefully we will see you again! 

Kuvia tulee, kunhan ehdin käydä ne läpi :p

Kuvia löytyy: https://mimma.kuvat.fi/kuvat/Bon+Beauceron+2017+Valenice+Tsekki/

Marcela Somrovan kuvia löytyy: http://marcelasomrova.rajce.idnes.cz/BON_BEAUCERON_2017

PS Kuka lähtee ensi vuonna mukaan :D

20.11.2016 Niina Ojansivun jälkipäivä ja vähän muuta

Syksyn tapahtumista en olekaan kirjoitellut blogiin. Tässä näitä tiivistettynä. Ensin pitää tietysti kehaista, että Jopon I-penneleistä Hurma (Tomeran Indigo) voitti beussien tokomestaruuden EVL-luokan ykköstuloksella. Koe oli Hanskin ja Hurman ensimmäinen EVL-koe. Onnea Hanski ja Hurma! Valiokello alkoi tikittämään ;) Kuvia kokeesta löytyy: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/4.9.2016+Suomen+Beauceron+Ry+Tokomestaruus+-kilpailu/

Tomeran Ingido Suomen Beauceron Ry:n tokomestari 2016

Syyskuun 11. päivä osallistuttiin Pösön kanssa Suomen Beauceron Ry:n järjestämään Vepe-päivään. Se järjestettiin aivan meidän lähistöllä olevilla hiekkakuopilla. Meille osui aurinkoinen ja lämmin päivä. Mikä siinä oli vepeillessä hyvässä säässä. Koirille tehtiin kaksi kierrosta, jonka jälkeen oli mahdollisuus vielä kokeilla hukkuvan pelastamista. Vesa oli hakenut tässä välissä Pösön jo kotiin, mutta toi sen takaisin, jotta Pösökin pääsi pelastamaan hukkuvaa :) Veneestä hyppy ei ollutkaan Pösölle niin helppo juttu. Hieman piti tuupata, jotta hyppäsi veteen. Veneentuonnissa ei ollut ongelmia eikä hukkuvan pelastamisessa. Kaipa tuosta Vepe-koirankin saisi tehtyä, jos vain aika riittäisi kaikkeen ja jostain ryhmäpaikan saisi. Kuvia päivästä löytyy: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/11.9.2016+Suomen+Beauceron+Ry+vepepäivä/

Pösö pelastaa hukkuvaa

Lokakuun alussa olin ilmoittautunut Mia Skogsterin Suojelun Kotiläksyt -seminaariin. Pääsin Pösön kanssa koirakkopaikalle harjoittelemaan ohjaajakontaktia. Mia kävi ensin läpi teoriassa ja videoiden avulla, mitä kaikkea voi suojeluun kuuluvista liikkeistä opetella itse ja apparin kanssa ennen kuin ottaa niitä maalimiehen kanssa. Loppujen lopuksi paljon voi tehdä ilman maalimiestä. Tästä innostuneena olenkin nyt harjoitellut Pösön kanssa ruokakupilla piilolta luoksetuloa pienin askelin. Olimme Pösön kanssa ensimmäisinä koirakkoina. Minua jännitti aivan hirveästi mennä yleisön eteen. Pösö ei ole paljon sisähalleissa ollut saatikka sellaisen yleisön edessä. Toisaalta oli onni, että oltiin ensimmäisiä, pystyttiin tulemaan odottamaan omaa vuoroa ja näin ohjaaja sekä koira pystyivät valmistautumaan kunnolla. Niin se vain pieni Pössis yllätti minut taas kerran. Se keskittyi täpöllä eikä välittänyt ympärillä olevasta yleisöstä tai siitä, että minä jännitin niin kovasti <3 On hyvä välillä mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, jotta pystyy itse kehittymään ja saamaan luottamusta koiraan ja itseen.

Sunnuntaina 20.11.2016 oli Niina Ojansivun jälkikoulutus Sastamalassa. Niina ja hoffi Piru (vain kolmevuotias) tulivat toiseksi FH SM-kisoissa. Marjannan kautta olin jo kuullut aikaisemmin Niinasta ja nyt oli mahdollisuus päästä hänen jälkioppiinsa Pösön kanssa. Lähdin ajamaan kohti Sastamalaa puoli kahdeksan aikaan aamulla. Perille saavuin aikataulussa parin tuntia myöhemmin. Teimme ensin pienen esittelyn ja lähdimme ajamaan kohti peltoja. Vaihtoehtoina olivat heinä-, multa- tai sänkipelto. Meitä oli kuusi koirakkoa: kolme hoffia, biradi, tervu ja Pösö. Tein ensimmäisen jäljen Pösölle multapellolle. Jälki oli noin 400 askelta pitkä, kaksi kulmaa, toisella ja jäljen päässä oli esine. Meillä ei ole esineitä ollut vielä jäljellä kuin jäljen päässä. Edellisen kerran Pösö oli ajanut jälkeä noin kuukausi sitten. Etelään tuli lumet, joten se hieman hankaloitti jäljen harrastamista :)

Lähdimme ajamaan jälkeä; ensimmäisenä Niina sanoin, että pitää antaa liinaa koiralle reilusti; ei mennä ahdistelemaan koiraa persauksiin kiinni. Seuraavaksi Niina neuvoi minua rytmittämään kävelyni oikeaan vauhtiin, vaikka Pösö veti, piti minun pitää oma vauhtini. Toiselle suoralle tultaessa esineen kohdalle sanoin käskyn maahan Pösön haistaessa esinettä. Sinne se tipahti; oliko se esineiden opettaminen jäljen yhteyteen näin helppoa :) Palkkasin sen siitä ja jatkoimme matkaa. Toisella suoralla tultiin kohti metsäsaareketta, jossa liikkui ihmisiä. Ihmisiin Pösö reagoi haukkumalla, mutta minun piti olla välittämättä ja vain odottaa. Aikansa haukkui ja pisti nenän maahan ja jatkoi jäljestämistä. Sopivasti tuli makupaloja ihan heti, joten sain palkan siitä, että lopetti haukkumisen ja jatkoi jäljestämistä. Loppuesine oli toisinto edellisestä esineestä.

Seuraavan jäljen tein Niinan ehdotuksesta sängelle. Olen ollut arka tekemään jälkiä sängelle, koska olen kuvitellut, että koirat satuttavat siihen itsensä. Viljankorret olivat pehmentyneet sateista, joten vaaraa ei koiralle ollut. Tein samankaltaisen jäljen kuin ensimmäinen oli, mutta kaikilla suorilla oli esine sekä kulmat olivat oikealle, kun ensimmäisellä jäljellä ne olivat vasemmalle. Maassa näkyi paljon peuran jälkiä sekä peuran jätöksiä. Sanoinikin Niinalle, että saa nähdä meneekö Pösöllä peurankakan syönniksi kokonaan. Mutta vielä mitä, ei se välittänyt kakoista mitään. Pösö ajoi hienosti mys tämän jäljen. Kulmiin sain sellaisen ohjeen, että annan koiran mennä puolikkaan liinan mitan yli ja sen jälkeen annan sen itse ratkoa kulman liinan mitalla. Pösö ei tosin niin paljon pyörinyt kulmissa, mitä se on tehnyt aikaisemmin.

Viimeisellä suoralla viitisen askelta ennen esinettä jostain syystä Pösö kadotti jäljen. Maassa näkyin  peuran jäkiä ja sitten se raukka itsekin siinä sotki niitä jälkiä etsiessään oikeata jälkeä. Pösö pyöri ja hyöri eikä millään meinannut löytää jäljelle takaisin. Odotimme kärsivällisesti ja onnistuihan se nostamaan jäljen uudestaan. Esine tuli vastaan pian ja se alkoi jo itse tarjoamaan maahanmenoa lisäksi vahvistin sanomalla käskyn maahan. Olin aidosti iloinen Pösöstä, kun se ratkaisi ongelmakohdan noin hienosti itse eikä lakannut työskentelemästä vaan jatkoi sinnikkäästi. Olin todella tyytyväinen molemppin jälkin. Niinaltakin sain kehuja Pösön työskentelmisestä; Niina jopa heitti, että ensi vuonna oltaisiin jo ykkösen kokeessa (FH). Noh katsotaan rauhassa; pitäsii se BH-koe ensin suorittaa :D

Niinan neuvot meille olivat: erilaisten pohjien harjoittelu, tynnyrivaljaat käyttöön, ohjaajan kävelyn rytmitys sekä liinan pituuden lisääminen. Ensi vuonna voidaan jättää makupalat kokonaan pois, palkkaa tulee vain esineeltä.

28.-29.5.2016 Suomen Beauceron Ry:n leiri, Inkoo

Olin ilmoittautunut Pösön kanssa Suomen Beauceron Ry:n leirille peltojälkiryhmään. Kouluttajan toimi Titta Järvenpää, joka oli kaksi vuotta sitten samaisella leirillä kouluttajana. Pääsin Titan kanssa leiriä ennen jäljestämään, kun hän tarvitsi vierasjäljen omalla koiralleen. Hänen hoffistaan Lumen Gaposta tulikin käyttövalio erikoisjäljeltä viikkoa ennen leiriä. Aikamoinen saavutus!

Lauantaiaamuna heräsin kukonlaulun aikaan ja suuntasin auton kohti Inkoota ja Västankvarn Gårdia. Leiri aloitettiin aamupalalla; ei ainakaan nälkä tulisi ihan heti :) Koirakoita oli lauantaina viisi, joka oli oikein sopiva määrä. Saatiin kaikille tehtyä kaksi jälkeä päivän aikana. Titta teki myös omalle malille jäljen, joka ajoikin sen erimerkillisesti. Tästä pystyi ottamaan mallia, minkälainen se suoritus pitäisi olla. Pösö ajoi oman jälkensä ensimmäisenä. Tein sille jäljen, jossa oli kaksi kulmaa, yhden-kolmen askeleen tyhjiä ja askeleita oli yhteensä parisen sataa. Sain Pösön ennen jälkeä sopivaan mielentilaan ja se ajoikin jäljen hyvin. Joitain pieniä ryntäyksiä ja liinan kiristyksiä tuli, mutta pitää vain harjoitella, jotta ne jäisi pois. Heinä oli jo aika korkeaa, mutta Pösöllä nenä pysyi alhaalla, vaikutusta on varmaan sillä, että ruokaa oli jäljellä niin paljon.

Sulavan Jade

Päivä jatkui muiden koirien jälkiä seuraamalla. Lahjakkuuksiakin löytyi; pari vuotias Luna, joka ei ollut ikinä ajanut jälkeä, osoittautui oikein lahjakkaaksi jälkikoiraksi. Se ei pyörinyt ja hyörinyt yhtään alussa vaan alkoi etenemään kuin vanha tekijä jäljen suuntaisesti. Oli ilo katsoa tällaista onnistumista. Muutkin koirat olivat toimivia jälkikoiria ja oli ilo huomata, että aikaisemmilla leireillä olleet koirakot, olivat menneet eteenpäin harjoituksissa. Toivottavasti kehitys jatkuu ja näemme heitä myös koekentillä.

Ruokailun jälkeen tein toisen jäljen Pösölle. Nyt tein hieman lyhemmän ja yhden kulman. Sama taktiikka eli kolmen – viiden askeleen tyhjiä väliin. Alustana oli nyt myös heinä, joka oli jo puoleen väliin polvea. Pösö ajoi jäljen hyvin; ehkä muutamia askeleita jäi välistä ja ohjaaja oli niin hidas, että ei ehtinyt reagoida :) Kulmassa Titta huomautti, että en saa alkaa kiristämään liinaa ennen kulmaa vaan pitää mennä löysällä liinalla. Nykyään Pösö ajaa lähes koko jäljen löysillä, johon olen pyrkinyt, koska jos kiristän liinaa, Pösö vastaavasti lisää vauhtia ja alkaa hutiloimaan. Jäljen lopussa minulla oli purkki, jossa kissanruokaa. Kun Pösö pääsi kissanruoan makuun, ei oma ruoka enää kelvannutkaan. Titta sanoi, että Pösöllä on hyvä motivaatio jälkeen ja on oikein lupaava jälkikoiran alku <3 Toivottavasti ohjaaja ei nyt sössi jatkossa jäljen kouluttamisessa. Koska Pösö oli ajanut jo kaksi jälkeä, loppupäivän seurasin muiden koirakoiden suoriutumista.

Myöhän Catos

Pellolta poispäästyämme joimme kahvit herkullisen porkkanakakun kera. Tämän jälkeen ohjelma oli vapaa; muut yöpyvät jälkiryhmäläiset lähtivät käymään kaupassa ja minä jäin leiripaikkaan. Hakuryhmä ei ollut vielä tullut metsästä pois. Aika kului Gitan kanssa vaihtaessa kuulumisia. Sauna laitettiin päälle ja kun porukka alkoi valumaan takaisin ja hakuryhmäkin tuli metsästä. Lähdettiin saunomaan ja vietettiin ilta turisten, kunnes nukkumatti alkoi kolkuttelemaan siihen tahtiin, että piti mennä nukkumaan.

Aamulla heräsimme ajoissa aamupalalle ja siitä lähdimme pellolle. Heidi tuli myös päiväkävijäksi Indin kanssa meidän seuraksi. Ensimmäisenä teimme Herman saksanpaimenkoiralle vierasjäljen niin, että ohjaaja ei tiennyt, missä jälki kulkee; lisäksi minä tallasin harhat. Lunalle, joka ajoi lauantaina ensimmäiset jäljet, tehtiin tälle jäljelle kulmat. Eihän se koira edes huomannut niitä kulmia, kun mennä tohotti. Kyllä se oli taitava koira. Ehdimme tekemään neljän koiran jäljet heinälle, kun tuli tieto, että voimme mennä oraalle myös. Ajoimme näiden neljän koiran jäljet ja siirryimme oraalle. Tein Pösölle ruoan jälkeen jäljen, jossa oli yksi kulma, mutta tällä kertaa tyhjien määrä oli jo enimmillään kymmenen, pituutta jäljellä oli parisensataa askelta. Leirille tullessa meillä oli ollut maksimissaan kolme tyhjää ja nyt jo kymmenen. Kulmia tein yhden. Orasalusta oli kuivaa, mutta onneksi pehmeää. Kasvustoa ei kovin paljon ollut. Nyt ainakin näki, mikä askel on tyhjä ja mikä ei. Heinällä käytin apuna kalkkia tyhjien erottamiseen, mutta nyt ei tarvinnut sitä käyttää, kun ne näkyivät muutenkin :)

Tomeran Indie

Selvästi koirat joutuivat työskentelemään enemmän, koska alusta oli vaikeampi; kuitenkin kaikki koirat selvisivät jäljistä hyvin. Pösön lähetyksen tein päin seiniä; en tiedä mikä ajatuskatkos minulla tuli, mutta toin sen paalulle niin, että jälki ei lähtenyt suoraan siitä vaan vasemmalle. Joku ihme käpy mulle tuli tässä kohtaa, mutta onneksi tämä ei Pösöä haitannut. Kolmen askeleen tyhjät Pösö suoritti tarkasti askel askeleelta, mutta kymmenen askeleen tyhjillä tuli hieman kiire lopussa. Ei auta kuin ajaa sisään sille nuo tyhjät niin kyllä se siitä. Toki on luonnollista, että koira lisää vauhtia tyhjillä, koska sillä ei mene aikaa syömiseen. Kulmassa taasen ohjaaja alkoi kiristämään sitä liinaa, arrrgh. Pösö jaksoi ajaa hyvin jäljen, vaikka takana oli edellisenä päivänä useampi jälki, yöpyminen autossa ja koiraa väsyttävä leirielämä, että olin tyytyväinen tuohon pikkukoiraan. Jatko-ohjeiksi sain, että teen sellaisia jälkiä, jossa on neljä tyhjää yksi makupala, neljä tyhjää ja yksi makupala kuitenkin niin, että koko jälki ei mene näin vaan siellä on muuta vaihtelua, mutta joku pätkä voi olla tuollainen. Muutenkin pitäisi olla vaihteleva tyhjien ja makupalojen suhteen, jotta koira ei kaavoitu. Mullehan tuo on tosi helppoa :)

Pösö oraalla

Osa koirista, jotka tekivät ennen ruokaa heinälle jäljet, tekivät vielä oraalle jäljet. Titta teki Kaapolle myös pienen suoran, jonka aikana nappasin heistä muutaman kuvan. Jälkipellolle olisi sopinut paremmin pienempi putki, mutta kun sellaista ei minulla ole tällä hetkellä. Tosin nyt heti kotiin tultua ostin uuden putken, joka on lyhempi ja valovoimaisempi. Leiri alkoi peltojälkiryhmän osalta olemaan taputeltu; enää ei ollut jäljellä kuin loppukahvit ja huoneiden siivoaminen.

Sain kuulla myös tulosuutisia I-pennuilta: Hannele ja Hurma saivat ykköstuloksen tokon voittajaluokasta sijoittuen ensimmäiseksi. Wilma ja Patron saivat kolmannen ykköstuloksen rallytokon alokasluokasta ja saivat näin ollen koulutustunnuksen RTK1. Onnea molemmille!

Kiitos kaikille leiristä; oli oikein mukava viettää teidän kanssa viikonloppu! Kiitos Gitalle meidän ruokahuollosta ja kaikesta muusta huolehtimisesta! Toivottavasti pidetään uusi leiri piakkoin! Kuvia löytyy: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/Suomen Beauceron Ryn leiri 28.-29.5.2016

FI KVA FI MVA Lumen Gapo HK1 JK1 EK3 FH2

19-20.9.2015 Suomen Beauceron Ry:n leiri ja vähän muuta

Kesä mennä hurahti ja on jo vaihtunut syksyyn. Heinäkuussa pidin lomaa, jolloin kävin myös Marjannan luona Ristiinassa Pösön ja Jopon kanssa. Siellä kävimme purutreeneissä (minä yleisönä), jäljestimme, tottistelimme sekä saunoimme. Reissu oli kaikin puolin onnistunut. Pösötin käyttäytyi oiken mallikkaasti eikä vieras ympäristö vaikuttanut sen treneeihin. Hyvä oppia pienestä pitäen eriliaisa ympäristöjä, joissa tehdään töitä.

Bite seuraa

Elokuussa pidettiin yhdistyksen erikoisnäyttely sekä jalsotustarkastus. Olin ilmoittanut Jopon erkkariin; tuloksena oli käyttöluokasta erinomainen sekä SA sijoitus käyttöluokan toinen. Paras narttu kehässä ei enää menestystä tullutkaan :) Jalostustarkastukseen en ollut ilmoittanut omia koiria, joten keskityin katsomaan luonnekehää. Noin yleisesti beussien taso on mennyt eteenpäin; ei näkynyt sellaisia, jotka olisivat pelänneet selvästi laukauksia tai olisivat väistäneet ihmistä. Itse kaipaisin lisää "munaa" koiriin niin avot, meillä olisi loistava taso Suomessa beussien osalta.

Olin ilmoittanut Pösön beussiyhdistyksen leirille jäljelle. Jopon jätin tällä kertaa viettämään viikonloppua Vesan ja Reipan kanssa; näin sain keskityttyä vain Pösöön. Jälki on lähtenyt hyvin etenemään Pösön kanssa. Se on äärettömän ahne, mikä tietysti on auttanut asiaa ja on hyvä asia. Haasteena on tällä hetkellä se, missä mielentilassa jälkeä lähdetään ajamaan. Se onkin seuraava asia, mitä lähdetään harjoittelemaan jäljellä. Leiri pidettiin Västankvarnissa Inkoossa. Menin perjantaina Petin luokse Kirkkonummelle yöksi, josta on lyhyempi matka leiripaikalle. No en tiedä oliko hyvä valinta, koska nukuin melko levottomasti yön.

Lautaina lähdin ajamaan kohti Västankvarnia hyvissä ajoin. Porukkaa oli jo paikalla, kun saavuin. Söimme aamupalan ennen kuin aloimme jälkihommiin. Kouluttajana toimi Marjo Alanen. Ensimmäiseksi jokainen ohjaaja kertoi hieman koirastaan ja siitä, mitkä ovat leirin toiveet sekä tavoitteet koiran kanssa. Leirillä oli tällä kertaa aika nuoria koiria; Jopon penneli Indi taisi olla vanhin reilu kaksi ja puoli vuotta ja Pösö nuorin. Muut koirat osuivat siihen väliin.

Lauantaina teimme jokaiselle koiralle kaksi jälkeä. Pösö oli ensimmäinen jälki tehtiin heinälle. Siinä oli noin 150 askelta, kaksi kulmaa ja ruokaa joka askeleella. Lauantaina tuuli oli  melkoinen, mutta se ei näyttänyt vaikuttavan Pösöön. Mielestäni Pösö ajoi omalla tasollaan jäljen. Jäljelle tulo oli öööö rynnimällä, otti pääasiassa jokaisen askeleen ja kulmat meni hyvin. Toisessa kulmassa nenä nousi, mutta palasi nopeasti takakaisin; ei siis mitään katastrofia :)

Pösön lauantain ensimmäinen jälki

Toisen jäljen tein Pösölle mullalle, kun multapeltoa oli saatavilla, ajattelin käyttää tilaisuusen hyväkseni. Jäimme Marjon kanssa tekemään kahdestaan jäljet; minä Pösölle ja Marjo Buffylle. Eipä tuo näyttänyt multaan mitenkään erikoisesti reagoida ehkä vauhti oli hieman kovempi kuin heinällä, mutta muuten teki normisuorituksen. Ohjaajan selkä vain oli tässä vaiheessa sen verran koetuksella, että ei jaksanut tehdä kovin pitkää jälkeä :) Näiden päivän viimeisten jälkien jälkeen oli hyvä ottaa siideri ja siitä saunaan. Loppuilta menikin saunoen ja seurustellen.

Sunnuntaina jatkettiin siihen mihin jäätiin. Tein Pösölle jäljen heinälle; noin 200 askelta, kolme kulmaa, tyhjiä askeleita siellä täällä. Tällä kertaa sää ei ollut niin tuulinen kuin lauantaina. Olisin kuvitellut, että Pösö on väsyneempi lauantain jäljiltä, mutta vielä mitä; se mennä puksutti kuin mikäkin. Uusia elementtejä tuli jäljellä vastaan; toisen kulman jälkeen eteen tuli "seinä" eli lyhyeen heinään tuli kapea kaistale korkeampaa heinää, mikä näyttää koiralle seinältä. Pösö nosti pään ja hieman etsi reittiä, että mistä tästä pääsee. Lopulta se ymmärsi, että siitä voi mennä läpi ja jatkoi eteenpäin :) Annoin koiran ratkaista tilanteen itse; pidin liinasta kiinni enkä päästänyt sitä menemään kuin oikeaan suuntaan. Nämä ovat hyviä kokemuksia nuorelle koiralle, jolla ei ole vielä paljon kokemuksia erilaisista asioista jäljellä. Ei tarvitse isompana ihmetelleä kokeessa, että mikäs tämä on :)

Lopussa Pösö reagoi videokuvaajaan vaikka hän oli ollut mukana koko jäljen ja lauantain jäljelläkin. En tiedä oliko jo väsymystä ja näin ollen keskittymisen herpaantumista mukana. Siinäkin annoin koiran tehdä itse ratkaisun, enkä alkanut sitä vielä moittimaan tai neuvomaan. Jatkoi omatoimisesti ja pian oltiinkin jo jäljen lopussa, josta sai ruokapalkan. Olin tyytyväinen kokonaisuudessaan Pösön jäljestämiseen leirillä; siihen ei vaikuttaneet häiriöt (yleisö, muut koirat, leiriolosuhteet) ja noin muutenkin oli reipas pikkukoira.

Kun kaikki koirat olivat jäljestäneet sunnuntaina, menimme syömään ja päätimme leirin. Minä olin tyytyväinen leirin antiin. Mielestäni leiri oli muutenkin onnistunut; hyvä ja hauska porukka, jonka kanssa oli mukava viettää aikaa. Toivottavasti näitä leirejä tulee jatkossa ja osallistujia vielä enemmän! Puitteet Västankvarnissa oli peltojen osalta loistavat; niitä riitti!

Kuvia leiristä löytyy: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/Suomen+Beauceron+Ryn+leiri+19.-20.9.2015/ Pösöstä ei kuvia tullut, kun rekrytoin kuvaajaan ottamaan videokuvaa :)

26.-28.6.2015 Tomeran leiri

Olin ottanut varta vasten vapaata perjantaiksi, jotta pääsisin kerrankin lähtemään leirille ajoissa. Onneksi oli vapaapäivä, koska edellinen ilta meni aika kiireisissä merkeissä. Pösö oli ollut hammasleikkauksessa, kun oikea kulmuri (maitohammas) oli katkennut ientä myöten. Tämän lisäksi metsästin parafiiniöljyä apteekista puoli yhdeksältä illalla torstaina, kun Pösöllä oli jäänyt jumiin nakerrettu sukanvarsi. Onneksi se tuli ulos eikä aiheuttanut mitään vakavampaa.

Kaikkea puuhaa sitä aamupäivästä vielä oli, jotta pääsin lähtemään kakun hakemisen jälkeen kahden aikaan ajamaan kohti Parkanoa, jossa leiri pidettiin. Paikkana oli Vahojärven leirikeskus, joka oli oikein hyvä paikka pitää leiriä vaikka ei varsinaisesti koiraleireihin ollut keskittynyt. Tilaa oli reilusti, keittiössä oli hyvät tilat lämmittää ja laittaa ruokaa, jääkaappeja oli reilusti sekä iso pakastin, rantasauna omine mökkeineen oli kyllä huippu. Siellä tulikin illat vietettyä saunoen ja jutustellen.

Saavuin leiripaikalle perjantaina viiden jälkeen. Paikalle oli saapunut jo Pösön isä Rambo omistajineen. Petti tuli myös paikalle samaan aikaan kuin minä. Purimme autot ja paikan pitäjä kävi näyttämässä pellot, joissa voimme käydä jäljestämässä. Pikkuhiljaa paikalle alkoi valumaan enemmän porukkaa. Kello riensi sitä vauhtia, että oli aika lämmittää rantasauna ja siirryimme sinne. Sauna oli tilava; mahduimme kaikki naiset kerralla lauteille. Minullakin tuli heitettyä talviturkki, kun pulahdimme järveen saunasta. Tätä on Suomen kesä parhaimmillaan!

Lauantaina aamupalan jälkeen osa lähti pellolle jäljestämään, osa hakuilemaan ja osa metsään jäljelle. Tein jäljet sekä Jopolle että Pösölle pellolle. Pösön jälki meni hyvin ja sain alun onnistumaan ilman ryntäilyä. Jäljet voisi olla hieman pidempiä ja vähemmän ruokaa per askel. Ajoin jäljen myös Rambolla. Omistaja sanoi, että se menee neliveto päälle jäljen, mutta minun kanssa meni rauhallisesti. Jopon jälki olikin sitten kaksijakoinen; alku oli yhtä säätämistä, kun toisen jäljen hajut tulivat tuulen mukana ja Jopo ei meinannut millään malttaa ajaa omaa jälkeä. Loppuosa taas meni hyvin, kun tuuli ei enää tuonut toisen jäljen hajuja. Onneksi Pösö näyttäisi olevan lahjakkaampi jäljellä kuin äitinsä :)

Jopo jäljestää (kuva Hannele Rontu)

Jäljen ajojen jälkeen menimme syömään. Pidimme pienen ruokalevon, jonka jälkeen lähdimme ottamaan tottikset kentälle, joka oli osittain ruohittunut hiekkakenttä. Esteitä meillä ei tosin ollut, mutta se ei meitä haitannut. Otin tottikset sekä Jopolla että Pösöllä. Heidi ystävällisesti video Pösön tottikset, josta kooste alla. On se kyllä mukava koiruli kouluttaa, kun on niin ahne. Pösön kanssa teen tottista pelkästään ruoan kanssa tällä hetkellä. Sitä ei torstainen hammasleikkaus näyttänyt haittaavan vaan hommia tehtiin innolla.



Tottisten jälkeen Maritta ja Mikko näyttivät Mondioringiä omilla koirillaan. Iita pääsi esiintymään meille ja voi, että sillä oli hauskaa. Maritta puki myös päälle painavan ring-puvun ja toimi maalimiehenä Mikon malinoisille. On siinä kyllä vahva mimmi, kun jaksaa heilua painavan puvun kanssa koiran roikkuessa jalassa. Kello alkoi olemaan niin paljon, että oli aika saunoa, ei muuta kuin suunta kohti rantasaunaa, jossa loppuilta menikin ennen kuin nukkumaanmenoa.

Tomeran Fariini

Sunnuntaina aloitimme tottiksilla, jonka jälkeen siivoilimme huoneita ennen ruokailua. Ruokailun jälkeen lähdimme vielä pellolle tekemään jälkiä. Osa porukasta lähti jo ajamaan kohti kotia meidän ollessa pellolla. Tein jäljen vain Pösölle, kun Jopolta löytyi toisesta takajalasta verestävä hankauma. Tein Pösön jäljen osittain eilisten jälkien päälle poikittain. Tuuli oli kovempi kuin lauantaina. Hienosti Pösö selvitti jäljen; se on kyllä sitkeä sissi jäljellä. Jälki oli juuri sopivan pituinen ja loppui hyvään onnistumiseen. Ajoin jäljen myös Rambolla, mutta tällä kertaa vetoa oli enemmän; oliko lauantaina sitten vieraskoreutta vai vaikuttiko se, että lauantaina jälki oli pidemmällä, joten jouduimme kävelemään pidemmän aikaa.

Jopo seuraa

Pösö jäljestää (kuva Hennele Rontu)

Leiripaikalle palattuamme joimme vielä kaffit ennen kuin loputkin pakkailivat autonsa ja lähtivät kotiin. Jäimme Petin kanssa vielä siivoamaan loput tilat ennen kuin lähdimme kohti kotia. Kiitos kaikille ihanille Tomerille leiristä; teidän kanssa on huippu kivaa viettää leiriä! Erityiskiitos Perhe Rajala ruokahuollosta sekä Petille, joka jaksaa järjestää näitä meille! Lisää kuvia löytyy: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/Tomeran+leiri+2015/

6.12.2014 Suojelukoe

Olin kahden vaiheilla menenkö kokeeseen vai en; en ollut ajanut jälkeä kuin joskus viimeksi marraskuussa ja meillä oli firman pikkujoulut edellisenä iltana. Lähdin kuitenkin pikkujouluista ajoissa kotiin, mutta yöllä en saanut nukuttua ja oli vähällä, jotta en soittanut, että en tule kokeeseen. Nousin kuitenkin aamulla "reippaana" kellon soittoon ja ei kun menoksi kohti Kauklahtea ja kenttää. Kokeen järjestys oli tottis, purut ja jälki. No eipä tarvitse jäljelle menne edes, jos kahdesta muusta ei saa tarvittavia pisteitä. Koe oli kuuden koiran koe, johon oli ilmoittautunut viisi koirakkoa. Kilpailijoiden piti olla kentällä paikalla puoli kymmeneltä.

Saavuin kentälle juuri kello puoli kymmenen. Kentällä oli menossa parannustyöt, koska piilojen ympärillä oli paikoitellen liukasta. Koetoimitsija tarkasti koirien paperit ja otti kilpailukirjat. Yksi koirakko puuttui, joten meitä oli neljä osallistumassa kokeeseen: yksi kakkoseen ja kolme kolmoseen. Rotukirjokin oli mukava: hoffi, rotikka, sakemanni ja beussi. Koe avattiin ja arvottiin tottiksen ja purujen suoritusvuorot. Sain numero neljä eli olin toisessa parissa suoritusvuorossa ensimmäisenä. Näin ollen Jopo meni tottiksessa ekana paikallaoloon. Olisin mieluummin tehnyt liikkeet ennen paikallaoloa, mutta näillä mentiin.

Kuva Tita Järvenpää

Ensimmäisessä parissa toisena suoritusvuorossa ollut rotikka loukkasi itsensä A-esteellä ja tuomari keskeytti sen suorituksen siihen. Näin ollen oli enää arvostelut ja olisi meidän vuoro. Jopoa hakiessa autolta se kävi hieman kuumana. Vein Jopon paikallaoloon, se haukkui, kun jätin sen sinne. Onneksi lopetti kuitenkin eikä räkyttänyt koko aikaa. Kurkin piilonreistä Jopoa, kun toinen ohjaaja heitti tasamaanoudon kapulan, nousi Jopo istumaan, mutta onneksi pysyi paikallaan. Loppuajan se istuikin eikä onneksi liikkunut.

Lähdimme suorittamaan liikkeitä Jopon kanssa. Olisi mieli tehnyt ravistella koiraa muutaman kerran, sen verran kuriton oli tottiksessa. Seuraamisessa haukahteli silloin tällöin sekä painoi. Muita selkeitä virheitä oli: liikkeestä maahanmenossa jäi seisomaan, seisomisessa otti muutaman askeleen ennen kuin pysähtyi, noudoissa mupelsi kapulaa ja kahdessa noudossa ei irrottanut ensimmäisellä käskyllä. Eteenmenossa meni hyvin eteen, mutta ei sitten mennyt maahan. Se juoksi suoraan kentän ulkopuolelle puskaan, mitä se ei yleensä tee. EN IKINÄ laita palkkaa eteenmenossa kentän ulkopuolelle vaan reilusti kentän puolelle. Jopo ei ole aikaisemmin mennyt kentän ulkopuolelle, mutta nyt meni pusikkoon sen näköisenä, että siellä oli jotain. Edellinen koira oli myös käynyt siellä puskassa. No eipä tuo sitten mennyt maahan ei. Kenttä oli todella märkä ja liukas. Minulla oli kumisaappaat jalassa eikä ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun horjahtelin kentällä. Pysyin kuin pysyinkin pystyssä. Tottiksesta saldonta oli 70 pistettä, näin ollen olimme vielä tuloksessa kiinni.

Meitä jatkoi kolme puruihin ja me oltiin Jopon kanssa toisena vuorossa. Kävin kävelyttämässä Jopoa ja hieman keskusteltiin samalla, miten sitä pitää käyttäytyä kentällä. Sen verran kuumana kävi tottiksessa, että otin piilonkierrot varman päälle ja huusin niin kovaa kuin pystyin joka piilon jälkeen täällä. Jopo kiersi kaikki piilot eikä karannut kutoselle omia aikojaan :) Ei ole tainnut kiertää kaikkia piiloja kolmosen kokeessa aikaisemmin. Piilolta sivulle tulossa ennakoi hieman. Paossa sai tosi huonon otteen ja roikkui suunilleen etuhampaiden varassa hihassa, mutta pysyi kiinni. Selkäkuljetuksessa edisti hieman, mutta hyökkäys oli hyvä. Sivukuljetuksessa ei ensin lähtenyt mukaan. Mulla tuli itsellä joku aivopieru, kun lähdin oikealle. Lähden yleensä aina vasemmalle, jolloin koira tulee "automaattisesi" mukaan.

Pitkässä liikkeessä en itse tiedä, mitä kävi, kun ei saanut heti kiinni hihasta. Maalimiehenä toiminut Teemu sanoi, että Jopon ponnistuskohdassa oli ollut veden alla jäätä ja Jopo oli sen takia liukunut hänen ohitse eikä saanut hihasta kiinni. Mutta hyökkäsi heti uudestaan ja siinähän sitten kävi niin, että Jopo kiukustui sen verran, että ei irrottanut ensimmäisellä käskyllä. Minulla jo kävi mielessä, että tässäkö tämä sitten oli, mutta onneksi irrotti toisella käskyllä. Paon uudelleenhyökkäyksessä irrotti ensimmäisellä käskyllä ja enää oli jäljellä sivukuljetus tuomarin luokse ja siitä vielä pieni hallinnanpätkä. Nämä suoritimme suht koht kunnialla ja puruista saatiin pisteitä 78 ja VIK (vietti, itsevarmuus, kuormitettavuus) oli erinomainen. Pisteitä meni otteista sekä tietysti noista selkeistä virheistä. Puruissa näkyi se, että emme ole aktiivisesti treenanneet kevään jälkeen. Loppukesästä tuli taukoa Jopon mahaleikkauksen takia ja loppusyksystä en ole käynyt kuin pari kertaa ottamassa kevyet treenit. Tyytyväinen siis sai olla näihin pisteisiin.

Tässä koostevideo tottiksesta ja puruista. Olen valinnut kappaleet, jotka kuvastavat mielestäni Jopo :) Leikkaamattomat videot molemmista osa-alueista löytyy Youtube kanavastani, jos joku haluaa ne katsoa ;)

Enää oli siis jäljellä jälki, josta minulla ei suuria odotuksia ollut edellisten kokeiden perusteella. Jäljet olivat Inkoossa. Poikkesimme Sarin kanssa hampparilla ennen jälkeä, kun nälkähän se jo ennätti tulla. Ennen jälkiä arvoimme vielä suoritusjärjestyksen kolmosten kesken; meille napsahti ensimmäinen jälki. Maarit ja Arttu ajoivat ensin oman jäljen oikein hienosti. Näin ollen Artusta tuli ensimmäinen hoffi Suomessa, joka sai suojelusta koulutustunnuksen kakkosluokasta. Onnea hirmuisesti Maarit ja Arttu!

Meidän vuoro tuli lähteä jäljelle. Alustana oli lyhyt heinä, mikä sopi Jopolle paremmin. Lähetin Jopon jäljelle, se hieman epäröi paalulla ja lähti liikkeelle. Muutaman metrin päässä nosti pään ja kääntyi takaisin päin. Mietin jo, että mitä teen, en ollut ehtinyt liikkua vielä paalulta, mutta onneksi Jopo päätti itse jatkaa jäljestämistä. Tässä hötäkässä jälkiliina kiertyi Jopon toisen takajalan ympärille, enkä voinut ajaa liinatuella, kuten treeneissä olen ajanut. Eipä tuo menoa haitannut ja tulimme ensimmäiseen kulmaan, jonka Jopo meni tosi hyvin. Jatkoimme jonkin matkaa kunnes Jopo ilmaisi esineen. Esineellä korjasin myös liinan pois jalan ympäriltä. Jatkoimme jäljestämistä; Jopo ajoi tosi hyvin. Hieman pyöri joissain kulmissa ja näin ollen jossain vaiheessa liina taasen kiertyi takajalan ympärille. Toinen esine jäi ilmaisematta; merkkasi sen, mutta ei ilmaissut. En tiedä oli tähän sillä vaikutusta, että treenijäljillä minulla ei ole ollut esineitä mukana, kun olen panostanut kulmiin. No oli niin tai näin esine jäi ilmaisematta.

Tultiin kolmannelle esineelle, jonka ilmaisi. Minulle iski epävarmuus, että pääsimmekö oikeasti jäljen loppuun asti ja aloin miettimään oliko kolmosessa esineitä kolme vai neljä. Aloin laskemaan kulmia, että kyllä me neljä kulmaa olemme tulleet, täytyy tämän olla viimeinen esine. Voi sitä tunnetta, kun tajusin, että ei vinde me suoritettiin se jälki. Eikä edes mitenkään rämpimällä nippa nappa. Tämä jälki oli yksi Jopon parhaista jäljistä ikinä ja se osui oikeaan paikkaan! Jäljeltä saimme pisteitä 83 eli varsin hyvät ottaen huomioon, että meiltä meni yksi esine nollille (seitsemän pistettä). Jäljentekijäkin sanoi minulle, että hienosti jäljesti vaikka liina oli välillä kiertynyt takajalan ympärille. Harmi, että jälkeä en saanut videolle, mutta luotto/hovikuvaajani Petti ei päässyt paikalle.

Tästä se lähti reilu kuusi vuotta sitten :)

Arvostelun jälkeen en voinut kuin hymyillä, koska olin niin onnellinen ja tyytyväinen. Se oli siinä IP3 kolutustunnus. Näin ollen Jopo on Suomen ja myös Pohjoismaiden ensimmäinen narttu beauceron, joka on saanut koulutustunnuksen suojelun kolmosluokasta. Kaiken niiden vastoinkäymisten jälkeen, joita meillä on ollut; Jopo on selvinnyt kolmesta vatsaleikkauksesta ja näiden päälle toipumiset ja uudelleen kuntoutukset. Jopo on niin ansainnut IP3:sen! Se on ollut aina valmis tekemään töitä, se rakastaa taistella ja ja. Se on vaan niin Jopo the Hessu Hopo <3

Miten voin kiittää kaikkia teitä, jotka ovat meitä matkan varrella tukeneet, tsempanneet ja auttaneet! Kiitos Petti; ystävä, treenikaveri, joka on ollut mukana lukemattomissa treeneissä ja auttanut meitä suunnattomasti! Kiitos Teemu, siitä on kuusi vuotta aikaa, kun tulin pienen beussinpennun kanssa luoksesi ja sinä otit meidät treenattavaksi ennakkoluulottomasti, vaikka ohjaaja oli aloittelija ja koirakaan ei ollut niitä tavallisia suojelurotuja. Kiitos Sari, jolta olen saanut tukea ja apua tottikseen viime syksyn Itävallan reissun jälkeen; kuritonhan se vieläkin on ;) Kiitos kasvattajalle, joka antoi minulle tämän suurenmoisen koiran! Thank you Sanna! Kiitos meidän ihana treeniryhmä! Kiitos kotijoukot! Kiitos kaikille, jotka ovat auttaneet meitä matkan varrella!

Mitä tästä eteenpäin? En tiedä; levätään hetki ja mietitään sen jälkeen :D

27.-28.9.2014 Suojelukoetta ja luonnetestiä

Olin ilmoittanut Jopon Helsingin Vetokoirakerhon suojelukokeeseen. Sen piti olla kaksipäiväinen 20 koiran koe, mutta loppujen lopuksi ilmoittautuneita koirakoita oli vain kuusi, joten se järjestettiin yhtenä päivänä. Hyvä näin, koska olin saanut Reiskalle luonnetestipaikan sunnuntaille. Jäljet olivat Inkoossa Västankvarnin pelloilla. Koukkasin Jorvaksen kautta, josta otin Petin kyytiini. Koirien tarkastus ja arvonta suoritettiin Västankvarnissa. Sain numeroksi neljä, joten olin viimeinen koirakko. Jälkien järjetys oli: ensin ajettiin kakkosen jälki, sen jälkeen ykkösen jälki ja seuraavaksi neljä kolmosen jälkeä.

Alustana oli apilaa, joka oli puoleenväliä polvea. Tuuli yltyi aamusta ja oli jo napakkaa, kun ensimmäinen kolmosen koira pääsi ajamaan jäljen. Oma jännitys alkoi kasvamaan pikkuhiljaa, kun oma vuoro lähestyi. Oman vuoron tullessa sain koiran sopivaan mielentilaan jäljelle mentäessä ja jäljen lähetykseen Jonkin matkaa ekaa suoraa mentyämme, Jopo meni istumaan ja ajattelin, että siinä on esine. Se meni maahan, kun lähestyin sitä. En löytänyt esinettä heti ja jäljentekijä sanoi, että siinä se olisi, mutta en silti löytänyt esinettä. Minulla meni pasmat sekaisin ja en voinut tehdä muuta kuin lähettää koiran uudestaan jäljelle. Noin ehkä kymmenen metrin jälkeen Jopo meni maahan ja siinä se esine sitten olikin. Jatkoimme eteenpäin ja kulmassa koira nosti hännän ja nenän pystyyn. Sai ehkä hajun edellisestä jäljestä ja lähti menemään vasemmalle. Törmäsi riistan jälkeen ja lähti ajamaan sitä. No se meidän jälki oli sitten siinä. Kaikki 10 pistettä saatiin. Miten voi olla niin, että en osaa opettaa koiralle niinkin yksinkertaista asiaa kuin jäljestäminen. Kyllä kohta alkaa tuntumaan siltä, että luovuttaa kokonaan, kun ei kokeessa natsaa.

Keskeytin kokeen omalta osaltani jäljen jälkeen, koska ei ollut mitään järekä jatkaa eteenpäin. Loppujen lopuksi kenttäosioihin jatkoi neljä koirakkoa. Minua edellinen kolmosen koirakko myös keskeytti jäljen jälkeen. Loppujen lopuksi C-osuuteen osallistui kolme koirakkoa, yhden vielä keskeyttäessä tottiksen jälkeen. Onnea Paavo ja Sami kolmosen ykköstuloksesta! Keskityin kuvaamiseen kenttäosioissa, kuvia lötyy: mimma.kuvat.fi

Sunnuntaina oli vuorossa Reipan luonnetesti. Olin laskenut aikataulun väärin ja meille tuli Vesan kanssa äkkilähtö aamulla. Reippa oli ensimmäinen koira testattavana. Testi pidettiin Sipoossa omakotitalon pihassa. Toimihan se niinkin. Testi meni oikeastaan muuten, kuten oli olettanut, mutta kelkka yllätti hieman. Siinä Reipalla kesti kauemmin selvittää se kuin olin kuvitellut. Uhassa tuli oikein kunnon räyh ihan lopussa. Seinässäkin puolusti itseään. Haalarissa, tynnyrissä ja ampumisessa en uskonutkaan olevan mitään erityistä. Sen verran pisteistä, että Reippa arvioitiin terävyydeltään kohtuulliseksi, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Kuitenkin Reippa mielestäni reagoi luonnetestissä voimakkaammin ja nopeammin asioihin kuin mitä Jopo reagoi omassa luonnetestissä. Jopo sai luonnetestissä tervyydeksi suuri, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Eipä tuolla käytännön kanssa ole mitään merkitystä, mutta näin sen taas näki, miten erilailla eri henkilöt tulkitsevat ja tilanteita. Alla vielä Reipan pisteet osa-alueittain sekä video testistä:

Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +1 Erittäin vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma
Yhteispisteet 144

12.-13.7.2014 Suomen Beauceron Ry:n leiri Västankvarn Inkoo

Kesäloma alkoi sopivasti Suomen Beauceron Ry:n järjestämällä leirillä. Näin pääsin hyvin irti työelämän pyörteistä. Leiri oli lauantaista sunnuntaihin, mutta ajoin Petille jo perjantaina, koska sieltä oli lyhyempi matka Inkooseen kuin kotoa. Olin ilmottautunut Jopon kanssa peltojälkeen, jossa kouluttajana toimi Titta Järvenpää.

Koulutuksien oli määrä alkaa kymmeneltä lauantaina. Aamupalaa oli tarjolla kahdeksasta eteenpäin. Lähdimme Petiltä hyvissä ajoin ollaksemme ajoissa paikalla. Saavuimme perille hyvään aikaan; ehdimme ottamaan aamukahvit ennen kuin aloitimme koulutukset. Meitä oli jälkiryhmässä viisi, tosin yksi osallistujista tuli vasta iltapäivällä. Pidimme aluksi pienen palaverin, jossa jokainen esitteli itsensä ja kertoi koirastaan. Lisäksi Titta kertoi meille peltojäljen kouluttamisesta sekä omasta historiastaan. Ryhmässämme oli neljä beussia ja yksi saksanpaimenkoira. Lisäksi kouluttajalla oli mukanaan omat koirat: hoffi ja mali.

Sonorian Hermann

Ennen jälkien tallausta otimme koirille ilmoittautumiset "siruntarkistuksineen". Tallasin Jopolle normaalin treenijäljen, jossa oli viisi kulmaa, kaksi esinettä sekä pituutta noin 400 askelta. Kulmat ovat olleet ne meidän murheenkryyni. Näihin toivoin saavani vinkkiä tällä leirillä. Ajoimme ennen Jopon jälkea kahden muun koiran jäljet. Jopo ajoi nomisti ja kulmissa teki sen, mitä treeneissäkin eli hutiloi ne. Huomatin sille niistä hieman liian painokkaasti, koska yhdellä kulmalla se meni maahan. Minua myös jännitti ensimmäinen jälki, huomasin sen jälkikäteen jäljen ajon jälkeen. Olihan siellä vieraat ihmiset katsomassa meidän jälkeä, joita piti jännittää :) Hyvä, että virheet tuli esille, jotta niihin voidaan paneuta leirillä :) Ennen ruokailua ajettiin vielä kaksi jälkeä. Toinen niistä oli saksanpaimenkoira ja toinen kouluttajan mali. 

Pysäkin Fanni

Ruokailun jälkeen teimme kaikille koirakoille toiset jäljet. Elisa tuli myös iltapäivällä ja hänen koiralleen tehtiin jälki myös. Jopolle tein jäljen, jossa oli viisi kulmaa, kolme esinettä sekä kuusisataa askelta pitkä. Tällä kertaa namitin ensimmäisen kulman, kolmessa seuraavassa oli kulman jälkeen pari makupalaa ja viimeinen kulma oli tyjä makupaloista. Tuuli oli ihan reilun puoleinen. Ennen Jopon jälkeä ajettiin parin muun koiran jälki. Nyt minun piti keskittyä siihen, että olen itse rauhallinen enkä sählää. Lisäksi tarkoituksena oli tehdä esineistä lepo/rauhoittumishetkiä koiralle.

Jopo jäljesti hyvin sekä kulmatkin meni nyt paremmin, kun ohjaaja oli rauhallisempi eikä hermostunut :) Ensimmäisen kulman Jopo meni loistavasti toki se oli makupalatettu koko kulma. Muutkin kulmat olivat huomattavasti paremmat kuin ensimmäisellä jäljellä. Harmittavasti yhtä esinettä Jopo ei ilmaissut. Tajusin sen vasta jäljen lopussa. Se ei merkannut sitä mitenkään, joten en voinut vaatiakaan sitä ilmaisemaan sitä. Siitä huolimatta olin todella tyytyväinen jälkeen. Tuulikin oli ihan kohtuullinen eikä se vaikuttanut suuremmin Jopon työksentelyyn. Löysimme harmonian tällä jäljellä :) Jäljellä kolme tärkeää tekijää ovat vietti, tekniikka ja harmonia. Tekniikka ja vietti olivat myös hyvällä tasolla, joten tästä on hyvä jatkaa. Täytyy vain todeta, että omalla ohjaamisella on yllättävän suuri merkitys jäljen onnistumiseen. Tämän taisi huomata joku muukin kuin minä tällä leirillä ;)

Grand Lutin Yapp

Jopon jäljen jälkeen ajoimme vielä parin koiran jäljet sekä kouluttajan hoffin jäljen. Elisalla oli kyllä päivän paras palkka Hertalle jäljellä. Hertta sai jäljen lopuksi kaksi broilerin koipi-reisipalaa syötäväksi. Harmi, että kamera ei ollut mukana silloin. Titta ja Kaapo ovat osallistumassa tänä vuonna hoffien FH:n MM:iin. Hyvältä se Kaapon meno näytti. Tsemppiä tulevaan koitokseen Titta ja Kaapo!

Iltapäivä ja ilta jatkui vapaalla seurustelulla, saunomisella sekä perinteisesti grillauksella. Hakuryhmä teki vielä ilmaisutreenit illan päätteeksi. Ensimmäisen päivän jälkeen tunnelma oli hyvä ja ilmeisesti kaikki osallistujat olivat tyytyväisiä leirin antiin. Ainakin sellaisen käsityksen sain saunapuheista. Ehdimme vielä hetken näkemään Hollanin ja Brasilain välisestä pronssiottelusta jalkapallon MM-kisoista ennen kuin nukkumatti tuli kolkuttelemaan.

Sunnuntaina nousin siinä kasin aikaan. Olimme sopineet jälkikoulutuksen alkavaksi yhdeksältä. Minulla oli näin ollen reilusti aikaa käyttää koira ulkona sekä tehdä aamutoimet. Margit oli loihtinut meille aamupalan puuroineen ja kaikkineen. Sillä jaksaa koko päivän taasen tallustella pitkin peltoja.

Tänään teimme Titan kanssa ristiin jäljet. Hän teki Jopolle ja minä hänen malille Fannille. En saanut tietää etukäteen minkälaisen jäljen Titta tekee Jopolle. Sen tiesin, että siellä on kolme esinettä, siinäpä sitten kaikki, mitä sain tietää. Ennen Jopon ja Fannin jälkeä ajoimme neljän muun koiran jäljet. Kaikilla meni oikein hyvin ja mielestäni jokainen koirakko oli edistynyt leirin aikana.

Moisionmäen Iwalktheline

Ajoimme Jopon jäljen ennen Fannin jälkeä. Hieman jännitti, kun en tiennyt yhtään, minkälainen jälki on. Jopo lähti ajamaa hyvin ja ilmaisi esineen ensimmäisellä suoralla. Ensimmäisen kulman lähti väärään suuntaan, mutta reagoi kuulemma itse siihen, että oli menossa väärään suuntaan sekä ei lähtenyt hölkkäämään, kun meni yli. Toisella esineellä jouduin vaatimaan maahanmenon, kun ei meinannut ilmaista esinettä. Menin laskuista sekaisin enkä muista monta kulmaa jäljellä oli, mutta muutama kulma meni tosi hyvin ja parissa tuli pientä hapuilua, mutta meni paremmin kuin lauantain ensimmäisellä jäljellä. Ilmeisesti muistin taas olla rauhallinen ja säheltämättä. Kyllähän minä tiedän sen, että jos minä sählään niin sitten sählää myös Jopo :) Olen huomannut sen myös muissa osa-alueissa.

Ajoimme vielä Fannin jäljen, joka meni hyvin. Tämän jälkeen menimme syömään. Toko/tottisryhmä oli myös jo syömässä, mutta tavan mukaan hakuporukkaa ei vielän näkynyt :) Syötyämme jatkoimme vielä esineilmasuiden parissa. Titta kertoi meille vielä koe/kisavalmisteluista sekä esineilmaisuista. Hän näytti myös Kaapon kanssa, miten hän on aloittanut esineilmaisujen harjottelun. Tämän jälkeen nuoret koirat harjoittelivat Titan ohjeistuksella esineilmaisua. Sen lisäksi yhdelle koiralle tehtiin vielä motivointijälki esineilmaisujen jälkeen.

Repoketun Liekki

Oli aika juoda vielä leirin päätöskahvit. Täytyy sanoa, että olin oikein tyytyväinen lerin antiin ja kiitos Titalle jälkikoulutuksesta! Kiitos Margitille, joka oli puuhanaisena tälle leirille. Toivottavasti näitä tulee vielä lisää! Sen verran mukava ja antoisa leiri oli! Leirikuvia löytyy: Suomen Beuauceron Ry:n leiri 12.-13.7.2014

Carnimiries Heartbreaker

13.6.2014 Suojelukoe, Espoo

Perjantai ja 13. päivä ei hyvää enteillyt suojelukokeelle :) Koe alkoi jo viideltä kokoontumisella Mankissa huoltoaseman pihalla, jossa suoritettiin koirien tarkastus ja numeroiden arvonta. Meitä oli yksi ykkösen, yksi kakkosen ja yksi kolmosen koirakko. Jälki oli vuorossa ensimmäisenä. Alustana oli heinäpelto, joka oli kasvanut jo vyötäisille. Olimme Jopon kanssa vuorossa viimeisenä. Jopo lähti hyvin paalulta jäljestämään. Ilmaisi ensimmäisen esineen. Ensimmäinen ja toinen kulma oli hyvät. Toisen esineen meni yli ja kolmannesta kulmasta yli. Tähän jäi meidän jäljestys (taas). Mä en voi käsittää, miten meni yli, koska minäkin näin sen uran, joka siinä heinikossa meni. En ole jostain syystä osannut opettaa kulmia tarpeeksi hyvin Jopolle. Mieliala oli aika masentunut jäljen jälkeen. Pisteitä taisi tulla 43...

Menin vielä tottikseen. Halusin katsoa oliko tässä muutamassa viikossa tullut parannusta niihin asioihin, jotka viime kokeessa tökki. Jopo oli hyvässä vireessä, kun menimme kentälle. Meillä oli ensimmäisenä paikallamakuu. Olimme kakkosluokan koirakon pari; ykkösen koiralla oli nollakoira parina. Ilmeisesti paikallaoloharjoitukset ovat nyt tosissaan tuottaneet tulosta, koska siellä se pysyi kuin tatti.

Paikallaolon jälkeen en saanut nostettua Jopon virettä tarpeeksi ennen seuraamista. Seuraaminen oli ok. Ensimmäisellä suoralla olisi voinut olla tiiviimpi ja tarkkaavaisempi, mutta piti paikkansa. Toisella suoralla ja L:ssä paransi otetta ja henkilöryhmään mennessä oli jo oikein hyvä. Istuminen ja maahanmeno oli ok. Luoksetulossa jäi hieman kauaksi. Seisomisessa jouduin antamaan toisen käskyn ja lisäksi halusin varmistaa käsimerkillä, jotta pysähtyy. Pysähtyi ja luoksetulo oli parempi kuin maahamenossa. Kaikissa noudoissa irrotuksesta tuli taistelu ja jouduin antamaan kaksi irti-käskyä, sen lisäksi Jopo haukkui luovutusten jälkeen. Alkoi ilmeisesti kuumenemaan, kun palkkaa ei tullutkaan. Eteenmeno oli ok ja meni maahan ekasta käskystä. Jotain siis oli saatu korjattua edellisestä kerrasta.

Pisteitä saimme tottiksesta 73. Noudoista menetimme paljon pisteitä sekä seisominen meni nollille (tuomari tulkitsi, että käsi osui koiran kuonoon ja näin ollen liikettä ei voitu arvostella). No suunta on sentäs ylöspäin vaikkakin muutama piste kerrallaan :) Puruihin en enää mennyt, koska en halunnut ottaa riskiä, että ei irrottaisi hihasta, kun noudoissa oli jo irrottamisen kanssa haasteita :)