8.4.2018 Jopon leikkaus ja vähän muuta

Hups onpas tässä mennyt aikaa, kun viimeksi olen kirjoitellut. Tässä välissä Jopo on käynyt rallytokoilemassa Vesan kanssa. He saavuttivat RTK1 koulutustunnuksen helmikuun puolessa välissä Lahdessa. Onnea Vesa! Niin se vain Jopokin on vielä kisakunnossa, vaikka ikää on jo 10 vuotta :) Eilen Vesa ja Jopo starttasivat avoimen luokan ja se ei niin hyvin enää mennytkään. Jopo hylättiin ennen aloitusta, toki saivat suorituksen tehdä. Hylkäyksen syy oli se, että Jopolla oli käynyt kehään menon jälkeen tassu kehänauhan ulkopuolella :( Eipä suoritus muutenkaan mikään hyvä ollut, eikä pisteet olisi riittäneet hyväksyttyyn tulokseen.

Tässä vielä Vesan ja Jopon suoritus kisasta, jossa saavuttivat RTK1 koulutustunnuksen



Maaliskuun alussa vein Jopon sydäntarkkiin ja samalla katsottiin silmän näppylä sekä yksi nisä, joka oli ärtynyt verille. Sydämeen ei ollut tullut muutosta, joten siltä osin kaikki on kunnossa. Silmän näppylä päätettiin poistaa, koska silmä rähmi sen ärsyttäessä silmää. Nisäkin loppujen lopuksi päätettiin poistaa ja saatiin peruutusaika samalle päivälle. Niin se Jopo jäikin yllättäen leikattavaksi.

Leikkaus ja toipuminen meni hyvin, mutta patologisen tulos oli huono :( Nisässä oli mastsolukasvain eikä se ollutkaan normaali nisäkasvain, joksi sitä luulimme. Mastsolukasvaimen takia tervettä kudosta olisi pitänyt ottaa enemmän pois, mitä nyt oli otettu. Eläinlääkärin kanssa keskustelimme, että ei kannata sen takia Jopoa enää uudestaan leikellä vaan annetaan olla noin. Eläinlääkäri sanoi, että hänen kokemukseen mukaa yläkropassa olevat mastsolukasvaimet eivät ole niin ärhäköitä, jos se olisi alempana kroppaa. Ei auta kuin toivoa parasta. Onhan Jopo jo kymmenen vuotta, joten ei ole ihme, jos jotain löytyykin.

Pössiksen kanssa olemme tottistelleet ahkerasti koko talven. Ollaan edistytty, mutta myös pettymyksiä on tullut. Pösön itsevarmuus ei riitä suojeluun vaikka muut ominaisuudet ovat riittävän tasapainossa. Näiden seikkojen takia aloin miettimään Pösön tulevaisuutta harrastamisen parissa. Vakavasti miettiessäni päätin ottaa uuden pennun. Päätös oli raskas, mutta jos haluan harrastaa tavoitteellisesti, oli tämä tehtävä. Tällä hetkellä treenaan Pösön kanssa kuten ennenkin. Katsotaan jatkokuviot sitten myöhemmin. Näin ollen meille muutti maaliskuun alussa Tomeran Ohjus aka Moto. Moton kanssa tutustutaan toisiimme ja odotellaan, että lumet sulaisivat ja pääsisimme jäljen alkeita opettelemaan.

7.10.2017 Koirajuoksun ja yhden koiran kärryluokan SM-kilpailu

Vesa oli ilmoittanut itsensä ja Indin (Tomeran Indie) koirajuoksun SM-kilpailuihin veteraaniluokkaan. Harmittavasti viestijoukkuetta ei saatu koottua beusseista sunnuntaille. Vesa ja Indi olivat harjoitelleet yhdessä noin neljä kertaa. Indi tosin on vetänyt Heidin kanssa aikaisemmin eli vetohommat oli tuttu juttu Indille. Vesa on juossut pitkin kesää ja syksyä ilman koiraa, joten peruskunto pitäisi olla kunnossa :) Samassa luokassa oli myös toinen beussi mukana. Osallistujia oli viisi miesten veteraanisarjassa ja Vesan tavoitteena oli pitää beussi takana, koska uskoi, että seisojia ei olisi mahdollista voittaa. Mutta mutta Mika ja Fala olivat juosseet kovia aikoja sekä olleet EM-kilpailuissa edustamassa Suomea.

Indi tuli meille jo perjantai-iltana, kun Heidi joutui olemaan töissä harmittavasti lauantaina. Lauantai aamuna Vesa lähti Indin kanssa ysiksi kisapaikalle ilmoittautumaan ja kuuntelemaan rataselostuksen. Heidän startti olisi vasta yhden jälkeen, joten Vesa tuli välillä käymään kotona, kun välimatkaa oli vain 15 minuuttia autolla ajaen. Vesa käytti Indin verryttelylenkillä metsässä ennen kisapaikalle uudestaan lähtöä. Meillä oli strategiana se, että Vesa menee kahdestaan Indin kanssa ennen lähtöä kisapaikalle ja minä tulen perässä niin, että Indi ei näe minua, jotta ei jää haaveilemaan minun perääni vahingossakaan.

Vesa ja Indi lähdössä

Saavuin kisapaikalle hieman ennen yhtä. Vesan ja Indin startti oli 13:01, harmittavasti edellinen lähtijä oli jäänyt pois ja väli edelliseen lähtijään oli kaksi minuuttia. Vesan ja Indin perässä lähtee Mika ja Fala. Näin Vesan ja Indin lähdön; Indi starttasi hyvällä vedolla ylämäkeen. Lähdin kävelemään kohti maalia. Falan Päivi tuli myös maaliin vastaanottamaan Mikaa ja Falaa maaliin. Ei kauaa mennyt, kun Vesa ja Indi jo näkyi loppusuoralla. Sieltä ne pinkoi naru kireällä, minkä kintuistaan pääsi. Maaliin päästyään otin Indin Vesalta, jotta Vesa pääsee vetämään henkeä.

Siinä ihmettelimme, että mikähän se aika mahtoi olla. Vieressämme oli mies, joka sanoi, että aika oli 7:17 ja sijoitus tällä hetkellä toinen. Me oltiin, että mitä ei voi olla totta! Ainoa, joka oli tulematta maaliin oli Mika ja Fala eli pari saksanseisojaa on jäänyt näin ollen taakse. Ei mennyt aikaakaan, kun Mika ja Fala tulivat maaliin ja minusta tuntui, että tulivat nopeammin kuin minuutin jäljessä Vesaa ja Indiä. Samainen mies, joka kertoi meille Vesan ajan, sanoi, että Mikalla ja Falalla on sama aika eli 7:17. Ei voi olla totta, että molemmilla beussijuoksijoilla on sama aika ja näin ollen jaettu toinen sija! Beussit rokkaa 💪

Vesa ja Mika

12.8.2017 MH-kuvaus Renko

Yhden MH-kuvauksen jouduin keväällä perumaan juoksujen takia, mutta tällä kertaa päästiin kuvaukseen asti. Kuvaus pidettiin Rengossa kennelmajalla järven rannalla. Kuvaajina toimi Arja Jauhiainen ja Pirjo Kelloperä. Pösön vuoro oli onneksi vasta kahdeltatoista; ei tarvinnut heti aamutuimaan lähteä ajelemaan.

Saavuimme testipaikalle jo hyvissä ajoin, jotta ehdin viedä koiran paperit ja ulkoiluttaa Pösön kunnolla. Pösön vuoro oli dobermannin jälkeen. En ala yksityiskohtaisesti selittämään testin kulkua, mutta havaintoja, joita itse tein koirasta ja tilanteeta. Leikissä ei mielestäni leikkinyt sillä intensiteetillä, jolla yleensä leikkii. Toiko uusi tilanne ja vieraat ihmiset sitten lisä jännitettä vai mistä moinen johtui.

Viehe yllätti minut, olisin luullut että lähtee perään, mutta eipä lähtenyt. Tiesin, että saalis voisi olla Pösöllä voimakkaampi, mutta en olisi olettanut, että ihan paikalleen jää ekalla kerralla. Toisella kerralla lähti viiveellä perään, muta ilmeisesti aika meni umpeen ja tuloksena ei lähde perään.

Kolmen minuutin ruohonsyönti oli aivan järven vieressä ja Pösöllä oli veto järveen. Se nyki minua pari kertaa sinne kunnolla. En tiedä, jos tämä olisi ollut Pösölle neutraalimmasa paikassa, mikä tulos olisi ollut. En väitä, että se siinä olisi ollut viilipyttynä, mutta ei olisi niin voimakkaasti vetänyt minua sivuun :) Etäleikkijässä olisin luullut, että reagoi haukkumalla epämääräiseen hahmoon, mutta ilmeisesti ei olekaan niin terävä, mitä olen kuvitellut vaan se on niin vilkas, että huomaa kaiken ja tykkää omasta äänestään, että reagoi haukkumalla :) Etäleikkijässä positiivista oli se, että houkutteli myös passiivista leikkijää.

Haalarissa ja räminässä ei tullut oikeastaan mitään yllättävää. Olin etukäteen ajatellut, että reagoi niihin ja tulee katsomaan avun kanssa. Aaveissa seurasi molempia aaveita ja piti niille haukulla ilmoitta olemassa olostaan. Tarvitsi minun tuen, jotta meni niitä katsomaan, mutta kontaktia otti itse. Ampumisessa minä jäädyin; Pösö irrotti otteen toisen laukauksen jälkeen ja minä jäin paikoilleni seisomaan. Tämän jälkeen Pösö ei enää lähtenyt leikkiin mukaan. Hihnassa ollessa ampumiset oli ok.

Loppuyhteenvetona Pösö ei paineistunut testistä se oli lopussa ja alussa samanlainen, joten kuvaus ei sitä kuormittanut. Pösö peilaa minun tunteita ja tunnetiloja hyvin paljon.

MH-kuvauksen tulos löytyy: https://jalostus.kennelliitto.fi/frmTulos.aspx?Id_Tulos=2656460&R=44

6.-7.6.2015 Who Bites The Best, Kirkkonummi

Kirkkonummella järjestettiin rotujen välinen suojelukilpailu Who Bites the Best. Olin lupautunut töihin kenttähenkilöksi, kun emme Jopon kanssa osallistuneet kilpailuun. Tämä tuli hieman liian nopeasti pennun jälkeen. Olisi ollut hyvää harjoitusta itselle tulevia koitoksia varten. Ranskalaisista roduista oli saatu joukkue kassaan, jossa oli kaksi beussia, briardi ja bouvier.

Työntekijöiden piti olla kisapaikalla lauantaiaamuna kahdeskalta. Minulla oli Pösö mukana, jolle otin boksin mukaan. Sain boksin sijoitettua katoksen alle, jotta olisi suojassa eikä aurinko paista suoraan kohti. Pösö sai hengata meidän kanssa, kun odotimme muita paikalle. Johan sille rapsuttelijoitakin löytyi. Aika meni nopeasti ja minun piti mennä asemiin henkilöryhmään. Pösön laiton boksiin odottamaan siksi aikaa.

Ensimmäisessa tottisparissa oli myös Tanja ja Yeff. Joitain liikevirheitä heillä tuli ja Yeff haukahteli seuraamisessa, joka pudotti pisteitä. Samassa ryhmässä oli myös Terhi ja Argo. Argo teki nättiä tottista, mitä nyt eteenmenossa beussimaisesti keksi omat kuviot suorittamalla A-esteen ja menemällä maahan esteiden luokse.

Argo luoksetulo

Päivä jatkui puruosuuksilla, jolloin minun ei tarvinnut olla kentällä. Kävin ottamassa Pösön boksista, se tosin veteli sikeitä siellä, kun menin hakemaan sitä. Hengailtiin Krissen, Mian sekä Tytin kanssa nurmikolla ja katseltiin C-osia. Tanja ja Yeff saivat riittävät pisteen C-osasta, mutta harmittavasti Argolla meni pisteen nollille, pitkänliikkeen uudelleen hyökäyksen takia. Bouvier teki hienot purupisteet 90 pistettä. Väliajalla oli belgianpaimenkoira malinois Paulin synttärikakut ja kuohuviinit. Toki päivänsankari pääsi kentällekin tekemään purua. Onnea Paulille!

Jäljellä oli vielä toinen ryhmä koirakoita, jotka suorittavat ensin tottiksen ja sitten purut. Meillä oli hienot kuviot henkiöryhmässä, että ei ole toisia nähty. Mentiin jonossa jokainen omalle paikalleen ja poistuttiin jonossa pois :) Katsoin vieä toisen ryhmän purut ja sitten lähdettiin Hannan kanssa kohti Pettilää. Siellä Pösö vielä riehui koko illan Villan kanssa. Mahtoi toista väsyttää päivän jälkeen.

Sunnuntaina lähdettiin Petin kanssa yhdessä pelipaikalle. Samat kuviot toistuivat kuin lauantaina. Pösö oli niin väsynyt, että kun päästin sen maahan, meni se suoraan nukkumaan mun tavaroiden sekaan. Meitä oli henkilöryhmäläisiä kuusi, joten pystyin ottamaan kuvia, kun minua ei tarvittu henkilöryhmässä. Briardi suoritti ranskalaisista sunnuntaina tottiksen. Hienosti se menikin, mutta ohjaaja keskeytti tottiksen jälkeen, epäillen, että koiralla oli kipuja selässä, kun ei tehnyt hyppyjä normaalisti. Näin ollen emme nähneet briardia puruissa. Harmi, sillä lopputuloksissa ei ollut kuin 33 pistettä toiseksi tulleisiin saksanpaimenkoiriin. Ranskalaiset sijoittuvat joukkeissa kolmanneksi. Kaikki tulokset löytyvät: http://kayttobelgi.info/tulospalvelu/tulospalvelu_ipo.php

Kuvia tulikin napsittua reilu 800 kappalettajotka löytyvät: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/Who+Bites+the+Best+6.-7.6.2015/ Pösö oli reipas pikku penneli isoissa karkeloissa. Toivottavasti tämä jää perinteeksi, jos vaikka joskus pääsisi osallistumaan Pösön kanssa. Täpäkkä pikku penneli tuo on ja sen saivat kokea myös Sari ja Petti :) Oli oikein ilo olla mukana toteuttamassa tätä tapahtumaa ja näillä näkymin jatkoa saadaan ainakin ensi vuonna.

Pösö kisaturistina

6.12.2014 Suojelukoe

Olin kahden vaiheilla menenkö kokeeseen vai en; en ollut ajanut jälkeä kuin joskus viimeksi marraskuussa ja meillä oli firman pikkujoulut edellisenä iltana. Lähdin kuitenkin pikkujouluista ajoissa kotiin, mutta yöllä en saanut nukuttua ja oli vähällä, jotta en soittanut, että en tule kokeeseen. Nousin kuitenkin aamulla "reippaana" kellon soittoon ja ei kun menoksi kohti Kauklahtea ja kenttää. Kokeen järjestys oli tottis, purut ja jälki. No eipä tarvitse jäljelle menne edes, jos kahdesta muusta ei saa tarvittavia pisteitä. Koe oli kuuden koiran koe, johon oli ilmoittautunut viisi koirakkoa. Kilpailijoiden piti olla kentällä paikalla puoli kymmeneltä.

Saavuin kentälle juuri kello puoli kymmenen. Kentällä oli menossa parannustyöt, koska piilojen ympärillä oli paikoitellen liukasta. Koetoimitsija tarkasti koirien paperit ja otti kilpailukirjat. Yksi koirakko puuttui, joten meitä oli neljä osallistumassa kokeeseen: yksi kakkoseen ja kolme kolmoseen. Rotukirjokin oli mukava: hoffi, rotikka, sakemanni ja beussi. Koe avattiin ja arvottiin tottiksen ja purujen suoritusvuorot. Sain numero neljä eli olin toisessa parissa suoritusvuorossa ensimmäisenä. Näin ollen Jopo meni tottiksessa ekana paikallaoloon. Olisin mieluummin tehnyt liikkeet ennen paikallaoloa, mutta näillä mentiin.

Kuva Tita Järvenpää

Ensimmäisessä parissa toisena suoritusvuorossa ollut rotikka loukkasi itsensä A-esteellä ja tuomari keskeytti sen suorituksen siihen. Näin ollen oli enää arvostelut ja olisi meidän vuoro. Jopoa hakiessa autolta se kävi hieman kuumana. Vein Jopon paikallaoloon, se haukkui, kun jätin sen sinne. Onneksi lopetti kuitenkin eikä räkyttänyt koko aikaa. Kurkin piilonreistä Jopoa, kun toinen ohjaaja heitti tasamaanoudon kapulan, nousi Jopo istumaan, mutta onneksi pysyi paikallaan. Loppuajan se istuikin eikä onneksi liikkunut.

Lähdimme suorittamaan liikkeitä Jopon kanssa. Olisi mieli tehnyt ravistella koiraa muutaman kerran, sen verran kuriton oli tottiksessa. Seuraamisessa haukahteli silloin tällöin sekä painoi. Muita selkeitä virheitä oli: liikkeestä maahanmenossa jäi seisomaan, seisomisessa otti muutaman askeleen ennen kuin pysähtyi, noudoissa mupelsi kapulaa ja kahdessa noudossa ei irrottanut ensimmäisellä käskyllä. Eteenmenossa meni hyvin eteen, mutta ei sitten mennyt maahan. Se juoksi suoraan kentän ulkopuolelle puskaan, mitä se ei yleensä tee. EN IKINÄ laita palkkaa eteenmenossa kentän ulkopuolelle vaan reilusti kentän puolelle. Jopo ei ole aikaisemmin mennyt kentän ulkopuolelle, mutta nyt meni pusikkoon sen näköisenä, että siellä oli jotain. Edellinen koira oli myös käynyt siellä puskassa. No eipä tuo sitten mennyt maahan ei. Kenttä oli todella märkä ja liukas. Minulla oli kumisaappaat jalassa eikä ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun horjahtelin kentällä. Pysyin kuin pysyinkin pystyssä. Tottiksesta saldonta oli 70 pistettä, näin ollen olimme vielä tuloksessa kiinni.

Meitä jatkoi kolme puruihin ja me oltiin Jopon kanssa toisena vuorossa. Kävin kävelyttämässä Jopoa ja hieman keskusteltiin samalla, miten sitä pitää käyttäytyä kentällä. Sen verran kuumana kävi tottiksessa, että otin piilonkierrot varman päälle ja huusin niin kovaa kuin pystyin joka piilon jälkeen täällä. Jopo kiersi kaikki piilot eikä karannut kutoselle omia aikojaan :) Ei ole tainnut kiertää kaikkia piiloja kolmosen kokeessa aikaisemmin. Piilolta sivulle tulossa ennakoi hieman. Paossa sai tosi huonon otteen ja roikkui suunilleen etuhampaiden varassa hihassa, mutta pysyi kiinni. Selkäkuljetuksessa edisti hieman, mutta hyökkäys oli hyvä. Sivukuljetuksessa ei ensin lähtenyt mukaan. Mulla tuli itsellä joku aivopieru, kun lähdin oikealle. Lähden yleensä aina vasemmalle, jolloin koira tulee "automaattisesi" mukaan.

Pitkässä liikkeessä en itse tiedä, mitä kävi, kun ei saanut heti kiinni hihasta. Maalimiehenä toiminut Teemu sanoi, että Jopon ponnistuskohdassa oli ollut veden alla jäätä ja Jopo oli sen takia liukunut hänen ohitse eikä saanut hihasta kiinni. Mutta hyökkäsi heti uudestaan ja siinähän sitten kävi niin, että Jopo kiukustui sen verran, että ei irrottanut ensimmäisellä käskyllä. Minulla jo kävi mielessä, että tässäkö tämä sitten oli, mutta onneksi irrotti toisella käskyllä. Paon uudelleenhyökkäyksessä irrotti ensimmäisellä käskyllä ja enää oli jäljellä sivukuljetus tuomarin luokse ja siitä vielä pieni hallinnanpätkä. Nämä suoritimme suht koht kunnialla ja puruista saatiin pisteitä 78 ja VIK (vietti, itsevarmuus, kuormitettavuus) oli erinomainen. Pisteitä meni otteista sekä tietysti noista selkeistä virheistä. Puruissa näkyi se, että emme ole aktiivisesti treenanneet kevään jälkeen. Loppukesästä tuli taukoa Jopon mahaleikkauksen takia ja loppusyksystä en ole käynyt kuin pari kertaa ottamassa kevyet treenit. Tyytyväinen siis sai olla näihin pisteisiin.

Tässä koostevideo tottiksesta ja puruista. Olen valinnut kappaleet, jotka kuvastavat mielestäni Jopo :) Leikkaamattomat videot molemmista osa-alueista löytyy Youtube kanavastani, jos joku haluaa ne katsoa ;)

Enää oli siis jäljellä jälki, josta minulla ei suuria odotuksia ollut edellisten kokeiden perusteella. Jäljet olivat Inkoossa. Poikkesimme Sarin kanssa hampparilla ennen jälkeä, kun nälkähän se jo ennätti tulla. Ennen jälkiä arvoimme vielä suoritusjärjestyksen kolmosten kesken; meille napsahti ensimmäinen jälki. Maarit ja Arttu ajoivat ensin oman jäljen oikein hienosti. Näin ollen Artusta tuli ensimmäinen hoffi Suomessa, joka sai suojelusta koulutustunnuksen kakkosluokasta. Onnea hirmuisesti Maarit ja Arttu!

Meidän vuoro tuli lähteä jäljelle. Alustana oli lyhyt heinä, mikä sopi Jopolle paremmin. Lähetin Jopon jäljelle, se hieman epäröi paalulla ja lähti liikkeelle. Muutaman metrin päässä nosti pään ja kääntyi takaisin päin. Mietin jo, että mitä teen, en ollut ehtinyt liikkua vielä paalulta, mutta onneksi Jopo päätti itse jatkaa jäljestämistä. Tässä hötäkässä jälkiliina kiertyi Jopon toisen takajalan ympärille, enkä voinut ajaa liinatuella, kuten treeneissä olen ajanut. Eipä tuo menoa haitannut ja tulimme ensimmäiseen kulmaan, jonka Jopo meni tosi hyvin. Jatkoimme jonkin matkaa kunnes Jopo ilmaisi esineen. Esineellä korjasin myös liinan pois jalan ympäriltä. Jatkoimme jäljestämistä; Jopo ajoi tosi hyvin. Hieman pyöri joissain kulmissa ja näin ollen jossain vaiheessa liina taasen kiertyi takajalan ympärille. Toinen esine jäi ilmaisematta; merkkasi sen, mutta ei ilmaissut. En tiedä oli tähän sillä vaikutusta, että treenijäljillä minulla ei ole ollut esineitä mukana, kun olen panostanut kulmiin. No oli niin tai näin esine jäi ilmaisematta.

Tultiin kolmannelle esineelle, jonka ilmaisi. Minulle iski epävarmuus, että pääsimmekö oikeasti jäljen loppuun asti ja aloin miettimään oliko kolmosessa esineitä kolme vai neljä. Aloin laskemaan kulmia, että kyllä me neljä kulmaa olemme tulleet, täytyy tämän olla viimeinen esine. Voi sitä tunnetta, kun tajusin, että ei vinde me suoritettiin se jälki. Eikä edes mitenkään rämpimällä nippa nappa. Tämä jälki oli yksi Jopon parhaista jäljistä ikinä ja se osui oikeaan paikkaan! Jäljeltä saimme pisteitä 83 eli varsin hyvät ottaen huomioon, että meiltä meni yksi esine nollille (seitsemän pistettä). Jäljentekijäkin sanoi minulle, että hienosti jäljesti vaikka liina oli välillä kiertynyt takajalan ympärille. Harmi, että jälkeä en saanut videolle, mutta luotto/hovikuvaajani Petti ei päässyt paikalle.

Tästä se lähti reilu kuusi vuotta sitten :)

Arvostelun jälkeen en voinut kuin hymyillä, koska olin niin onnellinen ja tyytyväinen. Se oli siinä IP3 kolutustunnus. Näin ollen Jopo on Suomen ja myös Pohjoismaiden ensimmäinen narttu beauceron, joka on saanut koulutustunnuksen suojelun kolmosluokasta. Kaiken niiden vastoinkäymisten jälkeen, joita meillä on ollut; Jopo on selvinnyt kolmesta vatsaleikkauksesta ja näiden päälle toipumiset ja uudelleen kuntoutukset. Jopo on niin ansainnut IP3:sen! Se on ollut aina valmis tekemään töitä, se rakastaa taistella ja ja. Se on vaan niin Jopo the Hessu Hopo <3

Miten voin kiittää kaikkia teitä, jotka ovat meitä matkan varrella tukeneet, tsempanneet ja auttaneet! Kiitos Petti; ystävä, treenikaveri, joka on ollut mukana lukemattomissa treeneissä ja auttanut meitä suunnattomasti! Kiitos Teemu, siitä on kuusi vuotta aikaa, kun tulin pienen beussinpennun kanssa luoksesi ja sinä otit meidät treenattavaksi ennakkoluulottomasti, vaikka ohjaaja oli aloittelija ja koirakaan ei ollut niitä tavallisia suojelurotuja. Kiitos Sari, jolta olen saanut tukea ja apua tottikseen viime syksyn Itävallan reissun jälkeen; kuritonhan se vieläkin on ;) Kiitos kasvattajalle, joka antoi minulle tämän suurenmoisen koiran! Thank you Sanna! Kiitos meidän ihana treeniryhmä! Kiitos kotijoukot! Kiitos kaikille, jotka ovat auttaneet meitä matkan varrella!

Mitä tästä eteenpäin? En tiedä; levätään hetki ja mietitään sen jälkeen :D

27.-28.9.2014 Suojelukoetta ja luonnetestiä

Olin ilmoittanut Jopon Helsingin Vetokoirakerhon suojelukokeeseen. Sen piti olla kaksipäiväinen 20 koiran koe, mutta loppujen lopuksi ilmoittautuneita koirakoita oli vain kuusi, joten se järjestettiin yhtenä päivänä. Hyvä näin, koska olin saanut Reiskalle luonnetestipaikan sunnuntaille. Jäljet olivat Inkoossa Västankvarnin pelloilla. Koukkasin Jorvaksen kautta, josta otin Petin kyytiini. Koirien tarkastus ja arvonta suoritettiin Västankvarnissa. Sain numeroksi neljä, joten olin viimeinen koirakko. Jälkien järjetys oli: ensin ajettiin kakkosen jälki, sen jälkeen ykkösen jälki ja seuraavaksi neljä kolmosen jälkeä.

Alustana oli apilaa, joka oli puoleenväliä polvea. Tuuli yltyi aamusta ja oli jo napakkaa, kun ensimmäinen kolmosen koira pääsi ajamaan jäljen. Oma jännitys alkoi kasvamaan pikkuhiljaa, kun oma vuoro lähestyi. Oman vuoron tullessa sain koiran sopivaan mielentilaan jäljelle mentäessä ja jäljen lähetykseen Jonkin matkaa ekaa suoraa mentyämme, Jopo meni istumaan ja ajattelin, että siinä on esine. Se meni maahan, kun lähestyin sitä. En löytänyt esinettä heti ja jäljentekijä sanoi, että siinä se olisi, mutta en silti löytänyt esinettä. Minulla meni pasmat sekaisin ja en voinut tehdä muuta kuin lähettää koiran uudestaan jäljelle. Noin ehkä kymmenen metrin jälkeen Jopo meni maahan ja siinä se esine sitten olikin. Jatkoimme eteenpäin ja kulmassa koira nosti hännän ja nenän pystyyn. Sai ehkä hajun edellisestä jäljestä ja lähti menemään vasemmalle. Törmäsi riistan jälkeen ja lähti ajamaan sitä. No se meidän jälki oli sitten siinä. Kaikki 10 pistettä saatiin. Miten voi olla niin, että en osaa opettaa koiralle niinkin yksinkertaista asiaa kuin jäljestäminen. Kyllä kohta alkaa tuntumaan siltä, että luovuttaa kokonaan, kun ei kokeessa natsaa.

Keskeytin kokeen omalta osaltani jäljen jälkeen, koska ei ollut mitään järekä jatkaa eteenpäin. Loppujen lopuksi kenttäosioihin jatkoi neljä koirakkoa. Minua edellinen kolmosen koirakko myös keskeytti jäljen jälkeen. Loppujen lopuksi C-osuuteen osallistui kolme koirakkoa, yhden vielä keskeyttäessä tottiksen jälkeen. Onnea Paavo ja Sami kolmosen ykköstuloksesta! Keskityin kuvaamiseen kenttäosioissa, kuvia lötyy: mimma.kuvat.fi

Sunnuntaina oli vuorossa Reipan luonnetesti. Olin laskenut aikataulun väärin ja meille tuli Vesan kanssa äkkilähtö aamulla. Reippa oli ensimmäinen koira testattavana. Testi pidettiin Sipoossa omakotitalon pihassa. Toimihan se niinkin. Testi meni oikeastaan muuten, kuten oli olettanut, mutta kelkka yllätti hieman. Siinä Reipalla kesti kauemmin selvittää se kuin olin kuvitellut. Uhassa tuli oikein kunnon räyh ihan lopussa. Seinässäkin puolusti itseään. Haalarissa, tynnyrissä ja ampumisessa en uskonutkaan olevan mitään erityistä. Sen verran pisteistä, että Reippa arvioitiin terävyydeltään kohtuulliseksi, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Kuitenkin Reippa mielestäni reagoi luonnetestissä voimakkaammin ja nopeammin asioihin kuin mitä Jopo reagoi omassa luonnetestissä. Jopo sai luonnetestissä tervyydeksi suuri, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Eipä tuolla käytännön kanssa ole mitään merkitystä, mutta näin sen taas näki, miten erilailla eri henkilöt tulkitsevat ja tilanteita. Alla vielä Reipan pisteet osa-alueittain sekä video testistä:

Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +1 Erittäin vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma
Yhteispisteet 144

20.9.2014 PK-rotumestikset Raisio ja ajatelmia tottiksesta

Lähdettiin aamuvarhaisella ajamaan kohti Raisiota ja beussien PK-mestiksiä. Ne olivat samalla myös bouvierien, briardien, mudien sekä valkoistenpaimenkoirien PK-mestaruuskilpailut. Beusseja oli ilmoittautunut 12 koirakkoa. Paikanpäällä selvisi, että kaksi koirakkoa oli jäänyt pois. Beauceronien osalta osallistujat olivat jakautuneet seuraavasti: jälki 1 yksi koirakko, jälki 2 yksi koirakkoa, jälki 3 kaksi koirakkoa, haku 1 yksi koirakko, haku 3 kolme koirakkoa, IPO 2 yksi koirakko ja FH 1 yksi koirakko. Jokaiseen lajiin osallistui ainakin yksi beauceron.

Black Death Varis:

Saavuimme paikalle, kun jälki 1:sen koirat olivat tekemässä jo tottelevaisuutta. Parkkeerasimme leirin pystyyn kentän laidalle, josta Hannelen kanssa saimme hyvin räpättyä kuvia. Ehdimme nähdä toisena suoritusvuorossa olevan beussin suorituksen kokonaan. Pienen tauon jälkeen tottisvuoroon tulivat haku 1:sen ja haku 2:sen koirakot. Koska poisjääneitä ja keskeyttäneitä oli jonkin verran, pystyttiin kilpailut viemään läpi etuajassa. Viimeisenä vuorossa oli suojelun puruosuudet. Suojelussa oli yksi beussi, joka oli Jopon veli Yeff, ja kolme bouvieria.  Kaikki IPO-koirat saivat tuloksen. Onnea Tanja ja Yeff IP2 koulutustunnuksesta!

Valitettavasti beusseilla oli epäonnea joko maastossa tai tottelevaisuudessa eikä koulutustunnusta saavuttanut kuin neljä koirakkoa. PK rotumestariksi tuli tänä vuonna Pirkko Kallinen ja Bayjet Dodge haku 3. Parhaan tottelevaisuuspalkinnon sai Tanja Vennelä ja Grand Lutin Yeff. Onnea! Koulutustunnukset saivat myös Pauliina Auramo ja Onks Toi Fripon jälki 1 sekä Mari Kurenmaa ja Avataran Brittany haku 3.

Tässä vielä beauceronien tulokset:

Olin pettynyt kisojen tottelevaisuuksien tasoon. Mielestäni parhaan tottiksen teki haku 1:sen briardi (Minna Saarimaa ja Black Death Varis). Tästä parista tuli sellainen olo, että koira oikeasti haluaa tehdä töitä ohjaajalle. Tottelevaisuus oli energistä ja hienoa katseltavaa. Beusseilla ei nähty yhtään tottelevaisuutta, joka olisi ollut 90 pisteen tai sen yli. Lisäksi tottiksen suorittaneiden beussien keskiarvo oli 70 pistettä eli niukin naukin hyväksyttävä pistemäärä. Mielestäni arvostelu ei ollut mitenkään erityisen tiukkaa.

Mistä johtuu, että emme saa koulutettua koirillemme suoritusvarmaa tottelevaisuutta? Itse jouduin miettimään tätä samaa viime vuoden lokakuun jälkeen. Ei se tottelevaisuuden opettaminen beussille voi olla mitään rakettitiedettä. Yksi, mitä olen huomannut, on se, että koirien kanssa tullaan tottelevaisuusosioon väärässä mielentilassa. Jos koira on jo kentälle tuotaessa väärässä mielentilassa, miten se voisi nostaa itsensä vireeseen kesken suorituksen? Tunnetila on mielestäni yksi tärkeimmistä ellei tärkein asia tottelevaisuuden koulutuksessa.

Grand Lutin Yeff:

Harva koira kuitenkaan tekee tottelevaisuutta vain sen takia, että näki pallon/patukan/nakin ennen suoritukseen menoa ja sen voimalla jaksaa tehdä koko kisakaavion. Koiralle pitää olla rakennettuna oikea tunnetila, jotta tunnetila pysyy koko suorituksen ajan. Tämän lisäksi koiralta pitää alkaa vaatimaan asioita, kun se osaa ne jo. Osataanko koiralta vaatia osaamista reilusti vai eikö vaadita lainkaan? Kuvitellaanko, että koira tekee suorituksen missä vain, kun se tekee ne omalla kentällä/pihalla pallon/patukan/nakin ollessa esillä. Harjoitellaanko liian vähän vieraissa ympäristössä; luotetaan siihen, että kyllä se kotona osaa. Usein kuullaan sanottavan, että kun ohjaaja jännittää niin koira reagoi siihen. Miksi ei harjoitella jännittäviä tilanteita etukäteen ja kerrota koiralle, että ei hätää vaikka jännitän, sinä voit tehdä liikkeet siitä huolimatta. Toki on myös puutteita koiramateriaalissa, jotka menevät lukkoon, jos ohjaaja on jäykkä ja jännittynyt. Mutta onko silloin järkevää kisata sellaisen koiran kanssa? Itse aikoinani totesin, että ei ole.

Tottelevaisuus vaatii suunnattomasti toistoja ja työtä. Olemmeko valmiita tekemään sen työn, jotta saamme hyvä tottelevaisuuden koiralle. Lisäksi kaikki lähtee sieltä arkielämästä, jos siellä annetaan koiran luistaa sille annetuista käskyistä/tehtävistä, miten voimme olettaa, että se tekisi suoritukset täsmällisesti myös tottelevaisuudessa? Ei koira pysty erottamaan sitä, että ai nyt saan luistaa ja nyt en.

Työmyyrän Ihkaensimmäinen:

Toivottavasti tämä kirjoitus herätti ajatuksia ja mietteitä. En halua osoitella ketään, koska olen ollut itse aivan samassa veneessä ja joutunut miettimään nämä asiat. Katsotaan sitten sen seuraavan koiran kanssa. Toivottavasti olen taas hieman viisaampi sen kanssa kuin nykyisen. Jos jollakulla jäi ajatuksen siemen kytemään tai askarruttamaan joku asia, saa minuun ottaa yhteyttä.

Kuvia PK-mestiksistä löytyy: http://mimma.kuvat.fi/

13.6.2014 Suojelukoe, Espoo

Perjantai ja 13. päivä ei hyvää enteillyt suojelukokeelle :) Koe alkoi jo viideltä kokoontumisella Mankissa huoltoaseman pihalla, jossa suoritettiin koirien tarkastus ja numeroiden arvonta. Meitä oli yksi ykkösen, yksi kakkosen ja yksi kolmosen koirakko. Jälki oli vuorossa ensimmäisenä. Alustana oli heinäpelto, joka oli kasvanut jo vyötäisille. Olimme Jopon kanssa vuorossa viimeisenä. Jopo lähti hyvin paalulta jäljestämään. Ilmaisi ensimmäisen esineen. Ensimmäinen ja toinen kulma oli hyvät. Toisen esineen meni yli ja kolmannesta kulmasta yli. Tähän jäi meidän jäljestys (taas). Mä en voi käsittää, miten meni yli, koska minäkin näin sen uran, joka siinä heinikossa meni. En ole jostain syystä osannut opettaa kulmia tarpeeksi hyvin Jopolle. Mieliala oli aika masentunut jäljen jälkeen. Pisteitä taisi tulla 43...

Menin vielä tottikseen. Halusin katsoa oliko tässä muutamassa viikossa tullut parannusta niihin asioihin, jotka viime kokeessa tökki. Jopo oli hyvässä vireessä, kun menimme kentälle. Meillä oli ensimmäisenä paikallamakuu. Olimme kakkosluokan koirakon pari; ykkösen koiralla oli nollakoira parina. Ilmeisesti paikallaoloharjoitukset ovat nyt tosissaan tuottaneet tulosta, koska siellä se pysyi kuin tatti.

Paikallaolon jälkeen en saanut nostettua Jopon virettä tarpeeksi ennen seuraamista. Seuraaminen oli ok. Ensimmäisellä suoralla olisi voinut olla tiiviimpi ja tarkkaavaisempi, mutta piti paikkansa. Toisella suoralla ja L:ssä paransi otetta ja henkilöryhmään mennessä oli jo oikein hyvä. Istuminen ja maahanmeno oli ok. Luoksetulossa jäi hieman kauaksi. Seisomisessa jouduin antamaan toisen käskyn ja lisäksi halusin varmistaa käsimerkillä, jotta pysähtyy. Pysähtyi ja luoksetulo oli parempi kuin maahamenossa. Kaikissa noudoissa irrotuksesta tuli taistelu ja jouduin antamaan kaksi irti-käskyä, sen lisäksi Jopo haukkui luovutusten jälkeen. Alkoi ilmeisesti kuumenemaan, kun palkkaa ei tullutkaan. Eteenmeno oli ok ja meni maahan ekasta käskystä. Jotain siis oli saatu korjattua edellisestä kerrasta.

Pisteitä saimme tottiksesta 73. Noudoista menetimme paljon pisteitä sekä seisominen meni nollille (tuomari tulkitsi, että käsi osui koiran kuonoon ja näin ollen liikettä ei voitu arvostella). No suunta on sentäs ylöspäin vaikkakin muutama piste kerrallaan :) Puruihin en enää mennyt, koska en halunnut ottaa riskiä, että ei irrottaisi hihasta, kun noudoissa oli jo irrottamisen kanssa haasteita :)

24.5.2014 Suojelukoe Vihti

Tänä viikonloppuna oli vuorossa kolmosen suojelukoe Jopon kanssa. Minulla ei ollut kovin kovia odotuksia, koska alkuasetelmat eivät olleet mitenkään hyvät: keskiviikkona viimeiset purutreenit eivät menneet ihan niin kuin olisin halunnut, torstaina sössin jäljellä ja perjantaina Jopo oli koko päivän sekä illan huonovointinen. Herätessäni koeaamuna katsoin ensimmäiseksi koiran kunnon. Se näytti normaalilta ja näin ollen päätin lähteä kohti koepaikkaa. Päivästä oli luvattu kuuma; ennen kahdeksaa lämpötila kohosi jo kahteenkymmeneen. Minulla oli mukana kylmälaukussa kasa kylmäkalleja, mukana oli myös suihkupullo sekä kaksi jäädytettyä pyyhettä sekä vielä lisäksi litrakaupalla vettä.

Meillä oli kokoontuminen puoli yhdeksältä 25-tien varrella. Olin siellä hyvissä ajoin. Pikkuhiljaa tuli muita kokeeseen osallistujia sekä kokeen henkilökuntaa ja tuomari. Aloitimme koirien tarkastuksella ja se meni rutiinilla. Tämän jälkeen arvottiin numerot. Meitä oli ykkösessä yksi koirakko, kakkosessa kaksi ja kolmosessa kolme. Minä sain toiseksi viimeisen numeron ja näin ollen suoritin jäljen toka vikana. Koska pellolla oli rajallinen tila autoille, jäimme odottamaan kokoontumispaikalle, kun ensin ykkönen ajoi jäljen ja sen jälkeen kakkoset. Meitä tultiin hakemaan noin kymmenen aikaan. Aurinko paahtoi jo tosi kuumana pilvettömältä taivaalta.

Ensimmäinen kolmosen koira ajoi jäljen ja oli meidän vuoro. Tuomarina toimi Harri Laajajärvi. Jopo lähti jäljelle hyvin ja tarkisti paalun rauhallisesti. Lähti ajamaan ensimmäistä suoraa. Jopo pysähtyi, kun oltiin edetty ekaa suoraa jonkin verran, mutta jatkoi matkaa. Siinä olisi ollut esine, näin sen, kun menin eteenpäin :( Hieman tuuli vaikutti Jopon jäljestykseen. Eka kulma oli suht ok ja jatkettiin toista suoraa. Toinen kulma oli parempi ja siitä jonkin matkan päästä oli esine. Jatkettiin esineeltä ja tuli kulma. Jopo hieman pyöri ja lähti oikealle. Mutta jälki olisi jatkunut vasemmalle, joten tuomari keskeytti jäljen, kun mentiin liikaa oikealle. Jälki oli sitten siinä, saatiin kaikki 28 pistettä :) Tuomarin kommentti oli, että kun saa tarkkuutaa lisää, tulee siitä hyvä :)

Pohdinnan jälkeen päätin mennä kaikesta huolimatta tottikseen. Halusin nähdä, miten Jopo toimisi viime syksyn jälkeen vieraalla kentällä ;) Jäljen jälkeen jatkoi enää kolme koiraa; yksi kakkosen koira ja kaksi kolmosen koiraa. Kakkosen koiralle otettiin nollakoira, koska ei haluttu pitää koiria yhtään enempää kuumassa auringossa kuin olisi pakko. Olin siis toisessa parissa toisen kolmosen koirakon kanssa. Suoritimme liikkeet Jopon kanssa ensimmäisenä. Seuraamisen ensimmäinen suora oli mukana kulkemista, mutta paransi huomattavasti toisella suoralla ja henkilöryhmässä seurasi jopa niin tiiviisti, että paikoittain esti minua, kun nojasi niin voimakkaasti. Istumisessa ja maahanmenossa reagoi käskyyn heti, mutta olisi voinut tehdä liikkeet nopeammin. Luoksetulo oli ok. Seisomisessa ei jäänyt seisomaan, joten se oli siinä :) Noudoista tuomari sanoi, että hyppy- ja estenouto olivat energiset, mutta ohjaajan edessä ote oli jonkin verran levoton. Eteenmenossa lähti energisesti ja suoraan etenemään, mutta meni vasta kolmannella käskyllä maahan. Paikallaolossa ei huomautettavaa. Tästä olen oikein tyytyväinen. Harjoittelu on tuottanut tulosta! Yhteensä saatiin pisteitä 70.

Jatkoin vielä puruihin, kun oli mahdollisuus ottaa koepurut vieraalla kentällä, vaikka ei Jopolla vierailla kentillä ole ollut ongelmia. Ohjasin Jopoa huolimattomasti piilonkierroissa; ykkösen kiersi, mutta kakkosen näytin huonosti ja kiersi nelosen. Nelosen jälkeen kiersi kolmosen ja koska oli jo kiertänyt nelosen, lähti kohti kutosta. Näin ollen kakkonen ja vitonen jäivät kiertämättä. Edistystä tämäkin, koska kiersi nelosen eikä karannut suoraan kutoselle. Omaan piikkiin voin laittaa nuo piilonkierrot. Piilolta sivulletulossa jouduin antamaan kaksi käskyä. Paon pakopaikalla meni itsenäisesti maahan. Paossa ja uudelleen hyökkäyksessä ei ollut mitään ihmeellistä. Selkäkuljetuksessa edisti hieman ja olisi voinut olla tiiviimpi. Selkäkuljetuksen hyökkäys oli normisettiä. Pitkässä liikkeessä jouduin antamaan kaksi irti käskyä sekä pitkän liikkeen uudelleen hyökkäyksessä oli pieni viive irrotuksessa. Minulla kävi jo pitkässä liikkeessä mielessä, että tähänkö tämä kosahti ja se ei irrota lainkaan. Onneksi irroitti :) Pisteitä C-osasta saatiin 80 VIK (vietti-itsevarmuus-kuormitettavuus) oli E (erinomainen). Olin tähän tyytyväinen ottaen huomioon, että jouduin antamaan kahdessa kohdassa lisäkäskyt.

Kokonaistulos oli: A28 B70 C 80 VIK E. Tietysti tuo jälki harmittaa, koska tulos jäi siitä kiinni. Loppujen lopuksi kokeesta sai tuloksen vain yksi kolmosen koira. Mitään uusia "yllätyksiä" ei kokeessa tullut, joten ilmeisesti ollaan oikea strategia valittu treenaamiseen :) Ei auta kuin treenata vielä enemmän ja kohti seuraavaa koetusta. Kiitos meidän loistavalle treeniryhmälle ja personal traineri Petille! Tällä kertaa kamera unohtui kotiin ja näin ollen ei saatu kuvia tai videota :(

2.5.-4.5.2014 Nationale d'Elevage Ranska

Vihdoin ja viimein koitti SE viikonloppu, jolloin Ranskassa pidetään Nationale d'Elevage, vapaa käännös lienee jalostustarkastus ja siis beussien :) Meitä oli lähdössä minun lisäkseni Petti ja Heidi sekä Jopo, jos vain pääsee kyytiin. Jopon matkasuunnittelu olikin astetta haastavampi kuin meidän ihmisten. Iltakone, jolla me olimme menossa, oli joku pikkukone, johon ei mahdu isoa lentoboksia. No onneksi muitakin suomalaisia oli menossa NE:hen ja heidän lentokoneeseen mahtui isompi boksi. Näin Jopo lensi Johannan ja Jennan mukana aamukoneella ja me iltakoneella. Sopivan painoinen boksi oltiin saatu lainaan Hannalta eli ei ollut helppoa ei.

Heräsin perjantaina kukonlaulun aikaan ja vein Jopon lentokentälle. Odottelin Johanna ja Jennaa siellä hetken ja menimme tiskille tekemään check in:in. No tulipa ilmi, että olimme paikalla viimetipassa, mutta saatiin kuin saatiin Jopo matkaan mukaan. Minä jäin vielä maksamaan Jopon ja tytöt lähtivät kohti turvatarkastusta. Kuulemma heitä oli kuulutettu koneeseen loppujen lopuksi :) Aamupäivän jännäsin, että miten sillä Jopolla lentomatka sujuu ilman mammaa. Ei olisi tarvinnut olla huolissaan, koska matka oli mennyt hyvin ja Jopo oli ilostunut, kun oli nähnyt tytöt Brysselin päässä. Tosiaan lensimme Brysseliin, koska sinne oli halvemmat lennot ja tämän vuotinen paikka oli aivan Pohjois-Ranskassa paikka nimeltä Noeux les Mines.

Heidi tuli meille ja lähdimme kohti lentokenttää. Jätimme matkalaukut tiskille ja jatkoimme turvatarkastuksen kautta kahville. Pettikin tuli kahvilaan ja lähdimme siitä kohti oikeaa porttia. Lento sujui oikein rattoisasti ja nopeasti. Saavuimme Brysseliin aikataulussa. Brysselin kentällä sai kävellä ja kävellä vaikka kuinka paljon ennen kuin löytyi paikka, josta matkalaukut saa. Kun olimme ne saaneet, lähdimme etsimään autovuokraustoimistoa. Saimme auton ja lähdimme suunnistamaan puhelimen navigaattorilla kohti hotellia. Meillähän kävin niin, että oli väärinymmärrys eikä kukaan ottanut varsinaista navigaattoria mukaan. Onneksi olin ladannut Belgian ja Pohjois-Ranskan kartat puhelimeen myös. Ei oltu ihan ummikkona liikenteessä.

Onnistuimme navigoimaan itsemme hotelille, yhden kerran ajoimme liittymässä väärin ja jouduimme tekemään pienen mutkan. Noukimme hotellista avaimet mukaan ja lähdimme hakemaan Jopoa Johannan ja Jennan hotellilta. Pienten harhailujen jälkeen löysimme hotellin ja Jopon. Vaihdoimme tyttöjen kanssa kuulumiset pikaisesti ja lähdimme takaisin omalle hotellille. Nälkä alkoi olemaan jo hirmuinen ja piti päästä syömään. Hotellin ravintola oli mennyt kiinni, joten jouduimme turvautumaan Buffalo Grilliin. Ruokailun jälkeen olimme valmista kamaa nukkumaan.

Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena mutta viileänä. Ilma oli hyvä koirien kannalta vaikka kyllä se aurinko aika hyvin mustan koiran lämmittää. Söimme hotelilla aamupalan ja lähdimme kohti tapahtumapaikkaa. Löysimme paikan ilman harhailuja ja keräsimme kipsut ja kampsut autosta ja lähdimme kohti ilmottautumista. Haimme sieltä Jopon arvostelulomakkeen. Nämä saatuamme lähdimme heti viemään Jopoa eri osa-alueisiin ja näistä mittaukseen ensin. Emme sen kummemmin katsoneen papereita, jotka saimme ja asetuimme yhdestä kolmesta mittauspisteestä jonottamaan. Yhdessä niistä ei ollut kauheesti koiria ja ajattelimme, että siihen ei mennä :) No katsoimme paperit, jotka saimme ja siellähän oli laitettu, kenen mitattavaksi sitä pitää mennä. Tietysti se meidän oli se, jossa sitä ei jonoa ollut, turhaa siis jonotimme :)

Laitoin Jopon seisomaan ja siihen tuli nainen toiselle puoelle Jopoa pitämään kiinni. Olin hieman ihmeissäni, että miksi siihen piti tulla toinen mamma vielä. Sen jälkeen mies tuli mittaamaan korkeutta. En tiedä, miten monta kertaa hän Jopoa mittasi ja välillä jo vaihtui mittaaja, mutta monta kertaa. En tiedä näyttikö Jopo korkeammalta, mitä heidä mittatikku osoitti vai miksi sitä piti niin monta kertaa mitata. Loppumittaukset sujuivatkin vauhdilla. Kotona huomasin, että Jopo on sitten kasvanut pituutta 4,5 senttiä sitten 2011 :)

Mittauksen jälkeen menimme kohti luonnekehää. Meillä tuomarina oli laitettu Fredreric Aubry, joka oli viime elokuussa Suomessa luonnetuomarina jalostustarkastuksessa. Vaihdoin Jopolle järjestäjän ketjukaulaimen sekä liinan. Ensiksi tulee ampuminen kävellessä sekä paikoillaan. Tämän jälkeen uhka ja lopuksi luoksepäästävyys, jossa tarkistettiin myös koiran siru. Nämä Jopo suoritti ilman ongelmia. Uhka tosin oli lyhempi, mitä ajattelin. Ilmeisesti tuomari näki tarpeeksi koirasta :) Tulokseksi tuli 9-9-9.



Tämän jälkeen oli enää vuorossa ulkomuoto, jota pidin meidän heikoimpana lenkkinä varsinkin, kun Jopo oli tiputtanut karvansa. Jouduimme jonkin aikaa odottamaan omaa vuoroa ja sen lisäksi yksi kasvattaja kiilaili jonoa; kävi välillä vaihtamassa koiraa ja etuili taas jonon kärkeen. Vihdoin ja viimein meidän vuoro tuli. Ensiksi tarkastettiin siru ja sen jälkeen alettiin arvostelemaan koiraa. Tuomari tarkasti hampaat ja Jopoltahan puuttuu kolme hammasta edestä onnettomuuksien takia. Yritin avuttomalla ranskankielentaidoillani selittää, että on ollut onnettomuus. Ilmeisesti he ymmärsivät, koska arvostelulomakkeessa lukee accident :) Tämän jälkeen piti seisottaa koiraa ja lopuksi käveltiin edes takaisin ja juostiin ympyrä. Tuomari piti palaveria hetken kehäsihteerin kanssa ja tuloksena EXC (ERI). Tosin + oli sotkettu pois. Näin ollen Jopon urakka oli tässä, koska ei saanut EXC+:aa. Pienoinen pettymys tämä oli, mutta ei voi mitään. En tiedä johtuiko hampaista vai mistä miksi ei saanut sitä plussaa. Arvostelulomake löytyy pdf-muotisena: http://personal.inet.fi/koti/nasta/jopo_ne.pdf

Ulkomuotokehän jälkeen suuntasimme kohti Ring-kehää katsomaan kisaa. Lauantaina olivat vuorossa ykkösen ja kakkosen koirat. Sieltähän Johanna ja Jenna löytyivät myös ja lyöttäydyimme heidän seuraan. Katselimme siinä suorituksia ja samalla vaihdoimme kuulumisia. Lounastauolla lähdimme etsimään eläinlääkäriä, jolta saisin ekinokokki todistuksen Jopon passiin ja ruokapaikkaa. Ennen sitä kävimme shoppailemassa beussituotteita, jotka minä tosin hävitin päivän aikana :( Eläinlääkäri löytyi ja saimme leimat passiin, mutta ruokapaikan löytäminen ei ollutkaan niin yksinkertaista. Vihdoin ja viimein löysimme oikein viihtyisän ja ihanan ravintolan, josta sai hyvää ruokaa ja vatsan täyteen.Palasimme takaisin tapahtumapaikalle ja menimme katsomaan ring-kisaa, joka jatkui jo ensimmäisellä koirakolla.

Päivä läheni loppuaan tapahtumapaikalla ja lähdimme etsimään kauppaa. Löysimme sellaisen ja kävimme siellä ostamassa tarpeita hotellille sekä osan tuliaisista kotiin. Olimme niin väsyneitä päivästä ja edellisen illan matkasta, että emme lähteneet enää hotellilta minnekään vaan vietimme loppuillan huoneessa puiden päivän tapahtumia. Unta ei tarvinnut paljon houkutella pään laittaessa tyynyyn, ehkä viinillä ja kuohuvalla oli tekemistä asian kanssa ;)

Aamulla kävimme syömässä aamupalan sekä maksoimme huoneen pois. Meidän piti lähteä kotiin jo sunnuntaina, koska Petti ja minä emme voineet olla pois töistä maanantaina. Pakkasimme autoon kaikki tavarat ja lähdimme kohti tapahtumapaikkaa. Ensimmäinen Ring 3 koirakko oli tekemässä tottista. Johanna ja Jenna olivat olleet paikan päällä jo seiskasta asti, kuten aikatauluun oli laitettu. Olimme oppineet edelliskerrasta, että niin aikaisin ei kannata olla paikalla, koska ei se ala kuitenkaan silloin :) Jäimme katsomaan ring-kisoja ja siinähän se koko päivä menikin. Tänä vuonna beusseja osallistui vähän kolmoseen. Mikä oli harmi sinänsä. Kaikki koirakot olivat suorittaneet osuutensa jo yhden aikoihin. Meillä kone lähti Brysselistä 19:20, mutta ajattelimme lähteä hyvissä ajoin ajamaan, jotta varmasti ehdimme palauttamaan auton ja laittamaan Jopon koneeseen

 Automatka sujui hyvin ja ilman ruuhkia. Kävimme syömässä matkan varrella ja silti olimme hyvissä ajoin kentällä. Teimme vielä tuliaisostokset ja lähdimme kohti lähtöselvitystä. Jouduimme jonkun aikaa odottamaan omaan vuoroamme ennen kuin pääsimme tiskille. Virkailija oli soittanut kaverin apuun, ilmeisesti ei ollut ennen koiraa ottanut vastaan koneeseen. Kaveri käski minun laittaa Jopo siihen punnitukseen ja minä tein työtä käskettyä. Tämä olikin vain källi työkaverille, koska opastaja alkoi nauramaan, kun toinen virkailija pomppasi tuolinsa kanssa taaksepäin. Vihdoin ja viimein saimme tehtyä Jopon lähtöselvityksen, mutta Jopon lento piti käydä maksamassa eri paikassa ja palata takaisin hakemaan boarding pass. Tällä välin toinen virkailija oli hakenut Jopon bokseineen ja vienyt sen lentokoneeseen.

 Loppujen lopuksi meille tuli hieman kiirus koneeseen vaikka olimme olleet hyvissä ajoin lähtöselvityksessä. Meillä oli kymmenen minuuttia aikaa portin sulkeutumiseen ja matkaa oli sekä vielä turvatarkastuksen läpi piti mennä. Brysselin kentälle kannattaa varata reilusti aikaa! Ehdimme kuin ehdimme portille ajoissa sekä ehdimme käydä tekemässä vielä viimeiset tuliaisostokset ennen koneeseen menoa. Paluulento oli hieman myöhässä ja saavuimme Helsinkiin yhdentoista aikaan. Saimme matkatavarat ja Jopon lähemmaksi kahtatoista, joten hieman myöhäiseksi meni paluu ja aamulla reipaana töihin :)

Kiitos Petille ja Heidille aivan ihanasta matkaseurasta! Kiitos Johannalle ja Jennalle Jopon lennättämisestä Brysseliin! Kiitos Hannalle lentoboksin lainasta! Ehkä ensi vuonna uudestaan! Kuvia löytyy: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/Nationale+d%27Elevage+2014/ Kuvat ovat ottaneet Petti Salonen ja Heidi Hulkko.Kuvausolosuhteet olivat hieman haastavat tällaisille amatöörikuvaajille. Joten osa kuvista on valoittuneita :(

22.2.2014 Tokokoe alokasluokka Porvoo

Tällä kertaa mentiin tokoilemaan Jopon kanssa Porvooseen. Sen verran kiire päivä oli tulossa, että hovikuvaajan piti jäädä kotiin hoitamaan osa päivän askareista :) Näin ollen koetta ei saatu videolle tällä kertaa. Jostain syystä jännitin tätä koetta enemmän kuin kahta edellistä tokokoetta; johtuiko siitä, että Vesa ei ollut mukana vai siitä, että meillä oli mahdollisuus saada kolmas ykköstulos alokasluokassa ja TK1 koulutustunnus. Tällä kertaa koirakot otettiin paikallaoloon neljän ryhmissä ja sen jälkeen nämä neljä suorittivat liikkeet vuorotellen. Tämän jälkeen taas seuraavat neljä jne. Me oltiin Jopon kanssa ensimmäisessä ryhmässä ja suoritettiin liikkeet toisena koirakkona. Tuomarina oli Harri Laisi.

Luoksepäästävyydessä Jopo nousi nojaamaan tuomarin jalkaan, mutta saatiin siitä täydet eli kymppi. Paikallaolossa tällä kertaa ei tullut haukahdusta maahan mennessä ja muutenkin ei huomauttamista ja siitäkin 10. Seuraamisissa jostain syystä ei pysähdyksissä istunut. Täytyy treenata tätä :) Vapaana seuratessa haukahteli pariin otteeseen ja siitä varmaan arvosana kuusi. Loput liikkeet menikin vanhan kaavan mukaan. Liikkeestä maahanmenossa Jopo juuri ennen minun tuloa luokse alkoi haistelemaan jotain siinä sivulla, mutta onneksi tulin sen viereen, niin ei ehtinyt liikahtaa paikalta :) Estehypyssä jäi seisomaan tosi hyvin, mutta minun palatessa koiran luokse siirsi paikkaa ja siitä varmaan arvosana 8,5. Kokonaisvaikutelmaan tälläkn kertaa vaikutti se haukkuminen...

Toisin kuin Pörsti tämä tuomari piti pienen yhteenvedon suorituksen jälkeen. Meille mainitsi haukkumisesta, en ollut kovin yllättynyt tästä. Sanoi, että kun tuon haukkumisen saa pois, on siinä tosi hyvä koira. Lisäksi kysyi, että onko Jopo nuorikin. Minä siihen, että ei onhan se jo kuusi vuotta :D Kisakirjojen jaossa tuomari vielä meidän kohdalla sanoi, että kolme koetta ja kolme ykköstulosta sekä kisaaminen aloitettu tänä vuonna :)

Ainahan sitä parannettavaa olisi, mutta jäi tosi hyvä mieli näistä kaikista kolmesta kokeesta. Nämä oli meidän ensimmäiset kokeet Itävallan jälkeen... Käytiin Jopon kanssa kolme tokokoetta ja kolme ykköstulosta; ensimmäinen koe oli 19.1.2014 ja kolmas 22.2.2014. Kuukausi ja kolme päivää ensimmäisen ja kolmannen kokeen välissä ;) Tulokset tästä kokeestä löytyy Jopon tokotuloksista kotisivuilta. Nyt siis mulla on kotona virallisesti KORAD Grand Lutin Yapp BH IP2 TK1

16.2.2014 Tokokoe alokasluokka Riihimäki

Tänään oli vuorossa toinen meidän tokokoe. Koe oli samassa paikassa kuin viimeksi eli Riihimäellä Naurava Koira hallissa ja tuomarikin oli sama eli Hannele Pörsti. Tällä kertaa koe aloitettiin EVL-luokasta ja meidän luokka piti alkaa 13:00, mutta aikataulu oli  myöhässä reilusti. Olimme paikalla hyvissä ajoin, joten seurasimme koko avoimen luokan ennen omaa luokkaamme.

Meitä oli alokasluokassa kilpailemassa yhdeksän koirakkoa. Tällä kertaa paikallaolo otettiin kolmen koiran erissä. Olimme Jopon kanssa tokavikoja eli olimme viimeisessä paikallaoloryhmässä. Tällä kertaa luoksepäästävyys meni hieman paremmin; Jopo istua kökötti tuomarin tullessa katsomaan sitä. Harjoiteltiin tätä kerran hallilla ja näytti muistavan, että pitää pysyä paikallaan :) Hieman haukahteli siinä väliajalla, mutta ei läheskään niin paljoa kuin viimeksi. Ennen maahanmenoa haukahti kerran, silti saatiin kymppi siitä :)

Seuraamiset oli ok vaikkakaan ei vapaana seuraamisessa pysähtymisessä istunut. En tiedä, mikä aivopieru se oli. Molemmista seuraamisista tuli kasi. Uskon, että tuon parempaa emme tokosta tule saamaan, koska on tiivis ja nojaa paikoitellen :) Nyt ei haukkunut kesken suorituksen kummassakaan seuraamisessa. Maahanmenossa ei mun mielestä tapahtunut mitään isompaa. Luoksetulossa jäi hieman vinoon sivulletulossa. Seisomisessa olisi voinut olla nopeampi mielestäni ja ei istunut heti ekalla käskyllä viereen. Estehyppy ja seisominen oli kunnossa. Kokonaisvaikutelmasta saatiin seiska ja siihen varmaan vaikutti haukkuminen liikkeiden välillä :)

Kokonaispisteet olivat 176 ja näin ollen ykköstulos. Sijoituttiin vielä toiseksi kaiken lisäksi. Tulokset on kotisivuilla ja video alla. Valitettavasti videosta loppu virta seisomisen loppuosassa ja näin ollen hyppy ei tullut videolle.


Palkintopalli poseeraus vielä loppuuun :)

19.1.2014 Tokon alokaskoe Riihimäki

Ilmoitin Jopon tokokokeeseen Riihimäelle testakakseni, miten tottis sujuu koetilanteessa. Aamu oli kylmä; auton pakkasmittari huiteli siellä -20 yläpuolella. Koe onneksi järjestettiin hallissa, joten lämpötila koepaikalla olisi plussan puolella. Olin saanut Vesan houkuteltua mukaan kuvaamaan suoritusta. Ilmottauduin ja vein Jopon siruntarkastukseen. Hieman oli ahtaat tilat kulkea koiran kanssa ilmoittautumispisteen läpi, mutta päästiin kulkemaan ilman välikohtauksia. Alokasluokassa oli ilmoittautunut 20 koirakkoa, joista paikalla oli 19. Meillä oli tokavika kilpailunumeo eli 19. Näin ollen olimme viimeisessa paikallamakuuryhmässä. Tuomarina oli Hannele Pörsti.

Paikallaoloryhmät otettiin perätysten ja sen jälkeen vasta yksilöliikkeet. Ennen paikallaoloa tarkastettiin luoksepäästävyys. Meidän kohdalla tuomari kysyi, että hyppääkö se syliin, minä siihen, että ei kait :) Eihän Jopo nyt ihan tattina istunut ja tästä meni muutama piste luoksepäästävyydestä. Luoksepäästävyyden jälkeen tuomari kävi puhdistamassa kätensä ja tässä välissä Jopo haukahti pari kertaa. Sen jälkeen, kun liikkeenohjaaja kysyi, että onko valmista, Jopo ei äännellyt. Itse paikallaolo ja sivulle istuminen liikkeen loputtua sujui virheettä. Silti tuomari antoi meille arvosanaksi kahdeksan paikallamakuusta, koska haukahti ennen liikkeen alkua, vaikka itse liikkeen suoritti hiljaa. No ei voi mitään.

Molemmissa seuraamisissa Jopo haukahti sekä väliajoilla. Muut liikkeet suoritti oikein eikä liikevirheitä tullut. Hypystä seisomista oltiin harjoiteltu kerran omalla pihalla ja sekin onnistui loistavasti :) Kokonaisvaikutelmaksi saatiin kuusi. Tämä varmaan siitä, että Jopo haukahti silloin tällöin. Ykköstulos saatiin pisteillä 164. Pääasiahan tässä oli se, että Jopolla pysyi vire koko kokeen ajan ja teki liikkeet oikein ja innokkaasti. Oikealla suunnalla siis ollaan :) Tulokset löytyy Jopon tokotulokset sivulta.

Tässä vielä video kokeesta lukuunottamatta paikallaoloa:

19.-30.10.2013 Coupe du Monde Bergers Francais 2013 Itävalta

CMBF on ollut minulle jo tavoitteena silloin, kun Jopon kanssa aloimme harrastamaan suojelua viisi vuotta sitten. Hieman hilkulle meidän kolmosiin osallistuminen jäi, kun saimme koulutustunnuksen kakkosesta syyskuussa. Näin ollen meidän ensimmäinen kolmosen koe olisi Itävallassa Maailman Mestaruus kisoissa. Olihan se vähän hullua lähteä tuollaiseen kilpailuun suorittamaan ensimmäistä kolmosen koetta, mutta kait sitä sen verran hullu pitää olla ;)

Olimme päätyneet matkaamaan laivalla Travemünden Saksaan ja siitä edelleen Saksan läpi Itävaltaan. Harkitsimme myös muita vaihtoehtoja: lentämistä sekä Baltian läpi. Lentäminen hylättiin, kun joka tapauksessa olisi pitänyt ottaa vuokra-auto ja mihin kaikki tavarat olisivat mahtuneet. Baltian ja Puolan läpi reitti hylättiin myös, kun meitä peloteltiin Etelä-Puolan teillä.

19.-20.10.2013 Lähtö ja laivamatka

Mian kanssa lähdettiin reissuun lauantaina laivalla kohti Saksaa. Määränpäänä oli Travemünde ja siitä edelleen Ebreichsdorf Itävallassa. En ollut aikaisemmin matkustanut noin pitkää aikaa laivalla, hieman jännityksellä odotin, miten ajan saa kulumaan. Perjantai ja lauantai menivät kyllä sellaisella tohinalla pakatessa ja miettiessä, että mitä kaikkea sitä pitää ottaa mukaan reissuun. Suurinta päänvaivaa tuotti Jopon ruoat, miten saan pysymään ne jäässä koko matkan. Tässä vaiheessa tuntui viisaalta ratkaisulta, että lähdettiin autolla eikä lentämällä. Sitä tavaraa tuli sen verran paljon mukaan :) Jotain sitä kuitenkin jäi kotiin, kun lähdin ajelemaan Mialle; meidän kolikot. Vesa toi ne meille matkan varrelle, joten saimme nekin kyytiin.

Pääsimme laivaan heti satamaan tultuamme. Hytti oli neljän hengen hytti, johon änkeydyimme koirinemme ja laivatavaroiden kanssa. Olimme pakanneet erilliseen pienempään laukkuun laivalla tarvittavat kamppeet. Tämä oli viisas ratkaisu, koska hyttiin ei olisi mahtunut mun matkalaukkua :) Koirat sijoitimme niin, että jaoimme hytin kevythäkillä ja poissa ollessa laitoimme Dalin häkkiin ja Jopo sai olla vapaana; tasa-arvo se olla pitää. Laivamatka sujui yllättävän kivuttomasti nukkuen, syöden, saunoen, porealtaassa lilluen, koria ulkoiluttaen ja lukien. Viimeiset tunnit alkoivat olla polttelevia, kun odotti maihin pääsyä.

Laivakoirat

Sunnuntai-iltana laivan saapuessa Travemündeen ajoimme illalla noin 200 km päähän Laatzeniin Hannoverin liepeillä. Yövyimme siellä ja aamulla jatkoimme kohti Itävaltaa. Laatzenin yöpymispaikassa alkoi vastaanottovirkailija naputtaa siitä, että huoneissa ei saisi olla kuin yksi koira. Tätä emme voineet tietää, koska nettisivuilla ei ollut tästä mainintaa ja ketään ei ollut enää paikalla, kun tulimme illalla hotellille. Piti oikein mennä tarkistamaan, että koirat eivät olleet tehneet mitään tuhojaan. Olisimme kuulemma joutuneet korvaamaan moiset. Mehän vain nukuimme huoneessa, mitä ne koirat olisivat saaneet sillä välin aikaiseksi :o Auto aiheutti myös pienen jännitysmomentin hotellin parkkipaikalta lähtiessä. Huomasin, että kuskin ikkuna oli ihan vähän raollaan ja yritin saada sen kiinni, mutta ikkuna tuli aina alas, kun se oli mennyt ylös. Soitto "henkilökohtaiselle" autokorjaajalle ja ikkuna saatiin pysymään ylhäällä :)

21.10.2013 Ajomatka Itävaltaan

Aluksi jännitti ajella Saksan autobahneilla, mutta äkkiä sitä meni virran mukana. Piti vain olla tarkkana, kun lähti aivan uloimmalle kaistalle, että sieltä ei tule vauhdilla ketään. Reitiksi olimme valinneet Hannover-Nürberg-Passau-Ebreichsdorf; emme lähteneet ajamaan Tsekin läpi. Itävallan puoleta lähestyessä piti ostaa Vinjetti, jolla Itävallassa saa ajaa moottoriteillä. Se piti kiinnittää auton tuulilasiin; ilmeisesti autot kuvataan/skannataan jotenkin ja tarkistetaan onko Vinjettiä vai ei. Menomatkalla emme juuttuneet mihinkään ruuhkaan, pääsimme jouhevasti etenemään. Pysähdyimme muutaman kerran ulkoiluttamaan koiria sekä kävimme myös syömässä.

Löysimme hotellin pienen harhailun jälkeen Ebreichsdorfista tai oikeastaan se oli seuraavassa kylässä Oberwaltersdorfissa. Meitä oli vastassa ihana vanhempi herrasmies, joka tosin ei ihan kauheasti puhunut englantia. Itävallassa voi varautua siihen, että kaikki eivät osaa englantia. Hyvin tulimme toimeen englannin, saksan ja ruotsin sekoituksella :) Saimme kuitenkin itsellemme huoneen, joka oli todella iso. Siinä oli reilusti tilaa molemmille koirille eikä tarvinnut olla koko ajan "nokat vastakkain". Jaoimme huoneen kevythäkillä, jolloin molemmille koirille jäi reilusti tilaa olla vapaana. Pieni jännitysmomentti tuli siinä, kun avasin Jopon ruokakassin, mitä sieltä vastaan tulee. Ei ollut ruoat sulaneet vaikka ne olivat ollut kylmälaukussa kaksi vuorokautta. Olin ilmeisesti sen verran hyvin pakannut ne. Onneksi hotellihuoneissa oli jääkaapit, joissa oli pakastelokerot ja sain ruoat heti pakkaseen hotellille tullessa.

Hotelli. Kuva Marjo Alanen

Suosittelen lämpimästi Hotell Cafe - Restaurant Kristallia, jos liikutte Wienin lähistöllä. Löysimme lähistöltä vielä oivan paikan ulkoiluttaa koiria joen äärellä. Eipä siinä sinä iltana sen kummempia enää tarvinnut tehdä, kun peti kutsui.

22.-24.10.2013 Kisapaikaan tutustuminen ja treenausta

Tiistaiaamuna lähdimme kohti kisapaikkaa paikalliseen koiraklubiin ÖRV HSV Ebreichsdorfiin. Paikalle saavuttuamme emme voineet muuta kuin ihastella tiloja; oli pikkupennuille oma kenttä, treenikenttä, ulkoilutustarha, koirille koppeja, kunnon klubirakennus vessoineen, sähköineen sekä juoksevine veteineen. Miten saisimme myös Suomeen tällaiset tilat? Siinä oli Suomi-tyttö ihmeissään, kun on tottunut hätäseen johonkin kenttään jossain pöpelikön keskellä ;)

Klubirakennus

Tapasimme kisojen pääorganisoijan Susanne Fiebigerin, jolla näytti olevan kädet täynnä töitä eikä se auttanut mitään, että me kyselimme häneltä kisoihin liittyviä asioita :) Saimme mahdollisuuden ottaa tottista kentällä ja näinhän me teimme. Muuten päivä meni hengaillessa, kaupassa käyden sekä tutustuimme norjalaisiin kilpailijoihin, jotka osallistuivat tokoon. Muita kilpailijoita ei paikalla vielä ollut; me pohjoismaalaiset oltiin ensimmäisinä. Saimme kutsun illaksi syömään yhdessä parin järjestäjän ja norjalaisten kanssa. Tokihan me otimme kutsun vastaan :)

Keskiviikko oli toisinto tiistaista. Ihanaa, kun ei ollut kiire vielä mihinkään; sai rauhassa olla ja oleutua. Otimme keskiviikkonakin tottista ja sekä pääsimme jäljestämään. Tosin jälkipaikka muistutti lähinnä puistoa kuin peltoa :) Jopon kohdalla jälki meni aika plörinäksi, mutta esineen sentäs ilmaisi lopusta. Tein sille vain yhden kulman ja päähän esine. Pituuttakaan jäljellä ei ihan kauheasti ollut.



Harjoitus "jälkipelto"

Koska meillä ei muuta ohjelmaa ollut päätimme lähteä illalla Wienin kiertoajelulle. Ennen kiertoajelulle lähtöä pääsimme katsomaan suojelutreenejä kentällä. Jännää, kun joitain eroavaisuuksia sitä löytää treeneistä, kun on eri maissa katsomassa treenejä. Kiinnitin näissä treeneissä huomiota siihen, että kaikilla koirilla otettiin pieni seruaamispätkä ennen varsinaisia purutreenejä sekä se, että koirat eivät lähteneet hihan/tyynyn kanssa pois kentältä, kuten meillä on tapana. En tiedä johtuiko tämä siitä, että koirilla käytettiin samoja hihoja treeneissä ja näin ollen, jos koirat olisivat vieneet hihat kentältä pois, olisi siihen mennyt vähän enemmän aikaa ennen kuin sen saa takaisin.

Jätimme koirat Wienin kiertoajelun ajaksi kevythäkkeihin hotellihuoneeseen. Kun tulimme takaisin, tuli Jopo iloisesti häntää heiluttaen meitä ovella vastaan. Jopo oli tullut "läpi" kevythäkin ovesta, jonka olin ennen matkaa korjannut roudarinteipillä. Ei näköjään pidätellyt se korjaus ei. Lisäksi Jopo oli syönyt melkein täyden paketin salmiakkikaloja, jotka olin ostanut laivalta. "Hätäpuhelu" Suomeen kysyäkseni onko salmiakki vaarallista koiralle. Hotellihuoneessa ei ollut wlan-yhteyttä, joten en itse pystynyt tarkistamaan asiaa. Onneksi salmiakki ei ole vaarallista, mutta Jopo oli hieman turvoksissa vatsasta. Onneksi itse h-hetkeen oli vielä aikaa muutama päivä, mutta torstaina olisi eläinlääkärin tarkastus sekä purutreenit :)

Torstaina kisapaikalla oli jo enemmän tunnelmaa, kun muita kisaajia oli saapunut paikalla sekä osa tarvikemyyjistä oli tullut. Torstaina oli ilmoittautuminen, eläinlääkärin tarkastus, purutreenit (osa joukkueista oli käynyt harjoittelemassa aikaisemmin syksyllä ja muilla oli nyt mahdollisuus ottaa treenit), kilpailunumeroiden arvonta sekä kilpailijoiden kokous; hommaa siis riitti koko päivälle.

Käytiin ensimmäiseksi ilmoittautumassa Mian kanssa ja saimme samalla tarkemmat kisa-aikataulut sekä osallistujalistat. Sen jälkeen mentiin kentälle katsomaan purutreenejä ja odottamaan omaa vuoroa. Mian kanssa tehtiin samanlaiset harjoitukset puruissa molemmille koirille; kierrätettiin vitonen, kutoselle haukkumaan, sivulle, pako, irti, uudelleen hyökkäys ja kuljetus siitä palkka ja viimeiseksi pitkä liike. Maalimiehet oli hieman ihmeissään, että ettekö te enempää ota, kun aikaa olisi ollut ottaa vielä toisen kerran. Turha sitä on alkaa jauhamaan tässä vaiheessa :)


Eläinlääkärin tarkastus meni kummaltakin rutiinilla; ei tullut huomautettavaa. Samalla sovimme matolääkkeen antamisesta ennen kotimatkaa lääkärin kanssa, jotta saamme merkinnän siitä koirien passeihin. Tämän jälkeen odottelimme mallikoirien suorituksia, jotka ovat pohjana kisasuorituksille. Pikkuhiljaa tuomarit tulivat laittamaan kenttää "kuntoon" kisoja varten. Sinne maalattiin merkkejä tokoa, tottista sekä puruja varten. Jännitystä oli jo selvästi ilmassa, kun kisaajat kokoontuivat kentän laidalle katsomaan mallikoirien suorituksia. Muutama kysymys heräsi koirien suorituksista esim. se, että eikö IPO 3:ssa ole kulmaa selkäkuljetuksessa. Kysymykset piti jättää ohjaajien palaveriin ;)

Suunnittelua

 Mallikoirien suoritusten jälkeen jäimme odottamaan ohjaajien palaveria. Toimihenkilöt palaveerasivat ensiksi keskenään, jonka jälkeen pidettiin ohjaajien palaveri. Samassa tilaisuudessa arvottiin myös kisanumerot. Numerot arvottiin lajeittain ja maittain. Nostin meistä ensimmäisenä numeron 306 ja Mia minun perääni 307. Olimme peräkkäiset numerot mutta emme kuitenkaan pari. Tämä tietty harmi, koska emme pysty näkemään toistemme suorituksia niin tarkasti. Minä sain parikseni sveitsiläisen beussin ja Mia sai tsekkiläisen beussin. Näillä siis mennään :)

25.-27.10.2013 Kisapäivät

Perjantai oli ensimmäinen varsinainen kisapäivä. Aamusta kisapaikalla käytiin BGH-turnaus. Tuo oli jonkinasteinen tottiskilpailu, mutta ei ollut virallisena kisaohjelmana mukana. Illalla oli ohjelmassa kisojen avajaiset. Me saatiin vahvistuksia perjantaina Suomesta, kun paikalle saapuivat Petti, Marjo sekä Tanja. Mian kanssa meillä aamupäivä meni muuttaessa toiseen huoneistoon sekä odotellessa kannustajia paikalle. Odottavan aika on pitkä, mutta vihdoin näimme tutut kasvot hotellin pihalla. Järjestäydyimme huoneisiin ja lähdimme ruokailemaan. Varsinaisissa ruokapaikoissa ei saa ruokaa 14:00-17:00 välillä, joten meidän piti tyytyä pizzerian antimiin.

Syötyämme lähdimme kohti kisapaikkaa avajaisiin. Olimme saaneet Suomen lipun Teemulta mukaamme. Lipulla on arvokas historia, se on ollut turvaamassa rauhaa Golanin kukkuloilla Etelä-Libanonissa suomalaisten mukana. Järjestäydyimme jonoon kentälle vievälle tielle; jokaisella maalla oli lapsi kantamassa maan nimeä. Jokaisen maan marssiessa vuorollaan kentälle soitettiin ko. maan kansallislaulu. Oli se hienoa marssia kentälle Maamme laulun soidessa. Kaikkien maiden marssittua kentälle seurasi kisajärjestäjien ja tuomareiden puheita. Avajaisten jälkeen suuntasimme hotellille ja istuimme iltaa hotellin alakerrassa porukalla. Myöhään ei kuitenkaan voinut olla, kun jäljet alkoivat aamusta.

Avajaismarssi. Kuva Marjo Alanen

IPO 3 koirakoiden ensimmäinen jälkikokoontumisaika oli 10:30. Meille oli kisaoppaassa annettu koordinaatit ja osoite, johon piti saapua paikalle puoli tuntia ennen oman ryhmän aloitusajankohtaa. Me olimme paikalla heti ensimmäisen ryhmän aikana, koska halusimme nähdä muidenkin jälkisuoritukset, vaikka Jopolla jälki oli vasta 12:30 ja Dalilla 13:30. Samaan aikaan kentällä käytiin tokomestaruus, kun IPO koirat olivat jäljellä. Harmittavasti niitä ei nyt nähty, mutta aina ei voi kaikkea nähdä.

Meitä tultiin hakemaan kokoontumsipaikalta ja jatkoimme matkaa kohti "kukkuloita". Emme varsinaisesti nähneet vuoria lainkaan Itävallassa, mutta korkeita kukkuloita oli. Korkeimmillaan kävimme Mian kellon mukaan 700 metrissä matkan aikana. Ensimmäiset jäljet olivat korkean mäen päällä ja rinteessä. Jälkialusta oli loistava; lyhyttä tasaista nurmea. Lisäksi aamulla oli ollut kosteutta eikä tuullut mainittavasti. Olosuhteet olivat kyllä mitä mainioimmat. Ensimmäiset kolme koirakkoa jäljestivät tässä ryhmässä ja jokainen sai yli vaadittavat 70 pistettä jäljeltä.

Jälkimaisemat

Jopon kanssa olimme toisessa jälkiryhmässä. Meidän ryhmän jäljet olivat hieman eri paikassa, mutta alusta oli yhtä hyvä kuin ensimmäisessä. Nostin itselleni arvonnassa kakkosjäljen. Jännitys alkoi voimistua vatsassa. Käytin Jopon kävelyllä ja puin sille kisavermeet päälle. Odotin omaa vuoroani. Tuomarina oli Slovakialainen Jana Honiskova. Jopo lähti ajamaan jälkeä hyvin ja matalalla nenällä. Jopo ilmaisi hyvin ensimmäisen esineen ja jatkoi esineeltä matkaa hyvin. Ensimmäinen kulma oli hyvä. Tokalla ja kolmannella kulmalla pyöri hieman. Toisen esineen ilmaisi myös hyvin ja oli ilmeisesti lähdössä syömään siitä, kun teki sellaisen pomppauksen, mutta tajusikin, että ei hitsi tää jatkuu vielä ;) Viimeisellä kulmalla ajoi yli ja sai ilmeisesti hajun omalta ekalta suoralta, tuuli sieltä suuntaa, ja lähti ajamaan sitä uudestaan ja siihenhän se sitten loppui. Tuomari antoi meidän jatkaa jäljen loppuun. Jopo ilmaisi viimeisenkin esineen, mutta vinossa. Pisteitä saimme 67, muuta en arvostelusta oikein ymmärtänyt, kun se oli saksaksi. Pettymys oli tietenkin kova ja itkuhan siinä meikäläiseltä tuli. Mutta kuitenkin olen tyytyväinen Jopon suoritukseen. Se ajoi pääosin hyvin sen jäljen sekä ilmaisi esineet, joissa meillä on syksyllä ollut haasteita. Tämä kisajälki oli paras, jonka se on kokeissa ajanut. Kulmat ovat olleet meillä heikko lenkki ja siihen se sitten kosahti tällä kertaa. Ei muuta kuin lisää treeniä.

Jopon kisajälki:



Mia ja Dali olivat viimeisessä jälkiryhmässä. Heidän jälki oli samassa paikassa, jossa oli ensimmäisen ryhmän jäljet. Mia valitsi kakkosjäljen, tässä ryhmässä oli vain kaksi osallistujaa. Dalille epäonneksi koitti se, että ensimmäisen esineen jälkeen, otti hajun viereisestä juuri ajetusta jäljestä ja lähti väärälle jäljelle. Harmittavasti Dali myös epäonnistui jäljelle ja kummallakaan suomalaisella ei ollut enää mahdollisuutta tulokseen.

Tämä on tätä ja aina ei voi onnistua :) Suuntasimme Mian kanssa katseet jo seuraavaa päivää kohti, jolloin vuorossa olisi tottis ja purut. Ennen niitä olisi kuitenkin vuorossa juhla-illallinen kisapaikalla. Ehdimme käydä kääntymässä hotellilla siistiytymässä iltaa varten. Illalla oli ohjelmassa buffet-illallinen, dj-musiikkia, CMBF 10-vuotisjuhla sekä tietysti hauskanpitoa ja seurustelua.

Sunnuntaina oli vuorossa IPO-koirien tottikset ja purut. FH-koirat olivat suorittamassa omia jälkiä ja tokokoirilla oli urakka jo loppunut. Aamusta kentällä oli aikamoinen sumu, mutta hyvin koirat siitä huolimatta suorituivat kenttäosuuksista. Päivän mittaan sumu hälveni ja aurinko alkoi paistaa. Tottikset alkoivat ykkösten koirilla ja jatkuivat siitä siten, että välissä oli purut ja sitten taas tottikset jne. Meidän tottis oli laitettu alkavaksi 13:20 ja purut 16:00. Välissä oli myös lounastauko. Menimme kentälle yhdeksän jälkeen, emme nähneet ihan kaikkien ykkösten tottissuorituksia.

Meidän vuoro lähestyi ja jännitys sen kun kasvoi. Kävin kävelyttämässä Jopon ennen omaa vuoroa ja menin sen kanssa odottamaan omaa vuoroa. Huomasin jo siinä kävellessä, että Jopo on menossa tekemään puruja eikä tottista. Mielentila oli näin ollen väärä tottikseen. Yritin saada koiraa kuulolle ja oikeaan vireeseen, mutta enpä tainnut onnistua siinä :( Me mentiin ekana paikalla oloon ja Jopo oli kuulemma heti ensimmäisen laukauksen kuuluta noussut paikalla olosta häntä pystyssä ja ampunut kohti piiloa, että missä se äijä on. No taisi olla hieman hämmästynyt, kun piilosta löytyikin minä eikä maalimiestä. No paikallaolo oli sitten siinä. Jatkoimme kenttäosuuteen ja ei se sen parempaa ollut kuin tuo paikallaolo. Seuraaminen oli jotain katastrofin ja häpeän välimailta. En voinut muuta kuin suorittaa hymyssä suin vaikka kieiuin sisältä kuin mikäkin ylikuumennut kattila.

Seuraa. Kuva Marjo Alanen

 Henkilöryhmää lähestyttäessä Jopo sai ihme oivalluksen, ai tää olikin seuraamista ja alkoi näyttämän sitä seuraamista, jota se osaa. No se oli hieman liian myöhäistä. Istumisessa Jopo jäi seisomaan, maahanmeno ja luoksetulo ok, seisomisessa kipitteli mun vieressä, noudot no ok muuten mutta A-estenoudossa heitin kapulan vinoon ja olin menossa korjaamaan, mutta Jopo tulkitsi sen luvaksi lähteä ja olin siinä vaiheessa, että no mene sitten. Eipä se sitten suorittanut A-estettä. Eteenmenossa meni eteen ja maahan, mutta vaihtoi paikkaa vielä maahan menon jälkeen. Tottiksestä kaiken kaikkiaan pisteet huimat 40. Olin niin raivona ja pettynyt tottiksen jälkeen, että aloin jo miettimään, että tässä oli meidän "ura" IPO:ssa :)

Mian ja Dalin suoritus oli meidän jälkeen. Jäin katsomaan sen ennen kuin vein Jopon autoon takaisin. Heidän tottelevaisuus oli hienoa katseltavaa. Ei tullut mitään isompia virheitä. Paikallaolossa Dali nousi kesken kaiken istumaan, istui siinä hetken ja meni takaisin maahan ennen kuin Mia tuli piilosta pois. Mian ja Dalin pisteet olivat 86 tottiksesta. Hieman olivat mielestäni alakanttiin, mutta tämä on arvostelulaji. Tottiksissa tuomarina oli itävaltalainen Kurt Schafar.

Dali nouto. Kuva Marjo Alanen

No enää ei ollut mitään menetettävää meidän osalta purujen suhteen; oli vain voitettavaa. Puruissa tuomarina toimi itävaltalainen Robert Markschläger sekä maalimiehinä toimivat Markus Mohr ja Andreas Wohlschlager. Puruosuuteen kentälle tullessa soi jokaisen kilpailijan etukäteen ilmoittama musiikki. Meillä se oli Jopon kanssa Scooterin Hands up! Oli kyllä ison kisan tunnelma siinä kävellessä aloituspaikkaan musiikin soidessa ämyreistä. Lähetin Jopon ykköselle ja siitä kakkoselle. No niinhän siinä kävi, että ampaisi siitä suoraan kutoselle. En tiedä ohjasinko sitä liian epätarkasti ja Jopo tulkitsi ja päätti lähteä kutoselle. No mene ja tiedä.


Ajattelin piilolle kävelleessä, että varmistan sen, että Jopo tulee sieltä piilolta sivulle ensimmäisellä käskyllä. Jos se ei tulisi, voisi sanoa hyvästit tulokselle, koska hallinta pettäisi siinä vaiheessa ainakin lopullisesti. Niinpä huusin niin paljon kuin vain ääntä lähti, minustahan lähtee, tänne sivulle. Tulihan se sieltä. Tuomarikin hymyili siinä vaiheessa ja yleisöstäkin taisi kuulua naurahduksia. Kyllä sitä alkoi itseäkin hymyilyttämään :) C-osa jatkui tästä eteenpäin ihan normi jopomaisella suorituksella; mitään suuria virheitä tai hallinnan pettämisiä ei tullut, kaikki irrotuksetkin onnistuivat ensimmäisellä käskyllä. Pisteet olivat 82. Arvostelu oli saksaksi, jos oikein käsitin niin otteista on mennyt pisteitä tai lähinnä ylimenovaiheesta. Sitä pitää alkaa työstämään seuraavaa kautta varten. Olin tyytyväinen C-osan suoritukseen. Tämä oli kuitenkin meidän ensimmäinen kolmosluokan koe ja ei mikään kyläkoe vaan vähän isommat pippalot matkoineen päivineen sekä vieraat maalimiehet jne.

Jopon C-osa:



Jäin katsomaan Dalin C-osan oman suorituksen jälkeen. Dalilla ei tällä kertaa puruissa ihan nappisuoritusta tullut, mutta pisteet kuitenkin 71. Mielestäni saimme molemmat olla tyytyväisiä koiriimme, että saivat C-osasta tulokseen oikeuttavat pisteet! Tästä on hyvä jatkaa ensi vuotta silmällä pitäen ;)

IPO C-osuuksien jälkeen ei ollut enää vuorossa kuin palkintojen jako ja päättäjäiset. Palkintopöytä oli upea ja olisihan sitä ollut hienoa nousta pallille, mutta ei ollut meidän vuoro tänä vuonna ;) IPO:ssa Maailmanmestariksi nousi Thomas Wöginger ja Kerang Warrior Soul. Joukkuekultaa sai Itävalta. Toivottavasti saamme ensi vuonna Suomesta enemmän osallistujia, jotta voimme osallistua joukkuekisaan. Joukkueessa voi olla niin eri lajien edustajia että eri rotujen edustajia. Näin ne oli taputeltu loppuun nämä pippalot. Enää ei ollut vuorossa kuin pakkaaminen ja kotimatka.

28.-30.10.2013 Kotimatka

Viimeisellä yhteisellä aamupalalla Mian kanssa oli hieman haikeat tunnelmat. Oltiin kuitenkin viikon verran oltu Itävallassa ja vietetty aikaa tiiviisti yhdessä. Paluumatkan ajoimme yhdessä päivässä Travemündeen. Lähdimme jo aamulla yhdeksän aikaan hotellilta kaupan kautta matkaan vaikka laiva lähti vasta kolmen aikaa yöllä. Onneksi lähdimme hyvissä ajoin, koska jouduimme yhteen pahempaan ruuhkaan onnettomuuden takia Saksan puolella. Siinä meni melkein kaksi tuntia jonossa istuessa rekkojen keskellä.

Muuten ajomatka sujui suhteellisen kivuttomasti parin pysähdyksen taktiikalla ja pääsimme perille laivaan ajoissa. Saimme ajaa auton suoraan laivaan, kun tulimme satamaan. Kannoimme laivakamat ja veimme koirat hyttiin ja sen jälkeen menimme baariin Mian kanssa. Tapasimme myös muita suomalaisia koiraihmisiä laivalla. Osa riiseneiden MM:iin osallistuneista oli samalla laivalla kuin me. Heillä oli  mennyt hieman paremmin kisamatka; kotiinviemisenä oli joukkuehopea! Eipä siinä enää muuta jaksanut tehdä kuin mennä nukkumaan.

Seuraava päivä meni laivassa palloilessa, missäs muuallakaan :) Kävimme saunassa, mutta porealtaassa ei tällä kertaa ollut vettä, kun odotettiin myrskyä matkalle. Vietimme loppupäivän ja illan riiseniporukoiden kanssa. Juttu luisti ja meillä oli oikein mukavaa. Enää oli yksi yö laivassa ja aamulla olisimme Vuosaaren satamassa. Vielä käytiin aamupalalla ennen kuin päästiin ulos laivasta.

Loppusanat

Vaikka tuloksilla ei juhlittu, oli reissu kaiken arvoinen ja tekisin sen uudestaan. Kokemusta tuli roppakaupalla ja nyt tietää, millaista tuollaisiin kisoihin on osallistua. Toki ihanne olisi se, että mukana olisi erillinen joukkueenjohtaja, joka huolehtisi juoksevista asioista, niin ei kisaajien tarvitsisi huolehtia niistä. Mutta hyvin se meni näinkin :) Itsellä oli helppo matkustaa koiran kanssa, koska se ei stressaantunut matkalla ja oli muutenkin helppo matkalainen. Autonmittariin kertyi yhteensä noin 2 860 kilometriä eli  on siinä jonkin verran tullut ajettua.

Ensi vuoden CMBF järjestetään näillä näkymin 19.-21.9.2013 Reichshoffenissa Ranskassa. Sinne vain kaikki rohkeasti mukaan! Meillä on nyt FH:sta tuloksia beusseilla, saataisiin edustus myös siihen. Lisäksi Reischshoffeniin on "vain" noin 800 kilometriä Travemündestä. Minä aikankin olen lähdössä ensi vuonna uudestaan :)

Iloiset matkalaiset. Kuva Marjo Alanen

Kuvia löytyy: http://kennelakhilleus.kuvat.fi/kuvat/WienMM2013/ sekä http://mimma.kuvat.fi/kuvat/Coupe+du+Monde+Bergers+Francais+2013+It%C3%A4valta/

Haluan vielä kerran kiittää meitä tukeneita:

Teemu "the maalimies", kiitos näistä viidestä treenivuodesta, ensi vuotta varten viilataan vielä asioita kuntoon ;)

Petti, mitä mä teksinkään ilman sua; mun henkinen tuki ja korvaamaton treeniapu!

Sari, meidän kivakoiraohjaaja ;) Kiitos kaikista vinkeistä ja avuista, joita olen sinulta saanut!

Sanna thank you for Jopo! What else I would say; without good dog this has not been possible!

Vesa, kiitos siitä, että olet jaksanut olla tukena vaikka treenit ovat vieneet syksynä paljon vapaa-aikaani!

Mia, kiitos matkaseurasta ja tuesta matkalla! Ensi vuonna uusiksi!

Marjolle kiitos kuvaamisesta!

Koko meidän treeniryhmä, te ootte parhaita, jatketään samaan malliin!

Kaikki, jotka ovat olleet jollain tavalla tekemässä meidä reissua mahdolliseksi; etenkin kannatustarran ostaneita!

Haluan kiittää vielä meidän matkaa tukeneita: Ninni Stenhäll www.koiraurheilu.fi ja Anna Hammarén: www.dogeaze.fi/