20.9.2014 PK-rotumestikset Raisio ja ajatelmia tottiksesta

Lähdettiin aamuvarhaisella ajamaan kohti Raisiota ja beussien PK-mestiksiä. Ne olivat samalla myös bouvierien, briardien, mudien sekä valkoistenpaimenkoirien PK-mestaruuskilpailut. Beusseja oli ilmoittautunut 12 koirakkoa. Paikanpäällä selvisi, että kaksi koirakkoa oli jäänyt pois. Beauceronien osalta osallistujat olivat jakautuneet seuraavasti: jälki 1 yksi koirakko, jälki 2 yksi koirakkoa, jälki 3 kaksi koirakkoa, haku 1 yksi koirakko, haku 3 kolme koirakkoa, IPO 2 yksi koirakko ja FH 1 yksi koirakko. Jokaiseen lajiin osallistui ainakin yksi beauceron.

Black Death Varis:

Saavuimme paikalle, kun jälki 1:sen koirat olivat tekemässä jo tottelevaisuutta. Parkkeerasimme leirin pystyyn kentän laidalle, josta Hannelen kanssa saimme hyvin räpättyä kuvia. Ehdimme nähdä toisena suoritusvuorossa olevan beussin suorituksen kokonaan. Pienen tauon jälkeen tottisvuoroon tulivat haku 1:sen ja haku 2:sen koirakot. Koska poisjääneitä ja keskeyttäneitä oli jonkin verran, pystyttiin kilpailut viemään läpi etuajassa. Viimeisenä vuorossa oli suojelun puruosuudet. Suojelussa oli yksi beussi, joka oli Jopon veli Yeff, ja kolme bouvieria.  Kaikki IPO-koirat saivat tuloksen. Onnea Tanja ja Yeff IP2 koulutustunnuksesta!

Valitettavasti beusseilla oli epäonnea joko maastossa tai tottelevaisuudessa eikä koulutustunnusta saavuttanut kuin neljä koirakkoa. PK rotumestariksi tuli tänä vuonna Pirkko Kallinen ja Bayjet Dodge haku 3. Parhaan tottelevaisuuspalkinnon sai Tanja Vennelä ja Grand Lutin Yeff. Onnea! Koulutustunnukset saivat myös Pauliina Auramo ja Onks Toi Fripon jälki 1 sekä Mari Kurenmaa ja Avataran Brittany haku 3.

Tässä vielä beauceronien tulokset:

Olin pettynyt kisojen tottelevaisuuksien tasoon. Mielestäni parhaan tottiksen teki haku 1:sen briardi (Minna Saarimaa ja Black Death Varis). Tästä parista tuli sellainen olo, että koira oikeasti haluaa tehdä töitä ohjaajalle. Tottelevaisuus oli energistä ja hienoa katseltavaa. Beusseilla ei nähty yhtään tottelevaisuutta, joka olisi ollut 90 pisteen tai sen yli. Lisäksi tottiksen suorittaneiden beussien keskiarvo oli 70 pistettä eli niukin naukin hyväksyttävä pistemäärä. Mielestäni arvostelu ei ollut mitenkään erityisen tiukkaa.

Mistä johtuu, että emme saa koulutettua koirillemme suoritusvarmaa tottelevaisuutta? Itse jouduin miettimään tätä samaa viime vuoden lokakuun jälkeen. Ei se tottelevaisuuden opettaminen beussille voi olla mitään rakettitiedettä. Yksi, mitä olen huomannut, on se, että koirien kanssa tullaan tottelevaisuusosioon väärässä mielentilassa. Jos koira on jo kentälle tuotaessa väärässä mielentilassa, miten se voisi nostaa itsensä vireeseen kesken suorituksen? Tunnetila on mielestäni yksi tärkeimmistä ellei tärkein asia tottelevaisuuden koulutuksessa.

Grand Lutin Yeff:

Harva koira kuitenkaan tekee tottelevaisuutta vain sen takia, että näki pallon/patukan/nakin ennen suoritukseen menoa ja sen voimalla jaksaa tehdä koko kisakaavion. Koiralle pitää olla rakennettuna oikea tunnetila, jotta tunnetila pysyy koko suorituksen ajan. Tämän lisäksi koiralta pitää alkaa vaatimaan asioita, kun se osaa ne jo. Osataanko koiralta vaatia osaamista reilusti vai eikö vaadita lainkaan? Kuvitellaanko, että koira tekee suorituksen missä vain, kun se tekee ne omalla kentällä/pihalla pallon/patukan/nakin ollessa esillä. Harjoitellaanko liian vähän vieraissa ympäristössä; luotetaan siihen, että kyllä se kotona osaa. Usein kuullaan sanottavan, että kun ohjaaja jännittää niin koira reagoi siihen. Miksi ei harjoitella jännittäviä tilanteita etukäteen ja kerrota koiralle, että ei hätää vaikka jännitän, sinä voit tehdä liikkeet siitä huolimatta. Toki on myös puutteita koiramateriaalissa, jotka menevät lukkoon, jos ohjaaja on jäykkä ja jännittynyt. Mutta onko silloin järkevää kisata sellaisen koiran kanssa? Itse aikoinani totesin, että ei ole.

Tottelevaisuus vaatii suunnattomasti toistoja ja työtä. Olemmeko valmiita tekemään sen työn, jotta saamme hyvä tottelevaisuuden koiralle. Lisäksi kaikki lähtee sieltä arkielämästä, jos siellä annetaan koiran luistaa sille annetuista käskyistä/tehtävistä, miten voimme olettaa, että se tekisi suoritukset täsmällisesti myös tottelevaisuudessa? Ei koira pysty erottamaan sitä, että ai nyt saan luistaa ja nyt en.

Työmyyrän Ihkaensimmäinen:

Toivottavasti tämä kirjoitus herätti ajatuksia ja mietteitä. En halua osoitella ketään, koska olen ollut itse aivan samassa veneessä ja joutunut miettimään nämä asiat. Katsotaan sitten sen seuraavan koiran kanssa. Toivottavasti olen taas hieman viisaampi sen kanssa kuin nykyisen. Jos jollakulla jäi ajatuksen siemen kytemään tai askarruttamaan joku asia, saa minuun ottaa yhteyttä.

Kuvia PK-mestiksistä löytyy: http://mimma.kuvat.fi/