19-20.9.2015 Suomen Beauceron Ry:n leiri ja vähän muuta

Kesä mennä hurahti ja on jo vaihtunut syksyyn. Heinäkuussa pidin lomaa, jolloin kävin myös Marjannan luona Ristiinassa Pösön ja Jopon kanssa. Siellä kävimme purutreeneissä (minä yleisönä), jäljestimme, tottistelimme sekä saunoimme. Reissu oli kaikin puolin onnistunut. Pösötin käyttäytyi oiken mallikkaasti eikä vieras ympäristö vaikuttanut sen treneeihin. Hyvä oppia pienestä pitäen eriliaisa ympäristöjä, joissa tehdään töitä.

Bite seuraa

Elokuussa pidettiin yhdistyksen erikoisnäyttely sekä jalsotustarkastus. Olin ilmoittanut Jopon erkkariin; tuloksena oli käyttöluokasta erinomainen sekä SA sijoitus käyttöluokan toinen. Paras narttu kehässä ei enää menestystä tullutkaan :) Jalostustarkastukseen en ollut ilmoittanut omia koiria, joten keskityin katsomaan luonnekehää. Noin yleisesti beussien taso on mennyt eteenpäin; ei näkynyt sellaisia, jotka olisivat pelänneet selvästi laukauksia tai olisivat väistäneet ihmistä. Itse kaipaisin lisää "munaa" koiriin niin avot, meillä olisi loistava taso Suomessa beussien osalta.

Olin ilmoittanut Pösön beussiyhdistyksen leirille jäljelle. Jopon jätin tällä kertaa viettämään viikonloppua Vesan ja Reipan kanssa; näin sain keskityttyä vain Pösöön. Jälki on lähtenyt hyvin etenemään Pösön kanssa. Se on äärettömän ahne, mikä tietysti on auttanut asiaa ja on hyvä asia. Haasteena on tällä hetkellä se, missä mielentilassa jälkeä lähdetään ajamaan. Se onkin seuraava asia, mitä lähdetään harjoittelemaan jäljellä. Leiri pidettiin Västankvarnissa Inkoossa. Menin perjantaina Petin luokse Kirkkonummelle yöksi, josta on lyhyempi matka leiripaikalle. No en tiedä oliko hyvä valinta, koska nukuin melko levottomasti yön.

Lautaina lähdin ajamaan kohti Västankvarnia hyvissä ajoin. Porukkaa oli jo paikalla, kun saavuin. Söimme aamupalan ennen kuin aloimme jälkihommiin. Kouluttajana toimi Marjo Alanen. Ensimmäiseksi jokainen ohjaaja kertoi hieman koirastaan ja siitä, mitkä ovat leirin toiveet sekä tavoitteet koiran kanssa. Leirillä oli tällä kertaa aika nuoria koiria; Jopon penneli Indi taisi olla vanhin reilu kaksi ja puoli vuotta ja Pösö nuorin. Muut koirat osuivat siihen väliin.

Lauantaina teimme jokaiselle koiralle kaksi jälkeä. Pösö oli ensimmäinen jälki tehtiin heinälle. Siinä oli noin 150 askelta, kaksi kulmaa ja ruokaa joka askeleella. Lauantaina tuuli oli  melkoinen, mutta se ei näyttänyt vaikuttavan Pösöön. Mielestäni Pösö ajoi omalla tasollaan jäljen. Jäljelle tulo oli öööö rynnimällä, otti pääasiassa jokaisen askeleen ja kulmat meni hyvin. Toisessa kulmassa nenä nousi, mutta palasi nopeasti takakaisin; ei siis mitään katastrofia :)

Pösön lauantain ensimmäinen jälki

Toisen jäljen tein Pösölle mullalle, kun multapeltoa oli saatavilla, ajattelin käyttää tilaisuusen hyväkseni. Jäimme Marjon kanssa tekemään kahdestaan jäljet; minä Pösölle ja Marjo Buffylle. Eipä tuo näyttänyt multaan mitenkään erikoisesti reagoida ehkä vauhti oli hieman kovempi kuin heinällä, mutta muuten teki normisuorituksen. Ohjaajan selkä vain oli tässä vaiheessa sen verran koetuksella, että ei jaksanut tehdä kovin pitkää jälkeä :) Näiden päivän viimeisten jälkien jälkeen oli hyvä ottaa siideri ja siitä saunaan. Loppuilta menikin saunoen ja seurustellen.

Sunnuntaina jatkettiin siihen mihin jäätiin. Tein Pösölle jäljen heinälle; noin 200 askelta, kolme kulmaa, tyhjiä askeleita siellä täällä. Tällä kertaa sää ei ollut niin tuulinen kuin lauantaina. Olisin kuvitellut, että Pösö on väsyneempi lauantain jäljiltä, mutta vielä mitä; se mennä puksutti kuin mikäkin. Uusia elementtejä tuli jäljellä vastaan; toisen kulman jälkeen eteen tuli "seinä" eli lyhyeen heinään tuli kapea kaistale korkeampaa heinää, mikä näyttää koiralle seinältä. Pösö nosti pään ja hieman etsi reittiä, että mistä tästä pääsee. Lopulta se ymmärsi, että siitä voi mennä läpi ja jatkoi eteenpäin :) Annoin koiran ratkaista tilanteen itse; pidin liinasta kiinni enkä päästänyt sitä menemään kuin oikeaan suuntaan. Nämä ovat hyviä kokemuksia nuorelle koiralle, jolla ei ole vielä paljon kokemuksia erilaisista asioista jäljellä. Ei tarvitse isompana ihmetelleä kokeessa, että mikäs tämä on :)

Lopussa Pösö reagoi videokuvaajaan vaikka hän oli ollut mukana koko jäljen ja lauantain jäljelläkin. En tiedä oliko jo väsymystä ja näin ollen keskittymisen herpaantumista mukana. Siinäkin annoin koiran tehdä itse ratkaisun, enkä alkanut sitä vielä moittimaan tai neuvomaan. Jatkoi omatoimisesti ja pian oltiinkin jo jäljen lopussa, josta sai ruokapalkan. Olin tyytyväinen kokonaisuudessaan Pösön jäljestämiseen leirillä; siihen ei vaikuttaneet häiriöt (yleisö, muut koirat, leiriolosuhteet) ja noin muutenkin oli reipas pikkukoira.

Kun kaikki koirat olivat jäljestäneet sunnuntaina, menimme syömään ja päätimme leirin. Minä olin tyytyväinen leirin antiin. Mielestäni leiri oli muutenkin onnistunut; hyvä ja hauska porukka, jonka kanssa oli mukava viettää aikaa. Toivottavasti näitä leirejä tulee jatkossa ja osallistujia vielä enemmän! Puitteet Västankvarnissa oli peltojen osalta loistavat; niitä riitti!

Kuvia leiristä löytyy: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/Suomen+Beauceron+Ryn+leiri+19.-20.9.2015/ Pösöstä ei kuvia tullut, kun rekrytoin kuvaajaan ottamaan videokuvaa :)

26.-28.6.2015 Tomeran leiri

Olin ottanut varta vasten vapaata perjantaiksi, jotta pääsisin kerrankin lähtemään leirille ajoissa. Onneksi oli vapaapäivä, koska edellinen ilta meni aika kiireisissä merkeissä. Pösö oli ollut hammasleikkauksessa, kun oikea kulmuri (maitohammas) oli katkennut ientä myöten. Tämän lisäksi metsästin parafiiniöljyä apteekista puoli yhdeksältä illalla torstaina, kun Pösöllä oli jäänyt jumiin nakerrettu sukanvarsi. Onneksi se tuli ulos eikä aiheuttanut mitään vakavampaa.

Kaikkea puuhaa sitä aamupäivästä vielä oli, jotta pääsin lähtemään kakun hakemisen jälkeen kahden aikaan ajamaan kohti Parkanoa, jossa leiri pidettiin. Paikkana oli Vahojärven leirikeskus, joka oli oikein hyvä paikka pitää leiriä vaikka ei varsinaisesti koiraleireihin ollut keskittynyt. Tilaa oli reilusti, keittiössä oli hyvät tilat lämmittää ja laittaa ruokaa, jääkaappeja oli reilusti sekä iso pakastin, rantasauna omine mökkeineen oli kyllä huippu. Siellä tulikin illat vietettyä saunoen ja jutustellen.

Saavuin leiripaikalle perjantaina viiden jälkeen. Paikalle oli saapunut jo Pösön isä Rambo omistajineen. Petti tuli myös paikalle samaan aikaan kuin minä. Purimme autot ja paikan pitäjä kävi näyttämässä pellot, joissa voimme käydä jäljestämässä. Pikkuhiljaa paikalle alkoi valumaan enemmän porukkaa. Kello riensi sitä vauhtia, että oli aika lämmittää rantasauna ja siirryimme sinne. Sauna oli tilava; mahduimme kaikki naiset kerralla lauteille. Minullakin tuli heitettyä talviturkki, kun pulahdimme järveen saunasta. Tätä on Suomen kesä parhaimmillaan!

Lauantaina aamupalan jälkeen osa lähti pellolle jäljestämään, osa hakuilemaan ja osa metsään jäljelle. Tein jäljet sekä Jopolle että Pösölle pellolle. Pösön jälki meni hyvin ja sain alun onnistumaan ilman ryntäilyä. Jäljet voisi olla hieman pidempiä ja vähemmän ruokaa per askel. Ajoin jäljen myös Rambolla. Omistaja sanoi, että se menee neliveto päälle jäljen, mutta minun kanssa meni rauhallisesti. Jopon jälki olikin sitten kaksijakoinen; alku oli yhtä säätämistä, kun toisen jäljen hajut tulivat tuulen mukana ja Jopo ei meinannut millään malttaa ajaa omaa jälkeä. Loppuosa taas meni hyvin, kun tuuli ei enää tuonut toisen jäljen hajuja. Onneksi Pösö näyttäisi olevan lahjakkaampi jäljellä kuin äitinsä :)

Jopo jäljestää (kuva Hannele Rontu)

Jäljen ajojen jälkeen menimme syömään. Pidimme pienen ruokalevon, jonka jälkeen lähdimme ottamaan tottikset kentälle, joka oli osittain ruohittunut hiekkakenttä. Esteitä meillä ei tosin ollut, mutta se ei meitä haitannut. Otin tottikset sekä Jopolla että Pösöllä. Heidi ystävällisesti video Pösön tottikset, josta kooste alla. On se kyllä mukava koiruli kouluttaa, kun on niin ahne. Pösön kanssa teen tottista pelkästään ruoan kanssa tällä hetkellä. Sitä ei torstainen hammasleikkaus näyttänyt haittaavan vaan hommia tehtiin innolla.



Tottisten jälkeen Maritta ja Mikko näyttivät Mondioringiä omilla koirillaan. Iita pääsi esiintymään meille ja voi, että sillä oli hauskaa. Maritta puki myös päälle painavan ring-puvun ja toimi maalimiehenä Mikon malinoisille. On siinä kyllä vahva mimmi, kun jaksaa heilua painavan puvun kanssa koiran roikkuessa jalassa. Kello alkoi olemaan niin paljon, että oli aika saunoa, ei muuta kuin suunta kohti rantasaunaa, jossa loppuilta menikin ennen kuin nukkumaanmenoa.

Tomeran Fariini

Sunnuntaina aloitimme tottiksilla, jonka jälkeen siivoilimme huoneita ennen ruokailua. Ruokailun jälkeen lähdimme vielä pellolle tekemään jälkiä. Osa porukasta lähti jo ajamaan kohti kotia meidän ollessa pellolla. Tein jäljen vain Pösölle, kun Jopolta löytyi toisesta takajalasta verestävä hankauma. Tein Pösön jäljen osittain eilisten jälkien päälle poikittain. Tuuli oli kovempi kuin lauantaina. Hienosti Pösö selvitti jäljen; se on kyllä sitkeä sissi jäljellä. Jälki oli juuri sopivan pituinen ja loppui hyvään onnistumiseen. Ajoin jäljen myös Rambolla, mutta tällä kertaa vetoa oli enemmän; oliko lauantaina sitten vieraskoreutta vai vaikuttiko se, että lauantaina jälki oli pidemmällä, joten jouduimme kävelemään pidemmän aikaa.

Jopo seuraa

Pösö jäljestää (kuva Hennele Rontu)

Leiripaikalle palattuamme joimme vielä kaffit ennen kuin loputkin pakkailivat autonsa ja lähtivät kotiin. Jäimme Petin kanssa vielä siivoamaan loput tilat ennen kuin lähdimme kohti kotia. Kiitos kaikille ihanille Tomerille leiristä; teidän kanssa on huippu kivaa viettää leiriä! Erityiskiitos Perhe Rajala ruokahuollosta sekä Petille, joka jaksaa järjestää näitä meille! Lisää kuvia löytyy: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/Tomeran+leiri+2015/

6.-7.6.2015 Who Bites The Best, Kirkkonummi

Kirkkonummella järjestettiin rotujen välinen suojelukilpailu Who Bites the Best. Olin lupautunut töihin kenttähenkilöksi, kun emme Jopon kanssa osallistuneet kilpailuun. Tämä tuli hieman liian nopeasti pennun jälkeen. Olisi ollut hyvää harjoitusta itselle tulevia koitoksia varten. Ranskalaisista roduista oli saatu joukkue kassaan, jossa oli kaksi beussia, briardi ja bouvier.

Työntekijöiden piti olla kisapaikalla lauantaiaamuna kahdeskalta. Minulla oli Pösö mukana, jolle otin boksin mukaan. Sain boksin sijoitettua katoksen alle, jotta olisi suojassa eikä aurinko paista suoraan kohti. Pösö sai hengata meidän kanssa, kun odotimme muita paikalle. Johan sille rapsuttelijoitakin löytyi. Aika meni nopeasti ja minun piti mennä asemiin henkilöryhmään. Pösön laiton boksiin odottamaan siksi aikaa.

Ensimmäisessa tottisparissa oli myös Tanja ja Yeff. Joitain liikevirheitä heillä tuli ja Yeff haukahteli seuraamisessa, joka pudotti pisteitä. Samassa ryhmässä oli myös Terhi ja Argo. Argo teki nättiä tottista, mitä nyt eteenmenossa beussimaisesti keksi omat kuviot suorittamalla A-esteen ja menemällä maahan esteiden luokse.

Argo luoksetulo

Päivä jatkui puruosuuksilla, jolloin minun ei tarvinnut olla kentällä. Kävin ottamassa Pösön boksista, se tosin veteli sikeitä siellä, kun menin hakemaan sitä. Hengailtiin Krissen, Mian sekä Tytin kanssa nurmikolla ja katseltiin C-osia. Tanja ja Yeff saivat riittävät pisteen C-osasta, mutta harmittavasti Argolla meni pisteen nollille, pitkänliikkeen uudelleen hyökäyksen takia. Bouvier teki hienot purupisteet 90 pistettä. Väliajalla oli belgianpaimenkoira malinois Paulin synttärikakut ja kuohuviinit. Toki päivänsankari pääsi kentällekin tekemään purua. Onnea Paulille!

Jäljellä oli vielä toinen ryhmä koirakoita, jotka suorittavat ensin tottiksen ja sitten purut. Meillä oli hienot kuviot henkiöryhmässä, että ei ole toisia nähty. Mentiin jonossa jokainen omalle paikalleen ja poistuttiin jonossa pois :) Katsoin vieä toisen ryhmän purut ja sitten lähdettiin Hannan kanssa kohti Pettilää. Siellä Pösö vielä riehui koko illan Villan kanssa. Mahtoi toista väsyttää päivän jälkeen.

Sunnuntaina lähdettiin Petin kanssa yhdessä pelipaikalle. Samat kuviot toistuivat kuin lauantaina. Pösö oli niin väsynyt, että kun päästin sen maahan, meni se suoraan nukkumaan mun tavaroiden sekaan. Meitä oli henkilöryhmäläisiä kuusi, joten pystyin ottamaan kuvia, kun minua ei tarvittu henkilöryhmässä. Briardi suoritti ranskalaisista sunnuntaina tottiksen. Hienosti se menikin, mutta ohjaaja keskeytti tottiksen jälkeen, epäillen, että koiralla oli kipuja selässä, kun ei tehnyt hyppyjä normaalisti. Näin ollen emme nähneet briardia puruissa. Harmi, sillä lopputuloksissa ei ollut kuin 33 pistettä toiseksi tulleisiin saksanpaimenkoiriin. Ranskalaiset sijoittuvat joukkeissa kolmanneksi. Kaikki tulokset löytyvät: http://kayttobelgi.info/tulospalvelu/tulospalvelu_ipo.php

Kuvia tulikin napsittua reilu 800 kappalettajotka löytyvät: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/Who+Bites+the+Best+6.-7.6.2015/ Pösö oli reipas pikku penneli isoissa karkeloissa. Toivottavasti tämä jää perinteeksi, jos vaikka joskus pääsisi osallistumaan Pösön kanssa. Täpäkkä pikku penneli tuo on ja sen saivat kokea myös Sari ja Petti :) Oli oikein ilo olla mukana toteuttamassa tätä tapahtumaa ja näillä näkymin jatkoa saadaan ainakin ensi vuonna.

Pösö kisaturistina

Tomeran Lilja Lumikki Lapislatsuli "Pösö"

Niinpä siinä sitten kävi, että Jopon ainokainen pentu tuli minulle. Nimeksi valikoitui Pösö, joka on lyhenne Peugeotista; ei sen automerkin mukaan vaan Peugeot on valmistanut myös pyöriä, sopii siis teemaan :) Olisin voinut tuoda pennun ja Jopon meille jo aikaisemmin, mutta halusin, että se olisi syntymäkodissaan seitsemän viikkoiseksi asti. Näin ollen luovutus oli viime viikon lauantaina. Vielä viimeisenä lauantaina Heidi tuli moikkaamaan penneliä ennen kuin lähdettiin kohti kotia.

Ennen kotiinmenoa "piti" käydä kentän kautta, kun sopivasti treenit olivat alkamassa siellä. Tosin penneli oli aika väsynyt, kun Heidi oli väsyttänyt sen leikkimällä ennen kentälle lähtöä. Eipä tuo mitään ihmeellistä tuumannut kentästä tai siitä, että piiska paukkui ja koirat haukkui. Siinä sen nakotti sylissä ihmetellen kentän menoa. Yhteiskuva otettiin myös tulevan maalimiehen kanssa.

Nähtiin myös Heidin ja Indin tottikset. He olivat edistyneet tosi paljon! Heidi on käynyt Sarin opissa aina silloin tällöin Kauklahdessa ja tämä on kyllä tuottanut tulosta. Kiitos Sari!

Heidi ja Indie tottistaa

Kentältä matka jatkui kotiin. Päästin pennelin ensin tutustumaan tulevaan kotiin ja sehän tepsutteli häntä pystyssä sisälle kuin vanha tekijä. Nuuskittiin paikat läpi ja näin oltiin kotiuduttu. Ensimmäinen yö meni myös hyvin, mitä nyt omistaja ehkä nukkui "koiran unta" :)

Ensimmäinen viikko on mennyt hyvin. Ollaan leikitty, otettu ruoalla "tottista" eli opeteltu eri liikkeitä (istu, maahan, seiso), "jälkeä" tehty sekä tutustuttu toisiimme. Isoon cityyn tutustuttiin äitien päivänä, kun käytiin Länsi-Pasilassa Vesan äidin luona. Oikein kivalta pakkaukselta Pösö vaikuttaa; on ahne, saalistaa sekä taistelee patukasta. Katsotaan, mitä tuosta isona tulee. Muuten ollaan eletty normi pentuelämää, pienet terävät naskalihampaat löytyvät milloin mistäkin; lahkeesta, reidestä, kädestä, nilkasta jne. Hirveitä räähkäkohtauksia saadaan ennen nukahtamista ja silloin on vaarassa jäädä kaikki liikkuva tai liikkumaton naskalihampaiden kohteeksi. On se silti ihana pikku Pösö vaikka välillä osaa olla rasittava.

2.5.2015 Paimennuspäivä Somero

Olimme ilmoittautuneet Somerolle paimennuspäivään; Vesa ja Reippa koirakkona ja minä kuuneluoppilaana. Heidi ja Indi tulivat myös mukaan. Lisäksi paikalla oli yksi bordercollie ja kymmenkunta beussia. Harmittavasti henkilö, joka järjesti paimennuspäivän, oli sairastunut eikä päässyt tulemaan. Vesa ja Reiska olivat ensimmäisenä. Reippa oli ensin liinassa, mutta veto oli siinä aikamoista, joten kouluttaja sanoi Vesalle, että päästää liinasta irti. Koiran ilme ja tahti muuttui, kun pääsi vapaaksi. On se hienoa nähdä, miten paimennusvaistot ovat vielä tallella. Reippa oli ilmiömäinen lampailla. Onhan se muutaman kerran ollut aikaisemminkin, mutta aina se osaa yllättää.

Nallikallion Laukanlahja paimentaa

Reipan jälkeen vuorossa oli beussit. Indi oli viimeisimpien joukossa. Välillä kävimme syömässä oikein runsaan ja herkullisen lounaan. Indin vuoro oli ruokailun jäkleen, hieman jännityksellä odotin, mitä Indin ja lampaiden kohtaamisesta tulee, mutta Indipä yllätti. Se oli oikein taitava eikä yrittänyt rynnättä lampaita kohti. Koluttaja jopa käski Heidiä ottamaan liina kokonaan pois Indiltä. Indi osasi käyttäytyä rauhallisesti lampaiden kanssa, välillä meinaisi vauhti kiihtyä, jos joku yksittäinen lähti omille teilleen. Tämä käsittääkseni on lunnollista aloitteleville koirille, koska niillä ei ole osaamista siitä, mitä "eksyneelle" pitäisi tehdä.

Indin jälkeen oli vielä pari koirakkoa ja sitten oli taas Reipan vuoro. Toisella kerralla Reippa teki ajoa sekä flankkausta. Reipalla meinasi välillä hieman palaa pinna ja kouluttaja sanoikin, että tuo on aika "simputtamista" koiralle, joten hän ehdotti, että Vesa tekisi Reipalle lampaiden hakua. Vesa ei ollut aikaisemmin tätä tehnyt. No mitäpä siitä sanoisi, että hyvin Reippa suoritui tehtävästä. Katsotaan, jos Vesa ja Reippa jatkavat vielä paimennusta, kun Reiska on siinä niin lahjakas.

Ennen Indin vuroa kävi ison laitumen, jossa me katsojat olimme, lampaat moikkaamassa meitä. Indillä meinasi kuppi mennä nurin ja jännityksellä odotin vaikuttaako tämä Indin mielentilaan itse aitauksessa. Mutta ei mitä, Indi oli kuin vanha tekijä. Päivästä jäi oikein hyvä mieli ja taisi paimennuskärpänen purra myös Heidiä :) Kuvia päivästä löytyy: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/Paimennuspäivä+Somero+2.5.2015/

Tomeran Indi paimentamassa

25.-26.4.2015 Kirkkonummeilua

Ahkerasti olen käynyt joka viikonloppu vierailemassa pennelin ja Salosen perheen luona. Lauantaina ajoin Kirkkonummen Gesterbyn koululle katsomaan kummitytön voimisteluryhmän esitystä. Miten pienet voikaan olla niin tosissaan esityksessään. Toisaalla Turussa toinen kummityttö oli myös voimistelunäytöksessä. Sinne oli hieman pidempi matka, joten valitsin Kirkkonummen :) Voimistelunäytöksen jälkeen suuntasimme auton nokat kohti Villa Salosta.

Penneli oli taas kasvanut, yllätys. Nyt jo näytetään minibeussilta. Voi, että toinen voi olla suloinen. Liikkuminen on jo varmempaa eikä enää liukastella laminaatilla niin paljon. Koska päivä oli lämmin ja aurinkoinen veimme pennun ensimmäistä kertaa ulos. Eipä tuo ollut moksiskaan moisesta; häntä tötterölle ja tutkimaan pihaa. Äiti tyytyi syömään keppiä, kun penneli tutustui pihaan. Erilaiset alustat eivät tuottaneet ongelmia eikö kolakaan pelottanut, kun sitä vedettiin. Oikein reipas ja rohkea pennelin alku. Ulkotouhut otti pienen voimille kovasti ja vietiin se takaisin sisälle lepäämään välillä. Illalla oli tulossa vieraita vielä käymään, joten piti säästää voimia myös heille :)

Penneli on alkanut jo saalistaa, haukkumaan, puremaan, taistelemaan ja mitä kaikkea pennut tekevätkään. Äidin kanssa yritetään leikkiä, mutta se ei aina oikein lämpene pennun yrityksille. Hampaat oli kasvaneet viikon aikana ihaniksi naskaleiksi. Ai että tuntui kivalta, kun naskalit iskeytivät täysiä pottuvarpaaseen. Tällä hetkeltä penneli vaikuttaa lupaavalta, joten katsotaan, jos saisin siitä harrastuskaverin itselleni :) Kuvia löytyy: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/Jopoli+2015/

21.3.2015 Jopoli

Jopo alkoi synnyttämään lauantaina kuuden aikaan illalla. Ensimmäinen pentu oli viallinen ja se jouduttiin päästämään enkelipennuksi :( Jopo ei edes aloittanut hoitamaan sitä ja siinä oli silminnähden vikaa. Ilmeisesti toisen alkion jakautuminen oli jäänyt kesken ja se oli vielä kiinni tässä syntyneessä pennussa. Näin ollen ratkaisu enkelipennuksi päästämisestä ei ollut vaikea. Jopo pisti levoksi ja eipä siinä voinut muuta tehdä kuin odottaa, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Hermohan siinä, ainakin omistajalta, meinasi mennä, kun Jopo lepäsi ja oli rauhallinen. Vihdoin ja viimein se alkoi läähättämään siihen malliin, että jotain voisi tapahtuakin. Vedet tuli, mutta supistuksia ei näkynyt. Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen supistuksetkin alkoivat. Tässä vaiheessa mielessä oli jo käynyt, että seuraava syntyy kuolleena ja ei saada yhtään pentua. Onneksi Jopolla oli hyvät ja voimakkaat supistukset ja pentu tuli maailmaan. Sieltä tuli ihana pieni prinsessa <3 Se jäikin ainoaksi pennuksi. Moni on kysynyt, että jääkö tämä minulle; aika näyttää jääkö :)

Kuvia pennelistä laittelen: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/Jopoli+2015/

Talvi 2015

Tammikuu mennä viuhahti suhahdus vain kuului ja kohta on helmikuukin hurahtanut ohi. Kovasti mennään kohti kevättä ja jännittäviä aikoja ;)

Tammikuun lopulla pidettiin Veikkolassa Peter ja Connien Scherkin suojeluseminaari. Peter ja Connie treenaavat itse Heuwinkkelin klubilla Saksassa, joka on yksi maailman menestynein klubi suojelussa; ei pelkästään maleissa vaan myös muissa roduissa. Sain tästä seminaarista paljon ajateltavaa ja toivottavsti saan Scherkin ajtuksia vietyä joskus vielä käytäntöönkin; sen verran hyviltä ne minusta kuulosti. En ala tähän sen tarkemmin kirjoittamaan, mitä seminaari piti sisällään, mutta tässä pari linkkiä muihin blogeihin, joissa on kirjoitettu seminaarista tarkemmin: http://vilkastamenoa.blogspot.fi/2015/01/peter-scherk-suojeluseminaari.html ja http://malivapa.blogspot.fi/2015/02/scherkin-seminaari-2412015-veikkola.html Itse ainakin innostuin tästä koulutustyylistä kovasti :)

Vesa ja Reippa ovat käyneet muutamissa agikisoissa tässä tammi-helmikuun aikana. Mitään ihmeellistä menestystä ei ole tullut; hyllyjä ovat keräilleet tulevia pokaaleja varten ;) Itsellä treenirintamalla on ollut aika hiljaista. Jopsun kanssa ollaan lenkkeilty niin metsässä kuin pellolla. Pellolla olen mennyt lumikengillä, jotka sain jo vuosi sitten jouluna, mutta nyt vasta on voinut niitä käyttää. Kyllä ne ovat mainiot pelit. Tässäpä ne tärkeimmät taisi olla tältä erää.

Tässä vielä sivuprofiili Joposta; aikaa edellisestä on kulunut neljä viikkoa.

17.-18.1.2015 Junailua

Lähdettiin lauantaina Jopon kanssa kahdestaan reissuun junalla Ilmajoelle tapaamaan Ramboa ja sen perhettä. Ilmajoelle on meiltä vajaan neljän tunnin matka, joten ajattelin, että turvallisinta on lähteä junalla kuin yksin autolla. Näistä säistäkään tiedä, mitä sieltä taivaalta milloinkin tulee :) Jokelasta hyppäsimme Riihimäelle menevään junaan, jossa vaihdoimme Oulun junaan. Melkein heti, kun olimme asettautuneet, kysyi nuori nainen edestämme, että onko tuo beussi. Minä, että juu on. Mikä sattuma, että hänellä oli nelikuinen beussinpentu. No meillähän riitti juttua Seinäjoelle asti, jossa jäimme molemmat pois.

Olimme sopineet Rambon ihmisten kanssa, että tulevat hakemaan meitä Seinäjoen asemalta. Helppo meidät oli tunnistaa, kun ei muita koiran kanssa junasta pois tullut. Lähdimme ajamaan kohti Ilmajokea, joka on noin 20 km päässä Seinäjoesta. Matka meni rattoisasti jutellen ja tutustuen toisiimme. Kun pääsimme perille, vaihdoimme ulkovaatteet ja aloimme hommiin.

Kun Jopo ja Rambo näkivät toisensa, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Pienet painit siinä otettiin ja sitten ruvettiinkin jo asiaan. Eipä siinä sitten muuta kuin odoteltiin, että toimitus olisi ohi. En ollut aikaisemmin hoitanut hommaa, vaikka olen ollut mukana aikaisemmin, mutta hyvin tuo taisi mennä näin amatööreiltä :) Tämän jälkeen menimme sisälle viettämään lauantai-iltaa, joka meni jutustellessa. Mistä sitä juttua aina riittääkin. Meille Jopon kanssa oli varattuna oma huone, jonne painuimme hyvissä ajoin yöpuulle.

Aamulla heräilin ja menin alakertaan; voi miten ihanaa aamiainen oli katettu pöytään puuroineen kaikkineen. Aamiaisen jälkeen hetken otimme rennosti ennen kuin alettiin puuhiin. Toisella kerralla Jopo ja Rambo pääsivät itse asiaan nopeammin. Eipä tässä enää muuta voi kuin odotella, kuinka tässä käy :) Tuli aika lähteä junalle Seinäjoelle. Pakkasin kimpsut sekä kampsut ja lähdimme ajamaan kohti Seinäjokea. Matkalla katsoin junan tietoja ja yllätys yllätys se oli myöhässä. No ei siinä enää voinut mitään. Sanoimme heipat asemalla ja jäimme Jopon kanssa odottamaan junaa.

Kotimatka sujui hyvin varsinkin, koska vaunussa oli nuoria solttupoikia useampi :) Nyt junassa oli enemmän koiriakin. Olin varannut meille yhden hengen paikan, jossa jalkatila oli Jopolle hieman pieni, mutta hyvin me silti mahduttiin. Tilavammat paikat ovat vierekkäisiä paikkoja ja aina ei tiedä millainen kaveri siihen viereen tulee, en uskaltanut sellaista varata. Tullessahan olimme Jopon kanssa kahdestaan tuollaisessa tilavammalla paikalla.

Oikein paljon kiitos Nina ja Juhana teidän vieraanvaraisuudesta ja kyydityksistä!

Lopuksi vielä sivukuva torstailta, pahoittelen kuvanlaatua, mutta eiköhän tuossa se olennainen näy tulevaa vertalua varten :)