Tomeran Lilja Lumikki Lapislatsuli "Pösö"

Niinpä siinä sitten kävi, että Jopon ainokainen pentu tuli minulle. Nimeksi valikoitui Pösö, joka on lyhenne Peugeotista; ei sen automerkin mukaan vaan Peugeot on valmistanut myös pyöriä, sopii siis teemaan :) Olisin voinut tuoda pennun ja Jopon meille jo aikaisemmin, mutta halusin, että se olisi syntymäkodissaan seitsemän viikkoiseksi asti. Näin ollen luovutus oli viime viikon lauantaina. Vielä viimeisenä lauantaina Heidi tuli moikkaamaan penneliä ennen kuin lähdettiin kohti kotia.

Ennen kotiinmenoa "piti" käydä kentän kautta, kun sopivasti treenit olivat alkamassa siellä. Tosin penneli oli aika väsynyt, kun Heidi oli väsyttänyt sen leikkimällä ennen kentälle lähtöä. Eipä tuo mitään ihmeellistä tuumannut kentästä tai siitä, että piiska paukkui ja koirat haukkui. Siinä sen nakotti sylissä ihmetellen kentän menoa. Yhteiskuva otettiin myös tulevan maalimiehen kanssa.

Nähtiin myös Heidin ja Indin tottikset. He olivat edistyneet tosi paljon! Heidi on käynyt Sarin opissa aina silloin tällöin Kauklahdessa ja tämä on kyllä tuottanut tulosta. Kiitos Sari!

Heidi ja Indie tottistaa

Kentältä matka jatkui kotiin. Päästin pennelin ensin tutustumaan tulevaan kotiin ja sehän tepsutteli häntä pystyssä sisälle kuin vanha tekijä. Nuuskittiin paikat läpi ja näin oltiin kotiuduttu. Ensimmäinen yö meni myös hyvin, mitä nyt omistaja ehkä nukkui "koiran unta" :)

Ensimmäinen viikko on mennyt hyvin. Ollaan leikitty, otettu ruoalla "tottista" eli opeteltu eri liikkeitä (istu, maahan, seiso), "jälkeä" tehty sekä tutustuttu toisiimme. Isoon cityyn tutustuttiin äitien päivänä, kun käytiin Länsi-Pasilassa Vesan äidin luona. Oikein kivalta pakkaukselta Pösö vaikuttaa; on ahne, saalistaa sekä taistelee patukasta. Katsotaan, mitä tuosta isona tulee. Muuten ollaan eletty normi pentuelämää, pienet terävät naskalihampaat löytyvät milloin mistäkin; lahkeesta, reidestä, kädestä, nilkasta jne. Hirveitä räähkäkohtauksia saadaan ennen nukahtamista ja silloin on vaarassa jäädä kaikki liikkuva tai liikkumaton naskalihampaiden kohteeksi. On se silti ihana pikku Pösö vaikka välillä osaa olla rasittava.

2.5.2015 Paimennuspäivä Somero

Olimme ilmoittautuneet Somerolle paimennuspäivään; Vesa ja Reippa koirakkona ja minä kuuneluoppilaana. Heidi ja Indi tulivat myös mukaan. Lisäksi paikalla oli yksi bordercollie ja kymmenkunta beussia. Harmittavasti henkilö, joka järjesti paimennuspäivän, oli sairastunut eikä päässyt tulemaan. Vesa ja Reiska olivat ensimmäisenä. Reippa oli ensin liinassa, mutta veto oli siinä aikamoista, joten kouluttaja sanoi Vesalle, että päästää liinasta irti. Koiran ilme ja tahti muuttui, kun pääsi vapaaksi. On se hienoa nähdä, miten paimennusvaistot ovat vielä tallella. Reippa oli ilmiömäinen lampailla. Onhan se muutaman kerran ollut aikaisemminkin, mutta aina se osaa yllättää.

Nallikallion Laukanlahja paimentaa

Reipan jälkeen vuorossa oli beussit. Indi oli viimeisimpien joukossa. Välillä kävimme syömässä oikein runsaan ja herkullisen lounaan. Indin vuoro oli ruokailun jäkleen, hieman jännityksellä odotin, mitä Indin ja lampaiden kohtaamisesta tulee, mutta Indipä yllätti. Se oli oikein taitava eikä yrittänyt rynnättä lampaita kohti. Koluttaja jopa käski Heidiä ottamaan liina kokonaan pois Indiltä. Indi osasi käyttäytyä rauhallisesti lampaiden kanssa, välillä meinaisi vauhti kiihtyä, jos joku yksittäinen lähti omille teilleen. Tämä käsittääkseni on lunnollista aloitteleville koirille, koska niillä ei ole osaamista siitä, mitä "eksyneelle" pitäisi tehdä.

Indin jälkeen oli vielä pari koirakkoa ja sitten oli taas Reipan vuoro. Toisella kerralla Reippa teki ajoa sekä flankkausta. Reipalla meinasi välillä hieman palaa pinna ja kouluttaja sanoikin, että tuo on aika "simputtamista" koiralle, joten hän ehdotti, että Vesa tekisi Reipalle lampaiden hakua. Vesa ei ollut aikaisemmin tätä tehnyt. No mitäpä siitä sanoisi, että hyvin Reippa suoritui tehtävästä. Katsotaan, jos Vesa ja Reippa jatkavat vielä paimennusta, kun Reiska on siinä niin lahjakas.

Ennen Indin vuroa kävi ison laitumen, jossa me katsojat olimme, lampaat moikkaamassa meitä. Indillä meinasi kuppi mennä nurin ja jännityksellä odotin vaikuttaako tämä Indin mielentilaan itse aitauksessa. Mutta ei mitä, Indi oli kuin vanha tekijä. Päivästä jäi oikein hyvä mieli ja taisi paimennuskärpänen purra myös Heidiä :) Kuvia päivästä löytyy: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/Paimennuspäivä+Somero+2.5.2015/

Tomeran Indi paimentamassa