8.4.2018 Jopon leikkaus ja vähän muuta

Hups onpas tässä mennyt aikaa, kun viimeksi olen kirjoitellut. Tässä välissä Jopo on käynyt rallytokoilemassa Vesan kanssa. He saavuttivat RTK1 koulutustunnuksen helmikuun puolessa välissä Lahdessa. Onnea Vesa! Niin se vain Jopokin on vielä kisakunnossa, vaikka ikää on jo 10 vuotta :) Eilen Vesa ja Jopo starttasivat avoimen luokan ja se ei niin hyvin enää mennytkään. Jopo hylättiin ennen aloitusta, toki saivat suorituksen tehdä. Hylkäyksen syy oli se, että Jopolla oli käynyt kehään menon jälkeen tassu kehänauhan ulkopuolella :( Eipä suoritus muutenkaan mikään hyvä ollut, eikä pisteet olisi riittäneet hyväksyttyyn tulokseen.

Tässä vielä Vesan ja Jopon suoritus kisasta, jossa saavuttivat RTK1 koulutustunnuksen



Maaliskuun alussa vein Jopon sydäntarkkiin ja samalla katsottiin silmän näppylä sekä yksi nisä, joka oli ärtynyt verille. Sydämeen ei ollut tullut muutosta, joten siltä osin kaikki on kunnossa. Silmän näppylä päätettiin poistaa, koska silmä rähmi sen ärsyttäessä silmää. Nisäkin loppujen lopuksi päätettiin poistaa ja saatiin peruutusaika samalle päivälle. Niin se Jopo jäikin yllättäen leikattavaksi.

Leikkaus ja toipuminen meni hyvin, mutta patologisen tulos oli huono :( Nisässä oli mastsolukasvain eikä se ollutkaan normaali nisäkasvain, joksi sitä luulimme. Mastsolukasvaimen takia tervettä kudosta olisi pitänyt ottaa enemmän pois, mitä nyt oli otettu. Eläinlääkärin kanssa keskustelimme, että ei kannata sen takia Jopoa enää uudestaan leikellä vaan annetaan olla noin. Eläinlääkäri sanoi, että hänen kokemukseen mukaa yläkropassa olevat mastsolukasvaimet eivät ole niin ärhäköitä, jos se olisi alempana kroppaa. Ei auta kuin toivoa parasta. Onhan Jopo jo kymmenen vuotta, joten ei ole ihme, jos jotain löytyykin.

Pössiksen kanssa olemme tottistelleet ahkerasti koko talven. Ollaan edistytty, mutta myös pettymyksiä on tullut. Pösön itsevarmuus ei riitä suojeluun vaikka muut ominaisuudet ovat riittävän tasapainossa. Näiden seikkojen takia aloin miettimään Pösön tulevaisuutta harrastamisen parissa. Vakavasti miettiessäni päätin ottaa uuden pennun. Päätös oli raskas, mutta jos haluan harrastaa tavoitteellisesti, oli tämä tehtävä. Tällä hetkellä treenaan Pösön kanssa kuten ennenkin. Katsotaan jatkokuviot sitten myöhemmin. Näin ollen meille muutti maaliskuun alussa Tomeran Ohjus aka Moto. Moton kanssa tutustutaan toisiimme ja odotellaan, että lumet sulaisivat ja pääsisimme jäljen alkeita opettelemaan.

Jopon nisäkasvaimet

Jopolla todettiin viime vuoden syksynä verenluovutuksen terveystarkastuksessa nisäkasvaimia. Näin ollen Jopo ei pystynyt luovuttamaan verta. Vein Jopon jatkotutkimuksiin Mevettiin ja kasvaimia todettiin useammassa nisässä. Lääkäri suositteli niiden poistamista, mutta jäin pohtimaan asiaa vielä. Päätin poistattaa nisäkasvaimet tänä syksynä ja samalla hoituisi myös sterilisointi. Kävimme uudestaan tarkastuksessa Mevetissä; Jopolta kuvattiin keuhkot ja otettiin verinäytteet. Kaikki muut olivat ok, mutta lääkäri kuuli pienen sivuäänen sydämestä. Näin ollen varattiin vielä myöhemmäksi sdämen ultra, jotta saadaan varmuus, mikä sydämen tilanne on ja pitääkö jotain ottaa huomioon leikkauksessa.

Sydämen ultrassa lääkäri näki, että dilatoivaa karidomyopatiaa (DCM) ei Jopolla ole. Sydämen eteiset, kammiot ja muut olivat normaalinmuotiset eivätkä seinämät olleet ohentuneet. Lääkäri kirjoitti diagnoosiksi hiippaläpissä lievä vuotovirtaus. Ei havaita sydämen laajentumaa; supistuvuus on normaalirajoissa. Lääkärin mukaan tämä ei ole perinnöllistä vaan vanhan koiran oireilua. Täytyy se vain myöntää, että Jopokin alkaa olemaan jo vanha, tuleehan se jo yhdeksän vuotta tammikuussa. Mitä tämä tarkoittaa arkielämään; ei muuta kuin, että Jopoa ei saa rasittaa rajusti fyysisesti (vedot yms. pitää lopettaa). Jopo on siis siirtynyt sairaseläkkeelle :D

Leikkaukselle ei ollu estettä; käytetään vain eri nukutusaineita, jotka eivät ole sydämelle niin rasittavia. Leikkaus olisi marraskuun viimeinen päivä. Tässä olisi vain pari muuttujaa; olen silloin tulossa Leviltä, joten Vesa joutuu viemään Jopon leikkaukseen ja minä haen sen kunhan selviin lentokentältä kotiin. Lennon aikana en pysty vastaanottamaan puheluita, mutta onneksi koneessä oli wifi, jos jotain sattuu, Vesa saa minut sitä kautta kiinni :)

Leikkauspäivänä heti aamusta lääkäri soittaa ja minä olen jo, että mitä nyt on sattunut. Ei ollut onneksi muuta kuin, että yhdestä nisästä oli vielä löytynyt pieni kasvain, joten oikealta poistetaan kaikki nisät, vasemmalta poisteaan kaksi viimeistä. Vielä tuli toinen soitto lääkäriltä, lähetetäänkö kasvaimet tutkittavaksi ja kyllä minä ne lähetin. Leikkaus meni hyvin ja hain Jopon lääkäristä kotiin päästyäni. Se oli aika pöllyssä vielä, mutta pystyi kävelemään itse.

Toipuminen kotona lähti hyvin etenemään. Haava näytti hyvältä, vaikka oli pitkä. Jäin kotiin tekemään töitä torstaiksi, kun illalla Jopo vielä valitteli hieman. Päivällä ei enää valittanut, mitä nyt pientä köhää oli, joka johtui hengitysputkesta. Jopo alkoi olemaan jo oma itsensä ja päätin mennä seuraavana päivänä töihin ja jättää sen kotiin.

Kaikki meni hyvin Itsenäisyyspäivään asti. Olin juuri alkamassa katsomaan Linnan juhlia Jopon makoillessa olohuoneen lattialla. Se yht'äkkiä vinkaisi ja pomppasi ylös. Samalla alkoi haavasta valumaan kirkasta punertavaa nestettä. Soitin Tammiston Evidensiaan, kun Mevet ei ollut enää avoinna. Sieltä sanottiin, että on luultavasti kudosnestettä ja suositeltiin tulemaan näyttämään Jopoa heille. Lähdin ajamaan Tammistoon ja huristelin niin kovaa kuin uskalsin. Tammistoon päästyämme hoitaja katsoi haavan ensin. Kun haavaa paineli, sieltä purskahti nestettä ihan kunnolla. Hoitaja sanoi, että nesteen kertyiminen olisi tavallista nisänpoistoissa, koska sinne jää "tyhjää" tilaa rauhasten poiston jälkeen. Ajattelin mielessäni, että eihän se nyt voi niin mennä, että neljästä vatsan alueelle kohdistuvasta leikkaukseta selviäisi ongelmitta ;)

Jäimme odottamaan vielä lääkärin tarkastusta. Lääkäri kuunteli sydämen (ei kuullut ensimmäisillä stetoskoopeilla sivuääntä), tarkasti limakalvot ja mittasi lämmön. Kaikki oli kunnossa, joten tulehdusta ei luultavasti ollut. Lääkäri tutki vielä haavan ja tunnusteli syvemmät ompeleet; ne tuntui olevan kunnossa eikä tyriä ollut, joten sisemmät ompelet eivät olleet pettäneet. Kuitenkin löytyi "kovempi kohta", joka oli ilmeisesti lankareaktio, koska Jopo ei sitä arastellut erityisesti. Lääkäri otti kuitenkin näytteen nesteestä ja lähetti sen bakteeriviljelykseen sekä antoi mukaan antibiootteja.

Soitin Mevettiin vielä seuraavana päivänä ja selitin tilanteen. Siellä kehoitettiin aloittamaan antibioottikuuri, suihkuttamaan haavaa sekä pitämään kylmää sen päällä 2-3 kertaa päivässä. Hieman ylimääräistä työtä tuotti haava, mutta ei voinut muuta kuin toimia näin, jotta haava paranisi jatkossa kunnolla. Jopo alkoi jo omasta mielestä olemaan terve, joten virtaa alkoi kertymään ja kuitenkaan ei pääse sitä mihinkään purkamaan, kun ulkoilutkin olivat vain lyhyitä fleksissä. Haavasta tuli nestettä tikkien välistä ja pelkäsin jo, että tikit ratkevat, kun välillä iho oli niin pingottunut.

Seuraavan viikon keskiviikokkona kävin poistattamassa tikit Mevetissä; leikkauksesta oli kulunut kaksi viikkoa. Tikit poisti toinen lääkäri kuin leikkaava, kun en saanut hänelle aikaa. Tikkien poistossakin haavasta tuli nestettä vielä. Tästä syystä haava ei ollut noin 1,5 cm matkalta umpeutunut vaan siinä oli reikä. Näin ollen joduin hoitamaan haavaa avohaavana ja jatkamaan suihkuttelua sekä antibiootti kuuria. Lisäksi sain mukaan haavaan laitettavaksi hunajasalvaa, joka nopeuttaa ja auttaa haavaa parantumaan.

Leikkaava lääkäri soitti vielä kasvaimien patologin lausunnosta. Kaikki muut paitsi yksi olivat hyvänlaautisia. Jos oikein käsitin, niitä oli yhteensä kuusi. Tämä yksi pahanlaatuinen oli ykkönen asteikolla 1-4 eli kaikista "paras". Lausunnossa sanottiin, että kasvainta ei havaittu näytteen reunoilla, joten se on saatu kokonaan poistettua. Lääkäri sanoi, että on epätodennäköistä että se uusiutuisi tai olisi lähettänyt etäpesäkkeitä. Toivotaan, että asia on näin. Toisaalta nisäkasvaimet havaittiin jo yli vuosi sitten, joten näin maalaisjärjellä ajateltuna luulisi, että ne etäpesäkkeet olisivat tulleet tuossa ajassa eikä keuhkokuvissa näkynyt mitään muutoksia. Etäpesäkkeet tulevat kuulemma yleensä keuhkoihin. Evidensiasta kuulin myös bakteeriviljelmän tulokset ja niissä ei ollut mitään sairaalabakteeria vain pelkästään kahta bakteeria, joihin saamani lääkkeet tehoaa.

Tätä kirjottaessa Jopon haava alkaa olemaan ummessa ja olemme käyneet jo normi metsälenkkejä vapaana. Toivotaan, että tämä episodi oli tässä eikä tulee enää mitään yllätyksiä. Se täytyy vielä mainita, että kaikillä lääkärikäynneillä Jopo sai erityismaininnan siitä, miten helppo potilas se on. Leikkauksesta herättyään oli käyttäytynyt rauhallisesti vaikka en sitä heti päässyt hakemaan. Lisäksi tikkien poistossa lääkäri vielä sanoi, että oli varmasti koko viikon siihen astisin helpoin potilas. Se on myös antanut minun hoitaa haavaa todella hyvin eikä ole taistellut vastaan. Se on aina ollut niin helppo hoidettava <3 Toivotaan, että meillä on vielä monta yhteistä vuotta takana.

7.-12.3.2016 Kevätretki Sveitsiin

Mulle tuli äkkilähtö retki kohti Sveitsiä. Viikonlopun aikana järjestelin asioita; laivamatkojen varaaminen, hotellien varaaminen, kitkarenkaiden vaihto autoon jne. Käytiinhän me sunnuntaina vetämässä lapsiakin Kontulassa Jopon kanssa :) Maanantaille jäi vielä hommaa myös ja en ehtinyt töissä käymään kuin pari tuntia. Onneksi työt oli siinä mallissa, että pystyin lähtemään viikon kestävälle reissulle näin lyhyellä varoitusajalla. Kommeluksilta ei vältytty, kun auto jäi jumiin junan parkkipaikalle. Pyörät sutivat tyhjää ja ei auttanut kuin lähteä hakemaan apua huoltamolta. Onneksi saivat auton ajamalla pois; ei tarvinnut hinata sitä siitä. Näytti uhkaavalta, että joudun lähtemään reissuun yksin, mutta viime hetkellä sain matkaseuraa mukaan Wilman päästessä mukaani. Hänen piti vain hommata passi ennen laivan lähtöä maanantai iltana Turusta :)

Lähdimme reissuun ennen puolta viittä meidän pihasta auto pakattuna tärkeimmillä tavaroilla. Ensimmäisenä suuntana oli lentokenttä hakemaan Wilman passia. Onneksi saatiin se ilman mitään ongelmia. Siitä suunta kohti Turun satamaa ja Viking Linen terminaalia. Saavuimme ajoissa ja näin ollen reissun ensimmäinen etappi oli saavutettu. Aamulla se jatkui Tukholmassa kohti Saksaa ja Hampuria. Ajoimme Juutinrauman sillan kautta ja siitä Rödbystä lautalla Puttgardeniin. En ollut aikaisemmin mennyt Juutinrauman sillan kautta ja olihan se hienon näköinen. Tanskan ja Saksan välisellä lautalla ehdimme juuri ja juuri syödä, kun saavuimmekin jo perille. Enää parin sadan kilometrin matka Hampuriin, josta olin varannut meille hotellin.

Hampurissa löydettyämme hotellin ei paljon unta tarvinnut houkutella tulevaksi. Aamulla nautimme runsaan aamupalan ennen liikkeelle lähtöä. Hetki meni ennen kuin tottui Saksan Autobahnojen ajotapaan. Autoja viuhtoi ohi hurjaa vauhtia ja sitä rekkamäärää; tuntui siltä, että Saksassa on kaikki maailman rekat liikenteessä. Ihastelimme myös maisemia ja voi niitä peltoja, mitä matkan varrella oli. Ne vain huusivat, että tulkaa tänne jäljestämään. Etelämpään kohti mentäessä alkoi kukkuloiden rinteillä näkymään lunta ja hieman jännitti, että toivottavasti ei lunta ole teillä asti maanantain kokemuksen jälkeen. Erkanimme isommilta teiltä ja ajattelin, että tankataan auto ennen Sveitsiin saapumista. Pysähdyimme pienemmälle huoltoasemalle ja tankkasin auton ja ostimme vignetin, jolla pääsee Sveitsissä ajamaan moottoritiellä. Kun laitoin pistoolia takaisin paikoilleen huomasin lapun, jossa luki sisältää 7 % biodieseliä. Minulle iski pala kurkkuun, koska autoon ei saa tankata biodieseliä. Wilma kävi kysymässä apuja sisältä ja huoltamon työntekijä vakuutti, että se on ihan normaalia dieseliaä ja että Saksassa kaikki dieselit sisältävät sen verran biodieseliä. Soitin vielä kotiin neuvovaan puhelimeen, mutta ei ollut kokemusta vastaavasta. Ei auttanut kuin luottaa paikallisen sanaan ja toivoa parasta.

Maisemaa matkalta

Olin etukäteen katsonut reittiä ja kuvitellut, että päämäärään ei tarvitse ajella mitään pieniä vuoristoteitä. No ei me ihan vuoristoille jouduttu, mutta kyllä aika kaposille ja mäkisille teille jouduttiin Saksan ja Sveitsin välissä. Oli siinä Suomi-tytöllä ihmettelemistä, että miten tässä mahtuu kaksi autoa yhtä aikaa ajamaan. Ei auttanut kuin ajella hiljaa, jotta pysyy tiellä. Piennar nimittäin oli aika kapea ja sen vieressä maaperä näytti siltä, että sinne tippuisi aika hyvin ja pudotusta oli eikä kaiteita ollut. Pääsimme kuin pääsimme päämääräämme ja siellä saatiin asiat hoidettua kunnialla kielimuurista huolimatta; isäntämme ei puhu englantia ja minä ymmärrän saksaa, mutta en pysty tuottamaan puhetta kovin paljon. Lähdimme etsimään hotelliamme, jossa viivyimme kaksi yötä. Näin jälkikäteen ajateltuna viisaampaa olisi ollut jäädä Saksan puolelle yöksi; olisi säästynyt aika monelta eurolta. Sveitsi on kallis maa. Hotellin löydettyämme piti vielä etsiä ruokapaikka. Ruokailun jälkeen olimme jo valmista kauraa nukkumaan. Torstaina olisi "lepopäivä" eikä mitään ohjelma.

Aamupalan jälkeen lähdimme käymään ostoksilla. Navigaattorista katsoimme ostoskeskuksen ja suuntasimme sinne. Ostoskeskuksen hissit olivat meille liian vaikeat käyttää :) Katsoimme mallia muilta ja tajusimme, miten ne toimii. Keskellä oli pömpeli, josta valittiin kerros, johon haluttiin. Pömpeli näytti hissin, joka tulee ja vie sinut ko. kerrokseen. Oli ihan näppärä systeemi; kaikkea ne keksii. Kiertelimme tovin ja jotain sitä tarttui mukaakin. Muutaman tunnin siinä sai kulutettua kaupoissa käydessä ja syöden. Meillä oli Jopo mukana autossa ja etsimme paikan, jossa sitä voisi käyttää lenkillä. Löysimmekin ihanan joen, jonka varressa meni ulkoilureitti. Siellä Jopo pääsi vapaana juoksemaan ja hieman rentoutumaan kaiken matkustamisen jälkeen. Hotellille päästyämme lepäsimme hetken tai noo Wilma otti muutaman tunnin torkut ja minä tutkin meidän paluureittiä sekä katselin ohjelmia tabletilta :) Illalla haimme vielä syötävää hotellille ennen kuin rupesimme nukkumaan. Perjantaina olisi paluu kohti kotia.

Perjantaina oli aikainen herätys. Meidän piti käydä vielä eläinlääkärissä hakemassa ekinokokkilääkitys todistus ja hoitamassa asioita :) Piti ehtiä laivaan, joka lähtee Travemühdestä kello 23:00  Malmöön. En ollut varannut meille vielä lippuja laivaan; ajattelin varta ne matkan aikana, kun varmistuu, että ehdimme laivaan. Isäntämme näytti meille maisemia matkala eläinlääkärille ja pellon, joissa he käyvät jäljestämässä; ei voi muuta sanoa, että olin vihreä. Saimme kaikki asiat hoidettua ja näin suuntasimme auton keulan kohti pohjoista. Ajoimme samaa kautta, kun olimme tulleet. Nyt ne kapeat tiet eivät tuntuneen niin kapealta eikä matka niin pitkältä kuin tullessa.


Isäntämme jäljestysmaisemat :)

Matka sujui hyvin, vaikka pariin ruuhkaan jouduimme, mutta silti meillä oli reilusti aikaa. Yritin varata meille liput Travemünden laivaan, mutta jostain syystä en saanut niitä maksettua luottokortilla enkä verkkopankista. Jouduin soittamaan Vesalle Suomeen, jotta hän tekisi varauksen puolestani. Juuri noin 200 km päässä määränpäästä tietyömiehet laittoivat moottoritien meidän edestä kiinni ja meidän ohjattiin kiertotielle. Siellä ei vielä ollut ruuhkaa, kun olimme ensimmäisiä, jotka sinne ohjattiin. Hätäännyimme hieman Wilman kanssa ja loppujen lopuksi kävi niin, että olimme uudestaan samassa paikassa, josta lähdimme kiertotielle.

Ei siinä voinut muuta kuin lähteä uudestaan kiertotielle ja katsoa kylttejä tarkemmin ja olla uskomatta naviin :) Onneksi meillä oli karttakirja mukana sekä katsoin vielä tarkempaa karttaa kännykästä, jonne olin ladannut Saksan kartat. Nyt oli tietysti jo muodostunut ruuhkaa ja eteneminen oli hidasta. Soitin laivayhtiöön ja kysyin sieltä, milloin viimeistään pitäisi olla satamassa. Antoivat 15 minuuttia lisäaikaa ja käskivät soittaa, jos siihen ei ehditä. Ei siinä auttanut kuin mennä jonossa ja toivoa parasta. Wilma ajoi ja minä navigoin ja pääsimme kuin pääsimme takaisin moottoritielle, joka vei meidät Travemündeen. Navin mukaan olisimme ajoissa satamassa; piti vain toivoa, että ei tulisi enää mitään viivytyksiä.

Stau jossain Saksassa

Saavuimme Travemündeen ajoissa ja pääsimme laivaan. Laivassa ei tuntunut olevan muita kuin me ja rekkoja. Saksan ja Ruotsin välinen laiva ei ole mikään meidän Helsinki-Tukholma laiva, jossa käydään juhlimassa :) Jälleen kerran ei tarvinnut kauaa unta odotella, kun pään painoi tyynyyn. Aamulla kävimme aamupalalla ennen kuin pääsimme Malmöön. Malmön satamassa kaikki rekat joutuivat läpivalaisuun; en tiedä onko normaalikäytäntö vai johtuuko turvapaikan hakijoista. Malmössä käytiin tankkaamassa ja soitin vielä Viikkarille, voisinko vaihtaa Turun laivan Helsingin laivaan. Vaihto olisi onnistunut, mutta hintaa oli sen verran paljon, että päätimme mennä Turun laivalla. Näin ollen meillä oli reilusti aikaa ja päätimme käydä Sjöbossa tervehtimässä Jopon kasvattajaa Sannaa.

Ennen Sannalle menoa kävimme Sjöbon koiraklubilla ulkoiluttamassa Jopoa. Siellä on hyvät metsämaastot klubin vieressä, joten se oli oikein hyvä paikka käyttää Jopoa lenkillä. Lenkin jälkeen lähdimme kohti Sannan kotia. En ollut käynyt Sannan uudessa paikassa, silti löysimme perille kertaheitolla. Oli siellä kyllä hienot tilat; oma kenttä, pellot lähellä ja lääniä ulkoilla koirien kanssa. Näin Sannan uuden tuonnin samalla myös ja vaihdoimme muutaman sanan ennen kuin lähdimme ajamaan kohti Tukholmaa. Ajomatka Etelä-Ruotsin läpi oli kyllä tylsistä tylsin, vaikka se ei kilometreissä niin paljoa ole verrattuna koko matkaan :) Saimme kuin saimme sen taaplattua ja tulimme Jonköpingiin, jossa kävimme syömässä Vätternin ääressä.

Taukopaikka Vätternin äärellä

Tästä jatkoimme kohti Tukholmaa ja laivaa. Loppumatka sujui ongelmitta ja saavuimme Tukholmaan hyvissä ajoin; käytimme Jopon vielä ulkona vakiopaikassamme ennen laivaan menoa. Tällä kertaa laivassa oli jonkin verran muitakin koiria. En tiedä olivatko he tulossa Cruftsista vai mistä moinen koirapaljous johtui. Nyt pystyi jo hengähtämään ja skoolata matkalle. Sen verran lähellä jo Suomea oltiin :) Vaikka oli lauantai-ilta emme jaksaneet jäädä viihteelle laivan ravintoloihin vaan nukkumatti kutsui meitä aikaisin. Aamulla laiva olisi Turussa jo puoli kahdeksan aikaa ja siitä minulla ajomatka vielä Hyvinkäälle ja Wilmalla pohjanmaalle.

Kiitos kaikille reissussa auttaneille: Wilma seurasta ja ajotaakan jakamisesta, perhe Salonen kitkoista, Kipa saksan käännöksistä, Mia karttakirjan lainasta ja kaikki muutkin! Toivotaan, että reissu kannatti ;)

26.-28.6.2015 Tomeran leiri

Olin ottanut varta vasten vapaata perjantaiksi, jotta pääsisin kerrankin lähtemään leirille ajoissa. Onneksi oli vapaapäivä, koska edellinen ilta meni aika kiireisissä merkeissä. Pösö oli ollut hammasleikkauksessa, kun oikea kulmuri (maitohammas) oli katkennut ientä myöten. Tämän lisäksi metsästin parafiiniöljyä apteekista puoli yhdeksältä illalla torstaina, kun Pösöllä oli jäänyt jumiin nakerrettu sukanvarsi. Onneksi se tuli ulos eikä aiheuttanut mitään vakavampaa.

Kaikkea puuhaa sitä aamupäivästä vielä oli, jotta pääsin lähtemään kakun hakemisen jälkeen kahden aikaan ajamaan kohti Parkanoa, jossa leiri pidettiin. Paikkana oli Vahojärven leirikeskus, joka oli oikein hyvä paikka pitää leiriä vaikka ei varsinaisesti koiraleireihin ollut keskittynyt. Tilaa oli reilusti, keittiössä oli hyvät tilat lämmittää ja laittaa ruokaa, jääkaappeja oli reilusti sekä iso pakastin, rantasauna omine mökkeineen oli kyllä huippu. Siellä tulikin illat vietettyä saunoen ja jutustellen.

Saavuin leiripaikalle perjantaina viiden jälkeen. Paikalle oli saapunut jo Pösön isä Rambo omistajineen. Petti tuli myös paikalle samaan aikaan kuin minä. Purimme autot ja paikan pitäjä kävi näyttämässä pellot, joissa voimme käydä jäljestämässä. Pikkuhiljaa paikalle alkoi valumaan enemmän porukkaa. Kello riensi sitä vauhtia, että oli aika lämmittää rantasauna ja siirryimme sinne. Sauna oli tilava; mahduimme kaikki naiset kerralla lauteille. Minullakin tuli heitettyä talviturkki, kun pulahdimme järveen saunasta. Tätä on Suomen kesä parhaimmillaan!

Lauantaina aamupalan jälkeen osa lähti pellolle jäljestämään, osa hakuilemaan ja osa metsään jäljelle. Tein jäljet sekä Jopolle että Pösölle pellolle. Pösön jälki meni hyvin ja sain alun onnistumaan ilman ryntäilyä. Jäljet voisi olla hieman pidempiä ja vähemmän ruokaa per askel. Ajoin jäljen myös Rambolla. Omistaja sanoi, että se menee neliveto päälle jäljen, mutta minun kanssa meni rauhallisesti. Jopon jälki olikin sitten kaksijakoinen; alku oli yhtä säätämistä, kun toisen jäljen hajut tulivat tuulen mukana ja Jopo ei meinannut millään malttaa ajaa omaa jälkeä. Loppuosa taas meni hyvin, kun tuuli ei enää tuonut toisen jäljen hajuja. Onneksi Pösö näyttäisi olevan lahjakkaampi jäljellä kuin äitinsä :)

Jopo jäljestää (kuva Hannele Rontu)

Jäljen ajojen jälkeen menimme syömään. Pidimme pienen ruokalevon, jonka jälkeen lähdimme ottamaan tottikset kentälle, joka oli osittain ruohittunut hiekkakenttä. Esteitä meillä ei tosin ollut, mutta se ei meitä haitannut. Otin tottikset sekä Jopolla että Pösöllä. Heidi ystävällisesti video Pösön tottikset, josta kooste alla. On se kyllä mukava koiruli kouluttaa, kun on niin ahne. Pösön kanssa teen tottista pelkästään ruoan kanssa tällä hetkellä. Sitä ei torstainen hammasleikkaus näyttänyt haittaavan vaan hommia tehtiin innolla.



Tottisten jälkeen Maritta ja Mikko näyttivät Mondioringiä omilla koirillaan. Iita pääsi esiintymään meille ja voi, että sillä oli hauskaa. Maritta puki myös päälle painavan ring-puvun ja toimi maalimiehenä Mikon malinoisille. On siinä kyllä vahva mimmi, kun jaksaa heilua painavan puvun kanssa koiran roikkuessa jalassa. Kello alkoi olemaan niin paljon, että oli aika saunoa, ei muuta kuin suunta kohti rantasaunaa, jossa loppuilta menikin ennen kuin nukkumaanmenoa.

Tomeran Fariini

Sunnuntaina aloitimme tottiksilla, jonka jälkeen siivoilimme huoneita ennen ruokailua. Ruokailun jälkeen lähdimme vielä pellolle tekemään jälkiä. Osa porukasta lähti jo ajamaan kohti kotia meidän ollessa pellolla. Tein jäljen vain Pösölle, kun Jopolta löytyi toisesta takajalasta verestävä hankauma. Tein Pösön jäljen osittain eilisten jälkien päälle poikittain. Tuuli oli kovempi kuin lauantaina. Hienosti Pösö selvitti jäljen; se on kyllä sitkeä sissi jäljellä. Jälki oli juuri sopivan pituinen ja loppui hyvään onnistumiseen. Ajoin jäljen myös Rambolla, mutta tällä kertaa vetoa oli enemmän; oliko lauantaina sitten vieraskoreutta vai vaikuttiko se, että lauantaina jälki oli pidemmällä, joten jouduimme kävelemään pidemmän aikaa.

Jopo seuraa

Pösö jäljestää (kuva Hennele Rontu)

Leiripaikalle palattuamme joimme vielä kaffit ennen kuin loputkin pakkailivat autonsa ja lähtivät kotiin. Jäimme Petin kanssa vielä siivoamaan loput tilat ennen kuin lähdimme kohti kotia. Kiitos kaikille ihanille Tomerille leiristä; teidän kanssa on huippu kivaa viettää leiriä! Erityiskiitos Perhe Rajala ruokahuollosta sekä Petille, joka jaksaa järjestää näitä meille! Lisää kuvia löytyy: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/Tomeran+leiri+2015/

17.-18.1.2015 Junailua

Lähdettiin lauantaina Jopon kanssa kahdestaan reissuun junalla Ilmajoelle tapaamaan Ramboa ja sen perhettä. Ilmajoelle on meiltä vajaan neljän tunnin matka, joten ajattelin, että turvallisinta on lähteä junalla kuin yksin autolla. Näistä säistäkään tiedä, mitä sieltä taivaalta milloinkin tulee :) Jokelasta hyppäsimme Riihimäelle menevään junaan, jossa vaihdoimme Oulun junaan. Melkein heti, kun olimme asettautuneet, kysyi nuori nainen edestämme, että onko tuo beussi. Minä, että juu on. Mikä sattuma, että hänellä oli nelikuinen beussinpentu. No meillähän riitti juttua Seinäjoelle asti, jossa jäimme molemmat pois.

Olimme sopineet Rambon ihmisten kanssa, että tulevat hakemaan meitä Seinäjoen asemalta. Helppo meidät oli tunnistaa, kun ei muita koiran kanssa junasta pois tullut. Lähdimme ajamaan kohti Ilmajokea, joka on noin 20 km päässä Seinäjoesta. Matka meni rattoisasti jutellen ja tutustuen toisiimme. Kun pääsimme perille, vaihdoimme ulkovaatteet ja aloimme hommiin.

Kun Jopo ja Rambo näkivät toisensa, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Pienet painit siinä otettiin ja sitten ruvettiinkin jo asiaan. Eipä siinä sitten muuta kuin odoteltiin, että toimitus olisi ohi. En ollut aikaisemmin hoitanut hommaa, vaikka olen ollut mukana aikaisemmin, mutta hyvin tuo taisi mennä näin amatööreiltä :) Tämän jälkeen menimme sisälle viettämään lauantai-iltaa, joka meni jutustellessa. Mistä sitä juttua aina riittääkin. Meille Jopon kanssa oli varattuna oma huone, jonne painuimme hyvissä ajoin yöpuulle.

Aamulla heräilin ja menin alakertaan; voi miten ihanaa aamiainen oli katettu pöytään puuroineen kaikkineen. Aamiaisen jälkeen hetken otimme rennosti ennen kuin alettiin puuhiin. Toisella kerralla Jopo ja Rambo pääsivät itse asiaan nopeammin. Eipä tässä enää muuta voi kuin odotella, kuinka tässä käy :) Tuli aika lähteä junalle Seinäjoelle. Pakkasin kimpsut sekä kampsut ja lähdimme ajamaan kohti Seinäjokea. Matkalla katsoin junan tietoja ja yllätys yllätys se oli myöhässä. No ei siinä enää voinut mitään. Sanoimme heipat asemalla ja jäimme Jopon kanssa odottamaan junaa.

Kotimatka sujui hyvin varsinkin, koska vaunussa oli nuoria solttupoikia useampi :) Nyt junassa oli enemmän koiriakin. Olin varannut meille yhden hengen paikan, jossa jalkatila oli Jopolle hieman pieni, mutta hyvin me silti mahduttiin. Tilavammat paikat ovat vierekkäisiä paikkoja ja aina ei tiedä millainen kaveri siihen viereen tulee, en uskaltanut sellaista varata. Tullessahan olimme Jopon kanssa kahdestaan tuollaisessa tilavammalla paikalla.

Oikein paljon kiitos Nina ja Juhana teidän vieraanvaraisuudesta ja kyydityksistä!

Lopuksi vielä sivukuva torstailta, pahoittelen kuvanlaatua, mutta eiköhän tuossa se olennainen näy tulevaa vertalua varten :)

6.12.2014 Suojelukoe

Olin kahden vaiheilla menenkö kokeeseen vai en; en ollut ajanut jälkeä kuin joskus viimeksi marraskuussa ja meillä oli firman pikkujoulut edellisenä iltana. Lähdin kuitenkin pikkujouluista ajoissa kotiin, mutta yöllä en saanut nukuttua ja oli vähällä, jotta en soittanut, että en tule kokeeseen. Nousin kuitenkin aamulla "reippaana" kellon soittoon ja ei kun menoksi kohti Kauklahtea ja kenttää. Kokeen järjestys oli tottis, purut ja jälki. No eipä tarvitse jäljelle menne edes, jos kahdesta muusta ei saa tarvittavia pisteitä. Koe oli kuuden koiran koe, johon oli ilmoittautunut viisi koirakkoa. Kilpailijoiden piti olla kentällä paikalla puoli kymmeneltä.

Saavuin kentälle juuri kello puoli kymmenen. Kentällä oli menossa parannustyöt, koska piilojen ympärillä oli paikoitellen liukasta. Koetoimitsija tarkasti koirien paperit ja otti kilpailukirjat. Yksi koirakko puuttui, joten meitä oli neljä osallistumassa kokeeseen: yksi kakkoseen ja kolme kolmoseen. Rotukirjokin oli mukava: hoffi, rotikka, sakemanni ja beussi. Koe avattiin ja arvottiin tottiksen ja purujen suoritusvuorot. Sain numero neljä eli olin toisessa parissa suoritusvuorossa ensimmäisenä. Näin ollen Jopo meni tottiksessa ekana paikallaoloon. Olisin mieluummin tehnyt liikkeet ennen paikallaoloa, mutta näillä mentiin.

Kuva Tita Järvenpää

Ensimmäisessä parissa toisena suoritusvuorossa ollut rotikka loukkasi itsensä A-esteellä ja tuomari keskeytti sen suorituksen siihen. Näin ollen oli enää arvostelut ja olisi meidän vuoro. Jopoa hakiessa autolta se kävi hieman kuumana. Vein Jopon paikallaoloon, se haukkui, kun jätin sen sinne. Onneksi lopetti kuitenkin eikä räkyttänyt koko aikaa. Kurkin piilonreistä Jopoa, kun toinen ohjaaja heitti tasamaanoudon kapulan, nousi Jopo istumaan, mutta onneksi pysyi paikallaan. Loppuajan se istuikin eikä onneksi liikkunut.

Lähdimme suorittamaan liikkeitä Jopon kanssa. Olisi mieli tehnyt ravistella koiraa muutaman kerran, sen verran kuriton oli tottiksessa. Seuraamisessa haukahteli silloin tällöin sekä painoi. Muita selkeitä virheitä oli: liikkeestä maahanmenossa jäi seisomaan, seisomisessa otti muutaman askeleen ennen kuin pysähtyi, noudoissa mupelsi kapulaa ja kahdessa noudossa ei irrottanut ensimmäisellä käskyllä. Eteenmenossa meni hyvin eteen, mutta ei sitten mennyt maahan. Se juoksi suoraan kentän ulkopuolelle puskaan, mitä se ei yleensä tee. EN IKINÄ laita palkkaa eteenmenossa kentän ulkopuolelle vaan reilusti kentän puolelle. Jopo ei ole aikaisemmin mennyt kentän ulkopuolelle, mutta nyt meni pusikkoon sen näköisenä, että siellä oli jotain. Edellinen koira oli myös käynyt siellä puskassa. No eipä tuo sitten mennyt maahan ei. Kenttä oli todella märkä ja liukas. Minulla oli kumisaappaat jalassa eikä ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun horjahtelin kentällä. Pysyin kuin pysyinkin pystyssä. Tottiksesta saldonta oli 70 pistettä, näin ollen olimme vielä tuloksessa kiinni.

Meitä jatkoi kolme puruihin ja me oltiin Jopon kanssa toisena vuorossa. Kävin kävelyttämässä Jopoa ja hieman keskusteltiin samalla, miten sitä pitää käyttäytyä kentällä. Sen verran kuumana kävi tottiksessa, että otin piilonkierrot varman päälle ja huusin niin kovaa kuin pystyin joka piilon jälkeen täällä. Jopo kiersi kaikki piilot eikä karannut kutoselle omia aikojaan :) Ei ole tainnut kiertää kaikkia piiloja kolmosen kokeessa aikaisemmin. Piilolta sivulle tulossa ennakoi hieman. Paossa sai tosi huonon otteen ja roikkui suunilleen etuhampaiden varassa hihassa, mutta pysyi kiinni. Selkäkuljetuksessa edisti hieman, mutta hyökkäys oli hyvä. Sivukuljetuksessa ei ensin lähtenyt mukaan. Mulla tuli itsellä joku aivopieru, kun lähdin oikealle. Lähden yleensä aina vasemmalle, jolloin koira tulee "automaattisesi" mukaan.

Pitkässä liikkeessä en itse tiedä, mitä kävi, kun ei saanut heti kiinni hihasta. Maalimiehenä toiminut Teemu sanoi, että Jopon ponnistuskohdassa oli ollut veden alla jäätä ja Jopo oli sen takia liukunut hänen ohitse eikä saanut hihasta kiinni. Mutta hyökkäsi heti uudestaan ja siinähän sitten kävi niin, että Jopo kiukustui sen verran, että ei irrottanut ensimmäisellä käskyllä. Minulla jo kävi mielessä, että tässäkö tämä sitten oli, mutta onneksi irrotti toisella käskyllä. Paon uudelleenhyökkäyksessä irrotti ensimmäisellä käskyllä ja enää oli jäljellä sivukuljetus tuomarin luokse ja siitä vielä pieni hallinnanpätkä. Nämä suoritimme suht koht kunnialla ja puruista saatiin pisteitä 78 ja VIK (vietti, itsevarmuus, kuormitettavuus) oli erinomainen. Pisteitä meni otteista sekä tietysti noista selkeistä virheistä. Puruissa näkyi se, että emme ole aktiivisesti treenanneet kevään jälkeen. Loppukesästä tuli taukoa Jopon mahaleikkauksen takia ja loppusyksystä en ole käynyt kuin pari kertaa ottamassa kevyet treenit. Tyytyväinen siis sai olla näihin pisteisiin.

Tässä koostevideo tottiksesta ja puruista. Olen valinnut kappaleet, jotka kuvastavat mielestäni Jopo :) Leikkaamattomat videot molemmista osa-alueista löytyy Youtube kanavastani, jos joku haluaa ne katsoa ;)

Enää oli siis jäljellä jälki, josta minulla ei suuria odotuksia ollut edellisten kokeiden perusteella. Jäljet olivat Inkoossa. Poikkesimme Sarin kanssa hampparilla ennen jälkeä, kun nälkähän se jo ennätti tulla. Ennen jälkiä arvoimme vielä suoritusjärjestyksen kolmosten kesken; meille napsahti ensimmäinen jälki. Maarit ja Arttu ajoivat ensin oman jäljen oikein hienosti. Näin ollen Artusta tuli ensimmäinen hoffi Suomessa, joka sai suojelusta koulutustunnuksen kakkosluokasta. Onnea hirmuisesti Maarit ja Arttu!

Meidän vuoro tuli lähteä jäljelle. Alustana oli lyhyt heinä, mikä sopi Jopolle paremmin. Lähetin Jopon jäljelle, se hieman epäröi paalulla ja lähti liikkeelle. Muutaman metrin päässä nosti pään ja kääntyi takaisin päin. Mietin jo, että mitä teen, en ollut ehtinyt liikkua vielä paalulta, mutta onneksi Jopo päätti itse jatkaa jäljestämistä. Tässä hötäkässä jälkiliina kiertyi Jopon toisen takajalan ympärille, enkä voinut ajaa liinatuella, kuten treeneissä olen ajanut. Eipä tuo menoa haitannut ja tulimme ensimmäiseen kulmaan, jonka Jopo meni tosi hyvin. Jatkoimme jonkin matkaa kunnes Jopo ilmaisi esineen. Esineellä korjasin myös liinan pois jalan ympäriltä. Jatkoimme jäljestämistä; Jopo ajoi tosi hyvin. Hieman pyöri joissain kulmissa ja näin ollen jossain vaiheessa liina taasen kiertyi takajalan ympärille. Toinen esine jäi ilmaisematta; merkkasi sen, mutta ei ilmaissut. En tiedä oli tähän sillä vaikutusta, että treenijäljillä minulla ei ole ollut esineitä mukana, kun olen panostanut kulmiin. No oli niin tai näin esine jäi ilmaisematta.

Tultiin kolmannelle esineelle, jonka ilmaisi. Minulle iski epävarmuus, että pääsimmekö oikeasti jäljen loppuun asti ja aloin miettimään oliko kolmosessa esineitä kolme vai neljä. Aloin laskemaan kulmia, että kyllä me neljä kulmaa olemme tulleet, täytyy tämän olla viimeinen esine. Voi sitä tunnetta, kun tajusin, että ei vinde me suoritettiin se jälki. Eikä edes mitenkään rämpimällä nippa nappa. Tämä jälki oli yksi Jopon parhaista jäljistä ikinä ja se osui oikeaan paikkaan! Jäljeltä saimme pisteitä 83 eli varsin hyvät ottaen huomioon, että meiltä meni yksi esine nollille (seitsemän pistettä). Jäljentekijäkin sanoi minulle, että hienosti jäljesti vaikka liina oli välillä kiertynyt takajalan ympärille. Harmi, että jälkeä en saanut videolle, mutta luotto/hovikuvaajani Petti ei päässyt paikalle.

Tästä se lähti reilu kuusi vuotta sitten :)

Arvostelun jälkeen en voinut kuin hymyillä, koska olin niin onnellinen ja tyytyväinen. Se oli siinä IP3 kolutustunnus. Näin ollen Jopo on Suomen ja myös Pohjoismaiden ensimmäinen narttu beauceron, joka on saanut koulutustunnuksen suojelun kolmosluokasta. Kaiken niiden vastoinkäymisten jälkeen, joita meillä on ollut; Jopo on selvinnyt kolmesta vatsaleikkauksesta ja näiden päälle toipumiset ja uudelleen kuntoutukset. Jopo on niin ansainnut IP3:sen! Se on ollut aina valmis tekemään töitä, se rakastaa taistella ja ja. Se on vaan niin Jopo the Hessu Hopo <3

Miten voin kiittää kaikkia teitä, jotka ovat meitä matkan varrella tukeneet, tsempanneet ja auttaneet! Kiitos Petti; ystävä, treenikaveri, joka on ollut mukana lukemattomissa treeneissä ja auttanut meitä suunnattomasti! Kiitos Teemu, siitä on kuusi vuotta aikaa, kun tulin pienen beussinpennun kanssa luoksesi ja sinä otit meidät treenattavaksi ennakkoluulottomasti, vaikka ohjaaja oli aloittelija ja koirakaan ei ollut niitä tavallisia suojelurotuja. Kiitos Sari, jolta olen saanut tukea ja apua tottikseen viime syksyn Itävallan reissun jälkeen; kuritonhan se vieläkin on ;) Kiitos kasvattajalle, joka antoi minulle tämän suurenmoisen koiran! Thank you Sanna! Kiitos meidän ihana treeniryhmä! Kiitos kotijoukot! Kiitos kaikille, jotka ovat auttaneet meitä matkan varrella!

Mitä tästä eteenpäin? En tiedä; levätään hetki ja mietitään sen jälkeen :D

8.-9.11.2014 Tartto KV näyttely

Viime vuoden tapaan ajattelin lähteä Tarttoon kahteen KV-näyttelyyn saman viikonlopun aikana. Onneksi sain Heidin ja Indin (Tomeran Indie Jopon pentu) mukaani, näin ei tarvinnut "pakottaa " Vesaa lähtemään reissuun. Jopolta puuttui yksi CACIB kansainvälisen muotovalion arvosta; sitä lähdin metsästämään. Beusseja oli ilmoitettu kuusi; kaksi niistä tiesin etukäteen Piian Hemmo (Sucikan Hercules) ja Rebeccan (Idylle de le Roi de Coeur) Idi. Kaksi jäi vielä arvoitukseksi ennen reissua.

Lähdimme Heidin kanssa kohti Tallinnaa iltalaivalla ja tarkoitus olisi ajaa yöllä Tarttoon. Hyvin reissu alkoi; emme olleet päässeet kuin pari kilometriä meiltä ja jo pomppi kolme peuraa tien yli. Onneksi ne menivät edessä eikä kohdalla. Satamassa odottelimme jonkin aikaa ennen kuin pääsimme laivaan. Jätimme koirat autoon matkan ajaksi. Takaluukku jätettiin raolleen hakasella, jotta ilma pääsee vaihtumaan koirilla.

Aika laivassa meni yllättävän nopeasti ja olimme Tallinnassa kahdentoista aikaa yöllä. Lähdimme satamasta kohti Tarttoa. Lähdimme seuraamaan Tartton kylttejä, jotka kyllä mielestäni ajattivat meidät jotenkin kiertotietä. Pääasia, että löydettiin oikea tie. Ajomatka sujui ongelmitta ja saavuttiin Tarttoon. Yövyimme samassa hotelissa, jossa olimme Mian kanssa viime vuonna. Ajoin parkkipaikalle, jossa muistelin meidän viimeksi olevan. Katsoin siellä ovesta sisään ja se oli ihan pimeänä, kokeilin myös ovea ja sekin oli lukossa. Selitin jo Heidille, että piti olla ok, että tulemme myöhemmin. Samalla paikalle kurvasi vartija-auto. Näkivätkö meidät sitten jostain kamerasta vai miksi sinne tulivat. He näyttivät, että meidän pitäisi siirtää autoa. Minä heille selittämään, että kun ei tämä ole auki ja olemme ilmoittaneet, että tulemme myöhään. No toinen vartija hyppää autosta ulos ja lähtee viemään minua toiselle puolelle rakennusta. Siellähän se hotellin pääovi oli. Olin hieman nolona, koska olimme olleet Span ovella toisella puolella. Saimme huoneen ja veimme kaikki tavarat ja koirat sinne. Eipä siinä muuta tehtykään kuin unta palloon ja aamulla kohti näyttelyä. Onneksi kehä oli laitettu alkamaan myöhään, joten pystyimme rauhassa nukkua ja käydä aamupalalla.

Tytöt näyttelyssä

Kaikkien aamutoimien jälkeen lähdimme kohti näyttelypaikkaa. Pääsimme paikalle eikä ollut enää mitään jonoja. Suunnistimme kohti omaa kehäämme ja jäimme siihen käytävän viereen odottelemaan omaa vuoroa. Kehä oli aika paljon myöhässä ja tilat olivat ahtaat. Jopokaan ei huomannut, kun pari kertaa joku astui sen hännän päälle. Paikalle tulivat myös Piia ja Rebecca, joiden kanssa höpöttelimme siinä odotellessa omaa vuoroamme. Raisa oli myös paikalla Punkkarin (Graveyard's Generation Punk) ja Bengalen (Bengale de Sainte Petranille) kanssa. Näin ollen kaikki beussit olivat suomalaisia. Vihdoin ja viimein meidän kehä alkoi. Raisa oli ensimmäisenä Punkkarin kanssa ja siitä sitten eteenpäin. Hemmosta tuli paras uros ja sai Viron SERTTIn sekä CACIBin Indi ja Heidi olivat Rebeccan ja Idin kanssa samassa luokassa. Idi sai ERIn. ja Indi sai EHn, lisäksi Idi sai SAn. Kehä oli hieman tavallisesta poikkaeava esim. Hemmoa ei juoksutettu laatuarvostelussa lainkaan sekä oliko Punkkari ainoa koira, jolta tuomari katsoi hampaat ja nekin Raisa näytti itse ja tuomari tiiraili ne jostain kaukaa. Olikohan tuomarilla jotain huonoja kokemuksia beusseista.

Tuli meidän vuoro Jopon kanssa. Sehän imuroi ja nuuski kaiken, mitä kehästä löytyi. Juoksemisesta ei näin ollen meinannut tulla mitään ja seistessäkin meinasi nuuskia maata koko ajan. Näistä huolimatta tuomari antoi Jopolle ERIn ja SAn. Näin ollen olimme Rebeccan ja Idin kanssa paras narttu kehässä. Tuomari mietti ja mietti, kumman sijoittaisi ensimmäiseksi ja loppujen lopuksi Idi vei voiton. Onnea Piia ja Hemmo sekä Rebecca ja Idi! Jopon arvostelu:""Lovely female, typical head, good long neck, ideal body, good angluations & temperament." Tuomarina oli Jerzy Olszewski Puolasta.

Niin tytär kuin äitinsäkin, ainakin hännän asennon osalta :)

Shoppailimme Heidin kanssa hieman koiranherkkuja näyttelypaikalta ennen kuin suunnistimme kohti ostoskeskusta. Mun ei pitänyt sieltä ostaa mitään, mutta kas kummaa jotainhan sitä tarttui mukaan. Kauppakeskuksen koluttuamme palasimme hotellille hetkeksi lepäämään ennen ruokailua Ruutikellarissa. Tätä ravintolaa oli minulle muutama suositellut ja päätimme Heidin kanssa mennä katsastamaan paikka. Ravintola oli nimensä mukaan tehty vanhaan ruutikellariin. Paikkana ravintola oli hieno, ruoka oli tavallista ei  mitään finediningia, mutta kyllä siitä nälkä lähti :) Syötyämme suunnistimme takaisin hotellille.

Sunnuntain kehä oli myös kahdentoista jälkeen, joten aikaa oli hyvin aamulla pakata ja käydä aamupalalla. Saimme kaikki tavarat tungettua takaisin autoon ja lähdimme näyttelypaikalle. Tällä kertaa kehä oli ajoissa. Piia ja Rebecca olivat jo kehän laidalla, kun me tulimme. Jutustelimme heidän kanssa ja niinhän se meidän vuoro taas tuli. Tällä kertaa tuomari tutki koirat hieman tarkemmin kuin lauantaina. Uroksissa Hemmo oli taasen paras uros eli sama toistui kuin eilen.

Indi (Tomeran Indie)

Nuorten luokassa nartut saivat molemmat EHn. Menin Jopon kanssa kehään ja tällä kertaa minulla oli ketjukaulain ylempänä ja nakki valmiiksi kädessä, jotta saan sen juoksemaan nuuskimatta sekä seisomaan kunnolla. Juoksuosuus onnistui ilmeisen hyvin, mutta seisotus ei niin hyvin. Jopo, kun tajusi, että mulla on nakki kädessä, eihän se meinannut malttaa seistä rauhassa vaan pomppi minun kättä vasten. No ei se nyt ihan niin villi ollut, mitä Elisan kanssa Maailman Voittaja näyttelyssä elokuussa. Kuulin tuomarin sanelevan arvostelua; sieltä tuli very good sitä ja very good tätä. Olin melko varma, että Jopo saa myös EHn kuten muutkin nartut. Arvostelun jälkeen tuomari tuli minun luokse ruusukkeet kädessä. Minulla oli ilo ylimmillään, koska Joposta tuli näin ollen C.I.B. (kansainvälinen muotovalio) sekä Viron muotovalio. Jäljellä oli vielä ROP-kehä, mutta minulle ei ollut väliä, miten siinä käy. Piia ja Hemmohan sen kotiin veivät :) Onnea Piia! Jopon arvostelu:"Exellent type & behave, very good head & expression, would have better tan colour, very good neck, very good body, excellent back & front, well angulated, not in best coat, very good mobement." Tuomarina oli Svein Helgesen Norjasta.

C.I.B. EST CH FI CH KORAD Grand Lutin Yapp TK1 BH IP2 COT3

Tsin tsin

Kehän jälkeen piti mennä tekemään Viron muotovaliohakemus infoon sekä hakemaan palkinnot. Tosin kuulin jälkikäteen, että valiohakemuksen olisi voinut tehdä netissä myös. Pitihän sitä vielä ottaa poseerauskuvat pokaalien kera. Loppuviimeksi juoksutimme vielä koirat ennen automatkaa Tallinnaan. Ajomatka sujui ongelmitta minun somettaessa ja Heidin ajaessa :) No pidin seuraakin myös Heidille. Tallinnassa ehdimme käydä ostamassa tuliaisjuomat sekä syömässä. Laivaan pääsimme ajamaan suoraan, kun tulimme satamaan. Ensimmäisenä laivalla valioarvojen kunniaksi piti ottaa punaiset kuohuviinit :) Helsinkiin saapuessamme oli jäljellä vielä ajomatka kotiin. Ehjänä pääsimme perille reissusta ja Jopo oli saavuttanut sen, mitä lähdin hakemaan. Ei voinut kuin olla onnellinen.

Kiitos Heidille kovasti suurenmoisesta matkaseurasta! Voidaan lähteä toistekin reissuun vai mitä ;)

27.-28.9.2014 Suojelukoetta ja luonnetestiä

Olin ilmoittanut Jopon Helsingin Vetokoirakerhon suojelukokeeseen. Sen piti olla kaksipäiväinen 20 koiran koe, mutta loppujen lopuksi ilmoittautuneita koirakoita oli vain kuusi, joten se järjestettiin yhtenä päivänä. Hyvä näin, koska olin saanut Reiskalle luonnetestipaikan sunnuntaille. Jäljet olivat Inkoossa Västankvarnin pelloilla. Koukkasin Jorvaksen kautta, josta otin Petin kyytiini. Koirien tarkastus ja arvonta suoritettiin Västankvarnissa. Sain numeroksi neljä, joten olin viimeinen koirakko. Jälkien järjetys oli: ensin ajettiin kakkosen jälki, sen jälkeen ykkösen jälki ja seuraavaksi neljä kolmosen jälkeä.

Alustana oli apilaa, joka oli puoleenväliä polvea. Tuuli yltyi aamusta ja oli jo napakkaa, kun ensimmäinen kolmosen koira pääsi ajamaan jäljen. Oma jännitys alkoi kasvamaan pikkuhiljaa, kun oma vuoro lähestyi. Oman vuoron tullessa sain koiran sopivaan mielentilaan jäljelle mentäessä ja jäljen lähetykseen Jonkin matkaa ekaa suoraa mentyämme, Jopo meni istumaan ja ajattelin, että siinä on esine. Se meni maahan, kun lähestyin sitä. En löytänyt esinettä heti ja jäljentekijä sanoi, että siinä se olisi, mutta en silti löytänyt esinettä. Minulla meni pasmat sekaisin ja en voinut tehdä muuta kuin lähettää koiran uudestaan jäljelle. Noin ehkä kymmenen metrin jälkeen Jopo meni maahan ja siinä se esine sitten olikin. Jatkoimme eteenpäin ja kulmassa koira nosti hännän ja nenän pystyyn. Sai ehkä hajun edellisestä jäljestä ja lähti menemään vasemmalle. Törmäsi riistan jälkeen ja lähti ajamaan sitä. No se meidän jälki oli sitten siinä. Kaikki 10 pistettä saatiin. Miten voi olla niin, että en osaa opettaa koiralle niinkin yksinkertaista asiaa kuin jäljestäminen. Kyllä kohta alkaa tuntumaan siltä, että luovuttaa kokonaan, kun ei kokeessa natsaa.

Keskeytin kokeen omalta osaltani jäljen jälkeen, koska ei ollut mitään järekä jatkaa eteenpäin. Loppujen lopuksi kenttäosioihin jatkoi neljä koirakkoa. Minua edellinen kolmosen koirakko myös keskeytti jäljen jälkeen. Loppujen lopuksi C-osuuteen osallistui kolme koirakkoa, yhden vielä keskeyttäessä tottiksen jälkeen. Onnea Paavo ja Sami kolmosen ykköstuloksesta! Keskityin kuvaamiseen kenttäosioissa, kuvia lötyy: mimma.kuvat.fi

Sunnuntaina oli vuorossa Reipan luonnetesti. Olin laskenut aikataulun väärin ja meille tuli Vesan kanssa äkkilähtö aamulla. Reippa oli ensimmäinen koira testattavana. Testi pidettiin Sipoossa omakotitalon pihassa. Toimihan se niinkin. Testi meni oikeastaan muuten, kuten oli olettanut, mutta kelkka yllätti hieman. Siinä Reipalla kesti kauemmin selvittää se kuin olin kuvitellut. Uhassa tuli oikein kunnon räyh ihan lopussa. Seinässäkin puolusti itseään. Haalarissa, tynnyrissä ja ampumisessa en uskonutkaan olevan mitään erityistä. Sen verran pisteistä, että Reippa arvioitiin terävyydeltään kohtuulliseksi, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Kuitenkin Reippa mielestäni reagoi luonnetestissä voimakkaammin ja nopeammin asioihin kuin mitä Jopo reagoi omassa luonnetestissä. Jopo sai luonnetestissä tervyydeksi suuri, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Eipä tuolla käytännön kanssa ole mitään merkitystä, mutta näin sen taas näki, miten erilailla eri henkilöt tulkitsevat ja tilanteita. Alla vielä Reipan pisteet osa-alueittain sekä video testistä:

Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +1 Erittäin vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma
Yhteispisteet 144

6.-7.9.2014 Koiratäyteinen viikonloppu

Tänä viikonloppuna oli kovin koiratäyteiset päivät. Perjantai-illasta Laku tuli meille hoitoon viikonlopuksi, Hannan mennessä katsomaan saksanpaimenkoirien suojelun SM:iä Lahteen. Laku oli oikein iloinen poika, kun tuli meille kylään :) Vauhtia ja intoa riitti vaikka toisille jakaa. Kyllähän se siitä sitten rauhottui, kun oli saanut tutkia paikat läpi.

Lauantai-aamusta lähdin katsomaan Lakun kanssa Vesan ja Reipan agilitykilpailuja Hyrylään. Heillä oli kolme starttia, joista ehdin katsomaan vain kaksi, kun piti kiiruhtaa ja Tomerien J-pentutapaamiseen Riihimäelle. Hyllythän sieltä molemmilta radoilta tuli, mutta ei muuta kuin uutta putkeen. Lakukin pääsi katsomaan agikisoja lähinnä mini- ja mediluokkia.

Lähdin käymään kotona Vesan ja Reipan tokan radan jälkeen. Kävin hakemassa Jopon kyytiin sekä Marikan ja Pinkin. Tällä kokoonpanolla lähdimme kohti RSKK:n  kennelmajaa Riihimäellä. Petti olikin jo paikalla keittämässä kaffetta. Pikkuhiljaa paikalle alkoi tulemaan muitakin. Neljä penneliä osallistui tapaamiseen; kaksi urosta omistajineen ei päässyt tulemaan. Paikalle tuli  myös muutama beauceronista kiinnostunutta ihmistä sekä muita Tomeria.

Aluksi otimme pienet tottikset penneleille; käytiin läpi perusasioita sekä neuvottiin, miten kannattaa leikkiä ja edetä tottiksessa. Pennelit olivat oikein innokkaita pikku tottistelijoita. Tottikisen jälkeen oli vuorossa kahvia ja pullaa sekä vapaata seurustelua. Ennen kuin päästettiin pennelit riehumaan keskenään otettiin perinteinen yhteiskuva, jossa oli pentujen lisäksi äiti Kiti sekä mummo Pinkki.

Penneleiden leikkimisen jälkeen otimme vielä tottikset Kipan Naavalle sekä Jopolle. Siinäpä se päivä sitten olikin. Kuvia pentutapaamisesta löytyy: J-pentutapaaminen

Sunnuntaina oli vuorossa Naavan (Tomeran Gene) ja Mörön (Tomeran Giga) MH-kuvaus Kangasalalla. Sovimme Kipan kanssa, että ajan heille aamusta ja jatkamme siitä yhtä kyytiä kuvauspaikalle. Olimme paikalla hyvissä ajoin, kahta koiraa aikaisemmin, ennen kuin  Naavan vuoro oli. Videokuvasin Naavan testin Kipalle, joten en voinut ottaa kuvia omalla kameralla.

Naavalla oli oikein hauskaa kuvauksessa. Kuten kuvaajat sanoivat; ei Naavaa saatu peloteltua kuvauksen aikana; Kovin iloinen ja leikkisä se oli koko testin ajan. Laukauksien kanssa ei ollut mitään ongelmia Naavalla. Hyvä Kipa ja Naava! Naavan jälkeen pidettiin ruokatauko ja sen jälkeen oli kaksi muuta koiraa ennen kuin oli Mörön vuoro.

Mörö meni melko samalla lailla kuin Naava. Eipä sitäkään testi hetkauttanut; haalari ja räminä tutkittiin heti, kuten siskonsa. Aaveet eivät onnistuneet pelottamaan lainkaan ja laukauksetkaan eivät hetkauttaneet, vaikka kaksi jälkimmäistä laukausta olivat jostakin syystä aivan jumalattoman kovat. Mörön kuvauksesta otin muutaman kuvan, jotka löytyvät: Giga MH-kuvaus. Onneksi sää suosi koko viikonlopun, joten mikäs siinä oli viettää päivät ulkosalla koiratouhuissa.

27.8.2014 Silmäpeilaus Mevet

Vein Jopon ja samalla myös Reiskan silmäpeilaukseen, koska yhdellä Jopon pennulla todettiin distichiasis (ylimääräisiä ripsiä) silmäpeilauksessa. Silmäpeilaus suoritettiin Mevetissä Per Axelssonin toimesta. Kävin ilmoittautumassa vastaanotolle ja sain koirille laitettavaksi silmätipat. Koirat olivat vielä autossa odottamassa. Kävin laittamassa niille silmätipat, jotka laajentavat pupilleja, ja odotettiin puolisen tuntia, jotta silmät voitiin peilata.

Hain Reipan ensimmäiseksi peilaukseen. Ei muuta kuin Reippa pöydälle ja tutkimaan. Eipä siinä kauaa mennyt, kun silmät oli tutkittu. Kaikki oli kunnossa eli mitään sairauksia ei Reipan silmistä löytynyt. Reippa autoon ja koiran vaihto. Jopon sirua lukiessa hoitajakin totesi, että ei ainakaan virtaa puutu tuosta koirasta :) Juu ei puutu. Jopo laitettiin myös pöydälle, jotta lääkärin on helpompi tutkia. Yllättävän ketterästi tuo minun norsunpoikanen hyppäsi suht pienelle pöydälle sen kokoon nähden :) Samaan rataan meni myös Jopon kuin Reipankin silmätutkimus eli nopeasti. Jopolla oli tulos myös sama kuin Reipalla eli silmät olivat terveet. Tämä oli hyvä uutinen etenkin, kun yhdellä pennulla on tehty tuo diagnoosi, vaikka se ei koiraa olekaan mitenkään vaivannut, mutta silti.

Nykyään beusseillakin Koiranetin mukaan on silmiä peilattu ihan mukavasti. Pannusta olen kuullut olevan muutamilla yksilöillä, mutta näistä ei ole merkintää Koiranetissä :( Pannus on ikävä tauti koiralle, lisätietoja löytyy koirageenit sivuilta. En ole varma tuleeko pannuksesta merkintä viralliseen silmälausuntoon. Itse en ainakaan suoraan löytänyt sopivaa kohtaa lausunnosta. Kuvat lomakkeessa olevista vaihtoehdoista:

10.8.2014 Maailman Voittaja näyttely Helsinki

No pitihän se Jopo ilmoittaa Maailman Voittaja näyttelyyn, kun kerran tässä "kotikulmilla" sellainen pidettiin. Sinne oli ilmoitettu 53 beauceronia kuudesta eri maasta. Tuomarina oli norjalainen Leif-Herman Wilberg. Saavuin paikan päälle hyvissä ajoin melkein tuntia ennen beussien kehän alkua. Jonoja ei ollut toisin kuin jokunen vuosi sitten Ruotsissa Maailman Voittajassa. Parkkipaikkaongelmaakaan ei ollut, kun tulimme Jopon kanssa junalla :) Kehän laidalla olikin jo beusseja kokoontunut jonkin verran sekä tuttuja että tuntemattomia. Jopo pääsi kevythäkkiin, kun se oli liian pieni Emilian Aatulle. Kiitos Emilia häkkipaikan lainasta!

Lähdin käymään ulkona treffaamassa Petin kanssa, kun saavuimme takaisin kehän laidalle olivat beussit alkaneet. Menossa oli junnukehä, jossa myös Emilian Aatu esiintyi. Tällä kertaa Aatu sai EH:n, mutta siitä huolimatta Aatu on komea nuori mies. Junnukehässä huomasin, että tuomari rokottaa heti, jos koira on hiemankin arka. Tämä oli mielestäni hyvä asia. Maailman Voittaja näyttely käytiin FCI:n säännöillä ja näin ollen esim. paras uros/narttu kehiä ei ollut. Serttistä ja CACIBsta kilpailivat luokkavoittajat sekä ROP:sta MV-tittelin saaneet. Hiemanhan tämä aiheutti hämmennystä, mutta kehä saatiin pyöritettyä sen kummempia kömmähdyksiä :) Urokset saatiin arvosteltua ja urosten voittaja oli ranskalainen Flash Gordon de la Noe d'Orient.

Narttujen vuoro oli seuraavana ja junnuissa Elisan nuorimmainen voitti luokkansa ja näin ollen siitä tuli Maailman Junior Voittaja 2014. Onnea Elisa! Avoimen luokan narttuja olikin hieman enemmän ja sielläkin Elisan Hertta menestyi hienosti ollen luokkansa neljäs. Ennen omaa kehää Jopo sai jonkun hepulikohtauksen ja näin ollen Elisa sai esitettäväkseen vallattoman Jopon. Annoin Jopon vauhdista Elisalle. Hienosti se kuitenkin meni ja Jopo sai erinomaisen ja oli luokkavoittaja, kun muita käyttöluokan narttuja ei ollut ilmoitettu. Olin erittäin tyytyväinen tähän tulokseen. Veteraaninarttujen jälkeen oli narttujen sertti ja CACIB kilpailu. Sertti kilpailuun Jopo ei voinut osallistua, koska on jo Suomen muotovalio. Sertti ja CACIB kilpailun voitti avoimen luokan narttu Neliss Warrios Soul Virosta. ROP oli Flash ja VSP:ksi tuli Neliss. Onnea kaikille koirien kanssa menestyneille! Iso kiitos Elisalle Jopon esittämisestä!

Kaikki tulokset löytyvät: http://ilmoittautuminen.kennelliitto.fi/tulospalvelu/frmTuloksetRyhma.aspx?N=9600&R=1

Jopon arvostelu: "Stor kraftig tik. Utm. typ. Bra propotioner. Mycket fint huvud. Bra hals och överlinje. Bra kropp och vinklar. Lätt tallande kors. Fin benstomme och fötter. Bra päls och färg. Rör sig bra."

Jopon esiintyminen luokkakehässä:

12.-13.7.2014 Suomen Beauceron Ry:n leiri Västankvarn Inkoo

Kesäloma alkoi sopivasti Suomen Beauceron Ry:n järjestämällä leirillä. Näin pääsin hyvin irti työelämän pyörteistä. Leiri oli lauantaista sunnuntaihin, mutta ajoin Petille jo perjantaina, koska sieltä oli lyhyempi matka Inkooseen kuin kotoa. Olin ilmottautunut Jopon kanssa peltojälkeen, jossa kouluttajana toimi Titta Järvenpää.

Koulutuksien oli määrä alkaa kymmeneltä lauantaina. Aamupalaa oli tarjolla kahdeksasta eteenpäin. Lähdimme Petiltä hyvissä ajoin ollaksemme ajoissa paikalla. Saavuimme perille hyvään aikaan; ehdimme ottamaan aamukahvit ennen kuin aloitimme koulutukset. Meitä oli jälkiryhmässä viisi, tosin yksi osallistujista tuli vasta iltapäivällä. Pidimme aluksi pienen palaverin, jossa jokainen esitteli itsensä ja kertoi koirastaan. Lisäksi Titta kertoi meille peltojäljen kouluttamisesta sekä omasta historiastaan. Ryhmässämme oli neljä beussia ja yksi saksanpaimenkoira. Lisäksi kouluttajalla oli mukanaan omat koirat: hoffi ja mali.

Sonorian Hermann

Ennen jälkien tallausta otimme koirille ilmoittautumiset "siruntarkistuksineen". Tallasin Jopolle normaalin treenijäljen, jossa oli viisi kulmaa, kaksi esinettä sekä pituutta noin 400 askelta. Kulmat ovat olleet ne meidän murheenkryyni. Näihin toivoin saavani vinkkiä tällä leirillä. Ajoimme ennen Jopon jälkea kahden muun koiran jäljet. Jopo ajoi nomisti ja kulmissa teki sen, mitä treeneissäkin eli hutiloi ne. Huomatin sille niistä hieman liian painokkaasti, koska yhdellä kulmalla se meni maahan. Minua myös jännitti ensimmäinen jälki, huomasin sen jälkikäteen jäljen ajon jälkeen. Olihan siellä vieraat ihmiset katsomassa meidän jälkeä, joita piti jännittää :) Hyvä, että virheet tuli esille, jotta niihin voidaan paneuta leirillä :) Ennen ruokailua ajettiin vielä kaksi jälkeä. Toinen niistä oli saksanpaimenkoira ja toinen kouluttajan mali. 

Pysäkin Fanni

Ruokailun jälkeen teimme kaikille koirakoille toiset jäljet. Elisa tuli myös iltapäivällä ja hänen koiralleen tehtiin jälki myös. Jopolle tein jäljen, jossa oli viisi kulmaa, kolme esinettä sekä kuusisataa askelta pitkä. Tällä kertaa namitin ensimmäisen kulman, kolmessa seuraavassa oli kulman jälkeen pari makupalaa ja viimeinen kulma oli tyjä makupaloista. Tuuli oli ihan reilun puoleinen. Ennen Jopon jälkeä ajettiin parin muun koiran jälki. Nyt minun piti keskittyä siihen, että olen itse rauhallinen enkä sählää. Lisäksi tarkoituksena oli tehdä esineistä lepo/rauhoittumishetkiä koiralle.

Jopo jäljesti hyvin sekä kulmatkin meni nyt paremmin, kun ohjaaja oli rauhallisempi eikä hermostunut :) Ensimmäisen kulman Jopo meni loistavasti toki se oli makupalatettu koko kulma. Muutkin kulmat olivat huomattavasti paremmat kuin ensimmäisellä jäljellä. Harmittavasti yhtä esinettä Jopo ei ilmaissut. Tajusin sen vasta jäljen lopussa. Se ei merkannut sitä mitenkään, joten en voinut vaatiakaan sitä ilmaisemaan sitä. Siitä huolimatta olin todella tyytyväinen jälkeen. Tuulikin oli ihan kohtuullinen eikä se vaikuttanut suuremmin Jopon työksentelyyn. Löysimme harmonian tällä jäljellä :) Jäljellä kolme tärkeää tekijää ovat vietti, tekniikka ja harmonia. Tekniikka ja vietti olivat myös hyvällä tasolla, joten tästä on hyvä jatkaa. Täytyy vain todeta, että omalla ohjaamisella on yllättävän suuri merkitys jäljen onnistumiseen. Tämän taisi huomata joku muukin kuin minä tällä leirillä ;)

Grand Lutin Yapp

Jopon jäljen jälkeen ajoimme vielä parin koiran jäljet sekä kouluttajan hoffin jäljen. Elisalla oli kyllä päivän paras palkka Hertalle jäljellä. Hertta sai jäljen lopuksi kaksi broilerin koipi-reisipalaa syötäväksi. Harmi, että kamera ei ollut mukana silloin. Titta ja Kaapo ovat osallistumassa tänä vuonna hoffien FH:n MM:iin. Hyvältä se Kaapon meno näytti. Tsemppiä tulevaan koitokseen Titta ja Kaapo!

Iltapäivä ja ilta jatkui vapaalla seurustelulla, saunomisella sekä perinteisesti grillauksella. Hakuryhmä teki vielä ilmaisutreenit illan päätteeksi. Ensimmäisen päivän jälkeen tunnelma oli hyvä ja ilmeisesti kaikki osallistujat olivat tyytyväisiä leirin antiin. Ainakin sellaisen käsityksen sain saunapuheista. Ehdimme vielä hetken näkemään Hollanin ja Brasilain välisestä pronssiottelusta jalkapallon MM-kisoista ennen kuin nukkumatti tuli kolkuttelemaan.

Sunnuntaina nousin siinä kasin aikaan. Olimme sopineet jälkikoulutuksen alkavaksi yhdeksältä. Minulla oli näin ollen reilusti aikaa käyttää koira ulkona sekä tehdä aamutoimet. Margit oli loihtinut meille aamupalan puuroineen ja kaikkineen. Sillä jaksaa koko päivän taasen tallustella pitkin peltoja.

Tänään teimme Titan kanssa ristiin jäljet. Hän teki Jopolle ja minä hänen malille Fannille. En saanut tietää etukäteen minkälaisen jäljen Titta tekee Jopolle. Sen tiesin, että siellä on kolme esinettä, siinäpä sitten kaikki, mitä sain tietää. Ennen Jopon ja Fannin jälkeä ajoimme neljän muun koiran jäljet. Kaikilla meni oikein hyvin ja mielestäni jokainen koirakko oli edistynyt leirin aikana.

Moisionmäen Iwalktheline

Ajoimme Jopon jäljen ennen Fannin jälkeä. Hieman jännitti, kun en tiennyt yhtään, minkälainen jälki on. Jopo lähti ajamaa hyvin ja ilmaisi esineen ensimmäisellä suoralla. Ensimmäisen kulman lähti väärään suuntaan, mutta reagoi kuulemma itse siihen, että oli menossa väärään suuntaan sekä ei lähtenyt hölkkäämään, kun meni yli. Toisella esineellä jouduin vaatimaan maahanmenon, kun ei meinannut ilmaista esinettä. Menin laskuista sekaisin enkä muista monta kulmaa jäljellä oli, mutta muutama kulma meni tosi hyvin ja parissa tuli pientä hapuilua, mutta meni paremmin kuin lauantain ensimmäisellä jäljellä. Ilmeisesti muistin taas olla rauhallinen ja säheltämättä. Kyllähän minä tiedän sen, että jos minä sählään niin sitten sählää myös Jopo :) Olen huomannut sen myös muissa osa-alueissa.

Ajoimme vielä Fannin jäljen, joka meni hyvin. Tämän jälkeen menimme syömään. Toko/tottisryhmä oli myös jo syömässä, mutta tavan mukaan hakuporukkaa ei vielän näkynyt :) Syötyämme jatkoimme vielä esineilmasuiden parissa. Titta kertoi meille vielä koe/kisavalmisteluista sekä esineilmaisuista. Hän näytti myös Kaapon kanssa, miten hän on aloittanut esineilmaisujen harjottelun. Tämän jälkeen nuoret koirat harjoittelivat Titan ohjeistuksella esineilmaisua. Sen lisäksi yhdelle koiralle tehtiin vielä motivointijälki esineilmaisujen jälkeen.

Repoketun Liekki

Oli aika juoda vielä leirin päätöskahvit. Täytyy sanoa, että olin oikein tyytyväinen lerin antiin ja kiitos Titalle jälkikoulutuksesta! Kiitos Margitille, joka oli puuhanaisena tälle leirille. Toivottavasti näitä tulee vielä lisää! Sen verran mukava ja antoisa leiri oli! Leirikuvia löytyy: Suomen Beuauceron Ry:n leiri 12.-13.7.2014

Carnimiries Heartbreaker

13.6.2014 Suojelukoe, Espoo

Perjantai ja 13. päivä ei hyvää enteillyt suojelukokeelle :) Koe alkoi jo viideltä kokoontumisella Mankissa huoltoaseman pihalla, jossa suoritettiin koirien tarkastus ja numeroiden arvonta. Meitä oli yksi ykkösen, yksi kakkosen ja yksi kolmosen koirakko. Jälki oli vuorossa ensimmäisenä. Alustana oli heinäpelto, joka oli kasvanut jo vyötäisille. Olimme Jopon kanssa vuorossa viimeisenä. Jopo lähti hyvin paalulta jäljestämään. Ilmaisi ensimmäisen esineen. Ensimmäinen ja toinen kulma oli hyvät. Toisen esineen meni yli ja kolmannesta kulmasta yli. Tähän jäi meidän jäljestys (taas). Mä en voi käsittää, miten meni yli, koska minäkin näin sen uran, joka siinä heinikossa meni. En ole jostain syystä osannut opettaa kulmia tarpeeksi hyvin Jopolle. Mieliala oli aika masentunut jäljen jälkeen. Pisteitä taisi tulla 43...

Menin vielä tottikseen. Halusin katsoa oliko tässä muutamassa viikossa tullut parannusta niihin asioihin, jotka viime kokeessa tökki. Jopo oli hyvässä vireessä, kun menimme kentälle. Meillä oli ensimmäisenä paikallamakuu. Olimme kakkosluokan koirakon pari; ykkösen koiralla oli nollakoira parina. Ilmeisesti paikallaoloharjoitukset ovat nyt tosissaan tuottaneet tulosta, koska siellä se pysyi kuin tatti.

Paikallaolon jälkeen en saanut nostettua Jopon virettä tarpeeksi ennen seuraamista. Seuraaminen oli ok. Ensimmäisellä suoralla olisi voinut olla tiiviimpi ja tarkkaavaisempi, mutta piti paikkansa. Toisella suoralla ja L:ssä paransi otetta ja henkilöryhmään mennessä oli jo oikein hyvä. Istuminen ja maahanmeno oli ok. Luoksetulossa jäi hieman kauaksi. Seisomisessa jouduin antamaan toisen käskyn ja lisäksi halusin varmistaa käsimerkillä, jotta pysähtyy. Pysähtyi ja luoksetulo oli parempi kuin maahamenossa. Kaikissa noudoissa irrotuksesta tuli taistelu ja jouduin antamaan kaksi irti-käskyä, sen lisäksi Jopo haukkui luovutusten jälkeen. Alkoi ilmeisesti kuumenemaan, kun palkkaa ei tullutkaan. Eteenmeno oli ok ja meni maahan ekasta käskystä. Jotain siis oli saatu korjattua edellisestä kerrasta.

Pisteitä saimme tottiksesta 73. Noudoista menetimme paljon pisteitä sekä seisominen meni nollille (tuomari tulkitsi, että käsi osui koiran kuonoon ja näin ollen liikettä ei voitu arvostella). No suunta on sentäs ylöspäin vaikkakin muutama piste kerrallaan :) Puruihin en enää mennyt, koska en halunnut ottaa riskiä, että ei irrottaisi hihasta, kun noudoissa oli jo irrottamisen kanssa haasteita :)

6.-8.6.2014 Tomeran leiri

Tomeran leiri oli jo vaarassa peruuntua, kun ei meinannut olla tarpeeksi osallistujia. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin meinasi käydä. Leirille sai ilmoittautua myös ei-tomeralainen ja näin ollen saatiin kuin saatiin leiri järjestettyä. Eihän siitä mitään olisi tullut, jos leiriä ei olisi ollut! Pääsin perjantaina ajoissa lähtemään töistä. Käväisin kodin kautta ja suuntasin nokan kohti Hauhoa. Leiri pidettiin tänä vuonna Hauhovissa. Paikalle oli jo saapunut Mia ja Meeri ennen minua. Pikkuhiljaa alkoi valumaan lisää porukkaa ja Rouva Kasvattajakin tuli paikalle. Huonejakojen jälkeen otimme vielä tottista ennen iltagrilliä. Iltagrillillä riittikin juttua pitkälle yöhön asti :)

Aamupalan jälkeen porukka jakaantui eri lajeihin. Vaihtoehtoina oli: peltojälki, metsäjälki, haku sekä tottis Jari Kantoluodon johdolla. Lähdin Jopon kanssa peltojäljelle. Peltojen kanssa oli haasteita, kun edellisenä päivän oli ollut rajuja ukkoskuuroja, jotka olivat pehmentäneet pellot ja niitä ei oltu päästy leikkaamaan. Onneksi meille järjestyi pelto ja vielä läheltä. Tein Jopolle piiiiitkääään suoran ja yhden kulman. Ei se nyt mennyt ihan kuin elokuvissa mm. yritin kuristaa koiran, kun olin laittanut valjaiden kiinnityksen ketjupantaan kuristavalle. Ruoan jälkeen teimme toisen jäljen, jonka tallasi kouluttaja Minna. Toinen jälki meni hieman paremmin, mutta kulmassa työskentely olisi voinut olla parempaa. No ei auta kuin treenata lisää.

Illalla vielä keräännyimme kentän laidalla, jossa otettiin tottiksia sekä puruja. Otin Jopolla tottista, mutta se ei ollut ihan niin terässä kuin olisi voinut olla, joten jätin purut väliin tällä kertaa. Sen sijaan roikun muutaman koiran liinan perässä, kun niillä otettiin puruja. Hurmakin (Jopon pentu) kävi kokeilemassa leikkiä Teemun kanssa ja hyvinhän se sujui :)

Jopon pennuista leirillä oli myös Indi ja Laku (Inferno). Hanna on tehnyt hienoa työtä Lakun kanssa ja heidän yhteistyötä oli ilo katsella.

Laku pääsi myös puruihin Jarin kanssa.

Kuva vielä Indi-sulosuideesta (kuva Hanna Jämiä):

Perinteisesti iltagrillille mentiin saunan kautta. Grillillä juttua olisi riittänyt vaikka kuinka myöhään, mutta mun piti luovuttaa, jotta pääsee ylös seuraavana aamuna. Kuulinkin, että viimeisimmät olivat lähteneet nukkumaan puoli seitsemän aikaan aamulla :)

Sunnuntaina aamupalan jälkeen suuntasimme jäljelle. Tällä kertaa tein Jopolle jäljen, jossa oli enemmän kulmia sekä rasioita/esineitä. Jälki meni paremmin kuin lauantaina vaikkakin kulmat voisivat olla vielä varmemmat. Terhi teki Argolle myös jäljen. En ollut Argoa aikaisemmin jäljellä nähnyt ja ei siitä kyllä intoa puuttunut. Hienoa työtä Argo teki, vaikka lehmä seurasi todella läheltä sen jäljestystä.

Sunnuntaina emme tehneet enää toisia jälkiä. Keräännyimme kentän laidalle tottistelemaan ja puruja ottamaan ne, jotka vielä halusivat. Pikkuhiljaa oli todettava, että se on taas yksi leiriviikonloppu ohi. Vielä loppusiivous ja haikein mielin nokka kohti kotia. Kiitos kaikille ihanille tomerille ja ei-tomerille, jotka olitte leirillä. Oli taas kerran aivan mahti viikonloppu teidän kanssa! Kiitos Petille, kun jaksat meille järjestää leirin!