8.4.2018 Jopon leikkaus ja vähän muuta

Hups onpas tässä mennyt aikaa, kun viimeksi olen kirjoitellut. Tässä välissä Jopo on käynyt rallytokoilemassa Vesan kanssa. He saavuttivat RTK1 koulutustunnuksen helmikuun puolessa välissä Lahdessa. Onnea Vesa! Niin se vain Jopokin on vielä kisakunnossa, vaikka ikää on jo 10 vuotta :) Eilen Vesa ja Jopo starttasivat avoimen luokan ja se ei niin hyvin enää mennytkään. Jopo hylättiin ennen aloitusta, toki saivat suorituksen tehdä. Hylkäyksen syy oli se, että Jopolla oli käynyt kehään menon jälkeen tassu kehänauhan ulkopuolella :( Eipä suoritus muutenkaan mikään hyvä ollut, eikä pisteet olisi riittäneet hyväksyttyyn tulokseen.

Tässä vielä Vesan ja Jopon suoritus kisasta, jossa saavuttivat RTK1 koulutustunnuksen



Maaliskuun alussa vein Jopon sydäntarkkiin ja samalla katsottiin silmän näppylä sekä yksi nisä, joka oli ärtynyt verille. Sydämeen ei ollut tullut muutosta, joten siltä osin kaikki on kunnossa. Silmän näppylä päätettiin poistaa, koska silmä rähmi sen ärsyttäessä silmää. Nisäkin loppujen lopuksi päätettiin poistaa ja saatiin peruutusaika samalle päivälle. Niin se Jopo jäikin yllättäen leikattavaksi.

Leikkaus ja toipuminen meni hyvin, mutta patologisen tulos oli huono :( Nisässä oli mastsolukasvain eikä se ollutkaan normaali nisäkasvain, joksi sitä luulimme. Mastsolukasvaimen takia tervettä kudosta olisi pitänyt ottaa enemmän pois, mitä nyt oli otettu. Eläinlääkärin kanssa keskustelimme, että ei kannata sen takia Jopoa enää uudestaan leikellä vaan annetaan olla noin. Eläinlääkäri sanoi, että hänen kokemukseen mukaa yläkropassa olevat mastsolukasvaimet eivät ole niin ärhäköitä, jos se olisi alempana kroppaa. Ei auta kuin toivoa parasta. Onhan Jopo jo kymmenen vuotta, joten ei ole ihme, jos jotain löytyykin.

Pössiksen kanssa olemme tottistelleet ahkerasti koko talven. Ollaan edistytty, mutta myös pettymyksiä on tullut. Pösön itsevarmuus ei riitä suojeluun vaikka muut ominaisuudet ovat riittävän tasapainossa. Näiden seikkojen takia aloin miettimään Pösön tulevaisuutta harrastamisen parissa. Vakavasti miettiessäni päätin ottaa uuden pennun. Päätös oli raskas, mutta jos haluan harrastaa tavoitteellisesti, oli tämä tehtävä. Tällä hetkellä treenaan Pösön kanssa kuten ennenkin. Katsotaan jatkokuviot sitten myöhemmin. Näin ollen meille muutti maaliskuun alussa Tomeran Ohjus aka Moto. Moton kanssa tutustutaan toisiimme ja odotellaan, että lumet sulaisivat ja pääsisimme jäljen alkeita opettelemaan.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti