27.-28.9.2014 Suojelukoetta ja luonnetestiä

Olin ilmoittanut Jopon Helsingin Vetokoirakerhon suojelukokeeseen. Sen piti olla kaksipäiväinen 20 koiran koe, mutta loppujen lopuksi ilmoittautuneita koirakoita oli vain kuusi, joten se järjestettiin yhtenä päivänä. Hyvä näin, koska olin saanut Reiskalle luonnetestipaikan sunnuntaille. Jäljet olivat Inkoossa Västankvarnin pelloilla. Koukkasin Jorvaksen kautta, josta otin Petin kyytiini. Koirien tarkastus ja arvonta suoritettiin Västankvarnissa. Sain numeroksi neljä, joten olin viimeinen koirakko. Jälkien järjetys oli: ensin ajettiin kakkosen jälki, sen jälkeen ykkösen jälki ja seuraavaksi neljä kolmosen jälkeä.

Alustana oli apilaa, joka oli puoleenväliä polvea. Tuuli yltyi aamusta ja oli jo napakkaa, kun ensimmäinen kolmosen koira pääsi ajamaan jäljen. Oma jännitys alkoi kasvamaan pikkuhiljaa, kun oma vuoro lähestyi. Oman vuoron tullessa sain koiran sopivaan mielentilaan jäljelle mentäessä ja jäljen lähetykseen Jonkin matkaa ekaa suoraa mentyämme, Jopo meni istumaan ja ajattelin, että siinä on esine. Se meni maahan, kun lähestyin sitä. En löytänyt esinettä heti ja jäljentekijä sanoi, että siinä se olisi, mutta en silti löytänyt esinettä. Minulla meni pasmat sekaisin ja en voinut tehdä muuta kuin lähettää koiran uudestaan jäljelle. Noin ehkä kymmenen metrin jälkeen Jopo meni maahan ja siinä se esine sitten olikin. Jatkoimme eteenpäin ja kulmassa koira nosti hännän ja nenän pystyyn. Sai ehkä hajun edellisestä jäljestä ja lähti menemään vasemmalle. Törmäsi riistan jälkeen ja lähti ajamaan sitä. No se meidän jälki oli sitten siinä. Kaikki 10 pistettä saatiin. Miten voi olla niin, että en osaa opettaa koiralle niinkin yksinkertaista asiaa kuin jäljestäminen. Kyllä kohta alkaa tuntumaan siltä, että luovuttaa kokonaan, kun ei kokeessa natsaa.

Keskeytin kokeen omalta osaltani jäljen jälkeen, koska ei ollut mitään järekä jatkaa eteenpäin. Loppujen lopuksi kenttäosioihin jatkoi neljä koirakkoa. Minua edellinen kolmosen koirakko myös keskeytti jäljen jälkeen. Loppujen lopuksi C-osuuteen osallistui kolme koirakkoa, yhden vielä keskeyttäessä tottiksen jälkeen. Onnea Paavo ja Sami kolmosen ykköstuloksesta! Keskityin kuvaamiseen kenttäosioissa, kuvia lötyy: mimma.kuvat.fi

Sunnuntaina oli vuorossa Reipan luonnetesti. Olin laskenut aikataulun väärin ja meille tuli Vesan kanssa äkkilähtö aamulla. Reippa oli ensimmäinen koira testattavana. Testi pidettiin Sipoossa omakotitalon pihassa. Toimihan se niinkin. Testi meni oikeastaan muuten, kuten oli olettanut, mutta kelkka yllätti hieman. Siinä Reipalla kesti kauemmin selvittää se kuin olin kuvitellut. Uhassa tuli oikein kunnon räyh ihan lopussa. Seinässäkin puolusti itseään. Haalarissa, tynnyrissä ja ampumisessa en uskonutkaan olevan mitään erityistä. Sen verran pisteistä, että Reippa arvioitiin terävyydeltään kohtuulliseksi, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Kuitenkin Reippa mielestäni reagoi luonnetestissä voimakkaammin ja nopeammin asioihin kuin mitä Jopo reagoi omassa luonnetestissä. Jopo sai luonnetestissä tervyydeksi suuri, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Eipä tuolla käytännön kanssa ole mitään merkitystä, mutta näin sen taas näki, miten erilailla eri henkilöt tulkitsevat ja tilanteita. Alla vielä Reipan pisteet osa-alueittain sekä video testistä:

Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +1 Erittäin vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma
Yhteispisteet 144

20.9.2014 PK-rotumestikset Raisio ja ajatelmia tottiksesta

Lähdettiin aamuvarhaisella ajamaan kohti Raisiota ja beussien PK-mestiksiä. Ne olivat samalla myös bouvierien, briardien, mudien sekä valkoistenpaimenkoirien PK-mestaruuskilpailut. Beusseja oli ilmoittautunut 12 koirakkoa. Paikanpäällä selvisi, että kaksi koirakkoa oli jäänyt pois. Beauceronien osalta osallistujat olivat jakautuneet seuraavasti: jälki 1 yksi koirakko, jälki 2 yksi koirakkoa, jälki 3 kaksi koirakkoa, haku 1 yksi koirakko, haku 3 kolme koirakkoa, IPO 2 yksi koirakko ja FH 1 yksi koirakko. Jokaiseen lajiin osallistui ainakin yksi beauceron.

Black Death Varis:

Saavuimme paikalle, kun jälki 1:sen koirat olivat tekemässä jo tottelevaisuutta. Parkkeerasimme leirin pystyyn kentän laidalle, josta Hannelen kanssa saimme hyvin räpättyä kuvia. Ehdimme nähdä toisena suoritusvuorossa olevan beussin suorituksen kokonaan. Pienen tauon jälkeen tottisvuoroon tulivat haku 1:sen ja haku 2:sen koirakot. Koska poisjääneitä ja keskeyttäneitä oli jonkin verran, pystyttiin kilpailut viemään läpi etuajassa. Viimeisenä vuorossa oli suojelun puruosuudet. Suojelussa oli yksi beussi, joka oli Jopon veli Yeff, ja kolme bouvieria.  Kaikki IPO-koirat saivat tuloksen. Onnea Tanja ja Yeff IP2 koulutustunnuksesta!

Valitettavasti beusseilla oli epäonnea joko maastossa tai tottelevaisuudessa eikä koulutustunnusta saavuttanut kuin neljä koirakkoa. PK rotumestariksi tuli tänä vuonna Pirkko Kallinen ja Bayjet Dodge haku 3. Parhaan tottelevaisuuspalkinnon sai Tanja Vennelä ja Grand Lutin Yeff. Onnea! Koulutustunnukset saivat myös Pauliina Auramo ja Onks Toi Fripon jälki 1 sekä Mari Kurenmaa ja Avataran Brittany haku 3.

Tässä vielä beauceronien tulokset:

Olin pettynyt kisojen tottelevaisuuksien tasoon. Mielestäni parhaan tottiksen teki haku 1:sen briardi (Minna Saarimaa ja Black Death Varis). Tästä parista tuli sellainen olo, että koira oikeasti haluaa tehdä töitä ohjaajalle. Tottelevaisuus oli energistä ja hienoa katseltavaa. Beusseilla ei nähty yhtään tottelevaisuutta, joka olisi ollut 90 pisteen tai sen yli. Lisäksi tottiksen suorittaneiden beussien keskiarvo oli 70 pistettä eli niukin naukin hyväksyttävä pistemäärä. Mielestäni arvostelu ei ollut mitenkään erityisen tiukkaa.

Mistä johtuu, että emme saa koulutettua koirillemme suoritusvarmaa tottelevaisuutta? Itse jouduin miettimään tätä samaa viime vuoden lokakuun jälkeen. Ei se tottelevaisuuden opettaminen beussille voi olla mitään rakettitiedettä. Yksi, mitä olen huomannut, on se, että koirien kanssa tullaan tottelevaisuusosioon väärässä mielentilassa. Jos koira on jo kentälle tuotaessa väärässä mielentilassa, miten se voisi nostaa itsensä vireeseen kesken suorituksen? Tunnetila on mielestäni yksi tärkeimmistä ellei tärkein asia tottelevaisuuden koulutuksessa.

Grand Lutin Yeff:

Harva koira kuitenkaan tekee tottelevaisuutta vain sen takia, että näki pallon/patukan/nakin ennen suoritukseen menoa ja sen voimalla jaksaa tehdä koko kisakaavion. Koiralle pitää olla rakennettuna oikea tunnetila, jotta tunnetila pysyy koko suorituksen ajan. Tämän lisäksi koiralta pitää alkaa vaatimaan asioita, kun se osaa ne jo. Osataanko koiralta vaatia osaamista reilusti vai eikö vaadita lainkaan? Kuvitellaanko, että koira tekee suorituksen missä vain, kun se tekee ne omalla kentällä/pihalla pallon/patukan/nakin ollessa esillä. Harjoitellaanko liian vähän vieraissa ympäristössä; luotetaan siihen, että kyllä se kotona osaa. Usein kuullaan sanottavan, että kun ohjaaja jännittää niin koira reagoi siihen. Miksi ei harjoitella jännittäviä tilanteita etukäteen ja kerrota koiralle, että ei hätää vaikka jännitän, sinä voit tehdä liikkeet siitä huolimatta. Toki on myös puutteita koiramateriaalissa, jotka menevät lukkoon, jos ohjaaja on jäykkä ja jännittynyt. Mutta onko silloin järkevää kisata sellaisen koiran kanssa? Itse aikoinani totesin, että ei ole.

Tottelevaisuus vaatii suunnattomasti toistoja ja työtä. Olemmeko valmiita tekemään sen työn, jotta saamme hyvä tottelevaisuuden koiralle. Lisäksi kaikki lähtee sieltä arkielämästä, jos siellä annetaan koiran luistaa sille annetuista käskyistä/tehtävistä, miten voimme olettaa, että se tekisi suoritukset täsmällisesti myös tottelevaisuudessa? Ei koira pysty erottamaan sitä, että ai nyt saan luistaa ja nyt en.

Työmyyrän Ihkaensimmäinen:

Toivottavasti tämä kirjoitus herätti ajatuksia ja mietteitä. En halua osoitella ketään, koska olen ollut itse aivan samassa veneessä ja joutunut miettimään nämä asiat. Katsotaan sitten sen seuraavan koiran kanssa. Toivottavasti olen taas hieman viisaampi sen kanssa kuin nykyisen. Jos jollakulla jäi ajatuksen siemen kytemään tai askarruttamaan joku asia, saa minuun ottaa yhteyttä.

Kuvia PK-mestiksistä löytyy: http://mimma.kuvat.fi/

6.-7.9.2014 Koiratäyteinen viikonloppu

Tänä viikonloppuna oli kovin koiratäyteiset päivät. Perjantai-illasta Laku tuli meille hoitoon viikonlopuksi, Hannan mennessä katsomaan saksanpaimenkoirien suojelun SM:iä Lahteen. Laku oli oikein iloinen poika, kun tuli meille kylään :) Vauhtia ja intoa riitti vaikka toisille jakaa. Kyllähän se siitä sitten rauhottui, kun oli saanut tutkia paikat läpi.

Lauantai-aamusta lähdin katsomaan Lakun kanssa Vesan ja Reipan agilitykilpailuja Hyrylään. Heillä oli kolme starttia, joista ehdin katsomaan vain kaksi, kun piti kiiruhtaa ja Tomerien J-pentutapaamiseen Riihimäelle. Hyllythän sieltä molemmilta radoilta tuli, mutta ei muuta kuin uutta putkeen. Lakukin pääsi katsomaan agikisoja lähinnä mini- ja mediluokkia.

Lähdin käymään kotona Vesan ja Reipan tokan radan jälkeen. Kävin hakemassa Jopon kyytiin sekä Marikan ja Pinkin. Tällä kokoonpanolla lähdimme kohti RSKK:n  kennelmajaa Riihimäellä. Petti olikin jo paikalla keittämässä kaffetta. Pikkuhiljaa paikalle alkoi tulemaan muitakin. Neljä penneliä osallistui tapaamiseen; kaksi urosta omistajineen ei päässyt tulemaan. Paikalle tuli  myös muutama beauceronista kiinnostunutta ihmistä sekä muita Tomeria.

Aluksi otimme pienet tottikset penneleille; käytiin läpi perusasioita sekä neuvottiin, miten kannattaa leikkiä ja edetä tottiksessa. Pennelit olivat oikein innokkaita pikku tottistelijoita. Tottikisen jälkeen oli vuorossa kahvia ja pullaa sekä vapaata seurustelua. Ennen kuin päästettiin pennelit riehumaan keskenään otettiin perinteinen yhteiskuva, jossa oli pentujen lisäksi äiti Kiti sekä mummo Pinkki.

Penneleiden leikkimisen jälkeen otimme vielä tottikset Kipan Naavalle sekä Jopolle. Siinäpä se päivä sitten olikin. Kuvia pentutapaamisesta löytyy: J-pentutapaaminen

Sunnuntaina oli vuorossa Naavan (Tomeran Gene) ja Mörön (Tomeran Giga) MH-kuvaus Kangasalalla. Sovimme Kipan kanssa, että ajan heille aamusta ja jatkamme siitä yhtä kyytiä kuvauspaikalle. Olimme paikalla hyvissä ajoin, kahta koiraa aikaisemmin, ennen kuin  Naavan vuoro oli. Videokuvasin Naavan testin Kipalle, joten en voinut ottaa kuvia omalla kameralla.

Naavalla oli oikein hauskaa kuvauksessa. Kuten kuvaajat sanoivat; ei Naavaa saatu peloteltua kuvauksen aikana; Kovin iloinen ja leikkisä se oli koko testin ajan. Laukauksien kanssa ei ollut mitään ongelmia Naavalla. Hyvä Kipa ja Naava! Naavan jälkeen pidettiin ruokatauko ja sen jälkeen oli kaksi muuta koiraa ennen kuin oli Mörön vuoro.

Mörö meni melko samalla lailla kuin Naava. Eipä sitäkään testi hetkauttanut; haalari ja räminä tutkittiin heti, kuten siskonsa. Aaveet eivät onnistuneet pelottamaan lainkaan ja laukauksetkaan eivät hetkauttaneet, vaikka kaksi jälkimmäistä laukausta olivat jostakin syystä aivan jumalattoman kovat. Mörön kuvauksesta otin muutaman kuvan, jotka löytyvät: Giga MH-kuvaus. Onneksi sää suosi koko viikonlopun, joten mikäs siinä oli viettää päivät ulkosalla koiratouhuissa.

30.8.2014 Beauceronien erikoisnäyttely Tammela

Meidän piti olla Jopon kanssa kilpailemassa piirimestaruuskisoissa, mutta kävi kuten kävi ja emme osallistuneet. Näin ollen lähdin katsomaan beussien erkkaria Tammelaan, kun kaksi Jopon pentusta osallistui sinne. Pääsin vieläpä Hannelen kyydissä, joten ei tarvinnut yksin ajella. Treffasimme Hyvinkään ABC:llä, jonne jätin autoni ja jatkettiin siitä kohti Tammelaa. Saavuimme paikalle, kun menossa oli narttupennut, joten emme jääneet paljosta paitsi.

Tuomarina tänä vuonna oli Helene Moreau de Vincens. Sama tuomari arvosteli Jopon ulkomuodon Ranskassa National d'Elevagessa. Paikalla oli runsaasti ihmisiä ja koiria, tuttuja ja vähemmän tuttuja. Beusseja erkkariin oli ilmoitettu 90 kappaletta. Kehä eteni jokseenkin hitaasti, mutta täytyy sanoa, että pyörittävä kehäsihteeri sanoi kuuluvalla äänellä tulokset sekä näytti vielä erikseen viuhkalla laatumaininnan. Näin myös kirjanpitäjä pysyi perässä tuloksista. Tomeria oli paikalla kolme ja kaikki narttuja Indien ja Indigon lisäksi Susannan Taika (Tomeran Gladiolus) tuli paikalle.

Kehässä päästiin avoimiin uroksiin, jossa ei tapahtumilta vältytty. Kun kaikki 12 urosta alussa juoksi kehässä, tuli jo ensimmäiset murraukset miesten kesken. Aika kireä tunnelma oli uroksien kesken. Tämän jälkeen pääsi yksi uros omistajalta pannasta irti ja kävi nippasemassa toista urosta, mutta onneksi pahemmalta tappelulta vältyttiin ja tilanne saatiin hallintaan. Sitä vain ihmettelen, että tämä aggressiivisesti käyttäytynyt koira sai jatkaa kehässä ja sai vielä laatumaininnan erinomainen ja sijoittui luokassa kaiken lisäksi; käsittääkseni aggressiiviset koirat pitäisi hylätä.

Tuo edellinen tapahtuma oli pientä vielä seuraavaan farssiin. Yksi uros ei suostunut ravaamaan esittäjän kanssa; sitä juoksutettiin ja vaihdettiin esittäjää, juoksutettiin lisää ja taas vaihdettiin esittäjää, juoksutettiin lisää. Tähän kaikkeen meni aikaa varmaan noin 15 minuuttia ja koira saatiin ravaamaan muutama askel. Tämän kaiken jälkeen koira sai erinomaisen sekä sijoittui luokassa ja sai vielä SA:n. Miten tämä voi olla mahdollista? Jos koira ei ravaa, miksi sille annetaan noin kauan aikaa, jotta se saadaan ravaamaan. Tämä peitsaaminen olisi pitänyt näkyä myös laatuarvostelussa, mutta ei! Beauceron on ravaajatyyppiä ja jos se on noin vaikea saada raville, ei se voi olla erinomaisen ja SA:n arvoinen!

Tämän episodin toipumiseen meni minulta hetki ja uroksetkin saatiin päätökseen. Parhaaksi urokseksi valittiin Moisiomäen Fiilis. Onnea Mari ja Ukko! Tässä välissä pidettiin ruokatauko. Menimme syömään muiden mukana ravintola Isoon Piippuun. Siellä oli tarjolla lounasbuffet sekä makkaraperunoita/ranskalaisia. Ajattelin, että en ota buffettia vaan ne makkaraperunat. Valinta oli totaalisen väärä. Ensinnäkin niissä perunoissa kesti varmaan reilu puolituntia ja kun ne sai, ne olivat huonoimmat makkaraperunat, mitä olen ikinä syönyt. Lounasbuffee oli kuulemma ollut hyvä. No mutta nälkäänsä sitä syö melkein mitä tahansa ja nyt oli se iso nälkä. Kun olimme Susannan kanssa saaneet syötyä, suunnistimme takaisin kehän laittaa ja siellä oli menossa jo junior nartut.

Indie ja Hurma olivat nuortenluokassa, jossa oli yhteensä kuusi koiraa. Tomerat arvosteltiin luokan viimeisenä, kun ovat aakkosissa siellä loppupäässä. Molemmat esiintyivät oikein hienosti ja malttoivat seistä maltillisesti. Näiden kahden esiintyminen oli huomattavasti parempaa kuin äidin Maailman Voittaja näyttelyssä; pojasta polvi paranee :) Indie sai erittäin hyvän ja Indigo sai erinomaisen ja sijoittui luokassa neljänneksi. Hyvä tytöt!

Tomeran Indie NUO EH

Tomeran Indigo NUO ERI4

Avoimet nartut minulta meni hieman sivu, kun juttelin kehän laidalla Erjan kanssa. Sen verran näin, että samantyyppinen ravausepisodi sattui myös avoimissa nartuissa kuin uroksissa. Tässäkin tapauksessa vaihdettiin esittäjää, jotta koira saataisiin ravaamaan ja kun se vihdoin ja viimein ravasi, sai se laatuarvosteluksi erinomaisen. En vain voi ymmärtää tätä! Minulta meinasi mennä Susannan ja Taikan vuoro ohi, mutta onneksi Hannele muistutti minua. Taika esiintyi myös oikein mallikkaasti ja tuloksena erittäin hyvä. Hyvä Susanna ja Taika!

Tomeran Gladiolus AVO EH

Narttujen valioluokassa oli myös kaksi venäläistä koiraa, muuten kaikki koirat olivat suomalaisia. Vihdoin ja viimein saatiin paras narttu kehä pyöritettyä ja parhaaksi nartuksi valikoitui Black Carambas Sex Pistols. Oikein paljon onnea! Jäljellä oli vielä rotunsa parhaan valinta sekä jälkeläis- ja kasvattajaluokat. Rotunsa parhaaksi tuomari valitsi Moisionmäen Fiiliksen. Emme jääneet enää katsomaan kasvattajaluokkaa vaan lähdimme Hannelen kanssa ajelemaan kotiin päin.

Päivä oli oikein mukava ja oli ihana nähdä näin paljon beusseja sekä beussituttuja. Hampaan koloon jäi kaivelemaan nuo ravaustapaukset, mutta tällaista tämä on ja tuomari oli tällä kertaa tätä mieltä :) Muutama kuva Tomerista löytyy: Erikoisnäyttely 30.8.2014

27.8.2014 Silmäpeilaus Mevet

Vein Jopon ja samalla myös Reiskan silmäpeilaukseen, koska yhdellä Jopon pennulla todettiin distichiasis (ylimääräisiä ripsiä) silmäpeilauksessa. Silmäpeilaus suoritettiin Mevetissä Per Axelssonin toimesta. Kävin ilmoittautumassa vastaanotolle ja sain koirille laitettavaksi silmätipat. Koirat olivat vielä autossa odottamassa. Kävin laittamassa niille silmätipat, jotka laajentavat pupilleja, ja odotettiin puolisen tuntia, jotta silmät voitiin peilata.

Hain Reipan ensimmäiseksi peilaukseen. Ei muuta kuin Reippa pöydälle ja tutkimaan. Eipä siinä kauaa mennyt, kun silmät oli tutkittu. Kaikki oli kunnossa eli mitään sairauksia ei Reipan silmistä löytynyt. Reippa autoon ja koiran vaihto. Jopon sirua lukiessa hoitajakin totesi, että ei ainakaan virtaa puutu tuosta koirasta :) Juu ei puutu. Jopo laitettiin myös pöydälle, jotta lääkärin on helpompi tutkia. Yllättävän ketterästi tuo minun norsunpoikanen hyppäsi suht pienelle pöydälle sen kokoon nähden :) Samaan rataan meni myös Jopon kuin Reipankin silmätutkimus eli nopeasti. Jopolla oli tulos myös sama kuin Reipalla eli silmät olivat terveet. Tämä oli hyvä uutinen etenkin, kun yhdellä pennulla on tehty tuo diagnoosi, vaikka se ei koiraa olekaan mitenkään vaivannut, mutta silti.

Nykyään beusseillakin Koiranetin mukaan on silmiä peilattu ihan mukavasti. Pannusta olen kuullut olevan muutamilla yksilöillä, mutta näistä ei ole merkintää Koiranetissä :( Pannus on ikävä tauti koiralle, lisätietoja löytyy koirageenit sivuilta. En ole varma tuleeko pannuksesta merkintä viralliseen silmälausuntoon. Itse en ainakaan suoraan löytänyt sopivaa kohtaa lausunnosta. Kuvat lomakkeessa olevista vaihtoehdoista:

23.8.2014 Reiskan agilitykilpailut

Lähdin pitkästä aikaa katsomaan Vesan ja Reiskan agilitykilpailuja Hyrylään. Kisat olivat kolmen startin kisat; ensimmäinen startti oli jo 9:20, tiedossa oli aikainen herätys lauantaiaamuna :) Otin Jopon autoon mukaan, tarkoituksena oli mennä jäljelle ja tottistelemaan agikisojen jälkeen. Vesa ja Reippa lähtivät kisapaikalle aikaisemmin, jotta ehtivät ilmottautua yms. ennen omaa vuoroa.

Paikalle saapuessani minit ja medit olivat rataantutustumassa ensimmäisellä radalla. Parkkeerasin tuolin radan reunaan. Vesa olikin siellä jo katsomassa rataa ja suunnitelemassa ohjauskuvioita. Miniä ja medejä ei montaa ollut ja vuorossa oli maksien rataantustuminen, jonne Vesa meni jatkamaan ohjauksen suunnittelua. Maksejakaan ei ollut kuin yksitoista koirakkoa paikalla kisaamassa. Oli Vesan ja Reipan vuoro mennä radalle ja heti toisen esteen jälkeen Reippa pyyhälsi hypyn ohi ja tuli radan ulkopuolelle tarkastamaan penkin. No jatkoi siitä sitten eteenpäin, mutta hylly sieltä tuli myöhemmin, kun meni A:lle, vaikka olisi pitänyt mennä kepeille. Tässä ekan radan video:



Kun ratahenkilöt rakensivat uutta rataa, kävimme Vesan kanssa hörppäämässä kahvit ja ehdin vielä tottistella Jopon kanssa ennen kuin maksien vuoro oli mennä toista rataa. Kenttä oli pitkä hiekkakenttä, joten ajattelin ottaa Jopolla seuraamista ja jättöliikkeet. Hakiessani sen autosta, oli se inot piukeena siellä odottamassa. Hyvin tottikset meni ja olen erityisen tyytyväinen seuraamiseen, joka on ollut meidän yksi heikoista lenkeistä kokeissa. No tulipa testattua, että ainakin tuollaisen häiriön alla teki hyvää seuraamista.

Vesan ja Reipan toista rataa tuli katsomaan myös Vesan veli. Ei auttanut veljenkään kannustus, Vesa ja Reippa ottivat hyllyn toiseltakin radalta. Kolmannella radalla, joka oli hyppyrata, jatkui sama tahti eli tuloksena hylly. Radoilla oli paljon hyvääkin, joten ei kun lisää harjoittelua :)

10.8.2014 Maailman Voittaja näyttely Helsinki

No pitihän se Jopo ilmoittaa Maailman Voittaja näyttelyyn, kun kerran tässä "kotikulmilla" sellainen pidettiin. Sinne oli ilmoitettu 53 beauceronia kuudesta eri maasta. Tuomarina oli norjalainen Leif-Herman Wilberg. Saavuin paikan päälle hyvissä ajoin melkein tuntia ennen beussien kehän alkua. Jonoja ei ollut toisin kuin jokunen vuosi sitten Ruotsissa Maailman Voittajassa. Parkkipaikkaongelmaakaan ei ollut, kun tulimme Jopon kanssa junalla :) Kehän laidalla olikin jo beusseja kokoontunut jonkin verran sekä tuttuja että tuntemattomia. Jopo pääsi kevythäkkiin, kun se oli liian pieni Emilian Aatulle. Kiitos Emilia häkkipaikan lainasta!

Lähdin käymään ulkona treffaamassa Petin kanssa, kun saavuimme takaisin kehän laidalle olivat beussit alkaneet. Menossa oli junnukehä, jossa myös Emilian Aatu esiintyi. Tällä kertaa Aatu sai EH:n, mutta siitä huolimatta Aatu on komea nuori mies. Junnukehässä huomasin, että tuomari rokottaa heti, jos koira on hiemankin arka. Tämä oli mielestäni hyvä asia. Maailman Voittaja näyttely käytiin FCI:n säännöillä ja näin ollen esim. paras uros/narttu kehiä ei ollut. Serttistä ja CACIBsta kilpailivat luokkavoittajat sekä ROP:sta MV-tittelin saaneet. Hiemanhan tämä aiheutti hämmennystä, mutta kehä saatiin pyöritettyä sen kummempia kömmähdyksiä :) Urokset saatiin arvosteltua ja urosten voittaja oli ranskalainen Flash Gordon de la Noe d'Orient.

Narttujen vuoro oli seuraavana ja junnuissa Elisan nuorimmainen voitti luokkansa ja näin ollen siitä tuli Maailman Junior Voittaja 2014. Onnea Elisa! Avoimen luokan narttuja olikin hieman enemmän ja sielläkin Elisan Hertta menestyi hienosti ollen luokkansa neljäs. Ennen omaa kehää Jopo sai jonkun hepulikohtauksen ja näin ollen Elisa sai esitettäväkseen vallattoman Jopon. Annoin Jopon vauhdista Elisalle. Hienosti se kuitenkin meni ja Jopo sai erinomaisen ja oli luokkavoittaja, kun muita käyttöluokan narttuja ei ollut ilmoitettu. Olin erittäin tyytyväinen tähän tulokseen. Veteraaninarttujen jälkeen oli narttujen sertti ja CACIB kilpailu. Sertti kilpailuun Jopo ei voinut osallistua, koska on jo Suomen muotovalio. Sertti ja CACIB kilpailun voitti avoimen luokan narttu Neliss Warrios Soul Virosta. ROP oli Flash ja VSP:ksi tuli Neliss. Onnea kaikille koirien kanssa menestyneille! Iso kiitos Elisalle Jopon esittämisestä!

Kaikki tulokset löytyvät: http://ilmoittautuminen.kennelliitto.fi/tulospalvelu/frmTuloksetRyhma.aspx?N=9600&R=1

Jopon arvostelu: "Stor kraftig tik. Utm. typ. Bra propotioner. Mycket fint huvud. Bra hals och överlinje. Bra kropp och vinklar. Lätt tallande kors. Fin benstomme och fötter. Bra päls och färg. Rör sig bra."

Jopon esiintyminen luokkakehässä:

12.-13.7.2014 Suomen Beauceron Ry:n leiri Västankvarn Inkoo

Kesäloma alkoi sopivasti Suomen Beauceron Ry:n järjestämällä leirillä. Näin pääsin hyvin irti työelämän pyörteistä. Leiri oli lauantaista sunnuntaihin, mutta ajoin Petille jo perjantaina, koska sieltä oli lyhyempi matka Inkooseen kuin kotoa. Olin ilmottautunut Jopon kanssa peltojälkeen, jossa kouluttajana toimi Titta Järvenpää.

Koulutuksien oli määrä alkaa kymmeneltä lauantaina. Aamupalaa oli tarjolla kahdeksasta eteenpäin. Lähdimme Petiltä hyvissä ajoin ollaksemme ajoissa paikalla. Saavuimme perille hyvään aikaan; ehdimme ottamaan aamukahvit ennen kuin aloitimme koulutukset. Meitä oli jälkiryhmässä viisi, tosin yksi osallistujista tuli vasta iltapäivällä. Pidimme aluksi pienen palaverin, jossa jokainen esitteli itsensä ja kertoi koirastaan. Lisäksi Titta kertoi meille peltojäljen kouluttamisesta sekä omasta historiastaan. Ryhmässämme oli neljä beussia ja yksi saksanpaimenkoira. Lisäksi kouluttajalla oli mukanaan omat koirat: hoffi ja mali.

Sonorian Hermann

Ennen jälkien tallausta otimme koirille ilmoittautumiset "siruntarkistuksineen". Tallasin Jopolle normaalin treenijäljen, jossa oli viisi kulmaa, kaksi esinettä sekä pituutta noin 400 askelta. Kulmat ovat olleet ne meidän murheenkryyni. Näihin toivoin saavani vinkkiä tällä leirillä. Ajoimme ennen Jopon jälkea kahden muun koiran jäljet. Jopo ajoi nomisti ja kulmissa teki sen, mitä treeneissäkin eli hutiloi ne. Huomatin sille niistä hieman liian painokkaasti, koska yhdellä kulmalla se meni maahan. Minua myös jännitti ensimmäinen jälki, huomasin sen jälkikäteen jäljen ajon jälkeen. Olihan siellä vieraat ihmiset katsomassa meidän jälkeä, joita piti jännittää :) Hyvä, että virheet tuli esille, jotta niihin voidaan paneuta leirillä :) Ennen ruokailua ajettiin vielä kaksi jälkeä. Toinen niistä oli saksanpaimenkoira ja toinen kouluttajan mali. 

Pysäkin Fanni

Ruokailun jälkeen teimme kaikille koirakoille toiset jäljet. Elisa tuli myös iltapäivällä ja hänen koiralleen tehtiin jälki myös. Jopolle tein jäljen, jossa oli viisi kulmaa, kolme esinettä sekä kuusisataa askelta pitkä. Tällä kertaa namitin ensimmäisen kulman, kolmessa seuraavassa oli kulman jälkeen pari makupalaa ja viimeinen kulma oli tyjä makupaloista. Tuuli oli ihan reilun puoleinen. Ennen Jopon jälkeä ajettiin parin muun koiran jälki. Nyt minun piti keskittyä siihen, että olen itse rauhallinen enkä sählää. Lisäksi tarkoituksena oli tehdä esineistä lepo/rauhoittumishetkiä koiralle.

Jopo jäljesti hyvin sekä kulmatkin meni nyt paremmin, kun ohjaaja oli rauhallisempi eikä hermostunut :) Ensimmäisen kulman Jopo meni loistavasti toki se oli makupalatettu koko kulma. Muutkin kulmat olivat huomattavasti paremmat kuin ensimmäisellä jäljellä. Harmittavasti yhtä esinettä Jopo ei ilmaissut. Tajusin sen vasta jäljen lopussa. Se ei merkannut sitä mitenkään, joten en voinut vaatiakaan sitä ilmaisemaan sitä. Siitä huolimatta olin todella tyytyväinen jälkeen. Tuulikin oli ihan kohtuullinen eikä se vaikuttanut suuremmin Jopon työksentelyyn. Löysimme harmonian tällä jäljellä :) Jäljellä kolme tärkeää tekijää ovat vietti, tekniikka ja harmonia. Tekniikka ja vietti olivat myös hyvällä tasolla, joten tästä on hyvä jatkaa. Täytyy vain todeta, että omalla ohjaamisella on yllättävän suuri merkitys jäljen onnistumiseen. Tämän taisi huomata joku muukin kuin minä tällä leirillä ;)

Grand Lutin Yapp

Jopon jäljen jälkeen ajoimme vielä parin koiran jäljet sekä kouluttajan hoffin jäljen. Elisalla oli kyllä päivän paras palkka Hertalle jäljellä. Hertta sai jäljen lopuksi kaksi broilerin koipi-reisipalaa syötäväksi. Harmi, että kamera ei ollut mukana silloin. Titta ja Kaapo ovat osallistumassa tänä vuonna hoffien FH:n MM:iin. Hyvältä se Kaapon meno näytti. Tsemppiä tulevaan koitokseen Titta ja Kaapo!

Iltapäivä ja ilta jatkui vapaalla seurustelulla, saunomisella sekä perinteisesti grillauksella. Hakuryhmä teki vielä ilmaisutreenit illan päätteeksi. Ensimmäisen päivän jälkeen tunnelma oli hyvä ja ilmeisesti kaikki osallistujat olivat tyytyväisiä leirin antiin. Ainakin sellaisen käsityksen sain saunapuheista. Ehdimme vielä hetken näkemään Hollanin ja Brasilain välisestä pronssiottelusta jalkapallon MM-kisoista ennen kuin nukkumatti tuli kolkuttelemaan.

Sunnuntaina nousin siinä kasin aikaan. Olimme sopineet jälkikoulutuksen alkavaksi yhdeksältä. Minulla oli näin ollen reilusti aikaa käyttää koira ulkona sekä tehdä aamutoimet. Margit oli loihtinut meille aamupalan puuroineen ja kaikkineen. Sillä jaksaa koko päivän taasen tallustella pitkin peltoja.

Tänään teimme Titan kanssa ristiin jäljet. Hän teki Jopolle ja minä hänen malille Fannille. En saanut tietää etukäteen minkälaisen jäljen Titta tekee Jopolle. Sen tiesin, että siellä on kolme esinettä, siinäpä sitten kaikki, mitä sain tietää. Ennen Jopon ja Fannin jälkeä ajoimme neljän muun koiran jäljet. Kaikilla meni oikein hyvin ja mielestäni jokainen koirakko oli edistynyt leirin aikana.

Moisionmäen Iwalktheline

Ajoimme Jopon jäljen ennen Fannin jälkeä. Hieman jännitti, kun en tiennyt yhtään, minkälainen jälki on. Jopo lähti ajamaa hyvin ja ilmaisi esineen ensimmäisellä suoralla. Ensimmäisen kulman lähti väärään suuntaan, mutta reagoi kuulemma itse siihen, että oli menossa väärään suuntaan sekä ei lähtenyt hölkkäämään, kun meni yli. Toisella esineellä jouduin vaatimaan maahanmenon, kun ei meinannut ilmaista esinettä. Menin laskuista sekaisin enkä muista monta kulmaa jäljellä oli, mutta muutama kulma meni tosi hyvin ja parissa tuli pientä hapuilua, mutta meni paremmin kuin lauantain ensimmäisellä jäljellä. Ilmeisesti muistin taas olla rauhallinen ja säheltämättä. Kyllähän minä tiedän sen, että jos minä sählään niin sitten sählää myös Jopo :) Olen huomannut sen myös muissa osa-alueissa.

Ajoimme vielä Fannin jäljen, joka meni hyvin. Tämän jälkeen menimme syömään. Toko/tottisryhmä oli myös jo syömässä, mutta tavan mukaan hakuporukkaa ei vielän näkynyt :) Syötyämme jatkoimme vielä esineilmasuiden parissa. Titta kertoi meille vielä koe/kisavalmisteluista sekä esineilmaisuista. Hän näytti myös Kaapon kanssa, miten hän on aloittanut esineilmaisujen harjottelun. Tämän jälkeen nuoret koirat harjoittelivat Titan ohjeistuksella esineilmaisua. Sen lisäksi yhdelle koiralle tehtiin vielä motivointijälki esineilmaisujen jälkeen.

Repoketun Liekki

Oli aika juoda vielä leirin päätöskahvit. Täytyy sanoa, että olin oikein tyytyväinen lerin antiin ja kiitos Titalle jälkikoulutuksesta! Kiitos Margitille, joka oli puuhanaisena tälle leirille. Toivottavasti näitä tulee vielä lisää! Sen verran mukava ja antoisa leiri oli! Leirikuvia löytyy: Suomen Beuauceron Ry:n leiri 12.-13.7.2014

Carnimiries Heartbreaker

13.6.2014 Suojelukoe, Espoo

Perjantai ja 13. päivä ei hyvää enteillyt suojelukokeelle :) Koe alkoi jo viideltä kokoontumisella Mankissa huoltoaseman pihalla, jossa suoritettiin koirien tarkastus ja numeroiden arvonta. Meitä oli yksi ykkösen, yksi kakkosen ja yksi kolmosen koirakko. Jälki oli vuorossa ensimmäisenä. Alustana oli heinäpelto, joka oli kasvanut jo vyötäisille. Olimme Jopon kanssa vuorossa viimeisenä. Jopo lähti hyvin paalulta jäljestämään. Ilmaisi ensimmäisen esineen. Ensimmäinen ja toinen kulma oli hyvät. Toisen esineen meni yli ja kolmannesta kulmasta yli. Tähän jäi meidän jäljestys (taas). Mä en voi käsittää, miten meni yli, koska minäkin näin sen uran, joka siinä heinikossa meni. En ole jostain syystä osannut opettaa kulmia tarpeeksi hyvin Jopolle. Mieliala oli aika masentunut jäljen jälkeen. Pisteitä taisi tulla 43...

Menin vielä tottikseen. Halusin katsoa oliko tässä muutamassa viikossa tullut parannusta niihin asioihin, jotka viime kokeessa tökki. Jopo oli hyvässä vireessä, kun menimme kentälle. Meillä oli ensimmäisenä paikallamakuu. Olimme kakkosluokan koirakon pari; ykkösen koiralla oli nollakoira parina. Ilmeisesti paikallaoloharjoitukset ovat nyt tosissaan tuottaneet tulosta, koska siellä se pysyi kuin tatti.

Paikallaolon jälkeen en saanut nostettua Jopon virettä tarpeeksi ennen seuraamista. Seuraaminen oli ok. Ensimmäisellä suoralla olisi voinut olla tiiviimpi ja tarkkaavaisempi, mutta piti paikkansa. Toisella suoralla ja L:ssä paransi otetta ja henkilöryhmään mennessä oli jo oikein hyvä. Istuminen ja maahanmeno oli ok. Luoksetulossa jäi hieman kauaksi. Seisomisessa jouduin antamaan toisen käskyn ja lisäksi halusin varmistaa käsimerkillä, jotta pysähtyy. Pysähtyi ja luoksetulo oli parempi kuin maahamenossa. Kaikissa noudoissa irrotuksesta tuli taistelu ja jouduin antamaan kaksi irti-käskyä, sen lisäksi Jopo haukkui luovutusten jälkeen. Alkoi ilmeisesti kuumenemaan, kun palkkaa ei tullutkaan. Eteenmeno oli ok ja meni maahan ekasta käskystä. Jotain siis oli saatu korjattua edellisestä kerrasta.

Pisteitä saimme tottiksesta 73. Noudoista menetimme paljon pisteitä sekä seisominen meni nollille (tuomari tulkitsi, että käsi osui koiran kuonoon ja näin ollen liikettä ei voitu arvostella). No suunta on sentäs ylöspäin vaikkakin muutama piste kerrallaan :) Puruihin en enää mennyt, koska en halunnut ottaa riskiä, että ei irrottaisi hihasta, kun noudoissa oli jo irrottamisen kanssa haasteita :)

6.-8.6.2014 Tomeran leiri

Tomeran leiri oli jo vaarassa peruuntua, kun ei meinannut olla tarpeeksi osallistujia. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin meinasi käydä. Leirille sai ilmoittautua myös ei-tomeralainen ja näin ollen saatiin kuin saatiin leiri järjestettyä. Eihän siitä mitään olisi tullut, jos leiriä ei olisi ollut! Pääsin perjantaina ajoissa lähtemään töistä. Käväisin kodin kautta ja suuntasin nokan kohti Hauhoa. Leiri pidettiin tänä vuonna Hauhovissa. Paikalle oli jo saapunut Mia ja Meeri ennen minua. Pikkuhiljaa alkoi valumaan lisää porukkaa ja Rouva Kasvattajakin tuli paikalle. Huonejakojen jälkeen otimme vielä tottista ennen iltagrilliä. Iltagrillillä riittikin juttua pitkälle yöhön asti :)

Aamupalan jälkeen porukka jakaantui eri lajeihin. Vaihtoehtoina oli: peltojälki, metsäjälki, haku sekä tottis Jari Kantoluodon johdolla. Lähdin Jopon kanssa peltojäljelle. Peltojen kanssa oli haasteita, kun edellisenä päivän oli ollut rajuja ukkoskuuroja, jotka olivat pehmentäneet pellot ja niitä ei oltu päästy leikkaamaan. Onneksi meille järjestyi pelto ja vielä läheltä. Tein Jopolle piiiiitkääään suoran ja yhden kulman. Ei se nyt mennyt ihan kuin elokuvissa mm. yritin kuristaa koiran, kun olin laittanut valjaiden kiinnityksen ketjupantaan kuristavalle. Ruoan jälkeen teimme toisen jäljen, jonka tallasi kouluttaja Minna. Toinen jälki meni hieman paremmin, mutta kulmassa työskentely olisi voinut olla parempaa. No ei auta kuin treenata lisää.

Illalla vielä keräännyimme kentän laidalla, jossa otettiin tottiksia sekä puruja. Otin Jopolla tottista, mutta se ei ollut ihan niin terässä kuin olisi voinut olla, joten jätin purut väliin tällä kertaa. Sen sijaan roikun muutaman koiran liinan perässä, kun niillä otettiin puruja. Hurmakin (Jopon pentu) kävi kokeilemassa leikkiä Teemun kanssa ja hyvinhän se sujui :)

Jopon pennuista leirillä oli myös Indi ja Laku (Inferno). Hanna on tehnyt hienoa työtä Lakun kanssa ja heidän yhteistyötä oli ilo katsella.

Laku pääsi myös puruihin Jarin kanssa.

Kuva vielä Indi-sulosuideesta (kuva Hanna Jämiä):

Perinteisesti iltagrillille mentiin saunan kautta. Grillillä juttua olisi riittänyt vaikka kuinka myöhään, mutta mun piti luovuttaa, jotta pääsee ylös seuraavana aamuna. Kuulinkin, että viimeisimmät olivat lähteneet nukkumaan puoli seitsemän aikaan aamulla :)

Sunnuntaina aamupalan jälkeen suuntasimme jäljelle. Tällä kertaa tein Jopolle jäljen, jossa oli enemmän kulmia sekä rasioita/esineitä. Jälki meni paremmin kuin lauantaina vaikkakin kulmat voisivat olla vielä varmemmat. Terhi teki Argolle myös jäljen. En ollut Argoa aikaisemmin jäljellä nähnyt ja ei siitä kyllä intoa puuttunut. Hienoa työtä Argo teki, vaikka lehmä seurasi todella läheltä sen jäljestystä.

Sunnuntaina emme tehneet enää toisia jälkiä. Keräännyimme kentän laidalle tottistelemaan ja puruja ottamaan ne, jotka vielä halusivat. Pikkuhiljaa oli todettava, että se on taas yksi leiriviikonloppu ohi. Vielä loppusiivous ja haikein mielin nokka kohti kotia. Kiitos kaikille ihanille tomerille ja ei-tomerille, jotka olitte leirillä. Oli taas kerran aivan mahti viikonloppu teidän kanssa! Kiitos Petille, kun jaksat meille järjestää leirin!