Verenluovutusta ja ajatelmia

Jopo kävi männä viikolla torstaina luovuttamassa verta. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jopo kävi tekemässä hyvän työn ja toivottivat tervetulleeksi toistekin, kun kaikki sujui niin vaivattomasti ilman rauhoitusta. Jopo on minun rakas Hopotti <3

Tässä on tullut mietittyä, että mihin koirankasvatus on oikein mennyt ja mihin se on menossa. Niin monelta puolelta kuulee aivan uskomattomia tapauksia, mitä kasvattajat ovat tehneet. Minua on lykästänyt sekä beusseissa ja kelpiessä, kun olen löytänyt niin ihanat kasvattajat, joilta on voinut aina kysyä neuvoa ja jotka ovat tukeneet tarvittaessa. Ei kyllä aina ole helppoa tuo kasvattaminen. Vaikka en itse kasvatakaan, on sitä touhua tullut läheltä seurattua.

Luonne ja terveys ne ovat mielestäni a ja o koirassa. Koska emme elä unelmamaailmassa, ei sitä täydellistä koiraa ole, joten jostain pitää tinkiä, mutta mistä? Lisäksi tullaan siihen kysymykseen näin pienessä rodussa kuin beauceron, että onko terveitä sukuja olemassa? Kasvattajat joutuvat punnitsemaan, mikä on riskin ottamisen arvoista ja mikä ei. Terveyden kanssa on ehkä haasteellisempaa saada faktatietoa, koska kaikki ulkomaalaiset eivät välttämättä kerro koiristaan avoimesti, eivätkä kaikki kotimaisetkaan. Luonteen osalta asia on toinen ainakin Suomessa. Meillä on vaikka minkälaisia testejä koirille ja minulle tärkein asia on, että koira ei pelkää laukauksia/ääniä. Sitä en ymmärrä, miksi käytetään sellaisia koiria, joiden lähisuvussa tai itse käytettävällä koiralla on ilmiselvästi ongelmia äänien/laukauksien kanssa. Tällä hetkellä esim. Suomesta löytyy kasvattajia, joilla 50 prosenttia luonnetestatuista koirista on laukauarkoja tai laukausalttiita (keskiarvon ollessa 9 prosenttia, testattuja keskimäärin 15 prosenttia). Laukauksiin reagoimisia selitellään, mitä ihmeellisimmillä asioilla ja jos jonkun koiraa arvostellaan mihinkään suuntaan, syytetään herjaamisesta. On tämä koiramaailma vaan sellainen tanner, että huh huh.

Kaikkihan saavat tehdä minkälaisia pentueita tahansa, kunhan ollaan rehellisiä pennunostajia kohtaan sekä Pevisa täyttyy! Jos pennunostajalle on kerrottu kaikki faktat yhdistelmästä, mitä on tiedossa, on vastuu mielestäni pennun ottajalla. Hänellä on mahdollisuus valita ottaako pennun juuri siitä yhdistelmästä sekä siltä kasvattajalta vai ei. Mutta jos kasvattaja ei kerro kaikkia faktoja on vastuu kasvattajan ja silloin kasvattaja ei toimi moraalisesti oikein. Tässä kohtaan tulee kyseeseen kasvattajan moraali. Onneksi nykyään meillä Suomessa on käytössä Koiranet, josta löytyy joitakin tuloksia julkisesti kätevästi ja nopeasti. Toivottavasti koiranomistajat vaan vievät koiransa myös "ei-jalotuskoiria" terveystutkimuksiin ja luonnekuvauksiin/testeihin, jolloin saamme arvokasta lisätietoa.

Tällaisia hajatelmia näin kesäloman päätteeksi. Lisäksi vielä pari kesäistä kuvaa:

Mummo nauttii kesästä

Jopon uimatyylinäyte

Kengännoutaja

Reippa


1 kommentti:

  1. On sitä nyt mietitty niin globaalisti :) Hienoja asioita. Ahkera harrastaja!

    VastaaPoista