Talvi 2015

Tammikuu mennä viuhahti suhahdus vain kuului ja kohta on helmikuukin hurahtanut ohi. Kovasti mennään kohti kevättä ja jännittäviä aikoja ;)

Tammikuun lopulla pidettiin Veikkolassa Peter ja Connien Scherkin suojeluseminaari. Peter ja Connie treenaavat itse Heuwinkkelin klubilla Saksassa, joka on yksi maailman menestynein klubi suojelussa; ei pelkästään maleissa vaan myös muissa roduissa. Sain tästä seminaarista paljon ajateltavaa ja toivottavsti saan Scherkin ajtuksia vietyä joskus vielä käytäntöönkin; sen verran hyviltä ne minusta kuulosti. En ala tähän sen tarkemmin kirjoittamaan, mitä seminaari piti sisällään, mutta tässä pari linkkiä muihin blogeihin, joissa on kirjoitettu seminaarista tarkemmin: http://vilkastamenoa.blogspot.fi/2015/01/peter-scherk-suojeluseminaari.html ja http://malivapa.blogspot.fi/2015/02/scherkin-seminaari-2412015-veikkola.html Itse ainakin innostuin tästä koulutustyylistä kovasti :)

Vesa ja Reippa ovat käyneet muutamissa agikisoissa tässä tammi-helmikuun aikana. Mitään ihmeellistä menestystä ei ole tullut; hyllyjä ovat keräilleet tulevia pokaaleja varten ;) Itsellä treenirintamalla on ollut aika hiljaista. Jopsun kanssa ollaan lenkkeilty niin metsässä kuin pellolla. Pellolla olen mennyt lumikengillä, jotka sain jo vuosi sitten jouluna, mutta nyt vasta on voinut niitä käyttää. Kyllä ne ovat mainiot pelit. Tässäpä ne tärkeimmät taisi olla tältä erää.

Tässä vielä sivuprofiili Joposta; aikaa edellisestä on kulunut neljä viikkoa.

17.-18.1.2015 Junailua

Lähdettiin lauantaina Jopon kanssa kahdestaan reissuun junalla Ilmajoelle tapaamaan Ramboa ja sen perhettä. Ilmajoelle on meiltä vajaan neljän tunnin matka, joten ajattelin, että turvallisinta on lähteä junalla kuin yksin autolla. Näistä säistäkään tiedä, mitä sieltä taivaalta milloinkin tulee :) Jokelasta hyppäsimme Riihimäelle menevään junaan, jossa vaihdoimme Oulun junaan. Melkein heti, kun olimme asettautuneet, kysyi nuori nainen edestämme, että onko tuo beussi. Minä, että juu on. Mikä sattuma, että hänellä oli nelikuinen beussinpentu. No meillähän riitti juttua Seinäjoelle asti, jossa jäimme molemmat pois.

Olimme sopineet Rambon ihmisten kanssa, että tulevat hakemaan meitä Seinäjoen asemalta. Helppo meidät oli tunnistaa, kun ei muita koiran kanssa junasta pois tullut. Lähdimme ajamaan kohti Ilmajokea, joka on noin 20 km päässä Seinäjoesta. Matka meni rattoisasti jutellen ja tutustuen toisiimme. Kun pääsimme perille, vaihdoimme ulkovaatteet ja aloimme hommiin.

Kun Jopo ja Rambo näkivät toisensa, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Pienet painit siinä otettiin ja sitten ruvettiinkin jo asiaan. Eipä siinä sitten muuta kuin odoteltiin, että toimitus olisi ohi. En ollut aikaisemmin hoitanut hommaa, vaikka olen ollut mukana aikaisemmin, mutta hyvin tuo taisi mennä näin amatööreiltä :) Tämän jälkeen menimme sisälle viettämään lauantai-iltaa, joka meni jutustellessa. Mistä sitä juttua aina riittääkin. Meille Jopon kanssa oli varattuna oma huone, jonne painuimme hyvissä ajoin yöpuulle.

Aamulla heräilin ja menin alakertaan; voi miten ihanaa aamiainen oli katettu pöytään puuroineen kaikkineen. Aamiaisen jälkeen hetken otimme rennosti ennen kuin alettiin puuhiin. Toisella kerralla Jopo ja Rambo pääsivät itse asiaan nopeammin. Eipä tässä enää muuta voi kuin odotella, kuinka tässä käy :) Tuli aika lähteä junalle Seinäjoelle. Pakkasin kimpsut sekä kampsut ja lähdimme ajamaan kohti Seinäjokea. Matkalla katsoin junan tietoja ja yllätys yllätys se oli myöhässä. No ei siinä enää voinut mitään. Sanoimme heipat asemalla ja jäimme Jopon kanssa odottamaan junaa.

Kotimatka sujui hyvin varsinkin, koska vaunussa oli nuoria solttupoikia useampi :) Nyt junassa oli enemmän koiriakin. Olin varannut meille yhden hengen paikan, jossa jalkatila oli Jopolle hieman pieni, mutta hyvin me silti mahduttiin. Tilavammat paikat ovat vierekkäisiä paikkoja ja aina ei tiedä millainen kaveri siihen viereen tulee, en uskaltanut sellaista varata. Tullessahan olimme Jopon kanssa kahdestaan tuollaisessa tilavammalla paikalla.

Oikein paljon kiitos Nina ja Juhana teidän vieraanvaraisuudesta ja kyydityksistä!

Lopuksi vielä sivukuva torstailta, pahoittelen kuvanlaatua, mutta eiköhän tuossa se olennainen näy tulevaa vertalua varten :)

6.12.2014 Suojelukoe

Olin kahden vaiheilla menenkö kokeeseen vai en; en ollut ajanut jälkeä kuin joskus viimeksi marraskuussa ja meillä oli firman pikkujoulut edellisenä iltana. Lähdin kuitenkin pikkujouluista ajoissa kotiin, mutta yöllä en saanut nukuttua ja oli vähällä, jotta en soittanut, että en tule kokeeseen. Nousin kuitenkin aamulla "reippaana" kellon soittoon ja ei kun menoksi kohti Kauklahtea ja kenttää. Kokeen järjestys oli tottis, purut ja jälki. No eipä tarvitse jäljelle menne edes, jos kahdesta muusta ei saa tarvittavia pisteitä. Koe oli kuuden koiran koe, johon oli ilmoittautunut viisi koirakkoa. Kilpailijoiden piti olla kentällä paikalla puoli kymmeneltä.

Saavuin kentälle juuri kello puoli kymmenen. Kentällä oli menossa parannustyöt, koska piilojen ympärillä oli paikoitellen liukasta. Koetoimitsija tarkasti koirien paperit ja otti kilpailukirjat. Yksi koirakko puuttui, joten meitä oli neljä osallistumassa kokeeseen: yksi kakkoseen ja kolme kolmoseen. Rotukirjokin oli mukava: hoffi, rotikka, sakemanni ja beussi. Koe avattiin ja arvottiin tottiksen ja purujen suoritusvuorot. Sain numero neljä eli olin toisessa parissa suoritusvuorossa ensimmäisenä. Näin ollen Jopo meni tottiksessa ekana paikallaoloon. Olisin mieluummin tehnyt liikkeet ennen paikallaoloa, mutta näillä mentiin.

Kuva Tita Järvenpää

Ensimmäisessä parissa toisena suoritusvuorossa ollut rotikka loukkasi itsensä A-esteellä ja tuomari keskeytti sen suorituksen siihen. Näin ollen oli enää arvostelut ja olisi meidän vuoro. Jopoa hakiessa autolta se kävi hieman kuumana. Vein Jopon paikallaoloon, se haukkui, kun jätin sen sinne. Onneksi lopetti kuitenkin eikä räkyttänyt koko aikaa. Kurkin piilonreistä Jopoa, kun toinen ohjaaja heitti tasamaanoudon kapulan, nousi Jopo istumaan, mutta onneksi pysyi paikallaan. Loppuajan se istuikin eikä onneksi liikkunut.

Lähdimme suorittamaan liikkeitä Jopon kanssa. Olisi mieli tehnyt ravistella koiraa muutaman kerran, sen verran kuriton oli tottiksessa. Seuraamisessa haukahteli silloin tällöin sekä painoi. Muita selkeitä virheitä oli: liikkeestä maahanmenossa jäi seisomaan, seisomisessa otti muutaman askeleen ennen kuin pysähtyi, noudoissa mupelsi kapulaa ja kahdessa noudossa ei irrottanut ensimmäisellä käskyllä. Eteenmenossa meni hyvin eteen, mutta ei sitten mennyt maahan. Se juoksi suoraan kentän ulkopuolelle puskaan, mitä se ei yleensä tee. EN IKINÄ laita palkkaa eteenmenossa kentän ulkopuolelle vaan reilusti kentän puolelle. Jopo ei ole aikaisemmin mennyt kentän ulkopuolelle, mutta nyt meni pusikkoon sen näköisenä, että siellä oli jotain. Edellinen koira oli myös käynyt siellä puskassa. No eipä tuo sitten mennyt maahan ei. Kenttä oli todella märkä ja liukas. Minulla oli kumisaappaat jalassa eikä ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun horjahtelin kentällä. Pysyin kuin pysyinkin pystyssä. Tottiksesta saldonta oli 70 pistettä, näin ollen olimme vielä tuloksessa kiinni.

Meitä jatkoi kolme puruihin ja me oltiin Jopon kanssa toisena vuorossa. Kävin kävelyttämässä Jopoa ja hieman keskusteltiin samalla, miten sitä pitää käyttäytyä kentällä. Sen verran kuumana kävi tottiksessa, että otin piilonkierrot varman päälle ja huusin niin kovaa kuin pystyin joka piilon jälkeen täällä. Jopo kiersi kaikki piilot eikä karannut kutoselle omia aikojaan :) Ei ole tainnut kiertää kaikkia piiloja kolmosen kokeessa aikaisemmin. Piilolta sivulle tulossa ennakoi hieman. Paossa sai tosi huonon otteen ja roikkui suunilleen etuhampaiden varassa hihassa, mutta pysyi kiinni. Selkäkuljetuksessa edisti hieman, mutta hyökkäys oli hyvä. Sivukuljetuksessa ei ensin lähtenyt mukaan. Mulla tuli itsellä joku aivopieru, kun lähdin oikealle. Lähden yleensä aina vasemmalle, jolloin koira tulee "automaattisesi" mukaan.

Pitkässä liikkeessä en itse tiedä, mitä kävi, kun ei saanut heti kiinni hihasta. Maalimiehenä toiminut Teemu sanoi, että Jopon ponnistuskohdassa oli ollut veden alla jäätä ja Jopo oli sen takia liukunut hänen ohitse eikä saanut hihasta kiinni. Mutta hyökkäsi heti uudestaan ja siinähän sitten kävi niin, että Jopo kiukustui sen verran, että ei irrottanut ensimmäisellä käskyllä. Minulla jo kävi mielessä, että tässäkö tämä sitten oli, mutta onneksi irrotti toisella käskyllä. Paon uudelleenhyökkäyksessä irrotti ensimmäisellä käskyllä ja enää oli jäljellä sivukuljetus tuomarin luokse ja siitä vielä pieni hallinnanpätkä. Nämä suoritimme suht koht kunnialla ja puruista saatiin pisteitä 78 ja VIK (vietti, itsevarmuus, kuormitettavuus) oli erinomainen. Pisteitä meni otteista sekä tietysti noista selkeistä virheistä. Puruissa näkyi se, että emme ole aktiivisesti treenanneet kevään jälkeen. Loppukesästä tuli taukoa Jopon mahaleikkauksen takia ja loppusyksystä en ole käynyt kuin pari kertaa ottamassa kevyet treenit. Tyytyväinen siis sai olla näihin pisteisiin.

Tässä koostevideo tottiksesta ja puruista. Olen valinnut kappaleet, jotka kuvastavat mielestäni Jopo :) Leikkaamattomat videot molemmista osa-alueista löytyy Youtube kanavastani, jos joku haluaa ne katsoa ;)

Enää oli siis jäljellä jälki, josta minulla ei suuria odotuksia ollut edellisten kokeiden perusteella. Jäljet olivat Inkoossa. Poikkesimme Sarin kanssa hampparilla ennen jälkeä, kun nälkähän se jo ennätti tulla. Ennen jälkiä arvoimme vielä suoritusjärjestyksen kolmosten kesken; meille napsahti ensimmäinen jälki. Maarit ja Arttu ajoivat ensin oman jäljen oikein hienosti. Näin ollen Artusta tuli ensimmäinen hoffi Suomessa, joka sai suojelusta koulutustunnuksen kakkosluokasta. Onnea hirmuisesti Maarit ja Arttu!

Meidän vuoro tuli lähteä jäljelle. Alustana oli lyhyt heinä, mikä sopi Jopolle paremmin. Lähetin Jopon jäljelle, se hieman epäröi paalulla ja lähti liikkeelle. Muutaman metrin päässä nosti pään ja kääntyi takaisin päin. Mietin jo, että mitä teen, en ollut ehtinyt liikkua vielä paalulta, mutta onneksi Jopo päätti itse jatkaa jäljestämistä. Tässä hötäkässä jälkiliina kiertyi Jopon toisen takajalan ympärille, enkä voinut ajaa liinatuella, kuten treeneissä olen ajanut. Eipä tuo menoa haitannut ja tulimme ensimmäiseen kulmaan, jonka Jopo meni tosi hyvin. Jatkoimme jonkin matkaa kunnes Jopo ilmaisi esineen. Esineellä korjasin myös liinan pois jalan ympäriltä. Jatkoimme jäljestämistä; Jopo ajoi tosi hyvin. Hieman pyöri joissain kulmissa ja näin ollen jossain vaiheessa liina taasen kiertyi takajalan ympärille. Toinen esine jäi ilmaisematta; merkkasi sen, mutta ei ilmaissut. En tiedä oli tähän sillä vaikutusta, että treenijäljillä minulla ei ole ollut esineitä mukana, kun olen panostanut kulmiin. No oli niin tai näin esine jäi ilmaisematta.

Tultiin kolmannelle esineelle, jonka ilmaisi. Minulle iski epävarmuus, että pääsimmekö oikeasti jäljen loppuun asti ja aloin miettimään oliko kolmosessa esineitä kolme vai neljä. Aloin laskemaan kulmia, että kyllä me neljä kulmaa olemme tulleet, täytyy tämän olla viimeinen esine. Voi sitä tunnetta, kun tajusin, että ei vinde me suoritettiin se jälki. Eikä edes mitenkään rämpimällä nippa nappa. Tämä jälki oli yksi Jopon parhaista jäljistä ikinä ja se osui oikeaan paikkaan! Jäljeltä saimme pisteitä 83 eli varsin hyvät ottaen huomioon, että meiltä meni yksi esine nollille (seitsemän pistettä). Jäljentekijäkin sanoi minulle, että hienosti jäljesti vaikka liina oli välillä kiertynyt takajalan ympärille. Harmi, että jälkeä en saanut videolle, mutta luotto/hovikuvaajani Petti ei päässyt paikalle.

Tästä se lähti reilu kuusi vuotta sitten :)

Arvostelun jälkeen en voinut kuin hymyillä, koska olin niin onnellinen ja tyytyväinen. Se oli siinä IP3 kolutustunnus. Näin ollen Jopo on Suomen ja myös Pohjoismaiden ensimmäinen narttu beauceron, joka on saanut koulutustunnuksen suojelun kolmosluokasta. Kaiken niiden vastoinkäymisten jälkeen, joita meillä on ollut; Jopo on selvinnyt kolmesta vatsaleikkauksesta ja näiden päälle toipumiset ja uudelleen kuntoutukset. Jopo on niin ansainnut IP3:sen! Se on ollut aina valmis tekemään töitä, se rakastaa taistella ja ja. Se on vaan niin Jopo the Hessu Hopo <3

Miten voin kiittää kaikkia teitä, jotka ovat meitä matkan varrella tukeneet, tsempanneet ja auttaneet! Kiitos Petti; ystävä, treenikaveri, joka on ollut mukana lukemattomissa treeneissä ja auttanut meitä suunnattomasti! Kiitos Teemu, siitä on kuusi vuotta aikaa, kun tulin pienen beussinpennun kanssa luoksesi ja sinä otit meidät treenattavaksi ennakkoluulottomasti, vaikka ohjaaja oli aloittelija ja koirakaan ei ollut niitä tavallisia suojelurotuja. Kiitos Sari, jolta olen saanut tukea ja apua tottikseen viime syksyn Itävallan reissun jälkeen; kuritonhan se vieläkin on ;) Kiitos kasvattajalle, joka antoi minulle tämän suurenmoisen koiran! Thank you Sanna! Kiitos meidän ihana treeniryhmä! Kiitos kotijoukot! Kiitos kaikille, jotka ovat auttaneet meitä matkan varrella!

Mitä tästä eteenpäin? En tiedä; levätään hetki ja mietitään sen jälkeen :D

8.-9.11.2014 Tartto KV näyttely

Viime vuoden tapaan ajattelin lähteä Tarttoon kahteen KV-näyttelyyn saman viikonlopun aikana. Onneksi sain Heidin ja Indin (Tomeran Indie Jopon pentu) mukaani, näin ei tarvinnut "pakottaa " Vesaa lähtemään reissuun. Jopolta puuttui yksi CACIB kansainvälisen muotovalion arvosta; sitä lähdin metsästämään. Beusseja oli ilmoitettu kuusi; kaksi niistä tiesin etukäteen Piian Hemmo (Sucikan Hercules) ja Rebeccan (Idylle de le Roi de Coeur) Idi. Kaksi jäi vielä arvoitukseksi ennen reissua.

Lähdimme Heidin kanssa kohti Tallinnaa iltalaivalla ja tarkoitus olisi ajaa yöllä Tarttoon. Hyvin reissu alkoi; emme olleet päässeet kuin pari kilometriä meiltä ja jo pomppi kolme peuraa tien yli. Onneksi ne menivät edessä eikä kohdalla. Satamassa odottelimme jonkin aikaa ennen kuin pääsimme laivaan. Jätimme koirat autoon matkan ajaksi. Takaluukku jätettiin raolleen hakasella, jotta ilma pääsee vaihtumaan koirilla.

Aika laivassa meni yllättävän nopeasti ja olimme Tallinnassa kahdentoista aikaa yöllä. Lähdimme satamasta kohti Tarttoa. Lähdimme seuraamaan Tartton kylttejä, jotka kyllä mielestäni ajattivat meidät jotenkin kiertotietä. Pääasia, että löydettiin oikea tie. Ajomatka sujui ongelmitta ja saavuttiin Tarttoon. Yövyimme samassa hotelissa, jossa olimme Mian kanssa viime vuonna. Ajoin parkkipaikalle, jossa muistelin meidän viimeksi olevan. Katsoin siellä ovesta sisään ja se oli ihan pimeänä, kokeilin myös ovea ja sekin oli lukossa. Selitin jo Heidille, että piti olla ok, että tulemme myöhemmin. Samalla paikalle kurvasi vartija-auto. Näkivätkö meidät sitten jostain kamerasta vai miksi sinne tulivat. He näyttivät, että meidän pitäisi siirtää autoa. Minä heille selittämään, että kun ei tämä ole auki ja olemme ilmoittaneet, että tulemme myöhään. No toinen vartija hyppää autosta ulos ja lähtee viemään minua toiselle puolelle rakennusta. Siellähän se hotellin pääovi oli. Olin hieman nolona, koska olimme olleet Span ovella toisella puolella. Saimme huoneen ja veimme kaikki tavarat ja koirat sinne. Eipä siinä muuta tehtykään kuin unta palloon ja aamulla kohti näyttelyä. Onneksi kehä oli laitettu alkamaan myöhään, joten pystyimme rauhassa nukkua ja käydä aamupalalla.

Tytöt näyttelyssä

Kaikkien aamutoimien jälkeen lähdimme kohti näyttelypaikkaa. Pääsimme paikalle eikä ollut enää mitään jonoja. Suunnistimme kohti omaa kehäämme ja jäimme siihen käytävän viereen odottelemaan omaa vuoroa. Kehä oli aika paljon myöhässä ja tilat olivat ahtaat. Jopokaan ei huomannut, kun pari kertaa joku astui sen hännän päälle. Paikalle tulivat myös Piia ja Rebecca, joiden kanssa höpöttelimme siinä odotellessa omaa vuoroamme. Raisa oli myös paikalla Punkkarin (Graveyard's Generation Punk) ja Bengalen (Bengale de Sainte Petranille) kanssa. Näin ollen kaikki beussit olivat suomalaisia. Vihdoin ja viimein meidän kehä alkoi. Raisa oli ensimmäisenä Punkkarin kanssa ja siitä sitten eteenpäin. Hemmosta tuli paras uros ja sai Viron SERTTIn sekä CACIBin Indi ja Heidi olivat Rebeccan ja Idin kanssa samassa luokassa. Idi sai ERIn. ja Indi sai EHn, lisäksi Idi sai SAn. Kehä oli hieman tavallisesta poikkaeava esim. Hemmoa ei juoksutettu laatuarvostelussa lainkaan sekä oliko Punkkari ainoa koira, jolta tuomari katsoi hampaat ja nekin Raisa näytti itse ja tuomari tiiraili ne jostain kaukaa. Olikohan tuomarilla jotain huonoja kokemuksia beusseista.

Tuli meidän vuoro Jopon kanssa. Sehän imuroi ja nuuski kaiken, mitä kehästä löytyi. Juoksemisesta ei näin ollen meinannut tulla mitään ja seistessäkin meinasi nuuskia maata koko ajan. Näistä huolimatta tuomari antoi Jopolle ERIn ja SAn. Näin ollen olimme Rebeccan ja Idin kanssa paras narttu kehässä. Tuomari mietti ja mietti, kumman sijoittaisi ensimmäiseksi ja loppujen lopuksi Idi vei voiton. Onnea Piia ja Hemmo sekä Rebecca ja Idi! Jopon arvostelu:""Lovely female, typical head, good long neck, ideal body, good angluations & temperament." Tuomarina oli Jerzy Olszewski Puolasta.

Niin tytär kuin äitinsäkin, ainakin hännän asennon osalta :)

Shoppailimme Heidin kanssa hieman koiranherkkuja näyttelypaikalta ennen kuin suunnistimme kohti ostoskeskusta. Mun ei pitänyt sieltä ostaa mitään, mutta kas kummaa jotainhan sitä tarttui mukaan. Kauppakeskuksen koluttuamme palasimme hotellille hetkeksi lepäämään ennen ruokailua Ruutikellarissa. Tätä ravintolaa oli minulle muutama suositellut ja päätimme Heidin kanssa mennä katsastamaan paikka. Ravintola oli nimensä mukaan tehty vanhaan ruutikellariin. Paikkana ravintola oli hieno, ruoka oli tavallista ei  mitään finediningia, mutta kyllä siitä nälkä lähti :) Syötyämme suunnistimme takaisin hotellille.

Sunnuntain kehä oli myös kahdentoista jälkeen, joten aikaa oli hyvin aamulla pakata ja käydä aamupalalla. Saimme kaikki tavarat tungettua takaisin autoon ja lähdimme näyttelypaikalle. Tällä kertaa kehä oli ajoissa. Piia ja Rebecca olivat jo kehän laidalla, kun me tulimme. Jutustelimme heidän kanssa ja niinhän se meidän vuoro taas tuli. Tällä kertaa tuomari tutki koirat hieman tarkemmin kuin lauantaina. Uroksissa Hemmo oli taasen paras uros eli sama toistui kuin eilen.

Indi (Tomeran Indie)

Nuorten luokassa nartut saivat molemmat EHn. Menin Jopon kanssa kehään ja tällä kertaa minulla oli ketjukaulain ylempänä ja nakki valmiiksi kädessä, jotta saan sen juoksemaan nuuskimatta sekä seisomaan kunnolla. Juoksuosuus onnistui ilmeisen hyvin, mutta seisotus ei niin hyvin. Jopo, kun tajusi, että mulla on nakki kädessä, eihän se meinannut malttaa seistä rauhassa vaan pomppi minun kättä vasten. No ei se nyt ihan niin villi ollut, mitä Elisan kanssa Maailman Voittaja näyttelyssä elokuussa. Kuulin tuomarin sanelevan arvostelua; sieltä tuli very good sitä ja very good tätä. Olin melko varma, että Jopo saa myös EHn kuten muutkin nartut. Arvostelun jälkeen tuomari tuli minun luokse ruusukkeet kädessä. Minulla oli ilo ylimmillään, koska Joposta tuli näin ollen C.I.B. (kansainvälinen muotovalio) sekä Viron muotovalio. Jäljellä oli vielä ROP-kehä, mutta minulle ei ollut väliä, miten siinä käy. Piia ja Hemmohan sen kotiin veivät :) Onnea Piia! Jopon arvostelu:"Exellent type & behave, very good head & expression, would have better tan colour, very good neck, very good body, excellent back & front, well angulated, not in best coat, very good mobement." Tuomarina oli Svein Helgesen Norjasta.

C.I.B. EST CH FI CH KORAD Grand Lutin Yapp TK1 BH IP2 COT3

Tsin tsin

Kehän jälkeen piti mennä tekemään Viron muotovaliohakemus infoon sekä hakemaan palkinnot. Tosin kuulin jälkikäteen, että valiohakemuksen olisi voinut tehdä netissä myös. Pitihän sitä vielä ottaa poseerauskuvat pokaalien kera. Loppuviimeksi juoksutimme vielä koirat ennen automatkaa Tallinnaan. Ajomatka sujui ongelmitta minun somettaessa ja Heidin ajaessa :) No pidin seuraakin myös Heidille. Tallinnassa ehdimme käydä ostamassa tuliaisjuomat sekä syömässä. Laivaan pääsimme ajamaan suoraan, kun tulimme satamaan. Ensimmäisenä laivalla valioarvojen kunniaksi piti ottaa punaiset kuohuviinit :) Helsinkiin saapuessamme oli jäljellä vielä ajomatka kotiin. Ehjänä pääsimme perille reissusta ja Jopo oli saavuttanut sen, mitä lähdin hakemaan. Ei voinut kuin olla onnellinen.

Kiitos Heidille kovasti suurenmoisesta matkaseurasta! Voidaan lähteä toistekin reissuun vai mitä ;)

27.-28.9.2014 Suojelukoetta ja luonnetestiä

Olin ilmoittanut Jopon Helsingin Vetokoirakerhon suojelukokeeseen. Sen piti olla kaksipäiväinen 20 koiran koe, mutta loppujen lopuksi ilmoittautuneita koirakoita oli vain kuusi, joten se järjestettiin yhtenä päivänä. Hyvä näin, koska olin saanut Reiskalle luonnetestipaikan sunnuntaille. Jäljet olivat Inkoossa Västankvarnin pelloilla. Koukkasin Jorvaksen kautta, josta otin Petin kyytiini. Koirien tarkastus ja arvonta suoritettiin Västankvarnissa. Sain numeroksi neljä, joten olin viimeinen koirakko. Jälkien järjetys oli: ensin ajettiin kakkosen jälki, sen jälkeen ykkösen jälki ja seuraavaksi neljä kolmosen jälkeä.

Alustana oli apilaa, joka oli puoleenväliä polvea. Tuuli yltyi aamusta ja oli jo napakkaa, kun ensimmäinen kolmosen koira pääsi ajamaan jäljen. Oma jännitys alkoi kasvamaan pikkuhiljaa, kun oma vuoro lähestyi. Oman vuoron tullessa sain koiran sopivaan mielentilaan jäljelle mentäessä ja jäljen lähetykseen Jonkin matkaa ekaa suoraa mentyämme, Jopo meni istumaan ja ajattelin, että siinä on esine. Se meni maahan, kun lähestyin sitä. En löytänyt esinettä heti ja jäljentekijä sanoi, että siinä se olisi, mutta en silti löytänyt esinettä. Minulla meni pasmat sekaisin ja en voinut tehdä muuta kuin lähettää koiran uudestaan jäljelle. Noin ehkä kymmenen metrin jälkeen Jopo meni maahan ja siinä se esine sitten olikin. Jatkoimme eteenpäin ja kulmassa koira nosti hännän ja nenän pystyyn. Sai ehkä hajun edellisestä jäljestä ja lähti menemään vasemmalle. Törmäsi riistan jälkeen ja lähti ajamaan sitä. No se meidän jälki oli sitten siinä. Kaikki 10 pistettä saatiin. Miten voi olla niin, että en osaa opettaa koiralle niinkin yksinkertaista asiaa kuin jäljestäminen. Kyllä kohta alkaa tuntumaan siltä, että luovuttaa kokonaan, kun ei kokeessa natsaa.

Keskeytin kokeen omalta osaltani jäljen jälkeen, koska ei ollut mitään järekä jatkaa eteenpäin. Loppujen lopuksi kenttäosioihin jatkoi neljä koirakkoa. Minua edellinen kolmosen koirakko myös keskeytti jäljen jälkeen. Loppujen lopuksi C-osuuteen osallistui kolme koirakkoa, yhden vielä keskeyttäessä tottiksen jälkeen. Onnea Paavo ja Sami kolmosen ykköstuloksesta! Keskityin kuvaamiseen kenttäosioissa, kuvia lötyy: mimma.kuvat.fi

Sunnuntaina oli vuorossa Reipan luonnetesti. Olin laskenut aikataulun väärin ja meille tuli Vesan kanssa äkkilähtö aamulla. Reippa oli ensimmäinen koira testattavana. Testi pidettiin Sipoossa omakotitalon pihassa. Toimihan se niinkin. Testi meni oikeastaan muuten, kuten oli olettanut, mutta kelkka yllätti hieman. Siinä Reipalla kesti kauemmin selvittää se kuin olin kuvitellut. Uhassa tuli oikein kunnon räyh ihan lopussa. Seinässäkin puolusti itseään. Haalarissa, tynnyrissä ja ampumisessa en uskonutkaan olevan mitään erityistä. Sen verran pisteistä, että Reippa arvioitiin terävyydeltään kohtuulliseksi, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Kuitenkin Reippa mielestäni reagoi luonnetestissä voimakkaammin ja nopeammin asioihin kuin mitä Jopo reagoi omassa luonnetestissä. Jopo sai luonnetestissä tervyydeksi suuri, ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua. Eipä tuolla käytännön kanssa ole mitään merkitystä, mutta näin sen taas näki, miten erilailla eri henkilöt tulkitsevat ja tilanteita. Alla vielä Reipan pisteet osa-alueittain sekä video testistä:

Toimintakyky +1 Kohtuullinen
Terävyys +3 Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +3 Kohtuullinen, hillitty
Taisteluhalu +2 Kohtuullinen
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +1 Erittäin vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ Laukausvarma
Yhteispisteet 144

20.9.2014 PK-rotumestikset Raisio ja ajatelmia tottiksesta

Lähdettiin aamuvarhaisella ajamaan kohti Raisiota ja beussien PK-mestiksiä. Ne olivat samalla myös bouvierien, briardien, mudien sekä valkoistenpaimenkoirien PK-mestaruuskilpailut. Beusseja oli ilmoittautunut 12 koirakkoa. Paikanpäällä selvisi, että kaksi koirakkoa oli jäänyt pois. Beauceronien osalta osallistujat olivat jakautuneet seuraavasti: jälki 1 yksi koirakko, jälki 2 yksi koirakkoa, jälki 3 kaksi koirakkoa, haku 1 yksi koirakko, haku 3 kolme koirakkoa, IPO 2 yksi koirakko ja FH 1 yksi koirakko. Jokaiseen lajiin osallistui ainakin yksi beauceron.

Black Death Varis:

Saavuimme paikalle, kun jälki 1:sen koirat olivat tekemässä jo tottelevaisuutta. Parkkeerasimme leirin pystyyn kentän laidalle, josta Hannelen kanssa saimme hyvin räpättyä kuvia. Ehdimme nähdä toisena suoritusvuorossa olevan beussin suorituksen kokonaan. Pienen tauon jälkeen tottisvuoroon tulivat haku 1:sen ja haku 2:sen koirakot. Koska poisjääneitä ja keskeyttäneitä oli jonkin verran, pystyttiin kilpailut viemään läpi etuajassa. Viimeisenä vuorossa oli suojelun puruosuudet. Suojelussa oli yksi beussi, joka oli Jopon veli Yeff, ja kolme bouvieria.  Kaikki IPO-koirat saivat tuloksen. Onnea Tanja ja Yeff IP2 koulutustunnuksesta!

Valitettavasti beusseilla oli epäonnea joko maastossa tai tottelevaisuudessa eikä koulutustunnusta saavuttanut kuin neljä koirakkoa. PK rotumestariksi tuli tänä vuonna Pirkko Kallinen ja Bayjet Dodge haku 3. Parhaan tottelevaisuuspalkinnon sai Tanja Vennelä ja Grand Lutin Yeff. Onnea! Koulutustunnukset saivat myös Pauliina Auramo ja Onks Toi Fripon jälki 1 sekä Mari Kurenmaa ja Avataran Brittany haku 3.

Tässä vielä beauceronien tulokset:

Olin pettynyt kisojen tottelevaisuuksien tasoon. Mielestäni parhaan tottiksen teki haku 1:sen briardi (Minna Saarimaa ja Black Death Varis). Tästä parista tuli sellainen olo, että koira oikeasti haluaa tehdä töitä ohjaajalle. Tottelevaisuus oli energistä ja hienoa katseltavaa. Beusseilla ei nähty yhtään tottelevaisuutta, joka olisi ollut 90 pisteen tai sen yli. Lisäksi tottiksen suorittaneiden beussien keskiarvo oli 70 pistettä eli niukin naukin hyväksyttävä pistemäärä. Mielestäni arvostelu ei ollut mitenkään erityisen tiukkaa.

Mistä johtuu, että emme saa koulutettua koirillemme suoritusvarmaa tottelevaisuutta? Itse jouduin miettimään tätä samaa viime vuoden lokakuun jälkeen. Ei se tottelevaisuuden opettaminen beussille voi olla mitään rakettitiedettä. Yksi, mitä olen huomannut, on se, että koirien kanssa tullaan tottelevaisuusosioon väärässä mielentilassa. Jos koira on jo kentälle tuotaessa väärässä mielentilassa, miten se voisi nostaa itsensä vireeseen kesken suorituksen? Tunnetila on mielestäni yksi tärkeimmistä ellei tärkein asia tottelevaisuuden koulutuksessa.

Grand Lutin Yeff:

Harva koira kuitenkaan tekee tottelevaisuutta vain sen takia, että näki pallon/patukan/nakin ennen suoritukseen menoa ja sen voimalla jaksaa tehdä koko kisakaavion. Koiralle pitää olla rakennettuna oikea tunnetila, jotta tunnetila pysyy koko suorituksen ajan. Tämän lisäksi koiralta pitää alkaa vaatimaan asioita, kun se osaa ne jo. Osataanko koiralta vaatia osaamista reilusti vai eikö vaadita lainkaan? Kuvitellaanko, että koira tekee suorituksen missä vain, kun se tekee ne omalla kentällä/pihalla pallon/patukan/nakin ollessa esillä. Harjoitellaanko liian vähän vieraissa ympäristössä; luotetaan siihen, että kyllä se kotona osaa. Usein kuullaan sanottavan, että kun ohjaaja jännittää niin koira reagoi siihen. Miksi ei harjoitella jännittäviä tilanteita etukäteen ja kerrota koiralle, että ei hätää vaikka jännitän, sinä voit tehdä liikkeet siitä huolimatta. Toki on myös puutteita koiramateriaalissa, jotka menevät lukkoon, jos ohjaaja on jäykkä ja jännittynyt. Mutta onko silloin järkevää kisata sellaisen koiran kanssa? Itse aikoinani totesin, että ei ole.

Tottelevaisuus vaatii suunnattomasti toistoja ja työtä. Olemmeko valmiita tekemään sen työn, jotta saamme hyvä tottelevaisuuden koiralle. Lisäksi kaikki lähtee sieltä arkielämästä, jos siellä annetaan koiran luistaa sille annetuista käskyistä/tehtävistä, miten voimme olettaa, että se tekisi suoritukset täsmällisesti myös tottelevaisuudessa? Ei koira pysty erottamaan sitä, että ai nyt saan luistaa ja nyt en.

Työmyyrän Ihkaensimmäinen:

Toivottavasti tämä kirjoitus herätti ajatuksia ja mietteitä. En halua osoitella ketään, koska olen ollut itse aivan samassa veneessä ja joutunut miettimään nämä asiat. Katsotaan sitten sen seuraavan koiran kanssa. Toivottavasti olen taas hieman viisaampi sen kanssa kuin nykyisen. Jos jollakulla jäi ajatuksen siemen kytemään tai askarruttamaan joku asia, saa minuun ottaa yhteyttä.

Kuvia PK-mestiksistä löytyy: http://mimma.kuvat.fi/

6.-7.9.2014 Koiratäyteinen viikonloppu

Tänä viikonloppuna oli kovin koiratäyteiset päivät. Perjantai-illasta Laku tuli meille hoitoon viikonlopuksi, Hannan mennessä katsomaan saksanpaimenkoirien suojelun SM:iä Lahteen. Laku oli oikein iloinen poika, kun tuli meille kylään :) Vauhtia ja intoa riitti vaikka toisille jakaa. Kyllähän se siitä sitten rauhottui, kun oli saanut tutkia paikat läpi.

Lauantai-aamusta lähdin katsomaan Lakun kanssa Vesan ja Reipan agilitykilpailuja Hyrylään. Heillä oli kolme starttia, joista ehdin katsomaan vain kaksi, kun piti kiiruhtaa ja Tomerien J-pentutapaamiseen Riihimäelle. Hyllythän sieltä molemmilta radoilta tuli, mutta ei muuta kuin uutta putkeen. Lakukin pääsi katsomaan agikisoja lähinnä mini- ja mediluokkia.

Lähdin käymään kotona Vesan ja Reipan tokan radan jälkeen. Kävin hakemassa Jopon kyytiin sekä Marikan ja Pinkin. Tällä kokoonpanolla lähdimme kohti RSKK:n  kennelmajaa Riihimäellä. Petti olikin jo paikalla keittämässä kaffetta. Pikkuhiljaa paikalle alkoi tulemaan muitakin. Neljä penneliä osallistui tapaamiseen; kaksi urosta omistajineen ei päässyt tulemaan. Paikalle tuli  myös muutama beauceronista kiinnostunutta ihmistä sekä muita Tomeria.

Aluksi otimme pienet tottikset penneleille; käytiin läpi perusasioita sekä neuvottiin, miten kannattaa leikkiä ja edetä tottiksessa. Pennelit olivat oikein innokkaita pikku tottistelijoita. Tottikisen jälkeen oli vuorossa kahvia ja pullaa sekä vapaata seurustelua. Ennen kuin päästettiin pennelit riehumaan keskenään otettiin perinteinen yhteiskuva, jossa oli pentujen lisäksi äiti Kiti sekä mummo Pinkki.

Penneleiden leikkimisen jälkeen otimme vielä tottikset Kipan Naavalle sekä Jopolle. Siinäpä se päivä sitten olikin. Kuvia pentutapaamisesta löytyy: J-pentutapaaminen

Sunnuntaina oli vuorossa Naavan (Tomeran Gene) ja Mörön (Tomeran Giga) MH-kuvaus Kangasalalla. Sovimme Kipan kanssa, että ajan heille aamusta ja jatkamme siitä yhtä kyytiä kuvauspaikalle. Olimme paikalla hyvissä ajoin, kahta koiraa aikaisemmin, ennen kuin  Naavan vuoro oli. Videokuvasin Naavan testin Kipalle, joten en voinut ottaa kuvia omalla kameralla.

Naavalla oli oikein hauskaa kuvauksessa. Kuten kuvaajat sanoivat; ei Naavaa saatu peloteltua kuvauksen aikana; Kovin iloinen ja leikkisä se oli koko testin ajan. Laukauksien kanssa ei ollut mitään ongelmia Naavalla. Hyvä Kipa ja Naava! Naavan jälkeen pidettiin ruokatauko ja sen jälkeen oli kaksi muuta koiraa ennen kuin oli Mörön vuoro.

Mörö meni melko samalla lailla kuin Naava. Eipä sitäkään testi hetkauttanut; haalari ja räminä tutkittiin heti, kuten siskonsa. Aaveet eivät onnistuneet pelottamaan lainkaan ja laukauksetkaan eivät hetkauttaneet, vaikka kaksi jälkimmäistä laukausta olivat jostakin syystä aivan jumalattoman kovat. Mörön kuvauksesta otin muutaman kuvan, jotka löytyvät: Giga MH-kuvaus. Onneksi sää suosi koko viikonlopun, joten mikäs siinä oli viettää päivät ulkosalla koiratouhuissa.

30.8.2014 Beauceronien erikoisnäyttely Tammela

Meidän piti olla Jopon kanssa kilpailemassa piirimestaruuskisoissa, mutta kävi kuten kävi ja emme osallistuneet. Näin ollen lähdin katsomaan beussien erkkaria Tammelaan, kun kaksi Jopon pentusta osallistui sinne. Pääsin vieläpä Hannelen kyydissä, joten ei tarvinnut yksin ajella. Treffasimme Hyvinkään ABC:llä, jonne jätin autoni ja jatkettiin siitä kohti Tammelaa. Saavuimme paikalle, kun menossa oli narttupennut, joten emme jääneet paljosta paitsi.

Tuomarina tänä vuonna oli Helene Moreau de Vincens. Sama tuomari arvosteli Jopon ulkomuodon Ranskassa National d'Elevagessa. Paikalla oli runsaasti ihmisiä ja koiria, tuttuja ja vähemmän tuttuja. Beusseja erkkariin oli ilmoitettu 90 kappaletta. Kehä eteni jokseenkin hitaasti, mutta täytyy sanoa, että pyörittävä kehäsihteeri sanoi kuuluvalla äänellä tulokset sekä näytti vielä erikseen viuhkalla laatumaininnan. Näin myös kirjanpitäjä pysyi perässä tuloksista. Tomeria oli paikalla kolme ja kaikki narttuja Indien ja Indigon lisäksi Susannan Taika (Tomeran Gladiolus) tuli paikalle.

Kehässä päästiin avoimiin uroksiin, jossa ei tapahtumilta vältytty. Kun kaikki 12 urosta alussa juoksi kehässä, tuli jo ensimmäiset murraukset miesten kesken. Aika kireä tunnelma oli uroksien kesken. Tämän jälkeen pääsi yksi uros omistajalta pannasta irti ja kävi nippasemassa toista urosta, mutta onneksi pahemmalta tappelulta vältyttiin ja tilanne saatiin hallintaan. Sitä vain ihmettelen, että tämä aggressiivisesti käyttäytynyt koira sai jatkaa kehässä ja sai vielä laatumaininnan erinomainen ja sijoittui luokassa kaiken lisäksi; käsittääkseni aggressiiviset koirat pitäisi hylätä.

Tuo edellinen tapahtuma oli pientä vielä seuraavaan farssiin. Yksi uros ei suostunut ravaamaan esittäjän kanssa; sitä juoksutettiin ja vaihdettiin esittäjää, juoksutettiin lisää ja taas vaihdettiin esittäjää, juoksutettiin lisää. Tähän kaikkeen meni aikaa varmaan noin 15 minuuttia ja koira saatiin ravaamaan muutama askel. Tämän kaiken jälkeen koira sai erinomaisen sekä sijoittui luokassa ja sai vielä SA:n. Miten tämä voi olla mahdollista? Jos koira ei ravaa, miksi sille annetaan noin kauan aikaa, jotta se saadaan ravaamaan. Tämä peitsaaminen olisi pitänyt näkyä myös laatuarvostelussa, mutta ei! Beauceron on ravaajatyyppiä ja jos se on noin vaikea saada raville, ei se voi olla erinomaisen ja SA:n arvoinen!

Tämän episodin toipumiseen meni minulta hetki ja uroksetkin saatiin päätökseen. Parhaaksi urokseksi valittiin Moisiomäen Fiilis. Onnea Mari ja Ukko! Tässä välissä pidettiin ruokatauko. Menimme syömään muiden mukana ravintola Isoon Piippuun. Siellä oli tarjolla lounasbuffet sekä makkaraperunoita/ranskalaisia. Ajattelin, että en ota buffettia vaan ne makkaraperunat. Valinta oli totaalisen väärä. Ensinnäkin niissä perunoissa kesti varmaan reilu puolituntia ja kun ne sai, ne olivat huonoimmat makkaraperunat, mitä olen ikinä syönyt. Lounasbuffee oli kuulemma ollut hyvä. No mutta nälkäänsä sitä syö melkein mitä tahansa ja nyt oli se iso nälkä. Kun olimme Susannan kanssa saaneet syötyä, suunnistimme takaisin kehän laittaa ja siellä oli menossa jo junior nartut.

Indie ja Hurma olivat nuortenluokassa, jossa oli yhteensä kuusi koiraa. Tomerat arvosteltiin luokan viimeisenä, kun ovat aakkosissa siellä loppupäässä. Molemmat esiintyivät oikein hienosti ja malttoivat seistä maltillisesti. Näiden kahden esiintyminen oli huomattavasti parempaa kuin äidin Maailman Voittaja näyttelyssä; pojasta polvi paranee :) Indie sai erittäin hyvän ja Indigo sai erinomaisen ja sijoittui luokassa neljänneksi. Hyvä tytöt!

Tomeran Indie NUO EH

Tomeran Indigo NUO ERI4

Avoimet nartut minulta meni hieman sivu, kun juttelin kehän laidalla Erjan kanssa. Sen verran näin, että samantyyppinen ravausepisodi sattui myös avoimissa nartuissa kuin uroksissa. Tässäkin tapauksessa vaihdettiin esittäjää, jotta koira saataisiin ravaamaan ja kun se vihdoin ja viimein ravasi, sai se laatuarvosteluksi erinomaisen. En vain voi ymmärtää tätä! Minulta meinasi mennä Susannan ja Taikan vuoro ohi, mutta onneksi Hannele muistutti minua. Taika esiintyi myös oikein mallikkaasti ja tuloksena erittäin hyvä. Hyvä Susanna ja Taika!

Tomeran Gladiolus AVO EH

Narttujen valioluokassa oli myös kaksi venäläistä koiraa, muuten kaikki koirat olivat suomalaisia. Vihdoin ja viimein saatiin paras narttu kehä pyöritettyä ja parhaaksi nartuksi valikoitui Black Carambas Sex Pistols. Oikein paljon onnea! Jäljellä oli vielä rotunsa parhaan valinta sekä jälkeläis- ja kasvattajaluokat. Rotunsa parhaaksi tuomari valitsi Moisionmäen Fiiliksen. Emme jääneet enää katsomaan kasvattajaluokkaa vaan lähdimme Hannelen kanssa ajelemaan kotiin päin.

Päivä oli oikein mukava ja oli ihana nähdä näin paljon beusseja sekä beussituttuja. Hampaan koloon jäi kaivelemaan nuo ravaustapaukset, mutta tällaista tämä on ja tuomari oli tällä kertaa tätä mieltä :) Muutama kuva Tomerista löytyy: Erikoisnäyttely 30.8.2014

27.8.2014 Silmäpeilaus Mevet

Vein Jopon ja samalla myös Reiskan silmäpeilaukseen, koska yhdellä Jopon pennulla todettiin distichiasis (ylimääräisiä ripsiä) silmäpeilauksessa. Silmäpeilaus suoritettiin Mevetissä Per Axelssonin toimesta. Kävin ilmoittautumassa vastaanotolle ja sain koirille laitettavaksi silmätipat. Koirat olivat vielä autossa odottamassa. Kävin laittamassa niille silmätipat, jotka laajentavat pupilleja, ja odotettiin puolisen tuntia, jotta silmät voitiin peilata.

Hain Reipan ensimmäiseksi peilaukseen. Ei muuta kuin Reippa pöydälle ja tutkimaan. Eipä siinä kauaa mennyt, kun silmät oli tutkittu. Kaikki oli kunnossa eli mitään sairauksia ei Reipan silmistä löytynyt. Reippa autoon ja koiran vaihto. Jopon sirua lukiessa hoitajakin totesi, että ei ainakaan virtaa puutu tuosta koirasta :) Juu ei puutu. Jopo laitettiin myös pöydälle, jotta lääkärin on helpompi tutkia. Yllättävän ketterästi tuo minun norsunpoikanen hyppäsi suht pienelle pöydälle sen kokoon nähden :) Samaan rataan meni myös Jopon kuin Reipankin silmätutkimus eli nopeasti. Jopolla oli tulos myös sama kuin Reipalla eli silmät olivat terveet. Tämä oli hyvä uutinen etenkin, kun yhdellä pennulla on tehty tuo diagnoosi, vaikka se ei koiraa olekaan mitenkään vaivannut, mutta silti.

Nykyään beusseillakin Koiranetin mukaan on silmiä peilattu ihan mukavasti. Pannusta olen kuullut olevan muutamilla yksilöillä, mutta näistä ei ole merkintää Koiranetissä :( Pannus on ikävä tauti koiralle, lisätietoja löytyy koirageenit sivuilta. En ole varma tuleeko pannuksesta merkintä viralliseen silmälausuntoon. Itse en ainakaan suoraan löytänyt sopivaa kohtaa lausunnosta. Kuvat lomakkeessa olevista vaihtoehdoista:

23.8.2014 Reiskan agilitykilpailut

Lähdin pitkästä aikaa katsomaan Vesan ja Reiskan agilitykilpailuja Hyrylään. Kisat olivat kolmen startin kisat; ensimmäinen startti oli jo 9:20, tiedossa oli aikainen herätys lauantaiaamuna :) Otin Jopon autoon mukaan, tarkoituksena oli mennä jäljelle ja tottistelemaan agikisojen jälkeen. Vesa ja Reippa lähtivät kisapaikalle aikaisemmin, jotta ehtivät ilmottautua yms. ennen omaa vuoroa.

Paikalle saapuessani minit ja medit olivat rataantutustumassa ensimmäisellä radalla. Parkkeerasin tuolin radan reunaan. Vesa olikin siellä jo katsomassa rataa ja suunnitelemassa ohjauskuvioita. Miniä ja medejä ei montaa ollut ja vuorossa oli maksien rataantustuminen, jonne Vesa meni jatkamaan ohjauksen suunnittelua. Maksejakaan ei ollut kuin yksitoista koirakkoa paikalla kisaamassa. Oli Vesan ja Reipan vuoro mennä radalle ja heti toisen esteen jälkeen Reippa pyyhälsi hypyn ohi ja tuli radan ulkopuolelle tarkastamaan penkin. No jatkoi siitä sitten eteenpäin, mutta hylly sieltä tuli myöhemmin, kun meni A:lle, vaikka olisi pitänyt mennä kepeille. Tässä ekan radan video:



Kun ratahenkilöt rakensivat uutta rataa, kävimme Vesan kanssa hörppäämässä kahvit ja ehdin vielä tottistella Jopon kanssa ennen kuin maksien vuoro oli mennä toista rataa. Kenttä oli pitkä hiekkakenttä, joten ajattelin ottaa Jopolla seuraamista ja jättöliikkeet. Hakiessani sen autosta, oli se inot piukeena siellä odottamassa. Hyvin tottikset meni ja olen erityisen tyytyväinen seuraamiseen, joka on ollut meidän yksi heikoista lenkeistä kokeissa. No tulipa testattua, että ainakin tuollaisen häiriön alla teki hyvää seuraamista.

Vesan ja Reipan toista rataa tuli katsomaan myös Vesan veli. Ei auttanut veljenkään kannustus, Vesa ja Reippa ottivat hyllyn toiseltakin radalta. Kolmannella radalla, joka oli hyppyrata, jatkui sama tahti eli tuloksena hylly. Radoilla oli paljon hyvääkin, joten ei kun lisää harjoittelua :)