Olin kahden vaiheilla menenkö kokeeseen vai en; en ollut ajanut jälkeä kuin joskus viimeksi marraskuussa ja meillä oli firman pikkujoulut edellisenä iltana. Lähdin kuitenkin pikkujouluista ajoissa kotiin, mutta yöllä en saanut nukuttua ja oli vähällä, jotta en soittanut, että en tule kokeeseen. Nousin kuitenkin aamulla "reippaana" kellon soittoon ja ei kun menoksi kohti Kauklahtea ja kenttää. Kokeen järjestys oli tottis, purut ja jälki. No eipä tarvitse jäljelle menne edes, jos kahdesta muusta ei saa tarvittavia pisteitä. Koe oli kuuden koiran koe, johon oli ilmoittautunut viisi koirakkoa. Kilpailijoiden piti olla kentällä paikalla puoli kymmeneltä.
Saavuin kentälle juuri kello puoli kymmenen. Kentällä oli menossa parannustyöt, koska piilojen ympärillä oli paikoitellen liukasta. Koetoimitsija tarkasti koirien paperit ja otti kilpailukirjat. Yksi koirakko puuttui, joten meitä oli neljä osallistumassa kokeeseen: yksi kakkoseen ja kolme kolmoseen. Rotukirjokin oli mukava: hoffi, rotikka, sakemanni ja beussi. Koe avattiin ja arvottiin tottiksen ja purujen suoritusvuorot. Sain numero neljä eli olin toisessa parissa suoritusvuorossa ensimmäisenä. Näin ollen Jopo meni tottiksessa ekana paikallaoloon. Olisin mieluummin tehnyt liikkeet ennen paikallaoloa, mutta näillä mentiin.
 |
| Kuva Tita Järvenpää |
Ensimmäisessä parissa toisena suoritusvuorossa ollut rotikka loukkasi itsensä A-esteellä ja tuomari keskeytti sen suorituksen siihen. Näin ollen oli enää arvostelut ja olisi meidän vuoro. Jopoa hakiessa autolta se kävi hieman kuumana. Vein Jopon paikallaoloon, se haukkui, kun jätin sen sinne. Onneksi lopetti kuitenkin eikä räkyttänyt koko aikaa. Kurkin piilonreistä Jopoa, kun toinen ohjaaja heitti tasamaanoudon kapulan, nousi Jopo istumaan, mutta onneksi pysyi paikallaan. Loppuajan se istuikin eikä onneksi liikkunut.
Lähdimme suorittamaan liikkeitä Jopon kanssa. Olisi mieli tehnyt ravistella koiraa muutaman kerran, sen verran kuriton oli tottiksessa. Seuraamisessa haukahteli silloin tällöin sekä painoi. Muita selkeitä virheitä oli: liikkeestä maahanmenossa jäi seisomaan, seisomisessa otti muutaman askeleen ennen kuin pysähtyi, noudoissa mupelsi kapulaa ja kahdessa noudossa ei irrottanut ensimmäisellä käskyllä. Eteenmenossa meni hyvin eteen, mutta ei sitten mennyt maahan. Se juoksi suoraan kentän ulkopuolelle puskaan, mitä se ei yleensä tee. EN IKINÄ laita palkkaa eteenmenossa kentän ulkopuolelle vaan reilusti kentän puolelle. Jopo ei ole aikaisemmin mennyt kentän ulkopuolelle, mutta nyt meni pusikkoon sen näköisenä, että siellä oli jotain. Edellinen koira oli myös käynyt siellä puskassa. No eipä tuo sitten mennyt maahan ei. Kenttä oli todella märkä ja liukas. Minulla oli kumisaappaat jalassa eikä ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun horjahtelin kentällä. Pysyin kuin pysyinkin pystyssä. Tottiksesta saldonta oli 70 pistettä, näin ollen olimme vielä tuloksessa kiinni.
Meitä jatkoi kolme puruihin ja me oltiin Jopon kanssa toisena vuorossa. Kävin kävelyttämässä Jopoa ja hieman keskusteltiin samalla, miten sitä pitää käyttäytyä kentällä. Sen verran kuumana kävi tottiksessa, että otin piilonkierrot varman päälle ja huusin niin kovaa kuin pystyin joka piilon jälkeen täällä. Jopo kiersi kaikki piilot eikä karannut kutoselle omia aikojaan :) Ei ole tainnut kiertää kaikkia piiloja kolmosen kokeessa aikaisemmin. Piilolta sivulle tulossa ennakoi hieman. Paossa sai tosi huonon otteen ja roikkui suunilleen etuhampaiden varassa hihassa, mutta pysyi kiinni. Selkäkuljetuksessa edisti hieman, mutta hyökkäys oli hyvä. Sivukuljetuksessa ei ensin lähtenyt mukaan. Mulla tuli itsellä joku aivopieru, kun lähdin oikealle. Lähden yleensä aina vasemmalle, jolloin koira tulee "automaattisesi" mukaan.
Pitkässä liikkeessä en itse tiedä, mitä kävi, kun ei saanut heti kiinni hihasta. Maalimiehenä toiminut Teemu sanoi, että Jopon ponnistuskohdassa oli ollut veden alla jäätä ja Jopo oli sen takia liukunut hänen ohitse eikä saanut hihasta kiinni. Mutta hyökkäsi heti uudestaan ja siinähän sitten kävi niin, että Jopo kiukustui sen verran, että ei irrottanut ensimmäisellä käskyllä. Minulla jo kävi mielessä, että tässäkö tämä sitten oli, mutta onneksi irrotti toisella käskyllä. Paon uudelleenhyökkäyksessä irrotti ensimmäisellä käskyllä ja enää oli jäljellä sivukuljetus tuomarin luokse ja siitä vielä pieni hallinnanpätkä. Nämä suoritimme suht koht kunnialla ja puruista saatiin pisteitä 78 ja VIK (vietti, itsevarmuus, kuormitettavuus) oli erinomainen. Pisteitä meni otteista sekä tietysti noista selkeistä virheistä. Puruissa näkyi se, että emme ole aktiivisesti treenanneet kevään jälkeen. Loppukesästä tuli taukoa Jopon mahaleikkauksen takia ja loppusyksystä en ole käynyt kuin pari kertaa ottamassa kevyet treenit. Tyytyväinen siis sai olla näihin pisteisiin.
Tässä koostevideo tottiksesta ja puruista. Olen valinnut kappaleet, jotka kuvastavat mielestäni Jopo :) Leikkaamattomat videot molemmista osa-alueista löytyy Youtube kanavastani, jos joku haluaa ne katsoa ;)
Enää oli siis jäljellä jälki, josta minulla ei suuria odotuksia ollut edellisten kokeiden perusteella. Jäljet olivat Inkoossa. Poikkesimme Sarin kanssa hampparilla ennen jälkeä, kun nälkähän se jo ennätti tulla. Ennen jälkiä arvoimme vielä suoritusjärjestyksen kolmosten kesken; meille napsahti ensimmäinen jälki. Maarit ja Arttu ajoivat ensin oman jäljen oikein hienosti. Näin ollen Artusta tuli ensimmäinen hoffi Suomessa, joka sai suojelusta koulutustunnuksen kakkosluokasta. Onnea hirmuisesti Maarit ja Arttu!
Meidän vuoro tuli lähteä jäljelle. Alustana oli lyhyt heinä, mikä sopi Jopolle paremmin. Lähetin Jopon jäljelle, se hieman epäröi paalulla ja lähti liikkeelle. Muutaman metrin päässä nosti pään ja kääntyi takaisin päin. Mietin jo, että mitä teen, en ollut ehtinyt liikkua vielä paalulta, mutta onneksi Jopo päätti itse jatkaa jäljestämistä. Tässä hötäkässä jälkiliina kiertyi Jopon toisen takajalan ympärille, enkä voinut ajaa liinatuella, kuten treeneissä olen ajanut. Eipä tuo menoa haitannut ja tulimme ensimmäiseen kulmaan, jonka Jopo meni tosi hyvin. Jatkoimme jonkin matkaa kunnes Jopo ilmaisi esineen. Esineellä korjasin myös liinan pois jalan ympäriltä. Jatkoimme jäljestämistä; Jopo ajoi tosi hyvin. Hieman pyöri joissain kulmissa ja näin ollen jossain vaiheessa liina taasen kiertyi takajalan ympärille. Toinen esine jäi ilmaisematta; merkkasi sen, mutta ei ilmaissut. En tiedä oli tähän sillä vaikutusta, että treenijäljillä minulla ei ole ollut esineitä mukana, kun olen panostanut kulmiin. No oli niin tai näin esine jäi ilmaisematta.
Tultiin kolmannelle esineelle, jonka ilmaisi. Minulle iski epävarmuus, että pääsimmekö oikeasti jäljen loppuun asti ja aloin miettimään oliko kolmosessa esineitä kolme vai neljä. Aloin laskemaan kulmia, että kyllä me neljä kulmaa olemme tulleet, täytyy tämän olla viimeinen esine. Voi sitä tunnetta, kun tajusin, että ei vinde me suoritettiin se jälki. Eikä edes mitenkään rämpimällä nippa nappa. Tämä jälki oli yksi Jopon parhaista jäljistä ikinä ja se osui oikeaan paikkaan! Jäljeltä saimme pisteitä 83 eli varsin hyvät ottaen huomioon, että meiltä meni yksi esine nollille (seitsemän pistettä). Jäljentekijäkin sanoi minulle, että hienosti jäljesti vaikka liina oli välillä kiertynyt takajalan ympärille. Harmi, että jälkeä en saanut videolle, mutta luotto/hovikuvaajani Petti ei päässyt paikalle.
 |
| Tästä se lähti reilu kuusi vuotta sitten :) |
Arvostelun jälkeen en voinut kuin hymyillä, koska olin niin onnellinen ja tyytyväinen. Se oli siinä IP3 kolutustunnus. Näin ollen Jopo on Suomen ja myös Pohjoismaiden ensimmäinen narttu
beauceron, joka on saanut koulutustunnuksen suojelun kolmosluokasta. Kaiken niiden vastoinkäymisten jälkeen, joita meillä on ollut; Jopo on selvinnyt kolmesta vatsaleikkauksesta ja näiden päälle toipumiset ja uudelleen kuntoutukset. Jopo on niin ansainnut IP3:sen! Se on ollut aina valmis tekemään töitä, se rakastaa taistella ja ja. Se on vaan niin Jopo the Hessu Hopo <3
Miten voin kiittää kaikkia teitä, jotka ovat meitä matkan varrella tukeneet, tsempanneet ja auttaneet! Kiitos Petti; ystävä, treenikaveri, joka on ollut mukana lukemattomissa treeneissä ja auttanut meitä suunnattomasti! Kiitos Teemu, siitä on kuusi vuotta aikaa, kun tulin pienen beussinpennun kanssa luoksesi ja sinä otit meidät treenattavaksi ennakkoluulottomasti, vaikka ohjaaja oli aloittelija ja koirakaan ei ollut niitä tavallisia suojelurotuja. Kiitos Sari, jolta olen saanut tukea ja apua tottikseen viime syksyn Itävallan reissun jälkeen; kuritonhan se vieläkin on ;) Kiitos kasvattajalle, joka antoi minulle tämän suurenmoisen koiran! Thank you Sanna! Kiitos meidän ihana treeniryhmä! Kiitos kotijoukot! Kiitos kaikille, jotka ovat auttaneet meitä matkan varrella!
Mitä tästä eteenpäin? En tiedä; levätään hetki ja mietitään sen jälkeen :D
