19.1.2014 Tokon alokaskoe Riihimäki

Ilmoitin Jopon tokokokeeseen Riihimäelle testakakseni, miten tottis sujuu koetilanteessa. Aamu oli kylmä; auton pakkasmittari huiteli siellä -20 yläpuolella. Koe onneksi järjestettiin hallissa, joten lämpötila koepaikalla olisi plussan puolella. Olin saanut Vesan houkuteltua mukaan kuvaamaan suoritusta. Ilmottauduin ja vein Jopon siruntarkastukseen. Hieman oli ahtaat tilat kulkea koiran kanssa ilmoittautumispisteen läpi, mutta päästiin kulkemaan ilman välikohtauksia. Alokasluokassa oli ilmoittautunut 20 koirakkoa, joista paikalla oli 19. Meillä oli tokavika kilpailunumeo eli 19. Näin ollen olimme viimeisessa paikallamakuuryhmässä. Tuomarina oli Hannele Pörsti.

Paikallaoloryhmät otettiin perätysten ja sen jälkeen vasta yksilöliikkeet. Ennen paikallaoloa tarkastettiin luoksepäästävyys. Meidän kohdalla tuomari kysyi, että hyppääkö se syliin, minä siihen, että ei kait :) Eihän Jopo nyt ihan tattina istunut ja tästä meni muutama piste luoksepäästävyydestä. Luoksepäästävyyden jälkeen tuomari kävi puhdistamassa kätensä ja tässä välissä Jopo haukahti pari kertaa. Sen jälkeen, kun liikkeenohjaaja kysyi, että onko valmista, Jopo ei äännellyt. Itse paikallaolo ja sivulle istuminen liikkeen loputtua sujui virheettä. Silti tuomari antoi meille arvosanaksi kahdeksan paikallamakuusta, koska haukahti ennen liikkeen alkua, vaikka itse liikkeen suoritti hiljaa. No ei voi mitään.

Molemmissa seuraamisissa Jopo haukahti sekä väliajoilla. Muut liikkeet suoritti oikein eikä liikevirheitä tullut. Hypystä seisomista oltiin harjoiteltu kerran omalla pihalla ja sekin onnistui loistavasti :) Kokonaisvaikutelmaksi saatiin kuusi. Tämä varmaan siitä, että Jopo haukahti silloin tällöin. Ykköstulos saatiin pisteillä 164. Pääasiahan tässä oli se, että Jopolla pysyi vire koko kokeen ajan ja teki liikkeet oikein ja innokkaasti. Oikealla suunnalla siis ollaan :) Tulokset löytyy Jopon tokotulokset sivulta.

Tässä vielä video kokeesta lukuunottamatta paikallaoloa:

12.1.2013 Lahti ryhmänäyttely

Serttiä mä metsästän, serttiä mä metsästän, tahdon saada viimeisen, tahdon saada viimeisen. Käytiin perheretkellä Lahden ryhmänäyttelyssä Vesan ja Jopon kanssa. Beusseja oli ilmoitettu kaksi ja toivoin, että toinen olisi ollut uros, vaikka eihän se mitään sano, jos olisi ollut ainoa narttu. Narttuhan se toinenkin beussi oli ja käyttöluokassa vielä. Toinen beussi oli Reijan Ciro, joka myös viimeistä serttiä haki :) Jopo aloitti kehän ja voi hyvää päivää. Ei musta miksikään handelriksi ole. Jopon esiintyminen oli ööö hieman vallatonta ja juostessakin peitsasi ensin. Keltainen nauha sieltä sitten lätkäti eli laatuarvosanaksi tuli hyvä. Pitää siis katsoa lisää näyttelyjä Jopsulle, jos se viimeinen sertti jostain napsahtaisi :) Jopon arvostelu löytyy kotisivuilta, jonne on lisätty myös Reipan agilitykisojen tulokset. Vesan sanoja lainatakseni, he keräävät hyllyjä tulevia palkintoja varten :)

Ciro sen sijaan nappasi ERIn ja SA:n ja näin ollen sai Serttin ja oli ROP. Onnea Reija Ciron valioitumiseta!

BALTV-06 EEV-04 Tomeran Tuhina BH TK1 31.8.2002-3.1.2014

Raskas päätös tuli tehtäväksi joulun jälkeen. Juoduimme luopumaan rakkaasta mummo-koirastamme Pikistä. Pikillä alkoi vanhuuden oireet sen verran vaivaamaan, että oli reilua tehdä viimeinen palvelus rakkaalle ystävälle. Suru ja kaipuu on kova, mutta tiedän, että tämä helpottaa. Piki tulee elämään aina meidän mukana muistoissa.

Piki oli meidän toinen beussi ja voi, että sen syntumää odotettiin. Vihdoin se oma penneli oli kotona pyörimässä. Pikiin latasin toiveita ja odotuksia, mutta valitettavasti PK-puolella ne eivät täyttynyeet. Oppia tuli sitäkin enemmän koiran kouluttamisesta lisää. Saimme suoritettua BH:n sekä TK1 koulutustunnuksen. Hakukokeessa kävimme muutaman kerran yrittämässä, mutta tulosta emme saaneet. Piki oli luontaisesti matalanenäinen jälkikoira. Sitäkin treenasimme, mutta emme kokeisiin asti kerenneet.

Piki siirtyi Vesalle agilitykoiraksi ja he kisasivat kolmosissa. Pikin kompastuskiviä agissa olivat kontaktit, kepit sekä putket, joihin se oli hulluna. Agilitykisastartteja kertyi Pikin elämän aikana noin 200, pohjoisin kisapaikka oli Kemi; on siinä kierretty ympäri Suomen maata aika kohtuullisesti :) Monena vuonna käytiin Ahvenanmaalla Zorro-cupissa, jotka olivat mukavia tapahtumia ja seura tietenkin huippuluokkaa!

Näyttelyissä Piki menestyi kohtuullisesti. Titteleiksi se sai Baltian Voittaja 2006 ja Viron Voittaja 2004. Lisäksi se sai vara-serttin Ruotsin Maailman Voittaja näyttelyssä (epävirallisesti PN2), useampi erikoistuomari Ranskasta antoi sille ERI:n ja vuonna 2012 erikoisnäyttelyssä se oli näyttelyn paras veteraani sekä paras narttu kakkonen. Tämän lisäksi ko. tuomari  mainitsi haastattelussa erikseen, että erikoisnäyttelyn paras veteraani oli hänen mielestään rodunomaisin koira ko. näyttelyssä. Pikillä oli kasassa tarvittavat serttit muotovalioarvoa varten, mutta käyttötuloksen puuttusessa ei FI MVA-titteliä saatu. Lisäksi Piki on saanut useamman CACIB:in.

Lisää Pikin saavutukista, tuloksista sekä vidoita voi käydä katsomassa Pikin-sivuilta.

Kiitos Petille tästä ihanasta ja rakastetusta prinsessasta <3 Hyvää matkaa Piki!

19.-30.10.2013 Coupe du Monde Bergers Francais 2013 Itävalta

CMBF on ollut minulle jo tavoitteena silloin, kun Jopon kanssa aloimme harrastamaan suojelua viisi vuotta sitten. Hieman hilkulle meidän kolmosiin osallistuminen jäi, kun saimme koulutustunnuksen kakkosesta syyskuussa. Näin ollen meidän ensimmäinen kolmosen koe olisi Itävallassa Maailman Mestaruus kisoissa. Olihan se vähän hullua lähteä tuollaiseen kilpailuun suorittamaan ensimmäistä kolmosen koetta, mutta kait sitä sen verran hullu pitää olla ;)

Olimme päätyneet matkaamaan laivalla Travemünden Saksaan ja siitä edelleen Saksan läpi Itävaltaan. Harkitsimme myös muita vaihtoehtoja: lentämistä sekä Baltian läpi. Lentäminen hylättiin, kun joka tapauksessa olisi pitänyt ottaa vuokra-auto ja mihin kaikki tavarat olisivat mahtuneet. Baltian ja Puolan läpi reitti hylättiin myös, kun meitä peloteltiin Etelä-Puolan teillä.

19.-20.10.2013 Lähtö ja laivamatka

Mian kanssa lähdettiin reissuun lauantaina laivalla kohti Saksaa. Määränpäänä oli Travemünde ja siitä edelleen Ebreichsdorf Itävallassa. En ollut aikaisemmin matkustanut noin pitkää aikaa laivalla, hieman jännityksellä odotin, miten ajan saa kulumaan. Perjantai ja lauantai menivät kyllä sellaisella tohinalla pakatessa ja miettiessä, että mitä kaikkea sitä pitää ottaa mukaan reissuun. Suurinta päänvaivaa tuotti Jopon ruoat, miten saan pysymään ne jäässä koko matkan. Tässä vaiheessa tuntui viisaalta ratkaisulta, että lähdettiin autolla eikä lentämällä. Sitä tavaraa tuli sen verran paljon mukaan :) Jotain sitä kuitenkin jäi kotiin, kun lähdin ajelemaan Mialle; meidän kolikot. Vesa toi ne meille matkan varrelle, joten saimme nekin kyytiin.

Pääsimme laivaan heti satamaan tultuamme. Hytti oli neljän hengen hytti, johon änkeydyimme koirinemme ja laivatavaroiden kanssa. Olimme pakanneet erilliseen pienempään laukkuun laivalla tarvittavat kamppeet. Tämä oli viisas ratkaisu, koska hyttiin ei olisi mahtunut mun matkalaukkua :) Koirat sijoitimme niin, että jaoimme hytin kevythäkillä ja poissa ollessa laitoimme Dalin häkkiin ja Jopo sai olla vapaana; tasa-arvo se olla pitää. Laivamatka sujui yllättävän kivuttomasti nukkuen, syöden, saunoen, porealtaassa lilluen, koria ulkoiluttaen ja lukien. Viimeiset tunnit alkoivat olla polttelevia, kun odotti maihin pääsyä.

Laivakoirat

Sunnuntai-iltana laivan saapuessa Travemündeen ajoimme illalla noin 200 km päähän Laatzeniin Hannoverin liepeillä. Yövyimme siellä ja aamulla jatkoimme kohti Itävaltaa. Laatzenin yöpymispaikassa alkoi vastaanottovirkailija naputtaa siitä, että huoneissa ei saisi olla kuin yksi koira. Tätä emme voineet tietää, koska nettisivuilla ei ollut tästä mainintaa ja ketään ei ollut enää paikalla, kun tulimme illalla hotellille. Piti oikein mennä tarkistamaan, että koirat eivät olleet tehneet mitään tuhojaan. Olisimme kuulemma joutuneet korvaamaan moiset. Mehän vain nukuimme huoneessa, mitä ne koirat olisivat saaneet sillä välin aikaiseksi :o Auto aiheutti myös pienen jännitysmomentin hotellin parkkipaikalta lähtiessä. Huomasin, että kuskin ikkuna oli ihan vähän raollaan ja yritin saada sen kiinni, mutta ikkuna tuli aina alas, kun se oli mennyt ylös. Soitto "henkilökohtaiselle" autokorjaajalle ja ikkuna saatiin pysymään ylhäällä :)

21.10.2013 Ajomatka Itävaltaan

Aluksi jännitti ajella Saksan autobahneilla, mutta äkkiä sitä meni virran mukana. Piti vain olla tarkkana, kun lähti aivan uloimmalle kaistalle, että sieltä ei tule vauhdilla ketään. Reitiksi olimme valinneet Hannover-Nürberg-Passau-Ebreichsdorf; emme lähteneet ajamaan Tsekin läpi. Itävallan puoleta lähestyessä piti ostaa Vinjetti, jolla Itävallassa saa ajaa moottoriteillä. Se piti kiinnittää auton tuulilasiin; ilmeisesti autot kuvataan/skannataan jotenkin ja tarkistetaan onko Vinjettiä vai ei. Menomatkalla emme juuttuneet mihinkään ruuhkaan, pääsimme jouhevasti etenemään. Pysähdyimme muutaman kerran ulkoiluttamaan koiria sekä kävimme myös syömässä.

Löysimme hotellin pienen harhailun jälkeen Ebreichsdorfista tai oikeastaan se oli seuraavassa kylässä Oberwaltersdorfissa. Meitä oli vastassa ihana vanhempi herrasmies, joka tosin ei ihan kauheasti puhunut englantia. Itävallassa voi varautua siihen, että kaikki eivät osaa englantia. Hyvin tulimme toimeen englannin, saksan ja ruotsin sekoituksella :) Saimme kuitenkin itsellemme huoneen, joka oli todella iso. Siinä oli reilusti tilaa molemmille koirille eikä tarvinnut olla koko ajan "nokat vastakkain". Jaoimme huoneen kevythäkillä, jolloin molemmille koirille jäi reilusti tilaa olla vapaana. Pieni jännitysmomentti tuli siinä, kun avasin Jopon ruokakassin, mitä sieltä vastaan tulee. Ei ollut ruoat sulaneet vaikka ne olivat ollut kylmälaukussa kaksi vuorokautta. Olin ilmeisesti sen verran hyvin pakannut ne. Onneksi hotellihuoneissa oli jääkaapit, joissa oli pakastelokerot ja sain ruoat heti pakkaseen hotellille tullessa.

Hotelli. Kuva Marjo Alanen

Suosittelen lämpimästi Hotell Cafe - Restaurant Kristallia, jos liikutte Wienin lähistöllä. Löysimme lähistöltä vielä oivan paikan ulkoiluttaa koiria joen äärellä. Eipä siinä sinä iltana sen kummempia enää tarvinnut tehdä, kun peti kutsui.

22.-24.10.2013 Kisapaikaan tutustuminen ja treenausta

Tiistaiaamuna lähdimme kohti kisapaikkaa paikalliseen koiraklubiin ÖRV HSV Ebreichsdorfiin. Paikalle saavuttuamme emme voineet muuta kuin ihastella tiloja; oli pikkupennuille oma kenttä, treenikenttä, ulkoilutustarha, koirille koppeja, kunnon klubirakennus vessoineen, sähköineen sekä juoksevine veteineen. Miten saisimme myös Suomeen tällaiset tilat? Siinä oli Suomi-tyttö ihmeissään, kun on tottunut hätäseen johonkin kenttään jossain pöpelikön keskellä ;)

Klubirakennus

Tapasimme kisojen pääorganisoijan Susanne Fiebigerin, jolla näytti olevan kädet täynnä töitä eikä se auttanut mitään, että me kyselimme häneltä kisoihin liittyviä asioita :) Saimme mahdollisuuden ottaa tottista kentällä ja näinhän me teimme. Muuten päivä meni hengaillessa, kaupassa käyden sekä tutustuimme norjalaisiin kilpailijoihin, jotka osallistuivat tokoon. Muita kilpailijoita ei paikalla vielä ollut; me pohjoismaalaiset oltiin ensimmäisinä. Saimme kutsun illaksi syömään yhdessä parin järjestäjän ja norjalaisten kanssa. Tokihan me otimme kutsun vastaan :)

Keskiviikko oli toisinto tiistaista. Ihanaa, kun ei ollut kiire vielä mihinkään; sai rauhassa olla ja oleutua. Otimme keskiviikkonakin tottista ja sekä pääsimme jäljestämään. Tosin jälkipaikka muistutti lähinnä puistoa kuin peltoa :) Jopon kohdalla jälki meni aika plörinäksi, mutta esineen sentäs ilmaisi lopusta. Tein sille vain yhden kulman ja päähän esine. Pituuttakaan jäljellä ei ihan kauheasti ollut.



Harjoitus "jälkipelto"

Koska meillä ei muuta ohjelmaa ollut päätimme lähteä illalla Wienin kiertoajelulle. Ennen kiertoajelulle lähtöä pääsimme katsomaan suojelutreenejä kentällä. Jännää, kun joitain eroavaisuuksia sitä löytää treeneistä, kun on eri maissa katsomassa treenejä. Kiinnitin näissä treeneissä huomiota siihen, että kaikilla koirilla otettiin pieni seruaamispätkä ennen varsinaisia purutreenejä sekä se, että koirat eivät lähteneet hihan/tyynyn kanssa pois kentältä, kuten meillä on tapana. En tiedä johtuiko tämä siitä, että koirilla käytettiin samoja hihoja treeneissä ja näin ollen, jos koirat olisivat vieneet hihat kentältä pois, olisi siihen mennyt vähän enemmän aikaa ennen kuin sen saa takaisin.

Jätimme koirat Wienin kiertoajelun ajaksi kevythäkkeihin hotellihuoneeseen. Kun tulimme takaisin, tuli Jopo iloisesti häntää heiluttaen meitä ovella vastaan. Jopo oli tullut "läpi" kevythäkin ovesta, jonka olin ennen matkaa korjannut roudarinteipillä. Ei näköjään pidätellyt se korjaus ei. Lisäksi Jopo oli syönyt melkein täyden paketin salmiakkikaloja, jotka olin ostanut laivalta. "Hätäpuhelu" Suomeen kysyäkseni onko salmiakki vaarallista koiralle. Hotellihuoneessa ei ollut wlan-yhteyttä, joten en itse pystynyt tarkistamaan asiaa. Onneksi salmiakki ei ole vaarallista, mutta Jopo oli hieman turvoksissa vatsasta. Onneksi itse h-hetkeen oli vielä aikaa muutama päivä, mutta torstaina olisi eläinlääkärin tarkastus sekä purutreenit :)

Torstaina kisapaikalla oli jo enemmän tunnelmaa, kun muita kisaajia oli saapunut paikalla sekä osa tarvikemyyjistä oli tullut. Torstaina oli ilmoittautuminen, eläinlääkärin tarkastus, purutreenit (osa joukkueista oli käynyt harjoittelemassa aikaisemmin syksyllä ja muilla oli nyt mahdollisuus ottaa treenit), kilpailunumeroiden arvonta sekä kilpailijoiden kokous; hommaa siis riitti koko päivälle.

Käytiin ensimmäiseksi ilmoittautumassa Mian kanssa ja saimme samalla tarkemmat kisa-aikataulut sekä osallistujalistat. Sen jälkeen mentiin kentälle katsomaan purutreenejä ja odottamaan omaa vuoroa. Mian kanssa tehtiin samanlaiset harjoitukset puruissa molemmille koirille; kierrätettiin vitonen, kutoselle haukkumaan, sivulle, pako, irti, uudelleen hyökkäys ja kuljetus siitä palkka ja viimeiseksi pitkä liike. Maalimiehet oli hieman ihmeissään, että ettekö te enempää ota, kun aikaa olisi ollut ottaa vielä toisen kerran. Turha sitä on alkaa jauhamaan tässä vaiheessa :)


Eläinlääkärin tarkastus meni kummaltakin rutiinilla; ei tullut huomautettavaa. Samalla sovimme matolääkkeen antamisesta ennen kotimatkaa lääkärin kanssa, jotta saamme merkinnän siitä koirien passeihin. Tämän jälkeen odottelimme mallikoirien suorituksia, jotka ovat pohjana kisasuorituksille. Pikkuhiljaa tuomarit tulivat laittamaan kenttää "kuntoon" kisoja varten. Sinne maalattiin merkkejä tokoa, tottista sekä puruja varten. Jännitystä oli jo selvästi ilmassa, kun kisaajat kokoontuivat kentän laidalle katsomaan mallikoirien suorituksia. Muutama kysymys heräsi koirien suorituksista esim. se, että eikö IPO 3:ssa ole kulmaa selkäkuljetuksessa. Kysymykset piti jättää ohjaajien palaveriin ;)

Suunnittelua

 Mallikoirien suoritusten jälkeen jäimme odottamaan ohjaajien palaveria. Toimihenkilöt palaveerasivat ensiksi keskenään, jonka jälkeen pidettiin ohjaajien palaveri. Samassa tilaisuudessa arvottiin myös kisanumerot. Numerot arvottiin lajeittain ja maittain. Nostin meistä ensimmäisenä numeron 306 ja Mia minun perääni 307. Olimme peräkkäiset numerot mutta emme kuitenkaan pari. Tämä tietty harmi, koska emme pysty näkemään toistemme suorituksia niin tarkasti. Minä sain parikseni sveitsiläisen beussin ja Mia sai tsekkiläisen beussin. Näillä siis mennään :)

25.-27.10.2013 Kisapäivät

Perjantai oli ensimmäinen varsinainen kisapäivä. Aamusta kisapaikalla käytiin BGH-turnaus. Tuo oli jonkinasteinen tottiskilpailu, mutta ei ollut virallisena kisaohjelmana mukana. Illalla oli ohjelmassa kisojen avajaiset. Me saatiin vahvistuksia perjantaina Suomesta, kun paikalle saapuivat Petti, Marjo sekä Tanja. Mian kanssa meillä aamupäivä meni muuttaessa toiseen huoneistoon sekä odotellessa kannustajia paikalle. Odottavan aika on pitkä, mutta vihdoin näimme tutut kasvot hotellin pihalla. Järjestäydyimme huoneisiin ja lähdimme ruokailemaan. Varsinaisissa ruokapaikoissa ei saa ruokaa 14:00-17:00 välillä, joten meidän piti tyytyä pizzerian antimiin.

Syötyämme lähdimme kohti kisapaikkaa avajaisiin. Olimme saaneet Suomen lipun Teemulta mukaamme. Lipulla on arvokas historia, se on ollut turvaamassa rauhaa Golanin kukkuloilla Etelä-Libanonissa suomalaisten mukana. Järjestäydyimme jonoon kentälle vievälle tielle; jokaisella maalla oli lapsi kantamassa maan nimeä. Jokaisen maan marssiessa vuorollaan kentälle soitettiin ko. maan kansallislaulu. Oli se hienoa marssia kentälle Maamme laulun soidessa. Kaikkien maiden marssittua kentälle seurasi kisajärjestäjien ja tuomareiden puheita. Avajaisten jälkeen suuntasimme hotellille ja istuimme iltaa hotellin alakerrassa porukalla. Myöhään ei kuitenkaan voinut olla, kun jäljet alkoivat aamusta.

Avajaismarssi. Kuva Marjo Alanen

IPO 3 koirakoiden ensimmäinen jälkikokoontumisaika oli 10:30. Meille oli kisaoppaassa annettu koordinaatit ja osoite, johon piti saapua paikalle puoli tuntia ennen oman ryhmän aloitusajankohtaa. Me olimme paikalla heti ensimmäisen ryhmän aikana, koska halusimme nähdä muidenkin jälkisuoritukset, vaikka Jopolla jälki oli vasta 12:30 ja Dalilla 13:30. Samaan aikaan kentällä käytiin tokomestaruus, kun IPO koirat olivat jäljellä. Harmittavasti niitä ei nyt nähty, mutta aina ei voi kaikkea nähdä.

Meitä tultiin hakemaan kokoontumsipaikalta ja jatkoimme matkaa kohti "kukkuloita". Emme varsinaisesti nähneet vuoria lainkaan Itävallassa, mutta korkeita kukkuloita oli. Korkeimmillaan kävimme Mian kellon mukaan 700 metrissä matkan aikana. Ensimmäiset jäljet olivat korkean mäen päällä ja rinteessä. Jälkialusta oli loistava; lyhyttä tasaista nurmea. Lisäksi aamulla oli ollut kosteutta eikä tuullut mainittavasti. Olosuhteet olivat kyllä mitä mainioimmat. Ensimmäiset kolme koirakkoa jäljestivät tässä ryhmässä ja jokainen sai yli vaadittavat 70 pistettä jäljeltä.

Jälkimaisemat

Jopon kanssa olimme toisessa jälkiryhmässä. Meidän ryhmän jäljet olivat hieman eri paikassa, mutta alusta oli yhtä hyvä kuin ensimmäisessä. Nostin itselleni arvonnassa kakkosjäljen. Jännitys alkoi voimistua vatsassa. Käytin Jopon kävelyllä ja puin sille kisavermeet päälle. Odotin omaa vuoroani. Tuomarina oli Slovakialainen Jana Honiskova. Jopo lähti ajamaan jälkeä hyvin ja matalalla nenällä. Jopo ilmaisi hyvin ensimmäisen esineen ja jatkoi esineeltä matkaa hyvin. Ensimmäinen kulma oli hyvä. Tokalla ja kolmannella kulmalla pyöri hieman. Toisen esineen ilmaisi myös hyvin ja oli ilmeisesti lähdössä syömään siitä, kun teki sellaisen pomppauksen, mutta tajusikin, että ei hitsi tää jatkuu vielä ;) Viimeisellä kulmalla ajoi yli ja sai ilmeisesti hajun omalta ekalta suoralta, tuuli sieltä suuntaa, ja lähti ajamaan sitä uudestaan ja siihenhän se sitten loppui. Tuomari antoi meidän jatkaa jäljen loppuun. Jopo ilmaisi viimeisenkin esineen, mutta vinossa. Pisteitä saimme 67, muuta en arvostelusta oikein ymmärtänyt, kun se oli saksaksi. Pettymys oli tietenkin kova ja itkuhan siinä meikäläiseltä tuli. Mutta kuitenkin olen tyytyväinen Jopon suoritukseen. Se ajoi pääosin hyvin sen jäljen sekä ilmaisi esineet, joissa meillä on syksyllä ollut haasteita. Tämä kisajälki oli paras, jonka se on kokeissa ajanut. Kulmat ovat olleet meillä heikko lenkki ja siihen se sitten kosahti tällä kertaa. Ei muuta kuin lisää treeniä.

Jopon kisajälki:



Mia ja Dali olivat viimeisessä jälkiryhmässä. Heidän jälki oli samassa paikassa, jossa oli ensimmäisen ryhmän jäljet. Mia valitsi kakkosjäljen, tässä ryhmässä oli vain kaksi osallistujaa. Dalille epäonneksi koitti se, että ensimmäisen esineen jälkeen, otti hajun viereisestä juuri ajetusta jäljestä ja lähti väärälle jäljelle. Harmittavasti Dali myös epäonnistui jäljelle ja kummallakaan suomalaisella ei ollut enää mahdollisuutta tulokseen.

Tämä on tätä ja aina ei voi onnistua :) Suuntasimme Mian kanssa katseet jo seuraavaa päivää kohti, jolloin vuorossa olisi tottis ja purut. Ennen niitä olisi kuitenkin vuorossa juhla-illallinen kisapaikalla. Ehdimme käydä kääntymässä hotellilla siistiytymässä iltaa varten. Illalla oli ohjelmassa buffet-illallinen, dj-musiikkia, CMBF 10-vuotisjuhla sekä tietysti hauskanpitoa ja seurustelua.

Sunnuntaina oli vuorossa IPO-koirien tottikset ja purut. FH-koirat olivat suorittamassa omia jälkiä ja tokokoirilla oli urakka jo loppunut. Aamusta kentällä oli aikamoinen sumu, mutta hyvin koirat siitä huolimatta suorituivat kenttäosuuksista. Päivän mittaan sumu hälveni ja aurinko alkoi paistaa. Tottikset alkoivat ykkösten koirilla ja jatkuivat siitä siten, että välissä oli purut ja sitten taas tottikset jne. Meidän tottis oli laitettu alkavaksi 13:20 ja purut 16:00. Välissä oli myös lounastauko. Menimme kentälle yhdeksän jälkeen, emme nähneet ihan kaikkien ykkösten tottissuorituksia.

Meidän vuoro lähestyi ja jännitys sen kun kasvoi. Kävin kävelyttämässä Jopon ennen omaa vuoroa ja menin sen kanssa odottamaan omaa vuoroa. Huomasin jo siinä kävellessä, että Jopo on menossa tekemään puruja eikä tottista. Mielentila oli näin ollen väärä tottikseen. Yritin saada koiraa kuulolle ja oikeaan vireeseen, mutta enpä tainnut onnistua siinä :( Me mentiin ekana paikalla oloon ja Jopo oli kuulemma heti ensimmäisen laukauksen kuuluta noussut paikalla olosta häntä pystyssä ja ampunut kohti piiloa, että missä se äijä on. No taisi olla hieman hämmästynyt, kun piilosta löytyikin minä eikä maalimiestä. No paikallaolo oli sitten siinä. Jatkoimme kenttäosuuteen ja ei se sen parempaa ollut kuin tuo paikallaolo. Seuraaminen oli jotain katastrofin ja häpeän välimailta. En voinut muuta kuin suorittaa hymyssä suin vaikka kieiuin sisältä kuin mikäkin ylikuumennut kattila.

Seuraa. Kuva Marjo Alanen

 Henkilöryhmää lähestyttäessä Jopo sai ihme oivalluksen, ai tää olikin seuraamista ja alkoi näyttämän sitä seuraamista, jota se osaa. No se oli hieman liian myöhäistä. Istumisessa Jopo jäi seisomaan, maahanmeno ja luoksetulo ok, seisomisessa kipitteli mun vieressä, noudot no ok muuten mutta A-estenoudossa heitin kapulan vinoon ja olin menossa korjaamaan, mutta Jopo tulkitsi sen luvaksi lähteä ja olin siinä vaiheessa, että no mene sitten. Eipä se sitten suorittanut A-estettä. Eteenmenossa meni eteen ja maahan, mutta vaihtoi paikkaa vielä maahan menon jälkeen. Tottiksestä kaiken kaikkiaan pisteet huimat 40. Olin niin raivona ja pettynyt tottiksen jälkeen, että aloin jo miettimään, että tässä oli meidän "ura" IPO:ssa :)

Mian ja Dalin suoritus oli meidän jälkeen. Jäin katsomaan sen ennen kuin vein Jopon autoon takaisin. Heidän tottelevaisuus oli hienoa katseltavaa. Ei tullut mitään isompia virheitä. Paikallaolossa Dali nousi kesken kaiken istumaan, istui siinä hetken ja meni takaisin maahan ennen kuin Mia tuli piilosta pois. Mian ja Dalin pisteet olivat 86 tottiksesta. Hieman olivat mielestäni alakanttiin, mutta tämä on arvostelulaji. Tottiksissa tuomarina oli itävaltalainen Kurt Schafar.

Dali nouto. Kuva Marjo Alanen

No enää ei ollut mitään menetettävää meidän osalta purujen suhteen; oli vain voitettavaa. Puruissa tuomarina toimi itävaltalainen Robert Markschläger sekä maalimiehinä toimivat Markus Mohr ja Andreas Wohlschlager. Puruosuuteen kentälle tullessa soi jokaisen kilpailijan etukäteen ilmoittama musiikki. Meillä se oli Jopon kanssa Scooterin Hands up! Oli kyllä ison kisan tunnelma siinä kävellessä aloituspaikkaan musiikin soidessa ämyreistä. Lähetin Jopon ykköselle ja siitä kakkoselle. No niinhän siinä kävi, että ampaisi siitä suoraan kutoselle. En tiedä ohjasinko sitä liian epätarkasti ja Jopo tulkitsi ja päätti lähteä kutoselle. No mene ja tiedä.


Ajattelin piilolle kävelleessä, että varmistan sen, että Jopo tulee sieltä piilolta sivulle ensimmäisellä käskyllä. Jos se ei tulisi, voisi sanoa hyvästit tulokselle, koska hallinta pettäisi siinä vaiheessa ainakin lopullisesti. Niinpä huusin niin paljon kuin vain ääntä lähti, minustahan lähtee, tänne sivulle. Tulihan se sieltä. Tuomarikin hymyili siinä vaiheessa ja yleisöstäkin taisi kuulua naurahduksia. Kyllä sitä alkoi itseäkin hymyilyttämään :) C-osa jatkui tästä eteenpäin ihan normi jopomaisella suorituksella; mitään suuria virheitä tai hallinnan pettämisiä ei tullut, kaikki irrotuksetkin onnistuivat ensimmäisellä käskyllä. Pisteet olivat 82. Arvostelu oli saksaksi, jos oikein käsitin niin otteista on mennyt pisteitä tai lähinnä ylimenovaiheesta. Sitä pitää alkaa työstämään seuraavaa kautta varten. Olin tyytyväinen C-osan suoritukseen. Tämä oli kuitenkin meidän ensimmäinen kolmosluokan koe ja ei mikään kyläkoe vaan vähän isommat pippalot matkoineen päivineen sekä vieraat maalimiehet jne.

Jopon C-osa:



Jäin katsomaan Dalin C-osan oman suorituksen jälkeen. Dalilla ei tällä kertaa puruissa ihan nappisuoritusta tullut, mutta pisteet kuitenkin 71. Mielestäni saimme molemmat olla tyytyväisiä koiriimme, että saivat C-osasta tulokseen oikeuttavat pisteet! Tästä on hyvä jatkaa ensi vuotta silmällä pitäen ;)

IPO C-osuuksien jälkeen ei ollut enää vuorossa kuin palkintojen jako ja päättäjäiset. Palkintopöytä oli upea ja olisihan sitä ollut hienoa nousta pallille, mutta ei ollut meidän vuoro tänä vuonna ;) IPO:ssa Maailmanmestariksi nousi Thomas Wöginger ja Kerang Warrior Soul. Joukkuekultaa sai Itävalta. Toivottavasti saamme ensi vuonna Suomesta enemmän osallistujia, jotta voimme osallistua joukkuekisaan. Joukkueessa voi olla niin eri lajien edustajia että eri rotujen edustajia. Näin ne oli taputeltu loppuun nämä pippalot. Enää ei ollut vuorossa kuin pakkaaminen ja kotimatka.

28.-30.10.2013 Kotimatka

Viimeisellä yhteisellä aamupalalla Mian kanssa oli hieman haikeat tunnelmat. Oltiin kuitenkin viikon verran oltu Itävallassa ja vietetty aikaa tiiviisti yhdessä. Paluumatkan ajoimme yhdessä päivässä Travemündeen. Lähdimme jo aamulla yhdeksän aikaan hotellilta kaupan kautta matkaan vaikka laiva lähti vasta kolmen aikaa yöllä. Onneksi lähdimme hyvissä ajoin, koska jouduimme yhteen pahempaan ruuhkaan onnettomuuden takia Saksan puolella. Siinä meni melkein kaksi tuntia jonossa istuessa rekkojen keskellä.

Muuten ajomatka sujui suhteellisen kivuttomasti parin pysähdyksen taktiikalla ja pääsimme perille laivaan ajoissa. Saimme ajaa auton suoraan laivaan, kun tulimme satamaan. Kannoimme laivakamat ja veimme koirat hyttiin ja sen jälkeen menimme baariin Mian kanssa. Tapasimme myös muita suomalaisia koiraihmisiä laivalla. Osa riiseneiden MM:iin osallistuneista oli samalla laivalla kuin me. Heillä oli  mennyt hieman paremmin kisamatka; kotiinviemisenä oli joukkuehopea! Eipä siinä enää muuta jaksanut tehdä kuin mennä nukkumaan.

Seuraava päivä meni laivassa palloilessa, missäs muuallakaan :) Kävimme saunassa, mutta porealtaassa ei tällä kertaa ollut vettä, kun odotettiin myrskyä matkalle. Vietimme loppupäivän ja illan riiseniporukoiden kanssa. Juttu luisti ja meillä oli oikein mukavaa. Enää oli yksi yö laivassa ja aamulla olisimme Vuosaaren satamassa. Vielä käytiin aamupalalla ennen kuin päästiin ulos laivasta.

Loppusanat

Vaikka tuloksilla ei juhlittu, oli reissu kaiken arvoinen ja tekisin sen uudestaan. Kokemusta tuli roppakaupalla ja nyt tietää, millaista tuollaisiin kisoihin on osallistua. Toki ihanne olisi se, että mukana olisi erillinen joukkueenjohtaja, joka huolehtisi juoksevista asioista, niin ei kisaajien tarvitsisi huolehtia niistä. Mutta hyvin se meni näinkin :) Itsellä oli helppo matkustaa koiran kanssa, koska se ei stressaantunut matkalla ja oli muutenkin helppo matkalainen. Autonmittariin kertyi yhteensä noin 2 860 kilometriä eli  on siinä jonkin verran tullut ajettua.

Ensi vuoden CMBF järjestetään näillä näkymin 19.-21.9.2013 Reichshoffenissa Ranskassa. Sinne vain kaikki rohkeasti mukaan! Meillä on nyt FH:sta tuloksia beusseilla, saataisiin edustus myös siihen. Lisäksi Reischshoffeniin on "vain" noin 800 kilometriä Travemündestä. Minä aikankin olen lähdössä ensi vuonna uudestaan :)

Iloiset matkalaiset. Kuva Marjo Alanen

Kuvia löytyy: http://kennelakhilleus.kuvat.fi/kuvat/WienMM2013/ sekä http://mimma.kuvat.fi/kuvat/Coupe+du+Monde+Bergers+Francais+2013+It%C3%A4valta/

Haluan vielä kerran kiittää meitä tukeneita:

Teemu "the maalimies", kiitos näistä viidestä treenivuodesta, ensi vuotta varten viilataan vielä asioita kuntoon ;)

Petti, mitä mä teksinkään ilman sua; mun henkinen tuki ja korvaamaton treeniapu!

Sari, meidän kivakoiraohjaaja ;) Kiitos kaikista vinkeistä ja avuista, joita olen sinulta saanut!

Sanna thank you for Jopo! What else I would say; without good dog this has not been possible!

Vesa, kiitos siitä, että olet jaksanut olla tukena vaikka treenit ovat vieneet syksynä paljon vapaa-aikaani!

Mia, kiitos matkaseurasta ja tuesta matkalla! Ensi vuonna uusiksi!

Marjolle kiitos kuvaamisesta!

Koko meidän treeniryhmä, te ootte parhaita, jatketään samaan malliin!

Kaikki, jotka ovat olleet jollain tavalla tekemässä meidä reissua mahdolliseksi; etenkin kannatustarran ostaneita!

Haluan kiittää vielä meidän matkaa tukeneita: Ninni Stenhäll www.koiraurheilu.fi ja Anna Hammarén: www.dogeaze.fi/

Mimma ja Jopo goes to Austria :)

Nyt alkaa olla taputeltuna kisavalmistelut täällä koto-Suomessa Coupe du Monde Bergers Francais 2013 Itävaltaan (suomeksi Ranskalaisten Paimenkoirien MM:t). Eilen oli viimeiset purutreenit. Tänään torstaina Jopo oli Annan käsittelyssä ja voin suositella Annaa lämpimästi kaikille koirille! Annalle voi varata ajan: http://www.dogeaze.fi/ Jopolla oli lanne/ristiluu hieman vinossa oikealle ja tämän takia oikea polvi ei seisoessa noussut yhtä korkealle kuin vasen. Käsittelyn jälkeen lanne/ristiluu oikeni ja oikea polvikin alkoi nousemaan. Kiitos Anna!

Treeneistä sen verran, että olemme Mian kanssa treenattu kovasti erikseen ja yhdessä. Jäljellä harjoituksen teemana on ollut kulmat ja esineet. Toivotaan, että nämä kantavat hedelmää Itävallassa. Tottiksessa olen keskittynyt seuraamisen paikkaan, jättöliikkeisiin ja noudon loppuvaiheeseen. Puruissa ollaan otettu sekalaisesti vähän kaikkea: piilon kiertoja (ei liene yllätys viime kokeen jälkeen :) ), selkäkuljetusta, irrotuksia sekä hyppyjä.

Pääsimme Paavo Rapilan avustuksella treenaamaan myös piilonkiertoja kuten ne ovat Itävallassa. Piilonkierrot suoritetaan Itävallassa niin, että ensimmäinen piilo on oikealla. Meidän treenikentällä piilot aloitetaan kiertämään vasemmalta. Lisäksi 1-5 piilot ovat keltaiset pressupiilot ja kutospiilo on punainen pressupiilo. Meillä treenikentällä piilot ovat ruskeat kiinteät piilot. Luulen, että tuo piilonkiertoharjoitus oli enemmän tarpeen ohjaajan  mielenrauhan vuoksi kuin koiran takia :) Tiistaina päästiin Mian kanssa käymään lehmäpellolla jäljestämässä. Itävallassa jäljet ovat pellolla, jossa lehmät ovat olleet 2-3 viikkoa sitten ja se on vielä leikattu ennen koetta. Eipä tuo mitään niistä lehmänläjistä siellä pellolla välittänyt, joten tältäkin osalta on ohjaajan mielenrauhaa rauhoiteltu :)

Mitkä on fiilikset, jännittääkö jo, ovat kysymyksiä, jotka tässä vaiheessa aika usein kuulee. No vaikea sanoa. Itse tietää, että on tehnyt kaiken mahdollisen, mitä tehtävissä on ollut. Luottavaisin mielin ollaan. Jännittääkö: no varmaan jonkin verran, mutta luulen, että jännitys ja kaikki muu iskee vastaan sitten, kun oikeesti ollaan siellä paikan päällä ja tajuaa, että voi helvetten tässä sitä ollaan :D

Haluan tässä vaiheessa kiittää sydämeni pohjasta meidän personal trainer Pettiä; ilman sua en tässä olisi! Treenikaveri Saria kaikista avuista ja neuvoista, joita olen sinulta saanut! Teemu meidän maalimies, joka on jaksanut kuunnella mun analysointeja sekä tehnyt pyyteetöntä työtä meidän eteen! Meidän koko treeniryhmää kaikesta avusta ja tsempistä, joita olen teiltä saanut! Sanna thank you for amazing Jopo! Tietysti pitää kiittää vielä kotijoukkoja; Kiitos Vesa!

Kisojen viralliset sivut löytyy: http://cmbf-2013.webnode.com/ Meidän kisamatkaa voi seurata Facebookissa ryhmässä: https://www.facebook.com/groups/1382998091935483/

Lisäksi kiitos matkan sponsoroinnista: Koiraurheilu.fi, josta löytyy kaikki tarvittavat koiratarvikkeet ja Dogeaze, josta saa ammattimaista käsittelyä koiralle.

Tässä vielä kevennyksenä Spessu-Jopo:

21.9.2013 Suojelukoe Espoo

Tänään oli vuorossa IPO 2 koe. Tässä oli pelissä "kaikki tai ei mitään". Olemme lähdössä C.M.B.F. 2013 Itävaltaan eli suomeksi Ranskalaisten Paimenkoiren MM:iin. Jos saisimme tuloksen, pääsemme Itävallassa kisaamaan kolmoseen maailmanmestaruudesta, muussa tapauksessa menemme sinne suorittamaan kakkosta :) Fiilikset itsellä oli aika ristiriitaiset: muutama viikko sitten vaihdoin seiso-käskyn ja rakensin sen alusta uudelleen ja tulihan siellä jälkipellolla ravattua aika tiuhaan. Tällaista pientä viilaamista ennen kokeita meillä oli ohjelmassa.

Aamulla lähdin ajamaan kohti kokoontumispaikkaa kasin aikaa. Siellä paljastui, että oli tullut tuomarimuutos. No ei siinä mitään, näillä pelimerkeillä mentiin. Lisäksi kokeeseen piti osallistua kaksi kolmosen koiraa, kaksi kakkosen koiraa ja kaksi ykkösen koiraa. Tämä oli muuttunut niin, että meitä oli kolme kolmosen koiraa, kaksi ykkösen koiraa ja yksi ykkösen koira. Kokeen aloitus ja koirien tarkastus sujui ongelmitta ja suuntasimme kohti jälkiä.

Ohjaajan tuima ilme :) Kuva Krstiina Reikko

Suoritmme Jopon kanssa jäljen kolmosten koirien jälkeen. Jäljen alun ja ekan kulman Jopo ajoi ok, mutta ensimmäisen kulman jälkeen liinä kiertyi Jopon vasemman takajalan ympäri. Jopo pysähtyi toisella suoralla ja annoin uuden käskyn "jälki". Jopo jatkoi jäljestämistä, mutta siinä olisikin ollut esine. Toka kulma ja viimeinen suora oli myös ok, mutta merkkasi viimeisen esineen, mutta ei ilmaissut sitä. Saimme jäljeltä 70 pistettä ja olimme vielä tuloksessa kiinni.

Tottikseen olen tyytyväinen. Virheet, jotka siellä tuli, oli sellaisia, mitä osasinkin odottaa. Seuraaminen ok, painoi hieman ja edisti, josta tuomari maintisi arvostelussa. Istumisessa jäi seisomaa. Maahanmeno oli nopea, oli tehnyt jonkun hypähdyksen eteenpäin, luoksetulo nopea ja tiivis, sivulletulo ok. Seisominen voisi olla nopeampi. Kaikissa noudoissa voimakas meno ja paluu, mutta pureskeli, kun luovutti ja hyppynoudossa jouduin antamaan kaksi käskyä irrotukseen, kun alkoi parantaa kapulasta otetta. Ohjaaja tosin meinasi ensin heittää myös hyppynoudot painavammalla kapulalla :) Eteenmeno no se meni sinne eteen ja tuli sitten takaisin eli ei mennyt maahan. Paikallaolossa ei ollut huomauttamista. Jopolla oli hyvä vire koko tottiksen ajan, johon olen erittäin tyytyväinen.

Kiinni! Kuva Kristiina Reikko

Purut oli mun mielestä aika Jopomaista suoritusta. Kiersi tosin vain yhden piilon, laukkasi suoraan neloselta kutoselle. Treeneissä on ollut varmat piilonkierrot. Ohjaaja tosin ohjasi huolimattomasti piilonkierroissa. Muuten suoritus oli mun mielestä sitä tasoa, johon Jopo pystyy. Pitkässä liikkeessä kävi niin, että kun maalimiesoli pysähtynyt kuljetuksen jälkeen, oli Jopo alkanut vastustamaan taaksepäin niin voimakkaasti, jotta maalimies oli horjahtanut ja astui vahingossa Jopon varpaille. Ilmeisesti tästä syystä Jopo ei heti irrottanut irti-käskyn jälkeen vaan viivellä. Ei siis ole ihan mikään herkkä tyttö, vaikka maalimies astuu varpaille :) Ohjaajalle tuli jo kylmä hiki otsalle, että tapahtuuko toisinto viime syksyn kokeesta. Mutta onneksi päätti kuitenkin irrottaa ennen toista käskyä. Tosin kolmannen käskyn jälkeen se olisi vasta ollut hylätty.

Jopon C-osan video:

Tuomari mainitsi jokaisen osa-alueen jälkeen, että ohjaaja ohjaa koira urheillullisesti ja koiralle reilulla tavalla. Hyvä minä :) Tulos kokonaisuudessaan: A70 B75 C 85 ja VIK E ja tuomarina oli Reijo Rekorius sekä kilpailuavustajana oli Teemu Helin. Kiitos meidän taustatukijoille: Petti, Teemu, Sari ja Sanna ja koko treeniporukka. Ei kun katseet kohti Itävaltaa.

14.9.2013 Suomen Beauceron Ry:n MH-kuvaus Ikaalinen

Alunperin mun piti lähteä Jopon kanssa treeniporukan leirille Rotikkoon, mutta Jopo päättikin, että näin ei tehdä, joo meillä koira päättää, mitä tehdään ja mitä ei ;) Suunnitelmat siis muuttuivat ja lähdin katsomaan beussiyhdistyksen järjestämään MH-kuvausta Ikaalisiin. Siellä oli paikalla kolme Tomeraa G-pentueesta. Alunperin piti olla kuusi, mutta tuli juoksua, päällekkäisbuukkausta ja tapaturmaa, joten joukko kutistui kolmeen. Meitä oli paikalla iloinen porukka tomeria katsomassa suorituskia. Harmittavaa oli se, että beusseja ei kaiken kaikkiaan ollut kuin neljä. Tomerien lisäksi oli yksi Akhilleus koira. Olisihan se hyvä, että beusseja osallistuisi kuvauksiin, kun niitä järjestetään.

Tomeraa porukkaa

Ensimmäisenä kuvausvuorossa oli Tomeran Granaatti eli Lilo. Lilon kuvaus meni oikein hyvin eikä yllätyksiä tullut koiran käyttäytymisessä. Kuvaajat mainitisvat erityisesti etäleikin kohdalla, että Lilo on ollut niitä harvoja, joilla on ollut lähtöyrityksiä etäleikkijää kohti. Lilolla on ollut kunnon "testiputki" päällä, kun muutama viikonloppu sitten oli jalostustarkstuksessa. Niin ja mainittakoon, että Lilon omat omistajat eivät päässeet paikalle vaan Marika vei Lilon MH-kuvauksessa läpi. Eipä tuo näyttänyt Liloa haittaavan, kuka siellä remmin päässä oli :)

Lilo tomerana aaveilla

Lilon jälkeen tuli "väärän" rotuinen Hilla-labbis. Hilla veti kuvauksen oikein hyvin ja reippaasti läpi. Saaliin perään lähtö oli kyllä sellainen rakettilähtö. Hillakaan ei testistä järkyttynyt tai pelästynyt.

Hillan saaliin perään lähtö

Kolmantena oli vuorossa Taika. Harmittavasti mulla tuli kameran muistikortti täyteen Taikan haamujen kohdalla ja en saanut enää kuvia kahdesta viimeisestä beussista. En ollut muistanut poistaa jalostustarkastuksen kuvia muistikortilta pois ja vaikka sain niitä poistettua, ei kamera enää hyväksynyt muistikorttia. Taikan kuvaus meni myös ilman yllätyksiä läpi.

Taika leikkii

Jäljellä olivat vielä Urpo, joo koiran kutsumanimi on Urpo :) sekä Akhilleuksen beussi. Näiden kahden välissä oli rotikka, jonka aikana pidimme "ruokatauon" autolla. Muita emme jäänetkään katsomaan vaan lähdimme pizzan kautta kotiin :) Päivä oli oikein mukava ja oli taas niin ihana tavata tomeria.

Tosin saimme jälkikäteen kuulla, että olimme aiheuttaneet paheksuntaa muun rotuisen keskuudessa :o En ymmärrä tätä kommenttia, koska katsoimme vain "omat" koirat emme yhtä ainoata toisen rotuista. Yleisöä ohjaava toimihenkilö oli hieman tyly, jos ko. henkilö onkin tarkoittanut häntä, en tiedä. Mutta onhan se aika kumma asia, jos edes kasvattaja ei saa arvostella omia kasvattejaan :o Meillä tomerissa on mielestäni niin hyvä yhteishenki, että omistajat kestävät koiriensa arvostelun siitä loukkaantumatta. Eikä arvostelu tarkoita haukkumista. Jokaisessa koirassa on omat puutteensa ja vahvuudet, mutta aina ne on omistajille yhtä rakkaita! Lisää kuvia löytyy: kuvat.fi:stä.

31.8.2013 Beauceronien jalostustarkastus Kerimäellä

Lähdimme jo perjantaina kohti Kerimäkeä ja beussien jalostustarkastusta. Yövyimme mökissä järven rannalla Punkaharjulla. Pääsimme perille kymmenen jälkeen, joten eipä siinä sitten paljon muuta ehtinyt tehdä kuin purkaa tavarat ja laittaa makuupaikka kuntoon ennen nukkumaan menoa. Meitä majoittui saamaan mökkiin kunnon Tomeran jengi: Petti, Hanna, Hannele, Wilma, Tintti, Marika ja minä. Koiria mukana oli: Lilo (Tomeran Granaatti), Patu (Tomeran Ismo), Irkku (Sucikan Irene), Laku (Tomeran Inferno), Hurma (Tomeran Indigo) ja Pandy (Pandora Warrior Soul). Hyvin saatiin koirat aseteltua eikä tullut mitään nokan koputtamista kenellekään. 

Normimeininki :)

Aamulla heräsimme jo seiskan aikaan, kun pikkupennut alkoivat jo yhdeksän aikaan ulkomuodon arvoinnilla. Tänä vuonna tuomareina toimivat: mittaus: M. Didier Chovaux, luonne:  M. Frédéric Aubry ja rakenne: Mme Nadiège Grassart - Cottet. Osa porukasta lähti etukäteen ilmoittamaan pennut ja loput tulivat perässä. Jalostustarkastus järjestettiin hiekkapohjaisella kentällä ja sää suosi meitä koko päivän auringon paisteella. Pikkupennuissa oli kolme Jopon pentua: Laku, Hurma ja Patu. Pojat Laku ja Patu saivat arvosanaksi luonteesta lupaava ja ulkomuodosta melko lupaava sekä Hurma sai luonteesta erittäin lupaava ja ulkomuodosta melko lupaava. On nuo Ipelit kyllä kaikki niin rakkaita ja niin ihania <3

Minä ja Ipeleitä

Päivä kuluikin melkolailla luonnekehän laidalla. Tänä vuonna ei kyllä luonteellisesti koirat meikäläistä paljoa vakuuttaneet :( Muutama sieltä erottui edukseen, mutta valitettavan harva. Aikuisista Tomerista paikalla olivat: Iita (Tomeran Fariini) ja Lilo (Tomeran Granaatti). Iita sai arvioksi 9-9-9 (ampuminen-uhka-luoksepäästävyys). Iitan video: Iita jalostustarkastus.

Tomeran Fariini

Lilo sai 9-8-9 saman kuin äitinsä saman ikäisenä :) Lilon video: Lilo jalostustarkastus. Molemmat saivat ulkomuodosta arvosanan erinomainen. Isossa kehässä ei menestystä tullut, mutta se ei kauheasti yllättänyt :)

Tomeran Granaatti

Ison kehän jälkeen ilta jatkui illallisella Hotelli Herttuassa. Ruokailun jälkeen jokainen tuomari kertoi havannoistaan, joita oli tehnyt päivän aikana koirista. Ulkomuototuomari oli tarkka siitä, että makupaloja ei saanut käyttää kehässä. Keskustelua syntyikin puolin ja toisin sekä tuomarit antoivat ohjeita ja vinkkejä meille tulevaisuuden varalle. Meidän osalta ilta jatkui vielä vähän aikaa mökin terassiilla, tosin osa yritti nukkua :) Ilta alkoi kääntymään yöksi ja silmät alkoivat painua kiinni, joten se oli nukkumaanmeno aika.

Aamulla ei ollut onneksi kiire lähteä, joten heräilimme rauhassa ja pakkasimme autot. Oli haikeiden hei:tten aika. Kiitos kaikille aivan mielettömän ihanasta viikonlopusta! Lisää kuvia löytyy: kuvat.fi:stä

Paimennusta ja Palveluskoirien Suomen Mestaruuksia

Päästiin Jopon kanssa kokeilemaan paimennusta samalla, kun Reippakin kävi. Ajattelin, että jos sitä muutaman kerran kävisi ja katsoisi onko Jopolla mitään vaistoja tallella paimennuksen suhteen. Alle vuotiaana käydyssä CANT:ssa Michel Pillar arvoi, että Jopolla olisi paimennustaipumusta, mutta saa nähdä. Ensimmäisellä kerralla kuljimme lampaiden perässä Jopo liinassa. En tiedä oliko sattumaa vai ei, mutta yhden lampaan jäädessä nurkkaan, kun muu lauma eteni. Jopo katsoi yksinäistä lammasta ja laumaa ja yksinäistä lammasta. Aivan kuin sen päässä olisi raksuttanut jotain; no tiedä häntä sitten ;) Katsotaan, miten jatkossa käy.

Viikonloppuna aika menikin Palveluskoirien Suomen Mestaruuksia seuratessa Tampereella. Lähdimme Hannelen kanssa lauantai aamusta jo puoli seitsemän aikaan ajamaan kohti kisoja. Kansallisten lajien tottikset oli vuorossa ensin ja sen jälkeen osan IPO koirakoiden tottis- ja puruosuudet. Muut IPO koirakot olivat suorittamassa jälkiosuutta. Tänä vuonna SM:iin osallistui kolme beussia ohjaajineen: kaksi hakuun ja yksi viestiin. Valitettavasti hakukoirakot karsiutuivat tottiksen perusteella maastosta ja viestikoira epäonnistui viestillä. Hienoa oli nähdä beussit kisaamassa ja osallistumassa SM:iin!

Yövyimme Hannelen kanssa Tampereella hotellissa ja olimme kahdeksalta aamulla sunnuntaina kentän laidalla seuraamassa loppujen IPO koirakoiden tottiksia ja puruja. Olisi nukuttanut kauemminkin, mutta ei sitä malttanut. Tottisosuudet alkoivat jo seitsemältä, joten meiltä jäi osa näkemättä. Hienoja suorituksia näki, mutta kuten arvokisoihin kuuluu, joillain koirakoilla tuli harmittavia epäonnistumisia. Tänä vuonna IPO:ssa oli hienoa nähdä niin monen eri rodun edustajia. Suvin ja Temen (Tämä on Capina) puruosuus on aina yhtä vakuuttavaa katseltavaa. He saivatkin puruista toiseksi parhaat pisteet ja kokonaissijoitus oli neljäs.

Viikonlopun aikana tuli seurattua yhteensä 19 tuntia koiraurheilua niin kansallisten lajien kuin kv-lajien suorituksia. Ajatuksiakin heräsi omassa päässä. Taasen konkreettisesti tajusi, että kansallisten ja IPO:n tottisarvostelu on erilainen. IPO:ssa arvostellaan paljon tiukemmin ja kiinnitetään enemmän huomiota esim. siihen onko koira keskittynyt ohjaajaan jättöliikkeissä vai heiluuko pää "ympäriinsä". Lisäksi tuntui siltä, että noudoissa levottomasta otteesta alennettiin arvosanaa enemmän IPO:ssa kuin kansallisissa. Vaikka paperilla IPO koirakoiden pisteet ei ehkä ole niin hyviä kuin voisi olettaa, ei isoja virheitä tullut kenellekään. Virheistä vain rokotettiin rankemmin kuin kansallisissa lajeissa. Lisäksi purujen osalta itse tuli kinnitettyä huomiota tänä vuonna siihen, että koirat eivät irroittaneet käskystä ja näin ollen tuli hylkäämisiä sekä pisteiden menetyksiä. Toinen asia oli se, että pitää kiinnittää koulutuksessa huomiota ylimenovaiheeseen. Jos sitä ei ollut, aleni siitäkin arvosana.

Noin muutensa kisat oli järjestetty oikein hienosti, tosin kansallisten tottiksien kentät olisi voinut olla toisella lailla, olisi nähnyt noudoistakin muuta kuin ohjaajan selän :) Paikalla oli tuttuja paljon ja heidän kanssa tuli juteltua. Kiitos Hannele oikein mukavasta viikonlopusta! Ei muuta kuin reenaamaan :)

P.S. Hannelen ottamia kuvia löytyy: http://fusca.kuvat.fi/kuvat/PK+SM+2013+Tampere/

Verenluovutusta ja ajatelmia

Jopo kävi männä viikolla torstaina luovuttamassa verta. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jopo kävi tekemässä hyvän työn ja toivottivat tervetulleeksi toistekin, kun kaikki sujui niin vaivattomasti ilman rauhoitusta. Jopo on minun rakas Hopotti <3

Tässä on tullut mietittyä, että mihin koirankasvatus on oikein mennyt ja mihin se on menossa. Niin monelta puolelta kuulee aivan uskomattomia tapauksia, mitä kasvattajat ovat tehneet. Minua on lykästänyt sekä beusseissa ja kelpiessä, kun olen löytänyt niin ihanat kasvattajat, joilta on voinut aina kysyä neuvoa ja jotka ovat tukeneet tarvittaessa. Ei kyllä aina ole helppoa tuo kasvattaminen. Vaikka en itse kasvatakaan, on sitä touhua tullut läheltä seurattua.

Luonne ja terveys ne ovat mielestäni a ja o koirassa. Koska emme elä unelmamaailmassa, ei sitä täydellistä koiraa ole, joten jostain pitää tinkiä, mutta mistä? Lisäksi tullaan siihen kysymykseen näin pienessä rodussa kuin beauceron, että onko terveitä sukuja olemassa? Kasvattajat joutuvat punnitsemaan, mikä on riskin ottamisen arvoista ja mikä ei. Terveyden kanssa on ehkä haasteellisempaa saada faktatietoa, koska kaikki ulkomaalaiset eivät välttämättä kerro koiristaan avoimesti, eivätkä kaikki kotimaisetkaan. Luonteen osalta asia on toinen ainakin Suomessa. Meillä on vaikka minkälaisia testejä koirille ja minulle tärkein asia on, että koira ei pelkää laukauksia/ääniä. Sitä en ymmärrä, miksi käytetään sellaisia koiria, joiden lähisuvussa tai itse käytettävällä koiralla on ilmiselvästi ongelmia äänien/laukauksien kanssa. Tällä hetkellä esim. Suomesta löytyy kasvattajia, joilla 50 prosenttia luonnetestatuista koirista on laukauarkoja tai laukausalttiita (keskiarvon ollessa 9 prosenttia, testattuja keskimäärin 15 prosenttia). Laukauksiin reagoimisia selitellään, mitä ihmeellisimmillä asioilla ja jos jonkun koiraa arvostellaan mihinkään suuntaan, syytetään herjaamisesta. On tämä koiramaailma vaan sellainen tanner, että huh huh.

Kaikkihan saavat tehdä minkälaisia pentueita tahansa, kunhan ollaan rehellisiä pennunostajia kohtaan sekä Pevisa täyttyy! Jos pennunostajalle on kerrottu kaikki faktat yhdistelmästä, mitä on tiedossa, on vastuu mielestäni pennun ottajalla. Hänellä on mahdollisuus valita ottaako pennun juuri siitä yhdistelmästä sekä siltä kasvattajalta vai ei. Mutta jos kasvattaja ei kerro kaikkia faktoja on vastuu kasvattajan ja silloin kasvattaja ei toimi moraalisesti oikein. Tässä kohtaan tulee kyseeseen kasvattajan moraali. Onneksi nykyään meillä Suomessa on käytössä Koiranet, josta löytyy joitakin tuloksia julkisesti kätevästi ja nopeasti. Toivottavasti koiranomistajat vaan vievät koiransa myös "ei-jalotuskoiria" terveystutkimuksiin ja luonnekuvauksiin/testeihin, jolloin saamme arvokasta lisätietoa.

Tällaisia hajatelmia näin kesäloman päätteeksi. Lisäksi vielä pari kesäistä kuvaa:

Mummo nauttii kesästä

Jopon uimatyylinäyte

Kengännoutaja

Reippa