10.-11.5.2014 Tottis- ja suojeluleiri Vähikkälä

Mentiin Jopon kanssa tottis- ja suojeluleirille Vähikkälään. Sinne oli tulossa myös Sari ja Tytti meidän ryhmästä sekä Elisa ja Marjukka beussien kanssa. Muut osallistujat olivatkin vähemmän tuttuja. Saavuimme Jopon kanssa leiripaikalle lauantaiaamuna aamupalalle. Samalla jaettiin ryhmät, harmittavasti olin eri ryhmässä Elisan ja Marjukan kanssa. Kouluttajat, Esa Tapio suojelussa ja Jan Vartiainen tottiksessa, pitivät alustuksen koulutuksiin. Meillä oli lauantaina vuorossa purut ja sunnuntaina tottis.

Ensimmäiseksi pystytimme piilot kentälle, kenttänä toimi heinäpelto, joka oli muhkurainen ja pehmeä. Pelkkä kävely tuntui jo raskaalta, saati sitten koiran siinä juosta. Aloitimme käymään koirakoita läpi ikäjärjestyksessä. Näin ollen Jopon kanssa oltiin aika loppupäässä, kun vanhimpien joukossa oltiin :) Samassa pururyhmässä oli myös Pia ja briardi Pätkis (Tosselin Ou-Nou Haisuli). Oli oikein mukavaa nähdä myös serkkurotu työn touhussa.

Jokaisen koirakon treeni purettiin ryhmän kanssa Esan johdolla. Uusia termejä tuli tutuksi :) Meidän vuoro tuli Jopon kanssa. Halusin ottaa piilonkierrot ja vartiointia. Vein Jopon aloituspisteeseen ja ajattelin vain itsekseni, että mitähän tästä tulee. Jopo yllätti, se kiersi sekä tarkisti kaikki piilot. Hallinnassa ei ollut ongelmaa vaan oli ohjattavissa. Olen huomannut aikaisemminkin, että vieraalla kentällä se oikeasti tarkistaa piilot. Tästä tulikin uhkarohkea ajatus mieleen, että entä jos ei kävisikään ennen koetta harjoittelemassa piilojen kiertoa :) Saas nähdä. Loppuharjoitus meni myös suunnitelmien mukaan ja saimme uusia ajatuksia jatkoon treenamisessa. Toisella kierroksella otimme Jopolle myös hyppyjä. Siihenkin saimme uusia vinkkejä, joita voisi vielä kokeilla vaikka kysessä on jo vanha koira. Kait se vanhakin koira oppii uusia temppuja :)

Treenien jälkeen oli vuorossa perinteiseen leirityyliin saunomista ja nuotiopiiriä :) Siinä loppuilta menikin ja osittain myös yö höpistessä. Nukuttua tuli vaihtelevalla menestyksellä.

Sunnuntaiaamu alkoi aamupalalla ja siitä kohti tottiskenttää. Kävimme ensin läpi jokaisen koirakon suullisesti ja toiveet, mitä haluaa käydä läpi Janin kanssa. Halusin vielä lisää vinkkejä seuraamiseen. Meidän vuoro tuli ja jouduttiin palaamaan alkuun :) Eli perusasentoa ja yhtä kahta askelta palkka. Sain myös kuulla, että meillä on tottiksessa haukkumisen kanssa hallintaongelma. En olisi arvannutkaan :D Saimme tehtyä kaksi kierrosta reippaasti ja pääsin katsomaan toisen ryhmän purutreenejä.

Elisa ja Hertta (Carnimiries Heartbreaker) olivat vuorossa sopivasti ruokailun jälkeen. Kentälle tultiin oikein vauhdilla ja siitä jatkettiin oiken vauhdikkaasti eteenpäin. Hertta oli oikein täpäkkä ja hyvä narttu. Oli oikein mukava katsella Elisan ja Hertan treeniä. Tästä parista luultavasti kuullaan vielä tulevaisuudessa :)

Oli aika lähteä kotiinpäin ja sanoa heipat kaikille. Minulla oli oikein mukavaa ja hauskaa leirillä. Oli mukavaa nähdä muita beusseja sekä saada uusia tuttavuuksia. Kiitos kaikille leirin järjestäjille etenkin Sadulle sekä suuri kiitos kouluttajille! Toivottavasti ensi kerrankin saan kutsun ;)

2.5.-4.5.2014 Nationale d'Elevage Ranska

Vihdoin ja viimein koitti SE viikonloppu, jolloin Ranskassa pidetään Nationale d'Elevage, vapaa käännös lienee jalostustarkastus ja siis beussien :) Meitä oli lähdössä minun lisäkseni Petti ja Heidi sekä Jopo, jos vain pääsee kyytiin. Jopon matkasuunnittelu olikin astetta haastavampi kuin meidän ihmisten. Iltakone, jolla me olimme menossa, oli joku pikkukone, johon ei mahdu isoa lentoboksia. No onneksi muitakin suomalaisia oli menossa NE:hen ja heidän lentokoneeseen mahtui isompi boksi. Näin Jopo lensi Johannan ja Jennan mukana aamukoneella ja me iltakoneella. Sopivan painoinen boksi oltiin saatu lainaan Hannalta eli ei ollut helppoa ei.

Heräsin perjantaina kukonlaulun aikaan ja vein Jopon lentokentälle. Odottelin Johanna ja Jennaa siellä hetken ja menimme tiskille tekemään check in:in. No tulipa ilmi, että olimme paikalla viimetipassa, mutta saatiin kuin saatiin Jopo matkaan mukaan. Minä jäin vielä maksamaan Jopon ja tytöt lähtivät kohti turvatarkastusta. Kuulemma heitä oli kuulutettu koneeseen loppujen lopuksi :) Aamupäivän jännäsin, että miten sillä Jopolla lentomatka sujuu ilman mammaa. Ei olisi tarvinnut olla huolissaan, koska matka oli mennyt hyvin ja Jopo oli ilostunut, kun oli nähnyt tytöt Brysselin päässä. Tosiaan lensimme Brysseliin, koska sinne oli halvemmat lennot ja tämän vuotinen paikka oli aivan Pohjois-Ranskassa paikka nimeltä Noeux les Mines.

Heidi tuli meille ja lähdimme kohti lentokenttää. Jätimme matkalaukut tiskille ja jatkoimme turvatarkastuksen kautta kahville. Pettikin tuli kahvilaan ja lähdimme siitä kohti oikeaa porttia. Lento sujui oikein rattoisasti ja nopeasti. Saavuimme Brysseliin aikataulussa. Brysselin kentällä sai kävellä ja kävellä vaikka kuinka paljon ennen kuin löytyi paikka, josta matkalaukut saa. Kun olimme ne saaneet, lähdimme etsimään autovuokraustoimistoa. Saimme auton ja lähdimme suunnistamaan puhelimen navigaattorilla kohti hotellia. Meillähän kävin niin, että oli väärinymmärrys eikä kukaan ottanut varsinaista navigaattoria mukaan. Onneksi olin ladannut Belgian ja Pohjois-Ranskan kartat puhelimeen myös. Ei oltu ihan ummikkona liikenteessä.

Onnistuimme navigoimaan itsemme hotelille, yhden kerran ajoimme liittymässä väärin ja jouduimme tekemään pienen mutkan. Noukimme hotellista avaimet mukaan ja lähdimme hakemaan Jopoa Johannan ja Jennan hotellilta. Pienten harhailujen jälkeen löysimme hotellin ja Jopon. Vaihdoimme tyttöjen kanssa kuulumiset pikaisesti ja lähdimme takaisin omalle hotellille. Nälkä alkoi olemaan jo hirmuinen ja piti päästä syömään. Hotellin ravintola oli mennyt kiinni, joten jouduimme turvautumaan Buffalo Grilliin. Ruokailun jälkeen olimme valmista kamaa nukkumaan.

Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena mutta viileänä. Ilma oli hyvä koirien kannalta vaikka kyllä se aurinko aika hyvin mustan koiran lämmittää. Söimme hotelilla aamupalan ja lähdimme kohti tapahtumapaikkaa. Löysimme paikan ilman harhailuja ja keräsimme kipsut ja kampsut autosta ja lähdimme kohti ilmottautumista. Haimme sieltä Jopon arvostelulomakkeen. Nämä saatuamme lähdimme heti viemään Jopoa eri osa-alueisiin ja näistä mittaukseen ensin. Emme sen kummemmin katsoneen papereita, jotka saimme ja asetuimme yhdestä kolmesta mittauspisteestä jonottamaan. Yhdessä niistä ei ollut kauheesti koiria ja ajattelimme, että siihen ei mennä :) No katsoimme paperit, jotka saimme ja siellähän oli laitettu, kenen mitattavaksi sitä pitää mennä. Tietysti se meidän oli se, jossa sitä ei jonoa ollut, turhaa siis jonotimme :)

Laitoin Jopon seisomaan ja siihen tuli nainen toiselle puoelle Jopoa pitämään kiinni. Olin hieman ihmeissäni, että miksi siihen piti tulla toinen mamma vielä. Sen jälkeen mies tuli mittaamaan korkeutta. En tiedä, miten monta kertaa hän Jopoa mittasi ja välillä jo vaihtui mittaaja, mutta monta kertaa. En tiedä näyttikö Jopo korkeammalta, mitä heidä mittatikku osoitti vai miksi sitä piti niin monta kertaa mitata. Loppumittaukset sujuivatkin vauhdilla. Kotona huomasin, että Jopo on sitten kasvanut pituutta 4,5 senttiä sitten 2011 :)

Mittauksen jälkeen menimme kohti luonnekehää. Meillä tuomarina oli laitettu Fredreric Aubry, joka oli viime elokuussa Suomessa luonnetuomarina jalostustarkastuksessa. Vaihdoin Jopolle järjestäjän ketjukaulaimen sekä liinan. Ensiksi tulee ampuminen kävellessä sekä paikoillaan. Tämän jälkeen uhka ja lopuksi luoksepäästävyys, jossa tarkistettiin myös koiran siru. Nämä Jopo suoritti ilman ongelmia. Uhka tosin oli lyhempi, mitä ajattelin. Ilmeisesti tuomari näki tarpeeksi koirasta :) Tulokseksi tuli 9-9-9.



Tämän jälkeen oli enää vuorossa ulkomuoto, jota pidin meidän heikoimpana lenkkinä varsinkin, kun Jopo oli tiputtanut karvansa. Jouduimme jonkin aikaa odottamaan omaa vuoroa ja sen lisäksi yksi kasvattaja kiilaili jonoa; kävi välillä vaihtamassa koiraa ja etuili taas jonon kärkeen. Vihdoin ja viimein meidän vuoro tuli. Ensiksi tarkastettiin siru ja sen jälkeen alettiin arvostelemaan koiraa. Tuomari tarkasti hampaat ja Jopoltahan puuttuu kolme hammasta edestä onnettomuuksien takia. Yritin avuttomalla ranskankielentaidoillani selittää, että on ollut onnettomuus. Ilmeisesti he ymmärsivät, koska arvostelulomakkeessa lukee accident :) Tämän jälkeen piti seisottaa koiraa ja lopuksi käveltiin edes takaisin ja juostiin ympyrä. Tuomari piti palaveria hetken kehäsihteerin kanssa ja tuloksena EXC (ERI). Tosin + oli sotkettu pois. Näin ollen Jopon urakka oli tässä, koska ei saanut EXC+:aa. Pienoinen pettymys tämä oli, mutta ei voi mitään. En tiedä johtuiko hampaista vai mistä miksi ei saanut sitä plussaa. Arvostelulomake löytyy pdf-muotisena: http://personal.inet.fi/koti/nasta/jopo_ne.pdf

Ulkomuotokehän jälkeen suuntasimme kohti Ring-kehää katsomaan kisaa. Lauantaina olivat vuorossa ykkösen ja kakkosen koirat. Sieltähän Johanna ja Jenna löytyivät myös ja lyöttäydyimme heidän seuraan. Katselimme siinä suorituksia ja samalla vaihdoimme kuulumisia. Lounastauolla lähdimme etsimään eläinlääkäriä, jolta saisin ekinokokki todistuksen Jopon passiin ja ruokapaikkaa. Ennen sitä kävimme shoppailemassa beussituotteita, jotka minä tosin hävitin päivän aikana :( Eläinlääkäri löytyi ja saimme leimat passiin, mutta ruokapaikan löytäminen ei ollutkaan niin yksinkertaista. Vihdoin ja viimein löysimme oikein viihtyisän ja ihanan ravintolan, josta sai hyvää ruokaa ja vatsan täyteen.Palasimme takaisin tapahtumapaikalle ja menimme katsomaan ring-kisaa, joka jatkui jo ensimmäisellä koirakolla.

Päivä läheni loppuaan tapahtumapaikalla ja lähdimme etsimään kauppaa. Löysimme sellaisen ja kävimme siellä ostamassa tarpeita hotellille sekä osan tuliaisista kotiin. Olimme niin väsyneitä päivästä ja edellisen illan matkasta, että emme lähteneet enää hotellilta minnekään vaan vietimme loppuillan huoneessa puiden päivän tapahtumia. Unta ei tarvinnut paljon houkutella pään laittaessa tyynyyn, ehkä viinillä ja kuohuvalla oli tekemistä asian kanssa ;)

Aamulla kävimme syömässä aamupalan sekä maksoimme huoneen pois. Meidän piti lähteä kotiin jo sunnuntaina, koska Petti ja minä emme voineet olla pois töistä maanantaina. Pakkasimme autoon kaikki tavarat ja lähdimme kohti tapahtumapaikkaa. Ensimmäinen Ring 3 koirakko oli tekemässä tottista. Johanna ja Jenna olivat olleet paikan päällä jo seiskasta asti, kuten aikatauluun oli laitettu. Olimme oppineet edelliskerrasta, että niin aikaisin ei kannata olla paikalla, koska ei se ala kuitenkaan silloin :) Jäimme katsomaan ring-kisoja ja siinähän se koko päivä menikin. Tänä vuonna beusseja osallistui vähän kolmoseen. Mikä oli harmi sinänsä. Kaikki koirakot olivat suorittaneet osuutensa jo yhden aikoihin. Meillä kone lähti Brysselistä 19:20, mutta ajattelimme lähteä hyvissä ajoin ajamaan, jotta varmasti ehdimme palauttamaan auton ja laittamaan Jopon koneeseen

 Automatka sujui hyvin ja ilman ruuhkia. Kävimme syömässä matkan varrella ja silti olimme hyvissä ajoin kentällä. Teimme vielä tuliaisostokset ja lähdimme kohti lähtöselvitystä. Jouduimme jonkun aikaa odottamaan omaan vuoroamme ennen kuin pääsimme tiskille. Virkailija oli soittanut kaverin apuun, ilmeisesti ei ollut ennen koiraa ottanut vastaan koneeseen. Kaveri käski minun laittaa Jopo siihen punnitukseen ja minä tein työtä käskettyä. Tämä olikin vain källi työkaverille, koska opastaja alkoi nauramaan, kun toinen virkailija pomppasi tuolinsa kanssa taaksepäin. Vihdoin ja viimein saimme tehtyä Jopon lähtöselvityksen, mutta Jopon lento piti käydä maksamassa eri paikassa ja palata takaisin hakemaan boarding pass. Tällä välin toinen virkailija oli hakenut Jopon bokseineen ja vienyt sen lentokoneeseen.

 Loppujen lopuksi meille tuli hieman kiirus koneeseen vaikka olimme olleet hyvissä ajoin lähtöselvityksessä. Meillä oli kymmenen minuuttia aikaa portin sulkeutumiseen ja matkaa oli sekä vielä turvatarkastuksen läpi piti mennä. Brysselin kentälle kannattaa varata reilusti aikaa! Ehdimme kuin ehdimme portille ajoissa sekä ehdimme käydä tekemässä vielä viimeiset tuliaisostokset ennen koneeseen menoa. Paluulento oli hieman myöhässä ja saavuimme Helsinkiin yhdentoista aikaan. Saimme matkatavarat ja Jopon lähemmaksi kahtatoista, joten hieman myöhäiseksi meni paluu ja aamulla reipaana töihin :)

Kiitos Petille ja Heidille aivan ihanasta matkaseurasta! Kiitos Johannalle ja Jennalle Jopon lennättämisestä Brysseliin! Kiitos Hannalle lentoboksin lainasta! Ehkä ensi vuonna uudestaan! Kuvia löytyy: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/Nationale+d%27Elevage+2014/ Kuvat ovat ottaneet Petti Salonen ja Heidi Hulkko.Kuvausolosuhteet olivat hieman haastavat tällaisille amatöörikuvaajille. Joten osa kuvista on valoittuneita :(

17.-18.4.2014 Pohjanmaan tournee

Pakattiin kimpust ja kampsut sekä koirat autoon torstaina ja lähdettiin kohti Kokkolaa. Olin sopinut koirille käsittelyn Anulle perjantaille. Reippa on näyttänyt siltä jo jonkin aikaa, että sillä olisi paikat jumissa. Pääsiäisenä on pitkät vapaat niin voi käydä kääntymässä Pohjanmaalla. Lähdettiin ajamaan noin puoli neljän aikaan ja ajettavaa oli. Onneksi ei tuonne suuntaan mitään suurempia pääsiäisruuhkia ollut vaan pääsimme sujuvasti ajamaan, Tampereen kohdalla oli tosin tapahtunut kahden auton onnettomuus, joka hetkellisesti hidasti matkaa.

Perillä Kokkolassa olimme yhdeksän aikaan. Kävimme ilmoittautumassa hotellille, koiratkin saivat oman tervetuliaistoivotuksen. Kannettuamme tavarat huoneeseen lähdimme tutustumaan Kokkolan yöelämään. Hotellia vastapäätä oli englantilaistyyppinen pubi Oluhuone Huismanni. Sieltä matka jatkui hotelille, jossa myöhemmin soitti AC/DC:n coverbändi. Ilta venyi aika pitkälle yöhän, kun bändi soitti niin myöhään.

Nautittuamme hotelliaamupalan lähdimme ajamaan kohti Anun ja Mikan kotia. Matkaa ei ollut kuin muutama kilometri, mutta ilmeisesti silläkin matkalla navi ajatti meitä mutkien kautta. Löysimme kun löysimme perille. Otettiin Reippa ensi käsittelyyn. Reippa oli oikein reipas käsiteltävä; se istui ja seisoi riippuen, miten Anu sitä käsitteli. Reipalla oli pari oikein pahaa jumipaikkaa, mutta Anu sai ne käsiteltyä. Lopputuloksena oli vetreä ja oikea-asentoinen Reiska.

Jopolla ei niin pahoja jumeja ollut kuin Reipalla, mutta kyllä siltäkin joitain kipeitä kohtia löytyi. Jopo pisti kyljelleen, kun oli hetken ollut seisaallaan. Se varmaan ajatteli, että hitto mitä tässä seisomaan :) Joimme vielä kaffit lopuksi sekä moikkasimme Viiviä (Tomeran Voikukka) ja Jopon velipuolta Vimiä (Grand Lutin Vim), jonka jälkeen meidän oli aika lähteä koita kohti Kauhajoen kautta. Jopon pentu Patron asustaa Kauhajoella, joten oli oiva tilanne käydä moikkaamassa sitä perheineen.

Ajelimme pitkin aakeeta laakeeta Pohjanmaata ja saavuimme Kauhajoelle Patronin luokse. Epäröin tosin hetken pihalle johtavan sillan edessä, että kestääköhän se auton painon; hyvin kesti. Löysimme oikeaan pihaan, kun Wilma tuli sisältä meitä vastaan. Wilma päästi myös koirat ulos ja sieltähän se tuli äidin tissipoika. Olihan se kasvanut kokoa sitten viime näkemän, joka taisi olla viime syksynä jalostustarkastuksen aikoihin :)

Kaffittelimme vielä ennen matkan jatkamista. Kilometrejä oli vielä jäljellä useampi sata ja niin sitä piti taas istua autoon ja jatkaa matkaa. Matka sujui tasaisesti eikä muuta liikennettä juurikaan ollut. Poikkesimme Tampereen kohdalla syömään, olihan kello jo yhdeksän illalla. Loppumatka olikin pelkkää moottoritietä, sen kun posotti menemään. Kotona oltiin yhdentoista aikaa. Kyllä oli rankka reissu, mutta kannatti tehdä :) Valitettavasti vierailupaikkoja olisi ollut enemmän, mutta tällä kertaa tällä aikataululla ei ehditty käymään. Pitänee tehdä toinen Pohjanmaa tournee.

Suuri kiitos Anulle meidän koirien käsittelystä pyhäpäivänä!

11.-12.4.2014 Treeniviikonloppu

Hanna ja Laku (Jopon poika Tomeran Inferno) tulivat meille kyläilemaan viikonlopuksi. Hanna oli ilmoittanut Lakun lauantaille viettitestiin Veikkolaan ja sunnuntaina hän oli menossa Outi Hermiön jälkisemmaan Hyvinkäälle. Tottahan toki minä tarjosin majapaikkaa meillä, kun tänne päin olivat tulossa. Hannan auto kaartoi perjantaina meidän pihaan viiden jälkeen. Lakulla riitti vauhtia ja virtaa sisään tullessa. Ihmettelemistä oli leluissa, joita meillä on koirille lattialla. Siinä se hetki menikin, kun piti miettiä, millä lelulla sitä leikkisi.

Meillä oli oman treeniporukan hallivuoro kahdeksalta Veikkolassa ja menimme sinne vielä illalla. Hallilla otin Jopolla tottista ja purut, kun Teemukin tuli paikalle. Lakukin pääsi tositoimiin Teemun kanssa. Lakulla oli intoa kuin pienessä kylässä ja aina ei Hannakaan pysynyt pystyssä Lakun perässsä. Teemun kommentti oli, että sehän on jopa parempi kuin äitinsä. Näin ollen jalostuksessa on onnistuttu, kun jälkeläinen on parempi ;) Kotiin tullessa painuimme melko pian pehkuihin, kun seuraavana aamuna oli aikainen herätys.

Aamulla suuntasimme nenämme kohti  Veikkolaa ja viettitestiä, joka pidettiin Piskipajan hallissa. Testaajana oli maalimies Jussi Sairanen. Aluksi Jussi piti pienen johdannon aiheesta ja kertoi testin tarkoituksesta. Koirakoita oli ilmoittautunut vain kahdeksan: alkaako suosio hiipua vai oliko niin paljon päällekkäisiä tapahtumia, jotka verottivat osallistujia. Lakun vuoro oli pienen tauon jälkeen. Laku tulla kaahotti tutun oloisesti kohti kenttää. Eipä tuo ehtinyt mitään vieraita paikkoja tai ihmisiä ihmettelemään, kun oli kiire päästä hommiin. Laku hoiti hienosti homman kotiin ja Hannakin pysyi pystyssä :) Testaajan mielestä Lakussa viettiä on ja siitä olisi myös suojeluun.



Katsoimme vielä loput koirat ennen kuin aloimme suuntaamaan kohti Kauklahtea. Kävimme vain suorittamassa välitankkauksen. Saavuttuamme Kauklahden kentälle paikalla oli jo osa meidän treeniporukasta ja loput saapuivat paikalle pikkuhiljaa. Otin Jopolla todet; viilaamista vielä on, mutta kyllä se nyt huomattavasti paremmalta näyttää kuin viime syksynä :) Lakukin pääsi Sarin oppiin tottistelemaan ja Hanna saikin hyviä treenivinkkejä Sarilta. Kiitos Sari!

Hommat jatkuivat puruilla. Tänään kaikilla koirakoilla oli onnistuneet treenit. Lakukin pääsi puruhommiin Teemun kanssa. Pikkupojalla oli kyllä rankka viikonloppu, mutta hyvin tuo jaksoi. Kotona ehtii nukkumaan :) Otin joitain kuvia treeneistä, jotka löytyvät: kuvat.fi:stä. Alla vielä pari kuvaa Lakusta.

 

5.-6.4.2014 SPKL maalimies kevätleiri, Riihimäki

Olin ilmoittautunut Jopon kanssa SPKL:n maalimiesleirille lauantaille. Petti tuli meille, josta lähdimme ajamaan kohti Riihimäen kennelmajaa. Paikalle oli tullut myös muita tuttuja meidän ryhmäläisiä sekä beussituttuja. Paikalla oli yhteensä noin sata henkilöä, joista kolmisen kymmentä oli maalimiesoppilaita. Tapahtuma alkoi sillä, että koirien ohjaajat saivat valita ryhmän, johon menevät. Laitoin mut ja Jopon Juha Korrin vetämään ryhmään. Ryhmässä oli neljä maalimiesoppilasta, jotka tekivät treenit koirille.

Ensimmäisenä vuorossa oli aloittelevat koirat ja sen jälkeen kokeneemmat. Meidän ryhmässä oli aika paljon aloittelijoita, joten olimme Jopon kanssa loppupäässä. Päivä meni katsellessa ja kuunnellessa erilaisia treenejä sekä treenien purkuja. Nämä olivat mielestäni opettavaisia myös muillekin kuin oppilaille. Kaikki koirakot pääsivät treenaamaan kahteen kertaan. Jopon treenin teemana oli enemmän asennetta haukkuun, jota ei saavutettu tällä kertaa. Mutta kuten kouluttaja totesi; treenit eivät olleet huonoja, nyt tiedetään, miten siinä ei onnistuta, joten pitää miettiä jotain muuta :) Minulta kysyttiin, että olenko tulossa sunnuntaina. En ollut alun perin ilmoittautunut sunnuntaille, mutta nyt jäin miettimään, jos kuitenkin tulisin.

Niinhän siinä kävi, että lähdin sunnuntai-aamusta ajamaan kohti kennelmajaa Jopon kanssa. Sunnuntaina ensimmäiseksi kokoonnuttiin kaikki halliin ja kysyttiin, onko paikalla koiria, joilla voi tehdä kolmosen kisaliikkeet. Kauhean monta kättä ei noussut pystyyn, joten minä nostin käteni pystyyn. Meitä oli neljä koirakkoa, jotka tekivät maalimiesoppilaan kanssa kolmosen kisaliikkeet, kuten ne kokeessa tehdään.

Olimme Jopon kanssa toisena koirakkona vuorossa. Kyllä siinä ohjaajaa taas jännitti, kun yleisöäkin oli ihan kohtuullisesti :) Hyvin me siitä suoriuduttiin, tosin hallinta olisi voinut olla parempaa. Koira oli hieman vallaton osittain; yhdessä irrotuksessa jouduin antamaan kaksi käskyä ja piilolta sivulletulossa ei tullut ekalla käskyllä sekä muutamia pienempiä kohtia. Kun kaikki neljä koirakkoa oli tehnyt kisaliikkeet ja palautteet annettu maalimiesoppilaille, jatkettiin samoissa ryhmissä kuin lauantaina.

Sunnuntai meni samoissa merkeissä kuin lauantaikin. Saatiin Jopollekin tehtyä onnistuneet treenit, kun muutettiin treenisuunnitelmaa; johan sitä asennetta saatiin esille :) Kaikki kiva loppuu aikanaan ja niin myös tämä leiri. Olin mukana ensimmäistä kertaa maalimiesleirillä ja voin suositella osallistumaan sinne. Leiri oli hyvin opettavainen, kun oli mahdollisuus nähdä erilaisia koiria ja niiden treenejä. Rotukirjo oli myös laaja, mikä toi myös kivan lisämausteen.

22.2.2014 Tokokoe alokasluokka Porvoo

Tällä kertaa mentiin tokoilemaan Jopon kanssa Porvooseen. Sen verran kiire päivä oli tulossa, että hovikuvaajan piti jäädä kotiin hoitamaan osa päivän askareista :) Näin ollen koetta ei saatu videolle tällä kertaa. Jostain syystä jännitin tätä koetta enemmän kuin kahta edellistä tokokoetta; johtuiko siitä, että Vesa ei ollut mukana vai siitä, että meillä oli mahdollisuus saada kolmas ykköstulos alokasluokassa ja TK1 koulutustunnus. Tällä kertaa koirakot otettiin paikallaoloon neljän ryhmissä ja sen jälkeen nämä neljä suorittivat liikkeet vuorotellen. Tämän jälkeen taas seuraavat neljä jne. Me oltiin Jopon kanssa ensimmäisessä ryhmässä ja suoritettiin liikkeet toisena koirakkona. Tuomarina oli Harri Laisi.

Luoksepäästävyydessä Jopo nousi nojaamaan tuomarin jalkaan, mutta saatiin siitä täydet eli kymppi. Paikallaolossa tällä kertaa ei tullut haukahdusta maahan mennessä ja muutenkin ei huomauttamista ja siitäkin 10. Seuraamisissa jostain syystä ei pysähdyksissä istunut. Täytyy treenata tätä :) Vapaana seuratessa haukahteli pariin otteeseen ja siitä varmaan arvosana kuusi. Loput liikkeet menikin vanhan kaavan mukaan. Liikkeestä maahanmenossa Jopo juuri ennen minun tuloa luokse alkoi haistelemaan jotain siinä sivulla, mutta onneksi tulin sen viereen, niin ei ehtinyt liikahtaa paikalta :) Estehypyssä jäi seisomaan tosi hyvin, mutta minun palatessa koiran luokse siirsi paikkaa ja siitä varmaan arvosana 8,5. Kokonaisvaikutelmaan tälläkn kertaa vaikutti se haukkuminen...

Toisin kuin Pörsti tämä tuomari piti pienen yhteenvedon suorituksen jälkeen. Meille mainitsi haukkumisesta, en ollut kovin yllättynyt tästä. Sanoi, että kun tuon haukkumisen saa pois, on siinä tosi hyvä koira. Lisäksi kysyi, että onko Jopo nuorikin. Minä siihen, että ei onhan se jo kuusi vuotta :D Kisakirjojen jaossa tuomari vielä meidän kohdalla sanoi, että kolme koetta ja kolme ykköstulosta sekä kisaaminen aloitettu tänä vuonna :)

Ainahan sitä parannettavaa olisi, mutta jäi tosi hyvä mieli näistä kaikista kolmesta kokeesta. Nämä oli meidän ensimmäiset kokeet Itävallan jälkeen... Käytiin Jopon kanssa kolme tokokoetta ja kolme ykköstulosta; ensimmäinen koe oli 19.1.2014 ja kolmas 22.2.2014. Kuukausi ja kolme päivää ensimmäisen ja kolmannen kokeen välissä ;) Tulokset tästä kokeestä löytyy Jopon tokotuloksista kotisivuilta. Nyt siis mulla on kotona virallisesti KORAD Grand Lutin Yapp BH IP2 TK1

16.2.2014 Tokokoe alokasluokka Riihimäki

Tänään oli vuorossa toinen meidän tokokoe. Koe oli samassa paikassa kuin viimeksi eli Riihimäellä Naurava Koira hallissa ja tuomarikin oli sama eli Hannele Pörsti. Tällä kertaa koe aloitettiin EVL-luokasta ja meidän luokka piti alkaa 13:00, mutta aikataulu oli  myöhässä reilusti. Olimme paikalla hyvissä ajoin, joten seurasimme koko avoimen luokan ennen omaa luokkaamme.

Meitä oli alokasluokassa kilpailemassa yhdeksän koirakkoa. Tällä kertaa paikallaolo otettiin kolmen koiran erissä. Olimme Jopon kanssa tokavikoja eli olimme viimeisessä paikallaoloryhmässä. Tällä kertaa luoksepäästävyys meni hieman paremmin; Jopo istua kökötti tuomarin tullessa katsomaan sitä. Harjoiteltiin tätä kerran hallilla ja näytti muistavan, että pitää pysyä paikallaan :) Hieman haukahteli siinä väliajalla, mutta ei läheskään niin paljoa kuin viimeksi. Ennen maahanmenoa haukahti kerran, silti saatiin kymppi siitä :)

Seuraamiset oli ok vaikkakaan ei vapaana seuraamisessa pysähtymisessä istunut. En tiedä, mikä aivopieru se oli. Molemmista seuraamisista tuli kasi. Uskon, että tuon parempaa emme tokosta tule saamaan, koska on tiivis ja nojaa paikoitellen :) Nyt ei haukkunut kesken suorituksen kummassakaan seuraamisessa. Maahanmenossa ei mun mielestä tapahtunut mitään isompaa. Luoksetulossa jäi hieman vinoon sivulletulossa. Seisomisessa olisi voinut olla nopeampi mielestäni ja ei istunut heti ekalla käskyllä viereen. Estehyppy ja seisominen oli kunnossa. Kokonaisvaikutelmasta saatiin seiska ja siihen varmaan vaikutti haukkuminen liikkeiden välillä :)

Kokonaispisteet olivat 176 ja näin ollen ykköstulos. Sijoituttiin vielä toiseksi kaiken lisäksi. Tulokset on kotisivuilla ja video alla. Valitettavasti videosta loppu virta seisomisen loppuosassa ja näin ollen hyppy ei tullut videolle.


Palkintopalli poseeraus vielä loppuuun :)

19.1.2014 Tokon alokaskoe Riihimäki

Ilmoitin Jopon tokokokeeseen Riihimäelle testakakseni, miten tottis sujuu koetilanteessa. Aamu oli kylmä; auton pakkasmittari huiteli siellä -20 yläpuolella. Koe onneksi järjestettiin hallissa, joten lämpötila koepaikalla olisi plussan puolella. Olin saanut Vesan houkuteltua mukaan kuvaamaan suoritusta. Ilmottauduin ja vein Jopon siruntarkastukseen. Hieman oli ahtaat tilat kulkea koiran kanssa ilmoittautumispisteen läpi, mutta päästiin kulkemaan ilman välikohtauksia. Alokasluokassa oli ilmoittautunut 20 koirakkoa, joista paikalla oli 19. Meillä oli tokavika kilpailunumeo eli 19. Näin ollen olimme viimeisessa paikallamakuuryhmässä. Tuomarina oli Hannele Pörsti.

Paikallaoloryhmät otettiin perätysten ja sen jälkeen vasta yksilöliikkeet. Ennen paikallaoloa tarkastettiin luoksepäästävyys. Meidän kohdalla tuomari kysyi, että hyppääkö se syliin, minä siihen, että ei kait :) Eihän Jopo nyt ihan tattina istunut ja tästä meni muutama piste luoksepäästävyydestä. Luoksepäästävyyden jälkeen tuomari kävi puhdistamassa kätensä ja tässä välissä Jopo haukahti pari kertaa. Sen jälkeen, kun liikkeenohjaaja kysyi, että onko valmista, Jopo ei äännellyt. Itse paikallaolo ja sivulle istuminen liikkeen loputtua sujui virheettä. Silti tuomari antoi meille arvosanaksi kahdeksan paikallamakuusta, koska haukahti ennen liikkeen alkua, vaikka itse liikkeen suoritti hiljaa. No ei voi mitään.

Molemmissa seuraamisissa Jopo haukahti sekä väliajoilla. Muut liikkeet suoritti oikein eikä liikevirheitä tullut. Hypystä seisomista oltiin harjoiteltu kerran omalla pihalla ja sekin onnistui loistavasti :) Kokonaisvaikutelmaksi saatiin kuusi. Tämä varmaan siitä, että Jopo haukahti silloin tällöin. Ykköstulos saatiin pisteillä 164. Pääasiahan tässä oli se, että Jopolla pysyi vire koko kokeen ajan ja teki liikkeet oikein ja innokkaasti. Oikealla suunnalla siis ollaan :) Tulokset löytyy Jopon tokotulokset sivulta.

Tässä vielä video kokeesta lukuunottamatta paikallaoloa:

12.1.2013 Lahti ryhmänäyttely

Serttiä mä metsästän, serttiä mä metsästän, tahdon saada viimeisen, tahdon saada viimeisen. Käytiin perheretkellä Lahden ryhmänäyttelyssä Vesan ja Jopon kanssa. Beusseja oli ilmoitettu kaksi ja toivoin, että toinen olisi ollut uros, vaikka eihän se mitään sano, jos olisi ollut ainoa narttu. Narttuhan se toinenkin beussi oli ja käyttöluokassa vielä. Toinen beussi oli Reijan Ciro, joka myös viimeistä serttiä haki :) Jopo aloitti kehän ja voi hyvää päivää. Ei musta miksikään handelriksi ole. Jopon esiintyminen oli ööö hieman vallatonta ja juostessakin peitsasi ensin. Keltainen nauha sieltä sitten lätkäti eli laatuarvosanaksi tuli hyvä. Pitää siis katsoa lisää näyttelyjä Jopsulle, jos se viimeinen sertti jostain napsahtaisi :) Jopon arvostelu löytyy kotisivuilta, jonne on lisätty myös Reipan agilitykisojen tulokset. Vesan sanoja lainatakseni, he keräävät hyllyjä tulevia palkintoja varten :)

Ciro sen sijaan nappasi ERIn ja SA:n ja näin ollen sai Serttin ja oli ROP. Onnea Reija Ciron valioitumiseta!

BALTV-06 EEV-04 Tomeran Tuhina BH TK1 31.8.2002-3.1.2014

Raskas päätös tuli tehtäväksi joulun jälkeen. Juoduimme luopumaan rakkaasta mummo-koirastamme Pikistä. Pikillä alkoi vanhuuden oireet sen verran vaivaamaan, että oli reilua tehdä viimeinen palvelus rakkaalle ystävälle. Suru ja kaipuu on kova, mutta tiedän, että tämä helpottaa. Piki tulee elämään aina meidän mukana muistoissa.

Piki oli meidän toinen beussi ja voi, että sen syntumää odotettiin. Vihdoin se oma penneli oli kotona pyörimässä. Pikiin latasin toiveita ja odotuksia, mutta valitettavasti PK-puolella ne eivät täyttynyeet. Oppia tuli sitäkin enemmän koiran kouluttamisesta lisää. Saimme suoritettua BH:n sekä TK1 koulutustunnuksen. Hakukokeessa kävimme muutaman kerran yrittämässä, mutta tulosta emme saaneet. Piki oli luontaisesti matalanenäinen jälkikoira. Sitäkin treenasimme, mutta emme kokeisiin asti kerenneet.

Piki siirtyi Vesalle agilitykoiraksi ja he kisasivat kolmosissa. Pikin kompastuskiviä agissa olivat kontaktit, kepit sekä putket, joihin se oli hulluna. Agilitykisastartteja kertyi Pikin elämän aikana noin 200, pohjoisin kisapaikka oli Kemi; on siinä kierretty ympäri Suomen maata aika kohtuullisesti :) Monena vuonna käytiin Ahvenanmaalla Zorro-cupissa, jotka olivat mukavia tapahtumia ja seura tietenkin huippuluokkaa!

Näyttelyissä Piki menestyi kohtuullisesti. Titteleiksi se sai Baltian Voittaja 2006 ja Viron Voittaja 2004. Lisäksi se sai vara-serttin Ruotsin Maailman Voittaja näyttelyssä (epävirallisesti PN2), useampi erikoistuomari Ranskasta antoi sille ERI:n ja vuonna 2012 erikoisnäyttelyssä se oli näyttelyn paras veteraani sekä paras narttu kakkonen. Tämän lisäksi ko. tuomari  mainitsi haastattelussa erikseen, että erikoisnäyttelyn paras veteraani oli hänen mielestään rodunomaisin koira ko. näyttelyssä. Pikillä oli kasassa tarvittavat serttit muotovalioarvoa varten, mutta käyttötuloksen puuttusessa ei FI MVA-titteliä saatu. Lisäksi Piki on saanut useamman CACIB:in.

Lisää Pikin saavutukista, tuloksista sekä vidoita voi käydä katsomassa Pikin-sivuilta.

Kiitos Petille tästä ihanasta ja rakastetusta prinsessasta <3 Hyvää matkaa Piki!