12.-13.7.2014 Suomen Beauceron Ry:n leiri Västankvarn Inkoo

Kesäloma alkoi sopivasti Suomen Beauceron Ry:n järjestämällä leirillä. Näin pääsin hyvin irti työelämän pyörteistä. Leiri oli lauantaista sunnuntaihin, mutta ajoin Petille jo perjantaina, koska sieltä oli lyhyempi matka Inkooseen kuin kotoa. Olin ilmottautunut Jopon kanssa peltojälkeen, jossa kouluttajana toimi Titta Järvenpää.

Koulutuksien oli määrä alkaa kymmeneltä lauantaina. Aamupalaa oli tarjolla kahdeksasta eteenpäin. Lähdimme Petiltä hyvissä ajoin ollaksemme ajoissa paikalla. Saavuimme perille hyvään aikaan; ehdimme ottamaan aamukahvit ennen kuin aloitimme koulutukset. Meitä oli jälkiryhmässä viisi, tosin yksi osallistujista tuli vasta iltapäivällä. Pidimme aluksi pienen palaverin, jossa jokainen esitteli itsensä ja kertoi koirastaan. Lisäksi Titta kertoi meille peltojäljen kouluttamisesta sekä omasta historiastaan. Ryhmässämme oli neljä beussia ja yksi saksanpaimenkoira. Lisäksi kouluttajalla oli mukanaan omat koirat: hoffi ja mali.

Sonorian Hermann

Ennen jälkien tallausta otimme koirille ilmoittautumiset "siruntarkistuksineen". Tallasin Jopolle normaalin treenijäljen, jossa oli viisi kulmaa, kaksi esinettä sekä pituutta noin 400 askelta. Kulmat ovat olleet ne meidän murheenkryyni. Näihin toivoin saavani vinkkiä tällä leirillä. Ajoimme ennen Jopon jälkea kahden muun koiran jäljet. Jopo ajoi nomisti ja kulmissa teki sen, mitä treeneissäkin eli hutiloi ne. Huomatin sille niistä hieman liian painokkaasti, koska yhdellä kulmalla se meni maahan. Minua myös jännitti ensimmäinen jälki, huomasin sen jälkikäteen jäljen ajon jälkeen. Olihan siellä vieraat ihmiset katsomassa meidän jälkeä, joita piti jännittää :) Hyvä, että virheet tuli esille, jotta niihin voidaan paneuta leirillä :) Ennen ruokailua ajettiin vielä kaksi jälkeä. Toinen niistä oli saksanpaimenkoira ja toinen kouluttajan mali. 

Pysäkin Fanni

Ruokailun jälkeen teimme kaikille koirakoille toiset jäljet. Elisa tuli myös iltapäivällä ja hänen koiralleen tehtiin jälki myös. Jopolle tein jäljen, jossa oli viisi kulmaa, kolme esinettä sekä kuusisataa askelta pitkä. Tällä kertaa namitin ensimmäisen kulman, kolmessa seuraavassa oli kulman jälkeen pari makupalaa ja viimeinen kulma oli tyjä makupaloista. Tuuli oli ihan reilun puoleinen. Ennen Jopon jälkeä ajettiin parin muun koiran jälki. Nyt minun piti keskittyä siihen, että olen itse rauhallinen enkä sählää. Lisäksi tarkoituksena oli tehdä esineistä lepo/rauhoittumishetkiä koiralle.

Jopo jäljesti hyvin sekä kulmatkin meni nyt paremmin, kun ohjaaja oli rauhallisempi eikä hermostunut :) Ensimmäisen kulman Jopo meni loistavasti toki se oli makupalatettu koko kulma. Muutkin kulmat olivat huomattavasti paremmat kuin ensimmäisellä jäljellä. Harmittavasti yhtä esinettä Jopo ei ilmaissut. Tajusin sen vasta jäljen lopussa. Se ei merkannut sitä mitenkään, joten en voinut vaatiakaan sitä ilmaisemaan sitä. Siitä huolimatta olin todella tyytyväinen jälkeen. Tuulikin oli ihan kohtuullinen eikä se vaikuttanut suuremmin Jopon työksentelyyn. Löysimme harmonian tällä jäljellä :) Jäljellä kolme tärkeää tekijää ovat vietti, tekniikka ja harmonia. Tekniikka ja vietti olivat myös hyvällä tasolla, joten tästä on hyvä jatkaa. Täytyy vain todeta, että omalla ohjaamisella on yllättävän suuri merkitys jäljen onnistumiseen. Tämän taisi huomata joku muukin kuin minä tällä leirillä ;)

Grand Lutin Yapp

Jopon jäljen jälkeen ajoimme vielä parin koiran jäljet sekä kouluttajan hoffin jäljen. Elisalla oli kyllä päivän paras palkka Hertalle jäljellä. Hertta sai jäljen lopuksi kaksi broilerin koipi-reisipalaa syötäväksi. Harmi, että kamera ei ollut mukana silloin. Titta ja Kaapo ovat osallistumassa tänä vuonna hoffien FH:n MM:iin. Hyvältä se Kaapon meno näytti. Tsemppiä tulevaan koitokseen Titta ja Kaapo!

Iltapäivä ja ilta jatkui vapaalla seurustelulla, saunomisella sekä perinteisesti grillauksella. Hakuryhmä teki vielä ilmaisutreenit illan päätteeksi. Ensimmäisen päivän jälkeen tunnelma oli hyvä ja ilmeisesti kaikki osallistujat olivat tyytyväisiä leirin antiin. Ainakin sellaisen käsityksen sain saunapuheista. Ehdimme vielä hetken näkemään Hollanin ja Brasilain välisestä pronssiottelusta jalkapallon MM-kisoista ennen kuin nukkumatti tuli kolkuttelemaan.

Sunnuntaina nousin siinä kasin aikaan. Olimme sopineet jälkikoulutuksen alkavaksi yhdeksältä. Minulla oli näin ollen reilusti aikaa käyttää koira ulkona sekä tehdä aamutoimet. Margit oli loihtinut meille aamupalan puuroineen ja kaikkineen. Sillä jaksaa koko päivän taasen tallustella pitkin peltoja.

Tänään teimme Titan kanssa ristiin jäljet. Hän teki Jopolle ja minä hänen malille Fannille. En saanut tietää etukäteen minkälaisen jäljen Titta tekee Jopolle. Sen tiesin, että siellä on kolme esinettä, siinäpä sitten kaikki, mitä sain tietää. Ennen Jopon ja Fannin jälkeä ajoimme neljän muun koiran jäljet. Kaikilla meni oikein hyvin ja mielestäni jokainen koirakko oli edistynyt leirin aikana.

Moisionmäen Iwalktheline

Ajoimme Jopon jäljen ennen Fannin jälkeä. Hieman jännitti, kun en tiennyt yhtään, minkälainen jälki on. Jopo lähti ajamaa hyvin ja ilmaisi esineen ensimmäisellä suoralla. Ensimmäisen kulman lähti väärään suuntaan, mutta reagoi kuulemma itse siihen, että oli menossa väärään suuntaan sekä ei lähtenyt hölkkäämään, kun meni yli. Toisella esineellä jouduin vaatimaan maahanmenon, kun ei meinannut ilmaista esinettä. Menin laskuista sekaisin enkä muista monta kulmaa jäljellä oli, mutta muutama kulma meni tosi hyvin ja parissa tuli pientä hapuilua, mutta meni paremmin kuin lauantain ensimmäisellä jäljellä. Ilmeisesti muistin taas olla rauhallinen ja säheltämättä. Kyllähän minä tiedän sen, että jos minä sählään niin sitten sählää myös Jopo :) Olen huomannut sen myös muissa osa-alueissa.

Ajoimme vielä Fannin jäljen, joka meni hyvin. Tämän jälkeen menimme syömään. Toko/tottisryhmä oli myös jo syömässä, mutta tavan mukaan hakuporukkaa ei vielän näkynyt :) Syötyämme jatkoimme vielä esineilmasuiden parissa. Titta kertoi meille vielä koe/kisavalmisteluista sekä esineilmaisuista. Hän näytti myös Kaapon kanssa, miten hän on aloittanut esineilmaisujen harjottelun. Tämän jälkeen nuoret koirat harjoittelivat Titan ohjeistuksella esineilmaisua. Sen lisäksi yhdelle koiralle tehtiin vielä motivointijälki esineilmaisujen jälkeen.

Repoketun Liekki

Oli aika juoda vielä leirin päätöskahvit. Täytyy sanoa, että olin oikein tyytyväinen lerin antiin ja kiitos Titalle jälkikoulutuksesta! Kiitos Margitille, joka oli puuhanaisena tälle leirille. Toivottavasti näitä tulee vielä lisää! Sen verran mukava ja antoisa leiri oli! Leirikuvia löytyy: Suomen Beuauceron Ry:n leiri 12.-13.7.2014

Carnimiries Heartbreaker

13.6.2014 Suojelukoe, Espoo

Perjantai ja 13. päivä ei hyvää enteillyt suojelukokeelle :) Koe alkoi jo viideltä kokoontumisella Mankissa huoltoaseman pihalla, jossa suoritettiin koirien tarkastus ja numeroiden arvonta. Meitä oli yksi ykkösen, yksi kakkosen ja yksi kolmosen koirakko. Jälki oli vuorossa ensimmäisenä. Alustana oli heinäpelto, joka oli kasvanut jo vyötäisille. Olimme Jopon kanssa vuorossa viimeisenä. Jopo lähti hyvin paalulta jäljestämään. Ilmaisi ensimmäisen esineen. Ensimmäinen ja toinen kulma oli hyvät. Toisen esineen meni yli ja kolmannesta kulmasta yli. Tähän jäi meidän jäljestys (taas). Mä en voi käsittää, miten meni yli, koska minäkin näin sen uran, joka siinä heinikossa meni. En ole jostain syystä osannut opettaa kulmia tarpeeksi hyvin Jopolle. Mieliala oli aika masentunut jäljen jälkeen. Pisteitä taisi tulla 43...

Menin vielä tottikseen. Halusin katsoa oliko tässä muutamassa viikossa tullut parannusta niihin asioihin, jotka viime kokeessa tökki. Jopo oli hyvässä vireessä, kun menimme kentälle. Meillä oli ensimmäisenä paikallamakuu. Olimme kakkosluokan koirakon pari; ykkösen koiralla oli nollakoira parina. Ilmeisesti paikallaoloharjoitukset ovat nyt tosissaan tuottaneet tulosta, koska siellä se pysyi kuin tatti.

Paikallaolon jälkeen en saanut nostettua Jopon virettä tarpeeksi ennen seuraamista. Seuraaminen oli ok. Ensimmäisellä suoralla olisi voinut olla tiiviimpi ja tarkkaavaisempi, mutta piti paikkansa. Toisella suoralla ja L:ssä paransi otetta ja henkilöryhmään mennessä oli jo oikein hyvä. Istuminen ja maahanmeno oli ok. Luoksetulossa jäi hieman kauaksi. Seisomisessa jouduin antamaan toisen käskyn ja lisäksi halusin varmistaa käsimerkillä, jotta pysähtyy. Pysähtyi ja luoksetulo oli parempi kuin maahamenossa. Kaikissa noudoissa irrotuksesta tuli taistelu ja jouduin antamaan kaksi irti-käskyä, sen lisäksi Jopo haukkui luovutusten jälkeen. Alkoi ilmeisesti kuumenemaan, kun palkkaa ei tullutkaan. Eteenmeno oli ok ja meni maahan ekasta käskystä. Jotain siis oli saatu korjattua edellisestä kerrasta.

Pisteitä saimme tottiksesta 73. Noudoista menetimme paljon pisteitä sekä seisominen meni nollille (tuomari tulkitsi, että käsi osui koiran kuonoon ja näin ollen liikettä ei voitu arvostella). No suunta on sentäs ylöspäin vaikkakin muutama piste kerrallaan :) Puruihin en enää mennyt, koska en halunnut ottaa riskiä, että ei irrottaisi hihasta, kun noudoissa oli jo irrottamisen kanssa haasteita :)

6.-8.6.2014 Tomeran leiri

Tomeran leiri oli jo vaarassa peruuntua, kun ei meinannut olla tarpeeksi osallistujia. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin meinasi käydä. Leirille sai ilmoittautua myös ei-tomeralainen ja näin ollen saatiin kuin saatiin leiri järjestettyä. Eihän siitä mitään olisi tullut, jos leiriä ei olisi ollut! Pääsin perjantaina ajoissa lähtemään töistä. Käväisin kodin kautta ja suuntasin nokan kohti Hauhoa. Leiri pidettiin tänä vuonna Hauhovissa. Paikalle oli jo saapunut Mia ja Meeri ennen minua. Pikkuhiljaa alkoi valumaan lisää porukkaa ja Rouva Kasvattajakin tuli paikalle. Huonejakojen jälkeen otimme vielä tottista ennen iltagrilliä. Iltagrillillä riittikin juttua pitkälle yöhön asti :)

Aamupalan jälkeen porukka jakaantui eri lajeihin. Vaihtoehtoina oli: peltojälki, metsäjälki, haku sekä tottis Jari Kantoluodon johdolla. Lähdin Jopon kanssa peltojäljelle. Peltojen kanssa oli haasteita, kun edellisenä päivän oli ollut rajuja ukkoskuuroja, jotka olivat pehmentäneet pellot ja niitä ei oltu päästy leikkaamaan. Onneksi meille järjestyi pelto ja vielä läheltä. Tein Jopolle piiiiitkääään suoran ja yhden kulman. Ei se nyt mennyt ihan kuin elokuvissa mm. yritin kuristaa koiran, kun olin laittanut valjaiden kiinnityksen ketjupantaan kuristavalle. Ruoan jälkeen teimme toisen jäljen, jonka tallasi kouluttaja Minna. Toinen jälki meni hieman paremmin, mutta kulmassa työskentely olisi voinut olla parempaa. No ei auta kuin treenata lisää.

Illalla vielä keräännyimme kentän laidalla, jossa otettiin tottiksia sekä puruja. Otin Jopolla tottista, mutta se ei ollut ihan niin terässä kuin olisi voinut olla, joten jätin purut väliin tällä kertaa. Sen sijaan roikun muutaman koiran liinan perässä, kun niillä otettiin puruja. Hurmakin (Jopon pentu) kävi kokeilemassa leikkiä Teemun kanssa ja hyvinhän se sujui :)

Jopon pennuista leirillä oli myös Indi ja Laku (Inferno). Hanna on tehnyt hienoa työtä Lakun kanssa ja heidän yhteistyötä oli ilo katsella.

Laku pääsi myös puruihin Jarin kanssa.

Kuva vielä Indi-sulosuideesta (kuva Hanna Jämiä):

Perinteisesti iltagrillille mentiin saunan kautta. Grillillä juttua olisi riittänyt vaikka kuinka myöhään, mutta mun piti luovuttaa, jotta pääsee ylös seuraavana aamuna. Kuulinkin, että viimeisimmät olivat lähteneet nukkumaan puoli seitsemän aikaan aamulla :)

Sunnuntaina aamupalan jälkeen suuntasimme jäljelle. Tällä kertaa tein Jopolle jäljen, jossa oli enemmän kulmia sekä rasioita/esineitä. Jälki meni paremmin kuin lauantaina vaikkakin kulmat voisivat olla vielä varmemmat. Terhi teki Argolle myös jäljen. En ollut Argoa aikaisemmin jäljellä nähnyt ja ei siitä kyllä intoa puuttunut. Hienoa työtä Argo teki, vaikka lehmä seurasi todella läheltä sen jäljestystä.

Sunnuntaina emme tehneet enää toisia jälkiä. Keräännyimme kentän laidalle tottistelemaan ja puruja ottamaan ne, jotka vielä halusivat. Pikkuhiljaa oli todettava, että se on taas yksi leiriviikonloppu ohi. Vielä loppusiivous ja haikein mielin nokka kohti kotia. Kiitos kaikille ihanille tomerille ja ei-tomerille, jotka olitte leirillä. Oli taas kerran aivan mahti viikonloppu teidän kanssa! Kiitos Petille, kun jaksat meille järjestää leirin!

24.5.2014 Suojelukoe Vihti

Tänä viikonloppuna oli vuorossa kolmosen suojelukoe Jopon kanssa. Minulla ei ollut kovin kovia odotuksia, koska alkuasetelmat eivät olleet mitenkään hyvät: keskiviikkona viimeiset purutreenit eivät menneet ihan niin kuin olisin halunnut, torstaina sössin jäljellä ja perjantaina Jopo oli koko päivän sekä illan huonovointinen. Herätessäni koeaamuna katsoin ensimmäiseksi koiran kunnon. Se näytti normaalilta ja näin ollen päätin lähteä kohti koepaikkaa. Päivästä oli luvattu kuuma; ennen kahdeksaa lämpötila kohosi jo kahteenkymmeneen. Minulla oli mukana kylmälaukussa kasa kylmäkalleja, mukana oli myös suihkupullo sekä kaksi jäädytettyä pyyhettä sekä vielä lisäksi litrakaupalla vettä.

Meillä oli kokoontuminen puoli yhdeksältä 25-tien varrella. Olin siellä hyvissä ajoin. Pikkuhiljaa tuli muita kokeeseen osallistujia sekä kokeen henkilökuntaa ja tuomari. Aloitimme koirien tarkastuksella ja se meni rutiinilla. Tämän jälkeen arvottiin numerot. Meitä oli ykkösessä yksi koirakko, kakkosessa kaksi ja kolmosessa kolme. Minä sain toiseksi viimeisen numeron ja näin ollen suoritin jäljen toka vikana. Koska pellolla oli rajallinen tila autoille, jäimme odottamaan kokoontumispaikalle, kun ensin ykkönen ajoi jäljen ja sen jälkeen kakkoset. Meitä tultiin hakemaan noin kymmenen aikaan. Aurinko paahtoi jo tosi kuumana pilvettömältä taivaalta.

Ensimmäinen kolmosen koira ajoi jäljen ja oli meidän vuoro. Tuomarina toimi Harri Laajajärvi. Jopo lähti jäljelle hyvin ja tarkisti paalun rauhallisesti. Lähti ajamaan ensimmäistä suoraa. Jopo pysähtyi, kun oltiin edetty ekaa suoraa jonkin verran, mutta jatkoi matkaa. Siinä olisi ollut esine, näin sen, kun menin eteenpäin :( Hieman tuuli vaikutti Jopon jäljestykseen. Eka kulma oli suht ok ja jatkettiin toista suoraa. Toinen kulma oli parempi ja siitä jonkin matkan päästä oli esine. Jatkettiin esineeltä ja tuli kulma. Jopo hieman pyöri ja lähti oikealle. Mutta jälki olisi jatkunut vasemmalle, joten tuomari keskeytti jäljen, kun mentiin liikaa oikealle. Jälki oli sitten siinä, saatiin kaikki 28 pistettä :) Tuomarin kommentti oli, että kun saa tarkkuutaa lisää, tulee siitä hyvä :)

Pohdinnan jälkeen päätin mennä kaikesta huolimatta tottikseen. Halusin nähdä, miten Jopo toimisi viime syksyn jälkeen vieraalla kentällä ;) Jäljen jälkeen jatkoi enää kolme koiraa; yksi kakkosen koira ja kaksi kolmosen koiraa. Kakkosen koiralle otettiin nollakoira, koska ei haluttu pitää koiria yhtään enempää kuumassa auringossa kuin olisi pakko. Olin siis toisessa parissa toisen kolmosen koirakon kanssa. Suoritimme liikkeet Jopon kanssa ensimmäisenä. Seuraamisen ensimmäinen suora oli mukana kulkemista, mutta paransi huomattavasti toisella suoralla ja henkilöryhmässä seurasi jopa niin tiiviisti, että paikoittain esti minua, kun nojasi niin voimakkaasti. Istumisessa ja maahanmenossa reagoi käskyyn heti, mutta olisi voinut tehdä liikkeet nopeammin. Luoksetulo oli ok. Seisomisessa ei jäänyt seisomaan, joten se oli siinä :) Noudoista tuomari sanoi, että hyppy- ja estenouto olivat energiset, mutta ohjaajan edessä ote oli jonkin verran levoton. Eteenmenossa lähti energisesti ja suoraan etenemään, mutta meni vasta kolmannella käskyllä maahan. Paikallaolossa ei huomautettavaa. Tästä olen oikein tyytyväinen. Harjoittelu on tuottanut tulosta! Yhteensä saatiin pisteitä 70.

Jatkoin vielä puruihin, kun oli mahdollisuus ottaa koepurut vieraalla kentällä, vaikka ei Jopolla vierailla kentillä ole ollut ongelmia. Ohjasin Jopoa huolimattomasti piilonkierroissa; ykkösen kiersi, mutta kakkosen näytin huonosti ja kiersi nelosen. Nelosen jälkeen kiersi kolmosen ja koska oli jo kiertänyt nelosen, lähti kohti kutosta. Näin ollen kakkonen ja vitonen jäivät kiertämättä. Edistystä tämäkin, koska kiersi nelosen eikä karannut suoraan kutoselle. Omaan piikkiin voin laittaa nuo piilonkierrot. Piilolta sivulletulossa jouduin antamaan kaksi käskyä. Paon pakopaikalla meni itsenäisesti maahan. Paossa ja uudelleen hyökkäyksessä ei ollut mitään ihmeellistä. Selkäkuljetuksessa edisti hieman ja olisi voinut olla tiiviimpi. Selkäkuljetuksen hyökkäys oli normisettiä. Pitkässä liikkeessä jouduin antamaan kaksi irti käskyä sekä pitkän liikkeen uudelleen hyökkäyksessä oli pieni viive irrotuksessa. Minulla kävi jo pitkässä liikkeessä mielessä, että tähänkö tämä kosahti ja se ei irrota lainkaan. Onneksi irroitti :) Pisteitä C-osasta saatiin 80 VIK (vietti-itsevarmuus-kuormitettavuus) oli E (erinomainen). Olin tähän tyytyväinen ottaen huomioon, että jouduin antamaan kahdessa kohdassa lisäkäskyt.

Kokonaistulos oli: A28 B70 C 80 VIK E. Tietysti tuo jälki harmittaa, koska tulos jäi siitä kiinni. Loppujen lopuksi kokeesta sai tuloksen vain yksi kolmosen koira. Mitään uusia "yllätyksiä" ei kokeessa tullut, joten ilmeisesti ollaan oikea strategia valittu treenaamiseen :) Ei auta kuin treenata vielä enemmän ja kohti seuraavaa koetusta. Kiitos meidän loistavalle treeniryhmälle ja personal traineri Petille! Tällä kertaa kamera unohtui kotiin ja näin ollen ei saatu kuvia tai videota :(

18.5.2014 Ryhmänäyttely Riihimäki

Olin ilmoittanut Jopon ryhmänäyttelyyn Riihimäelle, kun tässä lähellä oli. Tuomarina oli belgialainen Roger van Hoenacker ja kolme muuta beussia oli tulossa myös samaan näyttelyyn. Sain tietää, että yksi niistä oli nuortenluokan narttu, yksi veteraani uros ja yksi avoimen luokan uros. Olin pyytänyt Elisaa esittämään Jopoa, koska Jopo esiintyy paremmin Elisan kuin minun kanssani :) Kehä oli laitettu alkavaksi kello 12:00 jälkeen. Ennen beusseja kehässä oli kelpiet.

Päivästä oli tulossa kuuma; aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Löysin näyttelypaikan eksymättä. Elisa tuli myös samoihin aikoihin kanssani. Annoin koiran ja koiran paperit Elisalle, minä sain ensimmäistä kertaa esittää koetoimisijakorttia, jolla pääsin näyttelyyn sisälle :) Löysimme beussien kehän ja menimme Jalosten viereen odottamaan kehää alkavaksi. Kävin antamassa Jopon hammastodistukset kehäsihteerille, joka sanoikin, että ei tiedä, miten ko. tuomari suhtautuu hammastodistuksiin, kun ei niitä vielä ollut. Elisa meni harjoittelemaan Jopon kanssa esiintymistä, virtaa kuulemma riitti. Onneksi ei heti tarvinnut kehään mennä vaan odoteltiin jonkin aikana, Jopokin ehti rauhoittua sillä aikaa.

Beussien kehä alkoi tuomarin pienen tauon jälkeen. Ensimmäisenä oli vuorossa avoin uros Pikkujalon Flat Call. Tuomari tutki ensin koiran ja sen jälkeen juoksutti kolmion. Flaksi esiintyi hienosti ja tuloksena ERI ja SA. Seuraavana oli vuorossa veteraaniluokassa A'Baro des Matins de l'Abbe Rozier. Samat muuvit kuin edellisen kanssa. Baro sai myös ERI:n ja SA:n lisäksi siitä tuli ROP-VET. Paras uros kehässä Flaksi vei voiton ja sai sertin. Vuorossa oli nuortenluokan narttu Hit du Jardin d'Elisée. Hitille tuloksena myös ERI ja SA. Seuraavana oli vuorossa Jopo. Tuomari mittasi Jopon, näyttikö sitten niin isolta Hitin jälkeen, jonka tuomari myös mittasi. Arvosteltuaan Jopon tuomari juoksutti kolmion. Jopo juoksi mielestäni hyvin Elisan kanssa. Tuloksena ERI ja SA. Vuorossa oli paras narttu kilpailu Hitin ja Jopon kesken. Minua niin jännitti kehän ulkopuolella. Tuomari juoksutti kumpaakin yhtä aikaa ja laittoi Jopon ykköseksi. Näin ollen Jopo sai kolmannen serttin ja siitä tuli Suomen Muotovalio! Jihaaa!

Olin niin fiiliksissä, että unohdin, että jäljellä oli vielä ROP-kehä. Flaksi ja Jopo kilpailivat siinä. Tuomari juoksutti koiria ja oli hieman epäreilua Flaksille juosta vierekkäin Jopolla ollessa juoksut. Hieman Flaksi kampesi kohti Jopoa. Tuomari asetti Jopon ROP:ksi ja näin ollen Flaksi oli VSP. Tällä ei ollut minulle enää merkitystä, koska Jopo oli saanut serttin :) Olin täpinöissäni kehän jälkeen, jotta en meinannut pysyä nahoissani. Sain kerättyä tavarani ja lähdimme Elisan kanssa etsimään vettä koirille. Elisa lähti kohti omia menoja ja minä jäin lunastamaan palkinnot ja selvittämään monelta alkavat isot kehät. Ne olisi alkaneet vasta puoli neljän jälkeen, mutta en voinut jäädä niihin, kun minulla oli menoa. Kävin ilmoittamassa toimistoon, että en jää isoon kehään ja lähdin kotia kohti.

Kiitos Elisa Jopon esittämisestä!

Pakollinen poseerauskuva palkintojen kanssa :)

10.-11.5.2014 Tottis- ja suojeluleiri Vähikkälä

Mentiin Jopon kanssa tottis- ja suojeluleirille Vähikkälään. Sinne oli tulossa myös Sari ja Tytti meidän ryhmästä sekä Elisa ja Marjukka beussien kanssa. Muut osallistujat olivatkin vähemmän tuttuja. Saavuimme Jopon kanssa leiripaikalle lauantaiaamuna aamupalalle. Samalla jaettiin ryhmät, harmittavasti olin eri ryhmässä Elisan ja Marjukan kanssa. Kouluttajat, Esa Tapio suojelussa ja Jan Vartiainen tottiksessa, pitivät alustuksen koulutuksiin. Meillä oli lauantaina vuorossa purut ja sunnuntaina tottis.

Ensimmäiseksi pystytimme piilot kentälle, kenttänä toimi heinäpelto, joka oli muhkurainen ja pehmeä. Pelkkä kävely tuntui jo raskaalta, saati sitten koiran siinä juosta. Aloitimme käymään koirakoita läpi ikäjärjestyksessä. Näin ollen Jopon kanssa oltiin aika loppupäässä, kun vanhimpien joukossa oltiin :) Samassa pururyhmässä oli myös Pia ja briardi Pätkis (Tosselin Ou-Nou Haisuli). Oli oikein mukavaa nähdä myös serkkurotu työn touhussa.

Jokaisen koirakon treeni purettiin ryhmän kanssa Esan johdolla. Uusia termejä tuli tutuksi :) Meidän vuoro tuli Jopon kanssa. Halusin ottaa piilonkierrot ja vartiointia. Vein Jopon aloituspisteeseen ja ajattelin vain itsekseni, että mitähän tästä tulee. Jopo yllätti, se kiersi sekä tarkisti kaikki piilot. Hallinnassa ei ollut ongelmaa vaan oli ohjattavissa. Olen huomannut aikaisemminkin, että vieraalla kentällä se oikeasti tarkistaa piilot. Tästä tulikin uhkarohkea ajatus mieleen, että entä jos ei kävisikään ennen koetta harjoittelemassa piilojen kiertoa :) Saas nähdä. Loppuharjoitus meni myös suunnitelmien mukaan ja saimme uusia ajatuksia jatkoon treenamisessa. Toisella kierroksella otimme Jopolle myös hyppyjä. Siihenkin saimme uusia vinkkejä, joita voisi vielä kokeilla vaikka kysessä on jo vanha koira. Kait se vanhakin koira oppii uusia temppuja :)

Treenien jälkeen oli vuorossa perinteiseen leirityyliin saunomista ja nuotiopiiriä :) Siinä loppuilta menikin ja osittain myös yö höpistessä. Nukuttua tuli vaihtelevalla menestyksellä.

Sunnuntaiaamu alkoi aamupalalla ja siitä kohti tottiskenttää. Kävimme ensin läpi jokaisen koirakon suullisesti ja toiveet, mitä haluaa käydä läpi Janin kanssa. Halusin vielä lisää vinkkejä seuraamiseen. Meidän vuoro tuli ja jouduttiin palaamaan alkuun :) Eli perusasentoa ja yhtä kahta askelta palkka. Sain myös kuulla, että meillä on tottiksessa haukkumisen kanssa hallintaongelma. En olisi arvannutkaan :D Saimme tehtyä kaksi kierrosta reippaasti ja pääsin katsomaan toisen ryhmän purutreenejä.

Elisa ja Hertta (Carnimiries Heartbreaker) olivat vuorossa sopivasti ruokailun jälkeen. Kentälle tultiin oikein vauhdilla ja siitä jatkettiin oiken vauhdikkaasti eteenpäin. Hertta oli oikein täpäkkä ja hyvä narttu. Oli oikein mukava katsella Elisan ja Hertan treeniä. Tästä parista luultavasti kuullaan vielä tulevaisuudessa :)

Oli aika lähteä kotiinpäin ja sanoa heipat kaikille. Minulla oli oikein mukavaa ja hauskaa leirillä. Oli mukavaa nähdä muita beusseja sekä saada uusia tuttavuuksia. Kiitos kaikille leirin järjestäjille etenkin Sadulle sekä suuri kiitos kouluttajille! Toivottavasti ensi kerrankin saan kutsun ;)

2.5.-4.5.2014 Nationale d'Elevage Ranska

Vihdoin ja viimein koitti SE viikonloppu, jolloin Ranskassa pidetään Nationale d'Elevage, vapaa käännös lienee jalostustarkastus ja siis beussien :) Meitä oli lähdössä minun lisäkseni Petti ja Heidi sekä Jopo, jos vain pääsee kyytiin. Jopon matkasuunnittelu olikin astetta haastavampi kuin meidän ihmisten. Iltakone, jolla me olimme menossa, oli joku pikkukone, johon ei mahdu isoa lentoboksia. No onneksi muitakin suomalaisia oli menossa NE:hen ja heidän lentokoneeseen mahtui isompi boksi. Näin Jopo lensi Johannan ja Jennan mukana aamukoneella ja me iltakoneella. Sopivan painoinen boksi oltiin saatu lainaan Hannalta eli ei ollut helppoa ei.

Heräsin perjantaina kukonlaulun aikaan ja vein Jopon lentokentälle. Odottelin Johanna ja Jennaa siellä hetken ja menimme tiskille tekemään check in:in. No tulipa ilmi, että olimme paikalla viimetipassa, mutta saatiin kuin saatiin Jopo matkaan mukaan. Minä jäin vielä maksamaan Jopon ja tytöt lähtivät kohti turvatarkastusta. Kuulemma heitä oli kuulutettu koneeseen loppujen lopuksi :) Aamupäivän jännäsin, että miten sillä Jopolla lentomatka sujuu ilman mammaa. Ei olisi tarvinnut olla huolissaan, koska matka oli mennyt hyvin ja Jopo oli ilostunut, kun oli nähnyt tytöt Brysselin päässä. Tosiaan lensimme Brysseliin, koska sinne oli halvemmat lennot ja tämän vuotinen paikka oli aivan Pohjois-Ranskassa paikka nimeltä Noeux les Mines.

Heidi tuli meille ja lähdimme kohti lentokenttää. Jätimme matkalaukut tiskille ja jatkoimme turvatarkastuksen kautta kahville. Pettikin tuli kahvilaan ja lähdimme siitä kohti oikeaa porttia. Lento sujui oikein rattoisasti ja nopeasti. Saavuimme Brysseliin aikataulussa. Brysselin kentällä sai kävellä ja kävellä vaikka kuinka paljon ennen kuin löytyi paikka, josta matkalaukut saa. Kun olimme ne saaneet, lähdimme etsimään autovuokraustoimistoa. Saimme auton ja lähdimme suunnistamaan puhelimen navigaattorilla kohti hotellia. Meillähän kävin niin, että oli väärinymmärrys eikä kukaan ottanut varsinaista navigaattoria mukaan. Onneksi olin ladannut Belgian ja Pohjois-Ranskan kartat puhelimeen myös. Ei oltu ihan ummikkona liikenteessä.

Onnistuimme navigoimaan itsemme hotelille, yhden kerran ajoimme liittymässä väärin ja jouduimme tekemään pienen mutkan. Noukimme hotellista avaimet mukaan ja lähdimme hakemaan Jopoa Johannan ja Jennan hotellilta. Pienten harhailujen jälkeen löysimme hotellin ja Jopon. Vaihdoimme tyttöjen kanssa kuulumiset pikaisesti ja lähdimme takaisin omalle hotellille. Nälkä alkoi olemaan jo hirmuinen ja piti päästä syömään. Hotellin ravintola oli mennyt kiinni, joten jouduimme turvautumaan Buffalo Grilliin. Ruokailun jälkeen olimme valmista kamaa nukkumaan.

Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena mutta viileänä. Ilma oli hyvä koirien kannalta vaikka kyllä se aurinko aika hyvin mustan koiran lämmittää. Söimme hotelilla aamupalan ja lähdimme kohti tapahtumapaikkaa. Löysimme paikan ilman harhailuja ja keräsimme kipsut ja kampsut autosta ja lähdimme kohti ilmottautumista. Haimme sieltä Jopon arvostelulomakkeen. Nämä saatuamme lähdimme heti viemään Jopoa eri osa-alueisiin ja näistä mittaukseen ensin. Emme sen kummemmin katsoneen papereita, jotka saimme ja asetuimme yhdestä kolmesta mittauspisteestä jonottamaan. Yhdessä niistä ei ollut kauheesti koiria ja ajattelimme, että siihen ei mennä :) No katsoimme paperit, jotka saimme ja siellähän oli laitettu, kenen mitattavaksi sitä pitää mennä. Tietysti se meidän oli se, jossa sitä ei jonoa ollut, turhaa siis jonotimme :)

Laitoin Jopon seisomaan ja siihen tuli nainen toiselle puoelle Jopoa pitämään kiinni. Olin hieman ihmeissäni, että miksi siihen piti tulla toinen mamma vielä. Sen jälkeen mies tuli mittaamaan korkeutta. En tiedä, miten monta kertaa hän Jopoa mittasi ja välillä jo vaihtui mittaaja, mutta monta kertaa. En tiedä näyttikö Jopo korkeammalta, mitä heidä mittatikku osoitti vai miksi sitä piti niin monta kertaa mitata. Loppumittaukset sujuivatkin vauhdilla. Kotona huomasin, että Jopo on sitten kasvanut pituutta 4,5 senttiä sitten 2011 :)

Mittauksen jälkeen menimme kohti luonnekehää. Meillä tuomarina oli laitettu Fredreric Aubry, joka oli viime elokuussa Suomessa luonnetuomarina jalostustarkastuksessa. Vaihdoin Jopolle järjestäjän ketjukaulaimen sekä liinan. Ensiksi tulee ampuminen kävellessä sekä paikoillaan. Tämän jälkeen uhka ja lopuksi luoksepäästävyys, jossa tarkistettiin myös koiran siru. Nämä Jopo suoritti ilman ongelmia. Uhka tosin oli lyhempi, mitä ajattelin. Ilmeisesti tuomari näki tarpeeksi koirasta :) Tulokseksi tuli 9-9-9.



Tämän jälkeen oli enää vuorossa ulkomuoto, jota pidin meidän heikoimpana lenkkinä varsinkin, kun Jopo oli tiputtanut karvansa. Jouduimme jonkin aikaa odottamaan omaa vuoroa ja sen lisäksi yksi kasvattaja kiilaili jonoa; kävi välillä vaihtamassa koiraa ja etuili taas jonon kärkeen. Vihdoin ja viimein meidän vuoro tuli. Ensiksi tarkastettiin siru ja sen jälkeen alettiin arvostelemaan koiraa. Tuomari tarkasti hampaat ja Jopoltahan puuttuu kolme hammasta edestä onnettomuuksien takia. Yritin avuttomalla ranskankielentaidoillani selittää, että on ollut onnettomuus. Ilmeisesti he ymmärsivät, koska arvostelulomakkeessa lukee accident :) Tämän jälkeen piti seisottaa koiraa ja lopuksi käveltiin edes takaisin ja juostiin ympyrä. Tuomari piti palaveria hetken kehäsihteerin kanssa ja tuloksena EXC (ERI). Tosin + oli sotkettu pois. Näin ollen Jopon urakka oli tässä, koska ei saanut EXC+:aa. Pienoinen pettymys tämä oli, mutta ei voi mitään. En tiedä johtuiko hampaista vai mistä miksi ei saanut sitä plussaa. Arvostelulomake löytyy pdf-muotisena: http://personal.inet.fi/koti/nasta/jopo_ne.pdf

Ulkomuotokehän jälkeen suuntasimme kohti Ring-kehää katsomaan kisaa. Lauantaina olivat vuorossa ykkösen ja kakkosen koirat. Sieltähän Johanna ja Jenna löytyivät myös ja lyöttäydyimme heidän seuraan. Katselimme siinä suorituksia ja samalla vaihdoimme kuulumisia. Lounastauolla lähdimme etsimään eläinlääkäriä, jolta saisin ekinokokki todistuksen Jopon passiin ja ruokapaikkaa. Ennen sitä kävimme shoppailemassa beussituotteita, jotka minä tosin hävitin päivän aikana :( Eläinlääkäri löytyi ja saimme leimat passiin, mutta ruokapaikan löytäminen ei ollutkaan niin yksinkertaista. Vihdoin ja viimein löysimme oikein viihtyisän ja ihanan ravintolan, josta sai hyvää ruokaa ja vatsan täyteen.Palasimme takaisin tapahtumapaikalle ja menimme katsomaan ring-kisaa, joka jatkui jo ensimmäisellä koirakolla.

Päivä läheni loppuaan tapahtumapaikalla ja lähdimme etsimään kauppaa. Löysimme sellaisen ja kävimme siellä ostamassa tarpeita hotellille sekä osan tuliaisista kotiin. Olimme niin väsyneitä päivästä ja edellisen illan matkasta, että emme lähteneet enää hotellilta minnekään vaan vietimme loppuillan huoneessa puiden päivän tapahtumia. Unta ei tarvinnut paljon houkutella pään laittaessa tyynyyn, ehkä viinillä ja kuohuvalla oli tekemistä asian kanssa ;)

Aamulla kävimme syömässä aamupalan sekä maksoimme huoneen pois. Meidän piti lähteä kotiin jo sunnuntaina, koska Petti ja minä emme voineet olla pois töistä maanantaina. Pakkasimme autoon kaikki tavarat ja lähdimme kohti tapahtumapaikkaa. Ensimmäinen Ring 3 koirakko oli tekemässä tottista. Johanna ja Jenna olivat olleet paikan päällä jo seiskasta asti, kuten aikatauluun oli laitettu. Olimme oppineet edelliskerrasta, että niin aikaisin ei kannata olla paikalla, koska ei se ala kuitenkaan silloin :) Jäimme katsomaan ring-kisoja ja siinähän se koko päivä menikin. Tänä vuonna beusseja osallistui vähän kolmoseen. Mikä oli harmi sinänsä. Kaikki koirakot olivat suorittaneet osuutensa jo yhden aikoihin. Meillä kone lähti Brysselistä 19:20, mutta ajattelimme lähteä hyvissä ajoin ajamaan, jotta varmasti ehdimme palauttamaan auton ja laittamaan Jopon koneeseen

 Automatka sujui hyvin ja ilman ruuhkia. Kävimme syömässä matkan varrella ja silti olimme hyvissä ajoin kentällä. Teimme vielä tuliaisostokset ja lähdimme kohti lähtöselvitystä. Jouduimme jonkun aikaa odottamaan omaan vuoroamme ennen kuin pääsimme tiskille. Virkailija oli soittanut kaverin apuun, ilmeisesti ei ollut ennen koiraa ottanut vastaan koneeseen. Kaveri käski minun laittaa Jopo siihen punnitukseen ja minä tein työtä käskettyä. Tämä olikin vain källi työkaverille, koska opastaja alkoi nauramaan, kun toinen virkailija pomppasi tuolinsa kanssa taaksepäin. Vihdoin ja viimein saimme tehtyä Jopon lähtöselvityksen, mutta Jopon lento piti käydä maksamassa eri paikassa ja palata takaisin hakemaan boarding pass. Tällä välin toinen virkailija oli hakenut Jopon bokseineen ja vienyt sen lentokoneeseen.

 Loppujen lopuksi meille tuli hieman kiirus koneeseen vaikka olimme olleet hyvissä ajoin lähtöselvityksessä. Meillä oli kymmenen minuuttia aikaa portin sulkeutumiseen ja matkaa oli sekä vielä turvatarkastuksen läpi piti mennä. Brysselin kentälle kannattaa varata reilusti aikaa! Ehdimme kuin ehdimme portille ajoissa sekä ehdimme käydä tekemässä vielä viimeiset tuliaisostokset ennen koneeseen menoa. Paluulento oli hieman myöhässä ja saavuimme Helsinkiin yhdentoista aikaan. Saimme matkatavarat ja Jopon lähemmaksi kahtatoista, joten hieman myöhäiseksi meni paluu ja aamulla reipaana töihin :)

Kiitos Petille ja Heidille aivan ihanasta matkaseurasta! Kiitos Johannalle ja Jennalle Jopon lennättämisestä Brysseliin! Kiitos Hannalle lentoboksin lainasta! Ehkä ensi vuonna uudestaan! Kuvia löytyy: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/Nationale+d%27Elevage+2014/ Kuvat ovat ottaneet Petti Salonen ja Heidi Hulkko.Kuvausolosuhteet olivat hieman haastavat tällaisille amatöörikuvaajille. Joten osa kuvista on valoittuneita :(

17.-18.4.2014 Pohjanmaan tournee

Pakattiin kimpust ja kampsut sekä koirat autoon torstaina ja lähdettiin kohti Kokkolaa. Olin sopinut koirille käsittelyn Anulle perjantaille. Reippa on näyttänyt siltä jo jonkin aikaa, että sillä olisi paikat jumissa. Pääsiäisenä on pitkät vapaat niin voi käydä kääntymässä Pohjanmaalla. Lähdettiin ajamaan noin puoli neljän aikaan ja ajettavaa oli. Onneksi ei tuonne suuntaan mitään suurempia pääsiäisruuhkia ollut vaan pääsimme sujuvasti ajamaan, Tampereen kohdalla oli tosin tapahtunut kahden auton onnettomuus, joka hetkellisesti hidasti matkaa.

Perillä Kokkolassa olimme yhdeksän aikaan. Kävimme ilmoittautumassa hotellille, koiratkin saivat oman tervetuliaistoivotuksen. Kannettuamme tavarat huoneeseen lähdimme tutustumaan Kokkolan yöelämään. Hotellia vastapäätä oli englantilaistyyppinen pubi Oluhuone Huismanni. Sieltä matka jatkui hotelille, jossa myöhemmin soitti AC/DC:n coverbändi. Ilta venyi aika pitkälle yöhän, kun bändi soitti niin myöhään.

Nautittuamme hotelliaamupalan lähdimme ajamaan kohti Anun ja Mikan kotia. Matkaa ei ollut kuin muutama kilometri, mutta ilmeisesti silläkin matkalla navi ajatti meitä mutkien kautta. Löysimme kun löysimme perille. Otettiin Reippa ensi käsittelyyn. Reippa oli oikein reipas käsiteltävä; se istui ja seisoi riippuen, miten Anu sitä käsitteli. Reipalla oli pari oikein pahaa jumipaikkaa, mutta Anu sai ne käsiteltyä. Lopputuloksena oli vetreä ja oikea-asentoinen Reiska.

Jopolla ei niin pahoja jumeja ollut kuin Reipalla, mutta kyllä siltäkin joitain kipeitä kohtia löytyi. Jopo pisti kyljelleen, kun oli hetken ollut seisaallaan. Se varmaan ajatteli, että hitto mitä tässä seisomaan :) Joimme vielä kaffit lopuksi sekä moikkasimme Viiviä (Tomeran Voikukka) ja Jopon velipuolta Vimiä (Grand Lutin Vim), jonka jälkeen meidän oli aika lähteä koita kohti Kauhajoen kautta. Jopon pentu Patron asustaa Kauhajoella, joten oli oiva tilanne käydä moikkaamassa sitä perheineen.

Ajelimme pitkin aakeeta laakeeta Pohjanmaata ja saavuimme Kauhajoelle Patronin luokse. Epäröin tosin hetken pihalle johtavan sillan edessä, että kestääköhän se auton painon; hyvin kesti. Löysimme oikeaan pihaan, kun Wilma tuli sisältä meitä vastaan. Wilma päästi myös koirat ulos ja sieltähän se tuli äidin tissipoika. Olihan se kasvanut kokoa sitten viime näkemän, joka taisi olla viime syksynä jalostustarkastuksen aikoihin :)

Kaffittelimme vielä ennen matkan jatkamista. Kilometrejä oli vielä jäljellä useampi sata ja niin sitä piti taas istua autoon ja jatkaa matkaa. Matka sujui tasaisesti eikä muuta liikennettä juurikaan ollut. Poikkesimme Tampereen kohdalla syömään, olihan kello jo yhdeksän illalla. Loppumatka olikin pelkkää moottoritietä, sen kun posotti menemään. Kotona oltiin yhdentoista aikaa. Kyllä oli rankka reissu, mutta kannatti tehdä :) Valitettavasti vierailupaikkoja olisi ollut enemmän, mutta tällä kertaa tällä aikataululla ei ehditty käymään. Pitänee tehdä toinen Pohjanmaa tournee.

Suuri kiitos Anulle meidän koirien käsittelystä pyhäpäivänä!

11.-12.4.2014 Treeniviikonloppu

Hanna ja Laku (Jopon poika Tomeran Inferno) tulivat meille kyläilemaan viikonlopuksi. Hanna oli ilmoittanut Lakun lauantaille viettitestiin Veikkolaan ja sunnuntaina hän oli menossa Outi Hermiön jälkisemmaan Hyvinkäälle. Tottahan toki minä tarjosin majapaikkaa meillä, kun tänne päin olivat tulossa. Hannan auto kaartoi perjantaina meidän pihaan viiden jälkeen. Lakulla riitti vauhtia ja virtaa sisään tullessa. Ihmettelemistä oli leluissa, joita meillä on koirille lattialla. Siinä se hetki menikin, kun piti miettiä, millä lelulla sitä leikkisi.

Meillä oli oman treeniporukan hallivuoro kahdeksalta Veikkolassa ja menimme sinne vielä illalla. Hallilla otin Jopolla tottista ja purut, kun Teemukin tuli paikalle. Lakukin pääsi tositoimiin Teemun kanssa. Lakulla oli intoa kuin pienessä kylässä ja aina ei Hannakaan pysynyt pystyssä Lakun perässsä. Teemun kommentti oli, että sehän on jopa parempi kuin äitinsä. Näin ollen jalostuksessa on onnistuttu, kun jälkeläinen on parempi ;) Kotiin tullessa painuimme melko pian pehkuihin, kun seuraavana aamuna oli aikainen herätys.

Aamulla suuntasimme nenämme kohti  Veikkolaa ja viettitestiä, joka pidettiin Piskipajan hallissa. Testaajana oli maalimies Jussi Sairanen. Aluksi Jussi piti pienen johdannon aiheesta ja kertoi testin tarkoituksesta. Koirakoita oli ilmoittautunut vain kahdeksan: alkaako suosio hiipua vai oliko niin paljon päällekkäisiä tapahtumia, jotka verottivat osallistujia. Lakun vuoro oli pienen tauon jälkeen. Laku tulla kaahotti tutun oloisesti kohti kenttää. Eipä tuo ehtinyt mitään vieraita paikkoja tai ihmisiä ihmettelemään, kun oli kiire päästä hommiin. Laku hoiti hienosti homman kotiin ja Hannakin pysyi pystyssä :) Testaajan mielestä Lakussa viettiä on ja siitä olisi myös suojeluun.



Katsoimme vielä loput koirat ennen kuin aloimme suuntaamaan kohti Kauklahtea. Kävimme vain suorittamassa välitankkauksen. Saavuttuamme Kauklahden kentälle paikalla oli jo osa meidän treeniporukasta ja loput saapuivat paikalle pikkuhiljaa. Otin Jopolla todet; viilaamista vielä on, mutta kyllä se nyt huomattavasti paremmalta näyttää kuin viime syksynä :) Lakukin pääsi Sarin oppiin tottistelemaan ja Hanna saikin hyviä treenivinkkejä Sarilta. Kiitos Sari!

Hommat jatkuivat puruilla. Tänään kaikilla koirakoilla oli onnistuneet treenit. Lakukin pääsi puruhommiin Teemun kanssa. Pikkupojalla oli kyllä rankka viikonloppu, mutta hyvin tuo jaksoi. Kotona ehtii nukkumaan :) Otin joitain kuvia treeneistä, jotka löytyvät: kuvat.fi:stä. Alla vielä pari kuvaa Lakusta.

 

5.-6.4.2014 SPKL maalimies kevätleiri, Riihimäki

Olin ilmoittautunut Jopon kanssa SPKL:n maalimiesleirille lauantaille. Petti tuli meille, josta lähdimme ajamaan kohti Riihimäen kennelmajaa. Paikalle oli tullut myös muita tuttuja meidän ryhmäläisiä sekä beussituttuja. Paikalla oli yhteensä noin sata henkilöä, joista kolmisen kymmentä oli maalimiesoppilaita. Tapahtuma alkoi sillä, että koirien ohjaajat saivat valita ryhmän, johon menevät. Laitoin mut ja Jopon Juha Korrin vetämään ryhmään. Ryhmässä oli neljä maalimiesoppilasta, jotka tekivät treenit koirille.

Ensimmäisenä vuorossa oli aloittelevat koirat ja sen jälkeen kokeneemmat. Meidän ryhmässä oli aika paljon aloittelijoita, joten olimme Jopon kanssa loppupäässä. Päivä meni katsellessa ja kuunnellessa erilaisia treenejä sekä treenien purkuja. Nämä olivat mielestäni opettavaisia myös muillekin kuin oppilaille. Kaikki koirakot pääsivät treenaamaan kahteen kertaan. Jopon treenin teemana oli enemmän asennetta haukkuun, jota ei saavutettu tällä kertaa. Mutta kuten kouluttaja totesi; treenit eivät olleet huonoja, nyt tiedetään, miten siinä ei onnistuta, joten pitää miettiä jotain muuta :) Minulta kysyttiin, että olenko tulossa sunnuntaina. En ollut alun perin ilmoittautunut sunnuntaille, mutta nyt jäin miettimään, jos kuitenkin tulisin.

Niinhän siinä kävi, että lähdin sunnuntai-aamusta ajamaan kohti kennelmajaa Jopon kanssa. Sunnuntaina ensimmäiseksi kokoonnuttiin kaikki halliin ja kysyttiin, onko paikalla koiria, joilla voi tehdä kolmosen kisaliikkeet. Kauhean monta kättä ei noussut pystyyn, joten minä nostin käteni pystyyn. Meitä oli neljä koirakkoa, jotka tekivät maalimiesoppilaan kanssa kolmosen kisaliikkeet, kuten ne kokeessa tehdään.

Olimme Jopon kanssa toisena koirakkona vuorossa. Kyllä siinä ohjaajaa taas jännitti, kun yleisöäkin oli ihan kohtuullisesti :) Hyvin me siitä suoriuduttiin, tosin hallinta olisi voinut olla parempaa. Koira oli hieman vallaton osittain; yhdessä irrotuksessa jouduin antamaan kaksi käskyä ja piilolta sivulletulossa ei tullut ekalla käskyllä sekä muutamia pienempiä kohtia. Kun kaikki neljä koirakkoa oli tehnyt kisaliikkeet ja palautteet annettu maalimiesoppilaille, jatkettiin samoissa ryhmissä kuin lauantaina.

Sunnuntai meni samoissa merkeissä kuin lauantaikin. Saatiin Jopollekin tehtyä onnistuneet treenit, kun muutettiin treenisuunnitelmaa; johan sitä asennetta saatiin esille :) Kaikki kiva loppuu aikanaan ja niin myös tämä leiri. Olin mukana ensimmäistä kertaa maalimiesleirillä ja voin suositella osallistumaan sinne. Leiri oli hyvin opettavainen, kun oli mahdollisuus nähdä erilaisia koiria ja niiden treenejä. Rotukirjo oli myös laaja, mikä toi myös kivan lisämausteen.