Päästiin Jopon kanssa kokeilemaan paimennusta samalla, kun Reippakin kävi. Ajattelin, että jos sitä muutaman kerran kävisi ja katsoisi onko Jopolla mitään vaistoja tallella paimennuksen suhteen. Alle vuotiaana käydyssä CANT:ssa Michel Pillar arvoi, että Jopolla olisi paimennustaipumusta, mutta saa nähdä. Ensimmäisellä kerralla kuljimme lampaiden perässä Jopo liinassa. En tiedä oliko sattumaa vai ei, mutta yhden lampaan jäädessä nurkkaan, kun muu lauma eteni. Jopo katsoi yksinäistä lammasta ja laumaa ja yksinäistä lammasta. Aivan kuin sen päässä olisi raksuttanut jotain; no tiedä häntä sitten ;) Katsotaan, miten jatkossa käy.
Viikonloppuna aika menikin Palveluskoirien Suomen Mestaruuksia seuratessa Tampereella. Lähdimme Hannelen kanssa lauantai aamusta jo puoli seitsemän aikaan ajamaan kohti kisoja. Kansallisten lajien tottikset oli vuorossa ensin ja sen jälkeen osan IPO koirakoiden tottis- ja puruosuudet. Muut IPO koirakot olivat suorittamassa jälkiosuutta. Tänä vuonna SM:iin osallistui kolme beussia ohjaajineen: kaksi hakuun ja yksi viestiin. Valitettavasti hakukoirakot karsiutuivat tottiksen perusteella maastosta ja viestikoira epäonnistui viestillä. Hienoa oli nähdä beussit kisaamassa ja osallistumassa SM:iin!
Yövyimme Hannelen kanssa Tampereella hotellissa ja olimme kahdeksalta aamulla sunnuntaina kentän laidalla seuraamassa loppujen IPO koirakoiden tottiksia ja puruja. Olisi nukuttanut kauemminkin, mutta ei sitä malttanut. Tottisosuudet alkoivat jo seitsemältä, joten meiltä jäi osa näkemättä. Hienoja suorituksia näki, mutta kuten arvokisoihin kuuluu, joillain koirakoilla tuli harmittavia epäonnistumisia. Tänä vuonna IPO:ssa oli hienoa nähdä niin monen eri rodun edustajia. Suvin ja Temen (Tämä on Capina) puruosuus on aina yhtä vakuuttavaa katseltavaa. He saivatkin puruista toiseksi parhaat pisteet ja kokonaissijoitus oli neljäs.
Viikonlopun aikana tuli seurattua yhteensä 19 tuntia koiraurheilua niin kansallisten lajien kuin kv-lajien suorituksia. Ajatuksiakin heräsi omassa päässä. Taasen konkreettisesti tajusi, että kansallisten ja IPO:n tottisarvostelu on erilainen. IPO:ssa arvostellaan paljon tiukemmin ja kiinnitetään enemmän huomiota esim. siihen onko koira keskittynyt ohjaajaan jättöliikkeissä vai heiluuko pää "ympäriinsä". Lisäksi tuntui siltä, että noudoissa levottomasta otteesta alennettiin arvosanaa enemmän IPO:ssa kuin kansallisissa. Vaikka paperilla IPO koirakoiden pisteet ei ehkä ole niin hyviä kuin voisi olettaa, ei isoja virheitä tullut kenellekään. Virheistä vain rokotettiin rankemmin kuin kansallisissa lajeissa. Lisäksi purujen osalta itse tuli kinnitettyä huomiota tänä vuonna siihen, että koirat eivät irroittaneet käskystä ja näin ollen tuli hylkäämisiä sekä pisteiden menetyksiä. Toinen asia oli se, että pitää kiinnittää koulutuksessa huomiota ylimenovaiheeseen. Jos sitä ei ollut, aleni siitäkin arvosana.
Noin muutensa kisat oli järjestetty oikein hienosti, tosin kansallisten tottiksien kentät olisi voinut olla toisella lailla, olisi nähnyt noudoistakin muuta kuin ohjaajan selän :) Paikalla oli tuttuja paljon ja heidän kanssa tuli juteltua. Kiitos Hannele oikein mukavasta viikonlopusta! Ei muuta kuin reenaamaan :)
P.S. Hannelen ottamia kuvia löytyy: http://fusca.kuvat.fi/kuvat/PK+SM+2013+Tampere/
Verenluovutusta ja ajatelmia
Jopo kävi männä viikolla torstaina luovuttamassa verta. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jopo kävi tekemässä hyvän työn ja toivottivat tervetulleeksi toistekin, kun kaikki sujui niin vaivattomasti ilman rauhoitusta. Jopo on minun rakas Hopotti <3
Tässä on tullut mietittyä, että mihin koirankasvatus on oikein mennyt ja mihin se on menossa. Niin monelta puolelta kuulee aivan uskomattomia tapauksia, mitä kasvattajat ovat tehneet. Minua on lykästänyt sekä beusseissa ja kelpiessä, kun olen löytänyt niin ihanat kasvattajat, joilta on voinut aina kysyä neuvoa ja jotka ovat tukeneet tarvittaessa. Ei kyllä aina ole helppoa tuo kasvattaminen. Vaikka en itse kasvatakaan, on sitä touhua tullut läheltä seurattua.
Luonne ja terveys ne ovat mielestäni a ja o koirassa. Koska emme elä unelmamaailmassa, ei sitä täydellistä koiraa ole, joten jostain pitää tinkiä, mutta mistä? Lisäksi tullaan siihen kysymykseen näin pienessä rodussa kuin beauceron, että onko terveitä sukuja olemassa? Kasvattajat joutuvat punnitsemaan, mikä on riskin ottamisen arvoista ja mikä ei. Terveyden kanssa on ehkä haasteellisempaa saada faktatietoa, koska kaikki ulkomaalaiset eivät välttämättä kerro koiristaan avoimesti, eivätkä kaikki kotimaisetkaan. Luonteen osalta asia on toinen ainakin Suomessa. Meillä on vaikka minkälaisia testejä koirille ja minulle tärkein asia on, että koira ei pelkää laukauksia/ääniä. Sitä en ymmärrä, miksi käytetään sellaisia koiria, joiden lähisuvussa tai itse käytettävällä koiralla on ilmiselvästi ongelmia äänien/laukauksien kanssa. Tällä hetkellä esim. Suomesta löytyy kasvattajia, joilla 50 prosenttia luonnetestatuista koirista on laukauarkoja tai laukausalttiita (keskiarvon ollessa 9 prosenttia, testattuja keskimäärin 15 prosenttia). Laukauksiin reagoimisia selitellään, mitä ihmeellisimmillä asioilla ja jos jonkun koiraa arvostellaan mihinkään suuntaan, syytetään herjaamisesta. On tämä koiramaailma vaan sellainen tanner, että huh huh.
Kaikkihan saavat tehdä minkälaisia pentueita tahansa, kunhan ollaan rehellisiä pennunostajia kohtaan sekä Pevisa täyttyy! Jos pennunostajalle on kerrottu kaikki faktat yhdistelmästä, mitä on tiedossa, on vastuu mielestäni pennun ottajalla. Hänellä on mahdollisuus valita ottaako pennun juuri siitä yhdistelmästä sekä siltä kasvattajalta vai ei. Mutta jos kasvattaja ei kerro kaikkia faktoja on vastuu kasvattajan ja silloin kasvattaja ei toimi moraalisesti oikein. Tässä kohtaan tulee kyseeseen kasvattajan moraali. Onneksi nykyään meillä Suomessa on käytössä Koiranet, josta löytyy joitakin tuloksia julkisesti kätevästi ja nopeasti. Toivottavasti koiranomistajat vaan vievät koiransa myös "ei-jalotuskoiria" terveystutkimuksiin ja luonnekuvauksiin/testeihin, jolloin saamme arvokasta lisätietoa.
Tällaisia hajatelmia näin kesäloman päätteeksi. Lisäksi vielä pari kesäistä kuvaa:
Tässä on tullut mietittyä, että mihin koirankasvatus on oikein mennyt ja mihin se on menossa. Niin monelta puolelta kuulee aivan uskomattomia tapauksia, mitä kasvattajat ovat tehneet. Minua on lykästänyt sekä beusseissa ja kelpiessä, kun olen löytänyt niin ihanat kasvattajat, joilta on voinut aina kysyä neuvoa ja jotka ovat tukeneet tarvittaessa. Ei kyllä aina ole helppoa tuo kasvattaminen. Vaikka en itse kasvatakaan, on sitä touhua tullut läheltä seurattua.
Luonne ja terveys ne ovat mielestäni a ja o koirassa. Koska emme elä unelmamaailmassa, ei sitä täydellistä koiraa ole, joten jostain pitää tinkiä, mutta mistä? Lisäksi tullaan siihen kysymykseen näin pienessä rodussa kuin beauceron, että onko terveitä sukuja olemassa? Kasvattajat joutuvat punnitsemaan, mikä on riskin ottamisen arvoista ja mikä ei. Terveyden kanssa on ehkä haasteellisempaa saada faktatietoa, koska kaikki ulkomaalaiset eivät välttämättä kerro koiristaan avoimesti, eivätkä kaikki kotimaisetkaan. Luonteen osalta asia on toinen ainakin Suomessa. Meillä on vaikka minkälaisia testejä koirille ja minulle tärkein asia on, että koira ei pelkää laukauksia/ääniä. Sitä en ymmärrä, miksi käytetään sellaisia koiria, joiden lähisuvussa tai itse käytettävällä koiralla on ilmiselvästi ongelmia äänien/laukauksien kanssa. Tällä hetkellä esim. Suomesta löytyy kasvattajia, joilla 50 prosenttia luonnetestatuista koirista on laukauarkoja tai laukausalttiita (keskiarvon ollessa 9 prosenttia, testattuja keskimäärin 15 prosenttia). Laukauksiin reagoimisia selitellään, mitä ihmeellisimmillä asioilla ja jos jonkun koiraa arvostellaan mihinkään suuntaan, syytetään herjaamisesta. On tämä koiramaailma vaan sellainen tanner, että huh huh.
Kaikkihan saavat tehdä minkälaisia pentueita tahansa, kunhan ollaan rehellisiä pennunostajia kohtaan sekä Pevisa täyttyy! Jos pennunostajalle on kerrottu kaikki faktat yhdistelmästä, mitä on tiedossa, on vastuu mielestäni pennun ottajalla. Hänellä on mahdollisuus valita ottaako pennun juuri siitä yhdistelmästä sekä siltä kasvattajalta vai ei. Mutta jos kasvattaja ei kerro kaikkia faktoja on vastuu kasvattajan ja silloin kasvattaja ei toimi moraalisesti oikein. Tässä kohtaan tulee kyseeseen kasvattajan moraali. Onneksi nykyään meillä Suomessa on käytössä Koiranet, josta löytyy joitakin tuloksia julkisesti kätevästi ja nopeasti. Toivottavasti koiranomistajat vaan vievät koiransa myös "ei-jalotuskoiria" terveystutkimuksiin ja luonnekuvauksiin/testeihin, jolloin saamme arvokasta lisätietoa.
Tällaisia hajatelmia näin kesäloman päätteeksi. Lisäksi vielä pari kesäistä kuvaa:
 |
| Mummo nauttii kesästä |
 |
| Jopon uimatyylinäyte |
 |
| Kengännoutaja |
 |
| Reippa |
7.7.2013 Päiväkäynti Tsekeissä
Pääsin taasen käymään Tsekeissä ja tällä kertaa en mennyt palloilemaan Prahaan vaan minut tultiin hakemaan kentältä ja lähdettiin kohti Tsekin maaseutua. Mikäs siinä oli mennessä, kun ilma oli mitä mainioin ja seura mukavaa :) Ajoimme läpi kaupunkien ja kylien, matkalla näin mm. "aurinkopaneeli- ja olutpeltoja". Olin oikein iloinen päästessäni tutustumaan muuhunkin Tsekkiin kuin Prahaan. Pistäydyimme myös tämän vuoden FCI IPO MM:ien isäntäkaupungissa eli Roudnice nad Labem:ssa. Näytti oikein kivalta kaupungilta ;)
Kävimme syömässä perinteistä tsekkiläistä ruokaa pienessä viehättävässä ravintolassa jossain kylässä. Ruokalista oli ainoastaan seinällä liitutaululle kirjoitettuna ja sekin tsekiksi ;) Onneksi oli tulkki mukana, mutta en ole ihan varma mitä söin, sen piti olla villisikaa gulassikastikkeen kera. Hyvää ruoka kuitenkin oli ja se on tietysti pääasia. Matka jatkui ruokapaikasta kohti ulkoilualuetta, joka sijaitsi Zahrádkyssä. Ulkoilualuetta kutsuttiin Peklo eli helvetti :) Otimme koirat ulos autosta ja menimme kävelemään pariksi tuntia. Luonto ja varsinkin kalliot olivat aivan mahtavia siellä. Olihan siellä tsekkiläisessä metsässäkin itikoita, olo oli siis kotoisa :) Nappasin muutaman kuvan kännykällä, jotka alla.
Ulkoilun jälkeen olikin jo aika lähteä paluumatkalle kohti Prahaa ja lentokenttää. Ostimme matkanvarrelta vielä hedelmiä tienvarsikojusta välipalaksi. Kirsikat, mansikat, aprikoosit ja vadelmat olivat raikas eväs helteisenä päivänä. Saavuimme lentokentälle ja saimme myös "tuliaiset" pakattua minun mukaani. Enää oli vuorossa haikeat jäähyväiset tälle kerralle. Päivä oli aivan ihana ja oli oikein mukavan nähdä Tsekin luontoa ja maaseutua. Thank you Laila showing me beautiful Czech nature and countryside!
Kuva vielä minusta ja Tsekin tuliaisista:
Kävimme syömässä perinteistä tsekkiläistä ruokaa pienessä viehättävässä ravintolassa jossain kylässä. Ruokalista oli ainoastaan seinällä liitutaululle kirjoitettuna ja sekin tsekiksi ;) Onneksi oli tulkki mukana, mutta en ole ihan varma mitä söin, sen piti olla villisikaa gulassikastikkeen kera. Hyvää ruoka kuitenkin oli ja se on tietysti pääasia. Matka jatkui ruokapaikasta kohti ulkoilualuetta, joka sijaitsi Zahrádkyssä. Ulkoilualuetta kutsuttiin Peklo eli helvetti :) Otimme koirat ulos autosta ja menimme kävelemään pariksi tuntia. Luonto ja varsinkin kalliot olivat aivan mahtavia siellä. Olihan siellä tsekkiläisessä metsässäkin itikoita, olo oli siis kotoisa :) Nappasin muutaman kuvan kännykällä, jotka alla.
Kuva vielä minusta ja Tsekin tuliaisista:
 |
| Rähjääntynyt reissulainen :) |
Kesäkuu 2013
Kesäkuu on hujahtanut vilauksessa ohi. Ilmat ovat olleet suotuisat; ei ihan mahottomasti ole ollut sadekelejä, muutama tuskainen hellepäiväkin on ollut. En henkilökohtaisesti ole mikään kauheiden helteiden ystävä ellei sitten ole uima-altaan tai meren/järven äärellä lötköttelemässä :) Koirapuolella alkukesästä on ollut pientä epäonnea. Jopolla meni hammas (pieni alaetuhammas) treeneissä, josta tuli parin viikon treenitauko, kun se poistettiin. Käytiin hampaan jälkitarkastusessa ja hoitaja totesi, että leikkauskohta on parantunut ja voidaan jatkaa treenejä.
Meillä on ollut kesäkuun aikana hoitokoiria pari kappaletta: Jopolit Ihku (Tomeran Ihku) ja Hurma (Tomeran Indigo). Molemmat olivat oikein mainioita tapauksia vaikkakin erilaisia. Voi että Jopolit ovat vaan niin rakkaita. Hurma pääsi meidän purutreeneihin mukaan ja olikin oikein taitava. Ihkun kanssa emme päässeet treeneihin vaikka viikon meillä oli, kun maalimiehen auto sattui olemaan silloin rikki eikä ollut treenejä :( No joku toinen kerta sitten.
Meillä on ollut kesäkuun aikana hoitokoiria pari kappaletta: Jopolit Ihku (Tomeran Ihku) ja Hurma (Tomeran Indigo). Molemmat olivat oikein mainioita tapauksia vaikkakin erilaisia. Voi että Jopolit ovat vaan niin rakkaita. Hurma pääsi meidän purutreeneihin mukaan ja olikin oikein taitava. Ihkun kanssa emme päässeet treeneihin vaikka viikon meillä oli, kun maalimiehen auto sattui olemaan silloin rikki eikä ollut treenejä :( No joku toinen kerta sitten.
Hurma purutreeneissä:
 |
| Ihana Ihku |
Vielä pitäisi vajaa pari viikkoa töissä kärvistellä ennen kuin pääsee lomalle. Lomasuunnitelmissa on mennä Pärnuseen viikoksi ilman koiria. Silloin voi ne helteet alkaa, kun pääsee lilluttelemaan mereen :) Alla vielä pari uutta treenikuvaa Joposta. Lisää kesä- ja treenikuvia löytyy kuvat.fi:stä. Hyvää kesää kaikille!
7.-9.6.2013 Tomeran leiri Hauhohovi
Tänä vuonna leirin toteutumisessa oli pieniä haasteita. Jossain vaiheessa keväällä tuli tieto Hauhovista, että siellä on ollut vesivahinko ja majoitustilat eivät ole käytössä, mutta keittiö ja vessa on. Petti sai kuin saikin järkättyä majoituksen leiriläisille. Viikko ennen leiriä tuli tieto, että keittiökään ei ole käytössä. Nooo ei siinä mitään, mutta missä lämmitetään ruoat reilulle 30:lle henkilölle :) Kaikista takaiskuista leiri onnistui oikein hyvin ja meillä oli taas kerran oikein mukavaa.
Lähdin ajamaan Hauholle perjantaina iltapäivästä. Tarkoitus oli ensiksi lähteä jo hyvissä ajoin päivällä, mutta työ haittasi harrastuksia. No ei siinä mitään hurruuttelin Hauhoviin, jossa osa porukasta oli jo paikalla. Mulla oli mukana myös Jopon pentu Hurma (Tomeran Indigo), joka oli ollut meillä hoidossa edellisen viikon Hanskin ollessa työmatkalla. Tuli tuossa viikossa huomattua, että oli oikea päätös olla ottamatta pentua vielä :)
Hauhoon saapuessa siellä ukosti ja porukka oli kerääntynyt sadesuojaan. Onneksi sade lakkasi pian ja ehdittiin ottaa vielä tottikset ennen kuin lähedettiin ajamaan kohti majapaikkaa, joka sijaitsi reilun 30 km päästä Hauhovista. Majapaikkaan saapuessamme, ajattelin, että missä ne meidän mökit on. Siinä selvisi, että talo, jossa me yövyttiin, näytti lähinnä autiotalolta. No ei siinä mitään, melkeinpä sitä pari yötä nukkuun ihan missä vain, kun ei sitä aikaa siellä tarvinnut viettää muuten. Sauna ja järvi sen sijaan olivat oikein hyvät ja siellähnä sitä aikaa tuli vietettyä grillinpaikan lisäksi iltaisin. Loppuilta menikin saunoessa, uidessa ja grillatessa :)
Lauantaiaamuna käytiin Heidin kanssa aamu-uinnilla ja kylläpä se teki terää. Sen jälkeen maistuikin jo aamupala. Eipä siinä muuta ehtinytkään tehdä, kun lähdettiin ajamaan kohti Hauhovia. Kun saatiin selvitettyä jälkipeltojen sijainti, lähdettiin jäljelle Raine Holmin johdolla. Meitä oli siellä kahdeksan ihan penneleistä meihin kokeneempiin. Alusta oli juuri leikattu heinäpelto, joka oli aika haasteellinen varsinkin penneleille, mutta hyvin ne meni alustasta huolimatta. Jopolle tein ruoan jäljeen kulmaharjoitusjäljen, joka meni hyvin. Jopo ajoi paikoitellen jäljen sivussa tuulen mukana, esineilmaisut oli kunnossa ja kulmati meni hyvin Jopoksi :) Ainahan sitä parannettavaa löytyy, jätettiin jälki hautumaan seuraavaan päivään.
Ipeleiden pentutapaaminen oli ollut sillä aikaa, kun olimme jäljellä. Kaikki muut pääsivät paikalle paitsi Ihku. Terhi tuli leirille myös Argon kanssa. Oli oikein mukavaa nähdä Argo työntouhussa. Ioliitti (Sera) ei jäänyt yöksi, joten moikkasin Seran ja Markon erikseen, kun käytiin syömässä. Voi, että oli oikein ihanaa nähdä myös Seraa pitkästä aikaa. Siiitä(kin) oli tullut niin ihana koiruli. En jäänyt varsinaiseen tapaamiseen paikalle, priorisoin tällä kertaa jälkikoulutuksen tärkeämmäksi meille Jopon kanssa. Terhi oli leikittänyt penneleitä ja kaikki olivat olleet oikein hyviä ja aktiivisia. Hyviä harrastuskoiranalkuja siis :)
Jäljen jälkeen meillä oli vuorossa Jari Kantoluodon tottiskoulutus. Hakukoirat olivat olleet aamupäivästä ja jälkikoirien vuoro oli iltapäivällä. Jarilta sai taasen kerran oikein hyviä vinkkejä tottikseen. Jopon kanssa tehtiin kontaktia ja seuraamista. Hyvinhän se koirakin toimii, kun osaisi vain ohjata :) Tottisten jälkeen Jari otti vielä purut niille koirille, jotka kisaavat/ovat menossa kisaamaan.
Pitkän päivän jälkeen ajettiin takaisin majapaikkaan, jossa meitä odotti sauna ja järvi :) Miten ihanaa oli päästä lilluttelemaan järveen auringossa vietetyn päivän jälkeen. Ihme, että en ollut polttanut nahkaani siinä paahteessa. Iltaa jatkettiin grillailun merkeissä hyvästä seurasta nauttien.
Sunnuntaiaamu piti aloittaa myös aamu-uinnilla kerta sellainen mahdollisuus oli. Aamupalan jälkeen piti pakata autoon kaikki kamppeet, koska kotiin lähdettiin suoraan Hauhovista. Sunnuntaina oli taas jälki ensimmäisenä. Tällä kertaa Raine polki Jopon jäljen ja laittoi sinne kolme esinettä. Pohjana oli juuri leikattu heinäpelto kuten lauantainakin. Jopo ajoi jäljen hyvin, paremmin kuin lauantaina. Vieraan tallaus ei sitä häirinnyt ja esineet ilmaistiin myös asiallisesti. Sunnuntaina oli sama juttu kuin lauantaina eli paikoitellen Jopo ajoi hieman jäljen sivussa tuulen mukana. Mutta nyt siis tiedetään, että näitä pitää harjoitella lisää. Olin oikein tyytyväinen Jopon sunnuntain jälkeen.
Jäljen jälkeen oli Kantoluodon tottisten vuoro. Teimme Jopon kanssa samaa, mitä lauantaina eli perusasennon viilaamista ja seuraamispaikan tarkennusta. Tottiksien jälkeen Jari otti vielä purut, joissa tuli uusia ideoita treenien jatkamiseen kotosalla. Kannatti vielä ottaa purut vaikka epäröin ensiksi :)
Tomeran leiriviikonloppu meni taas liian nopeasti kuten aikaisemmin. Olisihan sitä vielä jaksanut treenata ja viettää aikaa hyvässä seurassa. Ei auta kuin odottaa ensi vuoteen :) Iso kiitos Petille leirin järjestämisestä! Lisää kuvia löytyy Tomeran Picasasta
Lähdin ajamaan Hauholle perjantaina iltapäivästä. Tarkoitus oli ensiksi lähteä jo hyvissä ajoin päivällä, mutta työ haittasi harrastuksia. No ei siinä mitään hurruuttelin Hauhoviin, jossa osa porukasta oli jo paikalla. Mulla oli mukana myös Jopon pentu Hurma (Tomeran Indigo), joka oli ollut meillä hoidossa edellisen viikon Hanskin ollessa työmatkalla. Tuli tuossa viikossa huomattua, että oli oikea päätös olla ottamatta pentua vielä :)
Hauhoon saapuessa siellä ukosti ja porukka oli kerääntynyt sadesuojaan. Onneksi sade lakkasi pian ja ehdittiin ottaa vielä tottikset ennen kuin lähedettiin ajamaan kohti majapaikkaa, joka sijaitsi reilun 30 km päästä Hauhovista. Majapaikkaan saapuessamme, ajattelin, että missä ne meidän mökit on. Siinä selvisi, että talo, jossa me yövyttiin, näytti lähinnä autiotalolta. No ei siinä mitään, melkeinpä sitä pari yötä nukkuun ihan missä vain, kun ei sitä aikaa siellä tarvinnut viettää muuten. Sauna ja järvi sen sijaan olivat oikein hyvät ja siellähnä sitä aikaa tuli vietettyä grillinpaikan lisäksi iltaisin. Loppuilta menikin saunoessa, uidessa ja grillatessa :)
 |
| Jälkiporukkaa |
Ipeleiden pentutapaaminen oli ollut sillä aikaa, kun olimme jäljellä. Kaikki muut pääsivät paikalle paitsi Ihku. Terhi tuli leirille myös Argon kanssa. Oli oikein mukavaa nähdä Argo työntouhussa. Ioliitti (Sera) ei jäänyt yöksi, joten moikkasin Seran ja Markon erikseen, kun käytiin syömässä. Voi, että oli oikein ihanaa nähdä myös Seraa pitkästä aikaa. Siiitä(kin) oli tullut niin ihana koiruli. En jäänyt varsinaiseen tapaamiseen paikalle, priorisoin tällä kertaa jälkikoulutuksen tärkeämmäksi meille Jopon kanssa. Terhi oli leikittänyt penneleitä ja kaikki olivat olleet oikein hyviä ja aktiivisia. Hyviä harrastuskoiranalkuja siis :)
Jäljen jälkeen meillä oli vuorossa Jari Kantoluodon tottiskoulutus. Hakukoirat olivat olleet aamupäivästä ja jälkikoirien vuoro oli iltapäivällä. Jarilta sai taasen kerran oikein hyviä vinkkejä tottikseen. Jopon kanssa tehtiin kontaktia ja seuraamista. Hyvinhän se koirakin toimii, kun osaisi vain ohjata :) Tottisten jälkeen Jari otti vielä purut niille koirille, jotka kisaavat/ovat menossa kisaamaan.
 |
| Räkä lentää |
Sunnuntaiaamu piti aloittaa myös aamu-uinnilla kerta sellainen mahdollisuus oli. Aamupalan jälkeen piti pakata autoon kaikki kamppeet, koska kotiin lähdettiin suoraan Hauhovista. Sunnuntaina oli taas jälki ensimmäisenä. Tällä kertaa Raine polki Jopon jäljen ja laittoi sinne kolme esinettä. Pohjana oli juuri leikattu heinäpelto kuten lauantainakin. Jopo ajoi jäljen hyvin, paremmin kuin lauantaina. Vieraan tallaus ei sitä häirinnyt ja esineet ilmaistiin myös asiallisesti. Sunnuntaina oli sama juttu kuin lauantaina eli paikoitellen Jopo ajoi hieman jäljen sivussa tuulen mukana. Mutta nyt siis tiedetään, että näitä pitää harjoitella lisää. Olin oikein tyytyväinen Jopon sunnuntain jälkeen.
 |
| Jopo jäljellä |
 |
| Jopo seuraa |
 | ||
| Iloiset |
18.5.2013 Suomen Beauceron Ry:n jälkipäivä Inkoo
Suomen Beauceron Ry järjesti Inkoon Västankvarnissa jälkipäivän, jossa kouluttajana oli Susanna Korri. Päivä alkoi yhdeksältä aamulla osallistujien esittelyillä sekä Susannan kertoessa yleisesti jäljestä. Koirakoita oli 13 kappaletta sekä muutama kuunteluoppilas. Ihana Hurma oli tullut myös paikalle, tosin kuunteluoppilaaksi, mutta kyllä me sillekin tehtiin keskenämme jälki :)
Jopolle tehtiin kulmaharjoitus. Pohja oli haastava aivan kuiva halkeillut multapelto, jossa oli syysvilja eli sitä ei oltu nyt keväällä ajettu vaan se oli syksyn jäljiltä. Tuuli oli myös jonkin moinen. Jälkeä tehdessä jouduin potkimaan maata todella voimakkaasti, että sain jonkilaisen jäljen/maan muurtuman aikaiseksi. Ennen Jopon jäljen ajamista oli kaksi koirakkoa näin olle Jopon jälki ehti vanhentua yli tunnin. Jopon jäljellä oli 11 kulmaa, neljä esinettä ja neljä palloa. Jälki oli liian vaativa koiran osaamistasoon nähden. Jäljellä olisi pitänyt olla reilummin makupalaa jälkipohjan vaativuuden takia. Ei voi syyttää kuin itseään tästä mokasta :(
Lähdimme ajamaan Jopon jälkeä. Lähtö oli hyvä, ensimmäinen kulma tuli jo 20 askeleen päästä ja siitä meinasi mennä yli, mutta tästä huomautettiin ja päästiin menemään oikeaan suuntaan. Jälki jatkui vaihtelevasti, jossain vaiheessa ohjaajakaan ei ollut ihan varma, missä jälki meni. Lisäksi Jopo meni epävarmaksi, kun ohjaaja hermostui ja tästä syystä se ei edennyt jäljellä vaan seisoi ja haukkasi heinää siinä joutessaan. Ohjaajalla kävi kierrokset tässä vaiheessa aika kovilla ja käyrä nousi, mutta ei auttanut kuin rauhoittua ja vetää henkeä syvään.
Näistä takaiskuista selvittyämme kolme viimeistä suoraa meni todella hyvin. Jopo jäljesti tarkasti, syvällä nenällä ja jäljen päällä tuulesta huolimatta. Kulmat otti hienosti eikä mennyt niistä yli. Viimeisellä esineellä jouduin sanomaan maahan käskyn, kun ei heti mennyt itsenäisesti maahan. Jäljen jälkeen oli ohjaajalla ranteet auki fiilis, tuntui se niin päin persettä menneeltä. Palautteena saatiin, että koira tietää mitä pitää tehdä, tosin jälki oli liian vaikea koiran osaamiseen nähden. Viimeinen pätkä oli hyvä ja silloin Jopo jäljesti hyvällä tyylillä, temmolla ja jäljen päällä. Ohjaajan pitää napakammin puuttua silloin, kun koira poikkeaa jäljeltä tai kulmissa tulee ylitystä (tiedetään :) )
Näin jälkikäteen fiilikset ei ole niin huonot enää. Realiteetit ovat ne, että jälki oli liian vaikea, mutta siitä selvittiin kaikkien töppäilyjen jälkeen. Koira ja ohjaaja saivat koottua itsensä loppua kohden ja se meni hyvin. Nyt pitää suunnitella seuraavat jäljet tarkasti, jotta vastaanvanlaista ei pääse tapahtumaan :) Kuvia lisää Picasassa.
Jopolle tehtiin kulmaharjoitus. Pohja oli haastava aivan kuiva halkeillut multapelto, jossa oli syysvilja eli sitä ei oltu nyt keväällä ajettu vaan se oli syksyn jäljiltä. Tuuli oli myös jonkin moinen. Jälkeä tehdessä jouduin potkimaan maata todella voimakkaasti, että sain jonkilaisen jäljen/maan muurtuman aikaiseksi. Ennen Jopon jäljen ajamista oli kaksi koirakkoa näin olle Jopon jälki ehti vanhentua yli tunnin. Jopon jäljellä oli 11 kulmaa, neljä esinettä ja neljä palloa. Jälki oli liian vaativa koiran osaamistasoon nähden. Jäljellä olisi pitänyt olla reilummin makupalaa jälkipohjan vaativuuden takia. Ei voi syyttää kuin itseään tästä mokasta :(
 |
| Tästä näkee hieman jälkipohjaa. Kuva: Hannele Enqvist |
Näistä takaiskuista selvittyämme kolme viimeistä suoraa meni todella hyvin. Jopo jäljesti tarkasti, syvällä nenällä ja jäljen päällä tuulesta huolimatta. Kulmat otti hienosti eikä mennyt niistä yli. Viimeisellä esineellä jouduin sanomaan maahan käskyn, kun ei heti mennyt itsenäisesti maahan. Jäljen jälkeen oli ohjaajalla ranteet auki fiilis, tuntui se niin päin persettä menneeltä. Palautteena saatiin, että koira tietää mitä pitää tehdä, tosin jälki oli liian vaikea koiran osaamiseen nähden. Viimeinen pätkä oli hyvä ja silloin Jopo jäljesti hyvällä tyylillä, temmolla ja jäljen päällä. Ohjaajan pitää napakammin puuttua silloin, kun koira poikkeaa jäljeltä tai kulmissa tulee ylitystä (tiedetään :) )
 |
| Palkkausta Kuva: Hannele Enqvist |
25. ja 27.4. Tottikset, purut ja jälki
Jopokin pääsi tositoimiin mammaloman jäljiltä. Käytiin ottamassa tottikset ja purut torstaina. Olin koiraan enemmän kuin tyytyväinen. Seuraamisessa pää pysyi ylhäällä ja täyskäännökset olivat tiivitä. Istuminen ja maahanmeno olivat älyttömän nopeat. Luoksetulon tein pitkältä matkalta ja siinäkin tuli täysiä luokse loppuun asti ja liinat kiinni ihan viime metreillä ja eteen istumaan ilman törmäystä. Tähän oli hyvä lopettaa tottikset.
Puruista taukoa ehti tulla noin viisi kuukautta. Ilmeisesti se oli tehnyt hyvää Jopolle. Teimme suhteellisen kevyet treenit Jopolle. Ekalla kiekalla muutama piilolle lähetys ja haukkuminen siinä piilolla ja sivulle tuloja piilolta. Piilolle menot olivat puhtaat, haukkuminen puhdasta ja asenteikasta. Viimeisellä kerralla meni piilolle niin kovaa, että piti mennä kylkimyyryä osan matkaa, kun ei enää pysynyt takapää mukana :) Ensimmäisessä sivulletulossa piti huomauttaa, mutta toisella jo muistikin tulla heti ensimmäisellä käskyllä. Sen verran oli unohtunut tauon aikana :) Tokalla kiekalla otimme hyppyjä kolmiotyynyyn, jotka onnistuivat oikein hyvin. Olin oikein tyytyväinen Jopon torstain treeneihin. Ne olisi voineet mennä ihan penkin alle, varsinkin purujen osalta, jos Jopo olisi ollut liian innokas. Nyt kuunteli ja oli kuulolla mutta silti energinen ja asennetta löytyi.
Lauantaina tein Jopolle jäljen kultivoidulle multapellolle. Tarkoituksena oli tehdä motivaatiojälki tauon jälkeen. Siitä tuli noin 200 askelta pitkä, makupaloja paalulla sekä makupalakasoja jäljellä. Jäljen päässä oli pallo eikä esineitä ollut lainkaan. Jopo jäljesti jäljen hyvin: matallalla nenällä ja hyvällä rytmillä. Pari kertaa tarkasti jäljen ulkopuolelle, mutta palasi heti itsenäisesti takaisin. Ajoi jäljen hyvin loppuun asti ja törmäsi palloon. Voi sitä riemua, kun tajusi mikä siellä oli :)
Ei voi olla kuin tyytväinen näihin kaikkeen kolmeen treeniin. Tästä on hyvä jatkaa :)
Puruista taukoa ehti tulla noin viisi kuukautta. Ilmeisesti se oli tehnyt hyvää Jopolle. Teimme suhteellisen kevyet treenit Jopolle. Ekalla kiekalla muutama piilolle lähetys ja haukkuminen siinä piilolla ja sivulle tuloja piilolta. Piilolle menot olivat puhtaat, haukkuminen puhdasta ja asenteikasta. Viimeisellä kerralla meni piilolle niin kovaa, että piti mennä kylkimyyryä osan matkaa, kun ei enää pysynyt takapää mukana :) Ensimmäisessä sivulletulossa piti huomauttaa, mutta toisella jo muistikin tulla heti ensimmäisellä käskyllä. Sen verran oli unohtunut tauon aikana :) Tokalla kiekalla otimme hyppyjä kolmiotyynyyn, jotka onnistuivat oikein hyvin. Olin oikein tyytyväinen Jopon torstain treeneihin. Ne olisi voineet mennä ihan penkin alle, varsinkin purujen osalta, jos Jopo olisi ollut liian innokas. Nyt kuunteli ja oli kuulolla mutta silti energinen ja asennetta löytyi.
Lauantaina tein Jopolle jäljen kultivoidulle multapellolle. Tarkoituksena oli tehdä motivaatiojälki tauon jälkeen. Siitä tuli noin 200 askelta pitkä, makupaloja paalulla sekä makupalakasoja jäljellä. Jäljen päässä oli pallo eikä esineitä ollut lainkaan. Jopo jäljesti jäljen hyvin: matallalla nenällä ja hyvällä rytmillä. Pari kertaa tarkasti jäljen ulkopuolelle, mutta palasi heti itsenäisesti takaisin. Ajoi jäljen hyvin loppuun asti ja törmäsi palloon. Voi sitä riemua, kun tajusi mikä siellä oli :)
Ei voi olla kuin tyytväinen näihin kaikkeen kolmeen treeniin. Tästä on hyvä jatkaa :)
12.-14.4.2013 Pentujen luovutus
Pennut tulivat lauantaina seitsemän viikkoa ja sehän tarkoittaa sitä, että ne ovat luovutusikäisiä. Minun oli tarkoitus tehdä perjantaina töitä kotoa ja lähteä hyvissä ajoin ajelemaan kohti Kirkkonummea viettämään viimeiset hetket pentujen kanssa. Toisin kävi, teknisten asioiden vuoksi, jouduin menemään työpaikalle, koska minun piti hoitaa yksi asia vielä perjantaina. Onneksi siinä ei mennyt kauaa ja pääsin lähtemään töistä hyvissä ajoin. Koukkasin Jumbon Stockan kautta ja siitä huristelin Jopoleiden luokse.
Petin tullessa kotiin otettiin pennut ulos ja Jopo niiden seuraksi. Vielä ne sitkeästi yrittivät mennä tisseille, mutta eihän sieltä mitään enää tullut. Jopokin alkoi leikkimään niiden kanssa. Äiti oli vain välillä hieman kovakourainen tassunsa kanssa, kun läpsi sillä pentuja. Kärsivällinen se kyllä niiden kanssa oli; vaikka yksi roikku hännässä, toinen jalassa ja kolmas poskessa, niin ei se niille sanonut mitään. Onko se sitten hyvä asia vai ei :) Kuvia en perjantaina saanut, kun minulla oli edellisellä kerralla unohtunut kamera Kirkkonummelle ja siitä oli akku loppu, joten se oli latauksessa.
Lauantaiaamuna olimme hereillä jo hyvissä ajoin; kiitos kummitytölleni :) Ensimmäiset pennunhakijat tulivatkin ennen yhtätoista. Siitä ne sitten lähti yksi kerrallaan. Kyllähän siinä hieman suru tuli, kun Jopolit lähtivät yksi toisensa jälkeen uuuteen kotiin. Eihän niitä toisaalta olisi enää kauaa kestänyt, kun olivat jo nyt aikamoisia termiitti purijoita. Tiedän, että jokainen Jopoli sai varmasti hyvän ja rakastavan kodin.
Jäljelle jäi vielä kaksi pentua vaaleansininen ja vaaleanpunainen. Vaaleansinistä tultiin hakemaan sunnuntaina, koska lauantaina haku olisi mennyt niin myöhäiseksi. Omistajarukka ei saanut pentuaan vielä, kun me lähdettiin miesten kanssa ulos syömään ja sen jälkeen baariin :) No hyvää kannattaa odottaa :D Vaaleanpunaisella ei vielä ole omaa kotia, se jäi Petin hellään huomaan.
Kiitos Petille siitä, että sain tulla viikonlopuiksi heille viettämään aikaa pentujen kanssa. Sain olla Jopoleiden kanssa niin paljon kuin vain pysytin. Eikä minua haitannut, että "jouduin" siivoamaan pentujen alusia ;) Jotainhan "vuokran" eteen piti tehdä. Jopo sai varmasti hyvää hoitoa ja huolenpitoa Petin luona. Nyt Jopo näyttää tiputtavan kaikki karvansa, siis todella kaikki karvansa. Sillä näkyy ihoa karvan läpi sieltä sun täältä, mutta tuo lienee normaalia pentujen jälkeen.
Picasasta löytyy viimeiset kuvat Jopoleista. Alla vielä kuva jokaisesta pennusta virallisine nimineen ja blogi linkkeineen:
Petin tullessa kotiin otettiin pennut ulos ja Jopo niiden seuraksi. Vielä ne sitkeästi yrittivät mennä tisseille, mutta eihän sieltä mitään enää tullut. Jopokin alkoi leikkimään niiden kanssa. Äiti oli vain välillä hieman kovakourainen tassunsa kanssa, kun läpsi sillä pentuja. Kärsivällinen se kyllä niiden kanssa oli; vaikka yksi roikku hännässä, toinen jalassa ja kolmas poskessa, niin ei se niille sanonut mitään. Onko se sitten hyvä asia vai ei :) Kuvia en perjantaina saanut, kun minulla oli edellisellä kerralla unohtunut kamera Kirkkonummelle ja siitä oli akku loppu, joten se oli latauksessa.
Lauantaiaamuna olimme hereillä jo hyvissä ajoin; kiitos kummitytölleni :) Ensimmäiset pennunhakijat tulivatkin ennen yhtätoista. Siitä ne sitten lähti yksi kerrallaan. Kyllähän siinä hieman suru tuli, kun Jopolit lähtivät yksi toisensa jälkeen uuuteen kotiin. Eihän niitä toisaalta olisi enää kauaa kestänyt, kun olivat jo nyt aikamoisia termiitti purijoita. Tiedän, että jokainen Jopoli sai varmasti hyvän ja rakastavan kodin.
Jäljelle jäi vielä kaksi pentua vaaleansininen ja vaaleanpunainen. Vaaleansinistä tultiin hakemaan sunnuntaina, koska lauantaina haku olisi mennyt niin myöhäiseksi. Omistajarukka ei saanut pentuaan vielä, kun me lähdettiin miesten kanssa ulos syömään ja sen jälkeen baariin :) No hyvää kannattaa odottaa :D Vaaleanpunaisella ei vielä ole omaa kotia, se jäi Petin hellään huomaan.
 |
| Tunnelmat pentujen luovutuksen jälkeen :) |
Picasasta löytyy viimeiset kuvat Jopoleista. Alla vielä kuva jokaisesta pennusta virallisine nimineen ja blogi linkkeineen:
 |
| Tomeran Ihku (vaaleanpunainen) |
 |
| Tomeran Indie (lila) |
 |
| Tomeran Indigo (keltainen), blogi: http://hurmaaja.blogspot.fi/ |
 |
| Tomeran Ioliitti (punainen), blogi: http://blog.faunastic.com/ |
 |
| Tomeran Inferno (nauhaton), blogi: http://valkuainen.blogspot.fi/ |
 |
| Tomeran Ismo (Ihan Sama Mulle Oikeesti, vaaleansininen), blogi: http://wimbulanrakkauwet.blogspot.fi/ |
29.3.-1.4.2013 Pääsiäinen
Kiitos Salosille, että saatiin tulla viettämään pääsiäistä teille <3 Sain olla pentusten kanssa neljä päivää, ne on kyllä kehittyneet niin valtavasti viikon aikana. Pomppivat menemään ihan kauheella vauhdilla ja purevat naskaleilla niin, että sattuu. Meillä oli mukana myös Reiska ja Piki, joiden kanssa Vesa lenkkeili ahkerasti. Vesalla oli ollut makupalaa lenkillä verkkareiden taskussa mukana. Taskuun oli jäänyt joku Frolicin palanen. Lenkin jälkeen Vesa jätti housut Jopon huoneeseen ja varmaan voitte arvata, miten siinä kävi. Jopolla tuota ruokahalua tällä hetkellä riittää, joten kun menin huoneeseen käymään, oli verkkarit lattialla ja taskussa reikä. Oma moka, mitäs jätti :)
Sai se Vesa napattua muutaman oikein onnistuneen kuvankin lenkiltä. Lisää löytyy Picasasta
Tänä viikonloppuna vierailijoita oli kaikkina päivinä ja parhaana päivänä neljä. Pennut näyttivät sekä parhaansa että pahimman puolensa. Perjantaina pennut olivat niin väsyneitä, että nukkuivat melkein koko vierailun ajan. Lauantaina taasen virtaa riitti ja näytettiin myös ne riiviöpuolet. Saa nähdä, mitä pennuista tulevaisuudessa tulee.
Päätettiin Petin kanssa, että otan Jopon kotiin mukaani maanantaina, koska se ei enää imetä pentuja kovinkaan paljoa. Jopo on moderniäiti, joka haluaa työn pariin mahdollisimman nopeasti lasten jälkeen ;) Pennuille jää leikkitädiksi Illi ja kumppanit. Alan pikkuhiljaa kuntouttamaan Jopoa ja treenaamaan, kun ollaan kunto saatu kohdilleen sekä tissit takaisin normaaleiksi.
Vaikka ei tullut ulkoiltua kovinkaan paljoa, oli pääsiäinen oikein mukava; sai touhuta pentujen kanssa, viettää aikaa kummitytyön kanssa, tutustua uusiin ihmisiin ja nauttia hyvästä ruuasta. Kiitos perhe-Salonen!
Pentukuvia päivitetty myös Picasaan
Sai se Vesa napattua muutaman oikein onnistuneen kuvankin lenkiltä. Lisää löytyy Picasasta
 |
| Mummo lumessa |
Tänä viikonloppuna vierailijoita oli kaikkina päivinä ja parhaana päivänä neljä. Pennut näyttivät sekä parhaansa että pahimman puolensa. Perjantaina pennut olivat niin väsyneitä, että nukkuivat melkein koko vierailun ajan. Lauantaina taasen virtaa riitti ja näytettiin myös ne riiviöpuolet. Saa nähdä, mitä pennuista tulevaisuudessa tulee.
Päätettiin Petin kanssa, että otan Jopon kotiin mukaani maanantaina, koska se ei enää imetä pentuja kovinkaan paljoa. Jopo on moderniäiti, joka haluaa työn pariin mahdollisimman nopeasti lasten jälkeen ;) Pennuille jää leikkitädiksi Illi ja kumppanit. Alan pikkuhiljaa kuntouttamaan Jopoa ja treenaamaan, kun ollaan kunto saatu kohdilleen sekä tissit takaisin normaaleiksi.
Vaikka ei tullut ulkoiltua kovinkaan paljoa, oli pääsiäinen oikein mukava; sai touhuta pentujen kanssa, viettää aikaa kummitytyön kanssa, tutustua uusiin ihmisiin ja nauttia hyvästä ruuasta. Kiitos perhe-Salonen!
Pentukuvia päivitetty myös Picasaan
 |
| Mä syön tän! |
 |
| Kamera ei enää pysy pentujen mukana |
 |
| Söpötys |
 |
| Väsyttää |
16.3.-17.3.2013 Jopolit kolme viikkoa ja Jari Kantoluodon semma
Ennen Kirkkonummelle suunnistamista kävin lauantaina Jari Kantoluodon seminaarissa Röykässä. Tuttujakin oli tullut paikalle sekä kuuntelemaan että harjoituskoirakoksi. Harmitti, että en päässyt Jopon kanssa osallistumaan, mutta joku toinen kerta sitten. Seminaari oli hyvä ja uusia ajatuksia herättävä. Päivä meni mukavasti auringonpaisteesta ja hyvästä koulutuksesta nauttien.
Seminaarin jälkeen ajoin pentujen luokse Kirkkonummelle. Voi, että ne oli suloisia ja kasvaneet viikossa lisää. Nyt ne jo kävelivät, leikkivät, murisivat ja haukkuivat. Annoimme niille jauhelihaa syötäväksi ja sehän niille maistui. Pääsivät vielä olohuoneeseen pomppimaan. Lauantai-ilta hurahti nopeasti pentujen touhuja seuratessa ja niitä valokuvatessa.
Sunnuntaina heti herättyäni, piti mennä ihasetelemaan pentuja. Niitä voisi vain katsoa loputtomasti. Pentuja katsellessa unohtuu kaikki maailman murheet ja huolet, on ne niin hellyyttäviä. Sunnuntai alkoi kääntymään kohti iltaa ja minun oli aika lähteä kotiin. Ensi viikonloppuna taas näen Jopoleita.
Viikonlopun otoksia löytää Picasasta. Alla pari viikonlopun kuvaa:
 |
| FI MVA FI VPVA Tomeran Bulla BH IPO1 JK2 TK1 |
Seminaarin jälkeen ajoin pentujen luokse Kirkkonummelle. Voi, että ne oli suloisia ja kasvaneet viikossa lisää. Nyt ne jo kävelivät, leikkivät, murisivat ja haukkuivat. Annoimme niille jauhelihaa syötäväksi ja sehän niille maistui. Pääsivät vielä olohuoneeseen pomppimaan. Lauantai-ilta hurahti nopeasti pentujen touhuja seuratessa ja niitä valokuvatessa.
Sunnuntaina heti herättyäni, piti mennä ihasetelemaan pentuja. Niitä voisi vain katsoa loputtomasti. Pentuja katsellessa unohtuu kaikki maailman murheet ja huolet, on ne niin hellyyttäviä. Sunnuntai alkoi kääntymään kohti iltaa ja minun oli aika lähteä kotiin. Ensi viikonloppuna taas näen Jopoleita.
Viikonlopun otoksia löytää Picasasta. Alla pari viikonlopun kuvaa:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)