8.4.2018 Jopon leikkaus ja vähän muuta

Hups onpas tässä mennyt aikaa, kun viimeksi olen kirjoitellut. Tässä välissä Jopo on käynyt rallytokoilemassa Vesan kanssa. He saavuttivat RTK1 koulutustunnuksen helmikuun puolessa välissä Lahdessa. Onnea Vesa! Niin se vain Jopokin on vielä kisakunnossa, vaikka ikää on jo 10 vuotta :) Eilen Vesa ja Jopo starttasivat avoimen luokan ja se ei niin hyvin enää mennytkään. Jopo hylättiin ennen aloitusta, toki saivat suorituksen tehdä. Hylkäyksen syy oli se, että Jopolla oli käynyt kehään menon jälkeen tassu kehänauhan ulkopuolella :( Eipä suoritus muutenkaan mikään hyvä ollut, eikä pisteet olisi riittäneet hyväksyttyyn tulokseen.

Tässä vielä Vesan ja Jopon suoritus kisasta, jossa saavuttivat RTK1 koulutustunnuksen



Maaliskuun alussa vein Jopon sydäntarkkiin ja samalla katsottiin silmän näppylä sekä yksi nisä, joka oli ärtynyt verille. Sydämeen ei ollut tullut muutosta, joten siltä osin kaikki on kunnossa. Silmän näppylä päätettiin poistaa, koska silmä rähmi sen ärsyttäessä silmää. Nisäkin loppujen lopuksi päätettiin poistaa ja saatiin peruutusaika samalle päivälle. Niin se Jopo jäikin yllättäen leikattavaksi.

Leikkaus ja toipuminen meni hyvin, mutta patologisen tulos oli huono :( Nisässä oli mastsolukasvain eikä se ollutkaan normaali nisäkasvain, joksi sitä luulimme. Mastsolukasvaimen takia tervettä kudosta olisi pitänyt ottaa enemmän pois, mitä nyt oli otettu. Eläinlääkärin kanssa keskustelimme, että ei kannata sen takia Jopoa enää uudestaan leikellä vaan annetaan olla noin. Eläinlääkäri sanoi, että hänen kokemukseen mukaa yläkropassa olevat mastsolukasvaimet eivät ole niin ärhäköitä, jos se olisi alempana kroppaa. Ei auta kuin toivoa parasta. Onhan Jopo jo kymmenen vuotta, joten ei ole ihme, jos jotain löytyykin.

Pössiksen kanssa olemme tottistelleet ahkerasti koko talven. Ollaan edistytty, mutta myös pettymyksiä on tullut. Pösön itsevarmuus ei riitä suojeluun vaikka muut ominaisuudet ovat riittävän tasapainossa. Näiden seikkojen takia aloin miettimään Pösön tulevaisuutta harrastamisen parissa. Vakavasti miettiessäni päätin ottaa uuden pennun. Päätös oli raskas, mutta jos haluan harrastaa tavoitteellisesti, oli tämä tehtävä. Tällä hetkellä treenaan Pösön kanssa kuten ennenkin. Katsotaan jatkokuviot sitten myöhemmin. Näin ollen meille muutti maaliskuun alussa Tomeran Ohjus aka Moto. Moton kanssa tutustutaan toisiimme ja odotellaan, että lumet sulaisivat ja pääsisimme jäljen alkeita opettelemaan.

7.10.2017 Koirajuoksun ja yhden koiran kärryluokan SM-kilpailu

Vesa oli ilmoittanut itsensä ja Indin (Tomeran Indie) koirajuoksun SM-kilpailuihin veteraaniluokkaan. Harmittavasti viestijoukkuetta ei saatu koottua beusseista sunnuntaille. Vesa ja Indi olivat harjoitelleet yhdessä noin neljä kertaa. Indi tosin on vetänyt Heidin kanssa aikaisemmin eli vetohommat oli tuttu juttu Indille. Vesa on juossut pitkin kesää ja syksyä ilman koiraa, joten peruskunto pitäisi olla kunnossa :) Samassa luokassa oli myös toinen beussi mukana. Osallistujia oli viisi miesten veteraanisarjassa ja Vesan tavoitteena oli pitää beussi takana, koska uskoi, että seisojia ei olisi mahdollista voittaa. Mutta mutta Mika ja Fala olivat juosseet kovia aikoja sekä olleet EM-kilpailuissa edustamassa Suomea.

Indi tuli meille jo perjantai-iltana, kun Heidi joutui olemaan töissä harmittavasti lauantaina. Lauantai aamuna Vesa lähti Indin kanssa ysiksi kisapaikalle ilmoittautumaan ja kuuntelemaan rataselostuksen. Heidän startti olisi vasta yhden jälkeen, joten Vesa tuli välillä käymään kotona, kun välimatkaa oli vain 15 minuuttia autolla ajaen. Vesa käytti Indin verryttelylenkillä metsässä ennen kisapaikalle uudestaan lähtöä. Meillä oli strategiana se, että Vesa menee kahdestaan Indin kanssa ennen lähtöä kisapaikalle ja minä tulen perässä niin, että Indi ei näe minua, jotta ei jää haaveilemaan minun perääni vahingossakaan.

Vesa ja Indi lähdössä

Saavuin kisapaikalle hieman ennen yhtä. Vesan ja Indin startti oli 13:01, harmittavasti edellinen lähtijä oli jäänyt pois ja väli edelliseen lähtijään oli kaksi minuuttia. Vesan ja Indin perässä lähtee Mika ja Fala. Näin Vesan ja Indin lähdön; Indi starttasi hyvällä vedolla ylämäkeen. Lähdin kävelemään kohti maalia. Falan Päivi tuli myös maaliin vastaanottamaan Mikaa ja Falaa maaliin. Ei kauaa mennyt, kun Vesa ja Indi jo näkyi loppusuoralla. Sieltä ne pinkoi naru kireällä, minkä kintuistaan pääsi. Maaliin päästyään otin Indin Vesalta, jotta Vesa pääsee vetämään henkeä.

Siinä ihmettelimme, että mikähän se aika mahtoi olla. Vieressämme oli mies, joka sanoi, että aika oli 7:17 ja sijoitus tällä hetkellä toinen. Me oltiin, että mitä ei voi olla totta! Ainoa, joka oli tulematta maaliin oli Mika ja Fala eli pari saksanseisojaa on jäänyt näin ollen taakse. Ei mennyt aikaakaan, kun Mika ja Fala tulivat maaliin ja minusta tuntui, että tulivat nopeammin kuin minuutin jäljessä Vesaa ja Indiä. Samainen mies, joka kertoi meille Vesan ajan, sanoi, että Mikalla ja Falalla on sama aika eli 7:17. Ei voi olla totta, että molemmilla beussijuoksijoilla on sama aika ja näin ollen jaettu toinen sija! Beussit rokkaa 💪

Vesa ja Mika

23.-24.9.2017 Tomeran leiri Västankvarn Inkoo

Meidän oli tarkoitus Petin kanssa mennä Tomeran -leirille jo perjantaina, mutta työkiireiden takia menimme vasta lauantaiaamusta. Menin perjantaina yöksi Petille, jotta ei tarvitse herätä niiiiin aikaisin. Jouduin ottamaan Reiskan mukaan, kun Vesa oli kavereineen käymässä syysretkellä Roomassa. Jopon jätin Marikan hellään huomaan. Auto oli pakattu taasen aivan täyteen tavaraa, miten paljon sitä tarvitsee tavaraa yhdeksi viikonlopuksi, mutta piti varautua sadekelistä aurinkoon.

Lauantaina oli tarkoitus aloitella maastoilla kymmenen aikaan, ennen sitä oli aamupalaa tarjolla. Meille tuli peltojäljelle kouluttamaan Holger "Hodi" Palomäki. Hodi on ollut aikaisemminkin Tomeran leireillä kouluttamassa. Meitä oli jäljellä lauantaina viisi koirakkoa. Pösö oli pellolla pidemmälle edennyt; muille tehtiin namisuorat. Pösöllä aloitettiin taasen peruslaatikosta, jossa oli kolme suoraa ja kaksi esinettä. Ensimmäinen ja viimeinen suora olivat 200 askelta pitkiä.

Ajettiin namijäljet ensimmäisenä, jonka jälkeen ajoimme Pösön jäljen. Puhuimme etukäteen, että Pösöltä pitäisi saada hieman vauhtia pois, koska mennä kohottaa jälkeä aika vauhdikkaasti. Hodi otti liinan käteen ja ohjasi Pösöä jonkin matkaa. Saatiin Pösön vauhtia rauhoitettua ja samalla Pösö tarkensi sekä syvensi nenää eli sama efekti tapahtui kuin pari viikkoa sitten Titan auttaessa. Kulmissa, joissa on ollut pyörimistä kesällä, ajettiin ilman pyörimistä. Esineetkin Pösö ilmaisi ja olin oikein tyytyväinen. Tiesin sen, että kun Pösön vauhtia saa pois se vaikuttaa tarkkuuteen ja nenän syvyyteen.

Kuva Petti Salonen

Kävimme välissä syömässä ja jatkoimme jälkiä toisella kierroksella. Samalla teemalla jatkettiin, mutta nyt tein neljä suoraa ja yksi esine jäljen loppuun. Pösö ajoi tosi hyvin tämän jäljen: rauhallisesti, keskittyen, tarkasti ja syvällä nenällä. Se oikeasti teki töitä! Ai että olin onnellinen, ehkä tästä meidän jäljestä vielä tulee jotain, kunhan nyt osaisin vain viedä koiraa oikein eteenpäin. Pösön jäljen jälkeen Hodin koira Lycos näytti vielä taitojaan. Ei voi muuta kuin ihailla, miten hienosti se ajoi jäljen. Siinä on tavoitetta meille! Ehdimme vielä ennen saunaa käydä tottistelemassa.

Kuva Hannele Rontu

Saunottuamme jatkoimme iltaa jutellen pikkutunneille asti :) Mitä muutakaan sitä voi, kun porukka on niin huippua, että ei malta edes mennä nukkumaan. Aamulla jatkoimme harjoituksia kymmeneltä. Tein Pösölle jäljen, jossa oli yhdeksän kulmaa; teemana oli kulmat. Jälkeä tehdessä huomasin, että viimeisen suoran kohdalla alustassa oli vaihtelua; heinää ei ollut tasaisesti joka kohdassa ja se oli osittain kuivaa. No ei auttanut kuin polkea jälki siihen ja katsoa miten käy. Jälki ehti vanheta reilun tunnin ennen kuin ajoimme sen. Pösö ajoi hyvin ja keskittynesti, viimeisellä suoralla tuli hankaluukisa alustan takia. Siitä kuitenkin selvittiin loppuun asti ja en voinut olla kuin tyytyväinen koiraan. Pösön jäljen jälkeen menimme syömään. Kävin ruokailun jälkeen vielä katsomassa Hodin ja Lycoksen jäljen. Se oli kyllä hieno jälki taasen.

Kuva Petti Salonen

Palasin leiripaikalle siivoamaan oman huoneen ja pakkaamaan kamat autoon. Autoin Pettiä vielä paikan kuntoon laitossa. Näin se oli aivan ihana viikonloppu huippuporukassa ohi. Kiitos kaikille leiristä ja Hodille meidän kouluttamisesta pellolla!

Kuvia löytyy: https://mimma.kuvat.fi/kuvat/Tomeran+leiri+2017/ sekä https://fusca.kuvat.fi/kuvat/Beauceron/Tomeran+leirit/Tomeran+leiri+2017/ ja https://www.facebook.com/pg/TomeranBeauceron/photos/?tab=album&album_id=1468874146482151

9.-10.9. 2017 Suomen Beauceron Ry:n syysleiri

Lähdin aamulla kukonlaulun aikaan ajamaan kohti Inkoon Västankvarnia Pösön kanssa Suomen Beauceron Ry:n leirille. Olin ilmoittautunut peltojäljelle, jossa kouluttajana oli Titta Järvenpää. Titta on ollut aikaisemminkin kouluttamassa yhdistyksen leirillä. Leiri alkoi aamupalalla ja siitä maastoihin (haku ja peltojälki) kymmenen maissa. Saavuin paikalle puoli ysin aikaan, aikaa oli hyvin haukkasta palasta ennen maastoon menemistä. Kävimme läpi ensin koirakot; minkä ikäisiä koiria oli ja millä tasolla koirat olivat. Meitä oli yhteensä seitsemän koirakkoa; koiria oli aloittelijoista jo pidemmälle edenneisiin.

Pösön ensimmäinen jälki oli peruslaatikko; kolme suoraa ja kolme esinettä. Sää ei ollut mikään kaikista mukavin; satoi vettä sekä oli melko voimakas tuuli. Jälki ehti vanheta noin tunnin ennen kuin lähdimme ajamaan sitä. Ensimmäinen suora oli jotain ihan kauheeta; Pösö ei päässyt rytmiin oikein yhtään ja nosti välillä päätä ja haisteli ilmasta kaverin jälkeä, josta sivutuuli sopivasti toi hajun. Saatiin taiteiltua eka suora läpi ja toisella suoralla hieman paransi, kun oli myötätuuli. Kolmas suora oli jo ihan kohtuullista jäljestämistä, mutta yksi esine jäi ilmaisematta. Jäljen jälkeen ajattelin, että ei tästä taas tule mitään. Titta lohdutteli, että ei tarvitse masentua, olosuhteet olivat vaikeat kokemattomalle koiralle. 

Kaikki koirat ehtivät ajaa jäljet ennen ruokailua. Teimme treenisuunnitelmat koirille ennen pellolle menoa. Pösölle tehtiin samankaltainen kuin ensimmäinen jälki; erona se, että Titta teki toisella liinalla pientä painetta Pösölle. Tämä auttoi; Pösö tarkensi jäljestämistä, vauhtia ei ollut enää niin paljon sekä nenä pysyi syvemmällä. Lisäksi Pösö ilmaisi kaikki esineet eikä ylittänyt niitä. Ajoimme muiden koirien jäljet sekä Titan Fannille tein jäljen myös. Fanni puksutti menemään tasaisen varmasti, kyllä se on hienon näköistä, kun koira osaa. 

Sauna teki hyvää koko päivän vesisateessa vietettyä. Iltapäivällä sade hieman hellitti, mutta kyllä olo oli aika kostea päivän jäljiltä. Saunan jälkeen olo oli todella väsynyt eikä sitä kauaa jaksanut valvoa, kun nukkumatti kolkutteli unikuville. Nukuin Elisan kanssa samassa huoneessa ja meillä oli molemmilla koirat sisällä; Pösö oli häkissä. Tytöt muistivat toisensa oikein hyvin eikä tullut mitään sanomisia häkin läpi.

Aamupala oli sunnuntaina kasista ysiin ja kympiltä maastoon. Sää ei näyttänyt paljoa paremmalta kuin lauantaina, tosin vettä ei tullut niin paljon kuin edellisenä päivänä. Yksi koirakko ei päässyt sunnuntaina paikalle, joten meitä oli vain kuusi sunnuntaina. Pösölle tein hieman pidemmän jäljen, jossa oli enemmän kulmia kuin kaksi. Kesken jäljen huomasin, että uuups tuossa taitaa mennä meidän edellisen päivän jälki ristiin tämän jäljen kanssa. Ei siinä voinut tehdä mitään kuin jatkaa askeltamista jäljen loppuun.

Jälki ehti vanheta varmaan yli tunnin, kun ajoimme muiden jälkiä ennen Pösön jälkeä. Strategia oli sama kuin eilen toisella jäljellä; Titta antoi pientä painetta toisella liinalla. Pösö oli vielä parempi kuin lauantain viimeisellä jäljellä. Pösö oli keskittynyt sekä ilmaisi kaikki esineet ja kulmat meni ilman pyörimisiä. Tultiin siihen meidän jälkien risteämiskohtaan ja siinä tarkisti toisen jäljen, mutta jatkoi oikeaa jälkeä eteenpäin, huh helpotus. Olin oikein tyytyväinen Pösön jälkeen. 

Kun kaikki koirakot oli ajaneet jäljet, oli aika palata siivoamaan huone ja laittamaan muut paikat kuntoon. Hakuporukka oli lähtenyt tekemään esineruutua, jonne minäkin menin siivouksen jälkeen. Sarin kansa oltiin puhuttu, että otetaan purut vielä Pösölle ennen kotiin lähtöä. Hakuporukka sai esineruudun valmiiksi ja menimme Sarin kanssa kentälle ottamana purut, jonka jälkeen lähdimme ajelemaan kotiin päin.

Kiitos kaikille leiriläisille ja erityisesti Titalle, joka tuli meitä kouluttamaan! Onnea Titalle, joka teki Fannin kanssa FH1 koulutustunnuksen täysillä pisteillä! Hurja putki teillä päällä jäljellä! Kuvia ei tällä kertaa tullut otettua sateen takia :(

26.-27.8.2017 Beauceronien erikoisnäyttely ja jalostustarkastus Tammela

Olin ilmoittanut Pösön sekä erikoisnäyttelyyn että jalostustarkastukseen. Erikoisnäyttely pidettiin lauantaina, jonne lähdin ajelemaan aamusta Pösöttimen ja Pinkin kanssa. Koirat piti olla ilmoitettu 10:30 mennessä ja Marika ei siiheksi ennättänyt, joten otin myös Pinkki mukaani. Odotukset eivät Pösön osalta erkkarista olleet suuret, koska avoimeen luokkaan, jossa myös Pösö olisi, narttuja oli ilmoitettu noin 25 kappaletta :)

Saapuessani näyttelypaikalle menossa oli junnu urokset, jossa oli myös Tomeran Mutu. Mutu oli menossa seuraavaksi kehään. Mutu sai sinisen nauhan eli erittäin hyvän, mutta sijoitusta sillä ei junnuluokassa irronnut. Päivä jatkui seuraamalla kehää ja juttelemalla tuttujen kanssa. Ruokatauko oli ennen narttujen kehien alkamista. Onneksi olin pakannut lämmintä vaatetta ylle, koska ne tuli tarpeen. Tällä kertaa sää ei kyllä suosinut meitä, olisihan se tietty voinut sataa kaatamalla kaksi päivää :)

Vihdoin ja viimein oli vuorossa avoimen luokan nartut. Menimme aluksi kaikki kerralla kehään; tuomari katsoi koirat läpi ja sen jälkeen menimme odottamaan omaa vuoroa kentän laidalle. Siinä turistiin rauhassa niitä näitä, kun yht'äkkiä Pösö olikin jo seuraava koira. Onneksi olin laittanut näyttelyremmin valmiiksi Pösölle, otin takin pois päältä ja samalla lähti numerolappu kädestä pois. Laitoin sen takaisin, mutta se napsahti poikki enkä saanut sitä enää käteeni. Samalla Pösön näyttelyremmin lukko meni poikki ja sitä piti alkaa säätämään, jotta pääsen koiran kanssa kehään. Kehäsihteeri jo huuteli meitä kehään. Oli ainakin näyttävä kehään meno :) Päästiin kuin päästinkin kehään ja EH:n Pösö sai. Hyviä puolia oli se, että tuomari ei kaivanut mittatikkua esiin ja ei antanut hylättyä Pösön valkoisen läntin takia :)

Pösön arvostelu: 2-vuotias. Keskikokoinen ja rotevahko. Sympäättiset kasvot ja pää. Hyvä kallo ja kuono. Erinoimaiset silmät. Kantaa korvansa kauniisti ylhäällä. Huulet voisivat olla tiiviimmät. Kompakti runko. Selkälinja on hyvin suora. Erinomainen häntä. Hyvä pohjavilla. Etujalkojen asento ja kulmaukset hyvät. Takajalkojen asento on oikea ja kulmaukset riittävät. Liikkeestä puuttuu voima.

Pinkki veteraanikehässä

Pinkki oli veteraaneissa ja se esiintyi hyvin. Tuloksena Pinkille ERI ja neljäs luokassaan. Hyvä Marika ja Pinkki! Katsoimme vielä paras narttu kehän sekä ROP kehän, jonka jälkeen lähdimme Petin kanssa Forssaan hotelille siistiytymään tuomari-illallista varten, joka pidettiin samassa hotellissa, jossa yövyimme. Elisa yöpyi meidän kanssa samassa huoneessa, mutta hän jäi vielä kasvattaja- ja jälkeläisluokkaan, josta Elisa pokkasi ykköspalkinnot molemmista. Onnea Elisa ja kasvatit!

Tuomari-illalliselle oli ilmoittautunut harmittavan vähän porukkaa. Saimme kuitenkin aikaiseksi mielenkiintoiset keskustelut tuomarien kanssa. Kello alkoi jo olemaan paljon ja aamulla aikainen herätys, joten lähdimme yöpuulle hyvissä ajoin.

Sunnuntaina olimme paikalla jo yhdeksän aikaan, jolloin arvostelut alkoivat. Vein Pösön ensimmäisenä mittaukseen, kun se piti käydä ennen ulkomuodon arvostelua. Eniten jännäsin, miten korkeaksi Pösö mitataan. Nooh tuomari sai lukemaksi 62,5 cm, mutta tiedä tuota sitten. Ei se minusta ihan niin korkealta näytä :) Mittauksesta tuli hyväksytty ja seuraavaksi ulkomuodon arvosteluun. Ulkomuodon arvostelussa tuomari selitti minulle lopuksi, että tänään koiraa katsotaan tarkemmin ja sen takia, vaikka koira olisi saanut eilen erinomaisen ei se välttämättä tänään saa excelenttiä. Niin ja valkoisesta läntistä sanoi, että se ei ole hylkäävä virhe, koska on rinnassa. Ihan missä tahansa muualla se olisi mutta ei rinnassa. Lisäksi kun se ei ole mitenkään selvärajainen vaan hapsukas, niin ei senkään takia ole hylkäävä virhe. Yhteisarvosanana Pösö sai TB, joka vastaa eh:ta. Eipä tuo Pösön arvosana muuttunut lauantaisesta.

Pösö mittauksessa

Vein Pösön takaisin autoon odottamaan luonnekehää. Luonnekehässä oli koko ajan jonoa, joten ajattelin, että menen katsomaan luonnekehää ja tuon Pösön sitten, kun siinä ei ole jonoa. Sitä riitti koko ajan ja lounaskin ehti olla välissä. Kun jonossa oli enää yksi jäljellä, kävin hakemassa Pösön. Päästiin melkein suorilta omalle vuorolle. Ampumisessa Pösö teki väistöliikkeen kävellessä, paikallaollessa reagoi vastaavasti kuin MH:ssa. Uhassa alkoi haukkumaan heti, kun tuomari alkoi lähestymään. Tuomarin kommentti oli, että koira tiesi, miten toimia. No ööö jos olemme puruja harrastaneet niin juu varmasti alkaa haukkumaan, kun aletaan tulemaan uhkaavasti kohti. Pösö lopetti haukkumisen heti, kun tuomari kääntyi pois. Lopussa meni ihmisten luokse rennosti, mitä nyt mikrosirunlukija tuli liian lähelle kysymättä ensin :) Saimme tulokseksi 6-8-6, mikä oli lievä pettymys; voihan se olla, että katson niin vaaleanpunaisten lasien läpi :D

Pösön jalostustarkastuksen arviointilomake

Video Pösön luonneosiosta:

12.8.2017 MH-kuvaus Renko

Yhden MH-kuvauksen jouduin keväällä perumaan juoksujen takia, mutta tällä kertaa päästiin kuvaukseen asti. Kuvaus pidettiin Rengossa kennelmajalla järven rannalla. Kuvaajina toimi Arja Jauhiainen ja Pirjo Kelloperä. Pösön vuoro oli onneksi vasta kahdeltatoista; ei tarvinnut heti aamutuimaan lähteä ajelemaan.

Saavuimme testipaikalle jo hyvissä ajoin, jotta ehdin viedä koiran paperit ja ulkoiluttaa Pösön kunnolla. Pösön vuoro oli dobermannin jälkeen. En ala yksityiskohtaisesti selittämään testin kulkua, mutta havaintoja, joita itse tein koirasta ja tilanteeta. Leikissä ei mielestäni leikkinyt sillä intensiteetillä, jolla yleensä leikkii. Toiko uusi tilanne ja vieraat ihmiset sitten lisä jännitettä vai mistä moinen johtui.

Viehe yllätti minut, olisin luullut että lähtee perään, mutta eipä lähtenyt. Tiesin, että saalis voisi olla Pösöllä voimakkaampi, mutta en olisi olettanut, että ihan paikalleen jää ekalla kerralla. Toisella kerralla lähti viiveellä perään, muta ilmeisesti aika meni umpeen ja tuloksena ei lähde perään.

Kolmen minuutin ruohonsyönti oli aivan järven vieressä ja Pösöllä oli veto järveen. Se nyki minua pari kertaa sinne kunnolla. En tiedä, jos tämä olisi ollut Pösölle neutraalimmasa paikassa, mikä tulos olisi ollut. En väitä, että se siinä olisi ollut viilipyttynä, mutta ei olisi niin voimakkaasti vetänyt minua sivuun :) Etäleikkijässä olisin luullut, että reagoi haukkumalla epämääräiseen hahmoon, mutta ilmeisesti ei olekaan niin terävä, mitä olen kuvitellut vaan se on niin vilkas, että huomaa kaiken ja tykkää omasta äänestään, että reagoi haukkumalla :) Etäleikkijässä positiivista oli se, että houkutteli myös passiivista leikkijää.

Haalarissa ja räminässä ei tullut oikeastaan mitään yllättävää. Olin etukäteen ajatellut, että reagoi niihin ja tulee katsomaan avun kanssa. Aaveissa seurasi molempia aaveita ja piti niille haukulla ilmoitta olemassa olostaan. Tarvitsi minun tuen, jotta meni niitä katsomaan, mutta kontaktia otti itse. Ampumisessa minä jäädyin; Pösö irrotti otteen toisen laukauksen jälkeen ja minä jäin paikoilleni seisomaan. Tämän jälkeen Pösö ei enää lähtenyt leikkiin mukaan. Hihnassa ollessa ampumiset oli ok.

Loppuyhteenvetona Pösö ei paineistunut testistä se oli lopussa ja alussa samanlainen, joten kuvaus ei sitä kuormittanut. Pösö peilaa minun tunteita ja tunnetiloja hyvin paljon.

MH-kuvauksen tulos löytyy: https://jalostus.kennelliitto.fi/frmTulos.aspx?Id_Tulos=2656460&R=44

22.7.-31.7.2017 Bon Beauceron leiri, Volenice Tsekki

Bon Beauceorn -leiri on Laila Oomsin kennel Warrior Soul järjestämä IPO- leiri beauceroneille. Leirillä treenataan jokaista IPOn osa-aluetta; jälkeä, tottista sekä puruja. Tämän vuoden leiri oli jo seitsemäs leiri. Leirille tulee koirakoita ympäri Eurooppaa. Maalimiehinä C-osassa oli tänä vuonna Daniel Palecek ja Julen Fernandez. Aloin suunnittelemaan tätä matkaa jo viime syksynä, kun tieto tuli, milloin ja missä leiri pidetään. Matkaseurakseni reissuun lähti Elisa ja Hertta.

22.7.-24.7.2017 Matka kohti leiriä

Reitti kulki Turun kautta Tukholmaan, siitä Malmöön ja laivalla meren yli Travemündeen ja siitä Berliinin sekä Prahan kautta Valeniceen. Starttasin auton kotoa lauantaina viiden aikaan ja perillä olimme maanantaina viiden jälkeen eli kaksi vuorokautta meni matkoihin. Pääsimme ajoissa Turun satamaan ja laivaankin mahduttiin; yhdellä reissulla ei meinaa mahduttu laivaan ja tästä on tullut kammo, että jää rannalle ruikuttamaan.

Ronttasimme tavarat sekä koirat hyttiin ja lähdimme haukkaamaan palasta sekä rentoutumaan juoman parissa. Rentoutuminen keskeytyi nopeasti, kun kuulimme kuulutuksen: "Matkustajat Kämäräinen ja Virtanen, matkustajat Kämäräinen ja Virtanen, ottakaa yhteyttä laivan neuvontaan kannella seitsemän." Silloin tämä tyttö sai jalat alle ja lähti juoksemana kohti infoa. Onneksi ei ollut muusta kyse kuin joku oli valittanut, että koira haukkuu ja ei saa nukuttua. Tiedä sitten totuutta, mutta ei sieltä hytistä mitään kuulunut, kun me sinne menimme :D

Ruotsissa meillä oli reilusti aikaa; laiva oli Tukholmassa jo puoli seitsemältä paikallista aikaa ja Travemünden laiva lähti vasta kymmeneltä illalla Malmöstä. Hyvin me tytöt saatiin aikamme kulutettua Linköpingissä mm. ajellen korttelia ympäri ja etsien avoinna olevaa ruokaravintolaa ja Malmössä. Emme löytäneet muuta ravintolaa, joka olisi ollut auki aamu kymmeneltä kuin Mäkkärin. Opin myös sen, että Ruotsissa Mäkkrissä on kymmeneen asti aamuvalikoima ja sen jälkeen normaalivalikoima ;) Meillä kävi tuuri; toinen sai aamuaterian ja toinen normiaterian, kun olimme ennen kymmentä tiskillä. Käytimme koirat molemmissa paikoissa puistossa kunnon lenkillä; Malmöstä löytyi iso puisto, jossa meni reitti lammen rannalla ja iiiso nurmikenttä, jossa pystyi pitämään koiraa vapaana. En tosin tiedä saako Ruotsissa pitää koiraa irti, mutta me pidimme :p

Malmön puisto

Travemünden laivaan pääsimme sisään jo tuntia ennen laivan lähtöä. Tällä laivalla hytti oli positiivinen yllätys; se oli iso ja tilava. Sinne mahduimme häkkeinemme ja koirinemme oikein hyvin. Onneksi tyttöjä pystyi pitämään niin, että toinen oli häkissä ja toinen hytissä vapaana myös keskenään. Tällä kertaa ei kuulutuksia tullut vaikka kävimme katsomassa laivan tarjontaa. Itse tykkään mennä Ruotsin ja Saksan välin laivalla; siinä säästyy ajamiselta ja tulee samoihin hintoihin, jos ajaisi Tanskan kautta Saksaan eikä tarvitse varata hotellia Saksan puolelta vaan voi nukkua laivassa samalla, kun se putputtaa eteenpäin.

Saksan laivan hytti

Olimme maanantaiaamuna Travemündessä, josta lähdimme kohti Berliiniä. En ollut aikaisemmin Saksan itäpuolelta ajanut, kahtena aikaisempana kertana olen lähtenyt kohti Hampuria ja siitä etelään. Saksassa piti tankata ja tämä tuotti taas pienen tenkka pån, kun uuteen autoonikaan ei saa tankata biodieseliä. Soitto Suomeen omalle help-deskilla ja saatiin selvitettyä, mitä dieseliä autoon kannattaa laittaa. Ilmeisesti osui oikeaan, kun ei auto alkanut mitenkään vihoittelemaan reissun aikana. Alkumatka meni pienempää tietä kylien läpi, jossa oli idyllistä ajaa isojen lehtipuiden reunustaessa tietä. Pian kuitenkin tulimme Autobahnille ja talla pohjaan :D

Mitä näistä tankkaisi :)

Ajomatka sujui ilman isompia ruuhkia tai onnettomuuksia Saksan puolella; pääsimme Berliinin ja Dresdenin ohitse sujuvasti kaupungin kiertäen. Vastaantulevien kaistalla paloi rekka ja oli muutenkin enemmän jonoja kuin meidän puolella. Maisemat vaihtuivat ja etelään sekä Tsekin rajaa lähestyessä maasto muuttui mäkisemmäksi. Tsekissä pitää autoon osta tarra, jotta saa ajaa moottiritietä. Tarran olisi saanut ennen rajaa levähdyspaikalta, mutta huomasimme sen liian myöhään. Ajoimme seuraavalle huoltoasemalle, josta tarran pystyi ostamaan erillisestä talosta. Jonottamiseen meni jonkin aikaa, mutta sain kuin sainkin tarran ostettua. Matka jatkui kohti Prahaa; Prahassa jouduimme ruuhkaan, koska lähdimme kiertämään kaupunkia. Myöhemmin leirillä saimme tietää, että Prahan alla menee tunneli, jota pitkin pääsee nopeasti ohittamaan kaupungin. Tunneli on uusi ja olisi vain pitänyt uskoa Googlea :D

22.7.-29.7.2017 Leiri

Leiripaikkana oli Dog Center Ajax, jossa ilmeisesti järjestetään paljon leirejä. Puitteet olivat kyllä hienot; treenikentältä avautui aivan mielettömät maisemat ja se oli iso. Siihen olisi varmaan mahtunut kolme meidän omaa kenttää :D Leiripaikassa oli oma baari, josta sai ottaa juotavaa maksua vastaan. Ruoka oli kolme kertaa päivässä; aamupala ja kaksi lämmintä ruokaa. Treenipäivät koostuivat niin, että aamupäivästä oli jälkeä (maanantaina ja torstaina), tottista (tiistaina ja perjantaina), C-osan hallintaliikkeiden tekemistä ilman maalimeistä (keskiviikkona), teoriaa (lauantaina) ja puruja iltapäivisin. Meiltä jäi väliin maanantain jälki ja lauantain purut. Meidät oli jaettu kahteen ryhmään, tsekkiä-puhuvat ja muut :D Jälki- ja tottispäivät olivat toisella ryhmällä päinvastoin kuin meillä.

Treenikenttä tai osa siitä

Me jouduimme tositoimiin heti saavuttuamme. Laila oli laittanut meidät listalle viimeisten joukkoon. Ehdimme purkamaan tavarat ja ulkoiluttaa koirat ennen omaa vuoroa. Pösön kanssa teimme normaalin harjoituksen, kuten olisimme kotonakin tehneet. Maalimiehen havainnot Pösöstä oli ihan samoja, mitä olimme oman maalimiehen kanssa huomanneet. Ei tullut mitään uutta sillä rintamalla. Purujen osalta leirin tavoitteena oli selkeyttää Pösön saalista, joka oli oikein hyvä tavoite.

Treenien jälkeen kokoonnuimme kaikki baariin, jossa oli vapaamuotoista keskustelua ja tutustumista muihin leiriläisiin. Leirille oli tullut ihmisiä Saksasta, Puolasta, Liettuasta, Slovakiasta, Itävallasta, Sveitsistä ja Tsekeistä. Koiraroduista mukana oli myös muutama mali, holsku ja sakemanni. Osa itävaltalaisista ja tsekeistä eivät puhuneet englantia, joten yhteisen kielen löytäminen oli hankalaa, mutta hyvin sitä kommunikoitiin englannin ja saksan sekoituksella. Myöhään ei jaksettu seurustella, kun nukkumatti kajautti unihiekkasäkillä voimalla päähän :D

Jokaisen päivän aikataulu oli samanlainen; kahdeksalta aamupala, yhdeksältä treenit, yhdeltä ruoka, puoli neljä treenit ja siinä välissä käytiin seitsemän aikaan syömässä ja jatkettiin treenejä kahdeksaan yhdeksään niin, että kaikki koirat oli treenattu. Tiistaina aamupäivällä meillä oli vuorossa jälki, joka meidän osalta meni normi vauhdikkaasti, josta tuli palautetta :) Olin käynyt edellisen viikon torstaina Sastamalassa jälkiopissa ja saanut hyvät neuvot jatkoa varten, joten jälki ei minulle tällä leirille ollut prioriteetti yksi. Lounaan jälkeen lähdimme Elisan kanssa käymään lähikylässä kaupassa. Hieman oli eri hintataso, mihin Suomessa on tottunut :)

Meidän purutreenit noudattivat koko viikon samaa teemaa eli saalista, saalista ja saalista :) Harjoitukset tehtiin tyynyllä; hieman "nolotti" kaksi ja puolivuotiaan koiran kanssa mennä sinne tyynyn kanssa, mutta Pösöllä ei montaa kuukautta purutreenejä ole takana, joten tässä mielessä olemme aloittelijoita. Oli mielenkiintoista seurata muiden koirakkojen treenejä ja tapaa, miten maalimiehet toimivat. Siitä mistä tykkäsin oli se, että maalimiehet kiinnittävät koirien puruotteisiin paljon huomiota; jos koirat tulivat vajaalla kiinni, annettiin mahdollisuus korjata tai irroitettiin koira hihasta/tyynystä. Se mikä ehkä poikkesi siihen, mitä olin ottanut, oli se, että mikään koira ei purrut hihaan vaan puolihihaan myös jo pidemmälle edenneet koirat.

Photo Marcela Somrova

Keskiviikko aamupäivällä kävimme läpi, mitä kaikkea koirakko voi harjoitella ilman maalimiestä. Me teimme meille jo tuttua seuraa - maalimeis- juttua pallon kanssa. Olen harjoitellut tätä Pösön kanssa myös kotona. Ideana on se, että koira oppii ottamaan kontaktin maalimieheen ja ohjaajaan vuorotellen. Opetetaan asia koiralle matalammassa tilassa ennen kuin otetaan maalimeis kuvioihin mukaan. Suojelussa voi monia hallinnan osa-alueita harjoitella joko kotona itsekseen tai apparin kanssa.

Torstain tottiksissa teimme ensin seuraamista sekä jäävät liikkeet. Muut olivat tehneet nämä maanantain tottiksissa, joissa me emme olleet. Muutamia vinkkejä sain omaan tekemiseen, mutta kouluttaja Daniel sanoi, että selvästi treenaan tottista sellaisten ihmisten kanssa, jotka tietävät mitä tehdään. Kiitos meidän ryhmälle ja erityisesti Sari sekä tietty Marjanna! Kyllä me ollaan hyviä! Tykkäsin kouluttajan tavasta paneutua jokaiseen koirakkoon palastella asioita pieniin osa-alueisiin. Noutokapulan pitämisen opettamiseen sain hyvän tekniikkavinkin, en niinkään siihen itse ideaan vaan, miten sitä noutokapulaa kannattaa kädessä pitää. Testasin tätä jo kotona ja toimii; pienestä voi olla asiat kiinni :) Muitakin vinkkejä sain seuraamalla muiden treenejä.

Perjantaina oli vuorossa toinen jälki. Meillä jälki meni ihan persiilleen, mutta ei auta kuin harjoitella lisää. Olosuhteet olivat vaikeat; kova tuuli, lämmin ja lyhyt kuiva heinä. Lyhyt heinä on ollut Pösölle vaikea alusta, joten ei auta kuin harjoitella sitä. Pösö hukkasi toisen kulman jälkeen jäljen, kun tuuli sopivasti kaverin jäljeltä ja olisi halunnut jatkaa sinne. Tein toisen jäljen, johon tein kulman myötätuuleen ja se onnistui. Olin kateellinen jälkipellon koosta; sitä riitti ja riitti. Ehdimme jälkien jälkeen vielä mennä katsomaan toisen ryhmän tottistreenejä.

Jälkipelto

Eläinlääkäri tuli leiripaikalle laittamaan leiman meidän koirien passiin matolääkkeen takia. Se ei kallista ollut, lääkäri veloitti tästä kaksi euroa :o Lääkäri varta vasten ajoi leiripaikalle ja laittoi leimat passiin; ei ollut hinnalla pilattu :) Nyt oli paluumatkaa varten kaikki muodollisuudet hoidettu. Kävin kylästä hakemassa Drontal Compin, kun unohdin ottaa kotoa mukaan, samalla ostin Bravectoa, kun se oli halvempaa ja sai ilman reseptiä :)

Sää ei ihan vastannut odotuksia heinäkuisesta säästä Keski-Euroopassa. Muutaman kerran tuli ikävää suomalaista saunaa ;) Koirien kannalta sää oli oikein hyvä; pilvistä, 20 asteen tienoilla tai alle, pari kertaa ripautti vettä, tuulista. Jos koko viikon olisi ollut 25 tai yli, olisi se ollut rankkaa koirille. Lauantaina oli tosi kuuma päivä ja heti huomasi, että se vaikutti koiriin.

Lauantaina aamupäivällä oli teoriaa; käytiin läpi asioita, joita maalimiehet olivat huomanneet ohjaajien tehneen väärin. Samalla pakkailimme Elisan kanssa kamoja kasaan, Laiva lähti Travemündestä 1:00 ja ajattelimme varata reilusti aikaa, jotta ehdimme siihen. Tosin ajattelimme, että matka menisi joutuisammin, koska emme joutuisi jonottamaan Vignettiä sekä ajattelimme mennä Prahan läpi tunnelia pitkin. Ikinä ei tiedä mitä Saksan autobahneilla tapahtuu, joten lähdimme paluumatkalle lounaan jälkeen. Iltapäivän treenit alkoivat vasta puoli neljältä, mutta siihen meidän ei kannattanut enää jäädä odottamaan joka tapauksessa.

Paluumatka Suomeen 29.7.-31.7.2017

Matka sujui joutuisasti; mäkkärin löytäminen tosin oli haasteellista ja siellä tilaaminen; yritin tilata Mc Feast -aterian, mutta eihän sellaista Saksassa myydä lainkaan :D Emme juuttuneet mihinkään ruuhkaan ja saavuimme Travemündeen hyvissä ajoin. Haikeasti katsoimme toiselle kaistalle, jossa oli kyltti Helsinki, kun jonotimme Malmön laivaan. Laivalla hyttiin saapuessamme huomasimme, että sitä ei oltu siivottu edellisten jäljiltä; ei kun infoon marssimaan ja ilmoittamaan asiasta. Hytti tultiin siivoamaan heti ja pääsimme asettumaan sinne. Hytti oli samanlainen kuin mennessä iso ja ikkunallinen :)

Tuulimyllyt Juutinrauman sillan luona

Laiva oli juuri ohittamassa Juutinrauman siltaa, kun aamulla heräsimme. Olimme siis saapumassa Malmöön. Seuraava etappi oli kohti Ruotsin läpi kohti Tukholmaa. Hieman alkoi jo ajokilometrit painaa, mutta pahin oli jo takana päin. Paluumatkalla oli hieman tiukempi aikataulu, joten nyt ei ennättänyt käydä puistoilemassa Malmössä :) Ilmeisesti ruotsalaiset olivat palaamassa joko viikonlopun vietosta tai lomalta kohti pohjoista, kun liikennettä oli hiukkasen enemmän kuin mennessä.

Pysähdyimme syömään Jonköpingin tienoilla ja silloin ajattelin, että en jaksa ajaa enää, joten Elisa hyppäsi auton rattiin. En tiedä johtuiko siitä, että tämä uusi auto on automaattivaihteinen vai mistä, että ei aikaisemmin tullut tarvetta vaihtaa kuskia. Jatkoimme matkaa kohti Tukholmaa. Tukholmaa lähestyessä myös ruuhkat kasvoivat. Googlea kertoi, että matkalla oli pysähdyksiä, mutta meillä oli silti aikaa hyvin. Hieman alkoi kuitenkin jännittää, että miten käy, kun oltiin satamasta noin 20 kilometrin päässä ja tunnelissa oli vain yksi kaista avoinna. Onneksi se oli vain pienen matka aja sen jälkeen alkoi liikenne vetämään. Elisalle sanoin siinä, että ollaan käyty tuolla Nackassa aikaisemmin kääntymässä ja niin käytiin nytkin, kun kartanlukija ei ollut ihan kartalla :D Onneksi siitä ei tullut suurta kiertoa.

Matkalla selatessani sosiaalista mediaa huomasin, että leiripaikalla oli ollut tulipalo meidän lähtömme jälkeen. Onneksi kaikki ihmiset ja eläimet olivat kunnossa. Heinäpaalivarasto oli jostain syystä syttynyt tuleen. Leiriläiset kantoivat saaveittan vettä ja potkivat navetan oven pois, kun se oli jo tulessa, että ei leviä navettaan. Onneksi leiriläiset olivat paikalla, koska muuten olisi voinut koko paikka palaa poroksi. On ollut traaginen loppu leirille.

Emme menneet enää Tukhomassa puistoon käymään, kun ajattelimme, että parasta olla laivajonossa ajoissa. Kun olimme laivajonossa, kaivoimme esiin varauslapun. Elisa huomasi, että olin varannut matkan vain yhdelle henkilölle, hups. Kävin selvittämässä asian lippuluukulla, kun jono ei edennyt mihinkään. Virkailija lisäsi Elisan ja asia oli sillä selvä, onneksi. Käytimme koirat vielä ulkona, mutta Pösöpä ei sitten suostunut pissaamaan pelkälle asfaltille eikä se aikaisemmin suostunut tekemään laivalla yhtään mitään. Tuli pieni hermostuneisuus, kun oli jo aikaa Pösön edellisestä ulkoilutuksesta. Sain sen tekemään pissat ennen laivaan ajoa yhdelle hiekalle, jossa oli hieman nurmikkoa, on se sitten valikoiva :D

Taas kerran ronttasimme tavarat lukien ison häkin laivaan. Avasin hytin oven ja yllaaatuuus se oli kahden hengen hytti parivuoteella, jonne ei todellakaan mahdu lattialle mitään häkkiä. Marssin taasen infoon selvittämään asiaa. Eihän siinä mitään, mutta tarjolla ei ollut neljän hengen hyttiä, toinen kahden hengen hytti oli tarjolla, joka oli hieman isompi. Olivat korottaneet hyttiluokkaa, mutta eivät muistaneet kertoa asiasta minulle etukäteen mitään :D Kävimme katsomassa sen ja päätimme ottaa sen. Meidän piti vain käydä vaihtamassa iso häkki pienempään autosta Autokansi oli jo kiinni, joten vartijan piti tulla meidän mukaan autolla. Saimme vaihdettua häkin ja aseteltua sen hyttiin. Laitettiin Pösö tähän häkkiin, koska se oli pieni häkki ja Pösö on pienempi kuin Hertta. Ei ihan nyt menneet putkeen nämä paluumatkan laivojen hyttihommat... Kaiken lisäksi laiva oli täynnä japanilaisia, joita joutui väistelemään kaupassa :D

Nämä odotti hytin minibaarissa :D

Saavuimme aamulla harmaaseen Turkuun. Oli samalla haikeaa ja ihanaa; haikeaa siinä mielessä, että nyt se reissu on ohi ja ihanaa, kun pääsi takaisin kotiin. Enää ei ollut kuin pieni pyrähdys näiden kilometrien jälkeen kotiin :) Mitä järkevää sitä sanoisi loppukaneetiksi. Reissu kannatti tehdä ja voisin lähteä myös uudestaan, vaikka mitään "valaistusta" ei tullut, mutta aina sitä jotain vinkkejä saa mukaansa. Oli hienoa nähdä niin monta beussia IPOn eri osa-alueilla, niitä kun ei Suomessa ihan kauhean montaa ole. Tosin eihän sitä tiedä, tuleeko tuosta omastakaan koirasta koskaan mitään, mutta yritystä on :) Ei ne koirat maailmalla ole sen kummempia, mitä täällä.

Auton mittariin kertyi 3 220 kilometriä reissusta. Kiitos Elisa, että lähdit mukaan. Oli paljon mukavampaa ajella tuo matka kaverin kanssa kuin yksin ja oli seuraa leirillä!

Thank you Laila, Julen, Daniel and all who where at camp! I had great week at Czech wit all of you! Hopefully we will see you again! 

Kuvia tulee, kunhan ehdin käydä ne läpi :p

Kuvia löytyy: https://mimma.kuvat.fi/kuvat/Bon+Beauceron+2017+Valenice+Tsekki/

Marcela Somrovan kuvia löytyy: http://marcelasomrova.rajce.idnes.cz/BON_BEAUCERON_2017

PS Kuka lähtee ensi vuonna mukaan :D

Jopon nisäkasvaimet

Jopolla todettiin viime vuoden syksynä verenluovutuksen terveystarkastuksessa nisäkasvaimia. Näin ollen Jopo ei pystynyt luovuttamaan verta. Vein Jopon jatkotutkimuksiin Mevettiin ja kasvaimia todettiin useammassa nisässä. Lääkäri suositteli niiden poistamista, mutta jäin pohtimaan asiaa vielä. Päätin poistattaa nisäkasvaimet tänä syksynä ja samalla hoituisi myös sterilisointi. Kävimme uudestaan tarkastuksessa Mevetissä; Jopolta kuvattiin keuhkot ja otettiin verinäytteet. Kaikki muut olivat ok, mutta lääkäri kuuli pienen sivuäänen sydämestä. Näin ollen varattiin vielä myöhemmäksi sdämen ultra, jotta saadaan varmuus, mikä sydämen tilanne on ja pitääkö jotain ottaa huomioon leikkauksessa.

Sydämen ultrassa lääkäri näki, että dilatoivaa karidomyopatiaa (DCM) ei Jopolla ole. Sydämen eteiset, kammiot ja muut olivat normaalinmuotiset eivätkä seinämät olleet ohentuneet. Lääkäri kirjoitti diagnoosiksi hiippaläpissä lievä vuotovirtaus. Ei havaita sydämen laajentumaa; supistuvuus on normaalirajoissa. Lääkärin mukaan tämä ei ole perinnöllistä vaan vanhan koiran oireilua. Täytyy se vain myöntää, että Jopokin alkaa olemaan jo vanha, tuleehan se jo yhdeksän vuotta tammikuussa. Mitä tämä tarkoittaa arkielämään; ei muuta kuin, että Jopoa ei saa rasittaa rajusti fyysisesti (vedot yms. pitää lopettaa). Jopo on siis siirtynyt sairaseläkkeelle :D

Leikkaukselle ei ollu estettä; käytetään vain eri nukutusaineita, jotka eivät ole sydämelle niin rasittavia. Leikkaus olisi marraskuun viimeinen päivä. Tässä olisi vain pari muuttujaa; olen silloin tulossa Leviltä, joten Vesa joutuu viemään Jopon leikkaukseen ja minä haen sen kunhan selviin lentokentältä kotiin. Lennon aikana en pysty vastaanottamaan puheluita, mutta onneksi koneessä oli wifi, jos jotain sattuu, Vesa saa minut sitä kautta kiinni :)

Leikkauspäivänä heti aamusta lääkäri soittaa ja minä olen jo, että mitä nyt on sattunut. Ei ollut onneksi muuta kuin, että yhdestä nisästä oli vielä löytynyt pieni kasvain, joten oikealta poistetaan kaikki nisät, vasemmalta poisteaan kaksi viimeistä. Vielä tuli toinen soitto lääkäriltä, lähetetäänkö kasvaimet tutkittavaksi ja kyllä minä ne lähetin. Leikkaus meni hyvin ja hain Jopon lääkäristä kotiin päästyäni. Se oli aika pöllyssä vielä, mutta pystyi kävelemään itse.

Toipuminen kotona lähti hyvin etenemään. Haava näytti hyvältä, vaikka oli pitkä. Jäin kotiin tekemään töitä torstaiksi, kun illalla Jopo vielä valitteli hieman. Päivällä ei enää valittanut, mitä nyt pientä köhää oli, joka johtui hengitysputkesta. Jopo alkoi olemaan jo oma itsensä ja päätin mennä seuraavana päivänä töihin ja jättää sen kotiin.

Kaikki meni hyvin Itsenäisyyspäivään asti. Olin juuri alkamassa katsomaan Linnan juhlia Jopon makoillessa olohuoneen lattialla. Se yht'äkkiä vinkaisi ja pomppasi ylös. Samalla alkoi haavasta valumaan kirkasta punertavaa nestettä. Soitin Tammiston Evidensiaan, kun Mevet ei ollut enää avoinna. Sieltä sanottiin, että on luultavasti kudosnestettä ja suositeltiin tulemaan näyttämään Jopoa heille. Lähdin ajamaan Tammistoon ja huristelin niin kovaa kuin uskalsin. Tammistoon päästyämme hoitaja katsoi haavan ensin. Kun haavaa paineli, sieltä purskahti nestettä ihan kunnolla. Hoitaja sanoi, että nesteen kertyiminen olisi tavallista nisänpoistoissa, koska sinne jää "tyhjää" tilaa rauhasten poiston jälkeen. Ajattelin mielessäni, että eihän se nyt voi niin mennä, että neljästä vatsan alueelle kohdistuvasta leikkaukseta selviäisi ongelmitta ;)

Jäimme odottamaan vielä lääkärin tarkastusta. Lääkäri kuunteli sydämen (ei kuullut ensimmäisillä stetoskoopeilla sivuääntä), tarkasti limakalvot ja mittasi lämmön. Kaikki oli kunnossa, joten tulehdusta ei luultavasti ollut. Lääkäri tutki vielä haavan ja tunnusteli syvemmät ompeleet; ne tuntui olevan kunnossa eikä tyriä ollut, joten sisemmät ompelet eivät olleet pettäneet. Kuitenkin löytyi "kovempi kohta", joka oli ilmeisesti lankareaktio, koska Jopo ei sitä arastellut erityisesti. Lääkäri otti kuitenkin näytteen nesteestä ja lähetti sen bakteeriviljelykseen sekä antoi mukaan antibiootteja.

Soitin Mevettiin vielä seuraavana päivänä ja selitin tilanteen. Siellä kehoitettiin aloittamaan antibioottikuuri, suihkuttamaan haavaa sekä pitämään kylmää sen päällä 2-3 kertaa päivässä. Hieman ylimääräistä työtä tuotti haava, mutta ei voinut muuta kuin toimia näin, jotta haava paranisi jatkossa kunnolla. Jopo alkoi jo omasta mielestä olemaan terve, joten virtaa alkoi kertymään ja kuitenkaan ei pääse sitä mihinkään purkamaan, kun ulkoilutkin olivat vain lyhyitä fleksissä. Haavasta tuli nestettä tikkien välistä ja pelkäsin jo, että tikit ratkevat, kun välillä iho oli niin pingottunut.

Seuraavan viikon keskiviikokkona kävin poistattamassa tikit Mevetissä; leikkauksesta oli kulunut kaksi viikkoa. Tikit poisti toinen lääkäri kuin leikkaava, kun en saanut hänelle aikaa. Tikkien poistossakin haavasta tuli nestettä vielä. Tästä syystä haava ei ollut noin 1,5 cm matkalta umpeutunut vaan siinä oli reikä. Näin ollen joduin hoitamaan haavaa avohaavana ja jatkamaan suihkuttelua sekä antibiootti kuuria. Lisäksi sain mukaan haavaan laitettavaksi hunajasalvaa, joka nopeuttaa ja auttaa haavaa parantumaan.

Leikkaava lääkäri soitti vielä kasvaimien patologin lausunnosta. Kaikki muut paitsi yksi olivat hyvänlaautisia. Jos oikein käsitin, niitä oli yhteensä kuusi. Tämä yksi pahanlaatuinen oli ykkönen asteikolla 1-4 eli kaikista "paras". Lausunnossa sanottiin, että kasvainta ei havaittu näytteen reunoilla, joten se on saatu kokonaan poistettua. Lääkäri sanoi, että on epätodennäköistä että se uusiutuisi tai olisi lähettänyt etäpesäkkeitä. Toivotaan, että asia on näin. Toisaalta nisäkasvaimet havaittiin jo yli vuosi sitten, joten näin maalaisjärjellä ajateltuna luulisi, että ne etäpesäkkeet olisivat tulleet tuossa ajassa eikä keuhkokuvissa näkynyt mitään muutoksia. Etäpesäkkeet tulevat kuulemma yleensä keuhkoihin. Evidensiasta kuulin myös bakteeriviljelmän tulokset ja niissä ei ollut mitään sairaalabakteeria vain pelkästään kahta bakteeria, joihin saamani lääkkeet tehoaa.

Tätä kirjottaessa Jopon haava alkaa olemaan ummessa ja olemme käyneet jo normi metsälenkkejä vapaana. Toivotaan, että tämä episodi oli tässä eikä tulee enää mitään yllätyksiä. Se täytyy vielä mainita, että kaikillä lääkärikäynneillä Jopo sai erityismaininnan siitä, miten helppo potilas se on. Leikkauksesta herättyään oli käyttäytynyt rauhallisesti vaikka en sitä heti päässyt hakemaan. Lisäksi tikkien poistossa lääkäri vielä sanoi, että oli varmasti koko viikon siihen astisin helpoin potilas. Se on myös antanut minun hoitaa haavaa todella hyvin eikä ole taistellut vastaan. Se on aina ollut niin helppo hoidettava <3 Toivotaan, että meillä on vielä monta yhteistä vuotta takana.

20.11.2016 Niina Ojansivun jälkipäivä ja vähän muuta

Syksyn tapahtumista en olekaan kirjoitellut blogiin. Tässä näitä tiivistettynä. Ensin pitää tietysti kehaista, että Jopon I-penneleistä Hurma (Tomeran Indigo) voitti beussien tokomestaruuden EVL-luokan ykköstuloksella. Koe oli Hanskin ja Hurman ensimmäinen EVL-koe. Onnea Hanski ja Hurma! Valiokello alkoi tikittämään ;) Kuvia kokeesta löytyy: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/4.9.2016+Suomen+Beauceron+Ry+Tokomestaruus+-kilpailu/

Tomeran Ingido Suomen Beauceron Ry:n tokomestari 2016

Syyskuun 11. päivä osallistuttiin Pösön kanssa Suomen Beauceron Ry:n järjestämään Vepe-päivään. Se järjestettiin aivan meidän lähistöllä olevilla hiekkakuopilla. Meille osui aurinkoinen ja lämmin päivä. Mikä siinä oli vepeillessä hyvässä säässä. Koirille tehtiin kaksi kierrosta, jonka jälkeen oli mahdollisuus vielä kokeilla hukkuvan pelastamista. Vesa oli hakenut tässä välissä Pösön jo kotiin, mutta toi sen takaisin, jotta Pösökin pääsi pelastamaan hukkuvaa :) Veneestä hyppy ei ollutkaan Pösölle niin helppo juttu. Hieman piti tuupata, jotta hyppäsi veteen. Veneentuonnissa ei ollut ongelmia eikä hukkuvan pelastamisessa. Kaipa tuosta Vepe-koirankin saisi tehtyä, jos vain aika riittäisi kaikkeen ja jostain ryhmäpaikan saisi. Kuvia päivästä löytyy: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/11.9.2016+Suomen+Beauceron+Ry+vepepäivä/

Pösö pelastaa hukkuvaa

Lokakuun alussa olin ilmoittautunut Mia Skogsterin Suojelun Kotiläksyt -seminaariin. Pääsin Pösön kanssa koirakkopaikalle harjoittelemaan ohjaajakontaktia. Mia kävi ensin läpi teoriassa ja videoiden avulla, mitä kaikkea voi suojeluun kuuluvista liikkeistä opetella itse ja apparin kanssa ennen kuin ottaa niitä maalimiehen kanssa. Loppujen lopuksi paljon voi tehdä ilman maalimiestä. Tästä innostuneena olenkin nyt harjoitellut Pösön kanssa ruokakupilla piilolta luoksetuloa pienin askelin. Olimme Pösön kanssa ensimmäisinä koirakkoina. Minua jännitti aivan hirveästi mennä yleisön eteen. Pösö ei ole paljon sisähalleissa ollut saatikka sellaisen yleisön edessä. Toisaalta oli onni, että oltiin ensimmäisiä, pystyttiin tulemaan odottamaan omaa vuoroa ja näin ohjaaja sekä koira pystyivät valmistautumaan kunnolla. Niin se vain pieni Pössis yllätti minut taas kerran. Se keskittyi täpöllä eikä välittänyt ympärillä olevasta yleisöstä tai siitä, että minä jännitin niin kovasti <3 On hyvä välillä mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, jotta pystyy itse kehittymään ja saamaan luottamusta koiraan ja itseen.

Sunnuntaina 20.11.2016 oli Niina Ojansivun jälkikoulutus Sastamalassa. Niina ja hoffi Piru (vain kolmevuotias) tulivat toiseksi FH SM-kisoissa. Marjannan kautta olin jo kuullut aikaisemmin Niinasta ja nyt oli mahdollisuus päästä hänen jälkioppiinsa Pösön kanssa. Lähdin ajamaan kohti Sastamalaa puoli kahdeksan aikaan aamulla. Perille saavuin aikataulussa parin tuntia myöhemmin. Teimme ensin pienen esittelyn ja lähdimme ajamaan kohti peltoja. Vaihtoehtoina olivat heinä-, multa- tai sänkipelto. Meitä oli kuusi koirakkoa: kolme hoffia, biradi, tervu ja Pösö. Tein ensimmäisen jäljen Pösölle multapellolle. Jälki oli noin 400 askelta pitkä, kaksi kulmaa, toisella ja jäljen päässä oli esine. Meillä ei ole esineitä ollut vielä jäljellä kuin jäljen päässä. Edellisen kerran Pösö oli ajanut jälkeä noin kuukausi sitten. Etelään tuli lumet, joten se hieman hankaloitti jäljen harrastamista :)

Lähdimme ajamaan jälkeä; ensimmäisenä Niina sanoin, että pitää antaa liinaa koiralle reilusti; ei mennä ahdistelemaan koiraa persauksiin kiinni. Seuraavaksi Niina neuvoi minua rytmittämään kävelyni oikeaan vauhtiin, vaikka Pösö veti, piti minun pitää oma vauhtini. Toiselle suoralle tultaessa esineen kohdalle sanoin käskyn maahan Pösön haistaessa esinettä. Sinne se tipahti; oliko se esineiden opettaminen jäljen yhteyteen näin helppoa :) Palkkasin sen siitä ja jatkoimme matkaa. Toisella suoralla tultiin kohti metsäsaareketta, jossa liikkui ihmisiä. Ihmisiin Pösö reagoi haukkumalla, mutta minun piti olla välittämättä ja vain odottaa. Aikansa haukkui ja pisti nenän maahan ja jatkoi jäljestämistä. Sopivasti tuli makupaloja ihan heti, joten sain palkan siitä, että lopetti haukkumisen ja jatkoi jäljestämistä. Loppuesine oli toisinto edellisestä esineestä.

Seuraavan jäljen tein Niinan ehdotuksesta sängelle. Olen ollut arka tekemään jälkiä sängelle, koska olen kuvitellut, että koirat satuttavat siihen itsensä. Viljankorret olivat pehmentyneet sateista, joten vaaraa ei koiralle ollut. Tein samankaltaisen jäljen kuin ensimmäinen oli, mutta kaikilla suorilla oli esine sekä kulmat olivat oikealle, kun ensimmäisellä jäljellä ne olivat vasemmalle. Maassa näkyi paljon peuran jälkiä sekä peuran jätöksiä. Sanoinikin Niinalle, että saa nähdä meneekö Pösöllä peurankakan syönniksi kokonaan. Mutta vielä mitä, ei se välittänyt kakoista mitään. Pösö ajoi hienosti mys tämän jäljen. Kulmiin sain sellaisen ohjeen, että annan koiran mennä puolikkaan liinan mitan yli ja sen jälkeen annan sen itse ratkoa kulman liinan mitalla. Pösö ei tosin niin paljon pyörinyt kulmissa, mitä se on tehnyt aikaisemmin.

Viimeisellä suoralla viitisen askelta ennen esinettä jostain syystä Pösö kadotti jäljen. Maassa näkyin  peuran jäkiä ja sitten se raukka itsekin siinä sotki niitä jälkiä etsiessään oikeata jälkeä. Pösö pyöri ja hyöri eikä millään meinannut löytää jäljelle takaisin. Odotimme kärsivällisesti ja onnistuihan se nostamaan jäljen uudestaan. Esine tuli vastaan pian ja se alkoi jo itse tarjoamaan maahanmenoa lisäksi vahvistin sanomalla käskyn maahan. Olin aidosti iloinen Pösöstä, kun se ratkaisi ongelmakohdan noin hienosti itse eikä lakannut työskentelemästä vaan jatkoi sinnikkäästi. Olin todella tyytyväinen molemppin jälkin. Niinaltakin sain kehuja Pösön työskentelmisestä; Niina jopa heitti, että ensi vuonna oltaisiin jo ykkösen kokeessa (FH). Noh katsotaan rauhassa; pitäsii se BH-koe ensin suorittaa :D

Niinan neuvot meille olivat: erilaisten pohjien harjoittelu, tynnyrivaljaat käyttöön, ohjaajan kävelyn rytmitys sekä liinan pituuden lisääminen. Ensi vuonna voidaan jättää makupalat kokonaan pois, palkkaa tulee vain esineeltä.

4.-5.6.2016 Julien Ryckenbusch seminaari Hauhovissa

Pääsimme Pösön kanssa peruutuspaikalle Julien Ryckenbuschin pitämälle seminaariin Hauhoviin. Julien kasvattaa maleja ja beusseja kennelnimellä du Domaine des Gardiens de la Vallee. Hänellä on oma koulutuskeskus, jossa pitää koulutuksia sekä hän kiertää pitämässä seminaareja. Suomeen hän tuli kouluttamaan tottelevaisuutta, ringiä sekä suojelua. Perjantaina oli ringi lähinnä mondioring, koska sitä Suomessa harrastetaan. Olisi ollut mielenkiitoista olla paikalla myös tuolloin, mutta en työkiireiden takia päässyt paikalle. Odotin oikein innolla Julienin kanssa treenaamista, koska hänellä on kokemusta beusseista paljon.

Lauantaina lähdin aamusta ajamaan kohti Hauhoa. Koulutukset oli tarkoitus aloittaa yhdeksältä. Julien piti ensin pienen esittelyn sekä esittelimme itsemme ja koiramme hänelle. Sovimme, että otamme aamupäivällä kaksi kierrosta tottista ja iltapäivällä teemme puruja. Ensimmäisellä kierroksella Julien halusi nähdä osaamisemme. No tottiksen suhteen minulla ei ollut suuria odotuksia, koska se on aina ollut minulle vaikein osa-alue opettaa koiralle. Etenimme koirakoissa koirien iän mukaan ja näin ollen olimme Pösön kanssa alkupään koirakoissa.

Vuoromme tultua tein Pösön kanssa seuraamista, jääviä sekä luoksetulon. Minulla on vaikeuksia hahmottaa tuleeko Pösö hyvin seuraamisessa, koska se on niin pieni ja se ei paina :D Tämän takia katson helposti koiraa kohti, jotta onko se oikeassa kohdassa. Tästä Julien myös huomautti, että kroppa pitäisi saada suoraksi. Yleisön mielestä Pösö suoriutui hyvin eikä seuraamispaikassakaan ollut suurempia ongelmia. Teimme makupalan avulla käännöksiä vasemmalle. Niissä takapään käyttö voisi olla parempaa; tämän olinkin jo tiedostanut. Toiselle kierrokselle meillä olisi teemana takapään käyttö sekä noutokapulan pito ja nouto. Kotitehtäväksi sain kierrättää Pösöä esim. pesuvadin päällä niin, että etutassut ovat vadin päällä ja takapää lattialla. Siitä lähdetään kiertämään vatia, jolloin takapää joutuu työskentelemään ja koordinaatio kehittyy.

Jopon veli Yeff oli myös tullut paikalle lauantai-päivälle. Oli mukava nähdä Tanjaa ja Yeffiä pitkästä aikaa. Yeff on harmaantuntu charmntisti kuonosta. Voi mikä vanhaherra siitä on tullut. Päivä eteni tottiksien merkeissä ja tuli meidän vuoro. Harjoittelimme targettia Pösön kanssa. Targettina meillä oli pyöreä peltinen levy. Ensin harjoiteltiin laittamaan etutassut targetin päälle ja siitä sitten kotiläksynä vadin tms. päällä pyörittää koiraa niin, että takajalat liikkuvat maassa vadin ympäri. Lisäksi harjoittelimme noutokapulan pitoa. Noutokapulan kanssa oli talvella vielä se haaste, että Pösö ei pitänyt sitä suussa. En tiedä, mitä kevään aikana on tapahtunut, mutta nyt se piti sitä suussa kuin vanha tekijä konsanaan :)

Grand Lutin Yeff

Iltapäivällä siirryimme purujen pariin. Ensimmäisenä olivat aloittelijat koirat ja siitä edettiin edistyneempiin kuten tottiksessakin. Lähtiessäni hakemaan Pösöä ekalle kierrokselle minua alkoi jännittämään jostain syystä niin paljon, että tuntui etten saa henkeä hetkeen kunnolla. No toki tämä oli ensimmäinen kerta, kun Pösöllä on joku toinen maalimiehenä kuin Teemu :) Sain rauhoiteltua itseni ennen kuin menimme kentälle Pösön kanssa ja loput jännitykset unohtui tyystin, kun pääsimme itse asiaan.

Ensimmäisellä kierroksella Julien hieman kokeili ja katseli millainen koira on. Aloitimme meidän omalla kankaisella kevythihalla, mutta vaihdoimme sen kesken treenin Julienin juuttiseen puolihihaan. Tulipa siinä vaihdon yhteydessä mieleen, että Pösö ei ole purrut aikaisemmin juuttiseen hihaan. Eipä tuo menoa näyttänyt haittaavan; ohjaajan pitäisi vain luottaa koiraana enemmän ;)

Hieman oli ranskalaisen muuvit erilaiset verrattuna omaan maalihieemme, mutta Pösö topakkana tyttönä antoi palaa täydellä teholla.  Toisella kierroksella Pösölle tehtiin samantyylinen treeni kuin ekalla kiekalla. Pösö vastasi hyvin Julienin uhkaan sekä puri hyvällä otteella. Ei voi olla kuin tyytyväinen tuosta pikku kirpusta <3 Alla koostevideo ensimmäisistä puruista lauantaina; en halua kyllästyttää teitä koko treenillä, joten saatte tyytyä koosteeseen ;)

Kun kaikki koirakot olivat suorittaneet kaksi purukierrosta, oli aika päättää päivä. Lähdin ajamaan kotiin Pösön kanssa ja seuraavana aamuna virkeänä ja reippaana takaisin. Sunnuntaipäivä aloitettiin myös tottiksilla, mutta tällä kertaa tehtiin vain yksi kierros per koirakko. Sunnuntaille oli tullut pari uutta beussia, jotka eivät olleet lauantaina. Toinen niistä oli Manta pentu, joka oli aivan mainio tapaus. Voi, että siinä oli kyllä ihana pentu. Sini voi olla oikein ylpeä pikku Mantasta; saa nähdä mitä siitä isona tulee.

Manta des Monts du Lac

Pösön kanssa tottiksessa otimme häiriötä. Kerroin, että Pösö ottaa häiriötä etenkin toisista koirista. Toisia koiria emme kentälle ottaneet, mutta Julien teki häiriötä metallisella kannella, jota hän paukutteli. Hienosti Pösö keskittyi sivulla olemiseen ja seuraamiseen. Taas pääsivät tytöt minulle irvailemaan, että oliko tuossa joku ongelma.

Tällä kertaa otimme vain yhden kierroksen tottista ja sen jälkeen siirryimme puruihin; tosin pienen ranskalaisen tauon jälkeen :) Ranskalaisilla ei nuo aikataulut oli niin justiinsa, jonka huomasimme myös NE:ssä Ranskassa :D Ekalla kierroksella keskityimme enemmän saalispuolen vahvistamiseen, joka on Pösöllä heikompi osa-alue. Se tuppaa haukkumaan turhaumaa, kun pitäisi saalistaa :) Eipä siihen auta kuin harjoittelemien, jotta viettialueet selkiytyisivät ja täytyy muistaa, että Pösö on vielä niin nuori. Se vielä kehittyy henkisesti hyvinkin paljon muutaman vuoden aikana. Julien huomautti minulle, että koiran olisi hyvä tulla haukkumatta kentälle. Pösöhän haukkui koko matkan autolta kentälle.

Toisella kierroksella Pösölle otettiin uutena elementtinä piilo. Se ei ole aikaisemmin haukkunut edes Teemua piilolla. No ei se auttanut kuin kokeilla ja hyvinhän tuo siitä selviytyi. Näitä toistettiin muutama kerta. Julien sanoi, että väsymys alkoi näkymään, että iskut eivät olleet enää niin nopeita ja napakoita, mutta eihän tuo ole ihme tällaisen viikonlopun jälkeen :) Olen erittäin ylpeä ja tyytyväinen Pösöstä; se nuoresta iästä huolimatta kykeni vieraan maalimiehen kanssa toimimaan henkisesti rankoissa treeneissä ja jaksoi hyvin pitkät treenit kahtena päivänä ottaen huomioon, että emme ole niin paljon puruja kuitenkaan treenanneet vielä sekä sille tuli uusia elementtejä, joita ei olla aikaisemmin edes tehty. On se sellainen Söpö Pösö. Alla kooste sunnuntain tokan kiekan puruista.

Sunnuntaipäiväkin alkoi olla lopuillaan ja oli aika vetää leiri yhteen. Julien oli oikein otettu suomalaisten beussien koulutustasosta ja kehui, että Suomessa on koirien koulutus korkealla tasolla myös beussien osalta. Itse olin tyytyväinen leirin antiin varsinkin purujen suhteen. Sain varmuutta siihen, että Pösöstä on lajiin, vaikka välillä on epäilyjä ollut tämän suhteen. Se on niin erilainen kuin äitinsä, joten ohjaajalla on ollut hieman sopeutumista :) Pitää uskoa ja luottaa koiraan niin homma sujuu. Kuvia leiristä löytyy: http://mimma.kuvat.fi/kuvat/4.-5.6.2016+Julien+Ryckenbusch+seminaari+Hauho/

Kiitos Susanna leirin järjestämisestä ja että sain tulla mukaan! Kiitos kaikille leiriläisille mukavasta viikonlopusta!  Merci Julien! Lisäksi kiitos Johannalle, Elisalle ja Tanjalle Pösön treenien kuvaamisesta kameralla ja videokameralla!